Pieni Karhunkierros koiran kanssa

Luontoretkeily on viime vuosina nostanut suosiotaan ja etenkin tänä vuonna Korona-viruksen jälkimainingeissa tuntuu, että jokainen kansallispuisto ja retkeilyreitti on täynnä patikoijia. Kesälomareissulla pohjoiseen poikkesimme Oulangan kansallispuistossa retkeilemässä Pienen Karhunkierroksen koiran kanssa.

Oulangan kansallispuisto ja Pieni Karhunkierros

Oulangan kansallispuisto sijaitsee 50 km Kuusamon pohjoispuolella ja tarjoaa nähtävyyksinä koskien kuohua, riippusiltoja ja ainutlaatuisia maisemia. Useimmat nähtävyydet sijaitsevat muutaman kilometrin kävely- tai melontamatkan päässä pysäköintialueilta.

Nähtävyyksistä helpoimmin saavutettavissa on Kiutakönkään koski, joka sijaitsee vain yhden kilometrin päässä Oulangan luontokeskuksesta. Jyrävän luonnontilainen koski on toinen helposti saavutettava kuohuva nähtävyys, joka sijaitsee Pienen Karhunkierros -reitin varrella, noin 3,5 kilometriä Juuman pysäköintialueelta. Se on hyvä kohde päivävaelluksena ja kiersimme sen ohikulkumatkalla. Reitille löytyy Metsähallituksen reittiopas ja kartta vuodelta 2017.

Pieni Karhunkierros on 12 kilometrin rengasreitti, joka johdattaa reppuretkeilijän Oulangan kansallispuiston eteläisimpään osaan. Maisemareitiksi kutsutun päiväreitin varrella pääsee ihastelemaan upeaa Oulangan luontoa: kuohuvia koskia, jyrkkiä kallioita ja suojaisia metsiä.

Pieni Karhunkierros

Pieni Karhunkierros -reitti on vaikeustasoltaan keskivaativa, mutta lähinnä korkeuserojen vuoksi. Reitti on sorastettu ja helppokulkuinen, joten oikea vaikeustaso keskivertoihmiselle on helppo. Arvioitu kulkuaika on 4 -6 tuntia. Reitti on merkitty vihreillä maalimerkeillä reitin varren puihin, eikä opasteita ja sorastusta seuraamalla voi eksyä. Lähtöpisteenä voi olla Juuman pysäköintialue tai Basecamp Oulanka, joissa Juumassa on isompi parkkialue. Heinäkuun puolessa välissä aurinkoisessa kelissä Juuman parkkipaikka oli aivan täynnä autoja tienvarsia myöten, joten suuntasimme hiekkatietä pitkin Basecamp Oulankaan, jossa oli juuri yksi vapaa parkkipaikka vapaana. Basecampilta lähdettäessä reitti on noin pari kilometriä lyhyempi.

Reippaasti kävellen pienen kääpiövillakoiran tahtia ja välillä maisemia ihaillen reittiin meni noin 3 tuntia ja matkaa kertyi 10 kilometriä (Strava-jälki).

Pieni Karhunkierros alkaa Juumasta, josta suunnataan kohti Myllykoskea vajaan parin kilometrin päähän. Myllykoskella on päivätupa, tulentekopaikka ja käymälä. Sulan maan aikaan kulkusuunta on määritelty myötäpäivään Kallioportin korkean nousun ja porrastuksen takia, joten Myllykoskella ylitetään Kitkajoki riippusiltaa pitkin ja taivalletaan kohti Pyöreälampea. Matkan varrella on kosteissa kohdissa pitkostusta ja polku on osin kulunut kivikkoiseksi.

Pyöreälammelle tultaessa on hyvä pitää pieni juomatauko tulentekopaikalla ja jatkaa matkaa Kallioportille. Kallioportilla on näköalatasanne, jolta avautuvat huikeat näköalat Kitkajoen laaksoon. Matkaa Juumasta kertyy 3,2 kilometriä.

Kallioportilta matka jatkuu Harrisuvantoon helppokulkuista kangasmaastoa pitkin, mutta reitillä on myös vaikeakulkuista laskua ja maaporrastuksia. Tai näin ainakin reittikuvaus kertoi, vaikka todellisuus oli helppokulkuista maastoa Kallioportin portaiden ja 100 metrin maaportaiden jälkeen.

Harrisuvannosta löytyy tulentekopaikka, jossa on hyvä ottaa evästä ennen riippusillan ylittämistä. Matka jatkuu nousemista kohti Kalliosaaren "näköalapaikkaa" kangasmaastoon tehtyä helppokulkuista hiekkauraa pitkin.

Kalliosaaren kohdalta reitti alkaa laskemaan kohti Siilastuvan tulentekopaikkaa ja Jyrävää. Matkaa Kallioportilta kertyy 4,6 kilometriä. Jyrävän suvannosta löytyy myös toinen tulentekopaikka ja käymälä. Jyrävällä on hyvä hetki ihastella valkoisena kuohuavaa Jyrävän koskea, joka putoaa muutaman metrin matkalla 9 metriä.

Jyrävältä on hieman kiivuttavaa takaisin kohti Myllykoskea ja matkalla voi ihastella kauempana siintävää Aallokkokoskea. Osuus on helppokulkuista kangasmaastoa, mutta sisältää porrastettuja korkeuseroja. Ennen Juumaa ylitetään vielä uudestaan Niskakosken riippusilta. Matkaa Jyrävältä Myllykoskelle tulee 2 kilometriä ja päätepisteeseen Juumaan tulee 3,5 kilometriä.

Pieni Karhunkierros on hyvä päiväretki ja sopii mainiosti perheille ja myös ahkerammille kulkijoille välipäivän aktiviteetiksi. Hyvällä säällä reitti voi olla ruuhkainen, sillä se on erittäin tunnettu ja helposti saavutettavissa.

Saariselkä maastopyörän selästä

Saariselkä on tunnettu hiihtoladuistaan ja Laanilan monotansseista, sekä Urho Kekkosen Kansallispuistosta, mutta mitä Saariselän alueella on tarjottavaa maastopyöräilijälle? Kävimme kesälomareissulla tutustumassa alueen reitteihin parin päivän ajan, eli pintaraapaisun verran. Hyvää ajettavaa riittää, kun tietää minne suuntaa. Tässä muutamia reittivaihtoehtoja eri lähteistä koottuina.

Pintaraapaisu Saariselän maastopyöräreitteihin

Saariselällä on hyviä reittejä maastopyöräilyyn ja korkeuseroja riittää sopivasti, mutta hyvien reittien löytäminen vaatii hieman etukäteisselvittelyä, sillä latupohjat ja muut merkityt reitit ovat aika tylsiä ajettavia. Hyviä lähtökohtia reittien etsimiseen on Saariselän maastopyöräreitit -sivusto, Saariselkä MTB Stagesin reittikartat ja Metsähallituksen Saariselkä - Maastopyöräilyopas 2018.

Saariselällä on Partioaitan liike, josta ostimme sekä UKK:n retkeilykartan että kotiin unohtuneen kompassin, ihan varmuuden vuoksi. Kummallekaan ei ollut lopulta tarvetta, kun emme Kulmakurun reitille lähteneet.

Tässä muutamia suositeltuja reittejä maastopyöräilyyn yllä olevien sivustojen ja oppaiden avulla kuvattuna. Huomioitavaa on, että "Urho Kekkosen kansallispuiston alueella pyöräily on sallittu ainoastaan merkityillä reiteillä. Lisäksi pyräily on erikseen sallittu Kopsusjärven maastouralla ja Niilanpäältä Suomunruoktulle menevällä uralla. Reiteiltä ei saa poiketa!"

Vellinsärpimän lenkki

Vellinsärpimän lenkki, tai Maastopyöräoppaassa Taajoslaavunpolku, on ehkä Saariselän mukavin reitti, tai näin olen kuullut. Rauhallista vaihtelevaa polkua ja sen mittainen reitti, että polkaisee ympäri hyvin kevyellä varustuksella. Saariselältä tai Kiilopäältä lähdettäessä reitin pituus on 26 kilometriä ja ajoaika-arvio 3-4 tuntia.

"Pitkä retkireitti, jolla on paljon korkeuseroja ja maisema vaihtelee avotunturista komeaan vanhaan mäntymetsään. Vellinsärpimä - Taajoslaavun pitkä neulaspolkuosuus on kokeneemmalle kuskille nautinnollista maastopyöräilyä ja vanhat pitkokset koettelevat tasapainoa." - Saariselkä - Maastopyöräilyopas 2018

Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 2. etappia, josta Junioreiden reitti on retkeilijälle mielekkäämpi, jos ei halua liikaa ahkeroida. Maastopyöräoppaaseen (9) verrattuna Stages tulee pidemmän matkaa puron vartta ja kiertää Luuvaaran eteläpuolelta. Jos Luulammelle saavuttaessa voimat ovat vähissä ja lähdit Saariselältä, voi takaisinpäin suunnata Stagesin reittiä Rumakurua ja Iisakkipäätä kohden. Hyvävoimaiset polkijat nousevat Luulammelta vielä tekemään lenkin Ahopäiden kautta.

Laanilan kultamaat

Kultareitti on hyvä kevyemmän päivän rullailu historiallisella kullankaivuualueella, pääasiassa metsäautotietä ja patikkapolkua pitkin. Pituutta tulee 13 kilometriä ja aikaa menee 1-2 tuntia, riippuen miten paljon pysähtelee lukemaan historiasta kertovia kylttejä. Lähtöpaikkana toimii Laanila ja reitti päättyy Kutturantielle lähelle Kakslauttasta, josta voi palata Laanilaan latu-uraa pitkin. Reitti on merkitty oranssein reittimerkein. Hangasjoen ylityksen voi yrittää suorittaa ajamalla.

Reitti on muuten mukava, mutta sekä alkuun että loppuun on runsaasti siirtymää, lähti liikkeelle Saariselältä tai Kiilopäältä. Eli tämä on hyvä yhdistää esimerkiksi Ruijanpolun kanssa, jolloin Kutturantieltä suunnataan kohti Kakslauttasta sähkölinjan alla kulkevaa uraa pitkin ja latupohjan kautta Ruijanpolulle ja kohti Laanilaa.

Maastopyöräoppaassa reitti on numero 3, Laanilan kultareitti. Laanilasta voi ajaa nelostien vartta kohti reitin alkupistettä. Reitin päätepisteestä Kutturantieltä oppaassa poiketaan ilmeisesti moottorikelkkauralle, joka näytti menevän aika soiseen maastoon, joten me jatkoimme tietä pitkin nelostielle ja sen vieressä menevälle sähkölinjalle, jonka alla kulki polku.

Yhdistimme Kultareitin Ruijanpolkuun, josta sai aikaan hyvän muutaman tunnin lenkin. Stravan mukaan matkaa tuli 35 kilometriä ja aikaa meni 3 tuntia.

Ruijanpolku

Vaihtoehtona Rönkonkierrokselle Kiilopään ja Laanilan välimaastossa on ajaa Ruijanpolkua. "Laanilan ja Sompiojärven välille merkitty ruijanpolku on osa ikiaikaista kulkukeinoa Lapista Ruijaan, eli Norjaan Jäämeren rannalle. Entisaikaan kulkureitti on tärkeä kauppareitti, mutta nykyaikana polku on mitä mainion maastopyöräilyreitti!" Kiilopääntien ja Laanilan välinen osuus on noin 6 kilometriä ja vaikeusasteeltaan vaatia, sillä edessä on paljon kivikkoa ja jatkuvaa loivaa nousua, kunnes reitti kääntyy laskuun. Metsähallituksen Maastopyöräilyopas -kartassa Ruijanpolku löytyy numeron 5 kohdalta.

Ruijanpolkua voi jatkaa eteenpäin Kiilopääntieltä etelään, josta "reitti helpottuu teknisesti jonkin verran, mutta edessä on huonoja tai purettuja pitkospuita ja siltoja sekä suuri määrä tuulenkaatoja. Kopsusjärvetien ylityksestä eteenpäin reitti on Kaptukaislammille asti leveämpää mönkijäuraa. Kaptukaislammilta eteenpäin reitti muuttuu jälleen kapeksi, ja sitä on paikoin jopa hankala erottaa maastosta. Sompion luonnonpuistossa ja Nattasilla Ruijanpolku muuttuu kivikkoiseksi rakaksi. Suositus on kääntyä takaisin Kaptukaislammilta. " - Ruijanpolku. Lisää Ruijanpolusta retkeilyreittinä voi lukea Luontoon.fi-sivustolta.

Rautulammen reitti

Urho Kekkosen kansallispuiston klassikko retkeilyreitti on Rautulammen retkireitti, joka tarjoaa huikeat tunturimaisemat ja reilusti korkeuseroja. "Erämaisessa ympäristössä kulkeva reitti ei sovellu kokemattomille ja vaatii hyvän varustautumisen. Rautuojan purolaaksossa polku puikkelehtii monena rinnakkaisena pikkupolkuna ja ylittää pieniä puroja". Pituutta reitillä on 22 kilometriä, kun lähtöpisteenä toimii Kiilopää UK-puiston lähtöportti. Vaativan reirin arvioitu ajoaika 3-4 tuntia.

Reitti koostuu retkeilyreitistä, mutkittelevasta kapeasta kinttupolusta, kivikkoisesta tunturireitistä ja leveästä maastourasta. Kurun osalta reitti saattaa olla pusikkoinen. Alussa ja lopussa reitti on merkitty sinisillä rastiviitta retkeilyreittimerkinnöillä. Rautulammille ajetaan notkon itäreunaa.

Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 3. etappia, jossa reitti ajetaan vastapäivään, kun Maastopyöräoppaassa reitti kuljetaan myötäpäivään.

Kulmakurun reitti

Yksi Saariselän alueen vaativimmista klassikkoretkeilyreiteistä on Kulmakurun reitti 4-tien länsipuolella. "Laajat näköalat Hammastunturin erämaahan ja komea Kulmakurun rotko, kaksi kahlausta Tolosjoen poikki sekä raskas nousu ja vauhdikas laskuosuus tekevät reitistä vaativan, mutta elämyksellisen." Reitti on pituudeltaan 25 kilometriä ja ajoaikaa menee 3-4 tuntia, eli edellyttää hyvää kuntoa ja maastopyöräilykokemusta. Lähtöpisteenä toimii Saariselkä tai Laanila. Meidän oli tarkoitus ajaa tämä reitti, mutta ukkosen ja sateen uhka muutti suunnitelmia ja ajoimme vain Laanilan kultareitin Ruijanpolun yhdistelmänä.

Reitti seuraa osittain erämaaladun pohjan polkua, osa reitistä on leveämpää retkeilyreittiä, kelkkauran pohjaa tai maastoliikenneuraa. Kivaa baanaa tarjolla, mutta siirtymät sinne ja takaisin ovat vähän tylsiä. Osan matkaa reitillä ei ole ollenkaan merkintöjä, joten kartta tarpeen. Vedenkorkeus vaikuttaa kahluiden vaativuuteen ja voi estää reitin kiertämisen kokonaan. Joen ylitysten vuoksi uimataito on hyvä olla ja varavaatetusta mukana. Ajosuunta on suositeltu vastapäivään Harripään ylityksen vuoksi, mutta reitin voi ajaa molempiin suuntiin.

Reitti on osa Saariselkä MTB Stagesin 1. etappia, jossa käydään alkuun lenkki Kaunispäällä ja Urupäällä, ja nelostien jälkeen suunnataan Laanilasta vielä kohti Iisakkipäätä. Laanista voi retkeilijä suunnata latupohjaa pitkin takaisin Saariselälle. Maastopyöräoppaan reitti eroaa hieman Stagesin reitistä Harriojan laavun jälkeen.

Rullailua Urho Kekkosen kansallispuistossa

Ensimmäisenä päivänä kävimme hieman rullailemassa Urho Kekkosen kansallispuistossa ja ajoimme Iisakkipään kautta Rumakurulle ja Luulammen kautta Suomen Ladun Kiilopäälle, josta latupohjaa ja Ruijanpolkua takaisin Laanilaan ja Saariselälle. Mukava maisemakierros kansallispuistoon, vaikka reitti olikin suhteellisen rankka pitkien ylämäkien ansiosta.

Hieman yllätti, että kansallispuistossa menevät reitit olivat Iisakkipäältä Rumakurulle ja tunturin yli Kiilopäälle leveää ja vielä leveämpää hiekkatietä. Kivahan siinä oli rullata, mutta ei tuollaista leveää latupohjaa voi maastopyöräilyksi kutsua.

Maaston kulumisen estämiseksi 🤷‍♂️ merkittyjen reittien ulkopuolella ei saa ajaa, vaikka hyvää polkua olisi vieressä mennyt. Lisäksi tietyillä reiteillä oli maastopyörällä ajo kielletty. Olen kuullut puhetta, että Saariselällä maastopyöräreittien tekeminen on mennyt hieman väärään suuntaan lajia tuntemattomien tehdessä päätöksiä. Toki jos halutaan esteetöntä reittiä, niin sorastustahan se vaatii, mutta sen voi tehdä monella tapaa.

Majoittuminen Saariselällä

Saariselällä on varaa valita majoittumisen osalta, sillä sekä mökkejä, huoneistohotelleja ja hotelleja riittää.

Majoituimme Lapin Kutsu -rivitalohuoneistossa Saariselällä Kaunispään alarinteillä. Majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta ja koiraystävällinen kohde. Huoneistossa oli kätevästi pyykinpesukone ja kuivauskaappi sadekelejä ajatellen. Erittäin hyvät vuoteet ja pimennysverhot olivat plussaa. Myös jätteenlajittelumahdollisuudet olivat hyvät. Miinuspuolina asuntoon sisälle tullessa ilma oli jonkin verran tunkkainen, eikä sitä voinut tuulettaa (ei tuuletusikkunoita). Ilmanvaihdon ollessa päällä asuntoon tuli takasta savun hajua. Jääkaappi ja liesi ja olivat aikansa eläneitä, mutta toimivat.

Ruka Bike Park: epävirallisia reittejä ja tulevaa odottaen

Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna pohjoiseen ja matkan ensimmäinen pysähdys oli Kuusamossa Rukalla. Rukan hiihtokeskus on viime vuosina kehittynyt etenkin uusien hissien osalta ja tänä vuonna aloitettiin myös Bike Parkin ja maastopyöräreittien rakentaminen. Kävimme tutustumassa mitä tähän mennessä on saatu valmiiksi ja mitä herkkua sosiaalisessa mediassa väijytyt epäviralliset reitit tarjoavat.

Ruka Bike Park tarjonta 2020

Bike Parkkeja on viime vuosina ja tänä keväänä noussut useisiin laskettelukeskuksiin kesäaktiviteetiksi ja myös Ruka on herännyt tähän mainioon maastopyöräilyn muotoon. Ruka Bike Parkin reitit ovat vielä suurilta osin rakenteilla ja valmista olisi tarkoitus olla 2021, eli käytännössä varmaan kesäksi 2022. Reittikartasta ja reittisuunnitelmasta saa viitettä, mitä on luvassa.

Rukan hissilippu kesällä gondolihissille ja etutuolille päiväksi maksaa 25 euroa ja 4 tuntia 18 euroa. Eli ihan kohtuullinen hinta, jos vertaa Etelän keskuksiin. Vuokraamosta voi tiedustella alamäkipyöriä vuokralle, mutta parempi olla ajoissa liikenteessä. Harmillisesti en muista minkä merkin pyöriä vuokrakuskeilla näkyi Bike Park reiteillä. Vuokraamossa näkyi ainakin Canyonin sähköpyöriä (jos vain paremman luokan pyörät lasketaan).

Virallisista reiteistä on valmiina vasta vihreä Kuru DH, joka ei paljoa ajettavaa tarjonnut. Soratiebaanaa, jossa kallistetut kurvit olivat sijoiteltu oudosti ja paikoitellen keskelle suoraa. Myös myöhemmin tänä kesänä valmistuva Vuosseli DH näytti aika samanlaiselta. Toivottavasti reitti ei ole ennen tulevasta, sillä rakentamisen taso ei valitettavasti ole kovin osaavaa.

Virallisista reiteistä onkin hyvä siirtyä suoraan epävirallisiin reitteihin, jotka tarjoavat paljon mielekkäämpää ajamista ja osoittavat esimerkkiä, millaisia mahdollisuuksia ja reittejä Rukalla pitäisi rakentaa.

Ruka Freeriders -aktiivit harrastajat (Facebook-ryhmä ja @rukafreeriders-Instagram) ovat vapaa-ajallaan rakentaneet oivallisia reittejä Rukan rinteille ja näiden reittien kautta Ruka Bike Park tarjosi heinäkuun puolessa välissä hyvin ajettavaa päiväksi pariksi. Reitit löytää aika hyvin ajojälkien perusteella ja YouTubesta katsoen Henkkyn Ruka Bike Park Trail Check ja Alanko Ulkoilee -fiilistely reiteistä.

Saaruan puolelle kurvailee polkumaista pätkää Saarua Berms, tarjoten hyvää flowta maastoa on hyödyntäen. Reitti alkaa heti Village-2-Valley gondolin yläasemalta ja päättyy lähelle hissin ala-asemaa. Ainakaan heinäkuussa ei gondolissa ollut erikseen pyöräkoukkuja ulkopuolella, vaan pyörät laitettiin kopin sisälle, johon mahtui hyvin 2-3 pyörää kuskeineen.

Eturinteeltä löytyy Eturinne DH hieman jyrkemmällä ja kivikkoisemmalla profiililla. Reitti lähtee heti Village Express -tuolihissin yläasemalta FIS-rinteen reunalta ja päättyy alitettuaan gondolihissin, josta voi pienellä polkaisulla kurvata takaisin hissille. Tuolihississä pyörä tulee joko koukkuun tuolin sivulle (yksi pyörä per tuoli) tai erilliseen pyörille suunniteltuun tuoliin. Kumpikaan kuljetustapa ei vaikuttanut kovin toimivalta.

Enemmän haastetta hakevat suuntaavat Kelon rinteille, jossa on freeride-henkistä reittiä, jyrkkyyttä ja tiukkoja kurveja. Kelo DH oli mukavaa ajettavaa DH-reitiksi. Kelo ja Kelo Enduro olivat paikoitellen hieman liian haastavia MTB-Endurokuskille, joten näiltä reiteiltä en ajovideota kuvannut. Saarua Bermsiä ja Eturinne DH:ta tuli rullailtua enemmänkin ja Kelon reitit käytiin lähinnä katsastamassa. Kelon reitit päättyvät Kelo-rinteelle, josta on pieni polkaisu takaisin Village Express -tuolihissille.

Ruka tarjoaa hyvät maastot maastopyöräilyyn, jos niitä osataan hyödyntää reittien rakentamisessa. Nyt reittien tilanne on vielä kehitteillä ja pitänee laittaa palautetta Rukan hiihtokeskukselle, että tulevat reitit olisivat parempia kuin Kuru DH.

Rukalla ajetaan alamäkiajon Suomen Mestaruuksista 31.7.2020 - 2.8.2020 ja samalla viikonlopulla voi tutustua vauhdikkaisiin MTB-Enduro-reitteihin Funduro Cup Deluxe -kisassa 1.8.2020 - 2.8.2020. Oletan, että reitit rakentuvat kisoja varten vielä lisää ja tarjoavat hyvää ajettavaa. Instagramista oli jo nähtävillä uusia [Ruka Freeridersien] reittejä!

Tulta ilman liekkiä Kaari-plasmasytyttimellä

Omakotitaloasujana tulee takkaa lämmitettyä talvella ahkerasti ja kesällä lämpiää puulämmitteinen sauna, joten tulitikkuja ja sytytintä kuluu jonkin verran. Mutta voisiko asian hoitaa paremmin? Olin jokin aika sitten lukenut Kaaren plasmasytyttimestä ja kun sellainen tuli eteen messuilla, oli ostopäätös valmis. Eli tulta ilman liekkiä ja lisää valokaarta pistorasiasta.

Kaari Loimu -plasmasytytin

Kaari-plasmasytytin

"Kaari-plasmasytyttimet ovat kaasuton, energiatehokas, turvallinen ja helppokäyttöinen tulentekoväline. Ladattavalla plasmasytyttimellä on helppo sytyttää niin kynttilät, takat, puusaunojen tulipesät, nuotiot ja mitkä tahansa tulet olosuhteisiin katsomatta. Plasmasytytin korvaa helposti tulitikut sekä perinteiset kaasu- ja bensiinisytyttimet. Kaari-plasmasytyttimet tuottavat tehokkaan ja tuulessa sammumattoman plasmakaaren."

Kaari

Plasmasytyttimellä sytyttäminen perustuu noin 1100-asteiseen plasmakaareen, joka kuumentaa sytytyskohteen ja lopulta sytyttäen sen. Se on liekkiä helpommin hallittavissa ja plasmasytytintä voi käyttää missä asennossa tahansa.

Sytytin on uudelleen ladattavissa mukana tulevalla mikro-usb-johdolla, joka voidaan liittää esimerkiksi puhelimen USB-laturiin, tietokoneen USB-liitäntään tai USB-liitännällä varustettuun varavirtalähteeseen. Eli kunhan virtaa on saataville, on tulentekovälineet aina valmiina.

Kaarella on tarjolla erilaisia plasmasytyttimiä eri käyttötarkoituksiin. Eräkäyttöön on Loimu X2 ja Loimu. Tuikku ja Soihtu, sekä Soihtu Mini ovat yleiskäyttöön ja Roihu X on sytkärimallinen sytytin.

Kaari Soihtu

Kaari Soihtu -plasmasytytin on malliston ensimmäisiä tuotteita ja valikoitui messuilta käyttööni. Soihtu on kotiin, mökkiin, veneeseen ja asuntovaunuun soveltuva pitkävartinen yleissytytin. Hintaa on noin 20 euroa, eli muutaman tulitikun saa sillä hinnalla jättää sytyttämättä. Akun täyteen lataaminen kestää noin 2 tuntia.

Kaari Soihtu

Soihtu on toiminut hyvin takan ja saunan sytyttämisessä ja tulevia vaellusreissuja varten pitänee hankkia Loimu X2, joka sopii paremmin retkikäyttöön pienen kokonsa ansiosta.

Haikkaanlahden retkeilyreitti maastopyörällä

Alkutalvesta kävelimme koiran kanssa Haikkaanlahden retkeilyreitin Riutanniemen osuuden ja pohdimme pystyisikö koko reitin ajaa maastopyörällä. Kevään tullessa ja maaston kuivuessa oli aika toteuttaa ajatukset ja katsoa, millainen Haikkaanlahden retkeilyreitti olisi pyörällä. Ajosuunnaksi valikoitui myötäpäivään, sillä kävellessä vastapäivään se näytti paremmalta. Noin 18 kilometrin reittiin rennosti pyöräillen meni vajaat 2 tuntia ja maasto oli monipuolista, Riutanniemen kierrosta lukuun ottamatta nautittavaa ajettavaa.

Haikkaanlahden retkeilyreitti

Haikkaanlahden retkeilyreitti kulkee Taipalsaaressa ja virallinen lähtöpaikkana on Haikkaanlahden urheilukenttä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutan laavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Toinen hyvä lähtöpaikka reitin varrella on Palostenmäentien parkkialue lähellä Riutanlaavua. Retkeilyreitille löytää myös helposti Taipalsaaren kirkonkylästä lyhyellä tiesiirtymällä, jolloin auton voi jättää esimerkiksi sataman tai kirkon parkkipaikalle.

Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, kävellen tavallisin kiertosuunta on vastapäivään, mutta pyörällä kannattaa ajaa myötäpäivään. Reitillä on vaihtelevaa maastoa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita, joista osa kalliopätkistä on haastavia sekä kävellen että pyörällä.

Reitillä on tavallaan kaksi osaa: Savilahdentien länsipuolella oleva Riutanniemi, jossa hyvä taukopaikka on Riutan laavu ja itäpuolella oleva Telkkälä tarjoaa taukopaikaksi Kurenlaavun. Laavuilta löytyy tulisija, nuotiopuut ja kirves sytykkeiden tekoa varten.

Haikkaanlahden retkeilyreitti on merkitty myös polkupyörällä ajettavaksi, mutta se reitti ei mene vaellusreittiä pitkin, vaan sivuuttaa suurimman osan Riutanniemen kierroksesta. Maastopyöräilijöinä kiersimme pyörillä koko vaellusreitin, mutta etenkin Riutanniemen kierroksen alkuosassa oli kohtia, jotka eivät olleet kovin nautittavia talutettavia. Jälkimmäinen osuus reitistä oli erittäin mukavaa polkua ja metsäautotietä.

Riutan niemen kierros

Lähdimme maastopyörillä Haikkaanlahden retkeilyreitille kotiovelta, joten alkuun poljimme noin 7 kilometriä Heikkolantielle ja sieltä ylämaankarjaa kasvattavan Innalanmäen tilan ohi kohti Riutanniemeä ja Palostenmäentien parkkialuetta.

Hieman ennen parkkialuetta reitti suuntaa metsään, mutta kyseistä osuutta en suosittele pyöräiltäväksi kokonaisuudessaan, ellei kaipaa haasteita ja hieman pyörän kantamista kallion laelle. Reitti on tältä osin mielenkiintoinen etenkin käveltäessä ja matkan varrelta löytyy läpikäveltävä kivi. Tämä osuus reitistä on ehkä helpompi ajaa vastapäivään.

Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää jo heti Riutan laavulla, jossa eväät voi nauttia Saimaan rannalla.

Riutan laavun jälkeen polku lähtee viettämään ylöspäin, kunnes hakkuuaukean laelta lasketaan lyhyt, mutta jyrkähkö mäki, ennen seuraava mäen laelle kiipeämistä.

Lyhyen Heikkolantien tiesiirtymän jälkeen piipahdetaan takaisin metsään kiipeämään pienelle mäelle ja Vitsaintien ylityksen jälkeen päästään nauttimaan metsäpoluista pidemmän pätkän verran.

Poljettaessa kohti Haikkaanlahden urheilukenttää ja reitin seuraavaa osuutta, on matkalla mukavan polun lisäksi myös nähtävää.

Telkkälä ja Kurenlaavu

Haikkaanlahden reitin paras osuus alkaa maastopyörällä ajettaessa vasta Vitsaintien ylityksen jälkeen ja paranee edelleen, kun ylitetään Savilahden tie ja poljetaan kohti Kurenlaavua. Reitti halkoo hoidettua metsää ja vanhaa hakkuuaukeaa neulaspolulla ja Savilahdentien jälkeen voi kokea alaspäinviettävällä reitillä jopa vauhdin hurmaa.

Reitin toinen laavu, Kurenlaavu, on vauhtihurjastelun jälkeen edessä metsän siimeksessä ja on hyvin varusteltu, kuten myös Riutan laavu. Lyhyen evästankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti lähtöpistettä. Reitin loppuosalla ei ollut paljoa mainittavaa poljettavaa, lähinnä metsäautotietä.

Haikkaanlahden retkeilyreitin kiertoon rennolla tahdilla maastopyörällä meni noin 2 tuntia ja matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä. Reittimme löytyy Stravasta Riutan niemen kierroksen kera ja myöhemmin syksyllä Riutanniemi oikaistuna, jolloin ajettiin nautinnollisempi reitti ilman Riutanlaavulla käyntiä.

Muutamia ajokuvia GoProsta napattuna ennen kuin videot kasaantuvat YouTubeen.

Hiihdettynä Saimaanharjun konstun kuntorata

Kuluva talvi on ollut hiihdollisesti nihkeää ja kosteaa, eikä hiihtokilometrejä ole juurikaan kertynyt. Sen verran ehdin käydä suksilla, että testasin Saimaanharjun konstun kuntaradan Suurilammen kierron osalta. Mukava noin 1 kilometrin lipsuttelua pienillä korkeuseroilla. Lammelta reitti jatkuu konstun kuntoradalle.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Mukavan leppoisa lenkki lammen rannalla

Konstun valaistu kuntorata sijaitsee Taipalsaaressa Saimaanharjulla ja kiertää Saimaanharjulla Suurilammen ympäri jatkuen Konstunkankaalle. Suurilammen kierto on mukavan kevyttä hiihtelyä, jossa reitillä on yksi jyrkähkö ylämäki ja sopivan vauhdikas lasku. Noin kilometrin lenkkiä on hyvä hiihdellä.

Strava-jälki kertoo, että kevyesti hiihdellen viisi kierrosta lammen ympäri ja kerran urheilukentälle tuotti matkaksi 6,22 kilometriä ja aikaa meni 38 minuuttia. Ja tämä taitaakin olla tämän hiihtokauden summa.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Konstunkankaalle jatkuva kuntorata on kävelyn perusteella perinteistä kuntorataa harjun notkojen kautta tehden lisäksi tasamaastoisen lenkin myös harjun päällä. Kuntorata jäi tällä erää suksilla testaamatta.

Suurilammen kierrolta pääsee myös kipuamaan läheiselle urheilukentälle, jossa lenkki kiertää juoksuradan. Takaisinpäin tullessa on mukavan jyrkkä ja vauhdikas lasku lammen radalle.

Vauhdikas lasku takaisin lammen lenkille

Kuntoradalta ladut jatkuvat kohti Taipalsaaren kirkonkylää ja Kirjamoinniemen kautta kohti Lappeenrantaa, jos vain Saimaa on jäätynyt ja ladut saatu tehtyä. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kertomaan millaisia latuja kirkonkylältä ja Saimaan jäältä löytyy.

Pelaamisen arvoiset pelit 2019

Pelaaminen on hyvää irtautumista arjesta, vaikka puhutaankin nuorten ja lasten pelaavan liikaa. Näin keski-iän kynnyksellä pelaaminen jää usein vähemmälle painoarvolle arjen kiireissä, joten kun pelien pariin ehtii, panostaa pelaamisen arvoisiin peleihin. Perinteiseen tapaan, tässä muutamia valintoja PlayStation 4:lle ja PC:lle pelattavaksi viime vuoden julkaisuista. Vuoden 2018 listallakin on vielä pelattavaa.

Kyllä

Control

Control: ensiluokkaista kosmista kauhua (kuva: Pelaaja-lehti)

Ihmiskunnan suojaksi ja satunnaisten outojen ilmiöiden jälkien siivoamiseksi on perustettu Hallintavirasto, huippusalainen varjo-organisaatio, jonka vielä salaisemman tukikohdan ovelta Controlin päähenkilö itsensä löytää. ”Miten” ja ”miksi” ovat kysymyksiä, joihin en lähde edes vastaamaan, koska ne ovat Controlin parikymmentuntisen tarinan keskipisteessä. Tämä on niitä pelitarinoita, jotka kannattaa kokea mahdollisimman spoilerivapaasti ja avoimin mielin.

Control on surrealistinen, kiehtova ja jatkuvasti yllättävä kokemus. Selkeää Remedyä ja selvästi lähtöisin samoista ideoista ja tunnelmista kuin mainio Alan Wake.

Control - Pelaaja-lehti

Pelaaja-lehti arvioi Controllin 9/10 pisteellä ja peli löytyy Xbox One ja PlayStation 4 -konsoleille.

Ehkä

Star Wars Jedi: Fallen Order

Jedin seikkailut(kuva: Pelaaja-lehti)

Tapahtumat sijoittuvat jokusia vuosia Episodi III:ssa nähtyjen jedivainojen jälkeiseen aikaan. Imperiumia pakoilevan entisen jedioppilaan Cal Kestisin keskeisin tehtävä on koluta Voima-herkän muukalaisrodun temppeleitä aina Zeffolta Dathomiriin asti. Edesmennyt jedimestari on kätkenyt niiden uumeniin avaimia, joilla päästään käsiksi listaan jedien aikoinaan kartoittamista Voima-herkistä lapsista. Käytännössä koko seuraavan jedisukupolven kohtalo on Calin käsissä, sillä Darth Vaderin kouluttamat inkvisiittorit ovat päässeet sankarijoukon kintereille.

Star Wars Jedi: Fallen Order - Pelaaja-lehti

Star Wars Jedi: Fallen Order sai Pelaaja-lehdeltä 9/10 pistettä ja on pelattavissa Xbox One, PlayStation 4 ja Microsoft Windows -alustoilla.

Disco Elysium

Setä Etsivä (kuva: Pelaaja-lehti)

Useimmat pelit tulevat ja menevät. Ne viihdyttävät hetken – tai vuoden – mutta eivät silti säväytä oikeasti ja perin juurin. Ja sitten on pelejä, jotka tuntuvat sähköiskulta. Sellainen on virolainen etsiväseikkailu Disco Elysium. Se on tehty tiivistetystä itsevarmuudesta, tyylistä ja röyhkeydestä. Tavallisten rooli- ja seikkailupelien tarinat maistuvat vertailussa vellikeitolta, josta unohtuivat kaikki mausteet.

Disco Elysium - Pelaaja-lehti

Etsiväseikkailu sai Pelaaja-lehdeltä 10/10 pistettä ja on saatavilla vain Windowsille.

Alelaari

Untitled Goose Game

Hanhi telkkarissa (kuva: Pelaaja-lehti)

Untitled Goose Game on hyvin simppeli, mutta veikeä peli. Pelaaja todellakin on kamala hanhi, jonka elämäntehtävänä on aiheuttaa kaaosta idyllisessä pikkukylässä. Valmiiksi asetetuista tavoitteista irtoaa tekemistä illaksi tai maksimissaan pariksi.

Untitle Goose Game - Pelaaja-lehti

Untitle Goose Game sai Pelaaja-lehden arvostelussa 8/10 pistettä ja on saatavilla Xbox One, Nintendo Switch, PlayStation 4 ja Windows -alustoille.

Pelijono

Vuoden 2019 peleistä pelijonossa odottaa vuoroaan alelaareista löydettäviksi vielä Assassin’s Creed Odyssey, Detroit: Become Human ja God of War. Pelaaminen ei jää pelien puutteesta tekemättä, kun vielä Humble Bundlesta tuli ostettua Cities: Skylines, jos vaikka nysväys kiinnostaisi. Dirt Rally 2.0 hieman myös houkuttaa, kunhan kaikki DLC:t saa sopivasti paketoituna.

Pelattua

Vuoden 2019 aikana tuli pelattua hieman aikaisempaa vähemmän, kun syksyllä muutto vei suurimman osan ajasta. Alkuvuonna tuli aloitettua Red Dead Redemption 2:sta, mutta mielenkiinto ei riittänyt kuukautta paria pidempään. Uncharted 4: A Thiefs End ja Uncharted: The Lost Legacy tulivat sentään pelattua läpi ja laatu oli taattu. Samoin Horizon: Zero Dawn oli arvosteluidensa veroinen. The Last of Us jäi odottamaan parempia aikoja.