maastopyöräily Archives - Sivu 3 4:stä

Aurinkoa ja nopeita rinteitä MTB-Enduron SM-sarjan avauksessa Messilässä

MTB-Enduron SM-sarjan kisakausi avattiin toden teolla toukokuun puolessa välissä, kun Sportax Enduro Series 2018 ensimmäinen osakilpailu ajettiin Messilän aurinkoisissa maastoissa. Luvassa oli sekä lauantaina että sunnuntaina riittävästi ajamista, kun 11 erikoiskokeen kilpailu ajettiin ilman hissejä ja treenattavana oli 8 pätkää. Meri-Teijon WarmUpin jälkeen oma ajo sujui jo paremmin, mutta hieman varmistellen ajaminen näkyi lopputuloksissa. Miehissä sijoitukseen 62 ei voi olla tyytyväinen, mutta samalla 22 minuutilla oli noin 30 ajajaa, joten kilpailu kärjen takana oli tasaista. Kokonaisuutena kilpailuviikonloppu sujui hyvin aurinkoisissa tunnelmissa, energiat riittivät hyvin sekä treeneihin että kisaan, kalusto ja mies toimivat mainiosti ja ajo oli hauskaa. Ajaminen oli ehkä liiankin rentoa, sillä voimia jäi jäljelle ja hieman enemmän puristamalla tulos olisi varmasti ollut parempi. Hyvän kisan jälkeen kisakuntoa etsimään jo ensi viikonloppuna ajettavassa Ride More Cupin Mielakan osakilpailussa.

Sportax Enduro Series SM 1: Messilä (kuva: Black Sheep Design)

Sportax Enduro Series 2018, SM1 Messilä

Maastopyöräenduron kilpailukausi avattiin perinteiseen tapaan toukokuun puolessa välissä 19. – 20.5.2018 Messilän aurinkoisissa maastoissa. Messilän ja Tiirismaan metsät haastoivat noin 300 ajajaa vauhdikkailla polkuosuuksilla ja rinteisiin oli kepitetty nopeaa mutka-ajoa. Myös haastavutta oli reiteille saatu kivikoiden ja kallioiden muodossa, mutta pääpaino kisassa olivat nopeat polkupätkät. Erikoiskokeita oli merkitty kahdeksan kappaletta ja Yleisessä-luokassa (Miehet, Naiset, Nuoret, M-40 ja M-50) pätkiä ajettiin yhteensä 11, eli kolme erikoiskoetta kahdesti (1, 2 ja 3). Osa reiteistä oli ilmeisesti osittain samoja kuin aikaisempina vuosina, mutta tämä oli itselle ensimmäinen kerta, kun Messilässä MTB-Enduroa ajoin.

Reitit olivat vauhdikkaita, kuten kisavideosta voi todeta:

Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n -sivuilta. Miehet-luokassa voitosta käytiin tiukka taistelu ja lopulta kisan vei Leo Kokkonen ajalla 19:38.55, toiseksi ajoi Simon Carlsson +0:02.15 ja kolmas oli Petteri Leivo +0:04.46. Naisissa selkeään voittoon ajoi Suvi Vacker ajalla 22:56.40 ja podiumille nousivat myös Hanna Soinila +1:20.14 ja Anni Mononen +1:54.12. Nuorissa Ville Soukka ajoi voittoon ajalla 20:51.34, toiseksi tuli Onni Rainio +0:01.88 ja kolmas oli Eetu Frilander +2:00.22.

Kilpailu ajettiin viime vuoden tapaan käännetyllä lähtöjärjestyksellä ja oma lähtöaika oli numerolla 59 ajaessa kätevästi tasan klo 11:00, kun ensimmäiset lähtivät reitillä klo 10:00. Tasatunnilla lähtiessä oli helppo seurata paljonko aikaa seuraavalle erikoiskokeelle määriteltyyn lähtöaikaan oli, mutta aikataulu oli tänä vuonna sen verran väljä, että siirtymän ehti ajaa erittäin rauhallisesti ja silti jäi jopa liikaa aikaa (8-10 min) ennen lähtöä. Kisa lähti sujumaan hyvin jo ensimmäisestä pätkästä lähtien ja samalla tahdilla mentiin maaliin asti. Kokonaiskestoa kisalle tuli noin viisi tuntia ja 32 kilometriä. Suunto näytti nousumetreiksi 852 ja laskumetreiksi 902.

Messilässä oli hieno ilma (kuva: Antti Sinisalo)

Mukavaa rullailua Messilän maastoissa (kuva: Jonne Sjögren)

Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekuntien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä, vaikka kisapäivä oli rankka. Oikeastaan se osoittaa, että kisan aikana ei tullut käytettyä kaikkia voimia, ja siltä kyllä kisan jälkeen tuntuikin. Lopputuloksissa olin Miehissä sijalla 62. ajalla 22:59.90, jolla jäi voittajalle +3:21.35 minuuttia. Kisa-ajosta löytyy myös Strava-jälki. Tällä kertaa en käyttänyt kisassa GoPro:ta, sillä helteistä keliä ennakoiden ostin Bell Super DH -kypärän, joka oli mukavan viileä, mutta sen GoPro-kiinnike kypärän päällä on hieman hankala ja etenkin ruma, eikä kameraa saa lippaan tukevasti kiinnitettyä.

Erikoiskokeiden aikani:

1. kierros: 1. 2:34.14 (68th); 2. 2:16.02 (60th); 3. 1:57.96 (65th); 4. 1:42.72 (89th); 5. 1:45.63 (74th); 1. 2:33.17 (70th)
2. kierros: 2. 2:14.25 (54th); 3. 1:56.70 (54th); 9. 2:30.25 (55th); 10. 1:49.20 (64th); 11. 1:39.86 (83rd)

Erikoiskokeista 1. (EPO) ja 2. (N-duro) olivat Messilän eturinteissä ajettavia nopeita pätkiä, jotka kiersivät hieman metsässä juurikossa ja kivikossa ja rinteiden off camber -mutkissa. Kolmas erikoiskoe (Tiirismaa) ajettiin pitkän siirtymän jälkeen Tiirismaan puolella hiekkakuopan reunoilla ja nopealla reitillä pujoteltiin ahtaissa switchbackeissa. Neljäs pätkä (Iso-Tiiri) laski Iso-Tiiren rantaan alun nopeaa kivikkopolkua ja haastaen lopussa jyrkemmällä kivikolla ja tiukoilla mutkilla. Ärsyttävän siirtymän jälkeen viidennellä erikoiskokeella (Makkara) palattiin metsän siimekseen ja työnnettiin lujaa nautinnollista metsäautotietä ja polkua pitkin puiden lomassa. Ensimmäinen kierros päätettiin ensimmäiselle erikoiskokeelle.

Toinen kierros aloitettiin kiipeämällä Messilän huipulle ja ajamalla toinen pätkä uudestaan, josta jatkettiin kolmannelle erikoiskokeelle. Kisan haastavin pätkä oli erikoiskoe yhdeksän, jossa viime vuonna nähtiin useita kaatumisia. EK 9:lla (Kanjoni) alku oli helppoa metsäpolkua, jonka jälkeen tiputettiin kivikko-osuudelle, jota ryskättiin loppuun asti Iso-Tiiren rantaan. Kymmenennellä erikoiskokeella (Pinball) oli käynyt haaveri ja nilkkansa loukannutta kuskia kuljetettiin paareille pois, joka viivästytti lähtöä noin 30 minuuttia. Odottelun jälkeen päästiin työntämään nopeaa metsäosuutta ja lopussa haastavaa jyrkähköä kivikkoa. Viimeiselle erikoiskokeelle (Loppulasku) oli rento siirtymä Golf-kentän kupeesta ja loppulasku oli nopeaa rinnepolkua.

Lähdin Messilän kisaan sillä ajatuksella, että ajetaan rennosti ja katsotaan mihin oma varma ajo riittää. Ja se näkyy lopputuloksissa. MTB-Enduron taso on noussut vuosien aikana selvästi ja perusajolla ei korkealle sijoituta. Omaa ajoa kuvaa hyvin myös se, että myös usea nuorten-sarjalainen ajoi lujempaa ja myös naisten voittaja :/ Kilpailusta jäi kuitenkin hyvä fiilis ja nyt vain tarvitsee saada enemmän vauhdikasta ajamista alle. Kiitoksia kilpakumppaneille ja ajoporukalle, jonka kanssa kisa kierrettiin. Speed Ranking vaikutti toimivan, sillä muutaman edellä lähteneen ja takana tulleiden kanssa ajoimme kisan 10 sekunnin sisään. Ja kiitokset myös kisaorganisaatiolle toimivista järjestelyistä ja hyvistä reiteistä, vaikka kaikki siirtymät eivät olleetkaan nautittavia.

Jos ensi vuonna vielä kisataan Messilässä ja osallistun, niin en ala ajamaan takaisin Espooseen treeni- ja kisapäivän välillä, vaan yövyn Lahdessa. Messilään ajaa noin 1,5 tuntia, mutta kamojen ja pyörien tunkkaaminen vie oman energiansa.

Ajokalustona oleva Specialized Enduro Elite 6Fattie 2017 toimi myös Messilässä hyvin ja pitoa riitti Specialized Butcher GRID Gripton 29×2,6″ ja Specialized Purgatory GRID Gripton 29×2,6″ -rengasyhdistelmällä. Vanteiden suojana oli edessä ja takana Huck Norrikset.

Kisasta löytyy useiden kuvaajien ottamia kuvia:

Muita kisaraportteja Messilästä on ainakin Roni Lukkarisen mainio videoblogi.

Kaikki siirtymät eivät olleet kovin ajettavia

MTB-Enduron kausi avattu G-Form Enduro WarmUpissa Meri-Teijossa

Kauden 2018 maastopyöräenduron kisakausi avattiin viime viikonloppuna Meri-Teijossa perinteisellä G-Form Enduro WarmUp kisalla ja sää suosi kilpailijoita viikonlopun ajan. Kärkisijat eivät juuri yllätäneet, kun miehissä voiton vei Petteri Leivo ja naisissa Suvi Vacker. Omassa ajossani näkyi pitkä talvi ja vähäinen maastoajo kevään aikana, kun vasta Meri-Teijossa pääsin ensimmäistä kertaa hissimäkeen ja vauhdikkaan ajon pariin. Näillä lähtökohdilla miehissä sija 26. oli odotettu, mutta pienoinen pettymys verrattuna aikaisempiin vuosiin (top 20). Olin myös EBA ry:n roolissa paikalla toteuttamassa kisan ajanottoa, jossa testattiin uutta ajanottosovellusta. Kisaviikonloppu oli jälleen mukava, ajo nautittavaa, kaikki sujui hyvin ja Habanero Mountainbikers oli rakentanut Meri-Teijoon hyvät radat. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän seuraavia kisoja.

G-Form Enduro WarmUp 2018

Maastopyöräenduron kilpailukausi avattiin perinteiseen tapaan toukokuun alussa 6.5.2018 Meri-Teijossa aurinkoisessa kelissä. Habanero Mountainbikers oli rakentanut jälleen loistavat reitit, jotka tarjosivat monipuolisen otoksen maastopyöräenduroon. poljettavaa osuutta, bermimutkia, teknistä kivikkoa, hankalampia laskuja ja vauhdikkaita osuuksia. Erikoiskokeita oli merkitty kuusi kappaletta ja Yleisessä-luokassa (Miehet, Naiset, Nuoret, M-40 ja M-50) ne ajettiin kaikki kaksi kertaa. Erikoiskokeista viisi olivat samoja kuin viime vuonna (1, 2, 3, 4, 5) ja yksi erikoiskoe (6) tarjosi hieman vanhaa ja uutta. Osa erikoiskokeista oli lopusta lyhennetty, sillä pitkän talven jälkeen rinteen alaosat olivat märkiä ja erittäin mutaisia.

Erikoiskokeista tai kisasta ei ole paljon kommentoitavaa, sillä asiat rullasivat hyvin sekä kisan että järjestelyiden osalta, jos ei ensimmäisen kierroksen säheltämistä kivikoissa lasketa ja toisen kierroksen paria pannutusta. Omassa ajossa näkyi selvästi ajamisen puute, etenkin kun tänä vuonna talvi ylsi pitkälle kevääseen, eikä tullut käytyä ajamassa viikkoa Finale Liguressa kuten viime vuonna. Noin 150 kuskia mahtui reiteille hyvin ja ainakin numerolla 10 ajaessa ei erikoiskokeiden lähdöissä tai hissijonossa ollut jonoja.

Lyhyt videopoiminta omasta kisavedosta:

Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n -sivuilta. Yleisessä-luokassa voiton vei Petteri Leivo ajalla 15:20.66, 16.12 sekunnin erolla Kari Veikkolaiseen, Ville Huikurin ollessa kolmas jääden voittajalle 29.65 sekunttia. Naisissa voiton vei odotetusti Suvi Vacker ajalla 19:12.43, josta toiseksi tullut Hanna Soinila jäi 35.38 sekunttia ja Johanna Havula 2:10.73 minuuttia.

Enduro WarmUpissa käytettiin ensimmäistä kertaa uutta SiTiming-ajanottojärjestelmää, jota olin avustamassa EBA ry:n roolissa. Aikasemmin on käytössä ollut EResults-ajanottosovellus, joka on jättänyt toivomisen varaa. SiTiming-ajanottosovellus tarjoaa parempia mahdollisuuksia kisan läpivientiin ja tulosten näyttämiseen sekä kisan aikana että jälkeenpäin. Uusi järjestelmä toimi hyvin ja sitä tullaan käyttämään myös parin viikon päästä alkavassa MTB-Enduron SM-sarjassa.

Omat nopeimmat kisavetoni löytyvät YouTubesta Finnish Enduro MTB 2018 -videolistasta. Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekunttien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä. Alun jälkeen ajo alkoi jo sujumaan ja tuntui, että pätkille sai jätettyä kaikkensa. Lopputuloksissa olin Miehissä sijalla 26. ajalla 18:29.53, jolla jäi voittajalle 3:08.87 minuuttia. Jos spekuloidaan, niin ilman säheltämistä ja ajovirheitä, olisi loppuajasta lähtenyt 28 sekunttia. Kisa-ajosta löytyy myös Strava-jälki.

Erikoiskokeiden ajat:

1. kierros: 2:12.40 (19th); 1:17.35 (21st); 1:04.76 (53rd); 1:58.63 (32nd); 1:05.29 (27th); 1:24.74 (24th)
2. kierros: 2:12.54 (15th); 1:17.31 (21st); 1:00.27 (33rd); 2:13.75 (53rd); 1:09.09 (31st); 1:33.40 (53rd)

Kisan jälkeen on hyvä analysoida omaa ajamista ja tiesihän sen jo kisan aikana, että ajolinjat moneen mutkaan eivät olleet aivan parhaimmat. Jos maastoajoa on takana ennen kisaa muutama kerta, eikä yhtään vauhdikkaampaa vetoa, niin etenkin alku menee varman päälle ajellen. Lisäksi lauantain treenipäivänä ajoin pätkät läpi pääasiassa kerran rullaillen ja pari vauhdikkaammin. Kisapäivän aamuna ajoin vielä hieman vauhdikkaammin kaikki paitsi poljettavan ykkös-erikoiskokeen. Suurempia ongelmia ei ajossa ollut, ellei muutamaa ajolinjan virhettä ja paria kaatumista lasketa.

Jälkeenpäin videoilta katsottuna olisi pitänyt treenipäivänä katsella muutamien erikoiskokeiden ajolinjoja tarkemmin, sillä reittimerkkaukset olivat väljiä ja sisämutkia pystyi oikaisemaan muutamasta kohdin ainakin erikoiskokeilla 2 ja 6. Tässä muutamia havaintoja niin sanotuista agenttilinjoista:

Kaudelle 2018 jatkoin ajokaluston osalta samalla kuin viime kaudella. Specialized Enduro Elite 6 Fattie 2017 toimi mainiosti, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Takavaihtaja otti osumaa jossain vaiheessa, mutta korjaantui hieman taivuttamalla. Vaihdoin kisaan alle eteen Specialized Butcher GRID Gripton 29×2,6″ ja taakse Specialized Purgatory GRID Gripton 29×2,6″ ja lisäksi vanteiden suojana oli edessä ja takana Huck Norrikset. Vaikutti hyvältä ja toimivalta yhdistelmältä, sillä kisassa monella oli rengasongelmia. Kiitoksia Mountain Bike Shopille takaiskarin nopeasta huollosta kisareissua edeltävänä päivänä.

G-Form Enduro WarmUp 2018 (kuva: Samu Nisula)

Kisasta löytyy myös kuvia:

Pikavisiitti sähköpyörien sekaan GoExpo 2018:ssa

Kevään ensimmäinen merkki on joka vuonna GoExpo, joka esittelee tuttuun tapaan kesän liikuttavia lajeja ja välineitä. Tänä vuonna ehdin paikalle lauantaina (3.3.) ja kiersin nopeasti Fillari-osion. Nopealla vilkaisulla messuosastot esittelivät samaa kuin vuosi sitten. Sähköpyörät olivat suurella painoarvolla ja paikalla olivat tutut maahantuojat ja liikkeet. Suuria lajin merkkejä ei ollut paikalla tänäkään vuonna. Tässä lyhyt katsaus mitä messuilla osui kameran linssiin.

GoExpo 2018:n fillariosastot

Sähkömaastopyöriä oli esillä sekä tutuilta merkeiltä kuten Haibike (Electrobike) että itselle tuntemattomilta kuten Rock Machine (SUP), BH (Helkama). Kiertelin uudet tuttavuudet nopeasti läpi ja etenkin Rock Machinen laitteet näyttivät aika hurjilta. Olivat tietojen mukaan varustettu uudella kehutulla Shimano STEPS E8000 -moottorilla, joka ilmeisesti toimii paremmin kuin esimerkiksi Yamahan tai Boschin valmistamat järjestelmät. Suomessa tunnetuimmista merkeistä Specialized käyttää Brosen moottoreita mm. Levossa ja Kenevossa, Trek Powerfly liikkuu Boschilla ja Pivot Shuttle Shimanon voimin. Moottori on yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen miten polkemisen avustuksen lisäksi moottori ja akku ovat pyörään yhdistetty. Ilahduttavasti monilla merkeillä akut olivat jo nätisti integroitu runkoon, eivätkä erillisinä möykkyinä.

Normaaleja maastopyöriä messuilla oli vähemmän ja isoilla osastoilla paikalla olivat Saksan suoramyyntiä edustavat Canyon ja Rose. Canyonin uusi Torque (27,5″ ja 180/175mm joustoa) näytti hyvältä ja Rosen Progeolla varustettu Pikes Peak (27,5″ ja 160/165mm joustoa) selkeältä.

Yksi hyvä löytö messuilta tarttui mukaan: pyöräteline. Hebie Turrix on pyörän takakolmioon kiinnittyvä muovinen teline, jota messuilla myi Electrobike. Heidän verkkokaupassaan hinta on vajaat 40 euroa, mutta messuilla se oli kohtuullisempi 25 euroa. Telinettä saa tuohon hintaan muun muassa Saksasta.

Muita GoExpo 2018:ssa eteen osuineita asioita olivat Smithin kypärät ja lasit, joista etenkin Forefront vaikutti erikoiselta. Paikallisen pyöräliikkeen myyjän mukaan erikoinen se onkin, sillä kypärän Aerocore on kova ja hengittävyys kyseenalaista. Tiedä sitten. Humantool oli myös paikalla tarjomassa apua istumatyöläisille ja Skate board -seisomalauta vaikutti jännältä. Velosock-pyöräsuoja näytti myös näppärältä ja jokin vastaava pitäisi kesäksi viritellä maastopyörille Thulen telineeseen. Myös Fillarilavalla oli monia kiinnostavia puheenvuoroja niin naismaastopyöräilystä Pusscampilla kuin valmistautumisesta viikon reissulle Mikko Mäkipään kertomana.

GoExpo 2018 oli tänäkin vuonna odotusten mukainen. Kun ei paljoa aikaisempien vuosien pohjalta odota, niin ei voi pettyä. Sisältöä kuitenkin oli päivän kiertämiseen, jos ei ole rajoittunut vain tiettyyn teemaan, vaan haluaa nähdä mahdollisuuksia liikkumiseen laajemmin. Tai varmaan päivän voi käyttää kokonaan myös hevososastolla paijaamassa.

Maastopyörän iskunvaimentimien säädöt kohdilleen ShockWizillä

Maastopyöräilyssä välineet ja niiden toiminta ovat tärkeä osa harrastusta ja etenkin joustokeulan ja takaiskunvaimentimen säädöt vaikuttavat huomattavasti ajamisen mukavuuteen. Iskareissa on kuitenkin monta erilaista säätömahdollisuutta eri käyttötarkoituksia varten ja oikeiden asetusten hakeminen voi olla työlästä. Tähän tarkoitukseen markkinoilta löytyy ShockWiz-säätöavustaja. Hieman enemmän lajia harrastaneet osaavat usein säätää iskarit tuntemusten perusteella, mutta tuo myös kokeneille kuskeille digitaalisuus ja teknologia tuovat säätämiseen uuden ulottuvuuden. Testasin ShockWiziä muutaman päivän ajan Finale Liguren maastoissa ja vaikuttihan se ihan kätevältä.

Jousituksen säädöt kohdilleen ShockWizillä

Quarqin ShockWiz on maastopyörien ilmatoimisten etu- ja takaiskunvaimentimien säätämiseen tarkoitettu systeemi, joka mittaa, arvioi ja nauhoittaa iskunvaimentimen suorituskykyä ja tarjoaa älypuhelinsovelluksen avulla selkeitä ehdotuksia jousituksen toiminnan parantamiseksi. ShockWiz kiinnitetään iskarin ilmaventtiiliin ja selkeän ohjatun asennuksen jälkeen laite on valmis käyttöön. Sovelluksessa voi asettaa ajotyylin, tehokas (polkeminen), tasapainoinen, leikkisä tai aggressiivinen, jota vasten ehdotuksia annetaan. Laite on tarkoitettu kaikille maastopyöräilijöille kokemuksesta riippumatta, jotka ovat kiinnostuneita jousituksen toimivuudesta ja miten parantaa sitä.

ShockWiz on paketoitu vedenpitävään koteloon, jonka sisältä löytyy tarkka paineanturi ja mikroprosessori, joka mittaa ilmanpaineen muutoksia 100 kertaa sekunnissa ajon aikana. Paineen muutokset analysoidaan (salaisella) algoritmilla, joka tunnistaa epätoivottuja ominaisuuksia jousituksen toiminnassa. Analyysin perusteella ShockWiz päättelee tarvittavat säädöt asian korjaamiseksi. Säätöehdotukset ilmanpaineesta, jousen nopeudesta, kompressiosta ja paluuvaimennuksesta näkyvät älypuhelinsovelluksen kautta, josta niitä voi seurata myös ajon aikana. ShockWiz-sovellus on saatavilla Androidille ja iOS:lle ja on yhteensopiva puhelimien kanssa, jotka tukevat Bluetooth Low Energy -teknologiaa. Puhelinta ei tarvitse pitää mukana ajon aikana, vaan laite tallentaa datan myöhemmin katsottavaksi.

ShockWiz toimii useimpien ilmatoimisten etu- ja takaiskunvaimentimien kanssa, kunhan iskarissa on vakiokoossa pysyvä positiivinen ilmasäiliö, eli ilmatila ei ole muuttuva. Negatiivisen kammion kautta täytettävät iskarit eivät ole myöskään tuettu. ShockWiziä myy muun muassa Mountain Bike Shop ja Hi5Bikes hintaan 419e. Testiin laitetta voi saada hyvin varustelluista pyöräliikkeistä.

ShockWiz käytännössä

Testasin ShockWiziä parina päivänä Finale Liguressa Specialized Enduro Elite 29:llä ja suurilta osin säädöt olivat kohdillaan tasapainoiseen ajoon, eli enduromaiseen ajoon. Edessä jousitusta hoiti RockShox Lyrik RC 29/27.5+ Solo Air 160mm joustavana ja takana RockShox Monarch Plus Rx. Pieniä hienosäätöä piti tehdä ehdotusten perusteella, mutta suurta eroa en toiminnassa huomannut. Kiitos ShockWizin lainasta Mountain Bike Shopille.

Etuiskarissa mittalaite oli kiinni päivänä, jolloin ajoimme enduromaisia ja hyvää flowta sisältäviä pätkiä.

Laitteen antamat säätöehdotukset olivat tasapainoisessa-tilassa pieniä, enkä muita tiloja tajunnut kokeilla. Ajamamme Roller Coaster -pätkä olisi kyllä kaivannut varmaan aggressiivisia asetuksia, jos sitä olisi alkanut kunnolla työntämään.

Takaiskarissa Shockwiz oli kiinni hieman leppoisampana päivänä, joten jäi hieman arvoitukseksi, miten jousitus toimii kovemmassa ajossa. Aika hyvin oli säädöt kuitenkin kohdillaan ajopäivänä, hieman hitaammaksi piti vain säätää.

Jälkitunnelmat

Ehdin testaamaan ShockWiziä vain yhtenä päivänä per iskari ja etenkin takaiskunvaimentimen osalta suhteellisen helpoilla reiteillä ja pienissä vauhdeissa, joten kokemukset ShockWizin ehdottamista muutoksista jousituksen säätöihin ja eri tyylisestä ajosta jäivät hieman ohkaisiksi. Idealtaan ShockWiz on hyvä ja käytännössä se tarjoaa kätevän ja toimivan avun säätöjen löytämiseen. Sen uskoisi olevan hyödyllinen harrastajalle asetusten hakemiseen, jos tuntumaa säätämiseen ei ole kertynyt. Suuret erot säädöissä kyllä huomaa, pienemmät kuten itselläni oli, ei niinkään helposti.

Hinnaltaan ShockWiz on tyyris, joten useimmille sen käyttäminen jäänee lainauskertoihin, joka on riittävää, jolloin laite auttaa löytämään yleissäädöt ja kertomaan ovatko säädöt miten hyvin hallussa mutu-tuntumalta. Ja huomaako edes muutosta parempaan, jos laite sellaista ehdottaa. ShockWiz tarjoaa hyvät ehdotukset toiminnan parantamiseksi, mutta edelleen säätämisessä on kyllä tiedettävä, miten iskari toimii ja miten säädöt vaikuttavat. Eli perustiedot säätämisestä on hyvä olla hallussa.

Laitteessa on mahdollista valita eri profiileja säätöjen hakemiseksi kohdilleen enduromaiseen tasapainoiseen ajoon tai alamäkityyliseen aggressiiviseen ajoon ja hieman avoimeksi jäi, että miten paljon säätämisessä ajettu maasto vaikuttaa tuloksiin. Pitäisikö esimerkiksi paljon Bike Parkeissa ajavan hakea aina säädöt tiettyyn Bike Parkkiin vai toimivatko kerran asetetut säädöt kaikkialla. Eli esimerkiksi kalibroidaan iskarit Tornikeskuksen reiteille ja Kokonniemeen haetaan omat säädöt. Loogisesti ajatellen, laitteen käyttöä voi ajatella samalla tapaa kuin Formuloissa tai rallissa mitattavat metriikat, joiden perusteella säädöt sitten tehdään. Haetaan asetuksen kohdilleen tietyn tyyliseen ajoon ja maastoon, jonka jälkeen samassa maastossa jälleen ajettaessa voi säädöt asettaa aikaisempien mittausten perusteella.

ShockWiz oli kokeiluna mielenkiintoinen ja varmasti hyödyllinen, jos haluaa saada maastopyörän jousituksestaan irti kaiken tai tukea perstuntumalla haettuihin säätöihin. Kätevintä sen käyttö on lainaamalla tai hankkimalla sen porukalla, sillä yksistään laitteen hyöty hintaan nähden jää pieneksi. Facebook-ryhmässä vihjattiin, että laitetta saisi lainaksi joistain pyöräliikkeistä ja muutamat pyöräilyseurat ovat sen hankkineet jäsenien käyttöön, mutta enempää mainostusta asiasta en ole lukenut.

Mitä työkaluja ja varaosia löytyy maastopyörälijän repusta?

Maastopyöräilyssä yksi tärkeä osa harrastusta on varustautua metsään lähtiessä, että ongelmien sattuessa sieltä pääsee myös pois ja mieluiten pyörällä ajamalla. Maastopyöräilijöillä usein näkeekin selässä juomareppuja, joista juoman lisäksi löytyy myös työkaluja ja varaosia. Mutta mitä kaikkea repun sisältä yleensä löytyy? Tässä yksi esimerkki, mitä 16 litran juomareppuun voi pakata. Varaosien lisäksi pakkaan reppuun myös kelin mukaan tuulenpitävää ajotakkia tai sadevaatteita, kännykän ja rahaa.

Metsään lähtiessä voi varustautua eri tavoilla ja Evoc FR Enduro Blackline -repustani löytyy ehkä hieman liiankin hyvin apuvälineitä erilaisiin ongelmiin. Henkilövaa’alla punnittuna kokonaisuus painaa noin 3,5 kilogrammaa, josta reppu 1 kilogramman. Siihen kun päälle laskee vielä täyden juomasäiliön, eväät ja takin, on painoa jo ihan mukavasti. Jatkossa osa tavaroista tulee siirtymään pyörän rungossa olevan SWAT-luukun sisään, joka hieman vähentää selkään tulevaa painoa.

Kuusiokoloavain, Crank Brothers M10
Leatherman Wave
Ketjunkatkaisin, Park Tool CT-5
Jakoavain
Pinna-avain
Torx, T-25

Tärkein työkalu, mitä repusta löytyy, on kuusiokoloavain, jolla voi kiristellä ruuveja ja säätää pyörää tarvittaessa. Avaimesta löytyy 2-8mm kuusiokolot, taltta- ja ristipääruuvimeisseli ja T-25 Torx. Myös monitoimityökalu kuten Leatherman on kätevä olla mukana, sillä veitselle ja pihdeille voi olla käyttöä. Myös ketjunkatkaisimelle ja pinna-avaimelle on ajoittain ollut tarvetta.

Renkaat ovat kyllästetty reiät paikkaavalla litkulla, eikä sisärenkaita ole käytössä, mutta ProCoresta ja Huck Norriksesta huolimatta ilmat voivat karata.

Kaksi sisärengasta
Tiivistyslitkua, No Tubes
Rengasraudat, Schwalbe
Pikaliimaa
Paikkarasia, Park Tool VP-1
Ilmastointiteippiä
Sisärenkaan pätkiä

Kun ilmat karkaavat litkulla täytetystä renkaasta, ei sitä oikein muulla kuin sisärenkaalla paikata. Pieni purkki tiivistyslitkua on hyvä olla mukana täydennystä varten, jos ulkorenkaan paikkaamiseen tarkoitetulla välineellä kuten Sahmurai Sword, Dynaplugia tai pikaliimalla saa isomman reiän paikattua. Viimeinen oljenkorsi on sitten paikkarasia, jolla voi paikata sekä sisä- että ulkorenkaan. Ilmastointiteipillä ja sisärenkaan pätkillä voi tilkitä ulkorenkaan isommat viillot. Sisärenkaita voi käyttää myös tilapäisenä kantositeenä.

Pumppu, Topeak Turbo Morph G
Iskaripumppu
Nippusiteitä
Vaihdevaijereita
Vaijerinkuori

Kuskin lisäksi myös pyörä tarvitsee ilmaa, joten rengaspumppu ja iskaripumppu ovat enemmän kuin tarpeellisia repussa kannettavia tavaroita. Myös vaihdevaijeri menee helposti poikki ja nippusiteet ovat aina käytännöllisiä.

Ensiapupakkaus, punkkipihti ja kyypakkaus.
Rengaspainemittari, Schwalbe Airmax Pro
Pyöränlukko, Burton kaapelilukko
Rautalankaa
Sähkömiehen teippiä
Hiekkapaperia
Tulitikut

Metsässä ajaessa puut voivat raapia ja kaatuessa isompiakin haavoja voi ilmetä, joten ensiapupakkaus tilkitsee kuskin haaverit. Rengaspainemittarilla voi hienosäätää paineet kohdalleen, jos käsituntuma ei ole riittävä. Rautalangalla ja teipillä voi sitoa esimerkiksi vaijerit paikalleen. Hiekkapaperi on kätevä jarrupalojen pintojen puhdistamiseen ja tulitikuilla saa makkarapaikalla tulen aikaan.

Ketjun pikaliittimet, KMC MissingLink ML-11
Takavaihtajan korvake
Jarrupalat ja kiinnikkeet
Ketjun pätkiä
Satulapanta, 34,9mm
Rattaan pultteja
Linkun pultteja

Toinen oleellinen varaosa repussa on ketjun pikaliittimet, joilla katkenneen ketjun voi liittää paikalleen. Samoin takavaihtajan korvakkeen avulla pääsee jatkamaan matkaa, jos keppi eksyy pinnojen väliin. Jarrupalatkin on nähty hukkuvan metsään, joten varapalat ovat käteviä. Satulapanta ei paljoa repussa paina, mutta voi tulla tarpeeseen. Rattaan ja linkun pultit ovat myös hyviä kantaa mukana.

Yksi kätevä väline ketjujen kanssa askarointiin, jota ei repusta vielä löydy, on niin sanottu kolmas käsi, jonka voi taivutella vanhasta pinnasta tai metallihengarista. Katkaise 15 cm pätkään ja taivuta päihin 90 asteen kulmat, joihin ketjun päät voi pujottaa. Taiteltavan mallin voi myös ostaa kaupasta.

Lukkopolkimien klossit ja ruuvit
Venttiilin sielut
Tubeless-venttiili
Eri pituisia ruuveja
Klemmareita
Ohjainkannattimen korokepala

Harvemmin tarvittavia varaosia on lukkopolkimen klossit, mutta ruuveille on ollut käyttöä. Venttiilin sielut voivat katkea huonosti rengasta pumpatessa ja repusta puuttuukin vielä varaventtiili ProCorea varten. Eri pituisia ruuveja (M6) voisi olla myös paremmin matkassa muun muassa satulatolppaan ja jarruihin. Klemmareilla voi kiinnittää esimerkiksi jarrupalat.

Pidemmät reissut

Pidempää koko päivän reissua varten repusta löytyy hieman enemmän tavaraa kuin mitä normaalisti. MTBCF:n Tofkholman reissussa repusta löytyivät edellä mainittujen lisäksi seuraavat, joskin Tukholmasta löytyy muun muassa Specializedin Concept Store, josta tarvittaessa saa apua ja harvinaisempi osia.

Hammasharja, rätti, ketjuöljy
Nenäliinoja
Säädetty takavaihtaja
Ompelutarvikkeet, kalastajanlankaa ja nahkaneula
Pinnoja+nippelit

Eväät

Pyörän varaosien ja työkalujen lisäksi on hyvä pakata reppuun myös ravintoa kuskille. Talven eväsvarastot ovat hieman suppeat, joten kuvasta puuttuu osa normaaleista eväistä.

Rusinoita
Välipalakeksejä
Energiapatukka
Energiageelejä
Glukoosi-tabletteja
Banaani
Pähkinöitä
Merisuolaa

Santa Cruz Enduro Series, osa 5: Laajavuori

Maastopyöräilyenduron SM-sarja lähestyi loppuaan, kun pyöräilijät siirtyivät syyskuun alkupuolella mittaamaan vauhtiaan Laajavuoren rinteille Jyväskylään. Tunnelmat kauden päättävälle Santa Cruz Enduro Seriesin viidennelle osakilpailulle olivat korkealla, kun pyörä oli jälleen iskussa ja edessä olisi jälleen kaksi pitkää päivää hyvien erikoiskokeiden parissa. Treenipäivän jälkeen tiesi, että kisasta ei hissinousuista huolimatta tulisi kevyt, sillä Laajiksen päälle noustiin ajamalla useampaan kertaan. Verrattuna kauden muihin kilpailuihin, tarjosi Laajavuoren kisa eniten polkutyylisiä pätkiä ja lisäksi vauhti-iloittelua alamäkiluisteluradalla. Eli hauskaa tulisi olemaan.

Santa Cruz Enduro Series, Laajavuori

Santa Cruz Enduro Seriesin viides ja viimeinen osakilpailu ajettiin Laajavuoren upeissa maisemissa. Maastot olivat kauden muihin kilpailuihin verrattuna enemmän polkutyylistä laskettelua ja vauhdikasta kurvailua ja vauhti-iloittelun makuun pääsi alamäkiluisteluradalla kurvanneella pätkällä.

Laajavuoren kisassa oli kaikkiaan 13 erikoiskoetta, joista ensimmäisellä kierroksella ajettiin 8 ja toisella 5. Reitit osittain hyödynsivät samoja osuuksia, joka toi mukavaa vaihtelua. Millaisia erikoiskokeet sitten olivat? Parhaimman kuvan saa Jani Mähösen kuvaavista videoista:

Ek 1 Setämies
Ek 2/7 Straigthline
Ek 3 Gibron
Ek 4 Vasuri
Ek 5 Loiva
Ek 8 Alfa: kisan lennokkain ja hauskin pätkä

Kisassa oli käytössä Laajiksen ankkurihissi, mutta erikoiskoe ja hissijonojen vähentämiseksi kilpailussa poljettiin useampi siirtymä Laajavuoden päälle. Ensimmäisen kierroksen Strava-jäljestäni voi tutkailla, millainen urakka se oli. Laajavuoren päälle ajaminen ulkoilureittiä pitkin ensimmäiselle ja viidennelle erikoiskokeelle oli ihan mukavaa, mutta pari kertaa rinnetien tunkkaaminen päälle ei mielestäni kuulu lajiin. Mutta eipä ollut jonoja :)

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan viides osakilpailu Laajavuoressa ei mennyt omalta osaltani kuten ajattelin, kun neljännellä erikoiskokeella otin tukea puusta hieman liikaa. Kahdeksan erikoiskokeen jälkeen oli todettava, että murtuneella rystysellä ei kisaa kunnolla voinut jatkaa ja tauolle tultaessa oli pakko jättää kisa kesken. On ovela tunne, kun juurikkoryskeessä ei pysty pitämään tangosta kunnolla kiinni. Huvittavasti olin silti kahdeksannella erikoiskokeella 50., kun alusta oli suhteellisen sileää kurvittelua. Kun kuski oli vielä kunnossa, oli ajo aikaisemmista kisoista tuttua perusvarmaa suorittamista, siellä kolmenkympin sakissa. Hieman nopeampaa olisi kyllä saanut kulkea.

Santa Cruz Enduro Series, Laajavuori tarjosi hyvät maastot kisailuun ja nautittavia erikoiskokeita. Lopputulokset löytyvät MTB Enduron sivuilta ja jälkipuintia varten voi vertailla erikoiskoeaikoja. Yleisessä sarjassa kisan voittoon ajoi odotetusti Matti Lehikoinen ajassa 22:35, toiseksi kurvaili Aki Färm 47 sekunttia hitaamminen ja kolmanneksi kotipoluillaan ajanut Leo Kokkonen 1:10 voittajalle jääden. Naisissa voiton vei Suvi Vacker ajalla 28:35, toiseksi tuli Kaisa Härkönen jääden 24 sekunttia ja kolmanneksi Anna Ojala 1:34 perässä.

Kuvia kisoista löytyy ainakin:

Virallista kisavideota ei Laajiksesta vielä ole, mutta raakavideoista voi katsoa, millaista maastoa oli tarjolla.

Tiukkaa switchbackia:
https://vimeo.com/185828834

Lennokasta menoa:
https://vimeo.com/185824045

Mountainbike Madness on koostanut omasta ajostaan pääkohdat:

Jälkitunnelmat

Enduromaastopyöräilyn kauden viimeinen SM-osakilpailu ajettiin hyvissä maastoissa ja nautittavilla reiteillä, mutta tunkattavat siirtymät olivat hieman ikäviä. Oma ajo oli perusvarmaa suorittamista ilman suurempia sähläämisiä, kunnes suhteellisen helpossa paikassa puu tuli käden ja tangon eteen, murtaen rystysen. Ajoin kyllä ensimmäisen kierroksen loppuun, jos vaikka olisi ollut vain tärähdys. Laajavuoren kisasta jäi paljon hampaan koloon, sillä ajofiilis oli hyvä. Specialized Enduro 29″-kiekoilla varustettuna toimi hyvin, vaikka muutamissa switchbackeissa oli vaikeuksia saada pyörää kääntymään.

Kisajärjestelyt toimivat Laajavuoren kisassa ihan hyvin, vaikkakin Laajiksen palvelut olivat hieman nihkeät, kun lounas loppui treenipäivänä kesken ja kisapäivänä tarjolla oli uunimakkaraa. Sauna olisi ollut myös mukava, mutta se oli ikävän viileä. Pieniä asioita, mutta niistä se kokonaisuus muodostuu.

Jyväskylän alue oli muihin tämän vuoden kisapaikkoihin nähden erikoinen, sillä majoituksen löytäminen oli hankalaa. Hotelleja ja Laajavuoren juurella olevaa Laajis-hostellia lukuun ottamatta mökkejä ei lähialueella ole, vaan lähimmät ovat Riihivuoressa Muuramessa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Olimme liikenteessä hieman isommalla porukalla, joten Riihivuoren mökkikylän elämää nähneet mökit saivat kelvata. En suosittele ainakaan Riihirinne-mökkejä.

Tähän ei ole hyvä päättää kisakautta, mutta onneksi edessä oli vielä yksi kilpailu, Fiskarsissa ajettava MTB Enduron 20 v. juhlakilpailu. Harmillisesti Mielakan Cooldown Enduro jäi käden takia väliin, mutta Fiskarsissa ajo jälleen kulki sopivasti. Kolmen viikon tauko urheilusta toi sopivasti intoa. Tarinaa Fiskarsista ja kisasta tarjolla myöhemmin.

Santa Cruz Enduro 2016, osa 3: Levi

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Levillä ajettiin enduromaastopyöräilyn Santa Cruz Enduro Seriesin kolmas osakilpailu ja vaikka sääennusteet lupailivat sateita, saatiin SM-osakilpailu ajaa lopulta aurinkoisessa kelissä. Levitunturi tarjosi hyvät puitteet kisalle ja korkeuseroiltaan reitit, joita ei Etelä-Suomesta löydy. Vaikka perjantain treenit jäivät lyhyeksi, sujui oma kisa lauantaina hyvin, kun lopputuloksissa olin yleisessä luokassa 19. ajalla 41:09, jääden voittajalle 3:18, eli noin 3-4 sekunttia per minuutti. Kannatti se 26 tuntia ja 2000 km Lappiin ja takaisin ajaa :)

Santa Cruz Enduro Levi (kuva Mika Salminen)

Santa Cruz Enduro Series, Levi

Saavuin Leville jo keskiviikkoiltana 1000 kilometrin ja 15 tunnin jälkeen, ja ja torstaina oli hyvä aikaa saada tuntumaa 29-tuumaisilla renkailla varustetun Specialized Enduron käyttäytymiseen Levin Bike Parkin bermeissä ja vauhdeissa. Tällaisia maastoja kun olisi myös pääkaupunkiseudulla. Bike Parkeissa ajaminen on jäänyt vähäiselle, joten kova vauhtinen treeni oli enemmän kuin tarpeen. Tuli myös vedettyä laituridroppeja, pöytähyppyjä ja lyhyitä tiegappejä, joita olen hieman aristellut ajaa. Turhaan. Hyvää itsensä voittamista. Kalustovaurioitta ei treeneistä selvitty, kun taka-akseli oli jälleen kiertynyt auki ja lopulta tippui paikaltaan vääntäen jarrulevyn. Onneksi oli varaosia mukana.

Bike Parkin laiturit olivat hyviä ajaa, kuten Hellu näyttää

Treenit

Torstai-iltana julkaistiin kisan erikoiskokeet, joille pääsi treenaamaan perjantaiaamulla. Hyvä että tuli torstaina ajettua muutama tunti Bike Parkissa, sillä osa pätkistä kulki samoja reittejä pitkin. Treenipäivä valkeni hieman usvaisena ja pienen sateen uhan alla, joten väkeä olikin reiteillä heti aamusta, joka näkyi pitkinä hissijonoina, etenkin kun gondoleita oli liikkeellä vähän. Jonossa meni helposti vartti odotellessa ja hyvää treeniaikaa hukkaan. Ensimmäisellä ajolla erikoiskokeet vaikuttivat hyviltä, sisältäen vauhdikasta ajamista ja myös polkemista. Radan merkkaus oli aamupäivällä joltain osin hieman vajavaista, ja 2. ja 5. erikoiskokeet tuli ajettua harhaan ensimmäisellä yrittämällä, kun en ollut riittävän tarkkana.

Hyppy ojan yli säästää aikaa, Jukka näyttää mallia

Puolen päivän aikaan hissijono sitten lopulta tyhjeni, kun ukkonen sulki hissit, mutta sadetta ei vielä saatu. Treenit jatkuivat nyt joko käyttämällä autoa pyörien huipulle viemiseen tai ajamalla tietä pitkin. Ei kovin reilua kaikkia kohtaan, etenkin kun itse poljin pari kertaa huipulle ja tunkkasin kerran, että sain kaikki pätkät ajettua edes kerran. Vajaat neljä tuntia ja 40 kilometriä jaksoi pyörää liikuttaa.

Treenipäivänä sai siis myös hyvää ylämäkitreeniä alamäessä ajamisen vastapainoksi, mutta olisi ratoihin voinut vielä toisenkin kerran tutustua, etenkin merkkauksen ollessa osittain vähäistä. Kisassa ei kyllä itsellä ollut ongelmia löytää rataa viimeisen erikoiskokeen maalia lukuun ottamatta, mutta Facebook-keskustelun perusteella kaikille rata ei ollut niin selkeä. Illalla sitten saatiin sitä luvattua sadetta, kun ukkoskuuro saapui vielä pehmentämään ja kuluttamaan radat.

Kisapäivä

Lauantain kisapäivä tulisi olemaan pitkä, sillä erikoiskokeita oli kaikkiaan 12 eli kuusi per kierros. Aikaa käytettäväksi kierrokseen oli noin 3,5 tuntia, joka piti aika hyvin paikkansa, sillä koko kisaan meni itsellä noin 6 tuntia ja matkaa kertyi noin 60 kilometriä nousut mukaan lukien. Kierrosten välillä oli noin parinkymmenen minuutin mittainen tauko. Polar M400 -mittari jotenkin temppuili, eikä tallentanut kuin noin 2/3 kisasta, joka löytyy Stravasta. Näköjään toisen kierroksen 1. pätkä, jomman kumman 5. ja 6. pätkä uupuvat.

Kisa aloitettiin lämmittelysiirtymällä ensimmäisen erikoiskokeen alkuun tietä pitkin, joka olikin tullut jo tutuksi perjantailta. Ensimmäiselle pätkälle ajaessa pystyi varusterepun jättämään kätevästi pätkän maaliin ja tämän jälkeen sen pystyi pitämään hissin ala-asemalla. Ajoin myös Meri-Teijossa ilman juomareppua selässä ja se toimi hyvin, kun taas Himoksella kisan luonteesta johtuen reppu oli kannossa. Pelkällä suojapanssarilla ajaessa ajo on paljon jouhevampaa.

1. erikoiskoe oli mukavaa rahkasammal polkua, hieman kivillä höystettynä. Treeneissä ei pätkällä juuri polkua ollut näkynyt, mutta nyt pyörää sai runtata selkeässä pehmeässä urassa. Hyvä aloitus, joskin vedin lopun mutkan leveäksi ja puuhun. Toisella kierroksella tulikin pannutettua kunnolla ja isosta kivestä OTB:t. Pyörä vielä päälle ja aikaa kului lopulta jotain 20 sekunttia. Mitään ei kuitenkaan hajonnut, joten tanko suoraan ja seuraavalle pätkälle. Ensimmäisellä kierroksella aikani oli 2:04 (22., kärkiaika 1:53), toisella 2:26 (105., kärkiaika 1:53).

2. erikoiskoe oli teknisesti ehkä haastavin, ollen vanhaa DH-reittiä ja jyrkkyyttä Levin maailman cup -rinteen vieressä riitti. Alussa kurvailtiin isoja bermejä ja jatkettiin sateen kuluttamalle jyrkän mutkitteluun. Lopussa vielä pätkä Bike Parkin punaista osuutta. Loppuajassa näkyi, että bermeissä ja varmaan myös jyrkässä osuudessa vauhti ei ollut sitä mitä pitäisi. Bermeihin pitäisi antaa päästää paremmin jarrut auki, mutta tuli ajettua aika varmasti. Ensimmäisellä yrityksellä aikaa meni 3:58 (34., kärkiaika 3:38), toisella kierroksella 3:50 (30., kärkiaika 3:26). Ensimmäisellä kierroksella yläosuuden sumu haittasi näkyvyyttä, mutta myös jyrkkäosuus kului paremmaksi toista kierrosta varten, joka näkyi ajoissa. Erikoiskokeella oli myös muutama paikka, jossa pystyi ajamaan mutkan suoraksi nauhoituksen puuttuessa. Kuulin myös huhua, että yläosuuden bermien kierrossa näkyi suoraan menneitä renkaiden jälkiä merkkauksesta huolimatta (ehkä aamun sumusta johtuen?), mutta tiedä sitten.

3. pätkä oli alusta pehmeää rinnemutkittelua, jonka jälkeen kurvattiin Bike Parkin siniselle linjalle. Hauskaa bermiä, nopeaa rinneosuutta ja kunnon runttaamista pienellä bermipolulla maaliin. Pitäisi vielä vain osata antaa kaikkensa suorilla pätkillä, sillä voimia jäi reserviin etenkin ekalla kiekalla. Erikoiskoeaika ensimmäisellä vedolla oli 3:16 (23., kärkiaika 3:01) ja toisella 3:12 (21., kärkiaika 2:56). Toisella kierroksella reitin alkuosuuden pehmeässä rinnepujottelussa näkyi hieman mutkien oikomisia, kohdissa joissa merkkaus oli lähes hävinnyt.

4. erikoiskoe oli teknisesti helpoin, mutta suhteellisen neitseellinen maasto, pehmeä multa ja piilokivet tekivät reitistä omalla tavallaan haastavan. Alun rinnepujottelun jälkeen metsään syöksyttäessä pystyi runnomaan kunnolla hyvät ajolinjat valiten. Lopussa oli vielä rinnepujottelua ja yksi kuumottava ojan yli hyppy. Ei tullut hypättyä, vaan ajettua pohjan kautta, joka vei aikaa jotain 5 sekunttia ylimääräistä. Erikoiskoeajat olivat 3:45 (22., kärkiaika 3:30) ja 3:41 (16., kärkiaika 3:26).

5. erikoiskoe alkoi samaa linjaa pitkää kakkosen kanssa ja jatkoi Bike Parkin pätkää ennen metsäosuutta. Metsosuudella oli samaa pehmeähköä mätäsmaastoa ja kivikkoa. Tällä pätkällä perjantaina alle laitetut Huck Norrikset luultavasti pelastivat rengasrikolta, kun takavanteesta löytyi kunnon vekki. Metsäpätkällä sai taas runtata kunnolla kivikkopolulla. Erikoiskoeajat olivat 4:10 (13., kärkiaika 3:53) ja 4:08 (15., kärkiaika 3:50).

6. Kierroksen viimeinen erikoiskoe laskettiin takaisin Zero Pointille. Alussa lyhyt rinnepujottelu josta pieni hyppy metsäkivikkoon jatkaen metsäautotielle ja lopulta eturinteen pujotteluun nurmikossa. Pätkän lopussa oli vielä hämäävä tiukka mutka ennen maalia. Etenkin ekalla kiekalla mutka yllätti, koska maalia ei ollut treeneissä merkitty. Erikoiskoeajat olivat 3:22 (17., kärkiaika 3:12) ja 3:17 (9., kärkiaika 3:04). Myös viimeisellä pätkällä rinnepujottelun tiukoissa kohdissa reitti oli hieman oiennut kulumisen johdosta.

Hissit olivat käytössä koko kisan ajan (onneksi)

Ajoin kisan tällä kertaa 29″-kiekoilla varustetulla Specialized Enduro 29:lla, joka toimi varmasti vauhdikkailla reiteillä, vaikkakin bermit taittuivat hieman kankeasti. Porukalla tuntui menevän aika paljon renkaita puhki, mutta todennäköisesti litkutetut Maxxis Minion DHF 2,3″ ja Minion DHR II 2,3″ Huck Norrikseilla varustettuina pelastivat renkaat monta kertaa. Huck Norris on köyhän miehen, kemiallisesti ristiinlinkitetystä monisoluisesta polyeteenista valmistettu, keveämpi vastine Schwalbe Procorelle tai DeanEasylle. Levin alamäkien kivikoissa renkaat ja vanteet olivat kyllä kovilla, joten lisäsuoja oli paikallaan.

Tulokset

Enduromaastopyöräilyn SM-sarjan kolmas osakilpailu sujui omalta hyvin, suhteellisen varmalla ajolla yhtä kaatumista lukuun ottamatta. Lopputuloksissa olin sijalla 19. ajalla 41:09, jääden voittajalle 3:18. Keskimäärin jäin 3-4 sekunttia per minuutti. Paljon oli kuskeja Leville asti lähtenyt, sillä yleisessä sarjassa ajajia oli 149. Kärki menee kyllä kovaa, mutta nyt oma ajo oli sillä tasolla, jolla se pitäisi olla, toisin kuin Himoksella. Pitää kyllä alkaa käymään enemmän etelän Bike Parkeissa treenaamassa vauhdikasta ajoa, jota ei Helsingin tai Espoon keskuspuistoissa saa harjoiteltua.

Kisan tulokset löytyvät MTB Enduron sivuilta ja jälkipuinteja varten voi tarkastella erikoiskoeaikoja. Yleisessä sarjassa kisan voittoon ajoi Petteri Leivo ajassa 37:51, 18 sekunnin erolla Aki Färmiin ja kolmanneksi ajoi Juhani Kettunen 45 sekunttia voittajaa jäljessä. Naisissa voitto meni ulkomaille, kun Jaclyn Paaso saapui maaliin ajassa 46:09, 22 sekunttia ennen Kaisa Härköstä. Kolmanneksi ajoi Suvi Vacker 52 sekunttia voittoaikaa myöhemmin.

https://vimeo.com/177619070

Kuvia kilpailusta ei ole vielä paljoa ilmaantunut, vaikka kuvaajia reitin varrella riitti. Joel Rossin ottamat kuvat ja Mika Salmisen ottamat kuvat löytyvät MTB-Enduro Finlandin Facebook-ryhmän kautta. Trail Hunterzin Anetten kisaraportti on myös hyvää katsottavaa, josta näkee millaisia erikoiskokeet olivat.

Santa Cruz Enduro Levi (kuva Joel Rossi)

Lopputunnelmat

Levin endurokisa oli hyvä kokemus, etenkin kun ajo tuntui kulkevan. Kisa oli aika rankka, kokonaisajan ollessa vajaat kuusi tuntia ja 60 kilometria, kun vielä erikoiskokeet olivat pitkiä ja keli lämmin. Mutta mikäs siinä hyvistä reiteistä nauttiessa. Kunto kyllä riitti hyvin kisan loppuun asti, eli merkki siitä ettei pätkille tullut annettua kaikkea mitä jaloista irtoaa. Radat olivat hyviä ja haastavia, vaikka osiltaan lähes koskemattomaan metsään vedetty polku on aika arvaamatonta ajettavaa, kunnes se kuluu riittävästi.

Perjantain treenit menivät ukkosen puolesta pieleen, etenkin kun autojen käyttö sallittiin. Se oli useamman ajajan mielestä väärä päätös, koska sitä mahdollisuutta ei kaikilla ollut ja täten asetti kuskit eriarvoiseen asemaan. Gondolissa oli myös liian vähän hyttejä, joka aiheutti pitkät jonot. Kisapäivänä ei hissijonoja onneksi näkynyt, ainakaan lähtönumerolla 44, ja erikoiskokeillekin pääsi nopeasti. Näiltä osin järjestelyt toimivat hyvin. Ensiavun osalta järjestelyt olivat hieman puutteelliset, sillä ainakin kaveri, joka mursi kylkiluunsa, joitui odottamaan ensiapuhenkilökuntaa ja ambulanssia suhteellisen kauan.

Alkuun sääennusteet lupailivat Leville sateita, mutta lopulta keli oli hyvä ja vaikka kunnon sateita saatiin iltaisin, treenit ja kisa saatiin ajaa hyvässä säässä. Onneksi ei tullut samanlaista kisaa kuin Himoksella. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei Lapissa juurikaan ollut, joka oli plussaa etenkin erikoiskokeiden lähdön lyhyissä jonoissa.

Lapin reissusta jäi hyvä maku suuhun, vaikka onhan siinä tekemistä ajaa autolla edestakaisin. Lisäksi kelit eivät kyllä suosineet, kun sunnuntaina satoi puolet päivästä, eikä tehnyt mieli lähteä Levin eikä Ylläksen Bike Parkkiin vielä ajelemaan. Ensi vuonna pitää kyllä harkita junalla saapumista tai auton lastaamista autojunaan, tai muita järjestelyitä, vaikka tulihan sitä tutustuttua matkalla muutamiin uusiin ABC-huoltamoihin. Majoitus oli kyllä nyt kunnossa, sillä mökki sijaitsi aivan Levin keskuksessa ja seurakin oli mukavaa.

Nyt sitten vain lisää treeniä Tahkon osakilpailua odotellessa.

Sportax Enduro Series 2018, SM1 Messilä

Jaa artikkeli:

G-Form Enduro WarmUp 2018

Jaa artikkeli:

GoExpo 2018:n fillariosastot

Jaa artikkeli:

Jousituksen säädöt kohdilleen ShockWizillä

ShockWiz käytännössä

Jälkitunnelmat

Jaa artikkeli:

Pidemmät reissut

Eväät

Jaa artikkeli:

Santa Cruz Enduro Series, Laajavuori

Tulokset

Jälkitunnelmat

Jaa artikkeli:

Santa Cruz Enduro Series, Levi

Treenit

Kisapäivä

Tulokset

Lopputunnelmat

Jaa artikkeli: