Verteksi

Suomen Latu haastoi neljännen kerran koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona 31.8.2019 ja kävimme Annen kanssa ottamassa haasteeseen varaslähdön Teijon kansallispuistossa riippumattojen kanssa. Reissu oli lähinnä uusien varusteiden testausta ja hieman vaeltamista kääpiövillakoiran kanssa. Yhden yön reissu Teijon vaihtelevissa maastoissa sujui hyvin, sekä koira että ihmiset viihtyivät ja uudet varusteet tuli testattua toimiviksi. Nyt on hyvä suunnitella seuraavia eräretkiä.

Suunnittelimme lyhyen yhden yön vaelluksen päivärepuilla Miilunummelta Kalasunttiin, palaten samaa reittiä takaisin ja jatkamalla rinkkojen kanssa Teerisaareen, sieltä Matildanjärvelle ja samaa reittiä takaisin Miilunummelle. Kokonaisuutena pituutta reitille tuli noin 18 kilometriä. Reitit ovat merkitty Teijon kansallispuistossa selkeästi viitoin, mutta kartta (pdf) on hyvä olla mukana joko tulostettuna tai sähköisessä muodossa.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme Miilunummen parkkipaikalta päiväreppujen kanssa kahville Kalasunttiin. Keli oli helteinen ja matka hirviskärpästen täyttämä, kolmen kilometerin matkalla niitä mönki ainakin yhdeksän. Kalasuntti on pieni ja kaunis saari, jonne pääsee kahdella lossilla. Lossia hiissatessa sai kätevästi rakon käteen, kun eihän sitä mitään hanskoja ollut mukana. Mennessä lossi oli kätevästi rannassa, mutta pois lähtiessä se oli hiissattu vastarannalle. On muuten aika paljon raskaampaa vetää lossia tyhjänä rannalta, kuin kyydissä ollessa.

Kalasuntista palasimme samaa reittiä takaisin autolle, jossa täytimme vesiastiat ja vaihdoimme päiväreput rinkkoihin (75l ja 60l). Nyt matka jatkui Eindalin kautta kohti Teerisaarea, noin kolmen kilometrin päähän. Tällä osuudella myös selvisi, miksi Teijoa kutsutaan pyöräpiireissä pitkospuuhelvetiksi. Kapeahkoja ja osittain huonokuntoisia pitkospuita nimittäin riitti.

Yövyimme Teerisaaressa, joka tarjosi hyvän majapaikan riippumattojen kanssa ja tarvittaessa laavun, jos koira ei osaisi nukkua omassa ”riippumatossaan”. Teerisaaressa palveluina on laavu nuotiopaikalla, puucee ja majapaikka Puolakkajärven rannalla. Paikka oli ihan siistissä kunnossa, joskin nuotiopaikalla oli tuhkat aivan täynnä, hieman roskia laavun alla ja sekä kirves että saha olivat hävinneet polttopuiden tekemistä varten. Onneksi laavulla oli muutamia koivuhalkoja jäljellä, että makkarat saatiin paistettua.

Majoituimme riippumatoissa, joiden päälle viritimme hyttysverkot. Oma valintani oli Eagles Nest Outfittersin Doublenest ja BugNet, kun Anne nukkui Ticket to the Moonin Travel Hammockissa TTT:n hyttysverkon kanssa. Riippumatot tietenkin puunhalaajilla kiinnitettynä (TTT:n ja DD:n). TTT:n hyttysverkko on muuten paremmin suunniteltu kuin ENO:n, sillä sen saa paremmin auki muutenkin kuin yhdeltä sivulta. Riippumattoihin asetin Marmotin Trestles Elite Eco 30:n, koska Never Winteriä ei saanut, ja Annella oli Marmotin Angel Fire. Eli kolmen vuodenajan makuupussit molemmilla.

Teerisaaressa yö sujui hyvin, vaikka samaan aikaan teltassa majoittuneella pariskunnalla oli yöllä jokin parisuhderiita ja rantaan ajoi ilmeisesti ambulanssi/etsintävene valonheittimen kanssa. En yöllä jaksanut kömpiä ylös makuupussista asiaa tarkistamaan. Nukuin muutenkin hieman pätkittäin, kun vaikka riippumatossani oli makuualusta, tuli yöllä hieman viileä -2 asteen comfort -makuupussissa. Laitan tämän huonosti sopivan ilmatäytteisen makuualustan piikkiin. Aamulla piti pötkötellä vielä sen aikaa, että aurinko alkoi lämmittämään.

Nautimme Teerisaaressa vielä hitaan aamiaisen ja suuntasimme puolilta päivin kohti Matildanjärveä ja vesipistettä. Teijon kansallispuiston kartassa ja maastossa olevissa kartoissa on osa palveluista merkitty puutteellisesti ja osaa ei välttämättä ole käytössä. Ennen reissua kannattaa lukaista palvelut-sivu, jossa on ajantasainen tieto. Esimerkiksi huomioitavaa on, että vesipiste Teijon kansallispuistossa on vain Matildajärvellä ja Onnelannummella, joten reissuun on hyvä varata riittävästi vettä ja suunnitella reitti sen mukaan.

Reitti Teerisaaresta Roosinniemeen asti oli pitkospuuta, eli noin 1,1 kilometriä. Siitä eteenpäin Kavanderinlahteen ja Matildanjärvelle oli kalliota ja leveää juurakkopolkua. Lounasta varten palasimme Kavanderinlahden leiripaikalle järvimaisemiin. Lounaamme oli yksinkertaista, mutta hyvää. Kuumaa vettä ruokatermariin, lisää Knorrin pasta-ateria ja odota noin 10 minuuttia. Kahvit teimme Aeropressissä, johon veden keitimme Jetboil Flashilla, joka on oiva väline siihen tarkoitukseen.

Reissu oli ensimmäinen nukkumani yö ulkona sitten armeija-ajan ja kaikkiaan ensimmäinen riippumatossa, ja myöskään rinkkaa ei ole tullut kannettua vuosikymmeniin, joten matkassa oli paljon uutta kokemista. Voi sanoa, että ehkä hieman jännitti, miten kaikki sujuisi, mutta reissu onnistui paremmin kuin hyvin. Eli uusia vaellusreissuja on suunnitteilla.