Helmikuussa vietetään laskiaista, johon oleellisena osana kuuluvat laskiaispullat, joita kauppojen käytäviltä melkein tippuu ostoskoriin. Mutta jos perinteiset kermalla täytetyt vehnäjauhopullat eivät innosta esimerkiksi gluteenittomat ja maidottoman ruokavalion takia, niin kotikeittiössä voi leipoa parempia ja sanottakoon myös terveellisempiä pullia. Viime viikonloppuna testasin Joy of Balance -blogin Antskun pitkään hiomaa reseptiä pullista, jotka ovat maidottomia, hiivattomia, viljattomia ja gluteenittomia, mutta eivät mauttomia. Resepti ei ole kaikkein helpoin toteuttaa ja se vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta ohjeella pullien leipominen onnistuu insinööriltäkin, se on testattu.
Gluteenittomat laskiasipullat ja korvapuustit
Paremmat korvapuustit tai pyöreät pullat
Joy of Balance -blogin Antskun pitkään hiomalla reseptillä gluteenittomasta, maidottomasta ja hiivattomasta taikinasta tulee 8 pyöreää pullaa tai isoa korvapuustia. Puoliksi jaettuna 6-8 pientä korvapuustia ja 4 pyöreää pullaa.
Kuulemma oleellisin ainesosa reseptissä on Farinan psyllium, sillä muiden valmistajien psylliumjauheilla ei tule taikinaan vastaavaa kuohkeutta ja sitkoa. Myös kananmunat kannattaa valita mahdollisimman suurina ja käyttää huoneenlämpöisinä. Jos gluteeniton ja hiivaton leipominen on sinulle uutta, niin on huomioitavaa, että pullataikina on koostumukseltaan huomattavasti tiiviimpää, eikä vastaa tavallista hiivalla kohotettavaa vehnäpullataikinaa.
Resepti
1 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhetta (mahdollisimman hienoa, esim. Meira)
1 dl tummaa jyttejauhoa (tai kookos/pähkinäjauhoa, jos haluat viljattoman)
3 rkl psylliumjauhetta (Farina)
1-1,5 dl kookospalmusokeria tai muuta haluamaasi sokeria (luomu ruokosokeri, erytrioli)
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl vuorisuolaa (tai muuta käsittelemätöntä suolaa, esim. Jozo Himalajan suola)
1-2 rkl kardemummaa maun mukaan
3 kpl isoa kananmunaa (esim. Isotalon farmimuna)
3 rkl sulaa kookosöljyä, kirkastettua voita, tai voita
1,5 dl paksua, mutta juoksevaa kookoskermaa (esim. Kara 24%, Santa Maria)
Kookoskerma (jääkaapissa säilytettynä, jotta kerma ja neste erottuvat)
Vaniljajauhe ja hunajaa maun mukaan
Vadelmia soseutettuna
Ohje
Valmistele työvaiheet 2-4 ennen kuin alat sekoittamaan aineita ja laita uuni lämpenemään 180C asteeseen.
Valitse taikinaa varten n. 2-3 litran kulho ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, myös sokerit.
Sulata valitsemasi rasva omassa kipossa. Voit sulattaa valmiiksi myös korvapuustien täytteeseen tulevan rasvan.
Jos kookoskerma on paksussa “köntissä”, sekoita kermaa käsin, jotta se on paksua, mutta hieman juoksevaa, koostumukseltaan kuten jogurtti.
Lisää munat kuivien aineiden joukkoon ja vatkaa sähkövatkaimella hetki, kunnes taikina muuttuu kokkareiseksi.
Lisää sulatettu rasva ja kookosmaito 1/2 dl kerrallaan. Vatkaa taikinaa, kunnes se alkaa turvota (muutama minuutti).
Jos taikina jää liian paksuksi (kookoskerma on ollut kovin paksua), lisää lusikalla kiehautettua vettä tilkka kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on sopivan jämäkkää.
Taikinan tulisi valmiina muistuttaa paksua kakkutaikinaa, jossa on psylliumin tuoma “sitko”. Pullataikinaksi se voi vaikuttaa löysälle.
HUOM! Älä vaivaa taikinaa kuten normaalia pullataikinaa, vaan käsittele taikinaa varovasti, että sen ilmavuus säilyy.
Jauhota leivinpaperi jyttejauholla. Kaada taikina leivinpaperille ja ripottele sen päälle jauhoja. Varmista, että kätesi ovat kuivat ennen taikinan käsittelyä.
Pyöreitä pullia varten kieritä taikinasta varovasti paksu pötkö ja jaa taikina 8 osaan. Pyörittele pullat varoen käsien välissä pyöreiksi.
Korvapuusteja varten taputtele taikina varovasti jauhotetuin käsin n. ½ -1 cm paksuksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Varo painamasta taikinaa liikaa, jotta se ei tartu alla olevaan leivinpaperiin kiinni.
Voitele levy huoneenlämpöisellä voilla/kookosöljyllä, ripottele kookossokeria, vaniljaa ja kanelia pinnalle.
Kääri levy rullalle tarvittaessa leivinpaperia apuna käyttäen ja leikkaa rulla kolmion mallisiksi paloiksi. Nosta kolmiot kärki ylöspäin pellille ja paina varovasti korvapuusteiksi.
Voitele kananmunalla, koristele esim. kookos-/mantelilastuilla
Paista pullat uunin keskitasolla 180C asteessa n. 20-25 min.
Laskiaispullia varten valuta kookoskermasta kirkas neste pois ja käytä vain paksu kermaosa. Sekoita kermaan hunajaa ja vaniljajauhetta maun mukaan. Soseuta vadelmat. Anna pullien jäähtyä ennen täyttämistä.
Pelaaminen on tullut havaittua hyväksi tavaksi keskeyttää arki ja unohtua muihin maailmoihin. Kuten vuosi sitten jo Pelaamisen arvoiset pelit 2016 -kirjoituksessa totesin, on viime aikoina pelaaminen jäänyt vähille. Mutta toisaalta se vain tarkoittaa, että pelaamisen arvoisten pelien lista kasvaa vuosi vuodelta, eikä huonoihin peleihin tarvi sortua. Viime vuonna julkaistiin taas pelejä ja tässä muutamia omia poimintoja listalle. Huomioitavaa on, että en löytänyt ”Pelattava”-listaan yhtään ehdokasta.
Ehkä
Prey
”Arkane-studion Prey on naurettavan kaukana siitä, mitä sarjalta odottaisi. Vanhan räiskintäsarjan nimeä kantava pelissä on ehkä ensimmäisen persoonan kamera ja pyssyjä. Oikeasti se on hidastempoinen, tutkimista korostava antiräiskintä. Se on kuin henkistä jatkoa BioShockia edeltäneelle System Shock 2:lle ilman esi-isänsä kauhupainotusta. Onhan tässä scifiä, ruumiita ja säikytyksiä, mutta pelaaja ei ole vihollisten vainoama ihmispolo. Kun oma pelityyli löytyy, avaruusasema Talos I on leikkikenttä, jossa avaruushirviötkin ovat armoillasi.” – Pelaaja-lehdessä Prey arvioitiin 8 pisteellä
Prey (kuva: Steam)
Assassin’s Creed Origins
”Assassin’s Creed -toimintapelin tuorein osa vie pelaajat entistä kauemmaksi menneisyyteen, muinaiseen Egyptiin. Monin tavoin uudistettu uutuus paljastaa, kuinka sarjalle keskeinen salamurhaajien kilta sai alkunsa. Tarinavetoisen seikkailun todelliseksi tähdeksi nousee kuitenkin sen rikas maailma. Muinaisvaltion korkeakulttuuri tarjoaa rikkaan maaperän monimuotoiselle hiekkalaatikolle, joka säästää parhaimman antinsa tosin pääjuonen ulkopuolelle. Origins on pohjimmiltaan edelleen hyvin tunnistettava pelisarjansa osa, mutta lukuisat muutokset on kohdistettu juuri oikeisiin puutteisiin. Uudistunut taistelu sekä monipuolisempi hiiviskely piristävät pelattavuutta, mutta muistoihin peli jää sen yksityiskohtaisen ja rikkaan maailman vuoksi.” – Pelaaja-lehti antoi 8 pistettä
Assassin’s Creed Origins (kuva: Steam)
Project Cars 2
”Numeroiden valossa Project CARS 2 hyökkää vahvasti. 60 sijaintia, yli 130 rataversiota, yhdeksän autourheilun päälajia, 29 kilpasarjaa ja 180 autoa ovat kovat lukemat moniin kilpailijoihin nähden. Monet kilparadat ovat nyt laser- tai kopteriskannattuja. Pelin ykkösvalttina pidetään kuitenkin sen ajettavuutta. Fysiikkamallinnusta on päivitetty, ja rengasmallinnus on toteutettu täysin uudelleen realistista ajokäytöstä etsittäessä. Lopputulos on kuitenkin monilta osin hiukan ristiriitainen: peli on tarkoitettu nautittavaksi ratin ja poljinten yhdistelmällä. Jos ykkönen kuului omiin suosikkeihin, tarjoaa Project CARS 2 enemmän samaa entistäkin toimivammassa paketissa.” – Pelaaja-lehti arvioi pelin 8 pisteellä
”Ruotsalaisen Tarsier Studiosin Little Nightmares rikkoo kauhupelien kulahtanutta kaavaa ihanan karmivalla tavalla. Kehittäjät ovat onnistuneet luomaan kaikessa groteskiudessaan kiehtovan pelimaailman. Keltaiseen sadetakkiin sonnustautuneen Sixin epätoivoista tilannetta painajaisissa korostetaan tämän piskuisen koon lisäksi irvokkailla, vain etäisesti ihmisiä muistuttavilla pahishahmoilla. Painajaisia luodaan lonkeromaisine raajoineen haahuilevilla hiippareilla, valtavia lihaklönttejä pilkkovilla teurastajilla ja psykoottisesti mässäilevillä, Sixin kertahotkaisulla manan maille vievillä ällötyksillä. Tästäkö sitten pitäisi selvitä ainoastaan pientä valonkajastusta tarjoavan sytkärin ja vikkelien jalkojen avulla? Matkan varrelle mahtuu niin kevyttä pulmanratkontaa kuin hiiviskelyäkin, mutta myös muutamia paniikinomaisia pakenemiskohtauksia. Kompakti paketti on tahkottu läpi yhdessä illassa, mutta oikeasti pelottava seikkailu tarjoaa mieleen jääviä kohtauksia sitäkin pidemmäksi aikaa. Näitä painajaisia tulee ikävä.” – Pelaaja-lehden arviossa peli sai 9 pistettä.
Sniper Elite 4 (kuva: Steam)
”Sniper Elitet ovat parantuneet osa osalta, ja nelosessa tarkka-ampuminen ja salamurhaus toimivat lopulta niin kuin pitääkin. Se on hauska, viihdyttävä ja hyvällä tapaa haastava sotapeli, jonka kaikki osa-alueet toimivat hyvin yhteen. Sen lavastus- ja efektibudjetti ei yllä codimaiselle tasolle, mutta persoonallisuutta, fiilistä ja avoimen maailman vapaata hiippailutoimintaa piisaa senkin edestä. Tarinankerronta on sen sijaan jätetty tietoisen ohueksi ja taka-alalle, eikä vastarintaliikkeen arkea fasistihallinnon ikeen alla valoteta paljoakaan.” – Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 8 pistettä.
The Evil Within 2
”The Evil Within 2 on oikea selviytymiskauhupeli. Vihollisia on runsaasti, ja pelaaja on käytännössä aina alakynnessä niitä vastaan. Aseet eivät ole hirmuisen tehokkaita, ammukset ovat jatkuvasti kortilla, ja viholliset tulevat kimppuun suurina laumoina, joten jokainen taistelu voi olla se viimeinen. Ideana olisikin piileskellä, hiippailla ja vältellä kohtaamisia aina, kun se vain on mahdollista. Pelin pääosassa on taas kerran Sebastian Castellanos, maailman epäonnisin poliisi. Hän saa kuulla, että kauan sitten kuolleeksi oletettu tytär ei suinkaan olekaan kuollut vaan jumissa Mobius-superyhtiön STEM-unimaailmassa eli siinä samaisessa kauhujen tyyssijassa, johon edellinenkin peli sijoittui. Pelastusmatkan päämääränä on unimaailmaan rakennettu Unionin pikkukaupunki, joka on nähnyt parempiakin päiviä. Kaupungin osaset leijailevat taivaalla irrallisina kappaleina, ja kammottavat hirviöt vaeltavat kaduilla raatelemassa uhrejaan.” – Pelaaja-lehti arvioi pelin 8 pisteellä
The Evil Within 2 (kuva: Steam)
Okami HD
Vuosien aikana on kuulunut ylistyssanoja Sumi-e ink -tyylillä tehdystä Okamista.
Okami HD (kuva: Steam)
PlayStation 4 -muistilista
Horizon: Zero Dawn Pelaaja-lehti antoi pelille täydet 10 pistettä.
Uncharted: The Lost Legacy Pelaaja-lehti arvoi pelin 9 pisteellä.
Pelijonossa
Aikaisemmilta vuosilta pelaamatta jääneitä pelejä alkaa olemaan hyvä lista, mutta silti välillä ei löydy mielenkiintoista pelaamista. Onneksi alennusmyynneistä pelilistalle ovat päätyneet Batman: Arkham Knight ja Quantum Break, joita syksyn ja alkutalven aikana on tullut pelattua. Lisäksi ilmaispeleinä koneelle ovat päätyneet Assassin’s Creed III ja Assassin’s Creed IV: Black Flag, joita luultavasti tulee aloitettua. Dirt Rally ja Project Cars ovat jääneet, kun trainerissä oleva maantiepyörä vei ratin paikan. Myös Day of the Tentacle odottaa vuoroaan. Viime vuoden aikana läpipelattuja pelejä ei tainnut kertyä kuin yksi: BioShock 2. Aloitettuja pelejä oli sitten enemmän, muun muassa BioShock Infinity, The Silent Age ja Never Alone.
Saa nähdä, ehtiikö vuoden 2018 aikana saada päätökseen hieman enemmän pelejä, vai viekö urheilu jälleen voiton sisällä istumiselta. Tai löytyykö televisiotason alle viimeinkin PlayStation 4:n, kun lahjoitin siellä pölyttyneen PlayStation 3:n Rock Bandin ja Guitar Heron kera HYKSin Lasten psykiatrian osasto 13:sta.
Vuosi on jälleen vaihtunut ja on aika tehdä lyhyt katsaus missä teemoissa blogi vuonna edellisenä vuonna pyöri. Vuonna 2017 jatkettiin verkkaisella kirjoitus per kuukausi -tahdilla, joskin heinäkuussa oli parempaa tekemistä. Kokonaisuutena vuosi 2017 oli erikoinen ja tapahtumia täynnä. Kirjoituksia kertyi 13 kappaletta sisältäen pääasiassa urheilua ja teknologiaa. Tässä lyhyt yhteenveto käsitellyistä aiheista.
Pyöräilyä ja urheilua
Vuosi sitten kirjoitin, että vuoden 2017 teema urheilussa olisi uusien lajien kokeilu, mutta se jäi muiden asioiden alle hyvän alun jälkeen. Ostin kiipeilykengät ja kävin muutaman kerran boulderoimassa, sekä hypin voltteja Rush trampoliinipuistossa. Loppuvuodesta pääsin myös kahvakuulatreenin makuun. Vanhat tutut urheilulajit pitivät voimansa ja talvella tuli hiihdettyä yllättävän ahkerasti ja kesällä jatkui maastopyöräily ja kilpaileminen maastopyöräendurossa.
Yksi vuoden kokohohta oli reissu Italiaan ja Finale Ligureen, jossa viikon ajan nautimme alamäkipainotteisesta maastopyöräilystä aurinkoisessa kelissä. Ennen reissua kirjoitin katsauksen mitä työkaluja ja varaosia löytyy maastopyöräilijän repusta.
Finale Ligure Italian pohjoisrannikolla, noin tunnin ajomatkan päässä Nizzasta, on hyvä matkakohde maastopyöräilijälle, sillä ympäröivillä vuorilla pääsee makuun, millaisilla reiteillä Enduro World Series -kuskit kisaavat. Vuorille voi polkea serpentiiniteitä pitkin, kuten kunnon pyöräilijät tekevät tai ottaa autokyydin. Porukkamme hyödynsi MTB Guide Finale Liguren palvelutarjontaa ja viitenä päivänä saimme nauttia autokyydistä reittien alkupisteille ja paikallinen opas tarjosi mallia vauhdista. Finale Liguren alueen lisäksi kävimme ajamassa Monte Beiguan pyöräparkissa.
Italian reissulla oli mukana myös ShockWiz, jolla sai haettua maastopyörän iskunvaimentimien säädöt kohdilleen. Laite kiinnitetään joko taka- tai etuiskunvaimentimeen mittaamaan iskarin toimintaa ja älypuhelimeen asennettavan ohjelman kautta näkee mitä säätöä pitäisi tehdä. ShockWizistä ei paljoa hyötyä vaikuttanut omien säätöjen osalta olevan.
Italiasta saadulla vauhdilla oli hyvä aloittaa enduromaastopyöräilyn kilpailukausi aurinkoisissa merkeissä Meri-Teijon Warmup-kisalla. Uusitun kaluston voimin vauhti oli ihan kohdillaan ja lopputuloksena 15. sija yleisessä luokassa. Reitit olivat osiltaan samat kuin aikaisempina vuosina ja lisänä oli haastava kalliopätkän sisältänyt erikoiskoe sekä soinen Suomi 100 -erikoiskoe.
Maastopyöräenduron SM-sarja alkoi perinteisesti toukokuussa Messilässä, mutta samaan aikaan olin nauttimassa MTBCF:n kanssa Tukholman poluista. Aurinko helli jälleen kaikkina päivinä ja tänä vuonna tuli viimeinkin ajettua pitkänä päivänä Tyrestaan ja Handeniin. Kevät meni muuten kiireisesti, joten perinteistä matkaraporttia en reissusta ehtinyt kirjoittamaan. Ajetut reitit löytyvät Stravasta: päivä 1, päivä 2 ja päivä 3.
Vuonna 2017 uutuutena enduromaastopyöräilyn kilpailuihin järjestettiin hieman rennompi Ride More Cup, jonka ensimmäinen osakilpailu ajettiin Kouvolan Mielakassa. Aurinkoa riitti sekä treeni- että kisapäivinä ja reitit olivat herkullisen vauhdikkaita, mutta hiekalla liukastettuja. Mielakan viikonloppu olikin yksi kesän parhaimmista kisaviikonlopuista ja ajo kulki nautittavasti, vaikka viimeisen erikoiskokeen ajaminen ilman ketjuja verotti hieman tulosta. Loppusijoituksena viides sija.
Kisakauteni alkoi siis vasta toisesta osakilpailusta kesäkuun puolessa välissä perinteisellä Himos mudfestillä. Lauantain treenipäivänä vielä paistoi aurinko, mutta kuinkas ollakkaan yön aikana sade oli kostuttanut reitit ja kisapäivän alkupuolella saatiin sen verran vettä, että reitit eivät varmasti kuivaneet edes kärkipään kuskeille. Yllättävää kyllä, ajaminen oli mukavaa ja kaatumisista huolimatta liukastelin sijalle 25.
Pyöräilyn saralla en ollut vain ajajan roolissa, vaan mukana myös EBA ry:ssä, jonka voimin keväällä kunnostettiin Sappee Bikeparkin metsäreitit. Muutamassa päivässä teimme uusia linjauksia reiteille, tasoitimme pahimmat kivikot reiteiltä ja paransimme niiden pohjaa, että ne olisivat sopivampia myös aloittelijoille.
Heinäkuussa järjestimme EBA ry:n voimin Sappee Bikefestin endurokilpailun ja olimme avustamassa alamäkiajon SM-kilpailua. Kesäloma alkoi sopivasti bikefest viikolla, joten oli hyvää aikaa merkata reittejä 10 tuntia päivässä. Bikefestien kisa sujui hieman nihkeästi, sillä edellisen viikon ahkerointi tuntui kropassa ja etenkin päässä. Yksilökilpailussa sijaan 13 ei oikein voi olla tyytyväinen, vaikka mukana toki oli kovia SM-sarjan kisakuskeja. Onneksi joukkuekisassa ajoimme voittoon, joka hieman lämmitti mieltä.
Sappeelta jatkoimme tutun kaveriporukan kanssa kohti Leviä, jossa ajettiin enduromaastopyöräilyn SM-sarjan kolmas osakilpailu kaksi päiväisenä koitoksena. Se sitten olikin sellainen reissu, johon kilpailukauteni käytännössä loppui, sillä löin säären kantoon Kätkätunturilla treenatessa. Isku oli sen verran kova, ettei tarvinnut unelmoida kisaamisesta. Kisaviikonloppu meni radan varressa kannustaessa. Eivät ne Levin radat nyt nautinnollisia olisi olleetkaan.
Loppukesä ja alkusyksy sujui vammoja parannellessa, mutta rohkanin osallistua Ride More Cupin päätösmutaralliin Kokonniemessä. Kokonniemen kisa oli mukava ja reitit kivoja. Kilpailukaudessa parhainta olikin juuri rennompi kolme kisaa sisältänyt Ride More Cup. Fiskarsissa ajettu osakilpailu jäi väliin, mutta parempi niin, sillä kaksi mutakisaa riittää yhdelle vuodelle.
Viime vuonna tuli jälleen kokeiltua uusia asioita teknologian saralla kuten osallistuttua OP:n turvallisempaan ja taloudellisempaan ajotapaan tähtäävään pilottiin. Ajotapapilotissa autoon asennettiin telemetrialaite, joka mittasi sensorien avulla auton liikettä ja pisteytti sen. Siistillä ajolla oli mahdollista saavuttaa maksimissaan 25 prosentin alennus kaskovakuutuksesta. Kokeilu oli hieman kaksijakoinen.
Blogissani olen testannut ajoittain itse ostamiani vempaimia ja välillä saan testiin laitteita, joista kirjoitan kokemuksia. Loppuvuodesta sain testiin Plantronicsin Blackwire 5220 -kuulokkeet, jotka osoittautuivat ihan käteviksi etäpalavereissa. Muistakin mielenkiintoisista uusista vempaimista olisin voinut kirjoittaa, sillä vuoden aikana tuli hankittua muun muassa GoPro 5 Hero, Evocin pyöränkuljetuslaukku, JBL:n ja Ankerin Bluetooth-urheilukuulokkeet ja Suunto Spartan Sport Wrist HR -sykemittari.
Vuosittain tulee käytyä erilaisilla messuilla ja vuosi alkoi Matka 2017 -messujen hyvillä ideoilla sekä ulko- että kotimaan matkailua varten. Yhtään reissua en kyllä vinkkien perusteella tehnyt. Matka 2017 messuilla tuli eteen Virtual Traveller -sovellus, joka 3D-lasien kanssa tarjoaa 360 asteen kuvaa maailman kohteista eri matkaajien kuvaamana.
Kevään toinen perinteinen tapahtuma GoExpo oli sähköpyörien näytöstä ja ne kyllä tarjoavat mielenkiintoisen lisän pyöräilyyn. Muuten messujen anti oli aika laimeaa, kun itseäni kiinnostavat valmistajat eivät olleet esillä. Varusteiden alennusmyynneistä löytyi muun muassa uusi jalkapumppu ja ajotakki.
Mielenkiintoisin aluevaltaus messujen osalta tänä vuonna oli narsistisesti nimetty I love Me -messut, joiden hyvinvointiosasto oli mielenkiintoinen. Ihmeellistä kyllä, en messuilta tehnyt Instagram-kuvaa. Monen vuoden tauon jälkeen kävin ihailemassa myös American Car Showssa jenkkiautoja ja pyöriä.
Pelaaminen on viime vuosina jäänyt vähäisemmälle, joten luovutin PlayStation 3:ni ohjaimineen, sekä Moven ja Rock Band -setin Guitar Herolla höystettynä HYKSin Lastenpsykiatrian Osasto 18:lle. Toivottavasti nuorilla on laitteelle enemmän käyttöä. Laatikkoon jäi vielä nippu pelejä, jotka eivät lapsille sopineet. Nyt voi hyvillä mielin ostaa PlayStation 4:n, että saisin päätökseen Uncharted-pelisarjan ja nautittua ”Uncharted 4: A Thief’s End” -pelistä.
Pelaamisen arvoiset pelit 2016 -listasta ei tullut pelattua vuoden aikana yhtäkään, mutta vanhemmista peleistä tuli aloitettua ”Batman: Arkham Knight” ja oivallinen, joskin elokuvamainen ”Quantum Break”. Pöydälle löytyi myös retroPie, jolla tuli jälleen pelattua Super Mario World läpi.
Vuosi 2018
Vuosi vaihtui ja voisin kuvitella, että vuonna 2018 jatkan samalla linjalla kuin aikaisemmin: urheilua, tapahtumia ja teknologiaa. Edelleen pitäisi koodata React Nativea Androidille ja Apple TV:lle ja ehkä kirjoittaa muutaman vuoden takaisia matkaraportteja. Urheilun saralla enduromaastopyöräily jatkuu SM-tasolla ja uusien lajien kokeilu on myös tehtävälistalla. Sosiaalisen median osalta voisin miettiä, kirjoitanko Instagramiin suomeksi vai englanniksi.
Sovelluskehityksessä yksi tärkeä osa-alue on muiden kehittäjien ja osapuolten kanssa kommunikointi ja usein se hoidetaan tehokkaasti etäneuvotteluilla Lyncin tai muun sovelluksen kautta. Hyvät ja miellyttävät kuulokkeet ovatkin tarpeen ja sain loppusyksystä testiin Plantronics Blackwire 5200 -sarjan kuulokkeet, jotka ovat suunniteltu puhelinpalavereihin. Tässä lyhyt kertomus kokemuksistani tekninen tuki -moodin varmistavista kuulokkeista.
Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeet
Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeet ovat tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat näppäriä kuulokkeita avokonttorissa työskentelyyn ja jotka toimivat mukavasti etäpalavereissa pehmeiden korvatyynyjen ja integroidun mikrofoniulokkeen ansiosta. Kuulokkeet ovat ilmeisesti sertifioitu toimimaan Skype for Business, Lync, Skype, Avaya ja Cisco -puhelinsovellusten kanssa. Mikrofonin voi kääntää pois tieltä, kun sille ei ole käyttöä. Liitäntöjen osalta löytyy sekä USB-C että 3,5 mm liittimet ja kaukosäätimestä löytyy äänenvoimakkuus-, mykistys- ja vastausnapit. Muuta oleellista kerrottavaa on, että kuulokkeet hälyttävät jos koitat puhua hiljennettynä, SoundGuard suojaa äänipiikkejä vastaan ja dynaaminen taajuuskorjain vaihtaa audioasetuksia puheluiden ja musiikin välillä. Mukana tulee kantolaukku, johon kuulokkeet mahtuvat korvatyynyt käännettyinä. 165 grammaa painavia Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeita saa kaupasta noin 137 euron hintaan.
Muutaman viikon ja usean Skype-palaverin jälkeen kokemukset Plantronics Blackwire 5220 -kuulokkeista ovat positiiviset. Ääni kuuluu ulokkeellisen mikrofonin välityksellä hyvin vastapuolille ja nahkamaisesta materiaalista tehdyt korvien päälle tulevat pehmikkeet ovat mukavat, vaikka tietenkin hikoavat pitkässä käytössä kuten yleensäkin. Käyttömukavuudessa Blackwire 5220 voittaa selkeästi aikaisemmin etäpalavereissa käyttämäni Sennheiser Momentum In-Ear -nappikuulokkeet. Kuulokkeissa oleva kaukosäädin on vain USB-C liittimen yhteydessä, joten sitä ei ole tullut vielä käytettyä, sillä Macbook Prossani on vielä 3,5 mm kuulokeliitin. Äänenlaatu sekä puheluissa että musiikkia kuunnellessa on miellyttävä, mutta rankempaan kuunteluun työpöydältä löytyy Bose QuietComfort 25 -vastamelukuulokkeet.
Näiden kokemusten perusteella Blackwire 5220 -kuulokkeet tulevat kulkemaan repussa työmatkoilla, että etäpalavereissa istuminen olisi hieman mukavampaa.
Teknologia ja sen hyödyntäminen arjessa on aina kiinnostanut, vaikka käytännön toteutukset ovat itsellä jääneet aika vähäisiksi, eikä kotoa löydy esimerkiksi älyvaloja tai muuta älykodin ominaisuuksia. Mutta kun kesällä OP haki osallistujia Ajotapa-pilottiin, laitoin heti hakemuksen menemään. Nyt muutaman kuukauden on autostani löytynyt telemetrialaite, joka seuraa ajamistani GPS:n ja kiihtyvyysanturien kanssa, ja voin EDLooper-ajotapasovelluksen sekä Web-palvelun kautta seurata ajotapaani. Pilotin ja siinä kerättävän datan perusteella kehitetään ja testataan uudenlaista autovakuutuskonseptia, jonka hintaan asiakas voi itse vaikuttaa omalla ajotavallaan. Samalla tulee itse tietoisemmaksi omasta ajotavastaan ja kehittää sitä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi. Muutaman kuukauden seurannan perusteella pilotista ovat hieman kaksijakoiset tuntemukset.
Ajotapapilotti
Ajotapapilotti ja telemetrialaite
OP:n ajotapasovelluksen pilotti on hanke, jossa kehitetään ja testataan uudenlaista autovakuutuskonseptia yhdessä asiakkaiden ja Suomen Autokoululiiton kanssa. Ideana on kehittää vakuutus, jonka hintaan asiakas voi itse vaikuttaa omalla ajotavallaan ja samalla tulla itse tietoisemmaksi omasta ajotavastaan ja kehittää sitä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi. Ajotapapilotti kertoo, että tällaiset telemetriikkaan perustuvat autovakuutukset ovat monissa maissa jo arkipäivää, mutta Suomessa sellaisia ei vielä ole ollut.
Idea siis on kerätä asiakkaiden ajamisesta tietoja, että vakuutuksen hinta saadaan paremmin vastaamaan kunkin vakuutetun ajoneuvon todellista riskiä sen sijaan, että kaikilta asiakkailta perittäisiin tilastollisiin todennäköisyyksiin perustuva vakuutusmaksu. Kuulostaa järkevältä, jos asiaan liittyvät muut asiat jätetään huomioimatta. Sillä ajatus, että autoosi asennetaan laite, joka kerää kaiken tiedon liikkumisestasi ja ajotavastasi ja lähettää ne talteen pilvipalveluun ja vakuutusyhtiöösi, kuulostaa yksityisyyden suojan raja-aitaa murtavalta, mutta mielestäni ihan hyväksyttävää jos käyttäjä hyväksyy sen eikä se tapahdu käyttäjän tietämättä. Tietenkin palvelussa on klausuuli, ettei tietoja anneta kolmannen osapuolen tietoon. Mitä sitä ei edullisemman autovakuutuksen eteen tekisi, onhan tämä kaikki ”sekä vakuutusyhtiön että hyvin ajavien ja vähemmän riskialttiiden asiakkaiden etu”.
Toisaalta keräämällä tietoja ja niiden perusteella muodostattavista palveluista on kuitenkin huomattavasti lisäarvoa. Esimerkiksi Volvolla, saa automaattiset ajopäiväkirjat ja kaikki auton etähallinnat (Webasto, ilmastointi, moottori, lukot) ja tilastot missä on ajanut milloinkin. Kätevää esimeriksi silloin, jos poliisin automaattivalvonta antaa sakot Inkoosta, vaikka ei olisi siellä käynyt. Myös onnettomuuden sattuessa järjestelmä toimittaa apua automaattisesti GPS:n koordinaatteihin perustuen. Lisäksi huolto voi diagnosoida ongelmia etänä, mikä säästää omaa aikaa jos autoa ei tarvitse oikeasti viedä huoltoon. Eikä autoon integroidut laitteet ole ainoita, jotka tietoja liikkumisistamme keräävät. Auton navigaattori voi myös kerätä tietoa ja lähettää sitä jonnekin ja mahdollisesti tieto onnettomuuksista tai ruuhkista valuu muiden navigaattoreista vastaavasti myös omaan laitteeseen. Voi myös miettiä mitä kaikkea älypuhelimemme tietävätkään.
Autoon asennettava seurantalaite
Ajotapahtumat kerätään auton akkuun kytkettävällä MetaSystems S.p.A. -valmistamalla laitteella, joka tunnistaa, milloin autolla ajetaan ja kerää, sekä lähettää ajotapahtumatietoja automaattisesti ajon aikana GPS-teknologian ja kiihtyvyysantureiden avulla. Laite kytkeytyy päälle ja pois päältä automaattisesti sen mukaan, onko autossa virta päällä.
Telemetrialaitteen sai käydä asennuttamassa K1-katsastusasemalla, tai asentaa itse ohjeiden avulla. Käytännössä se kiinnitetään akun päälle tai sivulle, miten se parhaiten sopii. Laitteen takapuolella on valmiiksi kiinnitettynä kaksipuoleinen teippi kiinnittämistä varten. Kiinnittämisessä on hyvä huomioida, että laite ei pääse liikkumaan tai heilumaan itsestään, sillä se häiritsee mittauslukemia. Alkujaan asensin laitteen akun suojakotelon päälle, mutta kun mittausalgoritmit ja anturien käyttö muuttui, laskivat pisteet ylimääräisen heilumisen seurauksena. Laitteen siirto kiinteämmälle paikalle paransi mittaustarkkuutta ja pisteitä.
Laitteen asennus autoon
Ajotavan mittaus
Data kerätään GPS-tietojen ja kiihtyvyysantureilta saatavien tietojen perusteella ja karttakoordinaattien perusteella saadaan myös nopeusrajoitusalueeseen kohdistettua dataa. Kaiken kerättävän tiedon perusteella lasketaan looperscorea, joka määrittää nyt vielä vain teoriassa vakuutusmaksusta saatavan alennuksen.
Ajotavasta mitataan:
Ajonopeus
Ajoaika ja matkan kesto
Ajomatkat eriteltynä taajamassa, maantiellä ja moottoritiellä
Kiihdytysten ja jarrutusten voimakkuudet
Ohjausliikkeiden voimakkuudet
Miten ajotapa sitten vaikuttaa? Käytännössä ajotavasta mitataan niitä asioita, joita jo autokoulussa taloudellisen ajon kurssilla opetettiin ja diagnostiikkapistokkeeseen kytketyllä mittarilla havainnoitiin. Pitää keskittyä havainnointiin ja tarkkailemaan liikennettä myös kauempaa, jotta ehtii ennakoida tilanteisiin ajoissa. Pitämällä oikeat ja riittävät turvavälit, voi keskittyä ennakoivaan ja tasaiseen ajamiseen. Risteyksissä ja käännöksissä pitää pyrkiä ajamaan oikeilla tilannenopeuksilla, jotta ohjausliikkeet pysyvät rauhallisina. Ja tämä kaikki pisteytetään sensorien.
Esimerkkejä pisteisiin vaikuttavista asioista:
+ Tasainen nopeudensäätely
+ Oikea tilannenopeus
+ Auton liike-energian hyödyntäminen
+ Turhien jarrutusten ja pysähdysten välttäminen
+ Riittävät turvavälit
+ Tasaiset ohjausliikkeet
– Kovat kiihdytykset, jarrutukset
– Voimakkaat ohjausliikkeet kaarre- ja risteysajosa sekä kaistanvaihdossa
– Vaihteleva ajonopeus
– Toistuvat pysähdykset ja tyhjäkäynti
Käytännössä huippupisteet ovat 90 luokkaa, mutta kuulemma täyden vakuutushyödyn saa jo tätä ennen. Hyvät pisteet saa, kun pyrkii ajamaan mahdollisimman tasaisesti ja ennakoivasti, mutta satunnaiset voimakkaat kiihdyttämiset ja jarruttamiset ovat toki tarpeen. Ajotapapilotti kertoo sivuillaan, että ripeä kiihdyttäminen on tarpeellista esimerkiksi moottoritielle liityttäessä, joka näkyy karttapohjassa punaisina pisteinä, mutta ne eivät vaikuta ajotapapisteisiin alentavasti. Sama koskee jarrutuksia, sillä jatkuvat voimakkaammat jarrutukset viestivät ennakointitaidon puutteesta. Kiihdytykset ja jarrutukset lasketaan m/s -nopeuden muutoksesta, mutta en löytänyt tietoa mitataanko tieto kiihtyvyysantureiden perusteella vai GPS-datan pohjalta.
Kerätty data saadaan yhdistettyä myös nopeusrajoitusalueeseen, joten laite alentaa pisteitä jatkuvasta ylinopeudesta. Pisteet laskevat suhteessa ajettuun ylinopeuteen, käytännössä pari kilometriä yli rajoituksen on pari pistettä vähemmän. Satunnaiset ylinopeudet eivät kuitenkaan tee vaikutusta kokonaispisteisiin. Liian suuri nopeus on usein vahinkojen taustalla, joten tämänkin asian seuranta on ymmärrettävää. Joku voisi tähän kommentoida, että muutamien kilometrien ylinopeus liikennevirrassa sujuvasti ajamiseen on usein käytännöllistä, eikä siitä pitäisi pisteitä alentaa.
EDLooper-sovellukset
Ajotapaa ja kerättyä tietoa voi seurata sekä älypuhelimiin saatavilla olevan EDLooper-sovelluksen avulla että EDLooper-sivuston kautta. Sovelluksesta näkee esimerkiksi ajomatkaan, kiihdytyksiin, jarrutuksiin liittyviä tietoja ajomatka- ja päiväkohtaisesti. Jos laitteesta olisi auton diagnostiikkapistokkeeseen kytkettävä versio, saataisiin vielä muun muassa polttoaineen kulutukseen liittyvää tietoa.
EDLooperin Web-sivusto tarjoaa visuaalisen näkymän ajotapaan. Reitti piirretään kartalle, jonka värityksellä indikoidaan ajotapan hyvyys vihreillä ja punaisilla pisteillä. Punainen indikoi voimakkaasta liike-energian muutoksesta. Web-käyttöliittymässä voi liikutttaa hiirtä Ajot -välilehden alaosassa olevan graafin päällä, joilloin tiettyjen pisteiden kohdalla kartalla näkyy ”jarrutus”, ”kiihdytys”, ”pumppaus” , ”moottorijarrutus” ikoneita. Mobiilisovelluksessa tätä tietoa ei ole kuin värityksen osalta.
Web-sovellus tarjoaa kattavan näkymän telemetrialaitteella seurattaviin tietoihin, mutta ei sekään esimerkiksi kerro, mistä eri värit ja pisteytys käytännössä koostuu.
EDLooper: päänäkymäEDLooper: Ajot
EDLooper: Kartta
EDLooper-mobiilisovellus on hieman karsittu versio Webissä olevasta käyttöliittymästä, mutta mahdollistaa laitteella kerätyn tiedon selaamisen ajon tietojen ja reitin osalta ja looperscoren katsomisen. Sovelluksella voi täydentää myös tankkaustietoja, jotka ovat lähinnä omaksi huviksi.
EDLooper-sovellus: MatkatEDLooper-sovellus: Reitti
EDLooper: Pisteet
Ajotapapilotin kokemukset
Syyskuu: ensimmäinen kuukausi
Ajotapapilotti lähetti ensimmäisen kuukauden jälkeen hyvän yhteenvedon pilotin etenemisestä ja miten asiat ovat sujuneet yleisellä tasolla. Sähköpostissa oli myös vastauksia käyttäjien yleisiin kysymyksiin, jotka olivat myös itseäni askarruttaneet. Hankkeen Usein kysytyt kysymykset -sivulla on kerrottu lähes kaikki mitä mieleen voi juolahtaa.
Muutama yleinen fakta siitä, mitä pilottiin osallistuvien ajotavoista hanke oppi syyskuussa:
Ajotapapilotin syyskuun arvoja kaikkiaan
Asensin telemetrialaitteen omaan autooni syyskuun loppupuolella ja sain mittariin 299 kilometriä ja 7,5 ajettua tuntia. Keskimääräinen looperscore oli 74 ja kuun lopussa alennusprosenttini oli 21. Maksimialennusprosentti on 25. Kuukauden aikana kiinnitin enemmän huomiota ajotapaani, mutta ajoittain jäi kyllä arvoitukseksi, miksi pisteet jäivät alhaisiksi. Ajotavan ja pisteiden yhteys oli selkeästi havaittavissa ja looginen.
Pisteet syyskuussa
Lokakuu, toinen kuukausi
Toinen testikuukausi oli hieman ensimmäistä kiinnostavampi, kun laitteita säädettiin tulkitsemaan ajetut matkat paremmin ja laskentatapaa säädettiin taloudellisesta ajosta enemmän turvalliseen ajoon. Nyt kiihtyvyysantureiden antamaa tietoa hyödynnetään enemmän, sekä kiihdytykset, jarrutukset ja voimakkaat sivuttaisliikkeet vaikuttavat enemmän pistelaskennassa kuin aiemmin. Vastaavasti tyhjäkäynti ei enää vaikuta pisteisiin ja taajama-ajon nopeuden vaikutusta on muutettu.
Muutama yleinen fakta siitä, mitä pilottiin osallistuvien ajotavoista hanke oppi lokakuussa:
Ajotapapilotin lokakuun arvoja kaikkiaan
Lokakuussa ajotapani looperscoren mukaan pysyi samanlaisena kuin syyskuussa, mutta muutosten jälkeen pisteeni laskivat selkeästi, vaikka ajotapani ei muuttunut. Kysyin asiasta, jonka jälkeen siirsin telemetrialaitteen sijaintia tukevammalle alustalle. Lokakuussa ajoin 729 kilometriä ja lähes 12 tuntia. Keskimääräinen looperscore oli 70 ja kuun lopussa alennusprosenttini oli 18. Päivityksen jälkeen pisteiden ja ajotavan yhteys toisiinsa jäi avoimeksi kysymykseksi, enkä enää tiedä miten pitäisi ajaa, että saisi hyvät pisteet. Muutoksesta ei myöskään kerrottu etukäteen, joten pisteiden yhtäkkinen laskeminen ihmetytti, mutta arvailin jotain laskentatavan muutosta, kun myös EDLooper-sovellus päivittyi samaan aikaan.
Pisteet lokakuussa
Tunnelmat kokeilusta
Kokonaisuutena muutaman kuukauden ajotavan seuranta on ollut mielenkiintoista, joskin ei ole paljoa uutta opettanut, vaikka olen kiinnittänyt sen aikana enemmän huomiota ajotapaani. Looperscoren seuraaminen ja sen arvojen ihmettely on välillä ärsyttänyt, kun en ymmärrä miten esimerkiksi moottoritiellä vakionopeudella rajoitusten mukaan ajaessa pisteet ovat vain 70 tuntumassa tai miksi pisteet sahaavat ja pomppivat suoralla tiellä ajaessa. Ilmeisesti myöskään matkan pituutta ei oteta huomioon pisteissä, eli lyhyt auton siirto voi laskea pisteitä huomattavasti. Näiden mittauskokemusten perusteella en pidä laitetta kovin luotettavana, sillä mittauksiin vaikuttavat muutkin asiat kuin vain ajaminen, ainakin kun kiihtyvyysantureita alettiin paremmin hyödyntämään. Myös erilaiset ajotilanteet ja -tapahtumat vaikuttavat pisteisiisi, vaikka et itse voisi niihin vaikuttaa. Myös lokakuussa tehty päivitys laitteen antureiden käyttöön heikensi luottamusta mittauksen ja seurannan toimivuuteen.
Toisena aspektina on tietenkin yksityisyyden suojaan liittyvät asiat, kun autosi liikkeitä seurataan reaaliajassa ja tiedot tallentuvat pilvipalveluun. Pilotin osalta kyllä kerrotaan, että tietoja ei käsitellä tavalla joka yhdistää henkilön sijaintiin. Ajamiseen liittyviä tietoja näkevät asiakkaan lisäksi vain OP ja Suomen Autokoululiitto. Tällainen seurantalaite olisi varmasti unelma ruuhkamaksuista intoileville, kun sijaintitiedon perusteella voitaisiin suoraan laskuttaa autoilijoita. Myös poliisi olisi varmasti innoissaan laitteesta, jonka avulla autoilija voi itse ilmoittaa mahdollisen ylinopeuden ja vielä automaattisesti. Kolmas maailmalta kuulemani ”ongelma” on, että et välttämättä saa normaalia autovakuutusta, jos sinut on todettu korkean riskin kuljettajaksi. Mutta tämähän on toisaalta vain reilua vähäriskisille kuskeille.
Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä lopputulemia Ajotapapilotilla on ja tulevatko seurantalaitteet autoihin joko vakuutusmaksujen perusteeksi tai enemmän ruuhkamaksuilla rahastukseen. Kun ajotavan seurannalla saa maksimissaan vain 25% alennuksen auton kaskovakuutuksesta eikä muita etuja, en henkilökohtaisesti sitä välttämättä ottaisi käyttöön. Pilotin kokemusten perusteella pääsen ajotavallani noin 15 prosentin alennukseen riippuen miten hyvin laite on kiinnitetty, mutta enemmän asiaan vaikuttaa takaraivossa oleva tunne, että isoveli valvoo. Ilman laitettakin ajan yhtä turvallisesti, mutta laite tuo ajamiseen samanlaisen holhoamisen tunteen, kuin mitä automaattinen liikennevalvonta eli nopeusvalvontalaitteet teiden varsilla. Ajamisen lisäksi pitää huomio kiinnittää siihen liittymättömiin asioihin.
Ainakin yksi positiivinen lopputulema testikäyttälle pilotista on, kun saa alennuksen auton vakuutusmaksusta seuraavan vakuutuskauden alusta alkaen vuoden ajaksi. Sovelluksen näyttämä alennusprosentti ei vaikuta oikeasti vakuutusmaksuun, vaan pilotin jälkeen annettava 5-25% alennus määräytyy sen mukaan, miten kyseisen asiakkaan pisteet sijoittuvat muiden pilottiasiakkaiden pisteisiin nähden.
Olen aina tykännyt käydä messuilla katselemassa uusia asioita ja ideoita, oli se matkailuun, urheiluun tai digiin liittyvää. Viime viikonloppuna tuli laajennettua kokemuksia käymällä I love me -tapahtumassa. Ensikuulemalta kuulostaa hieman narsistien kokoontumiselta, mutta kun lukee tapahtuman lisälauseen ”ole tärkeä itsellesi” ja katsoo sisältöä, löytyy messuille ihan hyvä agenda. Myös miehille.
I love me -tapahtuma
I love me -tapahtuma järjestettiin Messukeskuksessa 20.–22.10.2017 ja lyhyesti tiivistettynä se sisälsi kaikkea muodista ihonhoitoon ja kuntoilusta joogaan ja ruokavalioon. ”Ole tärkeä itsellesi” -lause kuvaa osaltaan hyvin messujen sisältöä, jos näin miesnäkökulmasta katsottuna jättää muun muassa meikkaamisen, muodin ja kauneusjutut vähemmälle painoarvolle ja keskittyy tapahtuman terveelliseen ruokavalioon ja elämäntapaan liittyviin osioihin. Jos kiinnostaa tarkemmin, mitä tapahtumassa oli tarjolla, kannattaa lukea messulehti.
Lauantaina klo 12 oli ruuhkaa
Olin eritoten kiinnostunut tapahtuman terveellinen ruokavalio -aiheesta, joka näin ikääntyessä on vuosi vuodelta tärkeämmässä roolissa. Pitää hieman miettiä, mitä suuhunsa laittaa, eikä joka päivä syödä pizzaa ja hampurilaisia. Eli kiinnittää huomiota pieniin yksityisseikkoihin kuten määrään, ateriakertoihin, sekä etenkin ruoan laatuun. Ja tietenkin kasviksia ja hedelmiä tulisi syödä riittävästi ja monipuolisesti päivittäin, hiilihydraattien tulisi olla kuitupitoista täysviljaa kuten kauraa. Ja lisäksi pitäisi syödä kalaa. Asia ei taida yllättää ketään :)
Messuilla pääsikin nauttimaan enemmän tai vähemmän hyvistä maistiaisista ja sai vinkkejä myös kotiin, kuinka voisi syödä terveellisemmin. Etenkin Foodinin raakasuklaiden maistelupiste oli suosittu ja Pure Heron kahvilan raakakakut olivat erinomaisia pakurikahvin kera. Jungle Juice Barin smoothiet olivat myös oivia. Vastaavasti terveellisten ruokien maun ennakkoluuloja vahvistamaan CocoVin viher- ja marjasmoothiet tarjosivat jotain aivan käsittämättömän etovaa. Sanottakoon, että CocoVin kvinotto oli maukasta. Harmillisesti en huomannut HamppuFarmin hamppusnacksejä ja Real Snacksin Oats-kaurasipsejä, kävelin ohi Puhdas+:n tuotteista, ja myös Tomi Kokon maistattama Five AM -kahvi meni ohitse. Five AM -kahvi on kyllä hyvää, kunhan siitä ei tee rasvakahvi-versiota eli laita sekaan kirnuvoita, MCT-öljyä, cayennepippuria, macaa ja lucumaa.
Superfoodeja oli tarjolla Puhdistamolla
Foodinin raakasuklaamaistajaiset
Terveellisen ruokavalion trendikkyys näkyi, sillä Puhdistamolla, Foodinilla, CocoVilla ja Ruohonjuurella oli tapahtumassa isot messukojut pystyssä ja enemmän messukävijöitä pörräsi vain meikkiosastolla, kun Jeffree Star oli selfie-kuvissa. Raakaruokaa ja superfoodeja, mitä muuta sitä ihminen tarvitseekaan. Raakaruoassahan prosessoidaan vain asiakkaiden maksutapahtumia ja superfoodit tarkoittavat puhdasta ja lisäaineetonta rahavirtaa suurella tiheydellä. Osastot tarjosivat myös vinkkejä ruokavalioon ja pitämään huolta vatsasta. Ruokavaliossa pitää olla tasapaino, koska elimistö tarvitsee riittävästi energiaa sekä ravintoaineita (mutta ei maitoa).
Haksahduin ostamaan myös pari pussia Ambronitea, eli ravitsevaa juotavaa ateriaa, joka sisältää muun muassa kauraa, mantelia, omenaa, nokkosta, pinaattia, pellavansiemeniä, chlorellaa, spirulinaa, karpaloa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrniä. Ei muuten ollut maultaan yhtään niin pahaa, mitä kuvittelin aikaisempien vuosien puheiden perusteella. Ambroniten makua onkin kuulemma parannettu.
Ambronite: juotava superateria
Puhdasta proteiinia
Toinen kiinnostava osa-alue tapahtumassa näin harrasteurheilijana oli hyvinvointi ja liikunta. Paikalla oli ainakin muun muassa Lifestyle-valmennusta tarjoava Lifted, hieman erilaista ryhmäliikuntaa tekevä Training for Warriors. Myös esportilla oli kiinnostava koju, joka mainosti jotain extreme-tekemistä, mutta näin jälkikäteen en löydä Internetistä mitään mainintaa tuosta.
Lifted
Training for Warriors
Tapahtumassa oli paljolti erilaisia tuote-esittelyitä, jotka liittyivät hyvinvointiin. Parempaa istumisergnomiaa pääsi testaamaan Salli-satulatuoleilla ja sellainen olisi kyllä toimiva myös kotikonttoriin, ellei hinta olisi kolminumeroinen ja alkaisi kuutosella. Avaintieto esitteli Gymba-seisoma-alustan lisäksi GetUpDesk-telinettä, jolla normaalista pöydästä saa seisomapöydän. Aika kätevä.
Salli-satulatuoli on istumatyöläisen pelastus
GetUpDesk tekee pöydästä seisomapöydän
Hyvinvointiteemaan liittyen tapahtumassa oli osastoja myös erilaisiin hoitoihin liittyen. Jos aamulla ei ehtinyt meikata tai hiukset kaipasivat uutta kampausta, onnistui se messuilla. Kehon sai hoidettua kuntoon kiropraktikolla tai osteopaatin vastaanotolla, eikä luontaishoitoja kuten energeettista jäsenkorjausta ollut unohdettu. Näiden päälle kun vielä nautti suodatettua vettä, niin olo oli freesi.
I love me -tapahtuma oli virkistävä kokemus ja tarjosi kattavan näkemyksen mitä uutta hyvinvointiin liittyen on raakaruoalla ja superfoodeilla tarjottavana. Myös erilaiset kehonhuoltoon liittyvät hoidot olivat kiinnostavia, joskin tuttuja asioita. Kiersin pintapuolisesti läpi myös miehien kohderyhmään kuulumattomat osiot ja kaikenlaista sitä onkin naisille tarjolla kauneuteen ja hyvinvointiin liittyen.
Messujen parasta antia itselle oli erilaiset tarjoukset ja kerrankin messuilta ei tarvinnut lähteä pois tyhjin vatsoin tai käsin. Puhdistamolta tuli ostettua välipalapatukkaa, raakasuklaata, chia-siemeniä ja Foodinilta mukaan tarttui kookosmannaa, sitruunamehua ja lisää patukoita. Raakaa ja terveellistä, joskin jäi kyllä mietityttämään tuotteiden katteet, kun tuotteita myytiin messuilla ja myydään verkkokaupassakin vähän väliä 20 – 50 prosentin alennuksella.
Maastopyöräenduron kilpailukausi päätettiin Ride More Cupin osalta Porvoon Kokonniemessä 17.9., jossa reitit kiersivät osaltaan Bike Parkin tuttuja 1 ja 2 -linjoja ja lisäksi nyppylän taakse oli linjattu oivia metsäpätkiä. Nyt oli hyvä tilaisuus hakea ajotuntumaa viikon päästä siintänyttä Sappeella ajettavaa SM-sarjan viimeistä osakilpailua. Alkusyksy oli ollut sateinen ja se näkyi myös Kokonniemessä, jossa etenkin Bike Parkin erikoiskokeet tarjosivat märkää savea ja metsässä märät ja multaiset juuret toivat oman jännityksensä kilpailun kulkuun. Porvoossa ajettu kisa oli omalta osaltani ensimmäinen kunnon rykäisy sitten Levillä ajetun SM-sarjan osakilpailun, jossa loukkasin säären pusikossa piilossa olleeseen kantoon. Seitsemän viikon ajotauko näkyi ajovarmuudessa ja vauhdissa, vaikka muuten pyörä tuntui kulkevan ihan mukavasti. Lopputuloksissa 13. (+01:17) sijaan ei voi olla tyytyväinen, vaikka odotettavaa se loppukauden treenimäärällä olikin.
Ride More Cup: Kokonniemi (kuva Joel Rossi)
Ride More Cup: Kokonniemi
Porvoon Kokonniemi tarjoaa pääkaupungin lähellä hyvät treenimaastot enduromaastopyöräilyn harrastamiseen ja onkin Tornikeskuksen ja Sappeen lisäksi yksi niistä paikoista, joissa on tänä vuonna tullut ajettua enemmän kuin kerran. Reittejä löytyy helposta bermipätkästä kunnon alamäkijyräämiseen ja hyppyihin, joten lajin kirjo tulee hyvin esille. En tosin ollut aikaisemmin edes tietoinen, että myös mäen takana lähtee reittejä, jotka ovat vielä parempia lajinomaisia harjoitteita, kuin laskettelurinteessä olevat.
Ride More Cupin päätösosakilpailussa ajettiin monipuolisesti Kokonniemen tarjontaa, jättäen vaativimmat alamäkireitit pois. Aamupäivällä oli aikaa kiertää kaikki reitit läpi ja ajoinkin ne kahdesti, jolla sai hieman takaisin hukassa ollutta ajotuntumaa. Samalla pyörä ja ajovarusteet saivat mukavan mutakuorrutteen. Varsinainen kisa alkoi klo 14 ja maalissa oltiin pari tuntia myöhemmin. Kokonaisuutena noin 10 minuutin kilpailu tarjosi hauskaa ajamista, joskin hissijonot muodostuivat suhteellisen pitkiksi, kun kaikki 150 kuskia oli päässyt reitille. Erikoiskokeita oli viisi, joista jokainen ajettiin kahteen kertaan. Kaikkiin siirtymiin sai käyttää hissiä.
Ride More Cup, Kokonniemi
Kilpailu aloitettiin Bike Park -osuudella, kun ensimmäinen erikoiskoe kulki käytännössä samaa reittiä kuin normaali 2.-reitti. Savisella rinnepätkällä sai olla tarkkana ja lopun nurmikko-osuudella otin tyhjät pois kyntäen kyljelläni noin 4 sakkosekunnin arvoisesti. Siitä oli hyvä jatkaa toiselle erikoiskokeelle, joka aloitti kisan metsäosuuden. Erikoiskokeet kaksi ja kolme sisälsivät aika lailla samanlaista kalliota, juuria ja puiden välissä rullailua, ja neljäs pätkä viimeisteli metsäosuuden hieman vauhdikkaammalla runttaamisella. Kierroksen päätti viides erikoiskoe, joka oli sama kuin Bike Parkin 1. -reitti, mutta hyppyosuudet poistettuna. Kaiken kaikkiaan nautittavaa ajamista, eikä savinen, märän multainen ja liukas keli juurikaan haitannut ajofiilistä.
Oma ajo tuntui lopulta seitsemän viikon ajotauosta huolimatta kulkevan ihan kohtalaisesti, mutta tauko näkyi ajovarmuudessa ja sitä myöten vauhdissa. Sykkeet olivat mittarin yläpäässä ja juurakoissa oli havaittavissa varovaista laahaamista. Mutta se täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran ajaminen ei ollut ainakaan kannustuksesta kiinni. Spirit of Enduro, eli Zemppimies oli jälleen radan varressa kannustusjoukkojen kärkihuutajana ja ääntä lähti sillä volyymilla, että koko metsä raikui. Pitänee kaivaa GoProsta pätkiltä kuvaamani videot näytteeksi, miten kannustamista pitää hoitaa :)
Kokonniemessä oli kannustus paikallaan
Kokonniemen herruuden lopputuloksissa vei odotetusti Jarmo Valtonen ajalla 0:10:38, 17 sekunnin erolla toiseksi ajaneeseen Miika Oinoseen, ja 2 sekunttia myöhemmin kolmanneksi kurvaili Kari Veikkolainen. Naisissa voittoon ajoi Kaisa Härkönen, toiseksi Suvi Vacker ja kolmanneksi Hanna Soinila. Jälkipelejä voi harrastaa EK-aikoja tutkailemalla. Omasta kisasta ei paljoa jäänyt kerrottavaa, kun loppukesän treenitauko ja löysäily toi lopulta 13. sijan, 1 min 17 s voittajasta jääden. Toisaalta, tulos oli tällä treenimäärällä ihan odotettava ja osoittaa, että lajinomaista treeniä ja Bike Parkissa vauhdin hakemista pitää tehdä läpi kisakauden aktiivisesti.
Ride More Cup oli kauden piristys SM-sarjan osakilpailujen välissä ja tarjosi hieman rennompaa, mutta silti kunnon kisaamista lähialueen maastoissa. Mielakka tarjosi kauniin kesäisen sään lisäksi erinomaisia Bike Parkin ja metsäpätkien yhdistelmää, Fiskarissa ajettiin mutaisessa polkumaastossa ja Kokonniemi kruunasi cupin syksyisen lämpimässä ja mutaisessa kelissä. Harmillisesti en päässyt ajamaan Fiskarsiin, joten kaikkien kisojen ajaneiden kesken arvotusta pyörästä ei tarvinnut jännittää. Toivottavasti vastaavasta rennosta kisasarjasta saadaan nauttia myös ensi kaudella.
