Arjesta on hyvä välillä irtautua ja unohtua muihin maailmoihin. Yksi tapa siihen on pelaaminen ja tänä vuonna sen edistämiseksi hankin viimeinkin Playstation 4:n. Pelaamatta jääneitä pelejä onkin vuosien aikana kertynyt hyvä lista, vaikka viime vuonna Pelaamisen arvoiset pelit 2017 -kirjoitus ei paljoa tarjonnut. Vuonna 2018 pelaamisen arvoiset pelit saivat hyviä lisäyksiä ja tässä muutamia omia poimintoja listalle.
Kyllä
Red Dead Redemption 2
Red Dead Redemption 2 (kuva: Pelaaja)
Vuoden ehkä odotetuin peli oli loppusyksystä ilmestynyt Rockstarin Red Dead Redemption 2:n, eli western-simulaattori, joka mallintaa 1800-lukulaista maailmaansa tarkasti parrankasvua ja hevosten kakkaamista myöten. Peli alkaa 12 vuotta aiemmin kuin sarjan ensimmäinen osa ja Marston on tässä pelissä vasta sivuhahmo, kun antisankarin viitan ottaa kannettavakseen Arthur Morgan.
”Red Dead Redemption 2 ei ole sellainen peli, jota Rockstarilta on totuttu odottamaan. Pohjalla on sama tekniikka ja tyyli on kuin ennenkin, mutta nyt tuntuu, että tässä on kaksi keskenään taistelevaa peliä. Ensimmäinen puoli on elokuvamainen ja tarkkaan käsikirjoitettu seikkailu, jota näiltä tekijöiltä on totuttu näkemään. Toinen on yllättävämpi.”
RDR2:sta on tullut pelattua nyt jonkin verran ja jos sarjan ensimmäinen osa miellytti, tarjoaa esiosa paljon samaa, mutta laajemmalla skaalalla. Tahti on myös verkkaisempi ja hevosella saa ratsastaa paljon.
Assassin’s Creed -sarja on tahkonnut viime vuosina jälleen laadukkaita pelejä kertoen tarinaansa temppeliherrojen ja heitä vastustavien salamurhaajien historiasta. Viime vuonna ilmestynyt Origins kertoi salamurhaajien killan synnystä ja nyt Odyssey ottaa hypyn satoja vuosia taaksepäin, sijoittuen antiikin Kreikkaan 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kaksi suurta kaupunkivaltiota, Ateena ja Sparta, kamppailevat liittolaisineen alueen herruudesta ja pelaaja on yksinkertainen palkkasotilas Kefalonian syrjäisellä saarella.
”Jo Origins täytti pelimaailman kaikenlaisella mielenkiintoisella löydettävällä, nähtävällä ja tutkittavalla, mutta Odyssey panee vieläkin paremmaksi.”
Odyssey on toimintaroolipeli, mikä erottaa sen sarjan aiemmista osista. Keskusteluissa voi nyt valita sanomisiaan ja tehdä valintoja, jotka saattavat vaikuttaa tehtävien loppuratkaisuihin. Se näkyy myös taistelujärjestelmässä ja hahmolla on nyt kolme eri kykypuuta, joista jokainen tehostaa tiettyä pelityyliä: jousenkäyttö, aseellinen taistelu ja salamurhaaminen. Taistelut itsessään ovat aiempaa haastavampia ja vaativat taktikointia, etenkin kun vastassa on usein suuria määriä vihollisia.
”Peli on kieltämättä aika kaukana niistä peleistä, joista Assassin’s Creed -sarja on tullut monille tutuksi, mutta se ei tee siitä yhtään sen huonompaa – ainoastaan erilaisen. Silti on varmaa, että salamurhaajien ja temppeliherrojen ollessa poissa kuvioista monille kyseessä ei ole ”aito” Assassin’s Creed -peli.”
Pelaaja-lehden arviossa salamurhaajan seikkailut sai 9/10 pistettä. Peli on saatavilla Windowsille, Xbox One:lle ja PlayStation 4:lle.
Alesta
Detroit: Become Human
Detroit: Become Human (kuva: Pelaaja)
”David Cagen mielipiteitä jakavia teoksia pelanneet tietävät heti, mitä odottaa. Detroit on edeltäjiensä tapaan peloton jännitysnäytelmä, joka tekee pelaajasta samaan aikaan ohjaajan, näyttelijän ja uhrin. Hyvää mieltä tai lämpimiä tunteita tältä peliltä on turha toivoa.”
Detroidissa pelaajan käsiin lasketaan useamman hahmon elämä. Androidetsivän Connorin lisäksi päästään seuraamaan huumehörhön jälkiä siivoavan sisäkkörobotti Karan sekä halvaantunutta taiteilijavanhusta avustavan Markuksen vaiheita. Arkisesti alkavat tarinantyngät monimutkaistuvat vauhdilla, kun androidit alkavat herätä todellisuuteen massoittain ja pelin päähahmot päätyvät tapahtumien keskipisteeseen tavalla tai toisella. Pelin käsikirjoitukseen on panostettu ja enemmistöllä kohtauksista on kolmesta viiteen erilaista loppua.
”Puhtaana pelikokemuksena Detroit ei ole aivan yhtä vahva. Ohjaus on tuttua kontekstisidonnaista nappien rämpyttelyä ja ohjaimen kallistelua, ja eritoten paniikinmakuisissa toimintakohtauksissa ohjauksen ennalta arvattavat temput käyvät hermoille.”
”Detroit: Become Human on paitsi Quantic Dreamin peleistä paras myös oman genrensä kirkkainta kärkeä.”
God of War -pelisarjaa on kehuttu läpi vuosien ja nyt sarja syntyy uudestaan, kun Kratos, puolijumala ja Zeuksen poika, on saanut raivottua kostonhimoisena tiensä läpi koko Kreikan mytologian, muuttanut Norjan perämetsiin ja perustanut perheen.
Tarinan juoni on, että Kratos ja hänen poikansa Atreus matkaavat maankolkan korkeimmalle huipulle sirottelemaan pojan äidin tuhkia ja matkalla on paljon esteitä. Kratos repii viholliset palasiksi verisesti ja raa’asti aseinaan Leviathan-taikakirves ja nyrkit ja suojana käteen ilmestyvä taikakilpi. Taistelu on aiempaa taktisempaa ja hyvään ajoitukseen perustuvaa.
”Uusi God of War on heittämällä paras PlayStation 4 -peli tällä hetkellä, eikä kenenkään sarjan tai toimintapelien ystävän kannata jättää sitä väliin.”
Pelaaja-lehti
”Jotain uutta avautuu pelaajalle tasaiseen tahtiin, eikä tarina junnaa missään vaiheessa paikallaan. Silti pelkällä tarinalla riittää pituutta lähes 30 tunniksi, ja jos haluaa löytää ja voittaa kaiken, saa pelin parissa viettää aikaa melkein 50 tuntia.”
Viime vuosina pelaaminen on jäänyt vähemmälle ja pelijonossa alkaa olemaan jo hyvä otos pelejä. Vuoden 2018 aikana tuli listalta pelattua Batman: Arkham Knight ja Day of the Tentacle, sekä aloitettua Quantum Break että Assassin’s Creed IV: Black Flag.
Vuoden 2019 osalta pelaaminen näyttää lupaavalta, sillä tällä hetkellä konsolissa pyörii Red Dead Redemption 2 ja odottamassa ovat Uncharted 4: A Thiefs End, The Last of Us ja Horizon: Zero Dawn. Ajankäytön ongelmia ei ole näköpiirissä, sillä hiihtäminen, kuntosali ja pyöräily täyttävät viikon loput tunnit.
Aivot ovat tärkeässä osassa päivittäistä tekemistämme, etenkin tietotyössä, ja sen huomioiminen auttaa sekä ymmärtämään omaa toimintaamme että onnistumaan yhdessä. Kirjoitin aikaisemmin aivokemian oivaltamisesta ketterien tiimien työssä teorianäkökulmasta ja tämä kirjoitus jatkaa aiheesta enemmän käytännönläheisesti ja siirtämällä mielen toiminnasta opittuja asioita aivoystävälliseen keskusteluun ja siihen miten onnistut yhdessä tiimisi kanssa.
Töissä vaaditaan usein yhteistyötä ja vuorovaikutusta oman tai muiden tiimien kanssa ja siinä onnistumisessa avainasemassa on oivaltava ongelmanratkaisu, oppimista edistävä seuranta ja konfliktien ratkaisu. Myös itsensä johtaminen, eli oman mielen toiminta, stressin hallinta, tunnetaidot ja ajattelun työkalut ovat tärkeitä välineitä, että olet itse parhaimmillasi.
FLOW – brain based coaching for agile teams, osa 2
Onnistu yhdessä tiimisi kanssa
Kuuntele potentiaalia
Onko lasi puoliksi tyhjä, puoliksi täynnä vai sopivasti täynnä? Tämä pessimisteihin, optimisteihin ja realisteihin ihmisiä jakava kysymys osoittaa, että asioita voi aina katsoa usemmasta näkökulmasta.
Meillä on olemassa filtteri, jolla kertojan juttuja kuunnellaan ja kuulijan ennakko-oletus vaikuttaa siihen, mitä kuullaan. Kannattaa itseltään tietoisesti kysyä, millä kulmalla lähtee kuuntelemaan toista, oli se palavereissa tai coachauksessa. Ollaanko heti tuomitsevalla vai kannattelevalla asenteella kuuntelemassa? Keskusteluissa on hyvä huomioida, että ollaan yhdessä ratkomassa ongelmaa, ei pilaamassa asioita. Kannattaa siis asettaa itselleen tietoinen tavoite kuunnella enemmän kanssaihmisten potentiaalia. Muista myös arvostavan kiinnostunut suhtautumistapa ja olla henkisesti paikalla: aktiivinen kuuntelu on vaikeaa.
Motiivi kuunteluun tai osallistumiseen vaikuttaa siitä saatuun vasteeseen. Esimerkiksi kokeessa, jossa mies oli altaassa delfiinin kanssa, sai kiinnostuneesti käyttäytynyt mies positiivisen vasteen delfiiniltä. Vastaavasti miehen ollessa passiivinen, ei delfiini huomioinut miestä ollenkaan. Eli se, millä motiivilla puhuu ja kuulijan ennakko-oletuksella on vaikutusta. Jos jo lähtökohtaisesti kaikki on kovin hankalaa, eikä ketään motivoi tehdä asioille mitään, ei voi olettaa saavansa ratkaisua ongelmiin.
Jos haluat onnistua yhdessä tiimisi kanssa, kuuntele potentiaalia, ole
henkisesti paikalla, käytä positiivista ennakko-oletusta ja muista arvostavan
kiinnostunut suhtautumistapa.
Rivien välistä voi löytää kuningasajatuksen, FLOW-materiaali
Aivot ja oivallus
Töissä vaaditaan välillä oivalluksia ja uusia ideoita, mutta uusia
ajatuksia ei voi pakottaa syntymään. Tarvitaan sopivat edellytykset välähdyksen
syntymiselle.
Välähdyksen tapahtumiseksi pitää neljä asiaa täyttyä kahden sekunnin aikana.
Hiljaiset hetket
Fokus sisäänpäin
Hieman ”plussalla”, vähän kohti moodissa
Fokus pois ongelmasta
Hiljainen hetki antaa tilaa ajatella, fokus sisäänpäin auttaa hahmottamaan asioiden keskinäisiä suhteita ja myönteisyydellä kohti palkintoa fokusoiden pois ongelmasta avaa ovia uusiin oivalluksiin.
Yleensä workshoppeja ja brainstormingia on pidetty hyvänä tapana oivalluksiin ja asioiden etenemiseen, mutta ne toimivat enemmänkin katalyyttina. Oivallusta ei voi pakottaa. Parempi vaihtoehto on käyttää ”Questions based agendaa”, joka auttaa saamaan ratkaisun.
Valitse fokuksesi
Seuraile millä tasolla oma ajattelusi ja vaikka palaverien fokus menee, keskitytkö tavoitteeseen, suunnitelmaan, yksityiskohtiin vai sorrutko ongelmien ja draaman hautomiseen.
On hyödyllisempää keskittyä kohtiin 1, 2 ja 3: tavoite, suunnitelma ja yksityiskohdat. Coachauksessa tavoite ja suunnitelma ovat keskiössä. Ongelmia ja draamaa ei ole hyödyllistä liikaa törkkiä, ettei henkilöt mene defensiivisiksi.
Valitse fokuksesi, FLOW-materiaali
Kysy ratkaisusta
Keskusteluissa helposti unohtaa, että on hyödyllisempää kysyä enemmän ja neuvoa vähemmän. Kun asia lähtee aukeamaan henkilön itse löytäessä ratkaisun, on se usein toimivampi tapa ongelman selviämiseen, kuin suoraan omien näkemysten tuputtaminen ja ratkaisuvaihtoehtojen esittäminen.
On oleellista on kysyä ratkaisusta, ei välttämättä niinkään ongelmista ja niiden syistä, ja toisinaan myös ajattelusta. Eli kiinnitä huomiota kysymiseen: hieman enemmän kysymistä ja vähemmän suoralta kädeltä neuvomista/ohjeistamista.
Kysy ratkaisusta, FLOW-materiaali
Tiimin tilanne
Mikä on tiimin lämpötila: ”leuka pystyyn ja hymyssä suin eteenpäin” vai ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”?
Hyvä tapa tiimille tai ryhmälle saada tietoa tavastaan toimia on käyttää Virginia Satirin kehittämää ”Satir’s temperature reading” -metodia ryhmän ”lämpötilan” selvittämiseen. Metodissa on viisi keskusteluteemaa ja kukin tiimin jäsen voi kertoa näkemyksensä asioista. Vastaava idea kuin sovelluskehityksen retrospektiivissä.
Kiitokset, mistä asioista haluan kiittää muita tiimin jäseniä
Mikä askarruttaa minua?
Valitukset korjausehdotusten kera
Uutta tietoa: Mitä sellaista tietoa minulla on, joka vaikuttaa tiimin työhön
Toiveet ja haaveet
”Leuka pystyyn ja hymyssä suin eteenpäin” vai ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”
Fasilitaattori vetää oivallluksia ja pitää ryhmän fokusoituneena agendan kohtiin. Esille tulleet asiat kirjoitetaan esille, jolloin jäsenet voivat palata löydöksiin palaverin keskustelun aikana. On hyödyllistä keskittyä etenkin kohtaan 1 ja ehkä kohtaan 2, eli positiivisiin ja askarruttaviin asioihin. Positiivisuus luo hyvää henkeä, mutta toisaalta negatiivisuus pitää meidät kiinni todellisuudessa.
Temperature reading agendasta on huomioitavaa, että sosiaaliset tyypit saavat enemmän kiitosta, kuten myös tulipalopelastajat. Miten muut ahertajat saavat kiitosta?
Luettavaa asiasta mainittiin Jurgen Appelon Management 3.0
”Me” vai ”ne”?
Ihmiset usein jakavat toiset ihmiset ”me” ja ”ne” -ryhmiin. Rajat voivat olla
Oman firman sisällä, eri yksiköt ja tiimit
Joukkueiden fanit
Alihankkija – toimittaja
Asiakas – toimittaja
Vahvalla jakautumisella ”me ja ne” -ryhmiin on vaikutusta kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen, oli se sitten tiimien välisessä yhteistyössä tai yleisellä tasolla. Oman ”ryhmän” henkilöitä voi auttaa, kun taas ”niitä toisia” pitää ojentaa. Alla olevassa kuvassa on esitetty miten ”me vai ne” -jako vaikuttaa asenteeseen.
Me vai ne? FLOW-materiaali
On hyvä tunnistaa, miten jakaa ihmisiä ryhmiin ja miten heidän kanssaan kommunikoi, jotta yhteistyöstä saa enemmän irti ja se sujuu paremmin. On hyödyllisempää asioiden etenemisen kannalta kannustaa ja suhtautua luotettavasti myös toisen tiimin henkilöitä, kuin epäillä heidän osaamistaan ja toivoa epäonnistumista.
Hyvä esimerkki ”me” ja ”ne” -jaottelusta on Stanfordin vankilakoe Philip Zimbardon johdolla 1971. Sosiaalipsykologisessa kokeessa tutkittiin ihmisen reagointia valtasuhteisiin vankilanomaisessa ympäristössä. Koe jouduttiin keskeyttämään jo kuuden päivän kuluttua. Koetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta. Koetta on myös arvosteltu paljon ja uusien analyysien perusteella sen todenperäisyyttä ja tieteellisyyttä kyseenalaistetaan. Esimerkiksi osallistujien ohjeistus ja opastus eivät olleet sitä mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää, ja roolit ja reaktiot olivat ainakin osittain näyteltyä.
Avaimia oivaltavaan ja aivoystävälliseen keskusteluun
FLOW-ohjelman varsinainen anti oman mielen toiminnan ymmärtämisen, tunnetaitojen ja ajattelun työkalujen kehittämisen, sekä vuorovaikutuksen, oivaltavan ongelmanratkaisun ja konfliktien ratkaisun osalta olivat ”Next Step – oivaltava ongelmanratkaisukeskustelu” ja ”Check-in – aivoystävällinen seurantakeskustelu” -rungot. Ohjelman ensimmäisen ja toisen lähijakson välissä oli pari viikkoa aikaa, jolle saimme suoritettavaksi väliharjoituksena Next Step -harjoitussession. Molemmat pääsivät olemaan sekä mentorin että mentoroitavan roolissa, eli auttamaan keskustelukumppania pohtimaan valitsemaansa aihetta ja asettaa yhdessä yksi tai useampia toimenpiteitä.
Next Step – oivaltava ongelmaratkaisukeskustelu
Next Step -ongelmanratkaisukeskustelussa pyritään saamaan johonkin pulmaan 1-3 ideaa, joita mentoroitava voi lähteä sitten edistämään. Seuraava keskustelurakenne auttaa pääsemään tavoitteesta etenemiseen.
Tavoite
Mihin kysymykseen haet vastausta?
Mitä haluat saada aikaan?
Asteikolla 1-10, missä nyt olet suhteessa tavoitteeseen?
Kuinka pitkään olet miettinyt tätä asiaa?
Kuinka usein pohdit tätä asiaa?
Kuinka tärkeä asia on sinulle, asteikolla 1-10?
Mitä olet oivaltanut / oppinut asiasta tähän mennessä?
Mitä ajatuksia sinulla nousee esiin nyt, kun pohdit tätä asiaa?
Nyt kun meillä on [x] minuuttia aikaa, mikä olisi hyvä lopputulos tästä keskustelusta?
Vaihtoehdot
Mitä vaihtoehtoisia etenemistapoja tässä tilanteessa voisi olla?
Kuka muu osaa tämän / tietää asiasta / on ratkaissut vastaavan tyyppisen tilanteen? Mitä hän mahtaisi tehdä tässä tilanteessa?
Mitä muuta tässä tilanteessa voisi tehdä?
Mikä on toiminut aikaisemmin vastaavan tyyppisessä tilanteissa? Miten sitä voi soveltaa tässä tilanteessa? (vaarallinen kysymys, vaikea peruuttaa, onko mikään aiemmin toiminut)
Haluatko kuulla, mitä minulla nousee mieleen / miten minun mielestäni voisi edetä?
Eteneminen
Mikä näistä vaihtoehdoista puhuttelee sinua eniten?
Mitä haluaisit konkreettisesti tehdä tässä tilanteessa?
Mikä voisi olla ensimmäinen askel?
Miten voit varmistaa, että etenet oikeaan suuntaan?
Milloin palataan asiaan?
Check-in – aivoystävällinen seurantakeskustelu
Check-in -rakenteessa keskustelu jaetaan seuraavasti: toteuma, tunnelmat, opit ja oivallukset ja jatkot. Toteumaan ja tunnelmiin kannattaa käyttää vain 20 prosenttia, sillä ne eivät johda mihinkään. Arvokas osa löytyy ”opit ja oivallukset” ja jatkot -kohdista.
Toteuma
Miten asia on edennyt
Miten paljon olet saanut valmiiksi (asteikolla 1-10)?
Kuinka paljon olet ehtinyt panostaa asian edistämiseen?
Miten tämä suhtautuu siihen, mitä olit suunnitellut
Tunnelmat
Missä tunnelmissa olet toteuman suhteen? Mikä fiilis?
Miten voisit tiivistää fiiliksesi sanaan tai pariin?
Opit ja oivallukset
Mitä olet oppinut asian x edistämisestä tähän mennessä?
Mikä ehkä yllätti?
Mitä opit tästä kokonaisuutena?
Miten voisit summata ajatuksiasi?
Haluatko kuulla, mitä ajatuksia minulla nousee mieleen?
Jatkot
Mitä tämän keskustelumme valossa kannattaisi / aiot tehdä seuraavaksi?
Haluatko kuulla, mitä ajatuksia minulla nousee mieleen?
Mikä on ensimmäinenn konkreettinen askel?
Yhteenveto
FLOW: Brain-based coaching for agile teams -ohjelma oli mielenkiintoinen ja tarjosi paljon ajateltavaa. Ohjelmassa oli mukana henkilöitä muutamasta eri yrityksestä, jotka toivat omat kokemuksensa tiimien vetämisestä ja toimimisesta, sekä miten heidän yrityksessään asioita on yleisesti tehty. Hyvä lisänsä oli myös tuote- ja konsulttiyritysten eroavaisuudet tekemisessä. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita ja toimivaa työyhteisöä.
Kaksi kertaa kaksi päivää aivointensiivistä ja aktiivista osallistumista oli oivaltaa ja antoisaa, mutta lisäksi hieman myös kuluttavaa. Kotiintuomisina ohjelmasta jäi uusien ajatusmallien lisäksi konkreettisesti ”Next Step – oivaltava ongelmanratkaisukeskustelu” ja ”Check-in – aivoystävällinen seurantakeskustelu” -rungot, joiden pohjalta on hyvä tehdä mentorointia ja pohtia miten ja millä toimenpiteillä tiettyyn tavoitteeseen päästäisiin. Ohjelmassa harjoiteltiin myös mentorointia ja siitä sain hyviä vinkkejä valitsemaani ongelmaan: miten kohdistaa aika ja halu oppia uutta. Pienistä hetkistä koostuu isompi kokonaisuus.
Oman mielen toiminnan ymmärtäminen on etenkin tieto- ja tiimityössä mielenkiintoinen aihe, johon olen FLOW-ohjelman jälkeen kiinnittänyt enemmän huomiota, sekä ohjelman oppien kautta, että muulla kirjallisuudella, kuten ”Voittamisen anatomia” ja ”Idiootit ympärilläni”. Kun ymmärtää omaa käyttäytymistään ja johtaa itseään, pystyy paremmin kehittämään tunnetaitojaan, ajattelun työkaluja ja vuorovaikutusta. Tähän auttaa arjen organisointi vähän tahdonvoimaa vaativaksi ja hyvien rutiinien ja tapojen kehittäminen, että norsu kulkee suotuisasti autopilotilla, kun kuski ei ole ohjaksissa. Lisäksi mielestäni on turhaan väheksyä hieman kliseisen ”positiivisen kautta”-sanonnan merkitystä, mutta se on yksi asia, joka auttaa pääsemään eteenpäin, kun ei keskitytä vain negatiivisiin asioihin.
Suosittelen FLOW-ohjelmaan osallistumista, jos aivojen toiminta ja ihmisten käyttäytyminen kiinnostaa ja haluat onnistua tiimisi kanssa paremmin.
Kun työpaikkailmoitukset vilisevät trendisanoja työpaikan organisaation ketteryydestä, matalasta hierarkiasta, itseohjautuvuudesta, osallistuvuudesta ja arvopohjaisesta kulttuurista, ollaan lähellä sitä kulttuuria, jossa itse olet parhaimmillasi ja onnistut yhdessä tiimisi kanssa. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kävin ottamassa asiasta syvempää oppia Neuroleadershipin kurssilla ”FLOW – Brain-based coaching for agile teams” ja oppimassa lisää kollegoiden mentoroinnista, johon olen työpaikallani käytettävissä. Goforella kehitetään henkilöstölle tarjottavaa mentorointia ja coachausta tiimin ja henkilön kehittymisen tueksi, jota tehdään toisten goforelaisten toimesta.
”Kohti kulttuuria, jossa toisiaan arvostavat asiantuntijat tekevät yhdessä töitä asiakasarvon luomiseksi? – FLOW: Brain-based coaching for agile teams”
FLOW-ohjelman fokus on yhdessä onnistuminen vaativassa asiantuntijatyössä paineen alla. Nelipäiväisen ohjelman aikana kehitettiin valmiuksia yhä itseohjautuvampaan ja ketterämpään toimintaan ja opittiin käytännön keinoja olla itse parhaimmillaan ja onnistua yhdessä tiimin kanssa.
Ohjelma alkoi tunnin virtuaalisella orientaatiosessiolla ja jatkui kahdella kahden päivän lähijaksolla Huone-kokoushotellissa Kampissa ja Jätkäsaaressa. Osallistujia oli noin viisitoista, kolmesta eri organisaatiosta ja jakautuen sekä tuotepohjaiseen että palvelubisnekseen tietotekniikan alalla.
organisaatioymmärrys: mitä jokaisen on hyvä tietää johtamisen isosta kuvasta, jotta ymmärtää paremmin toimintatapojen eroja niin oman organisaatio sisällä kuin asiakkaiden ja yhteistyökumppanien kanssa toimittaessa.
Paljon tiukkaa asiaa tiiviissä paketissa, kun ohjelma vielä perustuu osallistuvaan keskusteluun ja käytännön harjoituksiin. Mutta se juuri tekee FLOW-ohjelmasta toimivan ja oman lisänsä aiheen käsittelyyn tuo eri organisaatioiden käytäntöjen ja tapojen kertominen ja omaan toimintaan vertaaminen.
FLOW-ohjelmassa käsitellyt aihepiirit voi jakaa pääteemojen ”aivot ja yhdessä onnistuminen”, ”onnistu yhdessä tiimisi kanssa” ja ”avaimia oivaltavaan ja aivoystävälliseen keskusteluun” alle. Tässä lyhyt yhteenveto ohjelmassa käsitellyistä aiheista täydennettynä asiaan liittyvällä lisämateriaalilla. Kuvat ovat FLOW-ohjelman materiaalista (Virpi Oinonen/Businessillustrator.com) ja muistiinpanot niihin kirjoittajan. Suosittelen osallistumaan FLOW-ohjelmaan, sillä se tarjoaa ajattelemisen aihetta ja herättää kysymyksiä ketterämmässäkin organisaatiossa.
Aivot ja yhdessä onnistuminen
Aivot ovat tärkeässä osassa päivittäistä tekemistämme, etenkin tietotyössä, ja sen huomioiminen auttaa sekä ymmärtämään omaa toimintaamme että onnistumaan yhdessä. FLOW-ohjelmassa asiaa käsiteltiin muun muassa norsu – kuski, U-käyrä ja SCARF-mallin kautta, sekä johtamisen ison kuvan ja Cynefin-mallin avulla.
Norsu – kuski
Voidaan kuvitella, että korviemme välissä asustaa erottamaton parivaljakko, norsu ja kuski. Kuski edustaa tietoista, harkitsevaa mieltä: suunnitelmallisuutta, empaattisuutta ja joustavuutta sekä kykyä havainnoida itseään. Norsu on tiedostamaton puoli, jossa tapahtuu automaattisesti huikea määrä asioita. Muutosta saadaan aikaan, kun sekä norsu että kuski kulkevat samaan suuntaan. Tarvitaan norsun energiaa ja tarmoa, sekä kuskin ohjastamista.
– Kun rutiinit saavat kyytiä ja tunnemme olomme uhatuksi, nakkaa norsu kuskin pöpelikköön ja lähtee rymistelemään karkuun äärimmäisen energisesti. Ilman kuskia norsu voi toimia tehokkaasti, suoraviivaisesti ja refleksiivisesti, aiemmin opitun varassa ja energiaa säästäen. Järkipuhetta on turha yrittää, koska logiikka on kuskin kanssa puskassa, Arto Miekkavaara sanoo.
Norsun ja kuskin suhde näkyy myös impulsikontrollissa. Kuski asustaa aivojen etuotsalohkon kuorikerroksella ja vastaa impulssikontrollista – siinä määrin kuin kykenee, jaksaa tai viitsii. Norsu on perusolemukseltaan impulsiivinen ja kuskin impulssikontrollin alla, sikäli kun kuski on tehtäviensä tasalla: 0,5 sekuntin reakointiajasta norsu käyttää 0,3 sekunttia ja kuskille jää 0,2 sekunttia tehdä päätöksiä. Ettei norsu mene mihin mieleen juolahtaa, pitää homman hallussa toivoaksemme levollisen valpas kuski. Kolhut päähän vielä heikentävät impulssikontrollia ja norsu pääsee rymistelemään herkemmin. Eli kriittisessä tilanteessa etuotsalohkosta sammuu valot. Impulssikontrollia voi harjoitella käyttämällä ”jos…, niin…” testiä (implementation intention -strategia). Esimerkiksi ”jos Repe soittaa bisselle ja koitan pääsemään eroon röökistä, niin en lähde.”
Impulssikontrolli: kuskilla 0,2 sekunttia aikaa ohjastaa norsua
Norsu – kuski -jaoittelu kuvaa hyvin myös parivaljakon energiankulutusta: tietoisen mielen käyttäminen ja rutiinien ravistelu on energiaa kuluttavaa ja kuski vie yli puolet parivaljakon energiasta. Voidaan sanoa kuskin olevan käytössä noin 1,5 tuntia vuorokaudessa ja jokainen tietoinen päätös kuluttaa energiaa. Kannattaa siis organisoida arki niin, ettei tarvitse käyttää tahdonvoimaa. Opitut rutiinit ja tavat menevät norsun voimilla. Norsun kulkeminen autopilotilla näkyy hyvin esimerkiksi silloin, jos muutat uuteen asuntoon ja ajatkin kotimatkalla vanhaan osoitteeseen.
Norsu ja kuski, FLOW-materiaali ja muistiinpanot
Uusia tapoja ja rutiineita kannattaa opetella, mutta se vie aikaa: 2-3 kuukautta vähintään. Tapojen vahvistaminen vaatii neljää asiaa:
Aika
Huomio
Toisto
Positiivinen palaute
Yksi hyvä keino on hyödyntää 20 sekunnin sääntöä. Jos haluat eroon esimerkiksi Facebookin käytöstä, poista appi puhelimesta, jolloin sovelluksen avaaminen selaimessa kestää liian kauan ja kiusausta on helpompi vastustaa. Tai jos haluat aloittaa aamulenkit, laita illalla juoksuvarusteet valmiiksi. Uusien tapojen oppimisen työläyteen liittyen on hyvä esimerkki hieman viritetty polkupyörä, jonka ajamisen hankaluutta video hauskasti kuvaa.
U-käyrä
Käänteisen U-käyrän laki (Yerkes-Dodson laki, 1908) näyttää stressin tai luovan jännitteen riippuvuuden suorituskykyyn. Kiire ja stressi laskevat vireystilaa, jolloin kuski karkaa unille ja norsun rutiinit ja tavat ottavat vallan. Fokus hajaantuu, työt ei etene ja koneelliset ja rutiininomaiset työt onnistuvat. Flow-tila löytyy käyrän keskivaiheilta, jolloin stressi ja luovan jännite ovat balansissa. Kun on riittävästi aikaa miettiä, mutta pieni jännite, syntyy myös oivalluksia.
Töissä ja arjessa on hyödyllistä kiinnittää huomio omaan U-käyrään ja harjoitella taitoa pysähtyä ja ajatella niissä tilanteissa, joissa huomaat luisuvasi alas U-käyrän oikeaa puolta. Eli havaita kun ”norsu hermostuu”.
U-käyrä, FLOW-materiaali
SCARF-malli
David Rockin neurotieteellisistä tutkimuksista yhteen kokoama SCARF-malli kuvaa toimintaamme ohjaavia tunne- tai kokemusreaktioita. Se perustuu tutkimustuloksiin, joissa on huomattu yksilön asemaa muuttavat muutokset keskeisiksi reagoinnin syiksi. Yksilö kokee nämä muutokset joko uhkina tai palkintoina. Uhkia paetaan ja palkintoja kohti pyritään. SCARF-malli pyrkii tekemään näkyväksi sellaiset sosiaaliset ilmiöt, joita koemme joka päivä työpaikalla ja vapaa-ajalla ja se on väline, jolla voi paremmin ymmärtää omia ja muiden reaktioita.
SCARF-mallin sosiaaliset ulottuvuudet ovat: status, ennustettavuus, autonomia, yhteenkuuluvuus ja oikeudenmukaisuus. ”Managing with the Brain in Mind”-artikkeli avaa hyvin mallin merkitystä käytännössä.
SCARF-malli, FLOW-materiaali
Johtamisen iso kuva
Johtamisen iso kuva oli yksi iso teema FLOW-ohjelmassa. Frederick Laloux kuvaa kirjassaan ”Reinventing Organizations”, miten maailmankuvamme on kehittynyt. Vanhan maailmankuvan mukainen ajattelutapa ei ole enää toiminut, mikä on johtanut kehittyneempien ajattelumallien syntyyn ja jokaisella uudella tasolla olemme kehittäneet uuden, radikaalisti toimivamman tavan organisoitua.
Organisaatioissa syntyy yleensä kitkaa, kun esimerkiksi ”oranssi” organisaatio pyrkii ottamaan käyttöön ”vihreitä” menettelyjä pelkästään pintatasolla, tai kun joku menettely tuottaa ”telttoja jalkapallokentälle”. Yhtenä välitehtävänä oli havainnoida ympäröivää maailmaa ”värien” ja ”jalkapallokenttien” kannalta ja olemaan tuomitsematta itseäsi ja muita. Organisaatioiden eri värit ovat kyllä helposti havaittavissa työelämässä, kun työskentelee asiakasprojektissa monitoimittajaympäristössä.
Useimmat ketterät sovelluskehitysfirmat toimivat vihreällä tasolla, joissa avainsanoina ovat perhe, arvopohjainen kulttuuri, työntekijöiden voimauttaminen ja sidosryhmien huomioiminen. Siitä pitäisi nousta seuraavalle tasolle, tealiin, jossa sanat ovat organismi, itseorganisoituminen, kokonaisvaltaisuus ja evolutiivinen tarkoitus.
Kehittyneimmälle ajattelumallille, tealille, on Suomessa myös oma itseohjautuvasti toimiva yhteisö, jonka tarkoituksena on auttaa Suomea ja suomalaisia siirtymään kohti merkityksellistä työtä sekä kokonaisvaltaista ihmisyyttä.
Yksi johtajan tärkeä ominaisuus on ymmärtää kompleksisuutta ja osaltaan hallita sitä. Aihepiiriä käsiteltiin Dave Snowdenin Cynefin-mallin mukaan (Simple-Complicated-Complex-Chaos). Tiivistettynä kompleksisuusteoriasta voi katsoa 3 minuutin videosta, miten järjestää lastenjuhlat.
FLOW-kurssin vetäjä Arto Miekkavaara tarjosi oivaltavan kurssin lisäksi myös viitteitä lisäopiskeluun aiheeseen liittyen. Tässä muutamia aihepiirejä, joita Miekkavaara lähetti kurssin jälkeen luettavaksi.
Teresa Amabile puhe Progress principlestä on hieman kryptinen, mutta hyödyllinen 18 minuutin video, jos ”ihmisasiat” kiinnostavat. Tärkein asia, joka edistää aikaanaamista ja motivaatiota on ”progress in meaningful work”, eli edistymisen kokemus merkityksellisessä työssä.
Toinen iso aihealue on ”kohti-tila”, jonka voisi myös kääntää muotoon ”myönteisyys”. Alan jättiläinen on Barbara Fredrickson, jonka julkaisuja löytyy hänen Pohjois-Carolinan yliopiston sivuiltaan. ”Fredricksonin popularisoitu ”Broaden and build” -teoria on ollut kritiikin kohteena pääasiassa koska hänen ja työparinsa Marcial Losadan tilastollisessa analyysissä on jotain sanomista. Mutta: paljon löytyy häneltä muutakin ja tieteen tarkoitus yleensä on korjata itseään (se on se _re_ sanassa research).”
Altaan syvästä päästä: Peter Senge Otaniemessä Systeemiälyn laboratorion 30v-juhlassa pitämä tunnin puhe: ”Systems Thinking for a Better World”. Senge on maailmanluokan ajattelija, jonka 1990 julkaistu ”Fifth Discipline” pitää edelleen pintansa. Youtubesta löytyy myös kaikenlaista em. hakusanoilla.
Edelliseen liittyen, jos aihe puhuttelee, niin sitä voi käydä läpi pitkän kaavan mukaan u.labin kurssilla ”Leading From the Emerging Future”, joka johdattelee Theory U -metodiin. ”Tämän pitemmälle ei oikein tällä hetkellä taida päästä.”, kirjoittaa Miekkavaara.
Aivokemiasta keskusteluun
Kirjoitus käsitteli lyhyesti aivokemian oivaltamista, sen vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen ja apuvälineistä erilaisten toimintaympäristöjen ymmärtämiseen. Seuraavassa osassa aihepiiri jatkuu ”Onnistu yhdessä tiimisi kanssa” -otsikon alla ja käyn läpi aihepiirit: kuuntele potentiaalia, aivot ja oivallus, valitse fokuksesi, kysy ratkaisusta, tiimin tilanne, ”me” vai ”ne”? Lisäksi ”Avaimia oivaltavaan ja aivoystävälliseen keskusteluun” osiossa käyn läpi kurssilla esitetyt keskustelurungot: ”Next Step – oivaltava ongelmaratkaisukeskustelu” ja ”Check-in – aivoystävällinen seurantakeskustelu”.
Kahvin ja teen kanssa on mukava olla jotain makeahkoa ja yksi mainio vaihtoehto on siirappisen herkullinen piimäkakku. Hieman hapan ja makea samalla kertaa, seassa maistuvia rusinoita. Nam. Piimäkakun leipominen on myös helppoa ja nopeaa, joten sellaisen pyöräyttäminen onnistuu keneltä vain. Muutama vuosi sitten kirjoitin reseptin piimäkakulle ja nyt on aika soveltaa samaa reseptiä, mutta tehdä piimäkakusta gluteeniton. Käytännössä resepti on sama, mutta vehnäjauho on korvattu puoliksi kaurajauhoilla ja jyttejauholla. Sokeri on ruokosokeria.
Piimäkakun resepti tehtynä halkaisijaltaan 24 cm ja tilavuudeltaan 1,5 litran kakkuvuokaan.
1. Sekoita kuivat aineet ja rusinat keskenään
2. Sekoita piimä, kananmuna, siirappi ja voisula toisessa kulhossa keskenään
3. Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi, älä vaivaa liikaa
4. Kaada seos kakkuvuokaan
5. Paista uunin alatasossa 175 asteessa n. 60 minuuttia.
9. Anna jäähtyä, kumoa ja syö
Taikina on alkuun hieman löysempää, kuin vehnäjauhoilla, mutta jyttejauhoissa oleva psyllium imevät nestettä 5-10 minuutin kuluttua.
Lopputulos
Parhainta kakku on seuraavana päivänä hieman vetäytyneenä ja suoraan jääkaapista otetun viileänä. Helppoa, nopeata ja maukasta.
Kesä on kääntynyt syksyksi ja lomareissut ovat muisto ennen uusien matkojen tekemistä. Aloitimme kesälomanreissun Sappee Bikefesteiltä, josta jatkoimme matkaa Leville MTB-Enduron kolmanteen SM-osakilpailuun ja Leviltä suuntasimme reissun kohokohtaan, Åreen. Jo monta vuotta on matka ollut kohti Årea, mutta sinne päätymättä, joten tänä vuonna kävimmekin Ruotsin hohdokkaimmassa Bike Parkissa kaksi kertaa. Molemmat reissut tarjosivat nautinnollista ajamista ja itsensä haastamista.
Åre
Åre sijaitsee Jämtlandin läänissä Ruotsin keskiosissa Åreskutan-tunturin juurella ja se tunnetaan eritoten talviurheilumahdollisuuksistaan. Åren kunnan asukasluku on 10 677 (31.12.2015). Suositun talviurheilupaikan lisäksi Åre tarjoaa ehkä Pohjoismaiden parhaimmat Bike Park reitit ja se on suhteellisen helposti saavutettavissa sekä autolla että julkisilla liikennevälineillä. Matkailu on nykyisin merkittävin tulonlähde alueella eikä se ole ihme, jos Åressa on käynyt.
Talvisin Åren hiihtokeskus tarjoaa Skandinavian isoimman ja parhaan hiihtokeskuksen 42 hiihtohissillä, 89 rinteellä ja 890 korkeuserolla. Kesällä osan rinteistä valtaavat maasto- ja alamäkipyörät, kun 853 metrin korkeusero mahdollistaa nautinnollisen pitkät reitit. Kaikkiaan tarjolla on 34 merkattua pätkää, jotka ovat luokiteltu vihreä, sininen, punainen ja musta -värein. Parhaimmillaan pääsee yhdellä gondolilla Åreskutanin huipulle, josta voi rullailla sinisiä ja punaisia reittejä takaisin alas noin 8 kilometrin verran.
Åren keskusta
Ajomatka Tukholmasta ja Leviltä Åreen
Kesälomamatka Åreen tehtiin tänä vuonna kaksi kertaa, koska aikaisempina vuosina reissu oli jäänyt tekemättä. Juhannuksen aikoihin matkasimme Turusta laivalla Tukholmaan ja Järvsö Bike Parkin kautta E4:sta ja E14:sta pitkin. Tukholmasta Åreen ajaa noin 8 tuntia ja matkaamista nopeuttaa huomattavasti se, että kivoja taukopaikkoja ei matkan varrella ole. Max Burgerit ja Sibyllat tulivat tutuiksi ja noin Söderhamnin jälkeen tienvarret autioituvat.
Matkalla Järvsöstä Åreen ajoimme Sundsvallin kautta ja poikkesimme Skönvikin Bike Parkissa. Tai siis yritimme, mutta olimme liikkeellä vääränä päivänä, kun mäki oli auki vain keskiviikkoisin.
Hudiksvallin Max Burgers toimi
Skönvikin Bike Parkin sisäänkäynti
Skönvikin mäki näytti hyvältä
Heinä-elokuun vaihteessa matkamme suuntautui ensin Leville, josta heti Levi Midnight Enduro -kisojen jälkeen otimme suunnan Pellon kautta Kemiin ja reitille Haaparanta – Luulaja – Kalix – Arvidsjaur – Sorsele – Storuman – Dorotea – Östersund – Åre. Automatka Pohjois-Ruotsin läpi on lyhyesti kerrottuna ankea ja taukopaikoista ei kannata ajaa ohitse, jos on tarve pysähtyä: seuraavaan on matkaa satoja kilometrejä. Noin 15 tunnin jälkeen Åreskutan siintää edessä ja olet perillä.
Taukojumpat napapiirillä
Ruokapaikat olivat vähässä
Leirintäalueita oli tiheään, hyviä taukopaikkoja
Skistar asuntoarvonta
Åre Bike Parkin reitit
Åre Bike Park reitit 2018
Åre Bike Park tarjoaa hyvät edellytykset maastopyöräilyyn painovoiman avustuksella ja 853 metrin korkeuserolla ei hissille tarvitse kurvata joka toisen minuutin välein. 34 merkattua reittiä risteilee tunturin rinteillä sopivasti ja Åreskutanin huipulta pääsee alas yhdistelemällä useampaa reittiä. Åren hissiliput ovat hinnaltaan vain hieman kalliimpia kuin Suomen Bike Parkeissa ja etua tulee ostaessa useammman päivän lipun. Ostimme 8 päivän lipun, jonka sai 5 päivän hinnalla, muistaakseni noin 160 euroa.
Åren rinteillä pääsee nauttimaan pitkistä reiteistä ja esimerkkinä mainittakoon Stravaan nimetty The Whole 8ks, joka koostuu Easyrider – Organic – Manskogen – Getrappet -pätkistä. Noin 20 minuuttia ja 8 kilometriä nautintoa. Tässä muutamia otteita Åren reiteistä.
Pätkiä Easyriderilta, Downhillbanalta ja Getrappetilta:
Yksi mielenkiintoinen ja hieman omatoimista shuttlaamista vaativa pätkä löytyi Åre Bike Parkin reittien ulkopuolelta. Våfflan -reitti lähtee läheisen Copperhill-hotellin vierestä ja tarjoaa noin 8 minuuttia luonnonmukaisesti rakennettua singletrackia. Harmillisesti pätkä tuli ajettua vain kerran, mutta jäi sentään talteen Youtube-videolle.
Rentoa ja vauhdikasta ajoa sai toteuttaa Easyriderillä.
Juhannuksen jälkeisellä reissulla Bike Parkissa oli suhteellisen vähän muita turisteja laahaamassa, kun Åre Bike Festival alkoi vasta loppuviikosta, jolloin me suuntasimme jo takaisin Helsinkiin. Reitit olivat hyvässä kunnossa ja Kabinbanalla pääsi suoraan Åreskutanin päälle Easyriderin alkuun. Jälkimmäisellä reissulla Kabinbana oli pyhitetty vaellusturisteille ja ylös pääsi nyt auki olevilla VM8:lla ja H23 Gondolella, jotka toisaalta mahdollistivat paremmin joko tunturin yläosan tai alaosan ajamisen.
Tuolihisseissä oli telineet pyörille
Kabinbanan ahdettiin täyteen
Aurinkoa ja kuivaa keliä riitti molemmilla reissuilla ja elokuun puolella myös muut turistit olivat löytäneet paikalle. Porukkaa oli selvästi enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan ollut hisseissä ja reiteilläkin pääsi suhteellisen vapaasti ajamaan ja ohittelemaan. Strava-aikojen jahtaaminen oli kyllä hankalampaa. Elokuussa etenkin 15 Shimano ja 27 Flinbanan olivat aika raa’assa kunnossa jarrupatteineen. Onneksi kädet olivat jo paremmassa kunnossa kuin kesän alussa.
Åre Bike Park -kyltit ovat kuvauksellisia
Kanonråretilla on kivat laiturit
Åren reiteistä tuli usein ajettua Easyrideria, joka koostaa laelta lähtevän reittikokonaisuuden seuraavalle hissille. Sen jälkeen vaihtoehtoja reiteiksi aukesi muun muassa Shimano, Månskogen, Getrappet, Bräckebäcksleden, Uffes ja Downhillbanan. Parhaimman haasteen sai aikaan ajamalla yhtä soittoa ylhäältä alas. Easyrider muodostui Shimanon kanssa hauskaksi kokonaisuudeksi, jolla sai hyvän vauhdin kasaan ja hieman pöytähyppyrien hyppimistä.
Bermit Easyriderilla olivat maltillisia
Easyrider tarjoaa hyviä maisemia, jos ehtii katsomaan
Shimanon hyppy Åre Bike Parkille
Easyrider lähti Kabinbananin yläasemalta ja sitä pystyi jatkamaan ala-asemalle asti yhdistämällä siihen esimerkiksi Organicin, Månskogenin ja Getrappetin tai Shimanon.
Reitti haarautui puolessa välissä patikointireitin kanssa
Easyriderilla oli vauhdikkaita mutkia
Reiteillä oli välillä ruuhkaa
1000-metersleden oli aika karu
Bräckebäcksledenin ja French Connectionin risteyksessä oli virkistävä vesiputous. Ja myös Bräckebäcksleden oli mielenkiintoinen, etenkin ensimmäisen ajopäivän tihkusateessa.
Bräckebäckledenin vesiputous
Hisseissä oli erilaisia tapoja kuljettaa pyörä. Erikoisin oli tuolihississä penkillä ja Worldcupliftenillä roikottaa satulan kiskoista.
Åre ei ole kesällä pelkkää pyöräilyä, vaan lähistöltä löytyy muun muassa Ruotsin suurin vesiputous, Tännforssen.
Ruotsin isoin vesiputous: Tännforsen
Åreskutanin huipulle pääsee patikoimaan gondolin kyydillä, ellei huvita kävellä tunturin juurelta lähteviä patikointireittejä pitkin.
Maisemat Åreskutanilta
Maisemat Kabinbanan yläasemalta
Kaupungin lähistöllä on myös dirtti.
Dirtillä oli kokoa ja se toimi
Majoitus
Åressa on paljon majoitusta, mutta suurin osa paikoista on suunniteltu hiihtomatkailua ja -porukkaa ajatellen. Pyörän kanssa matkatessa yksi hyvä, joskin kallis, vaihtoehto on ottaa Holiday Clubin mökki. Mökki oli lähes käyttämätön ja toimi erinomaisesti, mutta niin oli sen hintakin: noin 1000 euroa viidestä päivästä. Mökiltä oli noin 15 minuutin pyörämatka Kabinbanalle, joka toimi hyvänä alkuverryttelynä.
Holiday Clubin mökkikylä Åreskutanin juurella
Heinä-elokuun vaihteessa majoituksemme oli aivan Åre Torgin keskellä, Stadiumin talossa. Se oli halpa, joka näkyi myös mukavuudessa. Lämmin, ei parvekketta, eikä ilmastointia. Torin äänet kuuluvat. Maisemat olivat kyllä ihan ok.
Maisemat huoneistosta 15h ja 1075km jälkeen
Åre Torg 3: hankalat parkkitilat
Åre Torg 3: ei jatkoon
Åre Torg 3
Pyörävuokraus
Bike Parkeissa on usein tarjolla useita erilaisia vuokrapyöriä ja niin myös Åressa turisteille on vuokrattavana pääasiassa alamäkipyöriä lähtien Specialized Demosta Trek Sessioniin ja Giant Glorysta Nukeprooffin Profainiin. Yleensä vuokrapyörille ei ole ollut tarvetta, mutta jälkimmäisellä reissulla sekin osa-alue Bike Parkin palveluista tuli testattua.
Ensimmäisenä ajopäivänä ehdimme ajaa vajaan tunnin verran, kunnes Easyriderin jälkeen Organicilla Annen Orbea Rallonista lensi ulos 3-asentoinen säätövipu ja sen mukana toiveet ajaa omalla pyörällä loppuina viitenä päivänä. Rallonin Fox DPX2 iskunvaimennin oli koko kesän tuntunut oudolta, joten nyt se ainakin pääsisi takuuhuoltoon. Yritimme etsiä Åren pyöräliikkeistä ja -vuokraamoista varaosia DPX2:een tai sopivaa metristä 230 x 60 iskaria heikoin tuloksin. Lähin Foxin huolto olisi myös ollut Järvsö Bike Parkissa, mutta sielläkään ei ollut varaosia DPX2:een. Eivät olleet koko iskari edes nähneet Ruotsissa.
Onneksi nyt oli hyvä tilaisuus Annen kokeilla miltä erilaiset pyörät tuntuvat ja miten niiden erot näkyvät ajossa. Lisäksi koska himoittua Specialized Race Demo 8.1:stä ei ollut alkuviikosta saatavilla, oli myös pakko testata Trek Session 8:ia. Åre Guidernalta vuokrattiin ensiksi medium-koon Session 8, mutta vaihdettiin se seuraavana päivänä large-koon malliin. Åre Bikesilta large-koon Demo tuntui sopivalta. Molemmat vuokraamot tarjosivat samat palvelut ja hintaa päivävuokralle tarvittaessa ajokamojen kanssa tuli 850 / 895 kruunua, kaksi päivää ollessa 1650 / 1750 kruunua. Trek oli hieman halvempi.
Åre Bikesilla oli aamulla ruuhkaa
Vuokrata sai myös kovatarakoita
Vuokrademossa ei sisuri kestänyt Downhillbanaa
Vuokrapyörissä ja vuokraamoissa huomaa, että ne ovat tarkoitettu turisteille, jotka eivät ole ajaneet juurikaan ja eivät ole niin tarkkoja esimerkiksi jousituksen suhteen. Sekä Åre Guidernalla että Åre Bikesilla ei otettu mitenkään huomioon kuskin ajotaitoja tai painoa, vaan pyörä otettiin telineestä suoraan ajoon. Etenkin medium-koon Sessionissa iskarit olivat säädetty turistien turvaksi jäykiksi, etteivät ne niiaa kuskien laahatessa pyötähyppyreissä. Pyörät olivat ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka renkaat olivat pääsääntöisesti jarruteltu loppuun.
Trek Session ja Specialized Demo toimivat hyvin Åren reiteillä ja ennakko-oletuksista poiketen Trek oli paremman tuntuinen heti kättelyssä, kun Demo vaati hieman enemmän ajamista. Åre Guidernalla oli Trekille tarjolla vakuutus (75 kruunua) isompien vahinkojen varalta, mutta mitään isompia ongelmia ei pyörien kanssa ollut. Hieman piti kääntää jarrukahvoja ja säätää satulan korkeutta. Ainoa ongelma ilmeni Downhillbananilla puolen välin jälkeen, kun Demosta tyhjeni sisärengas. Rinteen puolesta välistä on muuten ikävän pitkä matka kävellä takaisin alas, mutta onneksi vaihtamamme sisuri piti sen verran ilmaa, että pääsimme rullaamaan takaisin vuokraamolle.
Kotimatka
Aktiivinen lomaviikko kääntyi kohti loppua, samoin kuin kesäloma ja kesäiset säät. Sunnuntaiaamun koittaessa sade piiskari Åren rinteitä ja klo 8:30 startti kohti Tukholmaa sujui kaatosateessa. Aikaisemmin kesällä vietimme yhden välipäivän Tukholmassa ennen ajamista Viking Line Gabriellan autokannelle klo 16 aikoihin ja matkaa kohti Helsinkiä. Jälkimmäisellä reissulla optimoimme lomapäivien ja rahan käyttöä valitsemalla Tukholmasta Turkuun kulkevan Amorellan, joka lähti klo 18 aikaan. Toki olisi Åresta ajamalla ehtinyt myös Helsingin lauttaan, mutta mukavampi on nukkua pidempään ja viettää vähemmän aikaa laivassa.
Kesäloma on jo kaukana takanapäin ja on hyvä palautella mieleen miten hauskaa oli ajella keskiyön auringossa Levillä MTB-Enduron SM-sarjan kolmannessa osakilpailussa. Tällä kertaa ajoin Levillä rennon Funduro-luokan, jossa lauantaina ajettujen 8 erikoiskokeen, 50 kilometrin ja 3 tunnin jälkeen nousin ”odotetusti” korkeimmalle podiumpaikalle. Edellisestä vuodesta jäi traumat Kätkätunturilta, jossa SM-sarjat ajoivat perjantaina yhden pitkän erikoiskokeen. Matka Leville oli jälleen pitkä, mutta niin olivat myös siellä ajetut erikoiskokeet. Kokonaisuutena nautinnollinen reissu, hyvä kisa ja lopputulos mukava. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että en ajanut koko kilpailua, mutta ennakkoasetelmat huomioiden se oli vain järkevää. Tässä pieni kisaraportti Lapin reissusta.
Levillä mutkan takaa voi paljastua yllätyksiä
Keskiyön MTB-Enduroa Levillä
Heinäkuun lopulla ajettiin MTB-Enduron SM-sarjaa perinteisesti Levi Midnight Endurossa ja myös tänä vuonna kisa oli osa EWS Qualifier -kalenteria. Levin kisamatka oli myös osa kesälomareissua, joten matkaan lähdimme jo tiistaina, lähes suoraan Sappee Bikefestien jälkeen. Luvassa olisi pari päivää omatoimista ajelua Levin maastoissa ja loppuviikosta hieman kannustamista ja kisaamista.
Majoituimme aivan Levin kylässä, Hiihtäjänkuja 5 B 2:ssa, joka oli ihan toimiva huoneisto mökkikompleksissa. Kilpailut alkoivat treeneillä vasta torstaina, joten pari päivää oli aikaa treenata Bike Parkissa ennen virallisia treenipäiviä. Levi Bike Parkin reitit tuli ajettua läpi ja ne olivat suhteellisen kuluneita, johon saattaa vaikuttaa kuiva kesä. Reitit tarjosivat hauskaa ja monipuolista ajettavaa pariksi päiväksi.
Levi Bike Park
Levi Bike Park ja Gondoli
Bike Parkin laiturit olivat aika nopeita
Rentoa lipsuttelua Bike Parkissa
Tällä kertaa en osallistunut SM-sarjan luokkaan, vaan ajoin rennommassa Funduro-luokassa, sillä edellisen viikonlopun kisajärjestelyt Sappee Bikefestillä painoivat, eikä pohjalla ollut kunnon treeniä. Lisäksi kesäloma jatkui Levin jälkeen Åren suuntaan, joten oli hyvä lipsutella rennosti ja nauttia ajamisesta. Funduro-sarja ajoi vain lauantaina, mutta muuten samat erikoiskokeet kuin SM-sarjan Yleinen-luokka.
Perjantaina Yleisen sarjan luokat ajoivat illalla Kätkätunturin haastavissa maastoissa noin 10 minuutin SS1 Rykimäpolku -erikoiskokeen ja SS2 Express Black -pätkän eturinteessä.
SM3 Levi: erikoiskokeet perjantaina
Lauantaina kisassa ajettiin seuraavat erikoiskokeet kaikissa luokissa, jotka osittain mukailivat Levin Bike Parkin reittejä:
SS3 Nimetön: Santa’s Cabinia mukaileva pätkä, jossa loppu poljettavaa metsäkivikkoa.
SS4 South Route: South Polelle lasketteleva nopea pätkä
SS5 Steep Groove: Blue Groovea mukaileva reitti, jossa koukattiin kurua pitkin lopun runttauspätkälle
Kisa Fundurossa sujui alun säheltämisen jälkeen hyvin, kun ajon sai kulkemaan rennosti ja löydettyä tuntuma hyvään vauhtiin. Kiersimme erikoiskokeet SM-luokkien jälkeen ilman varsinaista aikataulua. Fundurossa on se hyvä puoli, että lähtöpaikka ei ole niin tarkka kuin SM-sarjassa ja lähdimmekin reiteille aina pojat ennen tyttöjä, sillä se on kaikkien kannalta mukavampaa voimatasojen eroista johtuen. Ajoimme Fundurossa kisan yhdessä porukassa rennosti nauttien.
Vauhtierot kuskien välillä vielä korostuivat Levillä, kun erikoiskokeet olivat 4 ja 5 minuutin välillä ja normaalisti pätkät ovat puolet siitä. Kisasta on Strava-jälki, joka kertoo, että mittariin kertyi 50 kilometriä, 3 tuntia ja 2447 nousumetriä, josta erikoiskokeita ajettiin 35 minuuttia. Vertailukohtana kerrottakoon, että SM2 Sappeella ajettiin 33 kilometriä, 3,5 tuntia ja 1 360 laskumetriä, josta erikoiskokeella meni aikaa reilut 26 minuuttia.
SM3 Levi: Funduron rentoa menoa
Funduron EK-lähtöajat
Reitti oli raaka renkaille
Alussa ajo ei kulkenut
Maalissa kerrankin kärjessä
Ansaittu palkinto kisan jälkeen
Erikoiskoeajat olivat muutamien sekunttien sisällä ja lopputuloksissa voitin Funduro-luokan 2:38 erolla toiseksi tulleeseen, mutta hänellä oli rengasongelmia. Myös avopuolisoni, Luukkosen Anne, ajoi hyvin ja nousi Funduron naisten sarjassa podiumille. Vaikka voitin sarjani selkeällä erolla, voin sanoa, että korkeimmalle podiumpaikalle sai ajaa ihan kunnon höökillä. Taso on toki vaihtelevaa, ja vaikka yritin jättää edellä lähteneeseen minuutin väliä, ajoin muun muassa Steep Groovella ja Draivi Traililla kaksi edellä lähtenettä kiinni. Huvittavaa on, että ensimmäisellä kierroksella menin tangon yli Nimettömällä loppumetsikössä, mutta olin silti 3 sekunttia nopeampi kuin toisella kierroksella.
Vaikka Funduro-luokassa ei ole varsinaisesti mitään saavutettavaa samalla tapaa kuin SM-sarjan luokissa, saa ajoon aina lisää yritystä, kun pyörään kiinnitetään numerolappu. Pakko ajaa täysillä! Levillä näytti kone kiertävän hyvin.
Funduro oli rentoa lipsuttelua :)
Kisan jälkeen on podiumilla hyvä hymyillä, oli se Fundurossa tai ei. Ei varmaan tarvi tämän jälkeen palkintokorokkeella patsastella, ellei sitten muutaman vuoden päästä pappasarjassa. Palkinnoksi saimme pahvia.
SM3 Levi: Funduro-sarja
Levi Midnight Enduro oli kokonaisuutena loistava tapahtuma ja jätti hyvät fiilikset. Erikoiskokeet olivat pitkiä, haastavia, vauhdikkaita ja mukavia. Merkkaus oli osittain aika kevyttä ja merkkausnauhojen ylityksiä näkyi paikoitellen, mutta muuta negatiivista sanottavaa ei kisasta ole. Näissä tunnelmissa oli hyvä lähteä matkaamaan kohti Årea, joka odottaisi noin 15 tunnin ajomatkan päässä. Siitä lisää myöhemmin.
Kesän aikana tulee kierrettyä ajamassa useampi MTB-Enduron SM-sarjan ja Ride More Cupin osakilpailu, jossa pääsee nauttimaan valmiista kisajärjestelyistä ja keskittymään vain ajamiseen. Pyöräkisojen järjestäminen on useamman päivän työ ja usein kilpailijat eivät tajua kuinka paljon työtä niihin liittyy. Sappee Bikefesteillä ajettiin heinäkuun puolessa välissä MTB-Enduro-kisat, joiden järjestelyissä olin mukana EBA ry:n puolelta. Viime vuonna Bikefesteillä ehdin myös ajamaan, mutta tänä vuonna koko aika meni järjestelyiden ja kisatoimiston parissa. Tässä lyhyt kertaus torstaina alkaneista ja sunnuntai-iltana päättyneistä Sappee Bikefesteistä.
Neljä päivää MTB-Enduroa Sappee Bikefesteillä
MTB-Enduro-kisassa radat ja niiden merkkaus ovat tärkeässä roolissa. Kuten aikaisempina vuosina, myös tänä vuonna EBA ry järjesti Sappee Bikefesteillä MTB-Enduron ja ratojen valmistelu aloitettiin torstaina ja viimeiset radan rakentamiset ja merkkaamiset saatiin tehtyä lauantai-iltana. Eli hyvissä ajoin ennen sunnuntain kilpailua.
Merkattavana ja linjattavana oli kaikkiaan kuusi erikoiskoetta, jotka osittain hyödynsivät Sappee Bike Parkin valmiita reittejä ja merkkauksia. Ajettavat reitit olivat: Frisbee golf, Fresh cut, Ice Breaker, FR 4 ja E1. Lisäksi junioreiden kisaa varten merkattiin E-Laipan alku. Onneksi uutta FR 4:sta lukuun ottamatta reitit olivat suhteellisen selkeitä merkata ja EBA ry:n neljä nohevaa hallituksen jäsentä vetivät merkkausnauhaa hyvällä otteella ja iskivät merkkauskeppejä vakaalla kädellä.
Bikefesteillä ajettiin kolme erilaista kilpailua, joiden järjestämisessä EBA ry oli mukana: Juniorit, Chainless ja MTB-Enduro. Kilpailuja ennen oli vielä tehtävänä lähtö- ja maalialueiden viimeistely ja ajanottolaitteiden vieminen paikalleen, sekä kisatoimiston hoitaminen kisan aikana.
Torstai
Torstaina merkattiin Junioreiden kisareitit, E-Laipan alku ja Ice Breaker, ja välissä ehdittiin myös hieman raidata Sappee Bike Parkin reittejä. Lähes 30 asteen helle suosi sekä radanmerkkausta että ajamista. Koska hommat eivät valmistu tekemättä, jatkettiin nauhan vetämistä illalla ja mökille palattiin puolen yön aikoihin. Valmiina ensimmäisen päivän jälkeen taisi olla kolme rataa, poislukien niiden lähtö- ja maalialueet.
Ratamestarit speksaamassa
Illalla oli viileää vetää nauhaa
Bike Parkin reittien lisämerkkausta
Perjantai
Perjantaina oli edessä kiireinen päivä, kun iltapäivän junioreiden MTB-Enduroa varten viimeisteltiin kahden erikoiskokeen lähtö- ja maalialueet, jatkettiin jäljellä olevien reittimen merkkaamista Fresh Cutin, Frisbee golfin ja E1:n osalta ja illalla järjestettiin junioireille kisat. Itse ehdin osallistua yhden radan merkkaukseen reittikartan piirtämisen ja kisatoimiston pystyttämisen ja hoitamisen välissä.
Oma roolini Sappee Bikefestien aikana oli merkkausnauhan vetämisen ja muiden tehtävien lisäksi hoitaa kisatoimistoa. Tälle kaudelle käyttöön otettiin Sportidentin SiTiming-sovellus, jolla kisojen hoitaminen on suhteellisen helppoa verrattuna aikaisempaan EResultsiin ja perjantaina junioreiden kisa toimi hyvänä harjoituksena.
Kisatoimiston hoitaminen tässä tapauksessa tarkoitti sekä ajanottolaitteiden valmistelua kisaa varten (lataaminen, kellojen synkronointi), kisaradan piirtämistä kartalle Strava-jäljen pohjalta, kilpailujen rakentamista SiTimingiin (Juniorit, Chainless, MTB-Enduro), nimien naputtelu sovellukseen ja Siacien leimaaminen ajajille, lähtöleimauksien tekeminen ja kisan jälkeen aikojen lukeminen Siaceista. Lisäksi myös tulosten julkistaminen ja laittaminen Internetiin. Perjantai-ilta, lauantai-ilta ja sunnuntai menivätkin suurilta osin Tapahtumakeskus Huipussa koneen ääressä istuessa.
Sappee Bikefest: Juniorit
Juniorit ajoivat perjantaina kahden erikoiskokeen kilpailun ja se saatiin vedettyä hyvin läpi; kaikki saivat erikoiskokeilta ajan ja tulokset. Seitsemän innokasta kuskia lähti radalle ja nuorin oli 4 vuotias. Oli hauska nähdä sitä ajamisen iloa, jota nuorilta löytyy. EBA ry:n sivuilta löytyvät Junioreiden tulokset.
Junioreiden palkintojenjako
Kisan jälkeen kävimme vielä purkamassa E-Laipan alun ylimääräiset merkkaukset ja jatkoimme muiden reittien merkkaamista. Päivän päätteeksi oli kaikki paitsi yksi reitti merkattuna sunnuntain kisaa varten. Lähtö- ja maalialueiden merkkaaminen ja uuden FR4 erikoiskokeen rakentaminen jäivät lauantaille.
Lauantai
Lauantaina Sappee Bikefesteillä ajettiin Suomi Cupin DH-osakilpailu, jonka aikana rakensimme MTB-Enduroa varten uuden FR 4 -reitin, joka hyödynsi metsittynyttä Bike Parkin reittiä. Trimmerille oli käyttöä, kun heinikkoa raivattiin radan tieltä. Rakentamisen ohessa ehti myös seurata DH-kisaa, jossa tykiteltiin kovaa nopealla radalla.
DH-kisan jälkeen olikin aika valmistautua illan Chainless-kisaa varten ja laittaa kisatoimisto kasaan. Kisatoimiston pystytyksen aikana muu talkooporukka kävi laittamassa lähtö- ja maaliportit paikalleen ja käyntiin, ja ehdin itsekin radan rullata läpi ennen kuin 22 ajajaa lähti testaamaan miten Ice Breaker taipuu ilman ketjuja. EBA ry:n sivuilta löytyvät Chainlessin tulokset.
Radan rakentamista ja DH:ta
FR 4:lla piti hieman trimmeröidä
Kuka mahtoi voittaa Chainlessin
Sunnuntai
Sunnuntaina kisojen järjestelyissä oli pääpäivä, eli MTB-Enduro kisa Pro, Rookie ja Lady -sarjoissa. Kisatoimisto aukesi puoli yhdeksältä ja heti oli kuskeja jonossa numeroita ja Siaceja hakemassa. Jälki-ilmoittautumisen loppumiseen asti sai Huipussa koneen ääressä istua, jonka jälkeen ehti nopeasti muutaman laskun ajella ennen kisan alkamista samalla kun vei lähetyskellot paikalleen. Sillä välin Kankaan Mika toimi nollakuskina laittaessaan lähtö- ja maaliportit paikalleen ja käyntiin.
Kuskit matkaan lähtöleimauksen jälkeen ja sitten vain odoteltiin ensimmäisiä maaliin saapuvia. Tässä välissä oli myös hyvää aikaa syödä lounas ja nauttia aurinkoisesta kelistä.
Sappee Bikefest 2018: Pro, Lady, Rookie
MTB-Enduroon lähti kaikkiaan 49 kuskia ja muutamia keskeyttäneitä saapui palauttamaan Siacia ennen kuin Rookie-luokan kuskit saapuivat kuuden erikoiskokeen jälkeen maaliin. Iltapäivä menikin sitten Siaceja vastaanottaessa ja kisatoimistoa hoitaessa. Porukkaa pyöri toimiston näyttöpäätteen ääressä tuloksia seuraten ja jännittäen mikä oma sijoitus mahtaisi olla. Pro- ja Lady-sarjatkin saatiin maaliin 10 erikoiskokeen jälkeen ja MTB-Enduron tulokset valmiiksi.
Sappee Bikefestien kisatoimisto
MTB-Enduro -kisat käyntiin
Kisojen jälkeen vielä purkaminen
Tulosten printtaamisen ja nettiin lataamisen jälkeen oli palkintojenjaon vuoro. Sappee Bikefesteillä on aina ollut hyvät palkinnot ja tänä vuonna lisänä oli vielä rahapalkinnot voittajille. Ei näy vastaavaa SM-sarjassa.
Sappee Bikefest 2018 palkitut
Sunnuntai oli valmis kisojen osalta kello 16:00 aikoihin, mutta järjestäjien työ ei siihen jäänyt. Kisojen jälkeen kävimme vielä purkamassa Bike Parkin reiteiltä ylimääräiset merkkaukset ja Frisbee golfilta kaikki merkkaukset. Onneksi tehokkaalla porukalla purkaminen sujui nopeasti ja sitä oli suhteellisen vähän. Lopuksi vielä mökin siivoaminen, kamojen pakkaaminen ja ajomatka kotiin, jossa odottaisi yksi välipäivä pyykkiä pesten ennen Leville lähtemistä.
Neljä päivää aherrusta, iloa monille
Kuskina tulee helposti arvostelleeksi kisajärjestelyitä ja radan merkkausta, mutta vasta itse kisoja järjestäessä näkee, miten paljon työtä asiaan liittyy. Maastopyöräkisoissa ja etenkin MTB-Endurossa eniten aikaa järjestelyissä menee ratojen merkkaamiseen ja kisan alla vielä lähtö- ja maaliporttien hoitamiseen.
Merkkaamisessa haluaisi ajajana, että nauhaa on riittävästi, mutta järjestäjänä haluaisi merkata mahdollisimman kevyesti. Mitä enemmän nauhaa metsään vedät, sitä enemmän sitä pitää sieltä tuoda pois. MTB-Endurossa kuskeilla on lisäksi hieman paha tapa olla kunnioittamatta merkkauksia ja vetää mutkat suoriksi, jos siihen vain on mahdollisuutta. Avoimeksi jätetyt niin sanotut agenttilinjat toki ovat sallittuja.
Sappee Bikefest 2018 sujuivat hyvin, vaikka osallistujamäärät oli selkeästi vähemmän kuin viime vuonna. Liekö syynä uhkana ollut ukkonen, kesälomat vai kisapäivän oleminen sunnuntai, kun osa porukasta lähti matkaamaan Leville SM-osakilpailua varten jo sunnuntaina. Tänä vuonna järjestelyt sujuivat samalla mallilla kuin vuosi sitten, eikä edes paljoa harmita, että kisatoimistoa pitäessä en itse päässyt ajamaan. Viime vuonna kolme päivää ratojen merkkausta veti voimat lauantaina ajetusta kisasta.
Kiitoksia Sappee Bikefestien MTB-Enduron läpiviennistä EBA ry:n porukalle (Jyri Nousiainen, Mika Kangas, Anne Luukkonen ja itselleni), Sappee Bike Parkille (Kosti Puurunen) ja tietenkin kaikille osallistuneille.
Sappee Bikefest 2018 yhteenveto
Hieman oli kaavailuja, että ensi vuonna Sappee Bikefestit siirtyisivät syksylle, mutta se jää nähtäväksi.
