Haikkaanlahden retkeilyreitti maastopyörällä

Alkutalvesta kävelimme koiran kanssa Haikkaanlahden retkeilyreitin Riutanniemen osuuden ja pohdimme pystyisikö koko reitin ajaa maastopyörällä. Kevään tullessa ja maaston kuivuessa oli aika toteuttaa ajatukset ja katsoa, millainen Haikkaanlahden retkeilyreitti olisi pyörällä. Ajosuunnaksi valikoitui myötäpäivään, sillä kävellessä vastapäivään se näytti paremmalta. Noin 18 kilometrin reittiin rennosti pyöräillen meni vajaat 2 tuntia ja maasto oli monipuolista, Riutanniemen kierrosta lukuun ottamatta nautittavaa ajettavaa.

Haikkaanlahden retkeilyreitti

Haikkaanlahden retkeilyreitti kulkee Taipalsaaressa ja virallinen lähtöpaikkana on Haikkaanlahden urheilukenttä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutan laavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Toinen hyvä lähtöpaikka reitin varrella on Palostenmäentien parkkialue lähellä Riutanlaavua. Retkeilyreitille löytää myös helposti Taipalsaaren kirkonkylästä lyhyellä tiesiirtymällä, jolloin auton voi jättää esimerkiksi sataman tai kirkon parkkipaikalle.

Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, kävellen tavallisin kiertosuunta on vastapäivään, mutta pyörällä kannattaa ajaa myötäpäivään. Reitillä on vaihtelevaa maastoa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita, joista osa kalliopätkistä on haastavia sekä kävellen että pyörällä.

Reitillä on tavallaan kaksi osaa: Savilahdentien länsipuolella oleva Riutanniemi, jossa hyvä taukopaikka on Riutan laavu ja itäpuolella oleva Telkkälä tarjoaa taukopaikaksi Kurenlaavun. Laavuilta löytyy tulisija, nuotiopuut ja kirves sytykkeiden tekoa varten.

Haikkaanlahden retkeilyreitti on merkitty myös polkupyörällä ajettavaksi, mutta se reitti ei mene vaellusreittiä pitkin, vaan sivuuttaa suurimman osan Riutanniemen kierroksesta. Maastopyöräilijöinä kiersimme pyörillä koko vaellusreitin, mutta etenkin Riutanniemen kierroksen alkuosassa oli kohtia, jotka eivät olleet kovin nautittavia talutettavia. Jälkimmäinen osuus reitistä oli erittäin mukavaa polkua ja metsäautotietä.

Riutan niemen kierros

Lähdimme maastopyörillä Haikkaanlahden retkeilyreitille kotiovelta, joten alkuun poljimme noin 7 kilometriä Heikkolantielle ja sieltä ylämaankarjaa kasvattavan Innalanmäen tilan ohi kohti Riutanniemeä ja Palostenmäentien parkkialuetta.

Hieman ennen parkkialuetta reitti suuntaa metsään, mutta kyseistä osuutta en suosittele pyöräiltäväksi kokonaisuudessaan, ellei kaipaa haasteita ja hieman pyörän kantamista kallion laelle. Reitti on tältä osin mielenkiintoinen etenkin käveltäessä ja matkan varrelta löytyy läpikäveltävä kivi. Tämä osuus reitistä on ehkä helpompi ajaa vastapäivään.

Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää jo heti Riutan laavulla, jossa eväät voi nauttia Saimaan rannalla.

Riutan laavun jälkeen polku lähtee viettämään ylöspäin, kunnes hakkuuaukean laelta lasketaan lyhyt, mutta jyrkähkö mäki, ennen seuraava mäen laelle kiipeämistä.

Lyhyen Heikkolantien tiesiirtymän jälkeen piipahdetaan takaisin metsään kiipeämään pienelle mäelle ja Vitsaintien ylityksen jälkeen päästään nauttimaan metsäpoluista pidemmän pätkän verran.

Poljettaessa kohti Haikkaanlahden urheilukenttää ja reitin seuraavaa osuutta, on matkalla mukavan polun lisäksi myös nähtävää.

Telkkälä ja Kurenlaavu

Haikkaanlahden reitin paras osuus alkaa maastopyörällä ajettaessa vasta Vitsaintien ylityksen jälkeen ja paranee edelleen, kun ylitetään Savilahden tie ja poljetaan kohti Kurenlaavua. Reitti halkoo hoidettua metsää ja vanhaa hakkuuaukeaa neulaspolulla ja Savilahdentien jälkeen voi kokea alaspäinviettävällä reitillä jopa vauhdin hurmaa.

Reitin toinen laavu, Kurenlaavu, on vauhtihurjastelun jälkeen edessä metsän siimeksessä ja on hyvin varusteltu, kuten myös Riutan laavu. Lyhyen evästankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti lähtöpistettä. Reitin loppuosalla ei ollut paljoa mainittavaa poljettavaa, lähinnä metsäautotietä.

Haikkaanlahden retkeilyreitin kiertoon rennolla tahdilla maastopyörällä meni noin 2 tuntia ja matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä. Reittimme löytyy Stravasta Riutan niemen kierroksen kera ja myöhemmin syksyllä Riutanniemi oikaistuna, jolloin ajettiin nautinnollisempi reitti ilman Riutanlaavulla käyntiä.

Muutamia ajokuvia GoProsta napattuna ennen kuin videot kasaantuvat YouTubeen.

Hiihdettynä Saimaanharjun konstun kuntorata

Kuluva talvi on ollut hiihdollisesti nihkeää ja kosteaa, eikä hiihtokilometrejä ole juurikaan kertynyt. Sen verran ehdin käydä suksilla, että testasin Saimaanharjun konstun kuntaradan Suurilammen kierron osalta. Mukava noin 1 kilometrin lipsuttelua pienillä korkeuseroilla. Lammelta reitti jatkuu konstun kuntoradalle.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Mukavan leppoisa lenkki lammen rannalla

Konstun valaistu kuntorata sijaitsee Taipalsaaressa Saimaanharjulla ja kiertää Saimaanharjulla Suurilammen ympäri jatkuen Konstunkankaalle. Suurilammen kierto on mukavan kevyttä hiihtelyä, jossa reitillä on yksi jyrkähkö ylämäki ja sopivan vauhdikas lasku. Noin kilometrin lenkkiä on hyvä hiihdellä.

Strava-jälki kertoo, että kevyesti hiihdellen viisi kierrosta lammen ympäri ja kerran urheilukentälle tuotti matkaksi 6,22 kilometriä ja aikaa meni 38 minuuttia. Ja tämä taitaakin olla tämän hiihtokauden summa.

Saimaanharjun konstun kuntorata

Konstunkankaalle jatkuva kuntorata on kävelyn perusteella perinteistä kuntorataa harjun notkojen kautta tehden lisäksi tasamaastoisen lenkin myös harjun päällä. Kuntorata jäi tällä erää suksilla testaamatta.

Suurilammen kierrolta pääsee myös kipuamaan läheiselle urheilukentälle, jossa lenkki kiertää juoksuradan. Takaisinpäin tullessa on mukavan jyrkkä ja vauhdikas lasku lammen radalle.

Vauhdikas lasku takaisin lammen lenkille

Kuntoradalta ladut jatkuvat kohti Taipalsaaren kirkonkylää ja Kirjamoinniemen kautta kohti Lappeenrantaa, jos vain Saimaa on jäätynyt ja ladut saatu tehtyä. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kertomaan millaisia latuja kirkonkylältä ja Saimaan jäältä löytyy.

Pelaamisen arvoiset pelit 2019

Pelaaminen on hyvää irtautumista arjesta, vaikka puhutaankin nuorten ja lasten pelaavan liikaa. Näin keski-iän kynnyksellä pelaaminen jää usein vähemmälle painoarvolle arjen kiireissä, joten kun pelien pariin ehtii, panostaa pelaamisen arvoisiin peleihin. Perinteiseen tapaan, tässä muutamia valintoja PlayStation 4:lle ja PC:lle pelattavaksi viime vuoden julkaisuista. Vuoden 2018 listallakin on vielä pelattavaa.

Kyllä

Control

Control: ensiluokkaista kosmista kauhua (kuva: Pelaaja-lehti)

Ihmiskunnan suojaksi ja satunnaisten outojen ilmiöiden jälkien siivoamiseksi on perustettu Hallintavirasto, huippusalainen varjo-organisaatio, jonka vielä salaisemman tukikohdan ovelta Controlin päähenkilö itsensä löytää. ”Miten” ja ”miksi” ovat kysymyksiä, joihin en lähde edes vastaamaan, koska ne ovat Controlin parikymmentuntisen tarinan keskipisteessä. Tämä on niitä pelitarinoita, jotka kannattaa kokea mahdollisimman spoilerivapaasti ja avoimin mielin.

Control on surrealistinen, kiehtova ja jatkuvasti yllättävä kokemus. Selkeää Remedyä ja selvästi lähtöisin samoista ideoista ja tunnelmista kuin mainio Alan Wake.

Control - Pelaaja-lehti

Pelaaja-lehti arvioi Controllin 9/10 pisteellä ja peli löytyy Xbox One ja PlayStation 4 -konsoleille.

Ehkä

Star Wars Jedi: Fallen Order

Jedin seikkailut(kuva: Pelaaja-lehti)

Tapahtumat sijoittuvat jokusia vuosia Episodi III:ssa nähtyjen jedivainojen jälkeiseen aikaan. Imperiumia pakoilevan entisen jedioppilaan Cal Kestisin keskeisin tehtävä on koluta Voima-herkän muukalaisrodun temppeleitä aina Zeffolta Dathomiriin asti. Edesmennyt jedimestari on kätkenyt niiden uumeniin avaimia, joilla päästään käsiksi listaan jedien aikoinaan kartoittamista Voima-herkistä lapsista. Käytännössä koko seuraavan jedisukupolven kohtalo on Calin käsissä, sillä Darth Vaderin kouluttamat inkvisiittorit ovat päässeet sankarijoukon kintereille.

Star Wars Jedi: Fallen Order - Pelaaja-lehti

Star Wars Jedi: Fallen Order sai Pelaaja-lehdeltä 9/10 pistettä ja on pelattavissa Xbox One, PlayStation 4 ja Microsoft Windows -alustoilla.

Disco Elysium

Setä Etsivä (kuva: Pelaaja-lehti)

Useimmat pelit tulevat ja menevät. Ne viihdyttävät hetken – tai vuoden – mutta eivät silti säväytä oikeasti ja perin juurin. Ja sitten on pelejä, jotka tuntuvat sähköiskulta. Sellainen on virolainen etsiväseikkailu Disco Elysium. Se on tehty tiivistetystä itsevarmuudesta, tyylistä ja röyhkeydestä. Tavallisten rooli- ja seikkailupelien tarinat maistuvat vertailussa vellikeitolta, josta unohtuivat kaikki mausteet.

Disco Elysium - Pelaaja-lehti

Etsiväseikkailu sai Pelaaja-lehdeltä 10/10 pistettä ja on saatavilla vain Windowsille.

Alelaari

Untitled Goose Game

Hanhi telkkarissa (kuva: Pelaaja-lehti)

Untitled Goose Game on hyvin simppeli, mutta veikeä peli. Pelaaja todellakin on kamala hanhi, jonka elämäntehtävänä on aiheuttaa kaaosta idyllisessä pikkukylässä. Valmiiksi asetetuista tavoitteista irtoaa tekemistä illaksi tai maksimissaan pariksi.

Untitle Goose Game - Pelaaja-lehti

Untitle Goose Game sai Pelaaja-lehden arvostelussa 8/10 pistettä ja on saatavilla Xbox One, Nintendo Switch, PlayStation 4 ja Windows -alustoille.

Pelijono

Vuoden 2019 peleistä pelijonossa odottaa vuoroaan alelaareista löydettäviksi vielä Assassin’s Creed Odyssey, Detroit: Become Human ja God of War. Pelaaminen ei jää pelien puutteesta tekemättä, kun vielä Humble Bundlesta tuli ostettua Cities: Skylines, jos vaikka nysväys kiinnostaisi. Dirt Rally 2.0 hieman myös houkuttaa, kunhan kaikki DLC:t saa sopivasti paketoituna.

Pelattua

Vuoden 2019 aikana tuli pelattua hieman aikaisempaa vähemmän, kun syksyllä muutto vei suurimman osan ajasta. Alkuvuonna tuli aloitettua Red Dead Redemption 2:sta, mutta mielenkiinto ei riittänyt kuukautta paria pidempään. Uncharted 4: A Thiefs End ja Uncharted: The Lost Legacy tulivat sentään pelattua läpi ja laatu oli taattu. Samoin Horizon: Zero Dawn oli arvosteluidensa veroinen. The Last of Us jäi odottamaan parempia aikoja.

Haikkaanlahden retkeilyreitti testattu Riutanniemen kierroksen osalta

Retkeilyreittejä on lähes jokaisessa kunnassa ja ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet ulkona liikkumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Taipalsaaressa on muun muassa Haikkaanlahden retkeilyreitti, josta tuli käveltyä talvisessa kelissä Riutanniemen kierros ja nautittua eväät laavulla. Mukavaa kävelyä vaihtelevassa maastossa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita. Maisemat olivat osaltaan hieman tylsät, vaikka Saimaa on aivan vieressä.

Riutanniemen kierros

Haikkaanlahden retkeilyreitti sijaitsee Taipalsaaren Kirkkosaarella kiertäen alueen kylien kautta. Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja lyhyempänä versiona reitistä voi kiertää Riutanniemen kierroksen, joka on noin 6 km. Reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, tavallisin kiertosuunta on vastapäivään.

Haikkaanlahden reitin lähtöpaikka on Haikkaanlahden urheilukentällä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutanlaavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Jos haluaa kiertää vain Riutanniemen, kuten me teimme, toimii lähtöpaikkana Palostenmäentien parkkialue, josta voi oikaista myötäpäivään suoraan Riutan laavulle. Vastapäivään lähtiessä kävellään hiekkatietä pitkin ja oikaistaan takaisin reitille Heikkolantieltä.

Reitin varrelle mahtuu monimuotoista Saimaan saaristoluontoa. Polku kulkee suurelta osalta kangasmaastossa, männikköisillä ja kallioisilla mäillä, välillä tuoreemmissa notkoissa ja myös kosteita suopaikkoja saa kokea. Metsät ovat eri-ikäisiä talousmetsiä, joissa metsänhakkuut paikoitellen avartavat maisemaa. Riutanniemen reitillä on yksi laavu: Riutan laavu Riutanniemessä lähellä Pien-Saimaan rantaa. Haikkaanlahden reitillä on lisäksi toinen laavu Telkkälässä, Kurenlaavu.

Riutan laavu sijatsee Riutanniemessä lähellä Pien-Saimaan rantaa. Laavulla nuotiopaikka, polttopuukatos ja käymälä.

Riutanniemen kierros oli vastapäivään käveltynä ja Palostenmäentien parkkialueelta lähdettynä alkuun hieman tylsää ja maisemallisesti metsäistä taivallettavaa. Muutama kosteikko oli matkalla ja nousuja kukkuloille. Vastapäivään ne olivat parempia kävellä, pyörällä menisi paremmin myötäpäivään. Koiran kanssa matkatessa parkkipaikalta Riutan laavulle meni aikaa noin tunti ja matkaa vajaat 4 kilometriä.

Riutan laavulta lähdettäessä kohti lähtöpaikkaa, maasto muuttui kallioisemmaksi ja mäkisemmäksi. Reitin vaatimusluokka on keskivaativa, joka jälkimmäisellä osuudella piti paikkansa. Aikaa meni noin puoli tuntia ja matkaa pari kilometriä, kun oltiin takaisin Palostenmäentiellä. Matkalla oli jännä läpikuljettava kivi.

Riutanniemen reitti oli mukava päiväretkikohde luonnosta nauttimiseen ja pieneen ulkoiluun.

Katsaus vuoteen 2019

Huomenna alkaa uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Tämä vuosi on pitänyt sisällään paljon tapahtumia, että aikaa ei ole juuri jäänyt pohtimaan mennyttä vuosikymmentä, joten perinteiseen tapaan kerrataan mitä tänä vuonna tapahtui.

Vuosi 2019

Espoosta Saimaanharjulle

Muutimme Annen kanssa syksyllä Espoosta Saimaanharjulle ostaen ensimmäisen yhteisen talon. Muuton yhteydessä tuli muutaman kerran reissattua pääkaupunkiseudulle ja yövyttyä hotelleissa. Vietimme Staycationin GLO Sellossa ja olin työreissulla Both Helsingissä, lisäksi olimme pari kertaa Hotelli Sveitsissä Hyvinkäällä.

Kesäloma

Kesälomalla piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan lähteä ajamaan Åre Bike Parkiin, Järvsö Bike Parkiin, käydä Rukalla järjestämässä MTB-Enduro kisat, ajaa Kaldoaivi MTB ja rullailla Lofooteille, mutta asiat muuttuivat. Teimme, tai siis teetimme, Espoon asuntooni ennen sen vuokralle laittamista keittiöremontin, kävimme vaeltamassa Teijon Kansallispuistossa ja vieraillimme asuntomessuilla Kouvolassa.

Pyöräjutut

Tänä vuonna pyörähommat jäivät aika vähille, keskittyen EBA ry:n roolissa Endurojunnujen ja -mimmien valmentamiseen, muutamaan pyöräreissuun ja yhteen MTB-Enduro -kisaan. Rennompi pyöräilyvuosi siis.

Keväällä kävimme rullaamassa Tofkholmassa ja kesällä Ruokolahdella avautui Saimaa Bike Park, jonka kävimme testaamassa useampaan otteeseen. Tukholma oli jälleen mainio reissu ja Saimaa Bike Park tarjosi hyvät reitit ja Suomen parhaan hissilinjan. Kävimme myös testaamassa Porkkalanniemen maantiepyörällä ja sitä ei kyllä voi suositella.

Valmentaminen oli vuoden teema pyöräjutuissa, kun Annen kanssa vedimme Endurojunnujen lisäksi Enduromimmeille muutaman valmennuksen ja kävimme vielä Puss Campilla ohjaamassa aloittelijaryhmän.

Lähimaastossa kehitimme harjoittelumahdollisuuksia auttamalla siivoamaan Karakallion Trail Centerin reittejä, mutta oma ajaminen jäi siellä vähille. Kauden ainoan pyöräkisan ajoin Laajavuoressa Funduro-hengessä ja olihan se ihan kivaa. Ensimmäistä kertaa tuli käytyä myös Fiskars Bike Expossa, vaikkakin Larun pyörän teltalla testipyöriä esitellen.

Pyöräilyn saralla kalusto pysyi pääsosin samana, mutta sai päivityksiä. Jäykkäperään laitoin Vittoria Airlinerin taakse suojaamaan vannetta ja Specialized Enduron uusiin Newmenin kehiin laitoin vanneteipin asemesta Deaneasyn Tune-no-Tape plugit. Vanteiden suojaksi vaihdoin Huck Norriksista hieman järeämpään Rimpactin vaahtomuoviin. Ainiin, ostinhan toki uuden pyörän, Nordest Bardinon

Oppiminen

Vuoden aikana tuli myös opiskeltua, sekä työn että urheilun osalta. Kävin kuuntelemassa kestävyysurheilijan ravitsemuksesta ja luin Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan.

Ja kaiken sen lisäksi

Vuodessa tapahtui paljon myös blogikirjoitusten ulkopuolella. Alkutalvesta kotiimme muutti uusi perheenjäsen, Martta, joka muutti päivittäisen rytmin ja toi iloa päiviin.

Vaihdoin Etelä-Karjalaan muuttamisen yhteydessä myös työpaikkaa ja aloin tekemään etätöitä. Kävin jo toistamiseen ratsastamassa. Ostin (muutto/retki)pakun.

Pelaaminen on ollut kausittaista ja konsolissa pyöri vuoden aikana Red Dead Redemption 2 (kesken), Uncharted 4: A Thiefs End (läpi), Horizon: Zero Dawn (läpi) ja The Last of Us (kesken). Uusina peleinä listalle päätyivät Assassin Creed: Origins, Uncharted: Lost Legacy (läpi) ja Until Dawn (aloittamatta).

Vapun aikoihin teimme lyhyen hiihtolomareissun Rukalle. Rukan vaunualue oli vuosikymmeniä rakas lomapaikka, mutta kehitys kehittyy ja se korvataan hotellilla. Yhden aikakauden päätös.

Uudelle vuosikymmenelle

Syksy on ollut rytmiltään uuden opettelua ja se alkaa hiljaksiin löytymään. Klo 6:00 tai 5:30 herätys ja 7:00 työhuoneeseen. Välissä koiran kanssa lenkkeilyä ja töiden jälkeen liikuntaa. Tähän on hyvä lisätä treenaamista, joka jatkaa samaa sarjaa kuin aikaisempina vuosina: maastopyöräilyä, hiihtoa, voimaharjoittelua ja boulderointia. Uusina lajeina ensi vuonna kalenteriin tulevat melonta ja soutu. Tietenkin myös omakotitalon askareet pitävät liikkeessä. Eli blogin aihepiirit pysyvät suurilta osin samoina elämiseen liittyvinä tapahtumina.

Ensi vuonna maastopyöräilyn osalta kalenterissa on ainakin Kaldoaivi MTB, joka tänä vuonna jäi ajamatta. Lisäksi Tofkholmaan pitää lähteä ja sen lisäksi ajaa muutama Funduro Cupin osakilpailu. Saimaa Bike Park ja Mielakan Bike Park ovat nyt lähempänä kuin aikaisemmin ja ehkä EBA ry:n hommien jatkuessa tulee joitain valmennuksiakin pidettyä.

Kannattaa siis laittaa blogi (RSS-syöte), Twitter ja Instagram seurantaan. Jos teknisemmät aiheet ovat sydäntä lähellä niin myös englanninkielinen ”Rule of Tech” -blogini (RSS-syöte) voi kiinnostaa. Ja seuratkaa tietenkin Marttaa Instagramissa.

Staycation Glo Hotel Sellossa

Marraskuussa tuli yövyttyä useammassa hotellissa ja vietettyä staycation Leppävaaran GLO Hotelli Sellossa. Verrattuna edellisen yön hostelliyöhön Both Helsinkissä, oli Glo hieman tasokkaampi ja viihtyisämpi majapaikka. GLO Hotelleja löytyy Helsingistä Kluuvista, Design District alueelta, Vantaalta lentokentältä, Espoosta Sellosta.

GLO Hotelli Sello

GLO Hotelli Sello sijaitsee nimensä mukaisesti Kauppakeskus Sellossa ja osasta huoneista aukeaa näkymä Sellon aukioille. Olen monesti kulkenut hotellin ohitse, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua millainen hotelli on käytännössä. Muutimme lokakuussa Leppävaarasta Taipalsaareen ja viimeisen muuttokuorman jälkeen vietimme tavallaan staycationin aivan kotikulmilla.

Hotelli on hiljattain uudistunut lattiasta kattoon ja sen kyllä huomaa, eikä hotellin mainosteksti ole ainakaan tavalliselle matkaajalle yhtään liioiteltu, "moderni hotelli vaativaankin makuun". Normaalit huoneet ovat tilavia ja hotellista löytyy ilmeisesti jokin tapahtumakerros, työtiloja ja lapsiperheille GLO Kids -palvelut. Sijainniltaan Sellosta, eli Leppävaarasta, pääsee helposti kaupunkilomalle Helsingin keskustaan tai luontoon Leppävaaran suuntaan. Huvittavasti GLO Hotelli Sellon sivuilla on kuva Espoon metrosta, mutta eihän Leppävaarasta toki metroa kulje.

Yövyimme Comfort-huoneessa, joka oli varustettu parivuoteella ja normaaleilla hotellivarustuksella. Hintaa yöpymisellä oli 116 euroa. Auton sai parkkiin Sellon parkkihalliin ilman erillistä maksua ja parkkihallista pääsee hissillä suoraan hotellin aulaan.

Huone oli viihtyisä ja sängyt mukavia. Jos matka suuntaa uudestaan Sellon kulmille, pitänee testata eksklusiivinen GLO Tempur -huone, josko Tempurin patjat ja tyynyt ovat maineensa veroisia.

Comfort-hotellihuone oli viihtyisä

Testasimme myös GLO Grill Kitchenin tarjonnan ja Gloria burger, sekä Prosciutto & Truffle flank bread olivat maistuvia. B.io Vino Biologico 2017 (Catarratto, Chardonnay) oli hyvää, mutta olutvalikoima oli kyllä luokatonta, hanasta Auraa ja pulloissa perusvalikoima. Sellosta löytyy useampia ravintoloita, joten vaihtoehtoja on. Ainakin Restaurant Base ja Il Gabbiano ovat testattu hyväksi.

Aamiainen kuului yöpymisen hintaan ja se tarjoiltiin GLO Grill Kitchenissä. Aamiaistarvikkeita oli kattava valikoima, joskin perinteiseen tapaan rapeaa pekonia sai etsiä. Lautaselle päätyi normaaliannos: karjalanpiirakoita munavoilla, leipää, pekonia, munakokkelia, puuroa marjoilla ja voisilmällä, tuoremehua ja kahvia. Jotain jälkiruokaakin taisi olla. Aamukahvin kanssa luettavaksi löytyi Helsingin Sanomat.

Yhteenveto

Espoon Leppävaarassa sijaitseva GLO Hotelli Sello oli miellyttävä kokemus ja tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet kaupunkilomalle. Sijainti on toimiva, huoneet viihtyisiä ja palvelut kattavia.

Hostellimaista hotellimajoitusta Both Helsingissä

Hotellimajoittuminen on viime aikoina tullut enemmän tutuksi, kun muutimme Espoosta Taipalsaareen. Pääkaupunkiseudulla tulee käytyä ajoittain ja välillä pitää majoittua yön yli hotellissa. Tällä kertaa tuli testattua Both Helsinki, joka tarjoaa hostellimaista hotellimajoitusta Helsingin keskustassa.

Both Helsinki

Both Helsinki kuvaa jo nimeltään, mitä on tarjolla, eli lyhyesti kuvattuna hotelli hostellimaisella tunnelmalla aivan Helsingin keskustassa, Hietaniemenkadulla. Hotelli näyttäisi olevan rakennettu vanhaan asuintaloon ja huoneet ovat pieniä yksiöitä omine keittiöineen ja suihkutiloineen. Myös jaettuja huoneita löytyy. Both Helsinki on ilmeisesti aikaisemmalta nimeltään Hostel Domus Academica.

Olemme economy-hostelli keskellä Helsingin ydinkeskustaa – mutta tarjoamme yksityiset ja rauhaisat huoneet omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä. Saat siis kerralla molemmat: mahtavan sijainnin pääkaupungin sydämessä ja kotoisan rauhan josta nauttia päivän päätteeksi.

Both Helsinki
Both Helsinki

Astuessa sisään hotellihuoneeseen, tulee heti hostellimainen tunnelma. 20 neliön huoneestani löytyy kaksi runkopatjasänkyä ja maisemat Hietaniemen hautausmaalle. Huoneissa on ilmainen Wi-Fi ja hotellista löytyy myös pesula. Check-in ja vastaanotto ovat aina auki.

Hotellin huonevalikoima on yhen matkaajan huoneesta aina neljän hengen huoneeseen ja jaettuun huoneeseen.

Huone eteisestä katsottuna
Ikkunasta aukeaa maisema kattojen yli Hietaniemen hautausmaalle

Hotellin huoneet ovat kuin pieniä yksiöitä, eli niistä löytyy oma keittiö ja kylpyhuone. Televisiota ei ole, joten matkaajalla jää aikaa nauttia muuhun. Keittiötä en tällä reissulla testannut, mutta kyllä siellä ruokaa laittaisi. Huoneiden keittiövarusteluun kuuluu astiat sekä joitain keittiötarvikkeita. Kahvinkeitintä ei keittiöstä löydy.

Both Helsinki on ilmeisesti rakennettu vanhaan kerrostaloon, sillä porraskäytävät ja huoneet henkivät kerrostalomaista tunnelmaa.

Porraskäytävä

Yövyin Both Helsingissä yhden yön Slushin aikaan Comfort Twin -huoneessa ja hinta oli sen mukainen, noin 140 euroa pienen aamiaisen kera. Normaalisti vastaava huone on alkaen 72 euroa. Aamiainen maksaa 6,5 euroa, joka on mielestäni aika paljon yhdestä croissantista, mehusta, banaanista ja kahvista aika paljon. Ilmeisesti kesäkaudella aamiainen on runsaampi (ja kalliimpi).

Aamiainen

Both Helsinki toimi hyvin työmatkalaisen majapaikkana ja on normaaliaikaan edullinen vaihtoehto hotellille, jos ei runsasta aamiaista tai huonepalvelua tarvitse. Omassa keittiössä voi kokkailla haluamansa eväät edullisesti.