Paulig Angry Birds kahvit omaavat makua

Paulig toi markkinoille Angry Birds -kahvit, jotka ovat "valikoiduista pavuista huolella kehitettyjä sekoituksia erityisesti aamun kahvihetkiin." Tuotelanseeraukseen liittyen viestintätoimisto SEK Publics lähetti muutama viikko sitten ennakkoon muutaman paketin uusia Angry Birds -erikoiskahveja. Pikaisen makutestin perusteella vihaisten lintujen kahveissa on enemmän makua kuin perinteisistä pavuista valituilla ja miedosti paahdetuissa kahveissa.

Paulig Angry Birds -kahvit ovat maultaan aromikkaampia kuin perinteiset Juhla Mokat ja kyllä niitä mielellään juo, jos vertaa perinteisistä pavuista valittuihin ja miedosti paahdettuihin kahveihin. Tosin, itselleni menee oikeastaan melkein kahvi kuin kahvi. Vihaisten lintujen kahveja on saatavilla kahta eri laatua: Early Bird Coffee ja Explosive Espresso.

Jos tuotekuvaukset kahvista jotain kertovat, niin täyteläinen ja voimakasarominen "Angry Birds Early Bird" -suodatinkahvi on arabica-kahvisekoitus pehmeän makeista brasilialaisista, vivahteikkaista kolumbialaisista ja voimakkaista Afrikan pavuista ja sillä on keskitumma paahtoaste 3. Se sopii sekä suodatinlaitteella että pressopannulla valmistettavaksi ja on saatavilla 250 gramman pakkauksessa hintaan 5,30 euroa. Intensiivinen ja tasapainoinen "Angry Birds Explosive Espresso" -kahvista löytyy brasilialaisia ja kolumbialaisia kahvipapuja, ryhdistettynä Intian robustalla ja tummalla paahtoasteella 4. 250 gramman hienojauhatus on 5,90 euroa ja papuina 500 gramman pussissa 11,20 euroa. Pauligin Angry Birds -kahveja on saatavilla kaikista hyvin varustetuista vähittäiskaupoista viikosta 44 lähtien, eli lokakuun alusta alkaen.

En ole mikään kahviasiantuntija, enkä varsinaisesti nautiskelija, mutta kyllä sitä kahvia päivittäin useampi kuppi menee. Enemmän tai vähemmän nautinnollisesti. Siihen verrattuna Angry Birds -kahvit olivat maukkaita ja niitä voisi juoda enemmänkin. Yllättävän hyvää kahvia tuli myös, kun Explosive Espressoa keitti ihan normaalissa kahvinkeittimessä. Pitänee vielä kahvimylly hankkia, niin saa papukahvitkin jauhettua. Tosin omalta osaltani kyseisten erikoiskahvien juonti jäi luultavasti näyte-erään, sillä maku ei nyt niin suuresti eronnut normaalisti käyttämäni Juhla Mokka Tumma Paahto -kahvista ja hintaa on noin 2 kertaa enemmän. Ehkä espresso-keittimellä ja papujauhatuksella olisi suurempi vaikutus makunautintoon.

Philips Wake Up Experiment herättää

Herääminen aamuisin voi olla helppoa, mutta useimmin se on enemmän tai vähemmän vaikeaa ja sitä haluaisi vain makoilla vielä hetken. Yksi keino heräämisen keventämiseksi on suorittaa se hieman kuin aamun sarastuksen kanssa, jolloin kynnys yön pimeyden ja aamun valkeuden välillä ei ole niin jyrkkä. Philipsillä on ollut jo muutaman vuoden Wake-up Light -lamppu, jonka avulla herääminen etenkin Suomen pimeissä talvissa on mukavampaa. Mutta millainen on paras tapa herätä? Philips Wake Up Experiment ottaa asiasta selvää ja yksi unikeko kokee 30 äärimmäistä herätystapaa 14. marraskuuta alkaen.

Philips Wake Up Experiment on kokeilu, jossa selvitetään mikä oikeastaan on paras tapa herätä. Asia toteutetaan kokeilemalla kaikki mieleen tulevat mahdolliset ja mahdottomatkin herätystavat. Yksi kokeiluun valittu unikeko herää 30 päivän ajan joka päivä uudella tavalla 14. marraskuuta alkaen. Tietenkin pohjaoletuksena on, että uusi paranneltu Philips Wake-up Light on yksi parhaimmista tavoista herätä ja kokeilulla haetaan siihen varmistusta. Hakuaikaa unikeoksi on vielä perjantaihin 26. lokakuuta asti.

Itse en sentään ole koekaniiniksi ole hakenut, mutta kokeiluun liittyen tulen testaamaan marraskuussa uutta Philips Wake-up Light -herätysvaloa. Olenhan jo käyttänyt parin talven ajan lampun aikaisempaa versiota, joten on kiinnostavaa nähdä, miten paranneltu versio eroaa. Aikaisempi malli on kyllä toiminut hyvin aamun herätyksissä, vaikkakin nykyään naapurin koirat herättävät ennen sarastusta. Parannellussa mallissa uusina ominaisuuksina ovat näkymätön itsestään valonvoimakkuutta säätävä näyttö, säädettävä herätystaajuus ja uudet herätysäänet valoon yhdistettäviksi. Lisäksi toisessa mallissa on auringonnoususimulaatio väreissä.

Omille heräämisilleni ei ole aikarajaa, mutta Philips Wake Up Experiment kestää 14.11 – 13.12.2012. Pitää silmäillä tuota kokeilua ja seurata millä tavoin koekaniinia herätetään. Toivottavasti testaavat, miten torkuttamisella herätään, jolla yllättävän monet tuntuvat itseään aamuisin kiusaavan.

Raspberry Pi on paljon pienessä paketissa

Tietokoneita ei voi koskaan olla liikaa, joten tilasin viimeinkin arsenaalia vahvistamaan Raspberry Pi:n. Eli pienen luottokortin kokoisen ARM-prosessorilla varustetun tietokoneen, jolla voi pyörittää Linuxia, käyttää harrasteprojekteihin tai vaikka katsoa Full HD -elokuvia. Laite on brittiläisen Raspberry Pi -säätiön kehittämä tarkoituksena innostaa tietotekniikan perusteiden opettamista kouluissa.

Raspberry Pi on ollut, alan harrastajien, mediassa sen alkuvuoden julkaisusta lähtien, mutta saatavuus on ollut nihkeää, eikä mikään ihme, sillä laite on erittäin houkutteleva edullisella 35 dollarin hinnallaan ja kelvollisilla ominaisuuksillaan. Laite on brittiläisen Raspberry Pi -säätiön kehittämä tarkoituksena innostaa tietotekniikan perusteiden opettamista kouluissa, mutta sitä voi käyttää kuten normaalia Linuxilla varustettua tietokonetta, hyödyntää erilaisissa harrasteprojekteissa tai vaikka katsoa 1080p Full HD -elokuvia. Laitteen liitännät ovat tehty käyttäjäystävällisesti, sillä sen saa kätevästi liitettyä näyttöön kuten televisioon HDMI:llä, verkkoon RJ45:llä ja levynä toimii SD-kortti.

Raspberry Pi:llä on listalla hintaa 35 dollaria, mutta käytännössä se on verojen ja muiden kulujen jälkeen hieman enemmän. Itse tilasin sen Partcon verkkokaupassa, jossa Raspberry Pi Model B Revision 2.0 kustantaa 47,77 euroa. Lisäksi tilasin samalla läpinäkyvän kotelon ja microUSB-laturin. Laitteen voi tilata myös suoraan valmistajilta RS Componentsilta tai element14/Premier Farnellilta. Hieman harmillisesti, mutta omaan huonon tuurini tapaan, ehdin tilata sen juuri ennen, kuin se sai uuden 512 MB muistia sisältävän version. No, ei voi mitään.

Tekniset tiedot:

  • Järjestelmäpiiri: Broadcom BCM2835 (CPU + GPU + SDRAM)
  • Prosessori: 700 MHz ARM11 ARM1176JZF-S ydin
  • Näytönohjain: Broadcom VideoCore IV,OpenGL ES 2.0,OpenVG 1080p30 H.264 high-profile encode/decode
  • Muisti: 256 MiB
  • USB: 2 USB 2.0
  • Videoliitännät: Komposiittivideo (RCA) ja HDMI
  • Audio: TRS connector tai 3.5 mm liitäntä, HDMI
  • Levy: Secure Digital (SD) / MMC / SDIO korttipaikka
  • Verkko: 10/100 wired Ethernet RJ45
  • Virta: 700 mA, (3.5 W)
  • Virtalähde: 5 V (DC) via Micro USB type B tai GPIO
  • Koko: 85.0 x 56.0 mm

kuvat: Element14

Tarkempia testejä Raspberry Pi:n suorituskyvystä ja ylikellotuksesta voi lukea Bit-Techin Raspberry Pi:n arvostelusta. Käynnistyspartitiolla oleva config.txt-tiedosto ajaa BIOSin virkaa, josta voi säätää muistin CPU:n ja GPU:n määrityksiä.

Käyttökohteet

Raspberry Pi:llä on monia käyttökohteita, kuten Wikipedia-sivulta voi lukea, joista seksikkäimmät ovat sen käyttäminen HTPC:nä XBMC:n kautta, Quake III:n pelaaminen tai vähemmän seksikkäämpi käyttökohde normaalin Linuxin ajaminen. 1080p Full HD -videotoiston mahdollistaa vekottimessa oleva rautapurku h.264 -videoformaatille. Testasin nopeasti XBMC:hen pohjaavia käyttöjärjestelmiä ja Debian-pohjaista Linuxia Raspberry Pi:lle. Myös mobiililaitteisiin suunnitellut Android ja Firefox OS ovat myös tuloillaan, joka vaikuttaa kätevältä laitteen tehot huomioiden.

Raspbmc:
Asennus onnistuu helposti sekä Windowsissa että Mac OS X:ssä tai Linuxissa. Raspbmc on oikeastaan kuin normaali XBMC, mutta sovitettuna ARM-laudalle. Eli tehoja ei todellakaan löydy samaan tapaan kuin normaalista tietokoneesta. Mutta kyllä se XBMC sillä pyörii.

Asennus lyhyesti:

  • curl -O http://svn.stmlabs.com/svn/raspbmc/testing/installers/python/install.py
  • chmod +x install.py
  • sudo python install.py
  • Seuraa ohjeita
  • Valmis

OpenELEC:
OpenELEC, eli Open Embedded Linux Entertainment Center, on pieni Linux-jakelu rakennettuna alusta lähtien tietokoneen muuttamiseksi täydelliseksi XBMC mediakeskukseksi. Se löytyy muiden alustojen lisäksi myös Raspberry Pi:lle, vaikka sitä ei sivuilta suoraan näyttänyt löytyvän. Asentamiseen vaaditaan hieman enemmän tunkkaamista Raspbmc:hin verrattuna, mutta foorumin vinkeillä asia hoituu. Linuxissa asia hoituu ohjeita seuraten valmiilla skriptillä. Raspbmc:hen verrattuna OpenELEC näyttää aivan samalta, mutta tuntuu olevan hieman jouhevampi.

Asennus menee lyhyesti:

  • Katso diskutil list missä SD-korttisi on
  • Kopioi image kortille: dd if=/Users/foobar/Desktop/r11542.img of=/dev/disk1
  • Jos saat "dd: /dev/disk1s1: Resource busy" virheilmoituksen, unmounttaa levy: diskutil unmount /dev/disk1
  • Odota kunnes prosessi lopettaa
  • Valmis

Raspbian:
Raspberry Pi toimii myös kuten normaali Linux-tietokone, jos siihen asentaa vaikkapa Raspbian Linuxin, joka pohjaa Debianiin. Asennusohjeet ovat selkeät. Raspbian asennus sujuu käteväsi, sillä SD-kortille vain siirretään asennuspaketin tavarat ja bootataan. Sen jälkeen päästään normaaliin Debianin Netinstalleriin määrittelemään mitä tehdään. Ainut mitä pitää määrittää erilailla normaalista on Debian mirror: mirrordirector.raspbian.org ja hakemistoksi /raspbian. Peruspalikoiden asennuksessa menee jotain alle tunti, jolla saa esille komentorivin ja SSH:n. Työpöydäksi ei ole järkevä asentaa Gnomea, vaan kannattaa laittaa kevyempi LXDE.

Yhteenveto

Raspberry Pi on pieni luottokortin kokoinen 700 MHz:n ARM11 -prosessorilla ja 1080p Full HD -videon rautapurkuun pystyvällä grafiikkapiirillä varustettu tietokone, joka toimii jossain määrin kelvollisena mediatoistimena ja normaalina tietokoneena. Muita käyttökohteita sillä on erilaisissa harrasteprojekteissa kuten kotiautomaatiossa ja laajennusosilla sitä voi hyödyntää Arduino-alustojen tapaan. Edullinen hinta ja hackvalue tekevät laitteesta kätevän ja loppu onkin käyttäjän käsissä. Omassa käytössäni laite vielä hakee paikkaansa. Toisella SD-kortilla on Raspbian ja toisella OpenElec.

Siivouksen kätevä apuväline: PVA-imublokki

Siivous on yksi niistä kotitöistä, joissa kunnon välineet tekevät suuren eron sekä nähtyyn vaivaan että lopputulokseen verrattuna. Yksi kätevä apuväline kodin siivoukseen on PVA-imublokki, joka on puolikkaan tiiliskiven kokoinen pehmeä "sieni". Imublokilla voi puhdistaa, kuivata, pestä ja poistaa tahroja ja eläinten karvoja ilman pesuaineita ja erillisiä kuivaimia.

Neorexin myymä Devlon PVA-imublokki on myyntipuheiden veroinen siivousväline, joka on keksitty Saksassa yli 30 vuotta sitten ja kehitetty pesuaineallergioiden takia. Polyvinyylialkoholi-yhdisteestä valmistetun sienen teho perustuu hyvään imukykyyn ja hankauskitkaan. Tuotetta mainostetaan muun muassa ikkunoiden pesemiseen, pölyjen pyyhkimiseen, lemmikkien karvojen poistamiseen huonekaluista ja matoista, pintojen kuivaamiseen, tahrojen poistamiseen ja auton ulkopintojen pesemiseen.

Ostin imublokin viime keväänä, mutta se unohtui kaappiin, kunnes eräänä lauantaiaamuna satuin kaatamaan täyden kupin kahvia olohuoneen hapsumatolleni. PVA-imublokki imee 3dl nestettä, joten kahvin imeytys onnistui paljon helpommin kuin perinteisellä rätillä. Lisäksi blokki imi ja puhdisti kahvin myös maton hapsuista, ilman pesuainetta tai esimerkiksi etikkaa. Kun tuotteen hintakin on 10 euron pinnassa, maksoi se heti itsensä takaisin.

Devlon PVA-Systems imublokin toiminta selviää paremmin "TV-shop"-videosta:

Käyttökohteita imublokilla näyttää riittävän, joten pitänee alkaa hyödyntää sitä enemmän.

Soks listaa teknologiablogien kärjen

Teknologiablogeja ja -uutissivustoja on maailmalla nippukaupalla ja niitä löytyy useita Suomestakin, etenkin jos valikoimaan laskee erilaiset uutissivustot. Cision julkaisi elokuussa Suomen suosituimpien teknologiablogien kärkikymmenikön, jossa myös "Se on kiva sillo" -blogini menestyi, sijoittuen kymmenenneksi. Vaikka listaus on hieno, on se mielestäni harhaanjohtava ja paremminkin voisi valita. Eli on aika esittää vaihtoehtoinen "kärkikymmenikkö".

Suomen teknologiablogeista ja -uutissivustoista monet ovat keskittyneet tiettyjen aihepiirien käsittelyyn tai tietotekniikkalehtien yhteyteen, joten Top 10. -lista on parempi suorittaa jakamalla blogit ja uutissivustot aihepiirien mukaan. Jos Cisionin arvio suosiosta perustui kävijämäärän lisäksi linkityksiin muualla, päivitystahtiin ja vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa, on oma listaukseni puhtaasti mutu-tuntumaan pohjaava, ilman varsinaista järjestystä.

Tietokonelehtien uutissivustot ja blogit:

  • Tietokone-lehti: Tietotekniikan alaa käsittelevä uutissivusto, jolla on myös blogeja
  • MikroPC-lehti: Tietotekniikan alaa käsittelevä uutissivusto
  • Mobiili-lehti: Mobiilimaailman tietoa laaja-alaisesti, niin laitteista, sovelluksista kuin palveluista
  • Net.nyt: MBnetin blogi hieman tosiharrastajia kiinnostavalla näkökulmalla.

Mobiiliaiheita käsittelevät:

  • Androidsuomi: Androidiin keskittynyt uutis- ja artikkelisivusto laitetestien kera
  • Taskumuro: Muropaketin mobiiliosasto uutisoi ja testaa taskukokoisia ja langattomia vempaimia
  • Puhelinvertailu.com: AfterDawnin mobiiliosasto uutisoi alan tapahtumista ja tuotejulkistuksista
  • MobiiliBlogi: Uutissivusto, jossa myös arvosteluita mahdollisuuksien mukaan

Erilaisia vekottimia ja rautaa käsittelevät:

  • Muropaketti: Perinteikäs tietotekniikan rautaan ja oheislaitteisiin keskittynyt uutis- ja testisivusto
  • Tom's Hardware Suomi: AfterDawnin rautaosasto
  • Hilavitkutin.com: Vekottimiin keskittynyt uutissivusto maailmalla esitellyistä härveleistä ja asioista
  • Vempaimia.net: Webin viileimmät vempaimet
  • Vempele.com: Uutisia ja arvosteluita uusista vempeleistä

Lisäksi haeskelin Blogilistalta teknologia-aiheisia blogeja, mutta joko hakusanat eivät osuneet tai aktiivisia teknologiablogeja (blogin oikeassa merkityksessä) ei Suomessa paljoa ole. Muutamia poimintoja kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisista blogeista.

Harrastajien ja käyttäjien sekalaisempia teknologiaa käsitteleviä blogeja:

Jos palataan vielä Cision tekemään listaukseen, jossa ilmeisesti sivuutettiin niin sanotut uutissivustot ja keskityttiin vain enemmän blogeja muistuttaviin sivustoihin, on listan tulosten uutisointi otsikolla tyyliin "suosituimmat teknologiablogit ovat alan yritysten pitämiä" muun muassa MikroPC:ssä ja Markkinointi & Mainonnassa (vaatii kirjautumisen) ihan oikein, vaikka tuloksista voi olla montaa mieltä. En sanoisi, että tietoturvaan keskittynyt F-Securen "News from the Lab", Nokian Nokiaan liittyviä aiheita käsittelevä Nokia Ääni ja Microtaskin yleisöosallisuus-aiheinen Microtask -blogi ohittaisivat esimerkiksi eri uutissivustot, vaikka mielenkiintoisia blogeja ovatkin. Voisi kysyä, että mihin pitäisi vetää raja teknologiauutissivuston ja -blogin välillä?

Jos kuitenkin katsotaan pelkästään teknologiablogeja, on niiden listaaminen hieman ongelmallista, sillä samanlaista aktiivisesti päivittyvää tarjontaa aihepiiriä käsittelevien sivustojen osalta ei ole kuin esimerkiksi Jenkeissä. Lisäksi kun useat harrastajien blogeista ovat aihepiiriltään laajempia käsitellen paljon muutakin kuin teknologiaa. Aivan kuten oma bloginikin.

No, erilaisista listauksista voi olla montaa mieltä, mutta onhan tuo Cision Top 10. -lista aika löyhästi rakennettu. Pienellä vaivalla olisi voitu luoda realistisempi lista, mutta onhan se toistaalta hienoa, että "Verteksi - Se on kiva sillo" -blogi arvostettiin jo toistamiseen kärkikymmenikköön. Ensimmäisen kerran Soks oli listalla vuoden 2011 helmikuussa.

Vuoden 2013 listauksessa sitten korkeammalla!

Xbox 360:n langaton ohjain Mac OS X:ssä

TV-tasoltani löytyy nippu konsoleita, mutta harmillisesti kaikkia pelejä ei joko saa konsoleille, tai ne löytyvät alennusmyyntien kautta Steamiin ja täten tietokoneella pelattavaksi. En kiellä, etteikö näppäimistö ja hiiri olisi hyviä pelivälineitä, mutta jotkin pelit ovat tarkoitettu pelattavaksi peliohjaimella, kuten Microsoftin Xbox 360:n langattomalla ohjaimella. Tarvitaan vain langaton vastaanotin ja Mac- tai Windows-tietokone.

Mac OS X:ssä ei ole virallista tukea Xbox 360:n ohjaimelle, mutta onneksi Colin Munro on tehnyt Microsoftin Xbox 360 -ohjaimelle OS X -ajurin, joka nyt versiossa 0.11 näyttäisi toimivan. Ajuri on sekä ilmainen että siitä on saatavilla lähdekoodit. Windowsissa langattoman vastaanottimen ja ohjaimen säätäminen kuntoon on suhteellisen yksinkertaista, mutta pari vuotta sitten ei Mac OS X:lle tehty ajuri toiminut Snow Leopardissa. Nyt asia näyttää olevan muuttunut ja yhdistelmä toimii Mac OS X Mountain Lionissa.

Mac OS X:lle tehty ajuri lisää "System Preferences" -paneeliin uuden "Xbox 360 Controllers" -kuvakkeen, josta avautuu testisovellus ohjaimen toimintojen tarkistamiseen ja ohjainten lisäämiseen.

Vaikka Xbox 360 -ohjaimen saa toimimaan Mac OS X:ssä, ei ainakaan langaton ohjain toimi aivan täydellisesti. Vastaanotin tunnistuu ja ohjain löytyy, mutta se jää vilkuttamaan "etsii" -valoa ja pelin video-osuuksien jälkeen ohjain ja Mac eivät enää keskustele keskenään, ennen kuin vastaanotin otin kytketty uudelleen. Voi hyvin olla, että ongelma on epävirallisessa "Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows" -vastaanottimessani, eikä ajurissa, mutta tiedä näitä. Pitäisi tutkia. Luultavasti langallisilla Xbox 360 -ohjaimilla ei tälläista ongelmaa ole.

Eli ehkä kuitenkin jatkossakin pelaan Humble Bundle 6:sta hankkimaani suomalaisen Recoil Gamesin Rochardia vain HTPC:ltä ja isommalta näytöltä.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin käyttää PlayStation 3:n langatonta ohjainta, jonka pitäisi toimia Bluetoothin kautta suoraan OS X:ssä, kunhan sen saa paritettua. Mutta pikaisesti testattuna juuri tuo paritus tuotti passcoden osalta ongelmia, eikä ohjain halunnut toimia.

Tarvikeakku Macbookkiin eBaysta

Päätin Applen kesällä pidetyn Macbook-päivitystilaisuuden jälkeen, että koska mitään järkevää uutta ei Macbookkien saralla julkaistu, jatkan neljä vuotta vanhalla 13":n Macbookillani. Se kuitenkin tarkoitti sen päivittämistä muistin, kiintolevyn ja uuden akun osalta. Koska kyseessä oli vanha kone, ajattelin hieman säästää ja hankkia uuden tarvikeakun, enkä Applen alkuperäistä. Edullisista tarvikeakuista löytyi ennakkoon paljon keskustelua netistä, pääasiassa negatiiviseen sävyyn, mutta ajattelin kuitenkin testata asiaa itse. Eipähän se 39 dollaria olisi kovin suuri menetys, vaikka tarvikeakku osoittautuisikin huonoksi ostokseksi.

Applen, ja kuten monen muunkin tietokonevalmistajan, alkuperäisten akkujen hinnat ovat aivan järjettömiä (esim. 13" Macbookin A1280), joten tarvikeakkujen markkinat ovat suhteellisen kattavat. Halvimmillaan akkuja löytyy eBaysta, Amazonista ja hieman kalliimmalla akkujen myyntiin erikoistuneista nettikaupoista. Koska projektini tarkoitus oli säästää, päätin kokeilla millainen akkutarjonta eBaylla olisi. Ja olihan niitä. Olisin oikeastaan pärjännyt edelleen vanhalla akulla, mutta 45 kuukauden jälkeen se oli ikävästi pullistunut ja alkoi haittaamaan kosketuslevyn käyttöä. Uusi oli siis hankittava.

Päädyin hinnan, kommenttien ja mainostekstin heittämänä arpana valitsemaan eBayssa angytec -myyjän, joka kauppaa 13" Macbook late 2008 (A1280) akkua mainostaen sitä 45Wh ja kahden vuoden takuulla. Hintaa akulla oli 39 dollaria ja toimitusaika Kiinasta 2-3 viikkoa Jenkkeihin ja 3-4 viikkoa Eurooppaan. Hyvin piti arvio paikkansa, sillä akku saapui 21 päivässä Suomeen.

Ulkoapäin sekä paketti että akku näyttivät ihan hyviltä, vaikka akussa oli selkeästi tyhjää tilaa. Eli jotain oli tehty erilailla kuin alkuperäisessä akussa. Coconutbatterylla katsottuna akku oli kuten luvattu ja ainakaan se ei pullistellut kuten vanha.

Noin parin viikon käytön jälkeen tarvikeakku toimii edelleen, vaikka sen maksimi lataus on laskenut selkeästi uudesta. Virtaa se antaa ihan hyvin, vaikka lataus kestää pitkään, virta purkaantuu nopeahkosti ja latausprosentteihin ei ole luottamista. Esimerkiksi jos koneen jättää vajaan 70% latausasteella nukkumaan ja palaa 8 tunnin jälkeen takaisin, on kone mennyt syväuneen ja akku näyttää alle 10% latausta. Välillä tuota taas ei tapahdu. Vaikka akku maksoi vain 39 dollaria, ei sen toimintavarmuus ole oikein senkään arvoinen. Ja jos maksimilataus laskee samaa tahtia vielä muutaman viikon, on akku heikompi kuin vanha alkuperäinen. Valitettavasti tarvikeakun palauttaminen myyjälle maksaisi luultavasti postikuluina enemmän kuin sen ostohinta, joten pitää vain niellä tappio, ja joko kärsiä tai ostaa alkuperäinen. Kunnollisesta toiminnasta pitäisi kuitenkin maksaa 130 euroa.

Mitä tästä opimme? Alkuperäisten akkujen hinnoittelu mahdollistaa edullisten tarvikeakkujen markkinan, joilta ostaja voi saada ihan kelvollisen akun tai sitten olla saamatta. Ainakaan 39 dollarilla sitä ei saanut.