Pikavisiitti sähköpyörien sekaan GoExpo 2018:ssa

Kevään ensimmäinen merkki on joka vuonna GoExpo, joka esittelee tuttuun tapaan kesän liikuttavia lajeja ja välineitä. Tänä vuonna ehdin paikalle lauantaina (3.3.) ja kiersin nopeasti Fillari-osion. Nopealla vilkaisulla messuosastot esittelivät samaa kuin vuosi sitten. Sähköpyörät olivat suurella painoarvolla ja paikalla olivat tutut maahantuojat ja liikkeet. Suuria lajin merkkejä ei ollut paikalla tänäkään vuonna. Tässä lyhyt katsaus mitä messuilla osui kameran linssiin.

GoExpo 2018:n fillariosastot

Sähkömaastopyöriä oli esillä sekä tutuilta merkeiltä kuten Haibike (Electrobike) että itselle tuntemattomilta kuten Rock Machine (SUP), BH (Helkama). Kiertelin uudet tuttavuudet nopeasti läpi ja etenkin Rock Machinen laitteet näyttivät aika hurjilta. Olivat tietojen mukaan varustettu uudella kehutulla Shimano STEPS E8000 -moottorilla, joka ilmeisesti toimii paremmin kuin esimerkiksi Yamahan tai Boschin valmistamat järjestelmät. Suomessa tunnetuimmista merkeistä Specialized käyttää Brosen moottoreita mm. Levossa ja Kenevossa, Trek Powerfly liikkuu Boschilla ja Pivot Shuttle Shimanon voimin. Moottori on yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen miten polkemisen avustuksen lisäksi moottori ja akku ovat pyörään yhdistetty. Ilahduttavasti monilla merkeillä akut olivat jo nätisti integroitu runkoon, eivätkä erillisinä möykkyinä.

Haibike Sduro -sarjaa
Haibike Sduro -sarjaa

Haibike Fatsix
Haibike Fatsix
BH Emotion Gravel
BH Emotion Xenion Lynx
Rock Machine Blizz Int e90-27+

Rock Machine Blizzard Int e50-27+

Normaaleja maastopyöriä messuilla oli vähemmän ja isoilla osastoilla paikalla olivat Saksan suoramyyntiä edustavat Canyon ja Rose. Canyonin uusi Torque (27,5″ ja 180/175mm joustoa) näytti hyvältä ja Rosen Progeolla varustettu Pikes Peak (27,5″ ja 160/165mm joustoa) selkeältä.

Rose Pikes Peak

Canyon Torque AL 5.0

Yksi hyvä löytö messuilta tarttui mukaan: pyöräteline. Hebie Turrix on pyörän takakolmioon kiinnittyvä muovinen teline, jota messuilla myi Electrobike. Heidän verkkokaupassaan hinta on vajaat 40 euroa, mutta messuilla se oli kohtuullisempi 25 euroa. Telinettä saa tuohon hintaan muun muassa Saksasta.

Hebie Turrix

Hebie Turrix

Muita GoExpo 2018:ssa eteen osuineita asioita olivat Smithin kypärät ja lasit, joista etenkin Forefront vaikutti erikoiselta. Paikallisen pyöräliikkeen myyjän mukaan erikoinen se onkin, sillä kypärän Aerocore on kova ja hengittävyys kyseenalaista. Tiedä sitten. Humantool oli myös paikalla tarjomassa apua istumatyöläisille ja Skate board -seisomalauta vaikutti jännältä. Velosock-pyöräsuoja näytti myös näppärältä ja jokin vastaava pitäisi kesäksi viritellä maastopyörille Thulen telineeseen. Myös Fillarilavalla oli monia kiinnostavia puheenvuoroja niin naismaastopyöräilystä Pusscampilla kuin valmistautumisesta viikon reissulle Mikko Mäkipään kertomana.

Smith Forefront -kypärä

Humantool seisontalauta skate board
Velosock pyöräsuoja

Fillarilavalla Mikko Mäkipää

GoExpo 2018 oli tänäkin vuonna odotusten mukainen. Kun ei paljoa aikaisempien vuosien pohjalta odota, niin ei voi pettyä. Sisältöä kuitenkin oli päivän kiertämiseen, jos ei ole rajoittunut vain tiettyyn teemaan, vaan haluaa nähdä mahdollisuuksia liikkumiseen laajemmin. Tai varmaan päivän voi käyttää kokonaan myös hevososastolla paijaamassa.

Pyöräilyn kadenssi, nopeus ja matka talteen Suunto Bike Sensorin avulla

Urheilussa ja kuntoilussa yksi aspekti harrastamista on erilaisten asioiden mittaaminen ja itse suoritan tätä pääasiassa GPS-vastaanottimella varustetulla urheilukellolla, jossa on myös sykemittari sekä vyöllä että ranteessa. Mutta kun aloin talvella ensimmäisiä kertoja treenaamaan pyörällä harjoitusvastuksella, tuntui jotain puuttuvan. Olohuoneessa on Tacx:n perusmallin harjoitusvastus, josta löytyy vain vastuksen säädin, eikä mitään tietoa kadenssista tai wateista. Lisää mittaustietoa treenistä oli siis saatava ja tätä varten hankin Suunto Bike Sensorin. Nyt saisi mitattua pyöräretkien nopeutta, matkaa ja mikä tärkeintä kadenssia. Mutta uusi sensori ei ollutkaan niin positiivinen kokemus mitä odotin.

Suunto Bike Sensor

Suunto Bike Sensor

Suunto Bike Sensor on Suunnon urheilukelloihin saatava lisälaite, joka kiinnitetään polkupyörän takahaarukkaan ja magneetit kampeen ja pinnaan. Sensorin tarkoitus on yksinkertainen: mitata kadenssia, nopeutta ja matkaa. Bike Sensor on yhteensopiva Bluetooth Smart- tai ANT+ -standardia tukevien urheilukellojen ja mobiilisovellusten kanssa, eli esimerkiksi Suunto Spartan Sport Wrist HR:n kanssa, joka omasta ranteestani löytyy. Hankin sensorin seuratakseni kadenssia harjoitusvastuksella ajaessa, mutta se on kätevä myös pyöräily-ympäristöissä, joissa GPS-signaali on heikko, kuten maastopyöräilyssä. Hintaa Bike Sensorilla on 59 euroa.

Bike Sensor asennettuna

Suunto Bike Sensorin asennus on helppoa, sillä kadenssianturin ohittaessa sensorin vilahtaa vihreä valo ja nopeusanturin ohittaessa vilahtaa punainen valo. Mutta oikean etäisyyden säätäminen on sitten eri asia. Vaikuttaa, että anturi on todella tarkka siitä, kuinka etäällä sensorista magneetit ovat ja tämä aiheuttaa ongelmia etenkin kampianturin osalta. Ainakin omassa maantiepyörässäni magneettia lukeva sensori piti kääntää kampea päin, joka vastaavasti vaikutti nopeusanturin pysymiseen asennossaan. Lisäksi kumilenkkikiinnitys on lähellä osua kampeen, kun anturi on riittävän lähellä.

Kun kadenssianturi on saatu säädettyä paikalleen, olet valmis äheltämään nopeusanturin magneetin kanssa. Pinnoihin asennettava magneetti kiristetään vain pyörittämällä ja sen saaminen riittävän kireelle muovisen vastakappaleen kanssa ei meinaa onnistua. Magneetti pyörii helposti pinnan ympärillä, ja koska sen pitää kulkea erittäin lähellä anturia, on osuma enemmän kuin todennäköinen. Kun kuvittelet että olet nyt saanut molemmat anturit nyt säädettyä kohdilleen, on nopeusanturia säätäessäsi kadenssianturi liikahtanut.

Kun sensorin ja anturien säätäminen on tehty, on aika siirtyä säätämään Movescountia ja Suunnon urheilukellon asetuksia. Movescountissa ei Sisäpyöräily-lajissa ole vakiona Bike Pod -anturia ja kadenssimittausta, joten käyttäjän pitää tehdä sitä varten oma rajoittuneempi urheilutila. Ai miten niin rajoittuneempi? Harmillisesti Movescount ei anna omien urheilutilojen yhteydessä lisätä sykealueet- eikä kaavio-näyttöjä. Sentään navigointi-näytön saa pois, kun kytkee urheilutila-asetuksista GPS:n pois päältä. Pyöräily-lajissa sentään on vakiona Kadenssi-urheilutila Bike Podin kanssa käytettäväksi.

Movescount ja sisäpyöräily-laji kadenssin kanssa

Säätämisen jälkeen olet viimein valmis treenaamaan. Treenin aikana kadenssi, nopeus ja matka näkyvät kentissä, jotka aikaisemmin urheilutilaan määritit ja treenin jälkeen Movescount näyttää tiedot omina kenttinään harjoituksen kaaviossa. Vaikka olin säätänyt anturit kohdalleen ennen treeniä, piti niiden sijaintia hieman säätää vielä alkuvaiheessa, kuten graafista näkee.

Sisäpyöräily kadenssin kanssa

Suunto Bike Sensor tekee minkä lupaa, mutta käytettävyys jättää toivomisen varaa ja kokonaisuutena se oli pettymys. Anturi pitää asettaa liian tarkasti paikalleen ja liian lähelle sensoreita. Tämä ei todennäköisesti ole ongelma harjoitusvastuksella ajettaessa, jossa pyörä on paikallaan, mutta muualla epätasaisuudet voivat liikuttaa anturia siten, että mittaus ei onnistu. Etenkin pinna-anturi pitäisi varmuuden vuoksi teipata paikalleen. On hyvin todennäköistä, että Bike Sensor jää vain harjoitusvastuksen kanssa käytettäväksi ja poistan sen kevään ja ulkolenkkien tullessa ohjelmaan. Eli en voi kyllä suositella Suunto Bike Sensorin hankkimista.

Seuraavaksi pitänee hankkia testiin esimerkiksi Wahoo RPM kadenssisensori ja nopeussensori, jotka toimivat sekä Bluetooth että ANT+ yhteyksillä ja eivät tarvitse erillistä anturia sensorien lukemiseen. Wahoon sensorien pitäisi toimia, mutta eivät ilmeisesti aivan ongelmitta, kun Suunto osaa yhdistää vain yhteen ”PODiin” kerrallaan. Jos Suunto Spartan tukisi ANT+ -sensoreita, olisi vaihtoehtona myös Garminin kadenssi- ja nopeussensori, joka minulle ensimmäisenä vinkattiin.

Leppoisaa hiihtoa Talin laduilla

Hiihtäminen on nykyään kovassa nosteessa ja hiihtäjille tarjoillaankin pääkaupunkiseudulla useita hyviä latuja hiihdettäväksi. Tänä talvena tuli testattua ensimmäistä kertaa Talin hiihtoladut, jotka kiertävät golf-kentän laakeilla viheriöillä ja ylämäkiä kaipaavat voivat koukata Talin huipulla ja jatkaa sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Kokonaisuutena laduilla on mittaa 6,5 kilometriä ja golf-kentällä kiertävä latu on pituudeltaan vajaat 4 kilometriä.

Talin laduilla voi hiihtää auringonlaskuun

Talin ladut

Pitäjänmäentien eteläpuolella Talin kartanon mailla sijaitsee laaja puistoalue, jossa talvisin kiemurtelee sekä perinteisen että vapaan hiihtotyylin ladut ja kesäisin alueella toimii vuonna 1932 perustettu Helsingin Golfklubi, joka on Suomen vanhin golfseura. Talin golf-kentän maastoissa kiertävä noin 4 kilometriä pitkä latu on profiililtaan leppoisa ja ylämäkiä ei reitillä juuri ole. Lisää haastetta ja pituutta ladulle saa, kun jatkaa matkaa Talin huipulle ja sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Koko reitillä on pituutta 6,5 kilometriä. Latua voi kiertää molempiin suuntiin, sillä luistelu-uran molemmille puolille on vedetty perinteisen ladut. Yleisin hiihtosuunta näytti ehkä olevan vastapäivään.

Talin ladut

Talin laduille pääsee mielestäni parhaiten Talin kartanon parkkipaikalta Talin puistotien päästä, vaikkakin ulkoliikunta.fi kertoo latujen sijainniksi Purotie 8. Purotiellä on kyllä iso parkkipaikka, mutta laduille lähteminen ei ole kovin selkeää. On siis parempi ajaa kartanolle johtavaa koivukujaa, jonka päässä siintää 1820-luvulta oleva empiretyylinen päärakennus. Kartano itse on 1600-luvulta. Vaihtoehtoisia lähtöpaikkoja voisi olla Vermon puolella kulkevan Takkatien jalkapallokenttä.

Kuluva talvi on ollut ajoittain hyytävän kylmä, joten sekä pimeän saapuessa että kylmän hiipiessä ytimiin, hiihdin vain Talin golf-kentällä olleen reitin. Ja jos oikein muistan, niin Talin huipun ja Yhdyskuntamäelle Perkkaan suuntaan lähtevät lisälenkit olisivatkin olleet vain perinteiselle hiihtotyylille. Leppoisalla tahdilla Movescount kertoi reitin pituudeksi 3,8 kilometriä ja aikaa meni noin 22 minuuttia maisemia ihaillen.

Talin golf-kentän kiemurat

Golf-kentän ladut tarjoavat mukavan vaihtelun perinteisille kuntoratoja kiertäville laduille, joiden ylämäki-alamäki -profiilit eivät oikein toimi peruskuntoharjoittelussa. Luisteluhiihtäjälle viheriöiden suorat ja pienet mutkittelut kentän reunoille ovat hyvän leppoista sivakointia ja halutessa vauhdin lisäämisellä saa sykkeetkin nousemaan. Latupohja oli suhteellisen hyvässä kunnossa muutamia kuoppia lukuun ottamatta ja paikoitellen leveiltä kohdiltaan ura oli ajettu epätasaisesti jättäen keskelle pienen kumpareen. Ehkä tämä johtui vähäisestä lumesta tai vaan huolimattomasta latujen ajamisesta.

Golf-väylällä riittää suoraa
Talin ladut kiertävät golf-kentän reunoille

Aikaisimmista kirjoituksistani voi fiilistellä millaisia latuja löytyy Paloheinästä, Leppävaarasta ennen täksi vuodeksi tehtyä sprinttilatua, Oittaalta ja Petikosta. Valinnanvaraa siis hiihtäjillä riittää, kun päälle lasketaan vielä ne latuverkostot, joilla en ole hiihdellyt.

Gluteenittomat laskiaispullat ja korvapuustit

Helmikuussa vietetään laskiaista, johon oleellisena osana kuuluvat laskiaispullat, joita kauppojen käytäviltä melkein tippuu ostoskoriin. Mutta jos perinteiset kermalla täytetyt vehnäjauhopullat eivät innosta esimerkiksi gluteenittomat ja maidottoman ruokavalion takia, niin kotikeittiössä voi leipoa parempia ja sanottakoon myös terveellisempiä pullia. Viime viikonloppuna testasin Joy of Balance -blogin Antskun pitkään hiomaa reseptiä pullista, jotka ovat maidottomia, hiivattomia, viljattomia ja gluteenittomia, mutta eivät mauttomia. Resepti ei ole kaikkein helpoin toteuttaa ja se vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta ohjeella pullien leipominen onnistuu insinööriltäkin, se on testattu.

Gluteenittomat laskiasipullat ja korvapuustit

Paremmat korvapuustit tai pyöreät pullat

Joy of Balance -blogin Antskun pitkään hiomalla reseptillä gluteenittomasta, maidottomasta ja hiivattomasta taikinasta tulee 8 pyöreää pullaa tai isoa korvapuustia. Puoliksi jaettuna 6-8 pientä korvapuustia ja 4 pyöreää pullaa.

Kuulemma oleellisin ainesosa reseptissä on Farinan psyllium, sillä muiden valmistajien psylliumjauheilla ei tule taikinaan vastaavaa kuohkeutta ja sitkoa. Myös kananmunat kannattaa valita mahdollisimman suurina ja käyttää huoneenlämpöisinä. Jos gluteeniton ja hiivaton leipominen on sinulle uutta, niin on huomioitavaa, että pullataikina on koostumukseltaan huomattavasti tiiviimpää, eikä vastaa tavallista hiivalla kohotettavaa vehnäpullataikinaa.

Resepti

  • 1 dl kookosjauhoja
  • 1 dl mantelijauhetta (mahdollisimman hienoa, esim. Meira)
  • 1 dl tummaa jyttejauhoa (tai kookos/pähkinäjauhoa, jos haluat viljattoman)
  • 3 rkl psylliumjauhetta (Farina)
  • 1-1,5 dl kookospalmusokeria tai muuta haluamaasi sokeria (luomu ruokosokeri, erytrioli)
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl vuorisuolaa (tai muuta käsittelemätöntä suolaa, esim. Jozo Himalajan suola)
  • 1-2 rkl kardemummaa maun mukaan
  • 3 kpl isoa kananmunaa (esim. Isotalon farmimuna)
  • 3 rkl sulaa kookosöljyä, kirkastettua voita, tai voita
  • 1,5 dl paksua, mutta juoksevaa kookoskermaa (esim. Kara 24%, Santa Maria)

Korvapuustien täyte:

  • Kirkastettua voita (ghee) tai kirnuvoita
  • Kookossokeria
  • Kanelia
  • Vaniljajauhetta tai vaniljasokeria

Laskiaispullien täyte:

  • Kookoskerma (jääkaapissa säilytettynä, jotta kerma ja neste erottuvat)
  • Vaniljajauhe ja hunajaa maun mukaan
  • Vadelmia soseutettuna

Ohje

  1. Valmistele työvaiheet 2-4 ennen kuin alat sekoittamaan aineita ja laita uuni lämpenemään 180C asteeseen.
  2. Valitse taikinaa varten n. 2-3 litran kulho ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, myös sokerit.
  3. Sulata valitsemasi rasva omassa kipossa. Voit sulattaa valmiiksi myös korvapuustien täytteeseen tulevan rasvan.
  4. Jos kookoskerma on paksussa “köntissä”, sekoita kermaa käsin, jotta se on paksua, mutta hieman juoksevaa, koostumukseltaan kuten jogurtti.
  5. Lisää munat kuivien aineiden joukkoon ja vatkaa sähkövatkaimella hetki, kunnes taikina muuttuu kokkareiseksi.
  6. Lisää sulatettu rasva ja kookosmaito 1/2 dl kerrallaan. Vatkaa taikinaa, kunnes se alkaa turvota (muutama minuutti).
  7. Jos taikina jää liian paksuksi (kookoskerma on ollut kovin paksua), lisää lusikalla kiehautettua vettä tilkka kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on sopivan jämäkkää.
  8. Taikinan tulisi valmiina muistuttaa paksua kakkutaikinaa, jossa on psylliumin tuoma “sitko”. Pullataikinaksi se voi vaikuttaa löysälle.
  9. HUOM! Älä vaivaa taikinaa kuten normaalia pullataikinaa, vaan käsittele taikinaa varovasti, että sen ilmavuus säilyy.
  10. Jauhota leivinpaperi jyttejauholla. Kaada taikina leivinpaperille ja ripottele sen päälle jauhoja. Varmista, että kätesi ovat kuivat ennen taikinan käsittelyä.
  11. Pyöreitä pullia varten kieritä taikinasta varovasti paksu pötkö ja jaa taikina 8 osaan. Pyörittele pullat varoen käsien välissä pyöreiksi.
  12. Korvapuusteja varten taputtele taikina varovasti jauhotetuin käsin n. ½ -1 cm paksuksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Varo painamasta taikinaa liikaa, jotta se ei tartu alla olevaan leivinpaperiin kiinni.
    • Voitele levy huoneenlämpöisellä voilla/kookosöljyllä, ripottele kookossokeria, vaniljaa ja kanelia pinnalle.
    • Kääri levy rullalle tarvittaessa leivinpaperia apuna käyttäen ja leikkaa rulla kolmion mallisiksi paloiksi. Nosta kolmiot kärki ylöspäin pellille ja paina varovasti korvapuusteiksi.
  13. Voitele kananmunalla, koristele esim. kookos-/mantelilastuilla
  14. Paista pullat uunin keskitasolla 180C asteessa n. 20-25 min.
  15. Laskiaispullia varten valuta kookoskermasta kirkas neste pois ja käytä vain paksu kermaosa. Sekoita kermaan hunajaa ja vaniljajauhetta maun mukaan. Soseuta vadelmat. Anna pullien jäähtyä ennen täyttämistä.
Ainekset valmiina leipomiseen

Kookoskerma on paksua
Valmis vatkattu taikina

Taikina kannattaa jakaa kahtia
Älä säästele voissa, sokerissa ja kanelissa :)

Korvapuustikolmiot
Voitele pullat munalla

Pullat uunista

Pelaamisen arvoiset pelit 2017

Pelaaminen on tullut havaittua hyväksi tavaksi keskeyttää arki ja unohtua muihin maailmoihin. Kuten vuosi sitten jo Pelaamisen arvoiset pelit 2016 -kirjoituksessa totesin, on viime aikoina pelaaminen jäänyt vähille. Mutta toisaalta se vain tarkoittaa, että pelaamisen arvoisten pelien lista kasvaa vuosi vuodelta, eikä huonoihin peleihin tarvi sortua. Viime vuonna julkaistiin taas pelejä ja tässä muutamia omia poimintoja listalle. Huomioitavaa on, että en löytänyt ”Pelattava”-listaan yhtään ehdokasta.

Ehkä

Prey
”Arkane-studion Prey on naurettavan kaukana siitä, mitä sarjalta odottaisi. Vanhan räiskintäsarjan nimeä kantava pelissä on ehkä ensimmäisen persoonan kamera ja pyssyjä. Oikeasti se on hidastempoinen, tutkimista korostava antiräiskintä. Se on kuin henkistä jatkoa BioShockia edeltäneelle System Shock 2:lle ilman esi-isänsä kauhupainotusta. Onhan tässä scifiä, ruumiita ja säikytyksiä, mutta pelaaja ei ole vihollisten vainoama ihmispolo. Kun oma pelityyli löytyy, avaruusasema Talos I on leikkikenttä, jossa avaruushirviötkin ovat armoillasi.” – Pelaaja-lehdessä Prey arvioitiin 8 pisteellä

Prey (kuva: Steam)

Assassin’s Creed Origins
”Assassin’s Creed -toimintapelin tuorein osa vie pelaajat entistä kauemmaksi menneisyyteen, muinaiseen Egyptiin. Monin tavoin uudistettu uutuus paljastaa, kuinka sarjalle keskeinen salamurhaajien kilta sai alkunsa. Tarinavetoisen seikkailun todelliseksi tähdeksi nousee kuitenkin sen rikas maailma. Muinaisvaltion korkeakulttuuri tarjoaa rikkaan maaperän monimuotoiselle hiekkalaatikolle, joka säästää parhaimman antinsa tosin pääjuonen ulkopuolelle. Origins on pohjimmiltaan edelleen hyvin tunnistettava pelisarjansa osa, mutta lukuisat muutokset on kohdistettu juuri oikeisiin puutteisiin. Uudistunut taistelu sekä monipuolisempi hiiviskely piristävät pelattavuutta, mutta muistoihin peli jää sen yksityiskohtaisen ja rikkaan maailman vuoksi.” – Pelaaja-lehti antoi 8 pistettä

Assassin’s Creed Origins (kuva: Steam)

Project Cars 2
”Numeroiden valossa Project CARS 2 hyökkää vahvasti. 60 sijaintia, yli 130 rataversiota, yhdeksän autourheilun päälajia, 29 kilpasarjaa ja 180 autoa ovat kovat lukemat moniin kilpailijoihin nähden. Monet kilparadat ovat nyt laser- tai kopteriskannattuja. Pelin ykkösvalttina pidetään kuitenkin sen ajettavuutta. Fysiikkamallinnusta on päivitetty, ja rengasmallinnus on toteutettu täysin uudelleen realistista ajokäytöstä etsittäessä. Lopputulos on kuitenkin monilta osin hiukan ristiriitainen: peli on tarkoitettu nautittavaksi ratin ja poljinten yhdistelmällä. Jos ykkönen kuului omiin suosikkeihin, tarjoaa Project CARS 2 enemmän samaa entistäkin toimivammassa paketissa.” – Pelaaja-lehti arvioi pelin 8 pisteellä

Project Cars 2 (kuva: Steam)

Alesta

Little Nightmares

”Ruotsalaisen Tarsier Studiosin Little Nightmares rikkoo kauhupelien kulahtanutta kaavaa ihanan karmivalla tavalla. Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman. Keltaiseen sadetakkiin sonnustautuneen Sixin epätoivoista tilannetta painajaisissa korostetaan tämän piskuisen koon lisäksi irvokkailla, vain etäisesti ihmisiä muistuttavilla pahishahmoilla. Painajaisia luodaan lonkeromaisine raajoineen haahuilevilla hiippareilla, valtavia lihaklönttejä pilkkovilla teurastajilla ja psykoottisesti mässäilevillä, Sixin kertahotkaisulla manan maille vievillä ällötyksillä. Tästäkö sitten pitäisi selvitä ainoastaan pientä valonkajastusta tarjoavan sytkärin ja vikkelien jalkojen avulla? Matkan varrelle mahtuu niin kevyttä pulmanratkontaa kuin hiiviskelyäkin, mutta myös muutamia paniikinomaisia pakenemiskohtauksia. Kompakti paketti on tahkottu läpi yhdessä illassa, mutta oikeasti pelottava seikkailu tarjoaa mieleen jääviä kohtauksia sitäkin pidemmäksi aikaa. Näitä painajaisia tulee ikävä.” – Pelaaja-lehden arviossa peli sai 9 pistettä.

Little Nightmares (kuva: Steam)

Sniper Elite 4

Sniper Elite 4 (kuva: Steam)

”Sniper Elitet ovat parantuneet osa osalta, ja nelosessa tarkka-ampuminen ja salamurhaus toimivat lopulta niin kuin pitääkin. Se on hauska, viihdyttävä ja hyvällä tapaa haastava sotapeli, jonka kaikki osa-alueet toimivat hyvin yhteen. Sen lavastus- ja efektibudjetti ei yllä codimaiselle tasolle, mutta persoonallisuutta, fiilistä ja avoimen maailman vapaata hiippailutoimintaa piisaa senkin edestä. Tarinankerronta on sen sijaan jätetty tietoisen ohueksi ja taka-alalle, eikä vastarintaliikkeen arkea fasistihallinnon ikeen alla valoteta paljoakaan.” – Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 8 pistettä.

The Evil Within 2
”The Evil Within 2 on oikea selviytymiskauhupeli. Vihollisia on runsaasti, ja pelaaja on käytännössä aina alakynnessä niitä vastaan. Aseet eivät ole hirmuisen tehokkaita, ammukset ovat jatkuvasti kortilla, ja viholliset tulevat kimppuun suurina laumoina, joten jokainen taistelu voi olla se viimeinen. Ideana olisikin piileskellä, hiippailla ja vältellä kohtaamisia aina, kun se vain on mahdollista. Pelin pääosassa on taas kerran Sebastian Castellanos, maailman epäonnisin poliisi. Hän saa kuulla, että kauan sitten kuolleeksi oletettu tytär ei suinkaan olekaan kuollut vaan jumissa Mobius-superyhtiön STEM-unimaailmassa eli siinä samaisessa kauhujen tyyssijassa, johon edellinenkin peli sijoittui. Pelastusmatkan päämääränä on unimaailmaan rakennettu Unionin pikkukaupunki, joka on nähnyt parempiakin päiviä. Kaupungin osaset leijailevat taivaalla irrallisina kappaleina, ja kammottavat hirviöt vaeltavat kaduilla raatelemassa uhrejaan.” – Pelaaja-lehti arvioi pelin 8 pisteellä

The Evil Within 2 (kuva: Steam)

Okami HD
Vuosien aikana on kuulunut ylistyssanoja Sumi-e ink -tyylillä tehdystä Okamista.

Okami HD (kuva: Steam)

PlayStation 4 -muistilista

Horizon: Zero Dawn
Pelaaja-lehti antoi pelille täydet 10 pistettä.

Uncharted: The Lost Legacy
Pelaaja-lehti arvoi pelin 9 pisteellä.

Pelijonossa

Aikaisemmilta vuosilta pelaamatta jääneitä pelejä alkaa olemaan hyvä lista, mutta silti välillä ei löydy mielenkiintoista pelaamista. Onneksi alennusmyynneistä pelilistalle ovat päätyneet Batman: Arkham Knight ja Quantum Break, joita syksyn ja alkutalven aikana on tullut pelattua. Lisäksi ilmaispeleinä koneelle ovat päätyneet Assassin’s Creed III ja Assassin’s Creed IV: Black Flag, joita luultavasti tulee aloitettua. Dirt Rally ja Project Cars ovat jääneet, kun trainerissä oleva maantiepyörä vei ratin paikan. Myös Day of the Tentacle odottaa vuoroaan. Viime vuoden aikana läpipelattuja pelejä ei tainnut kertyä kuin yksi: BioShock 2. Aloitettuja pelejä oli sitten enemmän, muun muassa BioShock Infinity, The Silent Age ja Never Alone.

Saa nähdä, ehtiikö vuoden 2018 aikana saada päätökseen hieman enemmän pelejä, vai viekö urheilu jälleen voiton sisällä istumiselta. Tai löytyykö televisiotason alle viimeinkin PlayStation 4:n, kun lahjoitin siellä pölyttyneen PlayStation 3:n Rock Bandin ja Guitar Heron kera HYKSin Lasten psykiatrian osasto 13:sta.

Katsaus vuoden 2017 kirjoituksiin

Vuosi on jälleen vaihtunut ja on aika tehdä lyhyt katsaus missä teemoissa blogi vuonna edellisenä vuonna pyöri. Vuonna 2017 jatkettiin verkkaisella kirjoitus per kuukausi -tahdilla, joskin heinäkuussa oli parempaa tekemistä. Kokonaisuutena vuosi 2017 oli erikoinen ja tapahtumia täynnä. Kirjoituksia kertyi 13 kappaletta sisältäen pääasiassa urheilua ja teknologiaa. Tässä lyhyt yhteenveto käsitellyistä aiheista.

Pyöräilyä ja urheilua

Vuosi sitten kirjoitin, että vuoden 2017 teema urheilussa olisi uusien lajien kokeilu, mutta se jäi muiden asioiden alle hyvän alun jälkeen. Ostin kiipeilykengät ja kävin muutaman kerran boulderoimassa, sekä hypin voltteja Rush trampoliinipuistossa. Loppuvuodesta pääsin myös kahvakuulatreenin makuun. Vanhat tutut urheilulajit pitivät voimansa ja talvella tuli hiihdettyä yllättävän ahkerasti ja kesällä jatkui maastopyöräily ja kilpaileminen maastopyöräendurossa.

Yksi vuoden kokohohta oli reissu Italiaan ja Finale Ligureen, jossa viikon ajan nautimme alamäkipainotteisesta maastopyöräilystä aurinkoisessa kelissä. Ennen reissua kirjoitin katsauksen mitä työkaluja ja varaosia löytyy maastopyöräilijän repusta.

Finale Ligure Italian pohjoisrannikolla, noin tunnin ajomatkan päässä Nizzasta, on hyvä matkakohde maastopyöräilijälle, sillä ympäröivillä vuorilla pääsee makuun, millaisilla reiteillä Enduro World Series -kuskit kisaavat. Vuorille voi polkea serpentiiniteitä pitkin, kuten kunnon pyöräilijät tekevät tai ottaa autokyydin. Porukkamme hyödynsi MTB Guide Finale Liguren palvelutarjontaa ja viitenä päivänä saimme nauttia autokyydistä reittien alkupisteille ja paikallinen opas tarjosi mallia vauhdista. Finale Liguren alueen lisäksi kävimme ajamassa Monte Beiguan pyöräparkissa.

Italian reissulla oli mukana myös ShockWiz, jolla sai haettua maastopyörän iskunvaimentimien säädöt kohdilleen. Laite kiinnitetään joko taka- tai etuiskunvaimentimeen mittaamaan iskarin toimintaa ja älypuhelimeen asennettavan ohjelman kautta näkee mitä säätöä pitäisi tehdä. ShockWizistä ei paljoa hyötyä vaikuttanut omien säätöjen osalta olevan.

Italiasta saadulla vauhdilla oli hyvä aloittaa enduromaastopyöräilyn kilpailukausi aurinkoisissa merkeissä Meri-Teijon Warmup-kisalla. Uusitun kaluston voimin vauhti oli ihan kohdillaan ja lopputuloksena 15. sija yleisessä luokassa. Reitit olivat osiltaan samat kuin aikaisempina vuosina ja lisänä oli haastava kalliopätkän sisältänyt erikoiskoe sekä soinen Suomi 100 -erikoiskoe.

Maastopyöräenduron SM-sarja alkoi perinteisesti toukokuussa Messilässä, mutta samaan aikaan olin nauttimassa MTBCF:n kanssa Tukholman poluista. Aurinko helli jälleen kaikkina päivinä ja tänä vuonna tuli viimeinkin ajettua pitkänä päivänä Tyrestaan ja Handeniin. Kevät meni muuten kiireisesti, joten perinteistä matkaraporttia en reissusta ehtinyt kirjoittamaan. Ajetut reitit löytyvät Stravasta: päivä 1, päivä 2 ja päivä 3.

Vuonna 2017 uutuutena enduromaastopyöräilyn kilpailuihin järjestettiin hieman rennompi Ride More Cup, jonka ensimmäinen osakilpailu ajettiin Kouvolan Mielakassa. Aurinkoa riitti sekä treeni- että kisapäivinä ja reitit olivat herkullisen vauhdikkaita, mutta hiekalla liukastettuja. Mielakan viikonloppu olikin yksi kesän parhaimmista kisaviikonlopuista ja ajo kulki nautittavasti, vaikka viimeisen erikoiskokeen ajaminen ilman ketjuja verotti hieman tulosta. Loppusijoituksena viides sija.

Kisakauteni alkoi siis vasta toisesta osakilpailusta kesäkuun puolessa välissä perinteisellä Himos mudfestillä. Lauantain treenipäivänä vielä paistoi aurinko, mutta kuinkas ollakkaan yön aikana sade oli kostuttanut reitit ja kisapäivän alkupuolella saatiin sen verran vettä, että reitit eivät varmasti kuivaneet edes kärkipään kuskeille. Yllättävää kyllä, ajaminen oli mukavaa ja kaatumisista huolimatta liukastelin sijalle 25.

Pyöräilyn saralla en ollut vain ajajan roolissa, vaan mukana myös EBA ry:ssä, jonka voimin keväällä kunnostettiin Sappee Bikeparkin metsäreitit. Muutamassa päivässä teimme uusia linjauksia reiteille, tasoitimme pahimmat kivikot reiteiltä ja paransimme niiden pohjaa, että ne olisivat sopivampia myös aloittelijoille.

Heinäkuussa järjestimme EBA ry:n voimin Sappee Bikefestin endurokilpailun ja olimme avustamassa alamäkiajon SM-kilpailua. Kesäloma alkoi sopivasti bikefest viikolla, joten oli hyvää aikaa merkata reittejä 10 tuntia päivässä. Bikefestien kisa sujui hieman nihkeästi, sillä edellisen viikon ahkerointi tuntui kropassa ja etenkin päässä. Yksilökilpailussa sijaan 13 ei oikein voi olla tyytyväinen, vaikka mukana toki oli kovia SM-sarjan kisakuskeja. Onneksi joukkuekisassa ajoimme voittoon, joka hieman lämmitti mieltä.

Sappeelta jatkoimme tutun kaveriporukan kanssa kohti Leviä, jossa ajettiin enduromaastopyöräilyn SM-sarjan kolmas osakilpailu kaksi päiväisenä koitoksena. Se sitten olikin sellainen reissu, johon kilpailukauteni käytännössä loppui, sillä löin säären kantoon Kätkätunturilla treenatessa. Isku oli sen verran kova, ettei tarvinnut unelmoida kisaamisesta. Kisaviikonloppu meni radan varressa kannustaessa. Eivät ne Levin radat nyt nautinnollisia olisi olleetkaan.

Loppukesä ja alkusyksy sujui vammoja parannellessa, mutta rohkanin osallistua Ride More Cupin päätösmutaralliin Kokonniemessä. Kokonniemen kisa oli mukava ja reitit kivoja. Kilpailukaudessa parhainta olikin juuri rennompi kolme kisaa sisältänyt Ride More Cup. Fiskarsissa ajettu osakilpailu jäi väliin, mutta parempi niin, sillä kaksi mutakisaa riittää yhdelle vuodelle.

Teknologiaa

Viime vuonna tuli jälleen kokeiltua uusia asioita teknologian saralla kuten osallistuttua OP:n turvallisempaan ja taloudellisempaan ajotapaan tähtäävään pilottiin. Ajotapapilotissa autoon asennettiin telemetrialaite, joka mittasi sensorien avulla auton liikettä ja pisteytti sen. Siistillä ajolla oli mahdollista saavuttaa maksimissaan 25 prosentin alennus kaskovakuutuksesta. Kokeilu oli hieman kaksijakoinen.

Blogissani olen testannut ajoittain itse ostamiani vempaimia ja välillä saan testiin laitteita, joista kirjoitan kokemuksia. Loppuvuodesta sain testiin Plantronicsin Blackwire 5220 -kuulokkeet, jotka osoittautuivat ihan käteviksi etäpalavereissa. Muistakin mielenkiintoisista uusista vempaimista olisin voinut kirjoittaa, sillä vuoden aikana tuli hankittua muun muassa GoPro 5 Hero, Evocin pyöränkuljetuslaukku, JBL:n ja Ankerin Bluetooth-urheilukuulokkeet ja Suunto Spartan Sport Wrist HR -sykemittari.

Tapahtumia

Vuosittain tulee käytyä erilaisilla messuilla ja vuosi alkoi Matka 2017 -messujen hyvillä ideoilla sekä ulko- että kotimaan matkailua varten. Yhtään reissua en kyllä vinkkien perusteella tehnyt. Matka 2017 messuilla tuli eteen Virtual Traveller -sovellus, joka 3D-lasien kanssa tarjoaa 360 asteen kuvaa maailman kohteista eri matkaajien kuvaamana.

Kevään toinen perinteinen tapahtuma GoExpo oli sähköpyörien näytöstä ja ne kyllä tarjoavat mielenkiintoisen lisän pyöräilyyn. Muuten messujen anti oli aika laimeaa, kun itseäni kiinnostavat valmistajat eivät olleet esillä. Varusteiden alennusmyynneistä löytyi muun muassa uusi jalkapumppu ja ajotakki.

Mielenkiintoisin aluevaltaus messujen osalta tänä vuonna oli narsistisesti nimetty I love Me -messut, joiden hyvinvointiosasto oli mielenkiintoinen. Ihmeellistä kyllä, en messuilta tehnyt Instagram-kuvaa. Monen vuoden tauon jälkeen kävin ihailemassa myös American Car Showssa jenkkiautoja ja pyöriä.

Pelejä

Pelaaminen on viime vuosina jäänyt vähäisemmälle, joten luovutin PlayStation 3:ni ohjaimineen, sekä Moven ja Rock Band -setin Guitar Herolla höystettynä HYKSin Lastenpsykiatrian Osasto 18:lle. Toivottavasti nuorilla on laitteelle enemmän käyttöä. Laatikkoon jäi vielä nippu pelejä, jotka eivät lapsille sopineet. Nyt voi hyvillä mielin ostaa PlayStation 4:n, että saisin päätökseen Uncharted-pelisarjan ja nautittua ”Uncharted 4: A Thief’s End” -pelistä.

Pelaamisen arvoiset pelit 2016 -listasta ei tullut pelattua vuoden aikana yhtäkään, mutta vanhemmista peleistä tuli aloitettua ”Batman: Arkham Knight” ja oivallinen, joskin elokuvamainen ”Quantum Break”. Pöydälle löytyi myös retroPie, jolla tuli jälleen pelattua Super Mario World läpi.

Vuosi 2018

Vuosi vaihtui ja voisin kuvitella, että vuonna 2018 jatkan samalla linjalla kuin aikaisemmin: urheilua, tapahtumia ja teknologiaa. Edelleen pitäisi koodata React Nativea Androidille ja Apple TV:lle ja ehkä kirjoittaa muutaman vuoden takaisia matkaraportteja. Urheilun saralla enduromaastopyöräily jatkuu SM-tasolla ja uusien lajien kokeilu on myös tehtävälistalla. Sosiaalisen median osalta voisin miettiä, kirjoitanko Instagramiin suomeksi vai englanniksi.

Kannattaa siis laittaa blogi (RSS-syöte), Twitter ja Instagram seurantaan. Jos teknisemmät aiheet ovat sydäntä lähellä niin myös englanninkielinen ”Rule of Tech” -blogini (RSS-syöte) voi kiinnostaa.

Vuosi edessä, odotan innolla mitä se tuo eteen.