Maastopyöräily on viime vuosina ollut hyvässä nosteessa ja harrastajamäärät kasvussa, joka on näkynyt myös MTB-Enduron puolella. Harrastuspaikkoja on tullut lisää ja tänä vuonna Bike Parkkien tarjonta laajenee Saimaa Bike Parkilla. Ruokolahdella sijaitseva Saimaa Bike Park avautuu virallisesti elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta mäki on ollut avoinna jo kesäkuun alkupuolelta asti. Kävin tutustumassa millaisia reittejä Salosaaren Matikkalanmäellä on ajettavana.
Saimaa Bike Park: Saimaan rannalla
Saimaa Bike Park
Saimaa Bike Park toimii kesäkaudella laskettelukeskus FreeSkin alueella Ruokolahden Salosaaressa, osoitteessa Lomatie 16, 56120 Ruokolahti. Päivän hissilippu maksaa 20 euroa ja hissikopilta saa tarvittaessa vuokrattua Whyten pyöriä ja suojia. Tarjolla on myös limpparia ja jäätelöä.
Saimaa Bike Parkin Matikkalanmäki tarjoaa korkeuseroja noin 70 metriä (130 metriä merenpinnasta) ja rinteistä avautuu järvimaisemat kirkasvetiselle Saimaalle. Verrokkina muihin Bike Parkkeihin, Tornikeskuksessa korkeuseroa on 55 metriä, Kokonniemessä 63 metriä, Mielakassa 71 metriä, Nuuksiossa 77 metriä ja Påminnessa 85 metriä. Mäki ei ole siis kovin korkea, mutta aivan riittävä viihdyttävien reittien luomiseen.
Kävin testaamassa Saimaa Bike Parkin reitit ja rullailut löytyvät Youtube-videolistasta. Rasilanraitti oli hahmoteltu olemaan Bike Parkin helpoin reitti ja se vaikutti olevan vielä tekeillä.
Reittejä Saimaa Bike Parkissa on seitsemän + hyppylinja:
Tavoitteena Saimaa Bike Parkilla on avajaisiin (3. – 4.8) mennessä avata yksi uusi DH-reitti ja pump trackia ja dual-rataa kuulin kaavailtavan hissin vasemmalle puolelle. Nyt kaikki reitit lähtevät hissin oikealta puolelta ja lähdöt ovat hyvin merkattu.
Reitit tarjosivat monipuolista ajamista ja vaikka mäki ei ole iso, riitti pätkillä tekemistä. Osalla reiteistä bermit ovat hieman pehmeitä ja metsäpätkät vaativat hieman ajamista, että pohjat kovettuvat.
Reittien lähdöt
Vauhdikasta bermiä
Heti hissinousun vieressä olevat reitit, Drop diver ja ES-linja, tarjosivat metsäpolkua ja lautalaituria. Ajoon sai lisäksi hyvän intensiteetin, kun ylös pääsi nopealla ankkurihissillä Suomen parasta hissinousu-uraa pitkin.
Drop diver
Hissinousu on sileä
Bike Parkissa ajamisen jälkeen voi pulahtaa pesulla kirkasvetisessä Saimaassa ja pyörällekin löytyy pesupaikka.
Ajon jälkeen voi pulahtaa Saimaassa
Myös pyörä on hyvä pestä
Miten Saimaa Bike Parkiin sitten pääsee? Ruokolahti sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta ja Lappeenrantaan ajaa pääkaupunkiseudulta noin 2,5 tuntia. Majoitusta voi tarvittaessa kysellä läheiseltä Matikkala Cottages -mökkialueelta.
Saimaa Bike Parkin reitit tuntuivat hyviltä jo nyt ja tarjosivat hyvää tekemistä. Matikkalanmäkeen on saatu tehtyä sopivan pitkiä ja aktiivisia pätkiä, kun hissi vielä vie nopeasti mäen päälle Suomen parhainta hissinousu-uraa pitkin. Odotan innolla Bike Parkin avajaisia muutaman viikon päästä, ja jos kaipaat valmennusta MTB-Enduroon, on ajavaisviikonloppuna sitäkin tarjolla.
Muutaman vuoden tauon jälkeen MTB-Enduro-kilpailut palasivat Jyväskylän Laajavuoren rinteille, kun viime viikonloppuna Laajiksessa ajettiin Funduro Cupin osakilpailu. SM-sarjasta tutut reitit olivat nautittavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Miesten sarjassa sija 26 ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Laajavuoressa sai nauttia maastopyöräendurosta noin 3 tunnin ja 20 kilometrin verran ja osallistujat olivat kisan jälkeen hymyssä suin.
Funduro Cup #3: Laajavuori
Laajavuori on MTB-Enduron kisanäyttämönä tuttu muutaman vuoden takaa SM-sarjasta ja tänä vuonna samoja ratoja ajettiin rennomman Funduro Cupin hengessä. Muista osakilpailuista poiketen kisa oli kaksipäiväinen: lauantaina treenattiin ja sunnuntaina ajettiin kilpaa. Kilpailuun oli ilmoittautunut lähes 200 kuskia ja oli mukava nähdä paljon ensikertalaisia lähtöleimauksessa.
Sunnuntain kilpailussa ajettiin yhteensä 10 erikoiskoetta ja lisää ajettavaa tarjosi vapaaehtoinen bonus-erikoiskoe. Kilpailijoita ei päästetty helpolla, sillä reitit olivat suurilta osin samoja kuin SM-sarjassa on ajettu ja lauantainen ukkoskuuro vielä liukastutti pätkät. Kokonaisuutena kilpailu tarjosi haastetta ja teknisyyttä SM-sarjan veroisesti, hieman lyhennettynä.
Funduro Cup #3: Laajis
Saavuimme Laajavuoreen perjantai-iltana, sillä kilpailemisen lisäksi ohjelmassa oli myös kisatoimistossa ja -järjestelyissä auttaminen. Ennen Laajiksen hostelliin majoittumista kävimme hieman tutustumassa reitteihin Martan kanssa ja hyvältä näytti. Laajiksen hostelli on ihan toimiva majoituspaikka heti Laajavuoren juurella ja tarjoaa pienet huoneet yhteiskeittiöllä ja -wc ja -pesutiloilla. Majoitukseen kuuluu perustason aamiainen, jota täydensimme mansikoilla ja mustikoilla.
Specialized Enduro Expert 6Fattie ensi kertaa tällä kaudella kisareiteillä
Lauantain treenipäivä valkeni selkeänä ja lämpimänä ja aamupäivän ajan kuskit saivat nauttia kuivista Laajavuoren Bike Parkin reiteistä, joita kisareitti hyvin hyödynsi. Ehdin ajamaan lähes kaikki reitit kahdesti ennen kuin iltapäivällä odotettu ukkosrintama saapui liukastamaan reitit. Siihen oli hyvä lopettaa treenit ja siirtyä speksaamaan Pole Bicyclesin teltalle ja tarkistaa mitä Ride Cycle Store oli tuonut paikalle.
Ek 4:n alun metsäosuus oli tiukka
Jääluisteluränniin!
Jääluistelurännissä sai päästellä huolella
Hissijonot olivat pitkiä
Erikoiskokeet Laajiksessa tarjosivat monipuolista ajamista. 1. erikoiskoe oli nopeaa juurakkoa ja 2. erikoiskokeella juurien lisäksi rullailtiin kivikoissa ja kalliorolleja. 3. pätkällä päästiin vauhdin makuun ja 4. erikoiskokeeen alun metsäosuuden jälkeen sai päästellä jarrut auki jääluisteluränniä pitkin. Kierroksen päätti 5. erikoiskoe, jossa laitettiin kuskit koetukselle juurakoissa, bermeissä ja lopun kivikossa. Lisäksi halukkaat saivat ajaa bonus-ek:n, joka ei vaikuttanut kokonaisaikaan, mutta tarjosi hyvän haasteen.
Youtubessa MTB-Enduro Finland 2019 videolistalla on pätkät 1-3 ja bonus-erikoiskoe kuvattuna treenipäivänä. Parempaa kuvaa vauhdista näkee Leo Kokkosen kisapätkien koosteesta.
Laajiksen Funduro Cup tarjosi mukavaa ajettavaa lähes kolmen tunnin verran ja kisa saatiin ajettu kuivassa ja hieman painostavassa kelissä. Kisa oli itselle kauden ensimmäinen, kun muut tapahtumat ovat pitäneet poissa sekä SM-sarjasta että Fundurosta. Reitit olivat nautittavia, hapottavia ja itselle kauden ensimmäinen kilpailu sujui varmalla ajolla. Bonus-erikoiskoetta ei kisassa moni ajanut ja itsekin jätin sen väliin, koska tuntui ajamista riittävän kisapätkissäkin. Miesten sarjassa lopputulos oli 26. ajalla 16:40, noin 3 minuuttia kärkeä perässä. Kokonaisuutena kisa kesti noin 3 tuntia ja ajettavaa oli 20 kilometrin verran. Kisan jälki löytyy Stravasta.
Laajiksen Funduro Cup tarjosi hauskaa ajettavaa
Funduro Cup #3: Laajis -osakilpailussa voittoon kotiradallaan ajoivat miehissä Leo Kokkonen ja naisissa Kaisa Härkönen. Tulokset näkyvät EBA ry:n sivuilla. Laajavuoressa ajamassa oli lähes 200 kuskia, joka osoittaa hyvin lajin harrastajamäärän kasvamisen. Myös naisia oli yllättävän paljon ajamassa, kun 15 starttasi kisaan. Sama määrä oli myös eBike-sarjassa ajajia, joten avustettu nautiskelu on myös kasvussa.
Laajavuoressa vietettiin hieno viikonloppu MTB-Enduron parissa ja kaikki osallistujat voivat olla tyytyväisiä suoritukseensa. Nyt kun Laajiksen haasteet on selvitetty, voi katseen suunnata MTB-Enduron SM-sarjan osakilpailuun. SM-pisteistä kisataan seuraavan kerran heinäkuun loppupuolella Levillä.
MTB-Endurossa kalliot ja kivikot ovat raakoja maastopyörän vanteille ja tasapainoiltaessa pidon ja renkaan kestävyyden kanssa, voi alhaiset rengaspaineet aiheuttaa ikäviä yllätyksiä aiheuttaen denttejä tai jopa vanteen hajoamisia. Vanteiden suojaamiseksi onkin tarjolla useita eri ratkaisuja, joista tällä kertaa renkaan sisälle päätyi Vittoria Air-Liner vaahtomuovipötkylä (vain koska sain sen ”halvalla” messuilta).
Vittoria Airliner (kuva: Vittoria)
Vittoria Air-Liner
Vittoria Air-Liner on vaahtomuovista valmistettu pötkö, jonka tarkoituksena on estää vanteen iskeytyminen kiviin ja suojata sitä denteiltä. Suojaamisen lisäksi insertti tukee rengasta ja mahdollistaa ajamisen alhaisemmilla rengaspaimneilla. Toimintaperiaate Air-Linerilla on vastaava kuin esimerkiksi CushCorella, Rimpactilla, josta aikaisemmin kirjoitin tai Pepi′s Tire Noodlella. Eli täyttää osa renkaan sisustasta, peittää vanteen reunat ja ottaa vastaan iskuja.
Ulkomuodoltaan Vittoria Airliner on neonvihreä muovipötkö, joka liitetään yhteen nippusiteellä vanteen ympärille. Materiaalina Air-Linerissa on jonkinlaista ”uuden sukupolven” vaahtomuovia eli vastaavaa ”salaista” seosta kuin CushCoressa, Huck Norriksessa tai Rimpactissa.
Air-Liner on saatavilla useassa eri koossa, joka leikataan joko 27,5″ tai 29″ vanteelle: S 1,9-2.2″ renkaille, M 2.25-2.5″ renkaille, L 2.5-2.7″ renkaille, XL 2.7-4.0″ renkaille. Normaalissa käytössä insertin luvataan kestävän 2000 tuntia tai rengas tyhjänä ajamista tunnin (80kg kuski).
Hintaa Air-Linerilla on korkeahkot 80 – 100 euroa kappale riippuen koosta ja painoa on 160 – 220 grammaa. Isoja lukuja verrattuna Rimpactiin, joka maksaa 37 puntaa 2 kpl:tta ja painaa 90 grammaa kappale. Rimpactia vastaava Panzer painaa 100 grammaa ja maksaa noin 50 euroa / kpl.
Mutta miksi siis asentaa lähes 100 euron rinkula takavanteelle, kun se vielä tuo lisäpainoa? Vanteiden ja rengasrikkojen suojaamisen lisäksi renkaiden sisälle asetettavilla inserteilla on muitakin vaikutuksia ajamiseen:
Vakaampi rengas: vaahtomuovi tukee renkaan sivuvalleja ja vaimentaa liikettä.
Parempi tuki renkaalle: mahdollistaa paremman balanssin pidon ja renkaan vakauden suhteen.
Pienemmät rengaspaineet: suojaamalla vannetta ja tukemalla rengasta, ei ole riskiä rengasrikosta tai burppaamisesta.
Mahdollistaa kevyempien sivuvallisten renkaiden käyttämisen.
Eli hyödyt ovat monet, mutta haittapuolena voi miettiä, miten renkaan toimivuus muuttuu, kun ilmatila vähenee ja renkaan liikkuvuutta rajoitetaan.
Air-Linerin asennus
Asensin Vittoria Air-Liner L-kokoisen insertin Nordest Bardinoon takavanteelle, jossa on 27,5″-koon Hope Tech Enduro – Pro 4 -kiekot 35mm sisäleveydellä ja renkaana toimii Specialized Purgatory GRID Gripton-seoksella 3,0″ -kokoisena. L-koon inserttihän on tarkoitettu 2.5-2.7″ renkaille ja plussarenkaille olisi XL, mutta jo L-kokoinen täytti 3,0″ renkaan sen verran hyvin, että jos isompaa sinne ahtaisi, voisi olettaa ajo-ominaisuuksien kasvavan.
Asennuksesta ei sen enempää, sillä ohje löytyy Vittorian sivuilta:
Air-Linerin asennus oli hieman hankalampaa kuin esimerkiksi Rimpactin, mutta kun putkiloa kasteli, sai renkaan väännettyä paikalleen. Asennuksessa ei muuten ollut mitään ihmeellistä, putkilon lyhentämisen jälkeen poralla vain reikä nippusidettä varten ja päät yhteen. Kovin tiukalle ei kannata nippusidettä vetää, sillä se pureutuu helposti solumuoviin.
Vittoria Airliner L-kokoisena
Pötkö yhdistetään nippusiteellä
Ajokokemukset
Muutaman viikon ajojen jälkeen Vittoria Air-Liner vaikuttaa ihan toimivalta, vaikka tekeekin renkaasta hieman kovan, sillä ilmatila pienenee huomattavasti. Toisaalta etenkin 27,5+ x 3,0″ plussarengas on jämäkämpi. Insertti suojaa 35mm sisäleveystä vannetta hyvin, kun putki peittää vanteen reunat kattavasti ja paksuutta riittää.
Muutamalla lenkillä rengas on ottanut iskua juurista ja kalliosta ja vaimeita kolahduksia kuulunut, mutta en ole jaksanut tarkistaa, miten ne insertissä näkyvät. Denttejä ei vielä ole ainakaan syntynyt, mutta tähän mennessä ajot ovat olleet aika rentoja.
En ehtinyt ajamaan jäykkäperällä ilman Airlineria, joten 200 gramman lisäpainon tuntua on vaikea arvioida. Perä on kyllä painava, hieman kuin ProCoren kanssa aikanaan. Mutta myös Hopen kehätkin ovat suhteellisen painavat.
Vittoria Air-Liner on tuotteena toimiva, mutta korkea hinta ja paino ovat asioita, joita kannattaa miettiä. Vertauksena vastaava CushCore maksaa myös noin 90 euroa ja painaa 250 – 300 grammaa. Renkaan täyttävät pötköt antavat kyllä hyvää suojaa, mutta itse katselisin Rimpactin tai Panzerin kevyempien inserttien suuntaan, jotka myös sallivat renkaan paremman elämisen.
Nyt maastopyörissäni on takavanteen suojana kaksi erilaista inserttiä. Specialized Endurossa 29″-kiekoilla on käytössä Rimpact ja Nordest Bardinossa 27,5+”-kiekoilla Air-Liner. Aikaisemmin käytössä ollut Huck Norris on saanut roolin suojata nyt vain etuvannetta. Kesän ajojen jälkeen syksyllä on kiinnostavaa nähdä miten hyvin insertit ovat kehiä suojanneet.
Maastopyöräily on mukavaa pääkaupunkiseudun maastoissa, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun loppupuolella lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Reissu oli jälleen hieno ja Tofkholm tarjosi kaksi päivää, 10 tuntia ja 80 kilometriä neulaspolkuja ja kalliobaanoja hieman koleassa kelissä.
Tässä lyhyt katsaus Tofkholman ajopäiviin, joita normaalisti on kolme, mutta tänä vuonna jätin viimeisen ajopäivän väliin. Aikaisempien vuosien reissuraportit vuodelta 2015 ja vuodelta 2016.
Ensimmäisenä ajopäivänä saavuimme aamulla klo 10 aikoihin Viking Line m/s Mariellalla Tukholman satamaan, josta matka jatkui Slussenin kulmilla olevaan Scandicin Sjöfartshotelletille laukkujen jättämistä ja juomareppujen täydentämistä varten. 40 innokasta pyöräilijää jakaantuivat viiteen ryhmään ja suuntasivat joko polkien Hellasgårdenin maastoihin tai juna-aseman kautta Tukholman lähimaastoihin.
Valitsin lappeenrantalaisen Tomin vetämän ryhmän, joka suuntasi itselle uusille poluille Lämnaskogeniin ja Paradisetiin lyhyen junamatkan avustamana. Kun viime vuonna sää oli aurinkoinen ja lämmin, oli tämän reissun teema koleahko ja sateen uhkan sävyttämä. Lähtöpisteemme oli Trångsund, josta 12 ajajan ryhmänä suuntasimme läheiseen Lämnaskogenin maastoihin.
Taukoja pidettiin tarpeen mukaan.
Lämnaskogen tarjosi heti alkuun suhteellisen raskasta, mutta mukavaa kalliopolkua, jonka jälkeen Paradisetin maastot rantapolkuineen ja kallioineen olivat nautinnollisen rentoja. Paradisetin Tornbergetille kiipeämisen jälkeen suuntasimme kohti Flemingsbergiä ja junamatkaa takaisin Stockholm-Södraan. Hotellilla olimme noin klo 18 aikoihin, 40 kilometrin ja noin 4 tunnin ajon jälkeen. Tomi veti ryhmää reippaasti retkivauhtia eteenpäin.
Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta lähdin ryhmään, joka suuntasi lautalla läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Yhteen lauttaan mahtuu noin 12 pyörää.
Klubilaiset Bogesundin metsässä
Bogesundslandets naturreservat
Metsään!
Hienoa kalliobaanaa
Ja neulaspolkua
Markuksen vetämässä ryhmässä 15 kuskia nautti singletrack-tyylisistä neulaspoluista ja paikoittaisista kalliopätkistä puolipilvisessä, mutta suhteellisen lämpiässä ja raikkaassa kelissä. Korkeuseroja Bogesundissa on jonkin verran, mutta ajo sujui leppoisasti.
Eväät, ihana tekosyy tauolle
Heppoja!
Rantakalliolla pidettiin taukoa
Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 43 kilometrin verran ja kokonaisajoaika oli noin 5 tuntia. Matkalla pidimme pari pähkinätaukoa, mutta lounasta emme syöneet, kun reitti ei kulkenut lounasaikaan Bogesundin linnan ja Cafe Parkvillanin kautta. Vettä saatiin hevostilalta ja sitä olisi ollut tarjolla myös Camping alueelta. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin kahdeksan tuntia. Takaisin hotellilla olimme 16:30 aikoihin.
Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana yleensä poiketaan lounaalla. Aikaisempien vuosien tapaan mukana oli energiapatukoita, pähkinöitä, karkkia, hunajaa ja suklaata. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa.
Ajon aikana tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta / sateelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Olin lisäksi varustautunut kevyillä Specializedin Atlas-polvisuojilla. Matkatavarat pakkasin 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi.
Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa toimii sekä täysjousitettu enduropyörä etenkin Hellasgårdenissa että jäykkäperäinen endurohenkinen pyörä. Reissulla näkyi myös muutama läskipyörä, mutta suurin osa oli liikenteessä 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Elite 6/Fattie, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Specializedin 2,6″ Purgatory ja Butcher GRID-versioina ja Gripton-seoksella kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi mainiosti rullaavuutta unohtamatta.
Enduro-pyörällä XC:tä
Reppu painoi riittävästi
Jälkitunnelmat
Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä. Tänä vuonna ei alkukeväästä tullut ajettua paljoakaan maastossa, joten jo ensimmäisen päivän jälkeen niska oli aika kipeä ja toisen ajopäivän jälkeen jo sen verran jumissa, että jätin viimeisen päivän väliin. Sunnuntaina myös satoi aika reippaasti, joka vaikutti päätökseen.
Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.
Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle aikaisempien vuosien tapaan riittävin varaosin ja työkaluin, joita juomarepussa oli luontevaa kuljettaa. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, eikä omassa ajoryhmässäni ollut yhtään matkaa keskeyttävää teknistä ongelmaa. Yhdellä kuskilla katkesi pinna, mutta se ei ajoa haitannut. Toisessa ryhmässä oli takaiskari päästänyt öljyt ulos, hajonnut takavaihtajan korvake ja löystynyt Racefacen eturatas. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta.
Tänä vuonna tuli ajettua uutena alueena Lämnaskogen ja osa Paradisetin reittejä ja Bogesundin polut olivat jälleen nautinnollisia. Hellasgårdenin endurotyyliset reitit jäivät viimeisenä päivänä ajamatta, mutta sinne voi suunnata myöhemmin omalla reissulla. Viimeistään ensi vuonna uudestaan.
Tilasitko netistä uudet kiekot ja nyt ne pitäisi teipata tubelessta varten? Ei kannata leikkiä teipin kanssa, joka jättää jälkeensä ikävän liimapinnan ja vaikeuttaa pinnojen vaihtamista, vaan siirry nykyaikaan Deaneasy Tube no Tape (TNT) -plugien avulla. Helppoa, yksinkertaista ja kätevää. Vai onko? Otin selvää millainen juttu TNT-plugit ovat.
Deaneasy Tube no Tape
Italialainen Deaneasy on kehittänyt erilaisia ratkaisuja ongelmavapaaseen pyöräilyyn. Tube+:lla suojataan vanne korkeapaineisen sisärenkaan avulla ja Airliner by Vittoria on vaahtomuovinen insertti. Tubeless-renkaisiin heidän ratkaisu on Tube no Tape (TNT) -plugit, jotka korvaavaat vannenauhan ja tubeless-teipin.
Deaneasy TNT:n idea on helpottaa tubeless-renkaan kanssa työskentelyä. Leveille kehille on hankala löytää sopivaa vannenauhaa, joten ainoa vaihtoehto on ollut turvautua tubeless-teippiin. Teippi on kyllä helppo liimata, mutta muun muassa pinnojen vaihtamisessa on teipin kanssa omat ongelmansa ja teipin vaihtaminen jättää ikävät liimajäljet. Tähän pieneen ongelmaan TNT-plugit ovat kätevä ratkaisu.
TNT-plugit ovat ”innovatiivisesta” muovista valmistettuja hattuja, joilla peitetään vanteen pinnan reiät tehden kehästä tiiviis tubelessta varten. Muovinen plugi laajentuu ja mukautuu reikään mukana tulevan muovisen ”jyvän” avulla. Alumiinivanteissa, joissa liitossaumaa ei ole eristetty, pitää se peittää paketissa olevalla teipillä.
Deaneasy TNT:tä on saatavilla neljässä eri koossa: sininen 7,5 mm; punainen 8 mm; keltainen 9 mm; vihreä 9,5/10 mm. Yhdessä paketissa tulee 70 plugia, asennustyökalu ja teippi alumiinisen vanteen liitokseen. Multikit sisältää 70 eri väristä nappulaa ja 70 jyvää.
Deaneasy TNT Multikit ja 9 mm keltainen setti
Olin ajatellut laittaa plugit Newmen Evolution A.30 -vanteisiin, joiden pinnan reikä on halkaisijaltaan 8,5 mm. Tietenkään kellään tutulla ei ollut kokemuksia Deaneasy TNT:stä, enkä googletuksella löytänyt jälleenmyyjää Suomesta, jolta olisi voinut lainata TNT Multikitin mukana tulevaa mittausvälinettä. Onneksi muutaman sähköpostin jälkeen Stefano Deaneasylta vastasi, että ovat käyttäneet 9 mm plugeja 8,5 mm reikiin.
Lopulta tilasin Kom ltd:stä sekä 9 mm keltaiset Deaneasy TNT plugit että Multikitin, jos vaikka myöhemmin olisi sille käyttöä. Hintaa koko setille tuli 43 puntaa ja postikulut olivat 10 puntaa. Eli yhteensä 53 puntaa, mitä se sitten euroissa onkaan, jotain noin 60 euroa.
Etuvanne plugitettuna, teippi vanteen sauman kohdalla
Deaneasy TNT -plugit asentuvat suurilta osin helposti peukalolla painamalla ja kuten asennusohjeissa neuvotaan, on oleellista että ne kastelee vedellä ja pesuaineella. Se helpottaa huomattavasti plugien asentamista. Silti pinnareikien koon pienestä vaihtelusta johtuen osa vaati apuvälinettä kuten rengasrautaa, että plugin sai painettua loppuun asti. Vanteen sauman kohdalle laitettiin mukana tullut teippi, että ilma ei karkaa. Tämä ei ole tarpeen hiilikuitu- tai hitsatussa vanteessa.
Plugin keskellä on reikä, johon ruuvataan pieni muovinen ”ruuvi”, jonka tarkoitus on laajentaa muovia ja kiristää plugi paikalleen. TNT-setin mukana tulee työkalu ruuvin asettamiseen, mutta kätevämmin se onnistui kuusiokoloavaimella.
Deaneasy TNT plug ja kiristysruuvi
Plugien asettamisen jälkeen Tubeless-vanteen tiivistys ja renkaan asennus meni ihan normaalisti. Hieman kyllä varmistin rengasta laittaessa, että reuna meni kunnolla plugien yli paikalleen. Eli rengas paikalleen, Huck Norris sisään, litkut sisään, rengas vanteelle, ilmaa venttiilistä (joko napsauttimella tai hyvällä pumpulla) ja plop plop plop. Valmis.
Asennuksesta on myös lyhyt Deaneasyn tekemä video, joka näyttää asian suhteellisen helpoksi verrattuna siihen, mitä se oli 9 mm plugin asentamisessa 8,5 mm reikään.
Laitoin alkuun plugit vain etuvanteeseen, koska tarkoitus oli testata myös Specializedin 30mm vannenauhaa, jonka viritin takavanteelle. Muutaman viikon jälkeeen Deaneasyn plugit ovat toimineet hyvin ja pitäneet ilmat ja litkut sisällään. Kesän aikana nähtäneen, miten TNT:t toimivat käytännössä ja toivottavasti niitä ei tarvitse alkaa repimään pois paikaltaan.
Hyvä kevään merkki maastopyöräilijöille on Fiskars Village Bike Expo, joka on Suomen suurin pyöräilymessu- ja demotapahtuma Fiskarsin ruukissa. Jos haluaa testata lukuisten pyörämerkkien tarjontaa maastossa, kannattaa unohtaa alkukevään GoExpo, käydä Don’t Go Expossa ja odottaa Fiskarsin maastoja. Tänä vuonna Fiskars Village Bike Expo järjestettiin lauantaina 4.5.2019 ja olin paikalla poikkeuksellisesti Larun pyörän pisteellä koeajattamassa Focuksen sähköpyöriä ja Santa Cruzin maastopyöriä. Tässä lyhyt raportti messujen tarjonnasta.
Fiskars Village Bike Expo
Fiskarsin ruukki ja alueen Trail Center tarjoaa hyvät mahdollisuudet maastopyöräilyyn ja on esimerkillinen alue maastopyöräreittien osalta. Fiskars Village Bike Expo järjestettiin puimalan sisätiloissa, jossa oli esittelyssä kauden uutuuksia ja ulkona oli demoalue yli 200:lla koeajattavalla demopyörällä. Paikalla oli kaikki suuret ja pienemmät pyörämerkit ja demolenkkinä toimi Trail Centerin polku. Pyöriä pääsi siis testaamaan kunnolla oikeissa olosuhteissa. Koeajoa varten tarvitsi vain kypärän ja henkilöllisyystodistuksen.
Pyörien lisäksi tarjolla oli musiikkia, hyvää ruokaa Kusmiku Street Food Rekan ja Kuparipajan Street Food Baarin toimesta ja virvokkeet hoiti Fiskarsin Panimon BeerWagen.
Fiskars puimala
En ollut aikaisemmin osallistunut Bike Expoon, joten oli mielenkiintoista nähdä miten kattavasti alan yrittäjät ja merkit olivat paikalla. Demopyöriä oli kattavasti ja innokkaita ajajia oli runsaasti tapahtuman alusta loppuun asti. Kävijämäärä taisi myös hieman yllättää järjestäjät, sillä molemmista ruokapaikoista loppuivat burgerit noin klo 15:00 aikoihin.
Pyörävalikoima oli kattavaa, sekä näytteillä että ajettavana
Demopyöriä oli jokaiseen makuun. Sähköä oli tarjolla usealta merkiltä ja ne vaikuttivat kiinnostavan koeajajia yhtä paljon kuin analogiset mallit. En itse ehtinyt testaamaan yhtään pyörää, joka hieman harmittaa, mutta eipä tällä hetkellä ole tarvetta kaluston uusimiselle. Silti sähköpyöristä ainakin Specialized Turbo Levo ja Canyon Spectral:ON ja kauramoottorillisista Pässilä Rämäkkä ja Pole Taival olisivat olleet kiinnostavia ajaa. En ehtinyt edes koeajattamiani Focuksen SAM2:sta tai Santa Cruzin Megatoweria poluilla testata :D Koeajoista puheen ollen, kannattaa lukaista Instagrammista MTB-Reitin lyhyet koeajoraportit seitsemästä pyörästä.
Demoalueella kävi kuhina demopyörien parissaPuimalan sisätiloissa oli esitteillä kauden uutuuksia
Puimalan sisätiloissa esitteillä oli kauden uutuuksia, joista poimittakoon Panzer Gen10 rengasinsertti, joka muistutti kovasti keväällä hankkimaani Rimpact-inserttiä. Vaatepuolelta suomalainen Keli Clothing oli kiinnostava ja kuulemma heidän Jäkälä-merinotakista on tulossa uusi pitkäkauluksinen malli. Shimano ja heidän edustamat tuotteet olivat myös vahvasti esillä.
Spessumies Larun pyörän pisteellä :)
Lähdin messuille Annen kanssa, joka meni töihin Larun pyörän pisteelle esittelemään Focuksen sähköpyöriä (JAM2, SAM2) ja Santa Cruzin analogisia pyöriä (Hightower, Bronson, Megatower). Olimme saaneet ohjeistuksena tiedon, että pisteellä pärjäisi hyvin yksin, mutta messujen kävijämäärä ja kiinnostus demopyöriin hieman yllätti. Päivä meni itseltäkin suurilta osin polkimia vaihtaessa pyöriin ja kävin vain nopeasti kiertämässä Puimalan sisäosastot ja vilkaisin ulkoalueen. Turhaan pakkasin mukaan ajovarusteet pyörien testaamista ajatellen :)
Pyörät paksiin, kiirettä piti
Vajaat 100 koeajoa 8 tunnissa oli aikamoinen urakka
Messujen paijauspiste :)
Päivän aikana Larun pyörän pisteellä kävi lähes 100 ajajaa testaamassa esitteillä olevia Santa Cruzin ja Focuksen pyöriä. Eri malleja ajettiin suurin piirtein yhtä paljon ja enemmänkin olisi pyöriä ollut varmaan ajossa, jos mukana olisi ollut kaikkiin pyöriin flättipolkimia. Santa Cruzin Hightower ja uutuus Megatower kiinnostivat eniten, kuten myös Focuksen M-koon SAM2 -sähköpyörä.
Fiskars Village Bike Expo oli mielenkiintoinen kokemus, myös sen osalta että olin ajattamassa demopyöriä. Väkeä messuilla oli paljon ja pyörät kiertivät nopeasti. Näytteilleasettajia oli useita kauden uutuuksien kanssa ja demoalueella pyörämerkit olivat hyvin edustettuina. Tällaisia pyörämessujen pitäisi olla.
Pääkaupunkiseudulla harrastusmahdollisuudet maastopyöräilyenduroon ovat monipuoliset, kun lähialueilta löytyy sekä Bike Parkkeja että rakennettuja polkuja. Paloheinän ”Trail Centerin” reitit ovat varmaan tutut useammallekin lajin harrastajalle, mutta jos haetaan enemmän lajinomaista ähertämistä, täytyy mennä Espooseen. Karakallion koulun takana olevalta kalliolta löytyy useita luonnonmukaisia reittejä MTB-Enduron treenaamiseen.
Karakallio Trail Center
Maastopyöräenduron harrastaminen on suhteellisen yksinkertaista, sillä polkuja löytyy metsistä, mutta laji on omillaan, kun pyörällä mennään polkuja ja kallioita pitkin alaspäin viettävästi. Pääkaupunkiseudulla on viime vuosien aikana rakentunut muiden metsäalueiden reittien lisäksi kaksi niin sanottua Trail Centeriä, joista löytyy enemmän tai vähemmän rakennettua reittiä maastopyöräilyyn. Paloheinän reitit ovat vauhdikkaan sileitä ja Karakalliosta löytyy enemmän maastopyöräenduromaisia reittejä.
Karakallion koulun takana olevalta mäeltä ja metsiköstä lähtevät reitit tarjoavat kalliota, droppeja, juurakkoa, kivikkoa, tiukkaa bermimutkaa ja polkemista. Reittejä ei ole varsinaisesti merkitty maastoon, mutta ne näkyvät kohtalaisen selkeästi. Usein samasta reitistä löytyy useampi variaatio.
Reiteille on tehty Stravaan segmentit, joiden nimeäminen on kuin mallikurssilta. Osa reiteistä on värikoodattu lähtöpisteestä eteenpäin.
Paahtovalli ja Keno-Pappi lähtevät kallion päältä lähes vierekkäin ja ovat alun jyrkän kallio-osuuden jälkeen vauhdikkaita pätkiä muutamien mutkien kera.
Kallista pulu! ja Vellikulho ovat toinen reitti-pari, jotka lähtevät mäen laelta. Ensin mainittu tekee alun kallion jälkeen tiukan käännöksen oikeaan ja rollin kautta vauhdikkaaseen laskuun ennen lopun tiukkoja kurveja. Jälkimmäinen kulkee kallioista polkua pitkin kiviportaille ja sieltä puun ylityksen jälkeen bermimutkiin ennen ulkoilureitille tuloa.
Hikoilee runttauksesta on Karakallion kenties rankin ja Karakallion koulun puoleisin reitti. Pätkä suuntaa alkuun kuntopolun toiselle puolelle ja on merkattu oranssiksi ykköseksi. Alun kalliolaskun ja mutkien jälkeen ylitetään ulkoilureitti uudestaan, hypätään kuivaneen puron yli ja runtataan ylämäkimutkiin. Mutkien jälkeen vielä taiteillaan kivikossa ja puiden välistä tähdätään lopun puun ylitykseen.
Lopuksi voi Leppävaaraan päin lähdettäessä rullailla Kuivan ja nasevan, joka alun puupujottelun jälken eylittää ylöspäin kiipeävän yritäeesin ja kaartaa kalliolta oikealle loppumutkiin.
Reitit ovat kaikki mukavia ajettavia ja takaisin kallion laelle pääsee joko myötäpäivään tai vastapäivään ulkoilureittiä ajaen. Reilussa tunnissa saa aikaan hyvän ja monipuolisen treenin. Huomioitavaa on, että kaikki pätkät laskevat jossain vaiheessa vilkkaalle ulkoilupolulle ja siinä liikkuvat tulee ottaa huomioon, ettei synny vaaratilanteita ja turhaa sanomista.
Paloheinään verrattuna Karakallion reitit on monipuolisempia, joskin lyhyempiä, mutta vastaavasti mäen päälle on helpompi polkea. Vauhtia saa kerättyä ihan mukavasti, kallio-osuudet yhdistettynä juurakkoihin haastavat kuskin eri tavalla kuin Paloheinän sileät baanat.
Pelkät kuvaukset reiteistä eivät vielä paljoa kerro, joten tämä juttu tulee täydentymään myöhemmin videoilla.
Lisää reittejä löytyy Rastaalan koulun lähistöltä. Rockgarden ja Kanaalin arvoitus lähtevät kallion päältä ja ovat alkuosastaan samaa pätkää. Loppuosaltaan Rockgarden on hieman vaikeasti hahmotettava, sillä joen jälkeen polulta erkanee useampia pätkiä. Sama pätee Kiitää huumassa ja Rutosti hinkkaamista -pätkiin.
