Avainsana: maastopyöräily

Maastopyöräily on mukavaa pääkaupunkiseudun maastoissa, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun loppupuolella lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Reissu oli jälleen hieno ja Tofkholm tarjosi kaksi päivää, 10 tuntia ja 80 kilometriä neulaspolkuja ja kalliobaanoja hieman koleassa kelissä.

Tässä lyhyt katsaus Tofkholman ajopäiviin, joita normaalisti on kolme, mutta tänä vuonna jätin viimeisen ajopäivän väliin. Aikaisempien vuosien reissuraportit vuodelta 2015 ja vuodelta 2016.

Tukholman reiteistä on keskustelua käyty Fillarifoorumilla, josta voi lukea missä muut ovat ajelleet ja myös Red Bull on asiasta kirjoitellut Hellaksen, Hammarbybackenin (DH) ja Hagan alueilta (DH). Trailforksissa on myös hyvin reittejä esillä muun muassa Hellaksen ja Nackan alueelta.

Päivä 1: Lämnaskogen – Paradiset

Ensimmäisenä ajopäivänä saavuimme aamulla klo 10 aikoihin Viking Line m/s Mariellalla Tukholman satamaan, josta matka jatkui Slussenin kulmilla olevaan Scandicin Sjöfartshotelletille laukkujen jättämistä ja juomareppujen täydentämistä varten. 40 innokasta pyöräilijää jakaantuivat viiteen ryhmään ja suuntasivat joko polkien Hellasgårdenin maastoihin tai juna-aseman kautta Tukholman lähimaastoihin.

Valitsin lappeenrantalaisen Tomin vetämän ryhmän, joka suuntasi itselle uusille poluille Lämnaskogeniin ja Paradisetiin lyhyen junamatkan avustamana. Kun viime vuonna sää oli aurinkoinen ja lämmin, oli tämän reissun teema koleahko ja sateen uhkan sävyttämä. Lähtöpisteemme oli Trångsund, josta 12 ajajan ryhmänä suuntasimme läheiseen Lämnaskogenin maastoihin.

Lämnaskogen tarjosi heti alkuun suhteellisen raskasta, mutta mukavaa kalliopolkua, jonka jälkeen Paradisetin maastot rantapolkuineen ja kallioineen olivat nautinnollisen rentoja. Paradisetin Tornbergetille kiipeämisen jälkeen suuntasimme kohti Flemingsbergiä ja junamatkaa takaisin Stockholm-Södraan. Hotellilla olimme noin klo 18 aikoihin, 40 kilometrin ja noin 4 tunnin ajon jälkeen. Tomi veti ryhmää reippaasti retkivauhtia eteenpäin.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Ajoreitti Trångsundista Flemingsbergiin näkyy Strava-jäljestä.

Päivä 2: Bogesund

Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta lähdin ryhmään, joka suuntasi lautalla läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Yhteen lauttaan mahtuu noin 12 pyörää.

• 

• 

• 

• 

Markuksen vetämässä ryhmässä 15 kuskia nautti singletrack-tyylisistä neulaspoluista ja paikoittaisista kalliopätkistä puolipilvisessä, mutta suhteellisen lämpiässä ja raikkaassa kelissä. Korkeuseroja Bogesundissa on jonkin verran, mutta ajo sujui leppoisasti.

• 

• 

• 

Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 43 kilometrin verran ja kokonaisajoaika oli noin 5 tuntia. Matkalla pidimme pari pähkinätaukoa, mutta lounasta emme syöneet, kun reitti ei kulkenut lounasaikaan Bogesundin linnan ja Cafe Parkvillanin kautta. Vettä saatiin hevostilalta ja sitä olisi ollut tarjolla myös Camping alueelta. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin kahdeksan tuntia. Takaisin hotellilla olimme 16:30 aikoihin.

• 

• 

• 

Bogesundissa ajoimme pääasiassa hyvin merkittyjä maastopyöräreittejä ja Stravasta löytyy jälki. Seurasimme suurin piirtein Trailforksissa olevaa reittiä.

Varustautuminen

Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana yleensä poiketaan lounaalla. Aikaisempien vuosien tapaan mukana oli energiapatukoita, pähkinöitä, karkkia, hunajaa ja suklaata. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa.

Ajon aikana tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta / sateelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Olin lisäksi varustautunut kevyillä Specializedin Atlas-polvisuojilla. Matkatavarat pakkasin 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi.

Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa toimii sekä täysjousitettu enduropyörä etenkin Hellasgårdenissa että jäykkäperäinen endurohenkinen pyörä. Reissulla näkyi myös muutama läskipyörä, mutta suurin osa oli liikenteessä 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Elite 6/Fattie, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Specializedin 2,6″ Purgatory ja Butcher GRID-versioina ja Gripton-seoksella kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi mainiosti rullaavuutta unohtamatta.

• 

• 

Jälkitunnelmat

Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä. Tänä vuonna ei alkukeväästä tullut ajettua paljoakaan maastossa, joten jo ensimmäisen päivän jälkeen niska oli aika kipeä ja toisen ajopäivän jälkeen jo sen verran jumissa, että jätin viimeisen päivän väliin. Sunnuntaina myös satoi aika reippaasti, joka vaikutti päätökseen.

Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.

Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle aikaisempien vuosien tapaan riittävin varaosin ja työkaluin, joita juomarepussa oli luontevaa kuljettaa. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, eikä omassa ajoryhmässäni ollut yhtään matkaa keskeyttävää teknistä ongelmaa. Yhdellä kuskilla katkesi pinna, mutta se ei ajoa haitannut. Toisessa ryhmässä oli takaiskari päästänyt öljyt ulos, hajonnut takavaihtajan korvake ja löystynyt Racefacen eturatas. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta.

Tänä vuonna tuli ajettua uutena alueena Lämnaskogen ja osa Paradisetin reittejä ja Bogesundin polut olivat jälleen nautinnollisia. Hellasgårdenin endurotyyliset reitit jäivät viimeisenä päivänä ajamatta, mutta sinne voi suunnata myöhemmin omalla reissulla. Viimeistään ensi vuonna uudestaan.