Hotellimajoittuminen on viime aikoina tullut enemmän tutuksi, kun muutimme Espoosta Taipalsaareen. Pääkaupunkiseudulla tulee käytyä ajoittain ja välillä pitää majoittua yön yli hotellissa. Tällä kertaa tuli testattua Both Helsinki, joka tarjoaa hostellimaista hotellimajoitusta Helsingin keskustassa.
Both Helsinki
Both Helsinki kuvaa jo nimeltään, mitä on tarjolla, eli lyhyesti kuvattuna hotelli hostellimaisella tunnelmalla aivan Helsingin keskustassa, Hietaniemenkadulla. Hotelli näyttäisi olevan rakennettu vanhaan asuintaloon ja huoneet ovat pieniä yksiöitä omine keittiöineen ja suihkutiloineen. Myös jaettuja huoneita löytyy. Both Helsinki on ilmeisesti aikaisemmalta nimeltään Hostel Domus Academica.
Olemme economy-hostelli keskellä Helsingin ydinkeskustaa – mutta tarjoamme yksityiset ja rauhaisat huoneet omalla kylpyhuoneella ja keittiöllä. Saat siis kerralla molemmat: mahtavan sijainnin pääkaupungin sydämessä ja kotoisan rauhan josta nauttia päivän päätteeksi.
Astuessa sisään hotellihuoneeseen, tulee heti hostellimainen tunnelma. 20 neliön huoneestani löytyy kaksi runkopatjasänkyä ja maisemat Hietaniemen hautausmaalle. Huoneissa on ilmainen Wi-Fi ja hotellista löytyy myös pesula. Check-in ja vastaanotto ovat aina auki.
Hotellin huonevalikoima on yhen matkaajan huoneesta aina neljän hengen huoneeseen ja jaettuun huoneeseen.
Huone eteisestä katsottuna
Ikkunasta aukeaa maisema kattojen yli Hietaniemen hautausmaalle
Hotellin huoneet ovat kuin pieniä yksiöitä, eli niistä löytyy oma keittiö ja kylpyhuone. Televisiota ei ole, joten matkaajalla jää aikaa nauttia muuhun. Keittiötä en tällä reissulla testannut, mutta kyllä siellä ruokaa laittaisi. Huoneiden keittiövarusteluun kuuluu astiat sekä joitain keittiötarvikkeita. Kahvinkeitintä ei keittiöstä löydy.
Both Helsinki on ilmeisesti rakennettu vanhaan kerrostaloon, sillä porraskäytävät ja huoneet henkivät kerrostalomaista tunnelmaa.
Porraskäytävä
Yövyin Both Helsingissä yhden yön Slushin aikaan Comfort Twin -huoneessa ja hinta oli sen mukainen, noin 140 euroa pienen aamiaisen kera. Normaalisti vastaava huone on alkaen 72 euroa. Aamiainen maksaa 6,5 euroa, joka on mielestäni aika paljon yhdestä croissantista, mehusta, banaanista ja kahvista aika paljon. Ilmeisesti kesäkaudella aamiainen on runsaampi (ja kalliimpi).
Aamiainen
Both Helsinki toimi hyvin työmatkalaisen majapaikkana ja on normaaliaikaan edullinen vaihtoehto hotellille, jos ei runsasta aamiaista tai huonepalvelua tarvitse. Omassa keittiössä voi kokkailla haluamansa eväät edullisesti.
Kannettavien tietokoneiden kannet ovat hyvä paikka liimailla tarroja ja Internetistä onkin saatavilla kaikenlaisia koristetarroja, jos mainos- ja bränditarrat eivät miellytä silmää. Tässä muutamia esimerkkejä miten itse olen koneita tarroittanut.
Suomen Latu haastoi neljännen kerran koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona 31.8.2019 ja kävimme Annen kanssa ottamassa haasteeseen varaslähdön Teijon kansallispuistossa riippumattojen kanssa. Reissu oli lähinnä uusien varusteiden testausta ja hieman vaeltamista kääpiövillakoiran kanssa. Yhden yön reissu Teijon vaihtelevissa maastoissa sujui hyvin, sekä koira että ihmiset viihtyivät ja uudet varusteet tuli testattua toimiviksi. Nyt on hyvä suunnitella seuraavia eräretkiä.
Teijon kansallispuisto
Suunnittelimme lyhyen yhden yön vaelluksen päivärepuilla Miilunummelta Kalasunttiin, palaten samaa reittiä takaisin ja jatkamalla rinkkojen kanssa Teerisaareen, sieltä Matildanjärvelle ja samaa reittiä takaisin Miilunummelle. Kokonaisuutena pituutta reitille tuli noin 18 kilometriä. Reitit ovat merkitty Teijon kansallispuistossa selkeästi viitoin, mutta kartta (pdf) on hyvä olla mukana joko tulostettuna tai sähköisessä muodossa.
Teijon kansallispuiston pitkospuut Teerisaareen
Ensimmäisenä päivänä kävelimme Miilunummen parkkipaikalta päiväreppujen kanssa kahville Kalasunttiin. Keli oli helteinen ja matka hirviskärpästen täyttämä, kolmen kilometerin matkalla niitä mönki ainakin yhdeksän. Kalasuntti on pieni ja kaunis saari, jonne pääsee kahdella lossilla. Lossia hiissatessa sai kätevästi rakon käteen, kun eihän sitä mitään hanskoja ollut mukana. Mennessä lossi oli kätevästi rannassa, mutta pois lähtiessä se oli hiissattu vastarannalle. On muuten aika paljon raskaampaa vetää lossia tyhjänä rannalta, kuin kyydissä ollessa.
Lossi Kalasunttiin
Kalasuntista palasimme samaa reittiä takaisin autolle, jossa täytimme vesiastiat ja vaihdoimme päiväreput rinkkoihin (75l ja 60l). Nyt matka jatkui Eindalin kautta kohti Teerisaarea, noin kolmen kilometrin päähän. Tällä osuudella myös selvisi, miksi Teijoa kutsutaan pyöräpiireissä pitkospuuhelvetiksi. Kapeahkoja ja osittain huonokuntoisia pitkospuita nimittäin riitti.
Keli oli lämmin
Yövyimme Teerisaaressa, joka tarjosi hyvän majapaikan riippumattojen kanssa ja tarvittaessa laavun, jos koira ei osaisi nukkua omassa ”riippumatossaan”. Teerisaaressa palveluina on laavu nuotiopaikalla, puucee ja majapaikka Puolakkajärven rannalla. Paikka oli ihan siistissä kunnossa, joskin nuotiopaikalla oli tuhkat aivan täynnä, hieman roskia laavun alla ja sekä kirves että saha olivat hävinneet polttopuiden tekemistä varten. Onneksi laavulla oli muutamia koivuhalkoja jäljellä, että makkarat saatiin paistettua.
Teerisaaren leiripaikka oli viihtyisä
Majoituimme riippumatoissa, joiden päälle viritimme hyttysverkot. Oma valintani oli Eagles Nest Outfittersin Doublenest ja BugNet, kun Anne nukkui Ticket to the Moonin Travel Hammockissa TTT:n hyttysverkon kanssa. Riippumatot tietenkin puunhalaajilla kiinnitettynä (TTT:n ja DD:n). TTT:n hyttysverkko on muuten paremmin suunniteltu kuin ENO:n, sillä sen saa paremmin auki muutenkin kuin yhdeltä sivulta. Riippumattoihin asetin Marmotin Trestles Elite Eco 30:n, koska Never Winteriä ei saanut, ja Annella oli Marmotin Angel Fire. Eli kolmen vuodenajan makuupussit molemmilla.
Riippumatot ja hyttysverkot viritettynä
Teerisaaressa yö sujui hyvin, vaikka samaan aikaan teltassa majoittuneella pariskunnalla oli yöllä jokin parisuhderiita ja rantaan ajoi ilmeisesti ambulanssi/etsintävene valonheittimen kanssa. En yöllä jaksanut kömpiä ylös makuupussista asiaa tarkistamaan. Nukuin muutenkin hieman pätkittäin, kun vaikka riippumatossani oli makuualusta, tuli yöllä hieman viileä -2 asteen comfort -makuupussissa. Laitan tämän huonosti sopivan ilmatäytteisen makuualustan piikkiin. Aamulla piti pötkötellä vielä sen aikaa, että aurinko alkoi lämmittämään.
Majapaikka auringonlaskuun
Auringonlasku Teerisaarelta
Nautimme Teerisaaressa vielä hitaan aamiaisen ja suuntasimme puolilta päivin kohti Matildanjärveä ja vesipistettä. Teijon kansallispuiston kartassa ja maastossa olevissa kartoissa on osa palveluista merkitty puutteellisesti ja osaa ei välttämättä ole käytössä. Ennen reissua kannattaa lukaista palvelut-sivu, jossa on ajantasainen tieto. Esimerkiksi huomioitavaa on, että vesipiste Teijon kansallispuistossa on vain Matildajärvellä ja Onnelannummella, joten reissuun on hyvä varata riittävästi vettä ja suunnitella reitti sen mukaan.
Reitti Teerisaaresta Roosinniemeen asti oli pitkospuuta, eli noin 1,1 kilometriä. Siitä eteenpäin Kavanderinlahteen ja Matildanjärvelle oli kalliota ja leveää juurakkopolkua. Lounasta varten palasimme Kavanderinlahden leiripaikalle järvimaisemiin. Lounaamme oli yksinkertaista, mutta hyvää. Kuumaa vettä ruokatermariin, lisää Knorrin pasta-ateria ja odota noin 10 minuuttia. Kahvit teimme Aeropressissä, johon veden keitimme Jetboil Flashilla, joka on oiva väline siihen tarkoitukseen.
Pitkospuita oli riittävästi
Reissu oli ensimmäinen nukkumani yö ulkona sitten armeija-ajan ja kaikkiaan ensimmäinen riippumatossa, ja myöskään rinkkaa ei ole tullut kannettua vuosikymmeniin, joten matkassa oli paljon uutta kokemista. Voi sanoa, että ehkä hieman jännitti, miten kaikki sujuisi, mutta reissu onnistui paremmin kuin hyvin. Eli uusia vaellusreissuja on suunnitteilla.
Asunto on yleensä yksi ihmisen isoimpia sijoituksia ja niihin liittyy paljon erilaisia ratkaisuja ja tunteita. Asuntoa sisustavalle, remontoivalle tai rakentavalle yksi vuoden matkakohde on Asuntomessut, jotka tänä vuonna järjestetään Kouvolassa 12.7.-11.8.2019. Tässä muutamia poimintoja asuntomessujen tarjonnasta.
Asuntomessut Kouvola 2019
Asuntomessut Kouvola
Asuntomessut järjestetään tänä vuonna 12.7.-11.8.2019 Kouvolan Pioneeripuistossa, joka rakentuu vanhalle kasarmialueelle, Kymijoen rantamaisemiin. Asuinalueella modernit pientalot, rivitalot ja paritalot yhdistyvät vanhoihin venäläisten rakentamiin punatiilisiin kasarmirakennuksiin ja luonnon kanssa luovat alueelle oman uniikin luonteen.
Asuntomessut Kouvolan Pioneeripuistossa
Asuntomessut ovat avoinna kello 10-18 ja sisäänpääsylippu on ennakkoon verkkokaupasta ostettuna 26 euroa ja pysäköinti 10 euroa. Pysäköinti on Kouvolan raviradalla, josta on maksuton bussikuljetus noin 15 minuutin matkan päähän Pioneeripuistoon.
Messukohteet
Messukohteita on näytteillä 33 kappaletta. Kävimme kiertämässä muutamia pientaloja, jotka esittelivät rakentamisen uusia ideoita. Kodit ovat esillä netissä, mutta esillä ei ole kuin teknisiä tietoja ja nekin osaltaan puutteellisia.
Messuluettelot
Messujen asunnoissa huomasi, että moni asia oli nyt trendikästä ja se toistui monessa asunnossa. Moderneissa pientaloissa rakennusmateriaalina oli käytetty puuta, niistä tavoiteltiin matalaenergiataloja ja poikkeuksetta lämmitysjärjestelmä oli kaukolämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, sekä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla. Lukitus oli suurilta osin toteutettu numerokoodiin perustuvilla lukoilla (Yale).
Sisustuksessa pyöreä taustavalaistu peili ilman peilikaappia oli kylpy- tai WC-tiloissa yleinen ratkaisu, kylpyamme oli jälleen löytänyt tiensä pesutiloihin ja keittiössä liesi oli keittiösaarekkeessa integroidulla ”liesi-imurilla”. Valoisuutta haettiin isoilla lattiasta kattoon ulottuvilla ikkunoilla ja olohuonetta koristi takka (oletan että varaava). Terassilta löytyi poikkeuksetta poreamme.
Messualueella oli kohteiden lisäksi sisustamiseen ja rakentamiseen liittyviä esittelyitä
”Airon Neito on nelihenkisen perheen kaksikerroksinen koti.” Muista messukohteista poiketen Airon Neito oli niitä harvoja taloja, joissa oli käytetty maalämpöä yhdistettynä vesikiertoiseen lattialämmitykseen.
Airon Neito oli vajaan 500 000 euron talo, joka oli sisustettu luonteikkaasti. Tauluissa oli sarjakuvahahmoja, pöydänjalka oli vanha moottorilohko ja sarjakuvajuttuja oli esillä muutenkin.
”Koti on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja vielä hetken kotona asuvalle lukiolaiselle. Tänne ovat tervetulleita niin omiin koteihinsa muuttaneet lapset kuin ystävätkin. Alakerrassa on tilaa yhdessäololle, yläkerrassa on mahdollisuus omaan rauhaan.”
Airon Haaveessa ei päässyt kiertämään lähellekään keittiötä, joka myös toisissa kohteissa onnistui enemmän tai vähemmän hyvin. Kylpyhuoneessa oli muiden kohteiden tapaan amme ja se oli tietenkin suoraan suihkun alla. Kaakelivalinnat olivat hieman erikoinen sekoitus.
Piha-alueen sahanpurun ja hakkeen reunoilta löytyi kylpytynnyri, joka taisi olla ainut laatuaan messukohteissa.
”Villa Element on nuoren perheen ensimmäinen ikioma omakotitalo. Talon rakentamisessa on ajateltu rakennuksen elinkaarta ja vihreitä arvoja. Talon on tarkoitus olla perheen loppuelämän koti. Talossa on lisäksi aurinkopaneelit.”
Villa Element oli niitä harvoja asuntoja, joissa näkyi jotain älykotimaisia ratkaisuja, vaikka muissakin oli tietoliikennekaapeleita vedetty ja integroitu äänentoistoa. Smart Home -aspekti jäi messuilla tosi avoimeksi, että oliko tehty mitään, vai onko aika vielä liian nuori sellaiseen. Oisin olettanut, että älyvalot olisivat edes olleet yleinen ratkaisu.
Tässä kohteessa vihreitä arvoja oli tosiaan ajateltu, sillä vain muutamassa seinässä oli tapetti ja muuten seinät olivat ilmeisesti paljasta puuta, niihin ei saanut koskea. Villa Element oli harvoja asuntoja, joista löytyi selkeä paikka televisiolle ja jopa asennettu valkokangas.
”Moderni, valoisa ja käytännöllinen koti. Isoista ikkunoista tulvii valoa ja korkea huonetila tuo avaruutta oleskelutiloihin. Pohjaratkaisussa neliöt on hyödynnetty tehokkaasti ja suunnittelussa on huomioitu myös perheen muuttuvat elämäntilanteet. L-mallisessa talossa olohuonekeittiö-tila on omassa siivessä erillään kodin muista tiloista, tarjoten siten hyvät puitteet yhdessä oloon.”
Dekolaku oli nimensä mukaisesti ulkoa musta, mutta sisältä maukas. Talossa oli tehty hyvältä näyttäviä ratkaisuja, kuten märkätiloissa käytetty mikrosementtiä. Toisaalta pesutiloissa olisin kaivannut peilikaappia.
Paljon liikkuvalle ihmiselle yhden huoneen pyhittäminen kuntoiluun oli mieluinen ratkaisu. Puolapuut ja ilmajoogakangas tuovat liikettä asukkaille. Voi tosin miettiä, miten hyvin parketti toimii kahvakuulien kanssa.
Dekolakun olohuone vaikutti korkeudeltaan valoisalta ja viihtyisältä. Se yhdistyi suoraan ruokailutilaan.
Kylpyhuoneessa oli viemäri toteutettu tyylikkäästi ja saunassa erikoisuutena valkoinen kiuas valkoisine kivineen. Lauderatkaisu oli hieman erilaisempi, joskin silti aika tylsän perinteinen.
”Ajaton ja moderni talomalli Sievitalo Unto on toteutettu Sievitalon OmaMalli -palvelun kautta kahden nuoren aikuisen lämminhenkiseksi ja ajattomaksi kodiksi. 1-tasoisen kodin oleskelutiloissa on suuret ikkunat ja korotettu katto, jotka luovat avaran ja valoisan tunnelman. Selkeälinjainen pohjaratkaisu pitää sisällään käytännöllisiä ratkaisuja, kuten yhdistetyn olohuone- ja ruokailutilan, jonka modernista avokeittiöstä on kulku katetulle terassille ja kauniille piha-alueelle.”
Meidän Untoon oli hyvä jono, olihan se kohde hieno.
Meidän Unto oli suosittu messukohde ja olihan se tyylikkäästi toteutettu kokonaisuus.
Pyöreät peilit johdattivat messuvieraat eteisestä WC-tilan kautta olohuoneeseen ja avokeittiöön. WC-tilan ja olohuoneen seinissä oli tyylikäs rimoitus. Huomioitavaa on, että WC:n ja kylppärin altaat ovat puukomposiittia. Keittiö oli yksi tyylikkäimmistä.
Sauna oli tässäkin muuten tyylikkäässä kohteessa toteutettu perinteikkäästi, ilman suurempaa designia. Kiuas oli aika erikoisen näköinen metalliputkihässäkkä valkoisine kivineen. Suihkutilassa viemäri oli piilotettu lattianrakoon. Lasitetun terassin lisäksi patiolta löytyi pisaran mallinen poreamme ja grillauskatos. Ehkä yksi viimeistellympiä piha-alueita.
”Villa Lande on toinen koti Helsingissä työvuodet viettäneelle pariskunnalle. Sinne kotiudutaan vähitellen niin, että lopulta se on vihreiden vuosien tukikohta. Siitä huokuu maalaisromanttisuus ja kodikkuus, vaikka se varustelutasoltaan vastaakin moderneja vaatimuksia.”
Villa Lande
Villa Landessa keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat yhtä isoa tilaa, joka luo avaruutta ja valoisuutta, mutta voi olla ratkaisuna hankala.
Landen takassa oli kätevä osio haloille. Myös saunassa oli käytetty hieman enemmän ajatusta lauteiden ja selkänojien osalta.
”Jukkatalon Aina on suunniteltu kolmelle sukupolvelle ja siellä asuu äiti, isä, pikkulapsi ja vaari.” Talossa lämmöntuotanto on tehty ilmalämpöpumpulla ja vesikiertoisella lattialämmityksellä. Ilmanvaihdossa on poistoilmalämpöpumppu lämmöntalteenotolla.
Jukkatalo Aina
Ainassa oli perinteinen keittiö ja saareke oli kätevästi liikuteltava.
Vessassa oli erikoinen viherseinä. Saunatilat olivat muiden kohteiden tapaan aika modernin tylsät.
Tunnelmat
Muistikuvieni mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin asuntomessuilla ja kokonaisuutena ne olivat ihan ok tapahtuma, vaikka mitään erityistä tai kovin kiinnostavaa ratkaisua ei messuilta löytynyt. Eniten ihmetytti se, että joko kaikki älykodin ratkaisut olivat piilotettu hyvin tai niitä ei ollut ”moderneihin” taloihin toteutettu. Vain numerokoodilukkoja ovissa, kiukaan ohjausta ja äänijärjestelmää.
Messukohteissa oli kiertelyä rajoitettu kiertoreiteillä, joka toki on pakollista isojen massojen tallustaessa kymmenien rakennuksien läpi. Taloihin ei päässyt tutustumaan kovin tarkasta, tietyt reitit jättivät jossain kohteissa muun muassa keittiöt pois.
Talot olivat myyntinäytteiden oloisia ja sisustettu sisustussuunnittelijan näkemyksen mukaan, ei asujien mukaan. Tai ainakin siltä kohteet näyttivät. Useat asukkaat olivat jättäneet televisiot pois ja olohuoneessa katseltiin vain takkatulen loistetta ja naapuritaloa isojen ikkunoiden valossa.
Iloiset asuntomessukävijät
Muutaman kohteen kiertelyn jälkeen alkoi tuntumaan, että rakennuttajat olivat käyttäneet niin sanottua kopioi ja liitä -menetelmää. Kohteet toistivat itseään monilta ratkaisuilta: poreammeet terassilla, pyöreät peilit, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ja kylpyhuone varustettu ammeella.
Messutalojen ratkaisuista ei ollut esillä paljoa tietoa lukuun ottamatta listauksia sisustuksesta ja kalusteista. Infosta sai mukaan vain numerokartan, josta näkyi kiertoreitti, mutta ei kohteiden nimiä. Käytännössä oli siis pakko ostaa Deko- ja TM Rakennusmaailma -lehdet messuoppaiksi, että sai jotain lisää tietoa kohteista.
Ihan kiva, ensi vuonna sitten Tuusulaan ja parin vuoden päästä Lohjalle?
Maastopyöräily on viime vuosina ollut hyvässä nosteessa ja harrastajamäärät kasvussa, joka on näkynyt myös MTB-Enduron puolella. Harrastuspaikkoja on tullut lisää ja tänä vuonna Bike Parkkien tarjonta laajenee Saimaa Bike Parkilla. Ruokolahdella sijaitseva Saimaa Bike Park avautuu virallisesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta mäki on ollut avoinna jo kesäkuun alkupuolelta asti. Kävin tutustumassa millaisia reittejä Salosaaren Matikkalanmäellä on ajettavana.
Saimaa Bike Park: Saimaan rannalla
Saimaa Bike Park
Saimaa Bike Park toimii kesäkaudella laskettelukeskus FreeSkin alueella Ruokolahden Salosaaressa, osoitteessa Lomatie 16, 56120 Ruokolahti. Päivän hissilippu maksaa 20 euroa ja hissikopilta saa tarvittaessa vuokrattua Whyten pyöriä ja suojia. Tarjolla on myös limpparia ja jäätelöä.
Saimaa Bike Parkin Matikkalanmäki tarjoaa korkeuseroja noin 70 metriä (130 metriä merenpinnasta) ja rinteistä avautuu järvimaisemat kirkasvetiselle Saimaalle. Verrokkina muihin Bike Parkkeihin, Tornikeskuksessa korkeuseroa on 55 metriä, Kokonniemessä 63 metriä, Mielakassa 71 metriä, Nuuksiossa 77 metriä ja Påminnessa 85 metriä. Mäki ei ole siis kovin korkea, mutta aivan riittävä viihdyttävien reittien luomiseen.
Kävin testaamassa Saimaa Bike Parkin reitit ja rullailut löytyvät Youtube-videolistasta. Rasilanraitti oli hahmoteltu olemaan Bike Parkin helpoin reitti ja se vaikutti olevan vielä tekeillä.
Reittejä Saimaa Bike Parkissa on seitsemän + hyppylinja:
Tavoitteena Saimaa Bike Parkilla on avajaisiin (3. – 4.8) mennessä avata yksi uusi DH-reitti ja pump trackia ja dual-rataa kuulin kaavailtavan hissin vasemmalle puolelle. Nyt kaikki reitit lähtevät hissin oikealta puolelta ja lähdöt ovat hyvin merkattu.
Reitit tarjosivat monipuolista ajamista ja vaikka mäki ei ole iso, riitti pätkillä tekemistä. Osalla reiteistä bermit ovat hieman pehmeitä ja metsäpätkät vaativat hieman ajamista, että pohjat kovettuvat.
Reittien lähdöt
Vauhdikasta bermiä
Heti hissinousun vieressä olevat reitit, Drop diver ja ES-linja, tarjosivat metsäpolkua ja lautalaituria. Ajoon sai lisäksi hyvän intensiteetin, kun ylös pääsi nopealla ankkurihissillä Suomen parasta hissinousu-uraa pitkin.
Drop diver
Hissinousu on sileä
Bike Parkissa ajamisen jälkeen voi pulahtaa pesulla kirkasvetisessä Saimaassa ja pyörällekin löytyy pesupaikka.
Ajon jälkeen voi pulahtaa Saimaassa
Myös pyörä on hyvä pestä
Miten Saimaa Bike Parkiin sitten pääsee? Ruokolahti sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta ja Lappeenrantaan ajaa pääkaupunkiseudulta noin 2,5 tuntia. Majoitusta voi tarvittaessa kysellä läheiseltä Matikkala Cottages -mökkialueelta.
Saimaa Bike Parkin reitit tuntuivat hyviltä jo nyt ja tarjosivat hyvää tekemistä. Matikkalanmäkeen on saatu tehtyä sopivan pitkiä ja aktiivisia pätkiä, kun hissi vielä vie nopeasti mäen päälle Suomen parhainta hissinousu-uraa pitkin. Odotan innolla Bike Parkin avajaisia muutaman viikon päästä, ja jos kaipaat valmennusta MTB-Enduroon, on ajavaisviikonloppuna sitäkin tarjolla.
Muutaman vuoden tauon jälkeen MTB-Enduro-kilpailut palasivat Jyväskylän Laajavuoren rinteille, kun viime viikonloppuna Laajiksessa ajettiin Funduro Cupin osakilpailu. SM-sarjasta tutut reitit olivat nautittavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Miesten sarjassa sija 26 ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Laajavuoressa sai nauttia maastopyöräendurosta noin 3 tunnin ja 20 kilometrin verran ja osallistujat olivat kisan jälkeen hymyssä suin.
Funduro Cup #3: Laajavuori
Laajavuori on MTB-Enduron kisanäyttämönä tuttu muutaman vuoden takaa SM-sarjasta ja tänä vuonna samoja ratoja ajettiin rennomman Funduro Cupin hengessä. Muista osakilpailuista poiketen kisa oli kaksipäiväinen: lauantaina treenattiin ja sunnuntaina ajettiin kilpaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut lähes 200 kuskia ja oli mukava nähdä paljon ensikertalaisia lähtöleimauksessa.
Sunnuntain kilpailussa ajettiin yhteensä 10 erikoiskoetta ja lisää ajettavaa tarjosi vapaaehtoinen bonus-erikoiskoe. Kilpailijoita ei päästetty helpolla, sillä reitit olivat suurilta osin samoja kuin SM-sarjassa on ajettu ja lauantainen ukkoskuuro vielä liukastutti pätkät. Kokonaisuutena kilpailu tarjosi haastetta ja teknisyyttä SM-sarjan veroisesti, hieman lyhennettynä.
Funduro Cup #3: Laajis
Saavuimme Laajavuoreen perjantai-iltana, sillä kilpailemisen lisäksi ohjelmassa oli myös kisatoimistossa ja -järjestelyissä auttaminen. Ennen Laajiksen hostelliin majoittumista kävimme hieman tutustumassa reitteihin Martan kanssa ja hyvältä näytti. Laajiksen hostelli on ihan toimiva majoituspaikka heti Laajavuoren juurella ja tarjoaa pienet huoneet yhteiskeittiöllä ja -wc ja -pesutiloilla. Majoitukseen kuuluu perustason aamiainen, jota täydensimme mansikoilla ja mustikoilla.
Specialized Enduro Expert 6Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä
Lauantain treenipäivä valkeni selkeänä ja lämpimänä ja aamupäivän ajan kuskit saivat nauttia kuivista Laajavuoren Bike Parkin reiteistä, joita kisareitti hyvin hyödynsi. Ehdin ajamaan lähes kaikki reitit kahdesti ennen kuin iltapäivällä odotettu ukkosrintama saapui liukastamaan reitit. Siihen oli hyvä lopettaa treenit ja siirtyä speksaamaan Pole Bicyclesin teltalle ja tarkistaa mitä Ride Cycle Store oli tuonut paikalle.
Ek 4:n alun metsäosuus oli tiukka
Jääluisteluränniin!
Jääluistelurännissä sai päästellä huolella
Hissijonot olivat pitkiä
Erikoiskokeet Laajiksessa tarjosivat monipuolista ajamista. 1. erikoiskoe oli nopeaa juurakkoa ja 2. erikoiskokeella juurien lisäksi rullailtiin kivikoissa ja kalliorolleja. 3. pätkällä päästiin vauhdin makuun ja 4. erikoiskokeeen alun metsäosuuden jälkeen sai päästellä jarrut auki jääluisteluränniä pitkin. Kierroksen päätti 5. erikoiskoe, jossa laitettiin kuskit koetukselle juurakoissa, bermeissä ja lopun kivikossa. Lisäksi halukkaat saivat ajaa bonus-ek:n, joka ei vaikuttanut kokonaisaikaan, mutta tarjosi hyvän haasteen.
Youtubessa MTB-Enduro Finland 2019 videolistalla on pätkät 1-3 ja bonus-erikoiskoe kuvattuna treenipäivänä. Parempaa kuvaa vauhdista näkee Leo Kokkosen kisapätkien koosteesta.
Laajiksen Funduro Cup tarjosi mukavaa ajettavaa lähes kolmen tunnin verran ja kisa saatiin ajettu kuivassa ja hieman painostavassa kelissä. Kisa oli itselle kauden ensimmäinen, kun muut tapahtumat ovat pitäneet poissa sekä SM-sarjasta että Fundurosta. Reitit olivat nautittavia, hapottavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Bonus-erikoiskoetta ei kisassa moni ajanut ja itsekin jätin sen väliin, koska tuntui ajamista riittävän kisapätkissäkin. Miesten sarjassa lopputulos oli 26. ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Kokonaisuutena kisa kesti noin 3 tuntia ja ajettavaa oli 20 kilometrin verran. Kisan jälki löytyy Stravasta.
Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa
Funduro Cup #3: Laajis -osakilpailussa voittoon kotiradallaan ajoivat miehissä Leo Kokkonen ja naisissa Kaisa Härkönen. Tulokset näkyvät EBA ry:n sivuilla. Laajavuoressa ajamassa oli lähes 200 kuskia, joka osoittaa hyvin lajin harrastajamäärän kasvamisen. Myös naisia oli yllättävän paljon ajamassa, kun 15 starttasi kisaan. Sama määrä oli myös eBike-sarjassa ajajia, joten avustettu nautiskelu on myös kasvussa.
Laajavuoressa vietettiin hieno viikonloppu MTB-Enduron parissa ja kaikki osallistujat voivat olla tyytyväisiä suoritukseensa. Nyt kun Laajiksen haasteet on selvitetty, voi katseen suunnata MTB-Enduron SM-sarjan osakilpailuun. SM-pisteistä kisataan seuraavan kerran heinäkuun loppupuolella Levillä.
MTB-Endurossa kalliot ja kivikot ovat raakoja maastopyörän vanteille ja tasapainoiltaessa pidon ja renkaan kestävyyden kanssa, voi alhaiset rengaspaineet aiheuttaa ikäviä yllätyksiä aiheuttaen denttejä tai jopa vanteen hajoamisia. Vanteiden suojaamiseksi onkin tarjolla useita eri ratkaisuja, joista tällä kertaa renkaan sisälle päätyi Vittoria Air-Liner vaahtomuovipötkylä (vain koska sain sen ”halvalla” messuilta).
Vittoria Airliner (kuva: Vittoria)
Vittoria Air-Liner
Vittoria Air-Liner on vaahtomuovista valmistettu pötkö, jonka tarkoituksena on estää vanteen iskeytyminen kiviin ja suojata sitä denteiltä. Suojaamisen lisäksi insertti tukee rengasta ja mahdollistaa ajamisen alhaisemmilla rengaspaimneilla. Toimintaperiaate Air-Linerilla on vastaava kuin esimerkiksi CushCorella, Rimpactilla, josta aikaisemmin kirjoitin tai Pepi′s Tire Noodlella. Eli täyttää osa renkaan sisustasta, peittää vanteen reunat ja ottaa vastaan iskuja.
Ulkomuodoltaan Vittoria Airliner on neonvihreä muovipötkö, joka liitetään yhteen nippusiteellä vanteen ympärille. Materiaalina Air-Linerissa on jonkinlaista ”uuden sukupolven” vaahtomuovia eli vastaavaa ”salaista” seosta kuin CushCoressa, Huck Norriksessa tai Rimpactissa.
Air-Liner on saatavilla useassa eri koossa, joka leikataan joko 27,5″ tai 29″ vanteelle: S 1,9-2.2″ renkaille, M 2.25-2.5″ renkaille, L 2.5-2.7″ renkaille, XL 2.7-4.0″ renkaille. Normaalissa käytössä insertin luvataan kestävän 2000 tuntia tai rengas tyhjänä ajamista tunnin (80kg kuski).
Hintaa Air-Linerilla on korkeahkot 80 – 100 euroa kappale riippuen koosta ja painoa on 160 – 220 grammaa. Isoja lukuja verrattuna Rimpactiin, joka maksaa 37 puntaa 2 kpl:tta ja painaa 90 grammaa kappale. Rimpactia vastaava Panzer painaa 100 grammaa ja maksaa noin 50 euroa / kpl.
Mutta miksi siis asentaa lähes 100 euron rinkula takavanteelle, kun se vielä tuo lisäpainoa? Vanteiden ja rengasrikkojen suojaamisen lisäksi renkaiden sisälle asetettavilla inserteilla on muitakin vaikutuksia ajamiseen:
Vakaampi rengas: vaahtomuovi tukee renkaan sivuvalleja ja vaimentaa liikettä.
Parempi tuki renkaalle: mahdollistaa paremman balanssin pidon ja renkaan vakauden suhteen.
Pienemmät rengaspaineet: suojaamalla vannetta ja tukemalla rengasta, ei ole riskiä rengasrikosta tai burppaamisesta.
Mahdollistaa kevyempien sivuvallisten renkaiden käyttämisen.
Eli hyödyt ovat monet, mutta haittapuolena voi miettiä, miten renkaan toimivuus muuttuu, kun ilmatila vähenee ja renkaan liikkuvuutta rajoitetaan.
Air-Linerin asennus
Asensin Vittoria Air-Liner L-kokoisen insertin Nordest Bardinoon takavanteelle, jossa on 27,5″-koon Hope Tech Enduro – Pro 4 -kiekot 35mm sisäleveydellä ja renkaana toimii Specialized Purgatory GRID Gripton-seoksella 3,0″ -kokoisena. L-koon inserttihän on tarkoitettu 2.5-2.7″ renkaille ja plussarenkaille olisi XL, mutta jo L-kokoinen täytti 3,0″ renkaan sen verran hyvin, että jos isompaa sinne ahtaisi, voisi olettaa ajo-ominaisuuksien kasvavan.
Asennuksesta ei sen enempää, sillä ohje löytyy Vittorian sivuilta:
Air-Linerin asennus oli hieman hankalampaa kuin esimerkiksi Rimpactin, mutta kun putkiloa kasteli, sai renkaan väännettyä paikalleen. Asennuksessa ei muuten ollut mitään ihmeellistä, putkilon lyhentämisen jälkeen poralla vain reikä nippusidettä varten ja päät yhteen. Kovin tiukalle ei kannata nippusidettä vetää, sillä se pureutuu helposti solumuoviin.
Vittoria Airliner L-kokoisena
Pötkö yhdistetään nippusiteellä
Ajokokemukset
Muutaman viikon ajojen jälkeen Vittoria Air-Liner vaikuttaa ihan toimivalta, vaikka tekeekin renkaasta hieman kovan, sillä ilmatila pienenee huomattavasti. Toisaalta etenkin 27,5+ x 3,0″ plussarengas on jämäkämpi. Insertti suojaa 35mm sisäleveystä vannetta hyvin, kun putki peittää vanteen reunat kattavasti ja paksuutta riittää.
Muutamalla lenkillä rengas on ottanut iskua juurista ja kalliosta ja vaimeita kolahduksia kuulunut, mutta en ole jaksanut tarkistaa, miten ne insertissä näkyvät. Denttejä ei vielä ole ainakaan syntynyt, mutta tähän mennessä ajot ovat olleet aika rentoja.
En ehtinyt ajamaan jäykkäperällä ilman Airlineria, joten 200 gramman lisäpainon tuntua on vaikea arvioida. Perä on kyllä painava, hieman kuin ProCoren kanssa aikanaan. Mutta myös Hopen kehätkin ovat suhteellisen painavat.
Vittoria Air-Liner on tuotteena toimiva, mutta korkea hinta ja paino ovat asioita, joita kannattaa miettiä. Vertauksena vastaava CushCore maksaa myös noin 90 euroa ja painaa 250 – 300 grammaa. Renkaan täyttävät pötköt antavat kyllä hyvää suojaa, mutta itse katselisin Rimpactin tai Panzerin kevyempien inserttien suuntaan, jotka myös sallivat renkaan paremman elämisen.
Nyt maastopyörissäni on takavanteen suojana kaksi erilaista inserttiä. Specialized Endurossa 29″-kiekoilla on käytössä Rimpact ja Nordest Bardinossa 27,5+”-kiekoilla Air-Liner. Aikaisemmin käytössä ollut Huck Norris on saanut roolin suojata nyt vain etuvannetta. Kesän ajojen jälkeen syksyllä on kiinnostavaa nähdä miten hyvin insertit ovat kehiä suojanneet.
