Kategoria: urheilu

Terve mieli terveessä ruumiissa.

Pyöräilyn kadenssi, nopeus ja matka talteen Suunto Bike Sensorin avulla

Urheilussa ja kuntoilussa yksi aspekti harrastamista on erilaisten asioiden mittaaminen ja itse suoritan tätä pääasiassa GPS-vastaanottimella varustetulla urheilukellolla, jossa on myös sykemittari sekä vyöllä että ranteessa. Mutta kun aloin talvella ensimmäisiä kertoja treenaamaan pyörällä harjoitusvastuksella, tuntui jotain puuttuvan. Olohuoneessa on Tacx:n perusmallin harjoitusvastus, josta löytyy vain vastuksen säädin, eikä mitään tietoa kadenssista tai wateista. Lisää mittaustietoa treenistä oli siis saatava ja tätä varten hankin Suunto Bike Sensorin. Nyt saisi mitattua pyöräretkien nopeutta, matkaa ja mikä tärkeintä kadenssia. Mutta uusi sensori ei ollutkaan niin positiivinen kokemus mitä odotin.

Suunto Bike Sensor

Suunto Bike Sensor

Suunto Bike Sensor on Suunnon urheilukelloihin saatava lisälaite, joka kiinnitetään polkupyörän takahaarukkaan ja magneetit kampeen ja pinnaan. Sensorin tarkoitus on yksinkertainen: mitata kadenssia, nopeutta ja matkaa. Bike Sensor on yhteensopiva Bluetooth Smart- tai ANT+ -standardia tukevien urheilukellojen ja mobiilisovellusten kanssa, eli esimerkiksi Suunto Spartan Sport Wrist HR:n kanssa, joka omasta ranteestani löytyy. Hankin sensorin seuratakseni kadenssia harjoitusvastuksella ajaessa, mutta se on kätevä myös pyöräily-ympäristöissä, joissa GPS-signaali on heikko, kuten maastopyöräilyssä. Hintaa Bike Sensorilla on 59 euroa.

Bike Sensor asennettuna

Suunto Bike Sensorin asennus on helppoa, sillä kadenssianturin ohittaessa sensorin vilahtaa vihreä valo ja nopeusanturin ohittaessa vilahtaa punainen valo. Mutta oikean etäisyyden säätäminen on sitten eri asia. Vaikuttaa, että anturi on todella tarkka siitä, kuinka etäällä sensorista magneetit ovat ja tämä aiheuttaa ongelmia etenkin kampianturin osalta. Ainakin omassa maantiepyörässäni magneettia lukeva sensori piti kääntää kampea päin, joka vastaavasti vaikutti nopeusanturin pysymiseen asennossaan. Lisäksi kumilenkkikiinnitys on lähellä osua kampeen, kun anturi on riittävän lähellä.

Kun kadenssianturi on saatu säädettyä paikalleen, olet valmis äheltämään nopeusanturin magneetin kanssa. Pinnoihin asennettava magneetti kiristetään vain pyörittämällä ja sen saaminen riittävän kireelle muovisen vastakappaleen kanssa ei meinaa onnistua. Magneetti pyörii helposti pinnan ympärillä, ja koska sen pitää kulkea erittäin lähellä anturia, on osuma enemmän kuin todennäköinen. Kun kuvittelet että olet nyt saanut molemmat anturit nyt säädettyä kohdilleen, on nopeusanturia säätäessäsi kadenssianturi liikahtanut.

Kun sensorin ja anturien säätäminen on tehty, on aika siirtyä säätämään Movescountia ja Suunnon urheilukellon asetuksia. Movescountissa ei Sisäpyöräily-lajissa ole vakiona Bike Pod -anturia ja kadenssimittausta, joten käyttäjän pitää tehdä sitä varten oma rajoittuneempi urheilutila. Ai miten niin rajoittuneempi? Harmillisesti Movescount ei anna omien urheilutilojen yhteydessä lisätä sykealueet- eikä kaavio-näyttöjä. Sentään navigointi-näytön saa pois, kun kytkee urheilutila-asetuksista GPS:n pois päältä. Pyöräily-lajissa sentään on vakiona Kadenssi-urheilutila Bike Podin kanssa käytettäväksi.

Movescount ja sisäpyöräily-laji kadenssin kanssa

Säätämisen jälkeen olet viimein valmis treenaamaan. Treenin aikana kadenssi, nopeus ja matka näkyvät kentissä, jotka aikaisemmin urheilutilaan määritit ja treenin jälkeen Movescount näyttää tiedot omina kenttinään harjoituksen kaaviossa. Vaikka olin säätänyt anturit kohdalleen ennen treeniä, piti niiden sijaintia hieman säätää vielä alkuvaiheessa, kuten graafista näkee.

Sisäpyöräily kadenssin kanssa

Suunto Bike Sensor tekee minkä lupaa, mutta käytettävyys jättää toivomisen varaa ja kokonaisuutena se oli pettymys. Anturi pitää asettaa liian tarkasti paikalleen ja liian lähelle sensoreita. Tämä ei todennäköisesti ole ongelma harjoitusvastuksella ajettaessa, jossa pyörä on paikallaan, mutta muualla epätasaisuudet voivat liikuttaa anturia siten, että mittaus ei onnistu. Etenkin pinna-anturi pitäisi varmuuden vuoksi teipata paikalleen. On hyvin todennäköistä, että Bike Sensor jää vain harjoitusvastuksen kanssa käytettäväksi ja poistan sen kevään ja ulkolenkkien tullessa ohjelmaan. Eli en voi kyllä suositella Suunto Bike Sensorin hankkimista.

Seuraavaksi pitänee hankkia testiin esimerkiksi Wahoo RPM kadenssisensori ja nopeussensori, jotka toimivat sekä Bluetooth että ANT+ yhteyksillä ja eivät tarvitse erillistä anturia sensorien lukemiseen. Wahoon sensorien pitäisi toimia, mutta eivät ilmeisesti aivan ongelmitta, kun Suunto osaa yhdistää vain yhteen ”PODiin” kerrallaan. Jos Suunto Spartan tukisi ANT+ -sensoreita, olisi vaihtoehtona myös Garminin kadenssi- ja nopeussensori, joka minulle ensimmäisenä vinkattiin.

Leppoisaa hiihtoa Talin laduilla

Hiihtäminen on nykyään kovassa nosteessa ja hiihtäjille tarjoillaankin pääkaupunkiseudulla useita hyviä latuja hiihdettäväksi. Tänä talvena tuli testattua ensimmäistä kertaa Talin hiihtoladut, jotka kiertävät golf-kentän laakeilla viheriöillä ja ylämäkiä kaipaavat voivat koukata Talin huipulla ja jatkaa sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Kokonaisuutena laduilla on mittaa 6,5 kilometriä ja golf-kentällä kiertävä latu on pituudeltaan vajaat 4 kilometriä.

Talin laduilla voi hiihtää auringonlaskuun

Talin ladut

Pitäjänmäentien eteläpuolella Talin kartanon mailla sijaitsee laaja puistoalue, jossa talvisin kiemurtelee sekä perinteisen että vapaan hiihtotyylin ladut ja kesäisin alueella toimii vuonna 1932 perustettu Helsingin Golfklubi, joka on Suomen vanhin golfseura. Talin golf-kentän maastoissa kiertävä noin 4 kilometriä pitkä latu on profiililtaan leppoisa ja ylämäkiä ei reitillä juuri ole. Lisää haastetta ja pituutta ladulle saa, kun jatkaa matkaa Talin huipulle ja sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Koko reitillä on pituutta 6,5 kilometriä. Latua voi kiertää molempiin suuntiin, sillä luistelu-uran molemmille puolille on vedetty perinteisen ladut. Yleisin hiihtosuunta näytti ehkä olevan vastapäivään.

Talin ladut

Talin laduille pääsee mielestäni parhaiten Talin kartanon parkkipaikalta Talin puistotien päästä, vaikkakin ulkoliikunta.fi kertoo latujen sijainniksi Purotie 8. Purotiellä on kyllä iso parkkipaikka, mutta laduille lähteminen ei ole kovin selkeää. On siis parempi ajaa kartanolle johtavaa koivukujaa, jonka päässä siintää 1820-luvulta oleva empiretyylinen päärakennus. Kartano itse on 1600-luvulta. Vaihtoehtoisia lähtöpaikkoja voisi olla Vermon puolella kulkevan Takkatien jalkapallokenttä.

Kuluva talvi on ollut ajoittain hyytävän kylmä, joten sekä pimeän saapuessa että kylmän hiipiessä ytimiin, hiihdin vain Talin golf-kentällä olleen reitin. Ja jos oikein muistan, niin Talin huipun ja Yhdyskuntamäelle Perkkaan suuntaan lähtevät lisälenkit olisivatkin olleet vain perinteiselle hiihtotyylille. Leppoisalla tahdilla Movescount kertoi reitin pituudeksi 3,8 kilometriä ja aikaa meni noin 22 minuuttia maisemia ihaillen.

Talin golf-kentän kiemurat

Golf-kentän ladut tarjoavat mukavan vaihtelun perinteisille kuntoratoja kiertäville laduille, joiden ylämäki-alamäki -profiilit eivät oikein toimi peruskuntoharjoittelussa. Luisteluhiihtäjälle viheriöiden suorat ja pienet mutkittelut kentän reunoille ovat hyvän leppoista sivakointia ja halutessa vauhdin lisäämisellä saa sykkeetkin nousemaan. Latupohja oli suhteellisen hyvässä kunnossa muutamia kuoppia lukuun ottamatta ja paikoitellen leveiltä kohdiltaan ura oli ajettu epätasaisesti jättäen keskelle pienen kumpareen. Ehkä tämä johtui vähäisestä lumesta tai vaan huolimattomasta latujen ajamisesta.

Golf-väylällä riittää suoraa
Talin ladut kiertävät golf-kentän reunoille

Aikaisimmista kirjoituksistani voi fiilistellä millaisia latuja löytyy Paloheinästä, Leppävaarasta ennen täksi vuodeksi tehtyä sprinttilatua, Oittaalta ja Petikosta. Valinnanvaraa siis hiihtäjillä riittää, kun päälle lasketaan vielä ne latuverkostot, joilla en ole hiihdellyt.

Mutarallia Ride More Cupin päätöskisassa Kokonniemessä

Maastopyöräenduron kilpailukausi päätettiin Ride More Cupin osalta Porvoon Kokonniemessä 17.9., jossa reitit kiersivät osaltaan Bike Parkin tuttuja 1 ja 2 -linjoja ja lisäksi nyppylän taakse oli linjattu oivia metsäpätkiä. Nyt oli hyvä tilaisuus hakea ajotuntumaa viikon päästä siintänyttä Sappeella ajettavaa SM-sarjan viimeistä osakilpailua. Alkusyksy oli ollut sateinen ja se näkyi myös Kokonniemessä, jossa etenkin Bike Parkin erikoiskokeet tarjosivat märkää savea ja metsässä märät ja multaiset juuret toivat oman jännityksensä kilpailun kulkuun. Porvoossa ajettu kisa oli omalta osaltani ensimmäinen kunnon rykäisy sitten Levillä ajetun SM-sarjan osakilpailun, jossa loukkasin säären pusikossa piilossa olleeseen kantoon. Seitsemän viikon ajotauko näkyi ajovarmuudessa ja vauhdissa, vaikka muuten pyörä tuntui kulkevan ihan mukavasti. Lopputuloksissa 13. (+01:17) sijaan ei voi olla tyytyväinen, vaikka odotettavaa se loppukauden treenimäärällä olikin.

Ride More Cup: Kokonniemi (kuva Joel Rossi)

Ride More Cup: Kokonniemi

Porvoon Kokonniemi tarjoaa pääkaupungin lähellä hyvät treenimaastot enduromaastopyöräilyn harrastamiseen ja onkin Tornikeskuksen ja Sappeen lisäksi yksi niistä paikoista, joissa on tänä vuonna tullut ajettua enemmän kuin kerran. Reittejä löytyy helposta bermipätkästä kunnon alamäkijyräämiseen ja hyppyihin, joten lajin kirjo tulee hyvin esille. En tosin ollut aikaisemmin edes tietoinen, että myös mäen takana lähtee reittejä, jotka ovat vielä parempia lajinomaisia harjoitteita, kuin laskettelurinteessä olevat.

Ride More Cupin päätösosakilpailussa ajettiin monipuolisesti Kokonniemen tarjontaa, jättäen vaativimmat alamäkireitit pois. Aamupäivällä oli aikaa kiertää kaikki reitit läpi ja ajoinkin ne kahdesti, jolla sai hieman takaisin hukassa ollutta ajotuntumaa. Samalla pyörä ja ajovarusteet saivat mukavan mutakuorrutteen. Varsinainen kisa alkoi klo 14 ja maalissa oltiin pari tuntia myöhemmin. Kokonaisuutena noin 10 minuutin kilpailu tarjosi hauskaa ajamista, joskin hissijonot muodostuivat suhteellisen pitkiksi, kun kaikki 150 kuskia oli päässyt reitille. Erikoiskokeita oli viisi, joista jokainen ajettiin kahteen kertaan. Kaikkiin siirtymiin sai käyttää hissiä.

Ride More Cup, Kokonniemi

Kilpailu aloitettiin Bike Park -osuudella, kun ensimmäinen erikoiskoe kulki käytännössä samaa reittiä kuin normaali 2.-reitti. Savisella rinnepätkällä sai olla tarkkana ja lopun nurmikko-osuudella otin tyhjät pois kyntäen kyljelläni noin 4 sakkosekunnin arvoisesti. Siitä oli hyvä jatkaa toiselle erikoiskokeelle, joka aloitti kisan metsäosuuden. Erikoiskokeet kaksi ja kolme sisälsivät aika lailla samanlaista kalliota, juuria ja puiden välissä rullailua, ja neljäs pätkä viimeisteli metsäosuuden hieman vauhdikkaammalla runttaamisella. Kierroksen päätti viides erikoiskoe, joka oli sama kuin Bike Parkin 1. -reitti, mutta hyppyosuudet poistettuna. Kaiken kaikkiaan nautittavaa ajamista, eikä savinen, märän multainen ja liukas keli juurikaan haitannut ajofiilistä.

Oma ajo tuntui lopulta seitsemän viikon ajotauosta huolimatta kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta tauko näkyi ajovarmuudessa ja sitä myöten vauhdissa. Sykkeet olivat mittarin yläpäässä ja juurakoissa oli havaittavissa varovaista laahaamista. Mutta se täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran ajaminen ei ollut ainakaan kannustuksesta kiinni. Spirit of Enduro, eli Zemppimies oli jälleen radan varressa kannustusjoukkojen kärkihuutajana ja ääntä lähti sillä volyymilla, että koko metsä raikui. Pitänee kaivaa GoProsta pätkiltä kuvaamani videot näytteeksi, miten kannustamista pitää hoitaa :)

Kokonniemessä oli kannustus paikallaan

Kokonniemen herruuden lopputuloksissa vei odotetusti Jarmo Valtonen ajalla 0:10:38, 17 sekunnin erolla toiseksi ajaneeseen Miika Oinoseen, ja 2 sekunttia myöhemmin kolmanneksi kurvaili Kari Veikkolainen. Naisissa voittoon ajoi Kaisa Härkönen, toiseksi Suvi Vacker ja kolmanneksi Hanna Soinila. Jälkipelejä voi harrastaa EK-aikoja tutkailemalla. Omasta kisasta ei paljoa jäänyt kerrottavaa, kun loppukesän treenitauko ja löysäily toi lopulta 13. sijan, 1 min 17 s voittajasta jääden. Toisaalta, tulos oli tällä treenimäärällä ihan odotettava ja osoittaa, että lajinomaista treeniä ja Bike Parkissa vauhdin hakemista pitää tehdä läpi kisakauden aktiivisesti.

Ride More Cup oli kauden piristys SM-sarjan osakilpailujen välissä ja tarjosi hieman rennompaa, mutta silti kunnon kisaamista lähialueen maastoissa. Mielakka tarjosi kauniin kesäisen sään lisäksi erinomaisia Bike Parkin ja metsäpätkien yhdistelmää, Fiskarissa ajettiin mutaisessa polkumaastossa ja Kokonniemi kruunasi cupin syksyisen lämpimässä ja mutaisessa kelissä. Harmillisesti en päässyt ajamaan Fiskarsiin, joten kaikkien kisojen ajaneiden kesken arvotusta pyörästä ei tarvinnut jännittää. Toivottavasti vastaavasta rennosta kisasarjasta saadaan nauttia myös ensi kaudella.

Kauden toinen mutaralli

Sappee Bikefesteillä nautittiin enduro- ja alamäkipyöräilystä

Heinäkuun puolessa välissä nautittiin jälleen Sappee Bikefesteillä sekä maastopyöräendurosta että alamäkiajosta, ja tällä kertaa olin mukana EBA ry:n roolissa myös tapahtuman järjestämisessä. 20.–23.7.2017 järjestetty tapahtuma keräsi hyvin osallistujia ja reitit saivat kiitosta, joka oli mukavaa sillä niitä varten ahkeroitiin pitkälle iltaan, jonka myös lauantaina ajetussa enduro-kilpailussa jaloissa huomasi. Matalankynnyksen kisa keräsi viivalle tällä kertaa myös nimimiehiä ja 13. sija lähes kaksi minuuttia voittajalle jääden ei tyydyttänyt. Olin ilmoittautunut myös DH:n SM-kisoihin, mutta viikon kuormitus näkyi, eikä radalle ollut turvallista lähteä, sillä mielessä oli viikon päästä siintänyt Sportax Enduro Seriesin Levin osakilpailu.

Sappee Bikefest 2017: kaikkea alamäkeen viettävää

Sappee Bikefesteillä nautittiin maastopyöräilystä monella eri tavalla, kun tarjolla oli kisaamista maastopyöräendurossa, dual-slalomissa, chainless-kisassa ja tapahtuman päätti sunnuntaina ajettu alamäkiajon SM-kilpailu. Viikonlopun aikana järjestettiin myös Matti Lehikoisen vetämiä DH- ja Enduro-klinikoita, joissa ammattimies jakoi tietämystään. Jos Himoksen SM-osakilpailussa nautittiin sateesta ja mutaisesta kelistä, tarjosi Suomen kesä parhaintaan koko viikonlopun ajan. Myös Sappee Bike Parkin reitit olivat hyvässä kunnossa ja ajaminen oli nautittavaa.

Tänä vuonna olin kisaamisen lisäksi mukana myös Bikefestin järjestelyissä EBA ry:n roolissa, joka vastasi mamaastopyöräenduron reiteistä ja järjestelyistä. Loppuviikko ennen kisaa menikin suurilta osin Sappeen reittejä merkkausnauha kädessä kävellessä ja tehokkaalla ryhmällä reitit saatiin merkattua hyvissä ajoin ennen kilpailua. Viimeinen erikoiskoe nauhoitettiin loppuun kisapäivän aamuna, jolloin myös viimeisteltiin ajanotot. Näin jälkeenpäin voi todeta, että vaikka järjestelyiden ohessa ehti myös treenata erikoiskokeita, söi muutaman päivän ahkerointi sen parhaan terävyyden jaloista ja etenkin päästä.

Radan merkkaus suoritettiin hyvässä kelissä

Pimeän EK:n merkkausta

Bikefestit järjestettiin viikkoa ennen pohjoisessa ajettavaa Sportax Enduro Seriesin Levin osakilpailua ja viivalla olikin Suomen kärkinimiä. Kisareitit hyödynsivät pääosin Sappee Bike Parkin reittejä ja lisäyksiä oli tehty muutamin lisälenkein, jonka lisäksi ajettiin yksi pidempi polkupitoinen erikoiskoe, sekä erikoisuutena pätkä, johon sai tutustua ennen kisaa vain kävellen.

Kyyti oli kisassa kovaa, ja kun oma ajo ei ollut aivan totutulla tasolla, kärjelle jäätiin kohtalaisen paljon. Lopputuloksissa odotti sija 13 ja eroa voittajaan kertyi lähes pari minuuttia, joka noin 17 minuutin kilpailussa on paljon. Voiton vei hieman yllättäen Ville Huikuri ajalla 17:12, Juhani Kettunen oli 28 sekunttia hitaammalla ajalla ja kolmenneksi kurvaili Petteri Leivo 49 voittajalle jääden. Totutut nimet ajoivat tunnetun kovaa. Oma ajoni tuntui kyllä hyvältä, eikä suurempi ongelmia tai sähläämistä kisan aikana ollut, mutta ehkä ajoin hieman liian varmistellen ja viikon päästä siintänyttä Levin kilpailua ajatellen. Väliaikojen perusteella jäin erikoiskokeilla tasaisesti, eikä edes toisen kierroksen 2. ek:n ajaminen ilman ketjua selitä sitä, että tällä kertaa hävisin kuskeille, jotka olen yleensä voittanut.

Menoa metsäerikoiskokeella
Pimeä EK tarjosi haasteita

Vain jalkaisin tutustuttu erikoiskoe näytti seuraavalta:

Onneksi Sappee Bikefesteillä oli myös onnistumisia, sillä joukkuekisassa Seminyymit vei voiton selkeällä erolla, kiitos Vellu ja Sami.

Seminyymit vei joukkuekisan

Viikonlopun erikoisin kisamuoto oli Chainless, jossa ajettiin Bike Parkin Ice Breaker -reitti ilman ketjuja. Eli kuka osaa rullata parhaiten, ajaa mutkat siististi ja pitää vauhdin yllä. Voiton Chainless-kisassa vei odotetusti Matti Lehikoinen selkeällä 4 sekunnin erolla ja itsekin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni, jääden Matille ”vain” 6 sekunttia ollen 4.

Sunnuntaina Bikefesteilla ajettiin vielä alamäkiajon Suomen mestaruudesta ja pitihän se itsekin koittaa, millaista haastetta se tarjoaisi. Sitä sää mitä tilaa ja viikon ahkeroinnin ja endurokisan jälkeen oli sekä pää että kroppa siinä kunnossa, että muutamaa treenilaskua lukuun ottamatta ei radalle ollut asiaa. Ainakaan siten, että olisi turvallisesti voinut ajaa omaa hyvää vauhtia. Jo toisella laskulla huomasi, että kädet eivät kunnolla jaksa ja reakointi on hieman myöhässä.

Sappeen DH-rata oli haastavuudeltaan ja pituudeltaan jo hyvää luokkaa ja tarjosi muutamia hyviä teknisiä kohtia sekä hyppyjä:

Sappee Bikefest oli mukava tapahtuma ja ajaminen oli nautittavaa. Oli hauska olla välillä tekemässä kisareittejä, mutta jos samana viikonloppuna pitää vielä ajaa kisaa, ei se yhdistelmä ollut ainakaan itselle kovin toimiva tulosten näkökulmasta. Ensi vuonna uudestaan!

Hyvässä seurassa ja ahkeran tekemisen parissa vietetyn viikonlopun jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa kohti pohjoista ja Leviä. Maastopyöräenduron SM-sarja jatkui heti seuraavana viikonloppuna ja tällä kertaa kaksi päiväisenä sisältäen sekä Kätkätunturin että Levitunturin reiteillä kiertämistä. Ajoissa paikalle ja reitit haltuun, niin kisapäivinä olisi sitten iskussa. Niin ainakin kuvittelin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Sportax Enduro Series 2017, osa 2: Himos mudfest

Maastopyöräenduron SM-sarja jatkui kesäkuun puolessa välissä Himoksella, joka oli itselle kauden aloitus SM-sarjassa, sillä Messilän aikaan olin perinteisellä Tofkholman reissulla. Odotukset kisalle olivat hyvät, sillä valmistautuminen kauteen oli sujunut hyvin, pyörä tuntui mainiolta ja fiilikset kauden lämmittelykilpailusta ja Ride More cupin kisasta olivat hyvät. Himoksella ajettiin Messilän tapaan ilman hissejä, eli kisa tulisi olemaan rankka, etenkin kun viime vuoden tapaan odotettavissa oli ajomiesten keli, eli sadetta ja mutaa. Onneksi sadetta ei saatu paljoa ja reitit pysyivät hyvinä loppuun saakka, mutta helppoa kisasta ei tullut. Loppupeleissä omaan säheltämiseen nähden ajosuoritus oli hyvä, sillä ehdin yleisessä sarjassa sijalle 25. Tästä on hyvä jatkaa unelmia kohti.

Mutarallia MTBCF:n pinkissä paidassa

Sportax Enduro Series 2017 #2: Himos

Himoksen osakilpailu tarjosi jälleen hyvät haasteet kisaajille ja viime vuodesta reittejä oli hieman uudistettu ja hyvällä tavalla. Edelleen toki poljettiin Himoksen päälle jokaista erikoiskoetta varten, mutta muutama siirtymä oli nyt inhimillisempi ja myös keli suotuisampi. Vuosi sitten kisa ajettiin teemalla mudfest, mutta vaikka kisan aikana saatiin myös nyt vettä ja reitit muuttuivat mutaisiksi, pysyivät ne huomattavasti parempina. Treenipäivänä auringosta päästiin nauttimaan pilvettömältä taivaalta.

Himos reittikartta
Erikoiskoe kolmonen
EK nelosen rollispeksausta

Maastopyöräenduron SM-sarjan toisen osakilpailun voitosta käytiin yleisessä luokassa tiukahko taistelu. Lopputuloksissa ja voittajaksi kruunattiin Aki Färm (ajalla 23:48), yhdeksän sekunnin erolla Juhani Kettuseen. Petteri Leivo kipusi kolmannelle pallille 32 sekunttia voittajalle jääden. Naisten sarjassa Kaisa Härkönen vei omansa Vackerin ollessa poissa ja seuraaville sijoille ajoivat Anna Ojala ja Anni Mononen. EK-ajoista näkee, että kärkiaikoja jaettiin etenkin miehissä useammalle kuskille, joten varmuus oli haastavassa kelissä valttia.

Kisassa siirtymillä tunkattiin

Kisavideosta voi havaita, että olosuhteet olivat paikoitellen haastavat.

https://vimeo.com/223206205

Polen kuvista treeni- ja kisapäivältä voi katsella lisää tunnelmia.

Tänä vuonna myös yleisöä oli hyvin reitin varrella, etenkin kun uudistettu lähtöjärjestys teki kisan seuraamisesta mielekästä. Ratanauhojen toisella puolella oli nyt vahvasti oikeanlaista meininkiä, kun nupit olivat kaakossa ja Tommi äänessä. Kiitokset kannustuksesta etenkin @anon.mtb:lle.

Omalta osaltani kilpailu sujui liukastelusta huolimatta yllättävän hyvin, sillä myös muilla oli haasteita reitillä. Vajaan kuuden tunnin, 11 erikoiskokeen ja 27 minuutin kisarutistuksen jälkeen (Strava-jälki) saavuin maaliin yleisen sarjan sijalla 15., jääden voittajalle 3:18 minuuttia. Paljon parempaankin sijoitukseen oli eväitä, jos muutamat ajovirheet olisi jättänyt tekemättä.

Kuskin näkökulmasta kuvattuna Himoksen Mudfestiä kuvaa hyvin video omasta kisasuorituksestani (video saattaa sisältää karkeaa kieltä :)). Hauskaa kuitenkin oli.

Ajoittain ajo sujui ihan mallikkaasti :)

Himoksen maastot ovat sellaisia, että sadetta ei paljoa tarvita, kun polut muuttuvat mutaisiksi. Kisan aikana kävin muutaman kerran pesemässä pyörän, kun siirtymille varattua aikaa oli hyvin (n. 25-30min), eikä kisan aikana tullut teknisiä ongelmia. Tänä vuonna alla oli 29″-kiekot, joissa edessä Specializedin HillBilly 2,3″ ja takana Maxxis Minion DHF 2,3″. Viime vuonna Himoksella pilasin kisan jo rengasvalinnassa, kun lähdin mutaränneihin 2,8″ 27,5+” -renkailla.

Mutainen sotaratsu

Kiitoksia ajo- ja matkaseuralle, sekä kannustusjoukoille.

Treenipäivänä nautittiin auringosta

Seuraavaksi SM-sarja jatkuu Levillä.

Meri-Teijossa poljettu G-Form Enduro WarmUp avasi kisakauden

Kauden 2017 enduromaastopyöräilyn kisakausi avattiin viime viikonloppuna Meri-Teijossa perinteisellä G-Form Enduro WarmUp kisalla. Lumet olivat juuri väistyneet reiteiltä ja sää suosi kilpailijoita viikonlopun ajan. Kärkisijat eivät yllätäneet, kun miehissä voiton vei Matti Lehikoinen ja naisissa Kaisa Härkönen. Oma ajoni sujui myös ihan mallikkaasti, kun sijoituin yleisessä luokassa sijalle 15. Eli samaa vauhtia kuin viime vuonna, joten kehitystä ei ole juuri vuoden aikana tapahtunut :/ Habanero Mountainbikers oli rakentanut Meri-Teijoon hyvät radat ja kisaaminen oli nautittavaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän seuraavia kisoja.

Meri-Teijo G-Form Enduro WarmUp

G-Form Enduro WarmUp Meri-Teijossa

Enduromaastopyöräilyn perinteinen kauden avaava lämmittelykilpailu ajettiin jälleen Meri-Teijossa, jonne Habanero Mountainbikers oli rakentanut jälleen loistavat reitit, jotka tarjosivat monipuolisen otoksen maastopyöräenduroon, vaikkakin muutamalta pätkältä löytyi myös paljon poljettavia osuuksia. Erikoiskokeita oli merkitty kuusi kappaletta ja Yleisessä-luokassa ne ajettiin kaikki kaksi kertaa. Erikoiskokeista neljä olivat samoja kuin viime vuonna (1, 3, 4, 6) ja kaksi erikoiskoetta (2, 5) tarjosivat uusia kokemuksia, sekä hyvässä että pahassa. Parin minuutin molemmin puolin olevat reitit oli merkattu treenattavaksi jo vappupäivänä, mutta useimmat kuskeista kiersivät ne lauantaina tai kisa-aamuna.

Uutena erikoiskokeena ollut kakkonen ”Amiraali” tarjosi vauhdikasta laskettelua alun teknisen kallio-osuuden jälkeen. Toinen uutuuksista EK 5:n, Suomi100 -erikoiskoe, oli hieman vastakohta kakkoselle, sillä vauhdikkaiden osuuksien lisäksi reitille oli löydetty mukavasti upottavaa sammalmaastoa. Miten se sanonta menikään, ”Alussa olivat suo, maastopyörä ja Jussi”.

EK 2:n kalliota speksattiin treeneissä

Kisassa kallio-osio näytti itselläni seuraavalta:

Erikoiskokeista tai kisasta ei ole paljoa kommentoitavaa, sillä asiat rullasivat hyvin sekä kisan että järjestelyiden osalta, jos ei ensimmäisen kierroksen maakosketusta lasketa. Vajaat pari sataa kuskia mahtui reiteille suhteellisen hyvin, mutta lyhyiltä jonoilta erikoiskokeiden lähdöissä ei vältytty. Numerolla 17 ajaessa pääsi reitin kiertämään aika rauhassa. Onneksi iltapäivälle povattu sade ei toteutunut, joten kisa saatiin ajettua viileässä, mutta kuivassa kelissä.

Omat nopeimmat kisavetoni ja treenit löytyvät YouTubesta Finnish Enduro MTB 2017 -soittolistasta. Molempien kierroksieni ajat olivat muutamien sekunttien sisällä, joten voimat eivät hyytyneet kisan edetessä. Toisaalta tuntui, että kehosta ei saanut aivan kaikkea jätettyä reiteille. Ensi kerralla pitänee virittää kamera rintakiinnikkeeseen, jolloin näkee paremmin ajolinjat. Jos haluaa kuunnella vähemmän läähätystä ja enemmän kommentointia, niin ainakin Teemu Vahtera kuvasi nopeimmat kisavetonsa.

Jo kisan aikana ja etenkin nyt videolta katsottaessa huomaa, että ajolinjat moneen mutkaan eivät olleet aivan parhaimmat, mutta se oli oletettavaa, sillä ajoin pätkät vain pari kertaa läpi ja leppoisalla vauhdilla. Olisi pitänyt ajaa enemmän ajatuksen kanssa ja hieman vauhdikkaammin. Näkee taas, miten tarvitsisi treenipäivänä enemmän ajamista ja ajolinjojen miettimistä. Hyvinhän se ajosilmällä vedettynä menee, mutta kalliita sekuntteja häviää virheisiin.

Kisasta löytyy myös kuvia:

Palautumiseväät

Vauvila-mökki lammen rannalla

Meri-Teijo on noin puolentoista tunnin matkan päässä Helsingistä, joten käytännössä lauantaina voi käydä treeneissä ja ajaa takaisin, mutta porukkamme vuokrasi mökin Perniöstä, noin 20 kilometrin päästä kisapaikalta. Vauvila oli viihtyisä, pienen lammen rannalla ja puusaunalla varustettu 6+1 hengen mökki, jota voin kyllä suositella.

Tulokset

Kilpailun tulokset löytyvät lajijärjestön EBA ry:n sivuilta. Tulokset eivät ole kovin yllättävät, sillä Yleisessä-luokassa voiton vei Matti Lehikoinen ajalla 16:46, 48 sekunnin erolla Jarmo Valtoseen. Harmillisesti Petteri Leivo koki epäonnea, kun maaliportti ei ollut päällä ja täten jäi ilman tulosta. Aika olisi todennäköisesti riittänyt toiselle sijalle. Naisissa voiton vei odotetusti Kaisa Härkönen 2:43 minuutin erolla Hanna Melkkoon. Kolmanneksi ajoi Hanna Soinila 3:05 minuuttia voittajalle jääden.

Oma kilpailu sujui suhteellisen tasaisesti, mutta nopeammin olisi voinut ajaa. Lopputuloksissa olin sijalla 15. eli sijan paremmin kuin vuosi sitten ja kärkikin oli hieman lähempänä, kun ajalla 18:58 jäin 2:12 minuuttia. Tosin kisa oli hieman lyhyempi kuin vuosi sitten. Kisasta löytyy tietenkin myös Strava-jälki.

Kisapelinä Specialized Enduro Elite 29

Maastopyörän iskunvaimentimien säädöt kohdilleen ShockWizillä

Maastopyöräilyssä välineet ja niiden toiminta ovat tärkeä osa harrastusta ja etenkin joustokeulan ja takaiskunvaimentimen säädöt vaikuttavat huomattavasti ajamisen mukavuuteen. Iskareissa on kuitenkin monta erilaista säätömahdollisuutta eri käyttötarkoituksia varten ja oikeiden asetusten hakeminen voi olla työlästä. Tähän tarkoitukseen markkinoilta löytyy ShockWiz-säätöavustaja. Hieman enemmän lajia harrastaneet osaavat usein säätää iskarit tuntemusten perusteella, mutta tuo myös kokeneille kuskeille digitaalisuus ja teknologia tuovat säätämiseen uuden ulottuvuuden. Testasin ShockWiziä muutaman päivän ajan Finale Liguren maastoissa ja vaikuttihan se ihan kätevältä.

ShockWiz

Jousituksen säädöt kohdilleen ShockWizillä

Quarqin ShockWiz on maastopyörien ilmatoimisten etu- ja takaiskunvaimentimien säätämiseen tarkoitettu systeemi, joka mittaa, arvioi ja nauhoittaa iskunvaimentimen suorituskykyä ja tarjoaa älypuhelinsovelluksen avulla selkeitä ehdotuksia jousituksen toiminnan parantamiseksi. ShockWiz kiinnitetään iskarin ilmaventtiiliin ja selkeän ohjatun asennuksen jälkeen laite on valmis käyttöön. Sovelluksessa voi asettaa ajotyylin, tehokas (polkeminen), tasapainoinen, leikkisä tai aggressiivinen, jota vasten ehdotuksia annetaan. Laite on tarkoitettu kaikille maastopyöräilijöille kokemuksesta riippumatta, jotka ovat kiinnostuneita jousituksen toimivuudesta ja miten parantaa sitä.

ShockWiz sisältä

ShockWiz on paketoitu vedenpitävään koteloon, jonka sisältä löytyy tarkka paineanturi ja mikroprosessori, joka mittaa ilmanpaineen muutoksia 100 kertaa sekunnissa ajon aikana. Paineen muutokset analysoidaan (salaisella) algoritmilla, joka tunnistaa epätoivottuja ominaisuuksia jousituksen toiminnassa. Analyysin perusteella ShockWiz päättelee tarvittavat säädöt asian korjaamiseksi. Säätöehdotukset ilmanpaineesta, jousen nopeudesta, kompressiosta ja paluuvaimennuksesta näkyvät älypuhelinsovelluksen kautta, josta niitä voi seurata myös ajon aikana. ShockWiz-sovellus on saatavilla Androidille ja iOS:lle ja on yhteensopiva puhelimien kanssa, jotka tukevat Bluetooth Low Energy -teknologiaa. Puhelinta ei tarvitse pitää mukana ajon aikana, vaan laite tallentaa datan myöhemmin katsottavaksi.

ShockWiz toimii useimpien ilmatoimisten etu- ja takaiskunvaimentimien kanssa, kunhan iskarissa on vakiokoossa pysyvä positiivinen ilmasäiliö, eli ilmatila ei ole muuttuva. Negatiivisen kammion kautta täytettävät iskarit eivät ole myöskään tuettu. ShockWiziä myy muun muassa Mountain Bike Shop ja Hi5Bikes hintaan 419e. Testiin laitetta voi saada hyvin varustelluista pyöräliikkeistä.

ShockWiz käytännössä

Testasin ShockWiziä parina päivänä Finale Liguressa Specialized Enduro Elite 29:llä ja suurilta osin säädöt olivat kohdillaan tasapainoiseen ajoon, eli enduromaiseen ajoon. Edessä jousitusta hoiti RockShox Lyrik RC 29/27.5+ Solo Air 160mm joustavana ja takana RockShox Monarch Plus Rx. Pieniä hienosäätöä piti tehdä ehdotusten perusteella, mutta suurta eroa en toiminnassa huomannut. Kiitos ShockWizin lainasta Mountain Bike Shopille.

ShockWiz etuiskarissa

Etuiskarissa mittalaite oli kiinni päivänä, jolloin ajoimme enduromaisia ja hyvää flowta sisältäviä pätkiä.

Ehdotukset edessä
Havainnot edessä
Säädöt edessä

Laitteen antamat säätöehdotukset olivat tasapainoisessa-tilassa pieniä, enkä muita tiloja tajunnut kokeilla. Ajamamme Roller Coaster -pätkä olisi kyllä kaivannut varmaan aggressiivisia asetuksia, jos sitä olisi alkanut kunnolla työntämään.

Shockwiz takaiskarissa

Takaiskarissa Shockwiz oli kiinni hieman leppoisampana päivänä, joten jäi hieman arvoitukseksi, miten jousitus toimii kovemmassa ajossa. Aika hyvin oli säädöt kuitenkin kohdillaan ajopäivänä, hieman hitaammaksi piti vain säätää.

Säädöt taakse
Ehdotukset taakse
Havainnot takana

Jälkitunnelmat

Ehdin testaamaan ShockWiziä vain yhtenä päivänä per iskari ja etenkin takaiskunvaimentimen osalta suhteellisen helpoilla reiteillä ja pienissä vauhdeissa, joten kokemukset ShockWizin ehdottamista muutoksista jousituksen säätöihin ja eri tyylisestä ajosta jäivät hieman ohkaisiksi. Idealtaan ShockWiz on hyvä ja käytännössä se tarjoaa kätevän ja toimivan avun säätöjen löytämiseen. Sen uskoisi olevan hyödyllinen harrastajalle asetusten hakemiseen, jos tuntumaa säätämiseen ei ole kertynyt. Suuret erot säädöissä kyllä huomaa, pienemmät kuten itselläni oli, ei niinkään helposti.

Hinnaltaan ShockWiz on tyyris, joten useimmille sen käyttäminen jäänee lainauskertoihin, joka on riittävää, jolloin laite auttaa löytämään yleissäädöt ja kertomaan ovatko säädöt miten hyvin hallussa mutu-tuntumalta. Ja huomaako edes muutosta parempaan, jos laite sellaista ehdottaa. ShockWiz tarjoaa hyvät ehdotukset toiminnan parantamiseksi, mutta edelleen säätämisessä on kyllä tiedettävä, miten iskari toimii ja miten säädöt vaikuttavat. Eli perustiedot säätämisestä on hyvä olla hallussa.

Laitteessa on mahdollista valita eri profiileja säätöjen hakemiseksi kohdilleen enduromaiseen tasapainoiseen ajoon tai alamäkityyliseen aggressiiviseen ajoon ja hieman avoimeksi jäi, että miten paljon säätämisessä ajettu maasto vaikuttaa tuloksiin. Pitäisikö esimerkiksi paljon Bike Parkeissa ajavan hakea aina säädöt tiettyyn Bike Parkkiin vai toimivatko kerran asetetut säädöt kaikkialla. Eli esimerkiksi kalibroidaan iskarit Tornikeskuksen reiteille ja Kokonniemeen haetaan omat säädöt. Loogisesti ajatellen, laitteen käyttöä voi ajatella samalla tapaa kuin Formuloissa tai rallissa mitattavat metriikat, joiden perusteella säädöt sitten tehdään. Haetaan asetuksen kohdilleen tietyn tyyliseen ajoon ja maastoon, jonka jälkeen samassa maastossa jälleen ajettaessa voi säädöt asettaa aikaisempien mittausten perusteella.

ShockWiz oli kokeiluna mielenkiintoinen ja varmasti hyödyllinen, jos haluaa saada maastopyörän jousituksestaan irti kaiken tai tukea perstuntumalla haettuihin säätöihin. Kätevintä sen käyttö on lainaamalla tai hankkimalla sen porukalla, sillä yksistään laitteen hyöty hintaan nähden jää pieneksi. Facebook-ryhmässä vihjattiin, että laitetta saisi lainaksi joistain pyöräliikkeistä ja muutamat pyöräilyseurat ovat sen hankkineet jäsenien käyttöön, mutta enempää mainostusta asiasta en ole lukenut.