Omakotitaloasujana tulee takkaa lämmitettyä talvella ahkerasti ja kesällä lämpiää puulämmitteinen sauna, joten tulitikkuja ja sytytintä kuluu jonkin verran. Mutta voisiko asian hoitaa paremmin? Olin jokin aika sitten lukenut Kaaren plasmasytyttimestä ja kun sellainen tuli eteen messuilla, oli ostopäätös valmis. Eli tulta ilman liekkiä ja lisää valokaarta pistorasiasta.
Kaari Loimu -plasmasytytin
Kaari-plasmasytytin
”Kaari-plasmasytyttimet ovat kaasuton, energiatehokas, turvallinen ja helppokäyttöinen tulentekoväline. Ladattavalla plasmasytyttimellä on helppo sytyttää niin kynttilät, takat, puusaunojen tulipesät, nuotiot ja mitkä tahansa tulet olosuhteisiin katsomatta. Plasmasytytin korvaa helposti tulitikut sekä perinteiset kaasu- ja bensiinisytyttimet. Kaari-plasmasytyttimet tuottavat tehokkaan ja tuulessa sammumattoman plasmakaaren.”
Plasmasytyttimellä sytyttäminen perustuu noin 1100-asteiseen plasmakaareen, joka kuumentaa sytytyskohteen ja lopulta sytyttäen sen. Se on liekkiä helpommin hallittavissa ja plasmasytytintä voi käyttää missä asennossa tahansa.
Sytytin on uudelleen ladattavissa mukana tulevalla mikro-usb-johdolla, joka voidaan liittää esimerkiksi puhelimen USB-laturiin, tietokoneen USB-liitäntään tai USB-liitännällä varustettuun varavirtalähteeseen. Eli kunhan virtaa on saataville, on tulentekovälineet aina valmiina.
Kaarella on tarjolla erilaisia plasmasytyttimiä eri käyttötarkoituksiin. Eräkäyttöön on Loimu X2 ja Loimu. Tuikku ja Soihtu, sekä Soihtu Mini ovat yleiskäyttöön ja Roihu X on sytkärimallinen sytytin.
Kaari Soihtu
Kaari Soihtu -plasmasytytin on malliston ensimmäisiä tuotteita ja valikoitui messuilta käyttööni. Soihtu on kotiin, mökkiin, veneeseen ja asuntovaunuun soveltuva pitkävartinen yleissytytin. Hintaa on noin 20 euroa, eli muutaman tulitikun saa sillä hinnalla jättää sytyttämättä. Akun täyteen lataaminen kestää noin 2 tuntia.
Kaari Soihtu
Soihtu on toiminut hyvin takan ja saunan sytyttämisessä ja tulevia vaellusreissuja varten pitänee hankkia Loimu X2, joka sopii paremmin retkikäyttöön pienen kokonsa ansiosta.
Alkutalvesta kävelimme koiran kanssa Haikkaanlahden retkeilyreitin Riutanniemen osuuden ja pohdimme pystyisikö koko reitin ajaa maastopyörällä. Kevään tullessa ja maaston kuivuessa oli aika toteuttaa ajatukset ja katsoa, millainen Haikkaanlahden retkeilyreitti olisi pyörällä. Ajosuunnaksi valikoitui myötäpäivään, sillä kävellessä vastapäivään se näytti paremmalta. Noin 18 kilometrin reittiin rennosti pyöräillen meni vajaat 2 tuntia ja maasto oli monipuolista, Riutanniemen kierrosta lukuun ottamatta nautittavaa ajettavaa.
Haikkaanlahden retkeilyreitti
Haikkaanlahden retkeilyreitti kulkee Taipalsaaressa ja virallinen lähtöpaikkana on Haikkaanlahden urheilukenttä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutan laavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Toinen hyvä lähtöpaikka reitin varrella on Palostenmäentien parkkialue lähellä Riutanlaavua. Retkeilyreitille löytää myös helposti Taipalsaaren kirkonkylästä lyhyellä tiesiirtymällä, jolloin auton voi jättää esimerkiksi sataman tai kirkon parkkipaikalle.
Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, kävellen tavallisin kiertosuunta on vastapäivään, mutta pyörällä kannattaa ajaa myötäpäivään. Reitillä on vaihtelevaa maastoa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita, joista osa kalliopätkistä on haastavia sekä kävellen että pyörällä.
Reitillä on tavallaan kaksi osaa: Savilahdentien länsipuolella oleva Riutanniemi, jossa hyvä taukopaikka on Riutan laavu ja itäpuolella oleva Telkkälä tarjoaa taukopaikaksi Kurenlaavun. Laavuilta löytyy tulisija, nuotiopuut ja kirves sytykkeiden tekoa varten.
Haikkaanlahden retkeilyreitti on merkitty myös polkupyörällä ajettavaksi, mutta se reitti ei mene vaellusreittiä pitkin, vaan sivuuttaa suurimman osan Riutanniemen kierroksesta. Maastopyöräilijöinä kiersimme pyörillä koko vaellusreitin, mutta etenkin Riutanniemen kierroksen alkuosassa oli kohtia, jotka eivät olleet kovin nautittavia talutettavia. Jälkimmäinen osuus reitistä oli erittäin mukavaa polkua ja metsäautotietä.
Riutan niemen kierros
Lähdimme maastopyörillä Haikkaanlahden retkeilyreitille kotiovelta, joten alkuun poljimme noin 7 kilometriä Heikkolantielle ja sieltä ylämaankarjaa kasvattavan Innalanmäen tilan ohi kohti Riutanniemeä ja Palostenmäentien parkkialuetta.
Heikkolantien rantamaisemia
Kohti Riutanlaavua
Reitin alussa on jonkin verran hiekkatietä
Hieman ennen parkkialuetta reitti suuntaa metsään, mutta kyseistä osuutta en suosittele pyöräiltäväksi kokonaisuudessaan, ellei kaipaa haasteita ja hieman pyörän kantamista kallion laelle. Reitti on tältä osin mielenkiintoinen etenkin käveltäessä ja matkan varrelta löytyy läpikäveltävä kivi. Tämä osuus reitistä on ehkä helpompi ajaa vastapäivään.
Riutanniemen kierroksen kallioita
Puiden ja kivien kiertoa
Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää jo heti Riutan laavulla, jossa eväät voi nauttia Saimaan rannalla.
Taukopaikka Saimaan rannalla
Riutan laavu on Pien-Saimaan rannan läheisyydessä
Riutan laavun jälkeen polku lähtee viettämään ylöspäin, kunnes hakkuuaukean laelta lasketaan lyhyt, mutta jyrkähkö mäki, ennen seuraava mäen laelle kiipeämistä.
Polku on paikoitellen haastava
Hakkuuaukealle haastava lasku
Riutanniemen osuudella on hieman haastetta
Lyhyen Heikkolantien tiesiirtymän jälkeen piipahdetaan takaisin metsään kiipeämään pienelle mäelle ja Vitsaintien ylityksen jälkeen päästään nauttimaan metsäpoluista pidemmän pätkän verran.
Poljettaessa kohti Haikkaanlahden urheilukenttää ja reitin seuraavaa osuutta, on matkalla mukavan polun lisäksi myös nähtävää.
Lintukosteikko
Telkkälä ja Kurenlaavu
Haikkaanlahden reitin paras osuus alkaa maastopyörällä ajettaessa vasta Vitsaintien ylityksen jälkeen ja paranee edelleen, kun ylitetään Savilahden tie ja poljetaan kohti Kurenlaavua. Reitti halkoo hoidettua metsää ja vanhaa hakkuuaukeaa neulaspolulla ja Savilahdentien jälkeen voi kokea alaspäinviettävällä reitillä jopa vauhdin hurmaa.
Neulaspolku on mukava ajaa
Nuoren metsän polkurallittelua
Vauhdikasta polkua hakkuuaukean laidassa
Reitin toinen laavu, Kurenlaavu, on vauhtihurjastelun jälkeen edessä metsän siimeksessä ja on hyvin varusteltu, kuten myös Riutan laavu. Lyhyen evästankkauksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti lähtöpistettä. Reitin loppuosalla ei ollut paljoa mainittavaa poljettavaa, lähinnä metsäautotietä.
Kurenlaavu Telkkälässä
Haikkaanlahden retkeilyreitin kiertoon rennolla tahdilla maastopyörällä meni noin 2 tuntia ja matkaa kertyi vajaat 18 kilometriä. Reittimme löytyy Stravasta Riutan niemen kierroksen kera ja myöhemmin syksyllä Riutanniemi oikaistuna, jolloin ajettiin nautinnollisempi reitti ilman Riutanlaavulla käyntiä.
Muutamia ajokuvia GoProsta napattuna ennen kuin videot kasaantuvat YouTubeen.
Kuluva talvi on ollut hiihdollisesti nihkeää ja kosteaa, eikä hiihtokilometrejä ole juurikaan kertynyt. Sen verran ehdin käydä suksilla, että testasin Saimaanharjun konstun kuntaradan Suurilammen kierron osalta. Mukava noin 1 kilometrin lipsuttelua pienillä korkeuseroilla. Lammelta reitti jatkuu konstun kuntoradalle.
Saimaanharjun konstun kuntorata
Mukavan leppoisa lenkki lammen rannalla
Konstun valaistu kuntorata sijaitsee Taipalsaaressa Saimaanharjulla ja kiertää Saimaanharjulla Suurilammen ympäri jatkuen Konstunkankaalle. Suurilammen kierto on mukavan kevyttä hiihtelyä, jossa reitillä on yksi jyrkähkö ylämäki ja sopivan vauhdikas lasku. Noin kilometrin lenkkiä on hyvä hiihdellä.
Strava-jälki kertoo, että kevyesti hiihdellen viisi kierrosta lammen ympäri ja kerran urheilukentälle tuotti matkaksi 6,22 kilometriä ja aikaa meni 38 minuuttia. Ja tämä taitaakin olla tämän hiihtokauden summa.
Saimaanharjun konstun kuntorata
Konstunkankaalle jatkuva kuntorata on kävelyn perusteella perinteistä kuntorataa harjun notkojen kautta tehden lisäksi tasamaastoisen lenkin myös harjun päällä. Kuntorata jäi tällä erää suksilla testaamatta.
Suurilammen kierrolta pääsee myös kipuamaan läheiselle urheilukentälle, jossa lenkki kiertää juoksuradan. Takaisinpäin tullessa on mukavan jyrkkä ja vauhdikas lasku lammen radalle.
Vauhdikas lasku takaisin lammen lenkille
Kuntoradalta ladut jatkuvat kohti Taipalsaaren kirkonkylää ja Kirjamoinniemen kautta kohti Lappeenrantaa, jos vain Saimaa on jäätynyt ja ladut saatu tehtyä. Toivottavasti ensi vuonna pääsen kertomaan millaisia latuja kirkonkylältä ja Saimaan jäältä löytyy.
Pelaaminen on hyvää irtautumista arjesta, vaikka puhutaankin nuorten ja lasten pelaavan liikaa. Näin keski-iän kynnyksellä pelaaminen jää usein vähemmälle painoarvolle arjen kiireissä, joten kun pelien pariin ehtii, panostaa pelaamisen arvoisiin peleihin. Perinteiseen tapaan, tässä muutamia valintoja PlayStation 4:lle ja PC:lle pelattavaksi viime vuoden julkaisuista. Vuoden 2018 listallakin on vielä pelattavaa.
Ihmiskunnan suojaksi ja satunnaisten outojen ilmiöiden jälkien siivoamiseksi on perustettu Hallintavirasto, huippusalainen varjo-organisaatio, jonka vielä salaisemman tukikohdan ovelta Controlin päähenkilö itsensä löytää. ”Miten” ja ”miksi” ovat kysymyksiä, joihin en lähde edes vastaamaan, koska ne ovat Controlin parikymmentuntisen tarinan keskipisteessä. Tämä on niitä pelitarinoita, jotka kannattaa kokea mahdollisimman spoilerivapaasti ja avoimin mielin.
Control on surrealistinen, kiehtova ja jatkuvasti yllättävä kokemus. Selkeää Remedyä ja selvästi lähtöisin samoista ideoista ja tunnelmista kuin mainio Alan Wake.
Tapahtumat sijoittuvat jokusia vuosia Episodi III:ssa nähtyjen jedivainojen jälkeiseen aikaan. Imperiumia pakoilevan entisen jedioppilaan Cal Kestisin keskeisin tehtävä on koluta Voima-herkän muukalaisrodun temppeleitä aina Zeffolta Dathomiriin asti. Edesmennyt jedimestari on kätkenyt niiden uumeniin avaimia, joilla päästään käsiksi listaan jedien aikoinaan kartoittamista Voima-herkistä lapsista. Käytännössä koko seuraavan jedisukupolven kohtalo on Calin käsissä, sillä Darth Vaderin kouluttamat inkvisiittorit ovat päässeet sankarijoukon kintereille.
Star Wars Jedi: Fallen Order sai Pelaaja-lehdeltä 9/10 pistettä ja on pelattavissa Xbox One, PlayStation 4 ja Microsoft Windows -alustoilla.
Disco Elysium
Setä Etsivä (kuva: Pelaaja-lehti)
Useimmat pelit tulevat ja menevät. Ne viihdyttävät hetken – tai vuoden – mutta eivät silti säväytä oikeasti ja perin juurin. Ja sitten on pelejä, jotka tuntuvat sähköiskulta. Sellainen on virolainen etsiväseikkailu Disco Elysium. Se on tehty tiivistetystä itsevarmuudesta, tyylistä ja röyhkeydestä. Tavallisten rooli- ja seikkailupelien tarinat maistuvat vertailussa vellikeitolta, josta unohtuivat kaikki mausteet.
Etsiväseikkailu sai Pelaaja-lehdeltä 10/10 pistettä ja on saatavilla vain Windowsille.
Alelaari
Untitled Goose Game
Hanhi telkkarissa (kuva: Pelaaja-lehti)
Untitled Goose Game on hyvin simppeli, mutta veikeä peli. Pelaaja todellakin on kamala hanhi, jonka elämäntehtävänä on aiheuttaa kaaosta idyllisessä pikkukylässä. Valmiiksi asetetuista tavoitteista irtoaa tekemistä illaksi tai maksimissaan pariksi.
Untitle Goose Game sai Pelaaja-lehden arvostelussa 8/10 pistettä ja on saatavilla Xbox One, Nintendo Switch, PlayStation 4 ja Windows -alustoille.
Pelijono
Vuoden 2019 peleistä pelijonossa odottaa vuoroaan alelaareista löydettäviksi vielä Assassin’s Creed Odyssey, Detroit: Become Human ja God of War. Pelaaminen ei jää pelien puutteesta tekemättä, kun vielä Humble Bundlesta tuli ostettua Cities: Skylines, jos vaikka nysväys kiinnostaisi. Dirt Rally 2.0 hieman myös houkuttaa, kunhan kaikki DLC:t saa sopivasti paketoituna.
Pelattua
Vuoden 2019 aikana tuli pelattua hieman aikaisempaa vähemmän, kun syksyllä muutto vei suurimman osan ajasta. Alkuvuonna tuli aloitettua Red Dead Redemption 2:sta, mutta mielenkiinto ei riittänyt kuukautta paria pidempään. Uncharted 4: A Thiefs End ja Uncharted: The Lost Legacy tulivat sentään pelattua läpi ja laatu oli taattu. Samoin Horizon: Zero Dawn oli arvosteluidensa veroinen. The Last of Us jäi odottamaan parempia aikoja.
Retkeilyreittejä on lähes jokaisessa kunnassa ja ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet ulkona liikkumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Taipalsaaressa on muun muassa Haikkaanlahden retkeilyreitti, josta tuli käveltyä talvisessa kelissä Riutanniemen kierros ja nautittua eväät laavulla. Mukavaa kävelyä vaihtelevassa maastossa, sisältäen maaseudun hiekkatietä, metsäpolkua, avohakkuuaukeaa ja kallioita. Maisemat olivat osaltaan hieman tylsät, vaikka Saimaa on aivan vieressä.
Haikkaanlahden reitti
Riutanniemen kierros
Haikkaanlahden retkeilyreitti sijaitsee Taipalsaaren Kirkkosaarella kiertäen alueen kylien kautta. Reitillä on matkaa kokonaisuutena noin 18 kilometriä ja lyhyempänä versiona reitistä voi kiertää Riutanniemen kierroksen, joka on noin 6 km. Reitin voi kiertää kumpaankin suuntaan, tavallisin kiertosuunta on vastapäivään.
Haikkaanlahden retkeilyretti
Haikkaanlahden reitin lähtöpaikka on Haikkaanlahden urheilukentällä, Savilahdentien ja Vitsaintien risteyksessä, josta Riutanlaavulle on reittiä pitkin 6,9 km ja Kurenlaavulle 4,8 km. Jos haluaa kiertää vain Riutanniemen, kuten me teimme, toimii lähtöpaikkana Palostenmäentien parkkialue, josta voi oikaista myötäpäivään suoraan Riutan laavulle. Vastapäivään lähtiessä kävellään hiekkatietä pitkin ja oikaistaan takaisin reitille Heikkolantieltä.
Riutanniemen kierros
Reitin varrelle mahtuu monimuotoista Saimaan saaristoluontoa. Polku kulkee suurelta osalta kangasmaastossa, männikköisillä ja kallioisilla mäillä, välillä tuoreemmissa notkoissa ja myös kosteita suopaikkoja saa kokea. Metsät ovat eri-ikäisiä talousmetsiä, joissa metsänhakkuut paikoitellen avartavat maisemaa. Riutanniemen reitillä on yksi laavu: Riutan laavu Riutanniemessä lähellä Pien-Saimaan rantaa. Haikkaanlahden reitillä on lisäksi toinen laavu Telkkälässä, Kurenlaavu.
Riutanniemen reittiä
Riutan laavu sijatsee Riutanniemessä lähellä Pien-Saimaan rantaa. Laavulla nuotiopaikka, polttopuukatos ja käymälä.
Riutan laavu
Riutanniemen kierros oli vastapäivään käveltynä ja Palostenmäentien parkkialueelta lähdettynä alkuun hieman tylsää ja maisemallisesti metsäistä taivallettavaa. Muutama kosteikko oli matkalla ja nousuja kukkuloille. Vastapäivään ne olivat parempia kävellä, pyörällä menisi paremmin myötäpäivään. Koiran kanssa matkatessa parkkipaikalta Riutan laavulle meni aikaa noin tunti ja matkaa vajaat 4 kilometriä.
Riutan laavulta lähdettäessä kohti lähtöpaikkaa, maasto muuttui kallioisemmaksi ja mäkisemmäksi. Reitin vaatimusluokka on keskivaativa, joka jälkimmäisellä osuudella piti paikkansa. Aikaa meni noin puoli tuntia ja matkaa pari kilometriä, kun oltiin takaisin Palostenmäentiellä. Matkalla oli jännä läpikuljettava kivi.
Riutanniemen reitti oli mukava päiväretkikohde luonnosta nauttimiseen ja pieneen ulkoiluun.
Huomenna alkaa uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Tämä vuosi on pitänyt sisällään paljon tapahtumia, että aikaa ei ole juuri jäänyt pohtimaan mennyttä vuosikymmentä, joten perinteiseen tapaan kerrataan mitä tänä vuonna tapahtui.
Vuosi 2019
Espoosta Saimaanharjulle
Muutimme Annen kanssa syksyllä Espoosta Saimaanharjulle ostaen ensimmäisen yhteisen talon. Muuton yhteydessä tuli muutaman kerran reissattua pääkaupunkiseudulle ja yövyttyä hotelleissa. Vietimme Staycationin GLO Sellossa ja olin työreissulla Both Helsingissä, lisäksi olimme pari kertaa Hotelli Sveitsissä Hyvinkäällä.
Kotiranta Saimaanharjulla
Valokuitua kotiin
Niemenpää
Kesäloma
Kesälomalla piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan lähteä ajamaan Åre Bike Parkiin, Järvsö Bike Parkiin, käydä Rukalla järjestämässä MTB-Enduro kisat, ajaa Kaldoaivi MTB ja rullailla Lofooteille, mutta asiat muuttuivat. Teimme, tai siis teetimme, Espoon asuntooni ennen sen vuokralle laittamista keittiöremontin, kävimme vaeltamassa Teijon Kansallispuistossa ja vieraillimme asuntomessuilla Kouvolassa.
Teijon kuuluisat pitkospuut
Asuntomessuilla riitti nähtävää, mutta ei mitään erikoista
Keittiöremontti Ikean malliin
Pyöräjutut
Tänä vuonna pyörähommat jäivät aika vähille, keskittyen EBA ry:n roolissa Endurojunnujen ja -mimmien valmentamiseen, muutamaan pyöräreissuun ja yhteen MTB-Enduro -kisaan. Rennompi pyöräilyvuosi siis.
Keväällä kävimme rullaamassa Tofkholmassa ja kesällä Ruokolahdella avautui Saimaa Bike Park, jonka kävimme testaamassa useampaan otteeseen. Tukholma oli jälleen mainio reissu ja Saimaa Bike Park tarjosi hyvät reitit ja Suomen parhaan hissilinjan. Kävimme myös testaamassa Porkkalanniemen maantiepyörällä ja sitä ei kyllä voi suositella.
Tofkholm MTBCF:n kanssa
Saimaa Bike Park ja järvimaisemat
Valmentaminen oli vuoden teema pyöräjutuissa, kun Annen kanssa vedimme Endurojunnujen lisäksi Enduromimmeille muutaman valmennuksen ja kävimme vielä Puss Campilla ohjaamassa aloittelijaryhmän.
Endurojunnut Herttoniemessä
Enduromimmit Mielakassa
Puss Camp aloittelijaryhmää oli ilo valmentaa (kuva: Puss Camp)
Pyöräilyn saralla kalusto pysyi pääsosin samana, mutta sai päivityksiä. Jäykkäperään laitoin Vittoria Airlinerin taakse suojaamaan vannetta ja Specialized Enduron uusiin Newmenin kehiin laitoin vanneteipin asemesta Deaneasyn Tune-no-Tape plugit. Vanteiden suojaksi vaihdoin Huck Norriksista hieman järeämpään Rimpactin vaahtomuoviin. Ainiin, ostinhan toki uuden pyörän, Nordest Bardinon
Vuodessa tapahtui paljon myös blogikirjoitusten ulkopuolella. Alkutalvesta kotiimme muutti uusi perheenjäsen, Martta, joka muutti päivittäisen rytmin ja toi iloa päiviin.
Martta, harmaa kääpiövillakoira 🐩
Vaihdoin Etelä-Karjalaan muuttamisen yhteydessä myös työpaikkaa ja aloin tekemään etätöitä. Kävin jo toistamiseen ratsastamassa. Ostin (muutto/retki)pakun.
Etätyöpiste
Heppailua
Volkswagen Transporter toimi myös muuttoautona
Pelaaminen on ollut kausittaista ja konsolissa pyöri vuoden aikana Red Dead Redemption 2 (kesken), Uncharted 4: A Thiefs End (läpi), Horizon: Zero Dawn (läpi) ja The Last of Us (kesken). Uusina peleinä listalle päätyivät Assassin Creed: Origins, Uncharted: Lost Legacy (läpi) ja Until Dawn (aloittamatta).
Vapun aikoihin teimme lyhyen hiihtolomareissun Rukalle. Rukan vaunualue oli vuosikymmeniä rakas lomapaikka, mutta kehitys kehittyy ja se korvataan hotellilla. Yhden aikakauden päätös.
Ruka ja vaunualue, aina muistoissa
Uudelle vuosikymmenelle
Syksy on ollut rytmiltään uuden opettelua ja se alkaa hiljaksiin löytymään. Klo 6:00 tai 5:30 herätys ja 7:00 työhuoneeseen. Välissä koiran kanssa lenkkeilyä ja töiden jälkeen liikuntaa. Tähän on hyvä lisätä treenaamista, joka jatkaa samaa sarjaa kuin aikaisempina vuosina: maastopyöräilyä, hiihtoa, voimaharjoittelua ja boulderointia. Uusina lajeina ensi vuonna kalenteriin tulevat melonta ja soutu. Tietenkin myös omakotitalon askareet pitävät liikkeessä. Eli blogin aihepiirit pysyvät suurilta osin samoina elämiseen liittyvinä tapahtumina.
Ensi vuonna maastopyöräilyn osalta kalenterissa on ainakin Kaldoaivi MTB, joka tänä vuonna jäi ajamatta. Lisäksi Tofkholmaan pitää lähteä ja sen lisäksi ajaa muutama Funduro Cupin osakilpailu. Saimaa Bike Park ja Mielakan Bike Park ovat nyt lähempänä kuin aikaisemmin ja ehkä EBA ry:n hommien jatkuessa tulee joitain valmennuksiakin pidettyä.
Marraskuussa tuli yövyttyä useammassa hotellissa ja vietettyä staycation Leppävaaran GLO Hotelli Sellossa. Verrattuna edellisen yön hostelliyöhön Both Helsinkissä, oli Glo hieman tasokkaampi ja viihtyisämpi majapaikka. GLO Hotelleja löytyy Helsingistä Kluuvista, Design District alueelta, Vantaalta lentokentältä, Espoosta Sellosta.
GLO Hotelli Sello
GLO Hotelli Sello sijaitsee nimensä mukaisesti Kauppakeskus Sellossa ja osasta huoneista aukeaa näkymä Sellon aukioille. Olen monesti kulkenut hotellin ohitse, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa kokeiltua millainen hotelli on käytännössä. Muutimme lokakuussa Leppävaarasta Taipalsaareen ja viimeisen muuttokuorman jälkeen vietimme tavallaan staycationin aivan kotikulmilla.
Näkymä GLO Sellon huoneesta 404
Hotelli on hiljattain uudistunut lattiasta kattoon ja sen kyllä huomaa, eikä hotellin mainosteksti ole ainakaan tavalliselle matkaajalle yhtään liioiteltu, ”moderni hotelli vaativaankin makuun”. Normaalit huoneet ovat tilavia ja hotellista löytyy ilmeisesti jokin tapahtumakerros, työtiloja ja lapsiperheille GLO Kids -palvelut. Sijainniltaan Sellosta, eli Leppävaarasta, pääsee helposti kaupunkilomalle Helsingin keskustaan tai luontoon Leppävaaran suuntaan. Huvittavasti GLO Hotelli Sellon sivuilla on kuva Espoon metrosta, mutta eihän Leppävaarasta toki metroa kulje.
Yövyimme Comfort-huoneessa, joka oli varustettu parivuoteella ja normaaleilla hotellivarustuksella. Hintaa yöpymisellä oli 116 euroa. Auton sai parkkiin Sellon parkkihalliin ilman erillistä maksua ja parkkihallista pääsee hissillä suoraan hotellin aulaan.
Huone oli viihtyisä ja sängyt mukavia. Jos matka suuntaa uudestaan Sellon kulmille, pitänee testata eksklusiivinen GLO Tempur -huone, josko Tempurin patjat ja tyynyt ovat maineensa veroisia.
Comfort-hotellihuone oli viihtyisä
Testasimme myös GLO Grill Kitchenin tarjonnan ja Gloria burger, sekä Prosciutto & Truffle flank bread olivat maistuvia. B.io Vino Biologico 2017 (Catarratto, Chardonnay) oli hyvää, mutta olutvalikoima oli kyllä luokatonta, hanasta Auraa ja pulloissa perusvalikoima. Sellosta löytyy useampia ravintoloita, joten vaihtoehtoja on. Ainakin Restaurant Base ja Il Gabbiano ovat testattu hyväksi.
Gloria-burger
Jälkiruoaksi jäätelöä hiihdon kera
Aamiainen kuului yöpymisen hintaan ja se tarjoiltiin GLO Grill Kitchenissä. Aamiaistarvikkeita oli kattava valikoima, joskin perinteiseen tapaan rapeaa pekonia sai etsiä. Lautaselle päätyi normaaliannos: karjalanpiirakoita munavoilla, leipää, pekonia, munakokkelia, puuroa marjoilla ja voisilmällä, tuoremehua ja kahvia. Jotain jälkiruokaakin taisi olla. Aamukahvin kanssa luettavaksi löytyi Helsingin Sanomat.
Ravitseva aamiainen
Yhteenveto
Espoon Leppävaarassa sijaitseva GLO Hotelli Sello oli miellyttävä kokemus ja tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet kaupunkilomalle. Sijainti on toimiva, huoneet viihtyisiä ja palvelut kattavia.
