Avainsana: teknobula

Vaikka vaihdoin aikanaan Operasta Firefoxiin ja viime keväänä takaisin Operaan, on Firefox edelleen kakkosselaimena. Olenkin viime aikoina harkinnut vaihtamista Operasta takaisin Firefoxiin, mutta kun Operan näppäinkomennot ovat selkärangassa ja ”musta tuntuu” -fiilis kertoo selaimen toimivan jouheammin ei vaihdosta ole vielä tapahtunut. Lähinnä Firefoxin (lyhennys Fx) parempi plugin-tuki Linuxissa ja Macissa puoltaisi vaakakuppia Fx:n puolelle.

Mutta kuitenkin, Extremetech kirjoittaa kätevistä laajennuksista Firefoxiin. Monet Operasta vakiona löytyvät ominaisuudet löytyvät Firefoxiin laajennuksina. Esimerkkinä hiirieleet ja Session Saver. Firefoxin laajennukset -sivulla eri lisäosia on kuitenkin runsaasti ja hyödyllisten löytäminen on ongelmallista. Extremetechin artikkeli tarjoaakin listan kätevistä laajennuksia, tässä niistä muutama.

Fasterfox: nopeuttaa selailua virittämällä yhteys- ja renderöintiasetuksia säätämällä ominaisuuksia kuten useat samanaikaiset yhteydet, DNS cache, linkkien etukäteishaku.

IE Tab: Internet Explorer Firefoxin välilehden sisällä. Kätevä webkehittäjille ja ”vain IE”-sivustojen käyttämiseen. Jos vielä MS porttaisi IE:n Linuxillekin (tiedän, että winettämällä pitäisi toimia).

FoxyTunes: Mediasoittimen hallitseminen Fx:n työkalupalkissa olevien kontrollien avulla. Tukee useita eri soittimia.

FireFTP: FTP ohjelmisto sulautettuna selaimeen.

Download Status Bar: Jos et halua, että latausmanageri pomppaa aina esiin.

Google Preview: Googlen hakutulosten sivut ruudunkaappauksina tulosten yhteydessä.

Ja omat suosikkini:
Session Saver: Tallettaa auki olevat välilehdet selainta suljettaessa (vakiona Operassa). Lisäosasivulla oleva versio laahaa hieman versionumeroissa ja tekijän ”sivulta” saatava versio toimii bleeding-edge selaimienkin kanssa.

All-in-one Gestures tai Mouse Gestures -lisäosat hiirieleisiin. Jos hiiressä on 3 tai 7 nappia, on sivuilla ees-taas liikkuminen ja sivujen sulkeminen kätevää eleitä käyttämällä.

PageZoom: Lisää ominaisuuden sivun zoomaukseen. Zoomaa koko sivua. Kätevä etenkin pienillä näytöillä, kuten 12″ iBookissa.

Adblock: Suodata häiritsevät mainokset pois nettisivuilta. (Jotkut tykkää, itse en.)

Lisäksi selaimen ulkoasulle myös hieman kohennusta:
iFOX: Selkeä ja hieman OS X:än ulkoasua muistuttava teema.

Pimpzilla: Pimp My Browser! Karvaa työkalupalkkiin ja leopardin nahkaa välilehdille.

Aina ajoittain näkee Internetin keskusteluissa termitaistelua hakkerin ja krakkerin välillä. Vaikka termien merkitysero on selkeä, käytetään hakkeri-nimitystä usein väärin krakkerin sijasta. Tämä ei sinällään ole mikään ihme, sillä suurelle yleisölle tietotekniikkaan yleensäkin liittyvät termit ovat outoja tai tuntemattomia. Asiaa vielä pahentaa lehtien kirjoituksen väärillä termeillä. Kun termiä hakkeri väärinkäytetään vielä yliopiston luentomateriaalissa, tuntuu peli olevan menetetty.

Hakkeri-termi tarkoittaa taitavaa tietokoneenkäyttäjää, joka tuntee tietokonejärjestelmien toiminnan syvällisesti ja hallitsee käyttämänsä työkalut ja laitteet erittäin hyvin. Hakkerille tietokoneet eivät ole vain väline muiden tavoitteiden saavuttamiseen (esim. rahan) vaan hakkeri on kiinnostunut omasta mielenkiinnon kohteestaan kohteen itsensä vuoksi. Asiaa tutkinut Pekka Himanen on nimennyt hakkerimaisen elämänasenteen hakkerietiikaksi (wikipedia: Hacker ethic) ja teorian mukaan hakkereiksi voidaan kutsua myös muita hakkerietiikan mukaan eläviä ihmisiä, joiden intohimoinen mielenkiinto kohdistuu johonkin muuhun asiaan kuin tietokoneisiin, ohjelmointiin ja tietokonejärjestelmiin. (wikipedia).

Krakkeri tai kräkkeri -termillä tarkoitetaan henkilöä, joka murtautuu (cracker; alk. eng. crack, murtaa) tietojärjestelmään ilman järjestelmästä vastaavan tahon lupaa. Myös tietokoneohjelmien kopiosuojausten murtajaa kutsutaan kräkkeriksi. Tietojärjestelmään murtautumisessa vaaditaan joko syvällistä tietokoneohjelmien ja -ohjelmoinnin tuntemusta, kohdejärjestelmän käyttäjien varomattomuuden hyödyntämistä (social engineering) tai toisten kirjoittamia murtautumista avustavia ohjelmia. Myös henkilöä, joka esimerkiksi arvaa liian helpon salasanan ja täten pääsee järjestelmään, kutsutaan krakkeriksi. (wikipedia)

Hakkeri/krakkeri termien sekoittaminen on yleistä, etenkin tietotekniikkaa tuntemattomien keskuudessa ja näkee termien väärinkäyttöä alan piirissäkin. Termit ovat hieman horjuvia ja nopeasti muuttuvassa ATK-slangissa mahdolliset viralliset suositukset eivät yleensä vastaa käytäntöä. Usein krakkerin määritelmään sisällytetään myös se, että henkilön on oltava hakkeri – siis jonkun toisen tekemän murtautumisohjelman käyttö ei tekisi käyttäjästään krakkeria. Kuitenkin on helpompi ajatella niin, että krakkeri tarkoittaa yksinkertaisesti murtautujaa riippumatta tekotavasta. Väärinkäsitysten mahdollisuuden vuoksi hakkeri-sanan käyttö ei ole suotavaa ilman lisäselitystä.

Tietotekniikan harrastajaan voidaan viitata monilla termeillä englanninksi (white-hat, grey-hat ja black-hat -hakkeri, geek, hacker, nerd, script-kiddie jne.). Suomen kielisiä termejä on aika niukasti ja usein käytetäänkin englannin kielisiä termejä viitatessa tietotekniikan harrastajaan tarkemmin. On harmillista, että mediassa hakkeri on lähes aina negatiivisessa merkityksessä ja harrastajiin käytetään vain termiä nörtti.

Myös muiden tietotekniikan termien kanssa on suomen kielellä hieman ongelmia. Miten kuvaisit esimerkiksi termiä ”hack value” tai ”wardriving”? Usein jos termille olisikin ”virallinen” määritelmä suomeksi, se ei vastaa alkuperäistä merkitystä (vrt. avopaistos = pizza) tai on muuten sopimaton.

Wired news kirjoittaa ”Historian pahimmista ohjelmistovirheistä”. Listattuna on kymmenen tuhoisaa ja vaaraa aiheuttanutta ohjelmistovirhettä rakettien tuhoutumisesta, ylivuoto- ja liukulukuvirheistä kuolemaa aiheuttaneisiin ohjelmistovirheisiin.

”Errare humanum est”, ihminen on erehtyväinen.

Digitoday uutisoi tietotekniikkaa opiskeleville ja alalla työskenteleville mielenkiintoisesta aiheesta: ”Suomea uhkaa yli 5000 tietoverkko-osaajan puute”. Vuoteen 2008 mennessä Euroopasta puuttuu jopa puoli miljoonaa tietoverkkojen syväosaajaa ja Suomessa tämä vaje on 15,9 prosenttia. Luvut selviävät Cisco Systemsin tutkimuslaitos IDC:llä teettämästä Euroopan laajuisesta Skills Survey -tutkimuksesta.

Keväällä toteutettu tutkimus kattoi tietoverkkojen osaamisen sekä tietoverkkojen syväosaamisen, kuten ip-puheratkaisuihin, langattomaan tietoverkkoon ja tietoturvaan liittyvät taidot. Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse yli 950 tietohallintojohtajaa 31 Euroopan maasta, ja lisäksi aineistona käytettiin muun muassa Eurostatin, ILOn, OECD:n ja Euroopan maiden omaa kansallista tilastotietoa.

Vaje asettaa haasteita teknologian hyödyntämiselle, Euroopan ja yksittäisten maiden kilpailukyvylle ja talouskasvulle. 89 prosenttia haastatelluista organisaatioista oli sitä mieltä, että tietoverkkojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa ja 70 prosenttia koki tietoturvataitojen merkityksen korostuvan tulevaisuudessa. Langattoman tietoverkko-osaamisen tärkeyden kasvamiseen uskoi 69 prosenttia ja 57 prosenttia uskoi ip-puheratkaisuihin liittyvien taitojen kasvattavan merkitystään tulevaisuudessa. Yli puolet organisaatioista koki tarvitsevansa tulevaisuudessa monipuolisia, myös oman organisaationsa liiketoiminnan hallitsevia osaajia.

Oikeiden osaajien löytäminen koettiin vaikeaksi. Koko Euroopan tasoisia syitä osaamisvajeen syntymiseen arvioidaan olevan tietotekniikan mittava hyödyntäminen Euroopassa, sähköisen liiketoiminnan nopea kasvu ja tarpeeseen verrattuna vähäinen koulutustarjonta.

Suomen ylikoulutetulla kansalla on siis toivoa saada työpaikka diplomityön jälkeen. Työpaikka, joka vastaisi myös koulutusta. Alkoikin heti kiinnostamaan Ciscon Networking Academy -ohjelma.

Media=blogi kirjoittaa kiistellyn käytettävyysguru Jacob Nielsenin top 10 mokat blogeissa -jutusta. Nielsenin oppeja käytettävyyden saralla tuli tutkittua erään kurssin harjoitustyön ohessa. Vaikka en ”insinöörinä” aivan kaikkia Nielsenin oppeja myönnä, ovat ne ihan järkeviä hieman suodatettuina. Tässä blogien mokat Nielsenin mukaan ja omat tunnustukseni.

1. Kirjoittajan biografia puuttuu.

Nielsen kirjoittaa: ”Lukijat haluavat tietää kenen kanssa ovat tekemisissä.” Voin vain olla samaa mieltä, vaikkei omasta blogistani ”About me” -osiota vielä nimeä ja opiskelua lukuunottamatta olekaan. Ehkä lyhyt biografia-sivu olisi paikallaan.

2. Kirjoittajan kuva puuttuu.

Nielsenin pääkohtia ovat: ”Lisäät uskottavuuttasi ja se yhdistää virtuaalisen ja fyysinen maailman.” Ihmisten aivoista suuri osa on keskittynyt kasvomuistiin. Täytyy myöntää, että kyllä kuva aina blogin uskottavuutta lisää, joskaan ei sen puuttuminen sinällään moka ole.

3. Otsikot, jotka eivät anna olennaista kuvaa kirjoituksen sisällöstä.

”Lukijoiden täytyy saada kuvaus kirjoituksesta lukemalla sen otsikon.” Myös hakukoneet (käyttäjät) tykkäävät kuvainnollisista otsikoista. Olen pyrkinyt pitämään otsikot bloggauksen sisältöön liittyvinä.

4. Linkit, joista ei tiedä minne ne menevät.

”lisää asiasta täällä ja tuolla” ei ole esimerkki hyvästä linkistä. Lukijoille on hyvä kertoa minne he ovat linkistä menossa ja mitä linkin toisessa päässä on. Linkin nimeämisen lisäksi voi apuna käyttää ”link title” -ominaisuutta. Tässä asiassa pitää kyllä parantaa omaa toimintaani.

5. Blogin klassikot on haudattu muiden sekaan.

Kirjoituksia, joissa on pidempi aikaista arvoa vakituisen lukijakunnan ulkopuolelle, olisi hyvä lisätä sivulle erilliseen listaan. Myös linkkaus vanhempiin kirjoituksiin on syytä muistaa. Suositeltavaa luettavaa -otsikko lisätty työlistalle.

6. Kalenteri on ainoa navigointi julkaistuihin kirjoituksiin.

Kirjoitusten kategorisointi on helppoa ja selkeyttää kirjoitusten lajittelua ja myöhemmin löytämistä.

7. Epäsäännöllinen julkaisurytmi.

Lukijoiden pitäisi pystyä ennakoimaan milloin ja kuinka usein blogi päivittyy, mutta toisaalta ei pitäisi kirjoittaa, jos ei ole mitään sanottavaa. Hieman muna-kana -ongelma :) Itse seuraan muita blogeja blogilistan kautta, jolloin on helppo nähdä onko uutta blogissa uutta sisältöä. Olen pyrkinyt ”ei välttämättä päivittäin, mutta joka toinen päivä” -rytmiin, mutta välillä ei juuri ole aikaa eikä kiinnostavia aiheita, joista kirjoittaa.

8. Moniaiheisen blogin pitäminen.

”Specialized sites rule the Web.” Soks-blogi on keskittynyt tekniikan aiheisiin, mutta viihteelle on jätetty tilaa. Ei sitä aina jaksa tekniikan kanssa säätää. En oikein tiedä omaa mielipidettäni moniaiheisista blogeista, riippuu miltä alueilta aiheet ovat.

9. Sen unohtaminen, että kirjoittaa tulevalle pomolle.

Kerran netissä, aina netissä. Soks-blogin arkistointia on rajattu kieltämällä robotit palvelimien asetuksissa, vaikka en koe, että blogin sisällössä olisi mitään hävettävää vuosienkaan kuluttua (paitsi kirjoitusvirheet :))
Mediablogi ei ymmärrä mitä tämä ohje tekee blogien top 10 mokissa. ”Mielenkiintoisimmat blogit ovat usein juuri niitä, joissa kirjoittaja unohtaa kirjoittavansa tulevalle pomolle tai ei välitä siitä.”

10. Ei omista oman blogin verkkotunnusta.

Toisen osoitteen alla asuminen (blogger, typepad) voi olla alkuun hyvä idea, mutta mitä pidempään vierailua kestää, sitä ”kalliimpaa” itsenäisyys on. Soks asustaa oman domainin alla, vaikkei omaa itsenäistä osoitetta omistakaan. Olen itseni herra ja orja :)