Vuoden 2010 pelaamisen arvoiset pelit

Konsoleille ja tietokoneille julkaistaan vuosittain nippukaupalla erilaisia pelejä, joita harva ehtii kaikkia vuoden aikana pelaamaan, eivätkä kaikki pelit edes ole pelaamisen arvoisia. Täten pelaajan apuna ovatkin erilaiset pelisivustot, -yhteisöt ja -lehdet, jotka laittavat hyvät pelit järjestykseen. Esimerkiksi Joystiq on listannut ja kysynyt toimittajiltaan vuoden 2010 pelejä, joihin pelaajan pitäisi tutustua viimeistään nyt, ellei niitä viime vuonna pelannut. Lisäksi nyt enemmän tai vähemmän pelien julkaisusta myöhemmin, useat peleistä löytyvät kaupoista jo alennuskorista.

Joystiqin listoilta löytyy lukuisia, ainakin arvostelussa, hyvältä vaikuttavia pelejä, joista tässä oma karsittu listani paremmuus- eli pelijonojärjestyksessä. Suunnitelmissa olisi ainakin kuuden ensimmäisen (läpi)pelaaminen. Listalta puuttuvat pelkät FPS-räiskinnät, sillä ne ovat loppupeleissä aika tylsiä. Linkit vievät Joystiqin pelin arvosteluun, josta saa paremman kuvan mistä pelistä on kyse.

Super Meat Boy: Xbox 360 ja PC (Steam)
Yksinkertaisuudellaan, ja oikeastaan juuri siitä johtuen, Super Meat Boy on pitkästä aikaa peli, joka aiheuttaa intohimoa ja vaikeutensa ansiosta saavuttamisen iloa. Juoni on tuttu Mario-peleistä, sillä Super Liha -poika matkaa pelastamaan Laastari-tyttöä pahalta Tohtori Sikiöltä. Lyhyissä, tarkkaa ajoitusta ja kontrollia vaativissa kentissä hypitään esteiden kuten sahanterien ja vaarallisen ympäristön läpi, jotka pitävät huolen, että kuolema on lähellä ja usein. Erittäin yksinkertaista ja viihteellistä. Näppäimistöllä pelattaessa välillä turhauttavaa ja sormille (sekä näppäimistölle) kipeää. Kenttien tahkoamista, laastareiden, piilokenttien ja tavoiteajan tavoittelua säestää loistava, Megaman-henkinen, äänimaailma. Yksi vuoden parhaimmista peleistä, mitä olen pelannut. Kun vielä postissa tulisi langaton adapteri Xbox 360:n ohjaimelle PC:hen.

Red Dead Redemption: Xbox 360 ja PS3
Lyhyesti kuvattuna Red Dead Redemption on GTA IV villissä lännessä sekä hyvässä että pahassa. Rockstarin San Diegon toimiston avoimen maailman peli on pitkään odotettu ja kehuttu. Pelaaja hyppää entisen rikollisen bootseihin, joka yrittää luoda uutta elämää, mutta joutuu vedetyksi takaisin murhien ja kostojen piiriin. Ilmeisesti luvassa on hyviä pelihetkiä, kunhan saan pelin vain käsiini.

Mass Effect 2: Xbox 360 ja PS3
BioWare jatkaa loistavaa Mass Effect -peliään ja tekee sen paremmin kuin aikaisemmin. Tarjolla siis lisää scifi-räiskintää ja toimintaa, jota on ryyditetty RPG:n parhailla puolilla. Jatko-osassa pelimekaniikkaa on hiottu muun muassa vähentämällä tavaran keräämistä, nopeuttamalla palautumista, poistamalla haarniskaluokat ja Omni-gel ja ammukset ovat universaaleja. Eli oikeastaan vähennetty kaikki se, joka tekee roolipelistä mikromanagerointia ja inventaariossa pyörimistä, ja keskitytty varsinaiseen pelaamiseen. Peli on nyt tahdiltaan nopeampi ja sisältää enemmän toimintaa (lue räiskintää), mutta säilyttää ensimmäisen osan roolipelielementit keskusteluineen ja päätöksineen. Ennen kuin tämän itse pääsee toteamaan, pitänee jaksaa pelata ensimmäinen osa Xbox 360:llä läpi ennen kuin Mass Effect 2 julkaistaan alkukeväästä PS3:lle.

Heavy Rain: PS3
Heavy Rain on enemmän interaktiivista fiktiota kuin perinteistä peliä, mutta tekee sen viihdyttävästi. Pelissä ”seurataan” neljän erilaisen henkilön tapahtumia Origami-tappaja -tapauksen ympärillä. Hengeltään peli on film noir mysteeriä, eikä pelissä ole tehtäviä, vaan päätökset ja onnistumiset/epäonnistumiset vaikuttavat seuraaviin tapahtumiin. Lyhyesti kuvattuna tapahtumat soljuvat eteenpäin kuin elokuvassa, jossa pelaaja on päähenkilönä. Peli hyödyntää monipuolisesti PS3:n ohjaimen liiketunnistinta ja pelistä on erikseen Move-ohjaimia tukeva versio. Mainio peli, joka tosin on vielä itseltäni pahasti vaiheessa.

Super Mario Galaxy 2: Wii
Arvosteluiden mukaan paras Mario-peli ikinä. Se kertoo pelistä jo kaiken tarvittavan. Oma pelikokemus odottaa vielä ykkösosan läpäisemistä.

Donkey Kong Country Returns: Wii
Donkey Kong Country Returns on perinteinen sivullepäin vierivä tasohyppely, kuten sarjan aikaisempi osa SNESillä ja tarjoaa samaa hauskuutta ja vaikeutta. Siitä joko rakastaa tai vihaa. Arvosteluissa on kehuttu pelin kenttäsuunnittelua ja vaikeutta. Luultavasti tämä löytää tiensä pelilistalleni alelaarin kautta.

Muita pelaamisen ja mainitsemisen arvoisia pelejä Joystiqin mukaan ovat:

Alan Wake: Xbox 360
Suomalaisen Remedyn kauan odotettu Alan Wake lunastaa lupauksensa ja tarjoaa mysteerin, jossa leikitellään valojen ja pimeyden kanssa. Peli yhdistää selviytymistä seikkailuun ja toimintaan.

Enslaved: Odyssey to the West: Xbox 360 ja PS3
Enslavedin tarina perustuu 400 vuotta vanhaan ”Journey to the West”-novelliin ja sijoittuu 150 vuotta tulevaisuuteen, jossa maailma on tuhottu sodalla ja ekologisella onnettomuudella ja vain kourallinen selviytyjiä on jäljellä. Juonena on nuoren naisen pako jäljellä olevaa väestöä kaappaavalta orjalaivalta ja matka takaisin kohti kohtia ohjastaen Apinaa.

Limbo: Xbox 360 XBLA
Mustavalkoinen Limbo on ongelmanratkaisua sisällään pitävä tasopeli, joka sisältää yksinkertaista toimintaa: etenemistä, hyppimistä ja kytkimien tai esineiden liikuttelua petollisen ympäristön ja pulmien voittamiseksi.

Darksiders: Xbox 360
Darksidersia voi kuvata Legend of Zeldan ja God of War -pelien yhdistelmäksi, jossa pelaaja on Sota, neljästä hevosmiehestä vihaisin, joka on huijattu aloittamaan tuomionpäivä. Maapallon kaikki ihmiset ovat kuolleet ja pelaajalla on yksi mahdollisuus matkata takaisin aikaan ennen tuhoa ja kostaa syylliselle.

God of War III: PS3
Kratos jatkaa taisteluaan Olympuksen jumalia vastaan mättäen mytologisia otuksia pataan urakalla.

Civilization V: PC ja Mac
Valtaa maailma. Jälleen kerran. Jos ylimääräinen vapaa-aika on ongelma, niin tämän pelin hankinnan jälkeen sitä ei ole.

Vuonna 2010 julkaistiin lukuisia hyviä pelejä, eikä kaikkia ehdi ikinä pelaamaan. Edes osaa niistä, kun entisetkin mainiot pelit ovat vielä kesken ja vuodelta 2011 on myös luvassa odottaa pelaamisen arvoisia pelejä. Mutta toisaalta on vain hyvä asia, että erinomaisissa peleissä on runsauden pulaa, joten pelattava ei lopu kesken.

LibraryThing listaa kirjahyllysi sisällön

Työn ja liikuntaharrastusten vastapainona tulee luettua jonkin verran kirjoja ja järjestelmällisenä ihmisenä tykkään pitää kirjaa erilaisista asioista, kuten luetuista ja lukulistalla olevista kirjoista. Aikaisemmin käytin tähän WordPressin Now Reading -lisäosaa, mutta sen toiminta jätti hieman toivomisen varaa etenkin kun siitä hajosi kirjojen tietojen hakeminen Amazonista. Eli oli aika etsiä vastaavia toiminnallisuuksia, jotka voisi myös liittää tavalla tai toisella blogiin. Löysin uudestaan LibraryThingin.

LibraryThing on kirjoihin keskittynyt web-palvelu, jossa yhdistyy kirjahyllyn teosten tiedot, kirjaston hakukone ja lukemisen seuranta. Perustoiminnot löytyvät kirjojen lukemiseen liittyvistä asioista ja osittain sosiaalisista aspekteista kuten lukijoiden kirja-arvosteluista ja keskusteluista. Kirjojen listauksen ja lukuaikojen lisäksi teoksia voi luokitella kategorioihin kuten ”luettavana”, ”lukulistalla” ja ”luetut” ja määritellä niitä tagien avulla. Kirjojen tietojen syöttö onnistuu esimerkiksi ISBN-numeron perusteella ja ne haetaan muun muassa Amazonista tai jopa Helsingin alueen kirjastoista. Kätevää. LibraryThingin ilmaiseen käyttäjätiliin saa talletettua 200 kirjan tiedot ja rajaton määrä irtoaa pienimmillään dollarilla vuodessa ja eliniäksi 19 dollarilla.

Olin jo aikoinaan miettinyt kirjojen listaamista LibraryThingissä, mutta koska palvelun ulkoasu ei ollut niitä hehkeimpiä ja tarpeet eivät siihen pakottaneet, jäi palvelun käyttöönotto tekemättä. Ei LibraryThing edelleenkään ole ulkoasultaan mihinkään muuttunut. Palvelu on toteutettu perinteiseen insinöörimäiseen tyyliin ”tekee kaikkea mahdollista, vaikka käyttäjä ei haluisi” ja käytettävyyteen ei ole panostettu ollenkaan. Vanhanaikainen ja vaikeaselkoinen ulkoasu häiritsee edelleen palvelun mielekästä käyttöä, mutta alkutotuttelun jälkeen ei kuitenkaan liikaa. Ulkoasua voi jonkin verran muokata haluamakseen, mutta itselle tarpeettomia elementtejä ei saa kokonaan piiloon. Toiminnoiltaan LibraryThing on kattava ja erilaisia asetuksia ja toimintoja on runsaasti, eikä kaikkien tarkoituksesta ole aivan selvyyttä. Oikeastaan LibraryThing on aika sekava kokonaisuus, mutta ilmeisesti toimiva sellainen, sillä aktiivisia käyttäjiä sillä on enemmän kuin muilla vastaavilla palveluilla.

Muutamia ruudunkaappauksia LibraryThingin oleellisista osista:

Oma kirjahyllyni palvelussa on vielä aika vajavainen, mutta pitänee jossain vaiheessa luoda peräkkäistiedosto lukemistani kirjoista ja syöttää hyllyyn. Oman kirjahyllynsä tiedot saa tuotua csv- ja xls-muotoihin, joten tiedot eivät järjestelmään häviä, ja kirjahyllyyn saa vietyä kirjoja erilaisissa muodoissa. Tällä hetkellä palvelu tuntuu toimivan omiin käyttötarkoituksiini. Käyttäjäkunta ja ”kehitystiimi” on aktiivinen, sillä aika nopeasti widgettien toiminnassa ollut omituisuus korjattiin, kun sellaisesta LibraryThingin foorumilla raportoin. Nyt Kirjasto-sivuni näyttää oikein eri kategoriaan merkityt kirjat.

Tietenkin netissä on tarjolla useita erilaisia kirjastosovelluksia, kuten Goodreads, mutta koska olen enemmän kiinnostunut kirjoista, joihin juuri kirjastonhoitajien kehittämä LibraryThing on keskittynyt, en jaksanut sosiaalisiin puoliin keskittynyttä Goodreadsia testata. Ja kun yhden palvelun on aikanaan valinnut, on kynnys vaihtamiseen suuri, vaikka tarjolla olisi tuonti- ja vientitoimintoja. Goodreadsin ja Librarything eroista on myös hyvin valaiseva kirjoitus, jonka kommentit ovat myös lukemisen arvoisia.

Androidin sovellustarjonta, osa 2

Muutaman kuukauden HTC Wildfiren ja Androidin käytön jälkeen on tullut huomattua, että into uusien ohjelmien etsimiseen ja kokeilemiseen on alkuinnostuksen jälkeen laantunut huomattavasti. Ajoittain kuitenkin tulee poimittua vinkkejä irkistä ja eri foorumeilta. Harmittavasti vain kivalta kuulostavat sovellukset jäävät usein testaamatta, sillä Wildfiren rajatut resurssit (528 MHz prosessori, ei GPU:ta, QVGA-näyttö ja 384 MB muistia) ja Androidin 2.1 versio rajoittavat tehokkaasti sovellusvalikoimaa.

Sitten ”Androidin sovellustarjonta on laajaa ja kirjavaa” -kirjoituksen jälkeen on eteen tullut muutamia käteviä sovelluksia, joita kannattaa testata.

Widgetit:
Snow Storm: Sää-widgetti.

Battery Statt: Näyttää akun varauksen tekstinä. Kielinä englanti ja ruotsi. Jättekiva.

Tajm: Näyttää kellonajan tekstimuotoisena. Sama teema kuin Battery Stattissa.

Extended Controls ($0,99): Mahdollistaa kustomoidut ”Power Control” -painikkeet.

SwitchPro Widget ($0,99): Kustomoitava 7-nappinen kytkin-widgetti mm. ”Power Control”-painikkeiden toimintoihin.

Picture Dial: Pikakuvakkeet usein soittettuihin numeroihin.

3G Watchdog ja PhoneUsage: Näyttää 3G-datan käytön.

Fancy Widget: Kello ja sää -widgetti. Samantapainen kuin HTC:n originaali kello ja sää -widgetti.

Multicon Widget: Mahdollistaa useampien kuvakkeiden sijoittamisen ruudulle, eli käytännössä kuvakkeet ovat pienempiä ja niitä mahtuu täten enemmän.

Android Agenda Widget: Näyttää kalenteritapahtumat ja tehtävät näytöllä.

Asetukset ja muut:
Call Confirm: Soiton varmistus -ikkuna. Ei enää vahingossa tökittyä soittoa. Aivan ehdoton.

Widget Locker ($1,99): Mahdollistaa widgettien ja oikopolkujen asettamisen lukkonäytölle.

No Lock: Poistaa lukkonäytön käytöstä, jolloin avaus/menu-napin painalluksen jälkeen puhelin on heti avoinna.

Lockpicker: Poistaa käytöstä Exchangen pakotetun lukkonäytön. Toimii vain HTC Sensellä ja Androidin versioon 2.1 (Eclair) saakka. Mainostuettu versio menee hyvin, sillä en ole yhtään mainosta nähnyt.

Hyöty:
Google Reader: Virallinen Google Reader -sovellus, vaikka hyvin se syötteiden lukija toimii selaimenkin kautta.

Searchify: Mahdollistaa käännösten, laskemien, muunnosten ja erilaisten hakujen tekemisen suoraan vakio haku-toiminnon kautta. Eli hieman kuin Launchy tai Quicksilver.

WiFi File Explorer: Mahdollistaa puhelimessa olevien tiedostojen jakamisen WiFi-yhteyden ylitse selainta käyttäen.

Car Home: Muuntaa Home-ruudun selkeämmäksi autolla ajaessa käytettäessä. Pikakuvakkeet navigointiin, äänikomentoihin, yhteystietoihin jne. Vaatii Android 2.2:n (Froyo)

Handcent SMS: iPhone-tyylinen SMS sovellus. Itse en niin arvosta, mutta kehuttu.

Smart measure: Mittaa arviolta jonkin kohteen korkeus ja etäisyys.

Webcam: Muuntaa luurin web-kameraksi, jonka kuvaa voi katsoa esim. VLC-soittimen kautta tai selaimesta. Vaatii Androd 2.2.

Trapster: Hälyyttää nopeus- ja liikennevalokameroista mm. Arnold Swarcheneggerin, Austin Powersin, Bill Clintonin ja George Bushin äänillä. Ei kenties kovin kätevä täällä pohjolassa, sillä vaatii käyttäjiä, jotka täyttävät tietokantaan ansojen sijainnit.

Camera Magic: Vaihtoehtoinen kamera, joka osaa digitaalisen zoomauksen, ajastuksen ja suotimet. Ei ainakaan kirjoitushetkellä löytynyt QVGA-laitteille.

Juttuu: Yksinkertaisen uutissivuston Android-sovellus (ei QVGA)

Tulosseuranta: Reaaliaikainen SM-liigan ottelukierroksen tulosseuranta.

Huvi:
Angry Birds: Vihaiset linnut sikoja vastaan. Viimeinkin myös heikommille laitteille, mutta karsittua versiota odotellessa.

Zedge Ringtones & Wallpapers: Lataa taustakuvia ja soittoääniä kattavasta valikoimasta. Kaipaisi mahdollisuutta tallentaa kuvat muistikortille talteen.

Flikie Wallpapers HD ja Flikie Wallpapers Lite: Lataa taustakuvia kattavasta valikoimasta.

Nøgne Ø Red Horizon

Helsingin Arkadiankadun Alko on ketjun lippulaivakauppa ja valikoimasta löytyykin kattavasti erilaisia alkoholituotteita. Itseäni lähinnä kiinnostaa liikkeen laaja viski- ja olutvalikoima, joista oluita onkin tullut muutamia erikoisuuksia maisteltua. Aina ei kuitenkaan erikoisuus tuo juomaan positiivisia ominaisuuksia ja nautittavuudestakin voi olla montaa mieltä.

Kävin jokin aika sitten tutkimassa Arkadiankadulla viskivalikoimaa ja mukaan tarttui norjalainen Nøgne Ø Red Horizon -olut, joka on Alkon valikoimassa erikoisuus (408 pulloa). Erikoinen se oli myös nautittuna. Olut tulee punaisessa japanilaisvaikutteisessa peltirasiassa, jonka sisältä löytyy 0,25 litran pullo alkoholiprosentiltaan 17% vahvuista sakehiivalla (nro 7) käytettyä vahvaa alea. Oluessa on käytetty Grimstadin vettä ja ohra- ja vehnämallasta.

Makunystyräni eivät ole kovin hienostuneet, joten lyhyesti kuvailtuna Red Horizon -olutta voi sanoa hieman viskimäisen kitkeräksi ja väriltään tumman kupariseksi, mutta vahvuudestaan huolimatta kuitenkin yllättävän hyvin juotavaksi. Tässä täyteläisessä ja lähes hiilihapottomassa oluessa jälkimaku on erittäin lämmin ja pitkä. Alkoholi ei sinällään maistu läpi, mutta sitä kyllä tietää jotain vahvaa juoneensa.

Red Horizon kustantaa 8,96 euroa pullo (0,25 l), jolloin litrahinnaksi tulee viskimäinen 35,44e/l. Alkon suhteellisen kuvaavat sanat tuotteesta ovat: kuparinruskea, täyteläinen, makean hedelmäinen, kevyen sakemainen, hennon yrttinen, miedon tervainen, vivahteikas. Eli aika monivivahteinen pakkaus. Energiaa juoma sisältää 150 kcal/100 ml (600 kJ/100 ml).

Loppupeleissä en kyllä oikein ymmärrä tällaisten erikoisvahvojen oluiden tarkoitusta, sillä ei niiden nauttiminen nyt mitään varsinaista nautintoa ole, vaikka erikoinen makukokemus onkin. Alkon hyllyistä löytyi useampiakin vastaavia tuotteita, joten ilmeisesti kysyntää kuitenkin on. Siitä hyviä nämä erikoisvahvat oluet kyllä ovat, että jo yhdellä pienellä pullolla pääsee mukavaan tunnelmaan ja hieman ylikin.

Mozvoikko, XPCOM-komponentti ja Firefox 4 beta 6

Kirjoitin kesällä Firefox 4 beta 1:stä ja mainitsin, että mozvoikko eli suomen kielinen oikolukusanasto -lisäosa toimisi myös uudessa 4 versiossa. Toimihan se vielä pari beta versiota ensimmäisestä eteenpäin, mutta tämän jälkeen Gecko 2.0:ssa tuodut muutokset XPCOMiin vaativat kaikkien lisäosien päivittämistä komponenttien rekisteröimisen osalta. Teoriassa yksinkertainen muutos, mutta käytännössä ei tietenkään niin selkeä.

Asia olisi ollut yksinkertainen, jos mozvoikko ei käyttäisi binäärikirjastoja, joiden sijainti aikaisemmin haettiin kategoriamanagerin avulla, joka rekisteröi komponentin ja sen sijainnin. Nyt kun komponenttien rekisteröinti muuttui chrome.manifestissä tapahtuvaksi, ei tuota tietoa enää ollut saatavissa. Onneksi ratkaisu löytyy JavaScriptistä, jolla toteutuissa XPCOM-komponenteissa on sisäänrakennettu __LOCATION__ -funktio, joka palauttaa komponentin nsIFilen, jonka avulla saadaan selville hakemisto, jossa komponentti on. Enää piti siis vain toteuttaa tuollainen JavaScript XPCOM-komponentti ja liittää se mozvoikon C++-koodiin.

En ollut aikaisemmin toteuttanut XPCOM-komponentteja, mutta netissä oli siihen muutamia vinkkejä. Tietenkin kaikkia ohjeita ja dokumentointia ei ollut vielä päivitetty Firefox 4:n kanssa toimivaksi, joten pientä yritys-erehdys -tekniikkaa piti suorittaa, että JavaScript-komponentin sai toimimaan C++:sta kutsuttuna. Käytännössä JavaScriptillä toteutettu XPCOM-komponentti, MozvoikkoHelper, rekisteröidään Firefoxin käynnistyessä ja siltä kysytään sen sijainti mozvoikon käynnistyessä, kun oikolukua ensimmäistä kertaa tarvitaan. Loppu toimii kuten aikaisemminkin. Ei ehkä kovin hieno ratkaisu, mutta toimiva ainakin Firefox 4 beta 6 -version kanssa.

Muuten mozvoikolle tarvittavat muutokset Firefoxin mukana käännettäväksi olivat pieniä ja näin jälkikäteen katsottuna myös toteuttamani JavaScript-lisäpalikka ja sen liitos mozvoikon koodiin oli suhteellisen yksinkertaista. Mitä nyt muutamaa eri tapaa ja periaatetta ehdin kokeilla, ennen kuin ymmärsin miten asioiden pitää toimia. Se mikä aikaisemmin toimi, ei toiminut enää. No, tulipahan opittua komponenttien toteuttamista ja hieman C++:aa.

Virallista versiota mozvoikosta Firefox 4:lle saadaan varmasti odottaa Firefox 4:n julkaisuun asti, mutta kokeellinen versio OS X:lle löytyy mozvoikko-osiosta. Mozvoikon kehittäjä, Andris Pavenis, totesi lisäosan toimivan apupalikan kanssa myös Linuxissa ja pitänee katsoa josko tuon saisi käännettyä myös Windowsille. Lisäosan kääntämiseen Firefox 4:lle tarvittavat muutokset näyttivät jo löytyvän mozvoikon versionhallinnasta (r3531 ja r3570), joten jokainen voi halutessaan kääntää oman versionsa. Andris oli hieman muuttanut ehdottamiani muutoksia, jotka olivatkin muutamilta osilta näköjään paremmin toteuttavissa. Toisaalta nyt mozvoikon asentamisessa tulee muutamia virheilmoituksia puuttuvista manifest-tiedostoista, mutta muuten toiminta on sama.

Lisäys, 21.11.2010:
Firefox 4.0 beta 7 käynnistyy OS X:ssä vakiona nyt 64-bittisenä, joten käänsin mozvoikosta yhdistetyn version sekä 32- että 64-bittiselle Firefoxille. Andriksen tekemien lisäysten jälkeen mozvoikko toimii nyt samalla versiolla Firefox 3.6:ssa ja 4.0:ssa.

Enkelit ja demonit sekoittaa sopivasti fiktiota ja faktaa

Pitkästä aikaa paremman lukemisen puuttuessa tartuin dekkareihin ja kirjastosta löytyi Dan Brownin ”Enkelit ja demonit”, joka on ollut tarkoituksena lukea ennen kuin kyseisen elokuvan voisi joskus katsoa. Jo Brownin ”Da Vinci koodi” -teoksesta tehty samanniminen elokuva osoitti, että teos on aina parempi kuin elokuva, jossa tarinaa kiirehditään, lyhennetään ja karsitaan siten, että kirjan tunnelmasta ei jää juuri mitään jäljelle. Ja kun elokuvan on jo katsonut, ei kirjassa ole enää oikein mitään jännitettä.

Roomaan, tarkemmin Vatikaaniin sijoittuva, ja Illuminateihin keskittyvä ”Enkelit ja demonit” on tyypillistä Dan Brownia, kun vertailukohtana kirjoittajalta on vain ”Da Vinci koodi”. Tarina pohjaa salaliittoteorioihin ja käyttää tukenaan taide- ja historiallista faktoja, joita yhdistellään näppärästi fiktioon ja joiden avulla esitellään lukijalle uskottavalta kuulostava tarina. Myös juonen kulku on tuttua, sillä alussa on kryptinen murha, jota uskonnollisen symbologian professori Roberg Langdon saapuu selvittämään murhatun tyttären kanssa ja joutuu juonen edessä ratkaisemaan arvoituksia murhaajan jäljille pääsemiseksi. Lopulta arvoitukset ratkeavat ja Langdon saa naisen.

Teos ei tarjoa kovin omaperäistä kerrontaa, mutta viihteellistä ja mukaansa tempaavaa. Historiallisten faktojen ja fiktion yhdistely mysteeriin toimii ja tarinalle saadaan hyvin syvyyttä ja mielenkiintoa. Pituutta teoksella on noin 500 sivua pokkarimuodossa, jotka sain luettua parissa viikossa. Yöunet jäivätkin kirjan lukemisen aikana hieman vajaiksi, kun piti lukea ”vielä yksi” kappale.

En tiedä oliko Brownille maksettu tästä, mutta teoksessa pisti silmään pienoinen väkinäinen kaupallisuus, kun Langdon joi Nesquick-kaakaota, kurvaili Saab 900S:llä ja sveitsiläiskaarti kiisi pitkin Vatikaania tietenkin punaisilla Alfa Romeo 147 T Sparkeilla. Vauhdikkaasti. Renkaat ulvoen. Hyvää tuotesijoittelua ei siinä mitään.

Dan Brownin teokset, ainakin kahden otoksen perusteella, ovat viihdyttäviä, joten lukulistalle pitänee lisätä ”Murtamaton linnake” ja mitä niitä muita olikaan. Ainakaan ne eivät ole samanlaista pakkopullaa kuin eräät William Gibsonin kuuluisat ja kehutut teokset.

Lois McMaster Bujoldin Vorgosigan-saaga

Kaiken päivittäisen teknisen lukemisen ja tekemisen vastapainona tulee lähes joka ilta luettua jotain fiktiivistä kirjaa kuten fantasiaa tai scifiä. Viime aikoina tosin ovat tuttujen ja turvallisten kirjoittajien kuten Georger R. R. Martinin, R. A. Salvatorin, Brian Herbertin ja Kevin J. Andersonin, Robin Hobbin ja Robert Jordanin teokset tulleet lähes kaikki luettua, eikä uusia osia kesken olevista sarjoista ole vielä pokkareina ilmestynyt. Niinpä oli aika etsiä uusia kirjailijoita ja kaverin suosituksesta aloitin Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan saagan lukemisen.

Ennakkotietojen mukaan luvassa tulisi olemaan hyvää kirjallisuutta, sillä amerikkalainen scifi- ja fantasiakirjailija Lois McMaster Bujold (s. 1949) on yksi ylistetyimmistä kirjailijoista alallaan ja voittanut arvovaltaisen Hugo Awardin parhaasta romaanista ennätykselliset neljä kertaa. Lisäksi scifissä ”The Mountains of Mourning”-novelli on voittanut sekä Hugo että Nebula Awardin ja fantasian puolella samaan ylsi ”Paladin of Souls” -teos. Toisaalta, tuntuu että lähes jokainen hiemankin nimekkäämpi kirjailija on jotain palkintoja voittanut ja on vähintään New York Times Bestselling author.

Scifiä sisällään pitävä Vorgosigan-saaga alkaa Cordelia Naismith -sarjan Shards of Honor (1986) ja Barrayar (1991) -teoksilla, jotka ovat saagan alkusoittoa Miles Vorkosigan -sarjalle. Sarja sijoittuu noin 1000 vuotta tulevaisuuteen kuvitteelliseen maailmaan ja alkupään teokset ovat tyyliltään avaruusoopperaa taisteluineen, salaliittoineen ja juonenkäänteineen. Myöhemmät Miles-sarjan seikkailut ovat enemmän dekkarityylisiä. Tähän mennessä saagassa on 25 teosta ja sarjaa kirjoitetaan edelleen, joten lukemista riittää. Sivumäärältään ainakin lukemani teokset ovat lyhyehköjä noin 300 sivun tarinoita, joten yhden kirjan lukee vajaassa parissa viikossa omalla hitaalla ”vajaa tunti päivässä”-tahdillani.

Vorkosigan saaga vaikuttaa lupaavalta ja tarina vasta lähtee käyntiin Milesin päästessä lavalle. Lukeminen on helppoa ja tarina etenee viihdyttävästi, vaikka ei ainakaan muutaman teoksen otoksella pääse yllätyksellisyydessään ja käänteissään loistavan George R. R. Martinin tasolle. Vorgosigan saagan teokset löytyvät myös kätevästi Helmet-kirjastoista, joista ne voi varata omaan lähikirjastoon.