Keskiviikon linkit

Linux, Flash ja 64-bittinen Firefox

Gentoo:n Wikissä on ohjeet Flashin käyttämiseen Firefoxissa ja eikä siinä juuri mitään ihmeellistä ole. Yksi emerge-loitsu (emerge -av net-www/netscape-flash) ja Firefoxin uudelleenkäynnistys. 64-bittisellä alustalla tarvitaan netscape-flashin lisäksi nspluginwrapper -ohjelma, jos halutaan käyttää 64-bittistä Firefoxia ja 32-bittistä Flashia. Nspluginwrapper mahdollistaa 32-bittisen lisäosan käyttämisen 64-bittisessä selaimessa.

Nspluginwrapper asentuu komennolla emerge -av nspluginwrapper ja asentaa 32-bittisen Flash-laajennuksen 64-bittisen Firefoxin käyttöön.

Saamalla 32-bittinen Flash toimimaan 64-bittisessä Firefoxissa ei vielä saavuteta juurikaan mitään, sillä lukuiset muut hyödylliset lisäosat kuten Suomen kielen oikoluku ja HTML Validator ovat tällä hetkellä saatavilla vain 32-bittiselle alustalle. Vastaavasti taas joitain lisäosia ei saa 64-bittisellä alustalla toimimaan 32-bittisen Firefoxin binäärin kanssa. ”You win, you lose” -tilanne.

Periaatteessa on aika sama käyttääkö 64-bittistä vai 32-bittistä binääriä, mutta mutu-tuntumalla 64-bittiselle alustalle optimoitu Firefox toimii hieman sulavammin ja syö vähemmän tehoa, varsinkin jos sivustolla on Flash-sisältöä. Käytännössä elämä 64-bittisellä alustalla on ajoittain hieman hankalaa ja etuja lisäbiteistä on vaikea sanoa.

Täytyykin tästä vaihtaa takaisin 32-bittiseen binääriin, niin Suomen kielen oikoluku voi tarkistaa tämänkin kirjoituksen. Vielä kun automaattinen oikoluku korjaisi myös ajatusvirheet ja jäsentelisi kirjoituksen järkevään muotoon.

Microsoft telttailee Vistan kanssa Kampissa

Tietokone uutisoi Microsoftin tammikuun viimeisenä päivänä alkavasta Vista-kampanjasta, joka näkyy myös Helsingin katukuvassa. Microsoft pystyttää Helsingin Kampintorille teltan, joka toimii Vistan Suomen lanseerauksen tukikohtana. Ohjelmassa on tietojen mukaan Vista-hengennostatusta Microsoftin kumppaneille ja yleisölle esitellään Vistaa ja sen erilaisia käyttötapoja. Teltta on avoinna yleisölle perjantaista sunnuntaihin eli 2.–4.2.2007.

Tietokoneen uutisoinnista ei selvinnyt tarkoitetaanko Kampintorilla Kampin sisäpihaa vai ulkoaluetta, mutta en kyllä osaa kuvitella Microsoftia, tai muutakaan yritystä, telttailemassa Suomen talvessa. Viima ja kylmyys purevat auttamatta, oli talvi leuto tai ei.

Vista-teltta toi mieleen heti ajatuksen vaihtoehtoisesta Linux-teltasta ja Tietokoneen blogissa jo heräteltiin Linux-advokaatteja pystyttämään Vista-teltan viereen pingviinilogolla varustetun puolijoukkueteltan, josta jaeltaisiin tietoutta vaihtoehtokäyttöjärjestelmästä – ja kaupan päälle vielä Ubuntun asennus-cd:n.

Linux – Windows -vastakkainasettelu olisi toki mielenkiintoinen, mutta reikäinen ja nuhjaantunut puolijoukkueteltta pingviinilogolla toisi ennemminkin mieleen anarkistimaisen meuhkaamisen ydinvoimaa, kulutusyhteiskuntaa, turkiksia, lihaa jne. vastaan, eikä varteenotettavaa vaihtoehtokäyttöjärjestelmää.

Tietenkin eri teltat vetoaisivat erilaisiin kohderyhmiin ja kaikki julkisuushan on julkisuutta. Voin vain kuvitella millaisia otsikoita ja kuvia tuosta saisi. Lisätään torille vielä Mac-teltta (jossa esiteltäisiin Leopardia), niin kaikki vaihtoehtoiset käyttöjärjestelmät olisivat katettu :)

Tuplaytiminen kokoonpano takuuseen muistien kera

Rakensin loppusyksystä uuden työ/pelitietokoneen Intelin Core 2 E6400 -prosessorin ympärille ja aikaisempi AMD64 3000+ siirtyi levy- ja kehityspalvelimeksi. Tekniikasta kiinnostuneille mainittakoon, että kokoonpano sisälsi seuraavat osat: Intel Core 2 E6400, Asus P5B Deluxe, Corsair DDR2 Kit 2x1GB 675MHz, Asus EN7600GS, Seagate Barracuda 7200.10 320GB, LG DVD+-RW/DL, Antec Solo ja Seasonic S12-430. Spekseiltään kohtalaisen tasapainoinen kokoonpano. Antec Solo kotelo tarjosi Seasonicin virtalähteen kanssa hyvän pohjan hiljaiselle kokoonpanolle ja Intelin SpeedStep tekniikka piti lämmöt ja äänet alhaisena jopa vakiojäähdytyksellä. Vakiojäähdytyksen tilalle vielä Scythe Infinity ja paketti olisi valmis.

Uusi kone toimikin mainiosti, alkuun. Nopeutta riitti ja ero entiseen laitteistoon oli selkeä, kuten sen pitikin speksien mukaan olla. Kauaa ei kuitenkaan iloa kestänyt, kun Windowsin siniset ruudut alkoivat satunnaisesti ilmestyä. Ongelmia oli ajoittaisesti ja mikä hämäävintä, viat vaihtelivat (post, bios, bsod jne.) ja kone toimi välillä taas ihan ongelmitta. Ärsyttävää eikä toimintahäiriö paikantunut eri osien vaihtelemisesta tai testaamisesta huolimatta.

Lopulta ongelma laajentui niin paljon, että kone ei käynnistynyt ollenkaan toisen muistikammoista ollessa paikallaan. Edes muistitestiä ei voinut suorittaa kuin toiselle kammalle, joka olikin ihan kunnossa. Corsairin muistien pitäisi kuitenkin olla yhteensopivat hankkimani emolevyn kanssa. Tein siis diagnoosin viallisesta emolevystä ja muistikammasta ja lähetin tuotteet takuuseen. Toinen hajonnut emolevy vuoden sisällä, mutta onneksi tällä kertaa kakkoskone on luokkaa tehokkaampi.

Näin nykyaikaisen, viallisen ja helposti hajoavan tietotekniikan aikana tuotteiden ja yritysten takuupalautusprosesseja osaa arvostaa, vasta kun näkee eron toimivan ja ei-toimivan välillä. Erot kahden eri tietokoneliikkeen suhteen voivat olla suuret ja toimintatavat asiakkaan näkökulmasta aivan erilaiset. En ole joutunutkaan juuri osia takuuseen lähettämään, mutta nyt lyhyen ajan sisään tein kaksi takuupalautusta. Ensin Verkkokauppaan ja jälkimmäisen Beestingiin.

Tilasin kokoonpanoon kotelon Verkkokaupasta, jonka jouduin vaihtamaan kiiltävässä mustassa pinnassa olleiden ikävien naarmujen takia (1, 2, 3). Toiminta oli selkeää ja meni jotakuinkin seuraavasti: asiakaspalautuslomakkeen täyttö, vienti postiin, ilmoitus tuotteen saapumisesta Verkkokaupan huoltoon tekstiviestinä, sähköpostiin selvitys huollosta ja viikon päästä uusi kotelo kotiovella. Tietenkin nopeamminkin olisi voinut takuu toimia, mutta koska muu kokoonpano odotti vielä tilaamista, ei kiirettä ollut. Kotelon päälipinnassa näkyi edelleen pieniä naarmuja, mutta selkeästi vähemmän.

Kokoonpanon loput osat (lukuun ottamatta kiintolevyä ja virtalähdettä) tilasin Beestingistä, koska toisin kuin Verkkokaupassa, Beestingissä myydään muutakin kuin ”ei oo”:ta. Osat saapuivatkin jo samalla viikolla ja palvelu oli nopeaa. Emolevyn ja muistien takuupalautuksen suhteen toiminta ei ainakaan alkanut yhtä lupaavasti kuin toimitus tai jouhevasti kuten Verkkokaupan takuupalautus. Erillistä asiakaspalautuslomaketta, tietoa onko asiakaspalautusta tai ei tai edes selkeää lähetysosoitetta ei ollut saatavilla ja Beestingin GNT-pohjainen verkkokauppa oli muutenkin aivan hirveää katseltavaa.

Jaksoin odottaa viikon, ennen kuin kirjailin lyhyen viestin Beestingin sähköpostiin tiedustellen missä lähettämäni osat mahtoivat sijaita tai olivatko edes saapuneet perille. Vajaassa parissa kymmenessä minuutissa sain vastauksen, jossa kerrottiin tuotteiden saapuneen perille eilen ja ne oli todettu viallisiksi. Postista ei saanut lähettäessä seurantakoodia, joten en tiedä mitä kautta osat Vantaalle kiersivät, mutta kokonainen viikko siinä vierähti. Uskomatonta. Taisivat Kuusamossa pyörähtää.

Osat olivat siis viallisia, kuten tiesinkin ja ovat nyt matkalla maahantuojalle. Uusia osia en tietenkään saa kuin vasta puolentoista viikon kuluttua, koska maahantuojalla on ruuhkaa ja Beesting ei ilmeisesti halua lähettää hyllyssä olevia tuotteitaan. Ehkäpä tällä välin jostain verkkokaupasta ehdin saamaan paremman prosessorisiilin.

Pitkä teksti täynnä valittamista, mutta ahdistaa tuollainen liikkeiden toiminta ja tietoteknisten osien toimivuus. Nyt kyllä osaan hieman paremmin arvostaa muutaman euron korkeampia hintoja, jos vastineena on Verkkokaupan kaltaista palvelua. Kunhan hyvään palveluun vielä yhdistettäisiin komponenttien nopea tai edes järkeväaikainen saatavuus, olisi hyvä tietokoneliike valmis.

Päivitys 12.3.2007:
Sain noin kahden kuukauden odottelun jälkeen taas koneen kasattua. Vajaan kuukauden odottelin emolevyä maahantuojalta ja loput ajasta meni muistien odotteluun. Muistien saapumispäivät siirtyivät aina vaan eteenpäin, ensin kuukauden ja sitten toisen.

Lopulta kyllästyin loputtomalta tuntuvaan odotteluun ja epävarmuuteen muistien saapumisesta ja lyhyen liikkeelle suunnatun sähköpostin jälkeen, hyllystä löytyikin sopivat muistipalikat. Asiakkaan eduksi hieman nopeammat, kuin mitä takuuseen olin lähettänyt (PC5400 vs. PC6400).

IEs4Linux tuo Internetin Linuxille

IEs4Linux on mainio projekti, joka tarjoaa helpon tavan asentaa Microsoft Internet Explorerista versiot 6, 5.5 ja 5 Linuxille ja muille alustoille, joille Wine on saatavissa. IEs4Linuxin beta-versiossa on vaihtoehtona myös IE7. Projekti on hyödyllinen muun muassa Linuxia käyttäville web-kehittäjille sivujen testaamiseen IE:llä ja vain-IE -sivustojen käyttämiseen. Etenkin web-suunnittelussa eri selaimien erot sivujen näyttämiseen tulevat hieman liiankin hyvin esille.

IEs4Linuxin asennuksissa ei tule mukana kaikkea turhuutta, kuten Outlook Expressiä tai Media Playeriä, vaan vain oleellinen nettisivujen tarkistamiseen IE:llä. Asennusohjeet löytyvät Ubuntu -johdannaisille, Fedoralle, Gentoolle ja Debianille. Asennukseen tarvitaan vain Wine, cabextract, ies4linux -asennuspaketti purettuna ja muutama vastaus, mitkä versiot halutaan asentaa. Huomattavasti helpompaa kuin IE:n asentaminen esimerkiksi Winetoolsin kautta. Lisäksi tietenkin Microsoftin ohjelmien käyttämiseen Linuxissa tarvitaan Windowsin lisenssi.

Vielä kun Mac OS X:n Safarin saisi Linuxille, olisi web-kehittäjän näkökulmasta katsottuna suurin piirtein kaikki tärkeimmät selaimet katettuna. Tietenkin Safarin käyttäjämäärät ovat marginaalisia verrattuna IE:n, Firefoxin tai Operan käyttäjämääriin, mutta on hyvä ottaa huomioon hieman pienemmätkin selaimet. Validoituva HTML, CSS ja selkeä suunnittelu toki helpottavat sivujen toimimista oikein eri selaimilla (poislukien IE).

Kaava täydellisestä nettisivusta

Internet on täynnä mitä erilaisimpia nettisivuja yritysten mainossivuista, blogeihin ja lähes kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Sivustojen ulkoasu ja rakenne vaihtelee suuresti, eikä yhtä totuutta hyvästä nettisivusta ole olemassa. Nyt Oxfordin yliopiston yhteydessä tehty tutkimus esittelee kaavan täydellisestä nettisivusta, jonka avulla voidaan suunnitella käyttäjän kannalta täydellisiä Internet-sivuja.

Tohtoreiden Peter March ja Zoe Khor kehittämä täydellisen Internet-sivun kaava on:

Pwebsite = { ((14.14* EaseNav) + (13.56*Speed) + (13.11*CleanDes) + (10.89*Func) + (10.89*Up)) – ((12.63*Pops) + (10.32*Ads) +(5.21*MultiM)) } / 6.26

Erittäin selkeää, eikö? Kaavan muuttujien nimistä voidaan jo hieman päätellä, että kaavassa sivun arvostusta nostavia tekijöitä ovat navigoinnin helppous, nopeus, selkeä design, toiminnallisuus ja latautuminen. Miinusta sivu saa pop-up -ikkunoista, mainoksista ja multimediasta. Eli flashit ja muut turhuudet pois ja selkeyttä tilalle.

Tutkimuksen mukaan käyttäjät arvostavat navigoinnin helppoutta (83%), sivujen nopeaa latautumista (62%) ja toiminnallisuutta (49%). Yksinkertaista ja selkeää designia piti tärkeänä 80 prosenttia haastatelluista ja 6 prosenttia arvosti multimediaominaisuuksia.

Kaavan tuottaneen tutkimuksen takana on on Oxfordin yliopiston yhteydessä toimivan tutkimuslaitos Social Issues Research Centre (SIRC) ja tutkimus pohjautuu 2500 henkilön haastatteluihin sekä tutkimuslaitoksen 50 testihenkilön voimin tehtyihin, syvähaastatteluihin ja tutkimuksiin.
(via Tietokone)

Tutkimustulokset eivät mielestäni ole mitenkään mullistavia, sillä monimutkaisessa maailmassa selkeydelle ja toimivuudelle on paikkansa. Kuka jaksaa odotella sivujen latautumista kiireisessä arjessa tai etsiä haluttua tietoa sekavalta sivulta. Todellisuudessa useat sivustot ovat sekavia, täynnä mainoksia ja kaipaisivat hieman täydellinen nettisivu -kaavan apua.

Tietokone -lehden uutisointi ei linkittänyt itse tutkimukseen, eikä tutkimustuloksia nopealla haulla löytynyt SIRC:n sivuiltakaan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä millä arvosteluperusteilla sivustojen eri ominaisuuksia pisteytetään ja voitaisiinko se tehdä automaattisesti hieman W3C:n HTML-validaattorin tapaan. Tietokoneellista arvostelua odotellessa sivustojen täydellisyys jää graafikkojen ja suunnittelijoiden käsiin ja välillä tulokset ovat kaukana täydellisyydestä. Tuntuu kuitenkin, että onneksi yleisellä tasolla tarkastellen ollaan hiljaksiin kulkemassa parempaan suuntaan.

Päivitys 26.1.2007:
Osoitteesta http://www.rackspace.co.uk/rateyoursite/ löytyy lomake, jolla voi testata sivuston täydellisyyttä täyttämällä kahdeksankohtaisen lomakkeen arvioiden omaa sivuaan asteikolla 0 – 10. Sivulta voi myös ladata SIRC:n raportin täydellisestä nettisivusta.

Kirjat: Dune: House Atreides

Frank Herbertin Dune -sarja (suom. Dyyni) kaappasi miljoonat lukijat mukaansa kiehtovalla tarinalla ja hyvin rakennetulla maailmalla. Brian Herbert, Frank Herbertin poika, jatkaa Predule to Dune -sarjalla Dune -maailmaan sijoittuvaa tarinaa isänsä muistiinpanojen ja tekstien pohjalta. Sarjan teosten tapahtumat sijoittuvat vuosikymmeniä ennen Paul Muad’Dibiä ja kirjat luovat taustaa Dune -sarjan maailmalle. Predule to Dune -sarja on kirjoitettu yhteistyössä Kevin J. Andersonin kanssa ja vetävät mukaansa samalla tavalla kuin varsinainenkin Dune -sarja. Predule to Dune -sarjan ensimmäinen teos Dune: House Atreides käsittelee nuoren Leton tarinaa ja esittelee useita tuttuja henkilöitä.

Olin alkuun hieman ennakkoluuloinen millainen Brian Herbertin kirjoittama Dune: House Atreides olisi verrattuna hänen isänsä kirjoittamaan tarinaan ja tunnelmaan. Siksi olin pitkään siirtänyt Predule to Dune -sarjan lukemista, mutta turhaan. Dune: House Atreides jatkaa samalla tunnelmalla, mitä Dune -sarjassa nähtiin. Tarina etenee sopivalla vauhdilla ja juonen käänteet pitävät kiinnostuksen yllä. Brian ja Kevin ovat onnistuneet luomaan hyvän tarinan ja ovat uskollisia Dune -sarjan maailmalle. Kirjan jälkisanoissa Brian ja Kevin kertovat miten kirjasarja sai alkunsa ja kuinka tarinaa ei lähdetty vain keksimään rahan maku suussa.

Kirjan tarina selventää monia seikkoja Dune -sarjaan liittyen ja on mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Jos olisin enemmänkin kirja-arvostelija -tyyppiä, voisin tässä vaiheessa keksiä teoksesta jotain haukuttavaa ja tuoda esiin kiinnostavia huomioita, mutta näin peruslukijana ei teoksesta löydy erityisesti kommentoitavaa. Dune: House Atreides on melkeinpä pakkoluettavaa Frank Herbertin Dune -sarjan ahmineille. On mukava lukea kuinka tie mahtavaan Dyynin maailmaan alkaa.

Huonona vertauksena Tähtien sotaan, Dune ja Predule to Dune rakentuvat Tähtien sota -sarjan tapaan; ensin lukijat koukutetaan aloittamalla tarina keskeltä toimintaa, jonka jälkeen luodaan perustat koko tarinalle. Dyyni -sarjan kohdalla, huolimatta vaihtuvasta kirjoittajasta, sekä alku että loppu ovat samalla tasolla.

Dune: House Atreides teoksessa on englanninkielisenä pokkaripainoksena 673 sivua Bantam Spectra Booksin julkaisemana (ISBN: 0-553-84029-0).