Se on kiva sillo
Linux, tuo Linus Torvaldsin 1990-luvulla alkuunkoodama käyttöjärjestelmä.
Paperisilppuri on nyt saatavissa kätevästi USB-laitteena. Pieni silppuri syö puoliksi taitettuja A4-kokosia papereita (A6) ja saa virtansa USB-väylän lisäksi myös pattereista tai verkkovirrasta. Väreinä on saatavilla musta tai valkoinen. Kätevä vekotin tärkeiden papereiden turvalliseen tuhoamiseen myös matkalla ollessa. (via Gizmodo.com)
Linux devices esittelee Acme Systemsin pienen SBC-koneen (single-board computer), joka pyörittää Linuxia. ”Acme Fox” on kooltaan 2.6 x 2.8 tuumaa, 100e hintainen ja RISC-pohjainen levy on paketoitu nättiin 6.7 tuuman Tux-koteloon (30e). Pingviinin takapuolelta löytyy liittimet verkkokaapelille, kaksi USB-liitintä ja paikat muille I/O -liittimille. Laite toimii 2.4 tai 2.6 -sarjan kernelillä ja käyttötarkoituksena mainittiin esimerkkeinä http, ftp, telnet, ssh -palvelimet. 100 MIPS:n tehoilla ja USB-levyillä ei tosin mitään kovin ihmeellistä askarrella.
PlayStation Business Briefing 2006 konferenssissa kerrottiin, että PlayStation 3 julkaistaan maailmanlaajuisesti marraskuussa 2006. Aikaisempien tietojen mukaan PS3 oli suunnitteilla julkaista kevään tai kesän aikana. Pelikonsoli julkaistaan tietojen mukaan yhtä aikaa Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa ja hinta on vähintään 50 000 yeniä eli noin 350€.
PS3:n pelit toimitetaan vain blu-ray -levyillä ja konsoli on yhteensopiva vanhojen PlayStation 1 ja 2 -pelien kanssa. Laitteesta löytyy tuki myös HDMI-standardille. Monien iloksi konsolissa on lisäksi 60GB-kiintolevy ja PS3:n on ilmoitettu tukevan Linuxia. Kiintolevylle voidaan tallentaa mediaa ja sen avulla PlayStation 3 voi toimia kotipalvelimena ja medialaitteena pelaamisen ohessa.
PlayStationin Cell-arkkitehtuuri luo haasteita Linuxin pyörittämiselle ja ohjelmien toimivuudelle, mutta ilmoitettu tuki Linuxin toimivuudelle lupaa hyvää. Kuten varmaan moni muukin, myös itse odotan innolla, mihin kaikkeen pelikonsoli taipuu. Xbox 360:een verrattuna lähtökohdat monipuoliseen käyttöön ovat selkeästi paremmat.
Debian Administration ”blogissa” on esitelty ohjeet, kuinka Linuxin ja web-kameran avulla saadaan rakennettua turvakamera käyttämällä motion ja ffmpeg -ohjelmia. Lyhyesti sanottuna Motion -ohjelma tunnistaa kuvasta liikettä ja ffmpeg tekee kuvista videon. Kohtalaisen yksinkertainen turvakamera, joskin kuvanlaatu varsinkin hämärässä jättänee toivomisen varaa.
Google Earth on saatavilla Windowsille ja Macille, mutta Linux versiota ei vielä ole julkaistu, vaikka Google Earth onkin toteutettu alustariippumattomasti käyttäen Qt-kirjastoja ja OpenGL:ää. Tai näin ainakin luin netistä. Ohjelma on kuitenkin mahdollista saada toimimaan Linuxilla käyttäen Wineä.
En ole juurikaan Winen kanssa aikaisemmin jaksanut leikkiä, sillä olen ollut tyytyväinen ilmankin ja Mac OS X on täyttänyt ne harvat ”windowsmaiset” tarpeet. Syksyllä Wine saavutti beta -asteen ja kehitystä toimivuuden suhteen oli tapahtunut, joten oli aika kokeilla miten eri ohjelmat sillä toimisivat.
AMD64 ja 64 bittinen Gentoo ei ole se helpoin alusta testailla eri ohjelmia ja varsinkin Winen kanssa oli aikaisemmin ongelmia. Nyt kuitenkin Wine 0.9.7 asentui ongelmitta. Winelle on saatavissa erilaisia apuohjelmia muun muassa ohjelmien asennukseen ja lähdinkin liikenteeseen WineToolsilla. Winetoolsin voi asentaa itse hakemalla sivuilta tar-pallon tai Gentoossa portagen avulla hakemalla ensin WineTools ebuildin, eli Bugin numero 46390.
Aluksi asentelin ”Fake Windowsin”, ”DCOM98:n”, muutamat Truetype fontit ja sitten Internet Explorer 6:n. Tämän jälkeen olikin aika kokeilla Winetoolsissa listattuja ohjelmia, jotka on testattu toimiviksi Winellä. Google Earth asentuikin ongelmitta, mutta toiminta jätti toivomisen varaa. Heti alkuruudun jälkeen konsoliin tuli virhe ”X connection to :0.0 broken (explicit kill or server shutdown)” ja Wine kaatui. Koska Winetoolsin toiminta on testattu vain Winen versioilla 0.9[123], oli siis kokeiltava vanhempaa versiota. Ensin 0.9.3, jolla ongelma pysyi samana, mutta 0.9.2 versiolla Google Earth toimi mainiosti, tai ainakin melkein. Maapalloa pystyi ”selaamaan”, mutta valikot eivät toimineet.
Ongelmaan löytyi kuitenkin ratkaisu Googlettamalla esiin Gentoo Wiki, jossa Google Earthin asennus ja ongelmatilaneet oli kuvattu. Muokkaamalla ”Program Files/Google/Google Earth/kvw/default_lt.kvw” tiedostoa Wikin ohjeilla, alkoivat myös valikot näkymään. Kauneusvirheeksi jäi vielä fonttien toimivuus. Wikissä oli kuvattu muutamia keinoja fonttien korjaamiseksi, mutta en niitä jaksanut testata. Myös toimivuus 0.9.3, 0.9.4 ja 0.9.5 versioillakin oli mainittu.
Swappia voi Linuxissa käyttää perinteisen swap-osion asemesta myös suoraan tiedostoista, eli swap-fileistä. Swapin hallinta on muutenkin helppoa, sillä swap-tilan voi kytkeä päälle ja pois ilman uudelleenkäynnistystä ja vaikka tila olisikin käytössä.
Perinteisesti swap on sijoitettu erilliselle osiolleen (mahdollisesti turvallisempaa), mutta swapin voi käytännöllisistä syistä luoda myös tiedostoja käyttäen. Swap-tiedostot ovat swap-osioihin verrattuna helpompia luoda, poistaa ja muuttaa kooltaan.
Swap-tiedoston luominen onnistuu seuraavalla komennolla (x86-alustalla maksimissaan 2GB), kuten ”man mkswap” ohjeistaa:
dd bs=1024 count=1M if=/dev/zero of=/path/to/swapfile.n
Komento luo 1 GB kokoisen tiedoston (1 MB * 1024) paikkaan ”/path/to/swapfile.n”
Swap-tilalle voidaan antaa myös prioriteetteja (man 2 swapon). Korkeamman prioriteetin swap-tila käytetään ennen alemman prioriteetin swappia ja saman prioriteetin swap-tila ”jaetaan” (striped). Prioriteetti määritellään joko swapin aktivoinnissa ”swapon” komennolla tai /etc/fstab tiedostossa (esimerkki).
# swap space in device partitions /dev/hda2 none swap pri=5,defaults 0 0 /dev/hde2 none swap pri=5,defaults 0 0 # swap space in swap files /work/swapfile.1 none swap pri=5,defaults 0 0 /work/swapfile.2 none swap pri=5,defaults 0 0
Kun swap-tila on varattu, täytyy se alustaa swap-otsikkotiedoilla seuraavasti.
mkswap /dev/hda2 mkswap /dev/hdb1 mkswap /work/swapfile.1 mkswap /work/swapfile.2
Swap-tila aktivoidaan järjestelmän käynnistyksessä ja myöhemmin sama voidaan myös tehdä ”swapon” komennolla ennen swapin käyttöönottoa, esimerkiksi seuraavasti:
swapon /dev/hdf1 swapon /work/swapfile.3
Swap-tilan käyttäminen useammalta osiolta tai swap-tiedostojen jakaminen useammalle osiolle vastaa RAID-0:n toimintaa. Yleensä on hyvä olla useampi swap-alue samalla prioriteetilla toiminnan tehostamiseksi. Jos koneessa on riittävästi muistia niin swappia ei periaatteessa tarvita ollenkaan, sillä swapin käyttäminen on hitaampaa kuin muistin käyttäminen.
Swapin poistaminen käytöstä voidaan suorittaa ”swapoff” komennolla (man swapoff).
swapoff /work/swapfile.1 swapoff /work/swapfile.2 swapoff /dev/hdb1 swapoff /dev/hda2
Lisää swapista voi lukea swap-mini-howto:sta
Eri Linux jakelupaketeissa on ohjelmistojen jakelu ja päivitys toteutettu hieman erilailla. Nykyään lähes jokaisessa distribuutiossa on jonkinlainen hallittu pakettimanageri, joka hallitsee ohjelmien riippuvuudet, helpon asennuksen ja päivittelyn. FreeBSD:ssä on Ports, Gentoossa Portage, Susessa Yast, Fedora Coressa Yum ja Debianissa Apt.
Debianin Apt on toimiva kokonaisuus, ainakin omasta mielestäni. Ehkä sen toimivuus voisi olla hieman samanlaisempaa kuin Gentoon Portagen, mutta ulkonäölliset asiat ovat sivuseikkoja. Aptin käyttäminen onnistuu ”apt-get” ohjelmalla. Perustoiminnot onnistuvat komennoilla ”apt-get install foopacket” ja ”apt-get remove foopacket”.
Koska poistamalla paketin, ei riippuvuuksina asennettuja paketteja poisteta, voidaan poistetun ohjelman riippuvuuksia tarkastella komennolla ”dpkg -p foopacket” ja sitten poistaa apt-getillä. Lisäksi konfiguraatiotiedostot pitää mahdollisesti poistaa käyttämällä komentoa ”dpkg -P” eli ”–purge” lippua.
Lähdekoodeista asentamiseen komento ”apt-get source foopacket” hakee ohjelman lähdekoodit ja kääntäminen onnistuu menemällä lähdehakemistoon ja komentamalla ”./debian/rules”. Paketin riippuvuudet on helppo asentaa ”apt-get build-dep foopacket” -komennolla.
Systeemin asennetut paketit näkee komennolla ”dpkg -l” ja tiettyä pakettia voi etsiä komentamalla ”dpkg -l \*foopacket\*” joka listaa paketit joissa on sana ”foopacket”. Listaus näyttää kaikki järjestelmän paketit, ei vain asennettuja, joten kätevä myös pakettien etsimiseen. Listauksesta näkee myös paketin tilan; asennettu, asennettu ja poistettu vai poistettu mutta ei purgetettu. Paketteja voi etsiä myös ”apt-cache search foopacket” komennolla.
Paketin informaation näkee komennolla ”dpkg -p foopacket” ja ”dpkg -L foopacket” näyttää paketin asennetut tiedostot. ”dpkg -S foo.sh” voi etsiä tiedostoa ja mihin pakettiin kyseinen tiedosto kuuluu.
Lisää ohjelman käytöstä voi lukea vaikkapa Apt manuaalista.
Paketeista voi etsiä tietoa myös Debianin pakettisivulta. Web-käyttöliittymä on hieman ystävällisempi kuin konsolipohjainen liittymä.