HTC Sensation ja PAC ROM

Teknologia kehittyy nopeasti ja kolme vuotta vanha HTC Sensation puhelimeni on pölyttynyt laatikossa jo vuoden ajan, kun Jolla ja myöhemmin Lumia 925 ajoivat käytettävyydessä sen ohitse. Nyt oli kuitenkin aika päivittää Sensationiin uudempi Android ja sisällä olevan CyanogenMod 10:n korvasi PAC ROM, joka yhdistää Cyanogenmod + Paranoid Android + AOKP -paketit. Nyt Sensation saatiin myös KitKat 4.4 aikakaudelle. Kaiken tämän jälkeen laatikosta löytyy suhteellisen toimiva Android-puhelin, jos sellaiselle on tarvetta.

PAC-ROM ja HTC Sensation

PAC ROM
PAC ROMin asennus menee samoilla periaatteilla kuten aikaisemmin kirjoitin HTC Sensationin roottauksesta ja CyanogenModin asennuksesta. Tarvitaan vain PAC ROMin ja Google Appsien lataus, pakettien siirto SD-muistikortille, ROMin flashays ja uudelleen käynnistys. XDA-foorumin keskustelu PAC ROM 4.4:sta HTC Sensationille, eli Pyramidille, kertoo tarkemmat ohjeet ja muita ROMeja löytyy XDA-foorumin HTC Sensation osiolta.

Vielä ennen uudemman ROMin päivitystä piti päivittää myös Recovery, sillä vanha versio ClockworkMod Recoverystä aiheutti virheen: ”Error in pac_pyramid-RC-3-20141103.zip (Status 0)”. Vaihtoehtoina oli päivittää tai vaihtaa 4EXT Recoveryyn, jotta asennus onnistuisi. Päätin vaihtaa 4EXT Recovery Touchiin, sillä se osaa myös S-ON-laitteiden osalta päivittää boot.img:en ja käyttöliittymä on mukavampi.

Vaiheet olivat siis seuraavat:

  1. Liitä puhelin USB-piuhalla tietokoneeseen
  2. Lataa PAC RC-3 (tai Nightly) ja Google Apps CM 11.0:lle eli Android 4.4.x.:lle
  3. Lataa 4EXT Recovery Updater
  4. Siirrä pac_pyramid-RC-3-20141103.zip, gapps-kk-20140606-signed.zip ja 4EXTRecoveryUpdater.apk puhelimen SD-kortin juurihakemistoon ja irroita puhelin tietokoneesta.
  5. Käynnistä puhelin normaalisti
  6. Avaa File Manager ja asenna 4EXT Recovery .apk-tiedostosta
  7. Päivitä Recovery 4EXT Recovery Updaterin avulla. Valitsin 1.0.0.6-RC3 version.
  8. Kun Recovery on päivitetty, käynnistä puhelin Bootloader -tilaan (ääni alas pohjassa + virtanappi)
  9. Valitse ”Recovery”
  10. Tee varmuuskopio nykyisestä valitsemalla ”backup and restore”.
  11. Tee tehdasasetusten palautus: ”wipe | format > wipe data/factory reset”
  12. Tyhjennä sisäinen muisti: ”wipe | format > format system ja wipe cache
  13. Valitse ”install from sdcard > choose zip from sdcard” ja valitse PAC-Man -paketti ja kuittaa asennus. Toista sama Google Appsin kanssa
  14. Kun asennus on valmis tyhjennä cachet ”wipe | format > wipe cache + dalvik”
  15. Palaa päävalikkoon ja valitse ”reboot system now”
  16. Puhelimen pitäisi nyt käynnistyä PAC-Maniin.

Lyhyet käyttökokemukset

Lyhyen koekäytön perusteella ovat PAC-Manin erot pelkkään CyanogenModiin eivät mielestäni juuri näy. Ehkä erot PAC-Manin monipuolisimmissa säädöissä näkyisivät pidemmässä ja aktiivisessa käytössä. 4EXT Recovery Touch on vastaavasti toiminnaltaan paljon kivempi kuin ClockworkMod Recovery, etenkin kun boot.img päivittyy myös automaattisesti.

Kaiken tämän jälkeen laatikosta löytyy suhteellisen toimiva Android-puhelin, jos sellaiselle on tarvetta.

Jolla ja Android-sovellukset

Mobiililaitteissa käyttöjärjestelmälle saatavien sovellusten määrä ja laatu ovat jossain määrin ratkaisevassa asemassa ja sitä ajatellen Jolla ja Sailfish OS tukevat myös Android-sovelluksia. Android-sovelluksia voi asentaa useista eri Android-sovelluskaupoista ja Jollan kaupasta on saatavilla yhteensopiviksi testattuja Android-sovelluksia. Tässä muutamia poimintoja Jollan kaupasta löytyvistä Android-sovelluksista ja muutamista muista lähteistä asennetuista sovelluksista.

Jollalle saatavat Android-sovellukset

Jollaan ja Sailfish OS:lle saatavien sovellusten määrää voi kätevästi laajentaa Android-sovelluksilla, joita varten tarvitsee vain ensin asentaa Jollan kaupasta Android Support -paketti, jonka jälkeen Android-sovelluksia voi asentaa haluamastaan lähteestä kuten Jollan kaupasta, Yandex.Storesta, Amazon App Storesta tai suoraan .apk-paketeista. Sovellukset toimivat libhybris-ratkaisun ansiosta yhtä sulavasti Jollassa kuin vastaavassa Android-puhelimessa.

Suurin osa Android-sovelluksista toimii hyvin myös Sailfish OS:ssä, jos ne eivät tarvitse Googlen Play -palveluita, ja suurin ero natiiveihin sovelluksiin toimintalogiikan lisäksi on, että kaikki Android-sovellukset toimivat samassa ”ikkunassa”. Listassa olevat sovellukset on testattu Sailfish OS 1.0.5.16 Paarlampi -versiolla. Aikaisemmin muun muassa Netflix on toiminut, mutta nyt en sitä saanut toimimaan.

Android-sovellukset Jollan kaupassa

Jollan kaupasta on saatavilla muutamia Jollan ja Sailfish OS:n kanssa toimiviksi testattuja Android-sovelluksia, mutta sovellukset ovat muuten samoja kuin muistakin lähteistä asennettavat. Tässä muutamia poimintoja Jollan kaupasta löytyvistä Android-sovelluksista. Android-sovellukset ovat kaupassa merkitty pienellä Androidin kuvakkeella. Listassa sovellukset ovat ryhmitelty kuten ne ovat Jollan kaupassa.

Internet


Pivo
Pankkitilin käytönseurantaan tarkoitettu sovellus, joka toimii muun muassa OP-Pohjolan tileille.


Tori.fi
Sovellus Tori.fi-osto/myynti -palvelun käyttöön.

Multimedia


Taloussanomat
Taloussanomien, Digitodayn ja It-viikon uutiset.


Yle Areena
Ylen Areena -palvelu.


Ilta-Sanomat
Ilta-Sanomien tuoreimmat uutiset ja sää.

Network


ReadWrite News
Lue ReadWrite News -IT-blogia.

Utilities


Aptoid Appstore
Aptoidin Android-sovelluskauppa. Aptoidesta löytyy erikseen Jolla-kauppa.


Time List
Lisää asioita listalle ajan kera ja vertaa aikaa nykyaikaan.


LOWs tag based prices
Lisää tuotteita listalle ja vertaa mitä olet niistä maksanut.

Muut Android-sovellusten lähteet

Jollan kaupan lisäksi Android-sovelluksia voi ladata useista kolmannen osapuolen sovelluskaupoista tai asentamalla suoraan .apk-paketeista. Jollan kaupasta löytyy Yandex.Store ja Aptoid App Store, mutta myös Amazon App Store toimii, ja myös Google Playn asentaminen on mahdollista.

Kolmannen osapuolen kaupoista tai Internetistä ladattujen ohjelmistojen asentamista varten pitää sallia Jollan asetuksista ensin ei-luotettu ohjelmistojen käyttö: Järjestelmä > Ei-luotettu ohjelmisto > Salli ei-luotettu ohjelmisto.

Yandex.Store


Jollan kumppani Android-sovelluskaupoissa on venäläinen Yandex.Store, joka tuntuu toimivan ihan kätevästi. Yandex.Storen asennuksessa pitää huomioida, että valitsee salasanan palautuksen tavaksi turvakysymyksen, sillä ulkomaisiin numeroihin (+358) tekstiviestin lähetys varmistusta varten ei Yandexilta onnistu.

Amazon App Store

Amazonin App Store on yksi vaihtoehto Android-sovellusten asentamiseksi ja se toimii ihan kätevästi. Kätevänä lisänä sovelluskauppaa voi käyttää myös tietokoneella selaimen kautta, jolloin ”ostetut” sovellukset löytyvät Menu > My Apps > Cloud > Refresh.

Amazonin kaupan asennus menee lyhyesti seuraavasti:

  1. Lähetä linkki sovellukseen sähköpostiisi ja avaa se Jollassa
  2. Lataa sovellus
  3. Avaa Notifikaatiot ja klikkaa ilmoitusta ladatusta apk:sta (tai: Mene Asetukset > Järjestelmä > Siirrot)
  4. Klikkaa AmazonApps-release.apk, jolloin uusi sovellus asennetaan ja se löytyy sovelluslistasta
  5. Kirjaudu Amazon AppStoreen Amazon.comin tunnuksillasi

APK-pakettien asentaminen

Androidin sovelluspakettien, eli .apk-tiedostojen, asentaminen on hieman monimutkaisempaa kuin suoraan sovelluskaupoista asentaminen, kun .apk-paketit pitää ensin hankkia jostain, kuten Android-puhelimesta purkamalla tai Internetin lähteistä. Paketin hankkimisen jälkeen kopioidaan se Jollaan esimerkiksi /data/app -hakemistoon, jonka jälkeen voidaan asentaa se selaamalla tiedostonhallinta-sovelluksella kuten Cargo Dock hakemistoon, jossa paketti on ja avaamalla se.

Itse olen käyttänyt .apk-pakettien saamiseen vain oikeaa Android-laitetta, josta AirDroidin avulla tuottanut .apk-paketit Jollaan siirtoa varten. Yksi vaihtoehto on käyttää APK-downloader-sivustoa tai Chrome-lisäosaa, joilla voi ladata Google Playssa olevia ilmaisia sovelluksia.

Ulkoisten sovelluskauppojen Android-sovellukset Jollassa

Suurin osa Android-sovelluksista toimii hyvin myös Sailfish OS:ssä, jos ne eivät tarvitse Googlen Play -palveluita. Tässä muutamien tunnettujen palveluiden Android-sovelluksia, jotka toimivat myös Sailfish OS:n Android-kerroksella ajettuna.

Pilvipalvelut


Dropbox
Dropboxin kanssa osaa toimia natiiveista Sailfish OS -sovelluksista Cargo Dock ja Sailbox. Android-sovelluksen lähde: Amazon App Store

Sosiaalinen media


Imgur
Imgurille on saatavilla myös natiivi Sailfish OS -sovellus Sailimgur Jollan kaupasta. Android-sovelluksen lähde: oma .apk-paketti tai Aptoide


Instagram
Lähde: oma .apk-paketti (Google Play) tai Aptoide.


Vine
Lähde: Amazon App Store


Reddit is fun
Redditistä on saatavilla myös natiivi Sailfish OS -sovellus Quickddit OpenReposta. Android-sovelluksen lähde: Amazon App Store

Pelit


Angry Birds II
Lähde: Amazon App Store


OpenSudoku
Lähde: oma .apk-paketti. (Google Play)

Muut


S-Pankki S-mobiili
S-Pankin mobiilisovellus, joka näyttää tilin ja bonuksen tiedot, ja jossa voi mm. skannata laskun viivakoodin kameralla maksamista varten. Lähde: oma .apk-paketti. (Google Play)


OP-mobiili
OP-Pohjolan mobiilisovellus, joka näyttää mm. tilien ja vakuutusten tiedot, ja jossa voi mm. skannata laskun viivakoodin kameralla. Lähde: oma .apk-paketti. (Google Play)

SuperHub tähtää parempaan kaupunkimatkustamiseen

Julkinen liikenne on pääkaupunkiseudulla kohtalaisen toimivaa, vaikkakin poikittaisliikenne ja jäykät seuturajat tekevät siitä edelleen hidasta ja kallista. Jäykkiin seuturajoihin on tulossa muutos lähivuosina, kun HSL kehittää matkakorttia, ja matkustajat voivat tähdätä sujuvampiin reittivaihtoehtoihin erilaisten sovellusten kuten Reittioppaan avulla. Muitakin projekteja parempien reittivaihtoehtojen löytämiseen on, kuten SuperHub EU-projekti, joka keskittyy tutkimaan ekologista kaupunkimatkustamista. Osallistuin alkusyksystä projektin kehitteillä olevan SUPERHUB-mobiilisovelluksen testaamiseen arkisessa liikkumisessani.

SuperHub-projekti

SuperHub, eli SUstainable and PERsuasive Human Users moBility in future cities, on ekologiseen kaupunkimatkustamiseen keskittynyt EU-projekti, jossa on mukana 20 yhteistyökumppania kuudesta eri Euroopan maasta ja Suomesta Helsingin yliopisto ja Helsingin seudun liikenne. Projekti on kestävän kaupunkiliikenteen tutkimus, jossa tarkastellaan osallistujien liikennetottumuksia ja kerätään palautetta SUPERHUB-järjestelmän ja -sovellusten kehittämiseksi. Sen tarkoituksena on kerätä konkreettista tietoa ihmisten liikennetottumuksista ja katsoa, kuinka liikennetottumuksia on mahdollista kehittää ympäristöystävällisemmäksi pelin kaltaisen lähestymisen avulla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös kehitetyn sovellusprototyypin käytettävyyttä ja toiminnallisuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on, että tulokset auttavat paikallisia ja eurooppalaisia päättäjiä toimimaan kestävän liikennekehityksen eteen ja auttavat parantamaan liikenteen laatua kaikille kaupunkilaisille. Lisätietoa SuperHub-projektista voi lukea projektin informaatiolehtisestä.

Osallistuin tutkimukseen sattumalta huomattuani elokuun alussa SuperHub-tutkimusprojektin hakevan 200 pääkaupunkiseudulla asuvaa matkalaista koekäyttämään SUPERHUB-sovellusta. Osallistuminen ei vaatinut mitään erityistaitoja, vain Android-puhelimen ja hieman aikaa kolmen viikon ajan. Alkuun projektissa täytettiin viikon ajan vain matkapäiväkirjaa ja sen jälkeen parin viikon ajan lisäksi testattiin Android-matkapuhelimella SUPERHUB-projektissa kehitettyä sovellusta muun muassa reittien suunnitteluun ja matkustustavoitteiden asettamiseen. Sovelluksen testaamiseen osallistui yli 600 ihmistä Helsingistä, Milanosta ja Barcelonasta.

Testin tarkoituksena on seurata tavanomaisia reitti- ja matkatapavalintoja, jotta muun muassa vielä prototyyppi-asteella olevan sovelluksen keinoälyä voidaan parantaa, ja palautteen perusteella kehittää edelleen ja varmistaa, että jo olemassa olevat toiminnot todella vastaavat kaupunkimatkalaisten tarpeisiin. Sovelluksen päätoimintoja ovat muun muassa kaupunkialueilla tapahtuvien matkojen suunnittelu, parhaiden reittivaihtoehtojen ja sopivimpien kulkuvälineiden etsiminen, matkojen hiilijalanjäljen laskeminen ja liikenteen häiriötekijöistä tiedottaminen, eli paljon Reittioppaasta tuttuja ominaisuuksia hiukan uudella tavalla toteutettuna ja maustettuna.

SUPERHUB-sovellus

Testikokemukset

SUPERHUB-sovelluksen prototyyppi toimi kokonaisuutena ihan kelvollisesti kokeilun ajan, enkä siinä havainnut toiminnallisia ongelmia, mutta käytettävyyteen ja tarkoituksellisuuteen olisi voinut panostaa enemmän. Käytännössä sovellus tuotti samat reittipalvelut matkan suunnitteluun kuin Reittiopasta hyödyntävä Andropas, mutta ei aivan yhtä sulavasti. Sovellus oli selkeästi insinöörien suunnittelema, sillä en ymmärtänyt kaikkien toimintojen tarkoitusta (mm. ekotavoitteet ja pisteet) ja käyttöliittymä oli turhan ahdettu. Sovellus kuitenkin suoritti tehtävänsä, eli löysi oikeat eri reittivaihtoehdot ja näytti ne kartalla, vaikka toimikin hieman hitaasti.

Koejakson alussa suoritetun matkapäiväkirjan täyttäminen oli hieman työlästä, sillä sitä varten tehty Web-sovellus oli hieman kankea ja on suhteellisen vaikea muistaa, paljonko matkaan meni aikaa, ja mikä osoite oli lähtö- ja päätepisteenä, ellei niitä erikseen katso kartasta, jota Web-sovellus ei tarjonnut. Sovellus olisi kaivannut hieman parempaa käyttöliittymää etenkin alku- ja loppupisteiden valintaan ja toistuvien matkojen kirjaamiseen.

Matkapäiväkirjaa täyttäessä huomasi hyvin, miten staattisia omat matkani ovat, pääasiassa työpaikan ja kodin välillä suhaamista ja viikottaisiin harrastuksiin kulkemista. Joukkoliikenteen hyödyntäminen jäi vähäiselle, sillä sää suosi pyöräilyä ja harrastuksiin pääsi paljon kätevämmin omalla autolla. Espooseen muuton jälkeen joukkoliikenteen käyttöni on muutenkin vähentynyt, sillä seuturajat tekevät siitä turhan kallista verrattuna autoiluun ja liikenneyhteydet eivät ole yhtä toimivat kuin Helsingissä asuessani.

Kokonaisuutena projektin tarkoitus ja tulosten merkittävyys jäi hieman avonaiseksi, mutta tulipahan kannettua oma korteni kekoon. Tutkimuksesta ei ole vielä tuloksia, mutta ilmeisesti niiden valmistuttua projekti järjestää tilaisuuksia niistä keskustelemiseen ja jakaa yhteenvetoja. Tulokset esitetään myös akateemisissa konferensseissa, julkaistaan kirjana ja lisäksi projektin verkkosivujen kautta on mahdollista saada projektiin liittyviä raportteja.

Jäämme siis odottelemaan, miten pääsisimme parempaan kaupunkimatkustamiseen.

OUYA-pelikonsoli tuo Androidin televisioon

Erilaisia vekottimia ei voi koskaan olla liikaa, joten viime syksynä tuin OUYA-projektia Kickstarter -palvelussa ja kesän alkupuolella joukkorahoitettu Android-pelikonsoli saapui postitse viimein myös Suomeen. OUYA-pelikonsoli on käytännössä pelaamiseen tarkoitettu ison kahvimukin kokoinen Android-laite, jossa on päällä kustomoitu käyttöliittymä ja ohjaus toimii langattomalla peliohjaimella, josta löytyy pieni kosketusalue. Kuulostaa ihan näppärältä, mutta millainen laite on käytännössä?

Kickstarter-rahoitettu OUYA-pelikonsoli
Kickstarter-rahoitettu OUYA-pelikonsoli

OUYA-pelikonsoli

Ison kahvimukin kokoinen OUYA-pelikonsoli on yksinkertainen, mutta monipuolinen Tegra 3 -neliydinprosessorilla varustettu Android-laite 8 GB sisäisellä muistilla. Kickstarter-joukkorahoituspalvelun kautta hankkimani pakkaus sisälsi konsolin lisäksi yhden Bluetooth-ohjaimen, virtalähteen, pikaoppaan ja HDMI-kaapelin. Lisäksi tilasin yhden lisäohjaimen, ihan vain varmuuden vuoksi. Laitteen yläreunasta löytyvän virtapainikkeen lisäksi takapaneelista löytyvät HDMI- ja USB-liittimet, mikroUSB-liitäntä ja virtaliitin. Verkkoon laitteen voi liittää RJ-45 -verkkoliittimellä (10/100) tai langattomasti (802.11n). Tuuletuksesta pitää huolen pohjasta löytyvä ilmanottoritilä ja tuuletin, mutta käytössä laite on aika äänetön. Konsoli pystyy HDMI-liitännän kautta 1080p:n tarkkuuteen ja rautapurkamaan videota, ja käytännössä jälki on samaa kuin uusissa älypuhelimissa.

OUYAa ei toistaiseksi kaupata Suomessa, mutta laitteen voi tilata esimerkiksi Amazon.co.uk:sta 99 punnalla eli noin 117 eurolla ja mukaan kannattaa laittaa virta-adapteri. Aivan alkuperäiseen 99 dollarin hintaan ei vanhalla mantereella päästä.

Tekniset tiedot

OUYA ei ole mikään tehomylly, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan pieneltä Android-konsolilta. Tekniset ominaisuudet ovat kuitenkin ihan pätevät pieneen pelailuun ja multimedialaitteena toimimiseen.

  • Piirisarja: Nvidia Tegra 3 T33-P-A3
  • Prosessori: Neliydin 1.7 GHz ARM Cortex-A9 (ARMv7-A)
  • Grafiikka: Nvidia GeForce ULP @ 520 MHz (12.48 GFLOPS)
  • Grafiikkaominaisuudet: 1080p MPEG-4 AVC/h.264 40 Mbit/s High-Profile, VC1-AP ja DivX 5/6 videopurku
  • Muisti: 1 GiB DDR3-1600 SDRAM, jaettu CPU:n ja GPU:n kesken
  • USB-portit: 1 USB 2.0, 1 microUSB
  • Video-liitännät: HDMI 1.4; 1080p tai 720p -resoluutio
  • Audio-liitäntä: HDMI (ARC), 5.1 tai 2.0 kanavaa
  • Sisäinen muisti: 8 GB eMMC flash
  • Verkko: 10/100 Ethernet, 802.11 b/g/n, Bluetooth LE 4.0
  • Virrankulutus: 4.5 W (peli), 1 W (standby)
  • Virtalähde: 12v DC
  • Koko: 75x75x82 mm
  • Paino: 300 g
  • Käyttöjärjestelmä: Android 4.1 (Jelly Bean) kustomoidulla ulkoasulla

OUYA-peliohjain

Hopeisen harmaata ja mustaa muovia yhdistelevä langaton Bluetooth-peliohjain istuu käteen näpsäkästi, vaikka voisi olla aivan hieman pienempi. Ohjain on tuntumaltaan sopivan tukeva ja painava ja analogiset tatit ovat sijoitettu Xbox 360 -ohjaimen tavoin epäkeskosti. Netin arvosteluiden mukaan analogi-tattien liikerata on rajoittuneempi kuin Playstationin Dualshock 3:ssa tai Xbox 360:n vastaavissa. Tattien ja ristiohjaimen lisäksi ohjaimesta löytyy OUYA-painike, joka vastaa Androidin kotipainiketta ja toimintonapit, jotka ovat koristeltu OUYA-kirjaimin. Peliohjaimen keskiosasta löytyy kosketuslevy, jonka avulla OUYA osittain takaa toimivuutensa Android-sovellusten kanssa, jotka eivät ole virallisesti OUYA-yhteensopivia. Ohjain toimii kahdella ohjaimen kahvoihin asetettavalla sormiparistolla. Ohjain osaa myös käynnistää pelikonsolin.

OUYA-peliohjaimen heikoin lenkki on sen häiriöalttius. Etenkin olohuoneessani, jossa on muutakin elektroniikkaa, on ohjaimen toiminta hieman pätkivää, epätarkkaa ja välillä ohjain sekoilee ja liikkeet jäävät päälle peleissä. Esimerkiksi Shadowgunin pelaaminen on mahdotonta, kun ukko liikkuu miten haluaa. Sama häiriö näkyy muun muassa langattomassa RAPOO-näppäimistössäni, mutta ei PS3 tai Xbox 360 -ohjainten kanssa. Toinen miinuskohta on kosketuslevy, jonka tuki jää vajavaiseksi usean kosketuksen tuen puuttuessa ja sen tarkkuus on heikohko. Lisäksi ohjaimesta löytyvät liipaisimet ovat jäykähköt ja huonommat kuin jopa DualShock 3:ssa, toimintonapit jumittavat helposti, eikä ohjaimessa ei ole Menu-, Back- ja Home-painikkeita, joita useat (ei suoraan tuetut) pelit kaipaavat.

OUYA tukee USB-portin kautta PS3-ohjainta, joten tarvittaessa voi siirtyä käyttämään langallista ohjainta. PS3-ohjaimet saa paritettua myös langattomiksi ohjaimiksi, kun liittää ne kerran kaapelilla, sammuttaa konsolin, irrottaa kaapelin ja käynnistää uudestaan. Myös Xbox 360 -ohjaimia voi käyttää, jos tietokoneelle tarkoitetun USB-vastaanottimen kytkee OUYAn takapaneeliin. Netin keskusteluiden perusteella erilaisten ohjaimien sekoittaminen on periaatteessa huono idea, sillä ohjainten ID:t tuntuvat menevän helposti yli neljän, ja tämän jälkeen monet pelit eivät tunnista kaikkia ohjaimia. Sen sijaan kolmen Xbox 360-ohjaimen käyttö tuntuu olevan täysin ongelmatonta.

OUYAn kanssa on mahdollista käyttää myös ulkoista näppäimistö-hiiri -yhdistelmää, mikä tekee ainakin nettiselailusta paljon miellyttävämpää. Lisäksi on mahdollista käyttää toista Android-laitetta kuten tablettia tai puhelinta OUYA:n näppäimistönä tai peliohjaimen korvikkeena Blue Board -ohjelman avulla (Play-kauppa). OUYAlle ohjelma löytyy Discover > App -kategoriasta. Oma HTC Sensation suostui pienen säätämisen jälkeen muodostamaan yhteyden OUYA:aan, mutta jos luurissa poistui Blue Board -ohjelmasta, yhteys katkesi ja uudelleen yrittämällä sai aina aikaan ”Unable to connect: socket closed” -virheen. Vasta kun käytti Bluetoothin alhaalla, alkoi yhteys konsoliin taas toimimaan.

Lisää analyysia OUYA-pelikonsolista voi lukea muun muassa Polygonin artikkelista.

Sovellukset

OUYA pyörii Androidin päällä ja kirjoitushetkellä versio oli 4.1.2 eli Jelly Bean. Käyttöliittymä on muokattu yksinkertaisemmaksi ja peliohjainta ajatellen. Päävalikko koostuu ”PLAY”, ”DISCOVER”, ”MAKE” ja ”MANAGE” -kohdista, joiden takaa löytyvät pelit, pelikauppa, sovellukset ja asetukset. ”PLAY”-valikon alle asentuvat OUYA:n Discover-pelikaupasta ladatut pelit tai sovellukset, ”MAKE”-valikon alta löytyy muun muassa OUYA:n internet-selain, OUYA-uutiset ja APK-tiedostoista asennetut ”normaalit” Android-sovellukset ja ”MANAGE”-valikon alta löytyvät konsolin asetukset ja ilmoitusalue.

OUYA:lle on saatavilla kirjoitushetkellä 394 peliä, joita voi selata ”DISCOVER”-valikossa kategorioittain tai hakusanoilla ja lisäksi valikon etusivulla on listattuna suosituimmat pelit ja kehittäjä/kumppanien tekemät poiminnat. Monet saatavilla olevat pelit ovat enemmän tai vähemmän retro-henkisiä. Pelit ja ohjelmat ovat joko ilmaisia tai testattavissa ilmaiseksi ja täysversion ostaminen tapahtuu yleensä pelin sisällä olevasta ”buy full version” -toiminnosta. Ovelasti Discover-kaupan tiedoissa ei näy, onko peli kuinka suurelta osalta maksullinen ja paljonko se kustantaa. Yleinen hintataso peleillä näytti olevan 4-7 dollarin tienoilla. Osa peleistä on käännöksiä Android-kosketusnäyttöpeleistä, jotka käännöksessä hävittävät osan magiastaan, mutta osa peleistä toimii vastaavasti paremmin tattiohjaimilla kuin kosketusruudulla.

Lisäksi jos haluaa askarrella konsolin kanssa enemmän, löytyy XDA-developers -foorumilta lista OUYA modeista, joilla saa muun muassa Google Play -kaupan asennettua. Tämä mahdollistaa esimerkiksi jo ostettujen pelien pelaamista myös OUYAlla, jos ne vain tukevat peliohjainta, eivätkä tarvitse Menu-, Back- ja Home-painikkeita. Miinuspuolena jokaisen OUYA:n päivityksen jälkeen on Play-kauppa asennettava uusiksi, ellei asia ole viime aikoina muuttunut. Ei kovin kätevää.

Discover-kaupan tarjonta

Harmillisesti pelejä ja sovelluksia ei voi asentaa suoraan OUYA:n nettisivujen kautta, mutta ainakin niitä voi selailla. En ole kovin aktiivisesti ehtinyt käymään läpi OUYA:n virallista Disover-kaupan ohjelmistotarjontaa, mutta tässä muutamia poimintoja:

Sovellukset:

  • XBMC on OUYA: Media-keskus sovitettuna OUYAlle.
  • Plex: Media-suoratoistosovellus
  • Kainy: Etäpelisovellus, joka mahdollistaa pelata OUYA:n kautta esimerkiksi toisessa huoneessa olevan PC:n Steam-pelejä.
  • Blue Board: Android-laitteen käyttö näppämistönä

Pelit:

  • Antichromatic: Vaikea kahta eri ulottuvuutta yhdistävä tasohyppely
  • Ninja Twins: Ohjaat kahta ninjaa läpi 30:n visaisen kentän
  • League of Evil: 54-kentän + maksullisten kenttien tasohyppely, jossa estetään tiedemiehiä tekemästä pommia
  • TowerFall: Neljälle pelaajalle jousipyssytaistelu tasohyppely, tukee X0 ja PS3 -ohjaimia
  • Puddle THD: Ohjaa nestettä 8 maailman ja useiden kenttien läpi (Independent Games Festival 2010 voittaja)

Voisin harkita ostaa:

  • Sine Mora: Tarinallinen sivulle skrollaava lentokoneräiskintä, 3$
  • Shadowgun: 3:n persoonan räiskintä, 5$
  • Choplifter HD: 30:n tehtävän helikopteripelastuspeli, muutama tehtävä koukuttamaan, loput 4$
  • Cube and Creature: Haastava tasohyppely tyyliin Super Meat Boy, 12 kenttää testiksi, loput 3$

Muita testattuja:

  • Globulous: hieman Tetris-mäinen 3-D palikkapähkinä, jossa etsitään kahta samaa väriä pallon sisällä, 14 pähkinää, loput 2$
  • Gravi: Ohjaa sinistä energiapalloa läpi vaikeuksien. 10 ilmaista kenttää.
  • The Ball: 3D-seikkailupeli tulivuoren luolarakennelmassa pyöritellen palloa eri ongelmien ratkaisemiseksi
  • Red: Ylhäältä kuvattu palikkaukkoräiskintä mutantteja vastaan, 1 kenttä kokeeksi, muuten 5$

Omien ohjelmien asentaminen
OUYA on käytännössä mikä tahansa Tegra 3 -piirisarjallinen Android-laite, joten siinä toimivat myös sovellukset, jotka eivät ole virallisesti tuettuja. Omien ohjelmien sivustalataaminen konsoliin vaatii hieman askartelua, mutta helpottuu kunhan asentaa esimerkiksi AirDroid-sovelluksen (Play-kauppa). AirDroid mahdollistaa OUYAn hallinnan suoraan selaimesta tietokoneelta ja muun muassa APK-tiedostojen asentamisen. Alkuun pääsemiseksi asensin ensin AirDroidin puhelimeeni, latasin sen APK:n tietokoneelle AirDroidin Web-hallinnan kautta, siirsin sen nettipalvelimelle ja latasin sen OUYAlle selaimen kautta. Todella kätevää!. Ladatut tiedostot menevät konsolissa Manage > System > Advanced > Storage > Downloads, josta niitä voi asennella. AirDroid mahdollistaa monta asiaa ja vielä enemmän kuten ruudun reaaliaikaisen kaappaamisen, jos OUYAn roottaa ja asentaa Superuserin.

Netflix
Harmillisesti Netflixiä ei ainakaan vielä löydy suoraan OUYAn sovelluskaupasta, mutta asennus onnistuu asentamalla APK erikseen. Helpointa on tuoda APK esimerkiksi luurista AirDroidin avulla ja asentaa samaa kautta OUYA:lle. Koska Netflix ei tue virallisesti vielä OUYA:aa, on sen toimivuus hieman rajoitettua etenkin kuvanlaadun osalta, joka on jotain 10″ -tabletin tasoa, mutta kuitenkin katsottavaa ainakin 40″ -televiossa, jos ei ole kovin hifisti. Toivottavasti Netflix tekee virallisesti tuetun version myös OUYAlle, sillä media-alustana pieni pelikonsoli on mitä mainioin ja tehojenkin uskoisi riittävän.

Emulaattorit
Yksi mielenkiintoinen sovellutus OUYA:lle ovat erilaiset emulaattorit, joita Discover-kaupasta löytyy käytännössä kaikille yleisimmille emuloiduille alustoille. Netin kirjoitusten mukaan Nintendo64-emulaatio on jopa pelattavalla tasolla ja myös SNES-seikkailut onnistuvat, vaikka ikävästi muotoiltu ristiohjain häiritsee. Jos vanhojen alustojen pelit kiinnostavat, niin OUYA lukee FAT32-muotoisia USB-tikkuja, mutta tikun tunnistamiseen pitää konsolin olla sammutettuna, kun se kytketään laitteeseen. Tämän jälkeen tiedostot löytyvät polusta /mnt/usbstick.

Yhteenveto

OUYA-pelikonsoli on tällä hetkellä vielä hieman ristiriitainen tuote, sillä vaikka se on helppo käyttää ja pelejä löytyy kohtalaisesti, vaatii sen täysimittainen hyödyntäminen vielä hieman virittämistä ja kokonaisuus on vielä karkea. Media-alustana se toimii kelvollisesti ja itse odotan etenkin sillä saralla laitteelle käyttötunteja, jos vain vielä Netflix toimisi paremmin. Konsoli herättää monella tasolla lupauksia, mutta ei aivan täytä niitä. Kokonaisuus on selkeästi vielä kehitteillä ja on kiinnostavaa nähdä miten se kehittyy, etenkin kun OUYA on kertonut päivittävänsä rautaa vuosittain.

Plussaa:

  • Avoimuus
  • Koko
  • Monipuolisuus: pelejä ja mediatoistoa
  • Yhteensopivuus perinteisten konsoliohjainten kanssa

Miinusta:

  • Google Play -tuen puute
  • Ohjaimen häiriöherkkyys, nappien jumitus ja nappien puute

HTC Sensation roottaus ja CyanogenMod

HTC on tunnetusti nihkeä päivittämään vanhoja puhelimiaan ja niinpä myös nyt vajaan parin vuoden ikäinen HTC Sensation jäi ilman Android 4.1 Jelly Beania, joka olisi varmasti tuonut vanhahkoon puhelimeen uutta puhtia. Olin jo kertaalleen asentanut vakiona tulleen Android 4.0 Ice Cream Sandwich -ROMin uudestaan, mutta lopulta puhelimen käyttö oli jälleen aivan tuskaisen hidasta. Täten ratkaisuna uuden elämän puhaltamiseen oli rootata puhelin ja asentaa siihen tuoreempi ohjelmisto: CyanogenMod 10. Operaatiossa oli muutamia lisävaiheita hboot 1.27.000 -version, HTCDevin ja ClockworkModin myötä, mutta kyllä se kohtalaisen helposti lopulta sujui.

Jatka lukemista ”HTC Sensation roottaus ja CyanogenMod”

Asus Nexus 7 -tabletti tarjoaa paljon pienessä koossa

Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia tabletteja ja olin harkinnut sellaisen hankkimista jo jonkin aikaa, joten kun Asuksen valmistama Nexus 7 -Android tabletista tuli saataville suomalaisille jälleenmyyjille 3G-versio, piti sellainen viimein hankkia. 7″ -koko on juuri sopivan suuri kirjojen ja viihteen katsomiseen, mutta riittävän pieni, että laitteen fyysinen koko ja paino pysyvät sopivana. Vajaan kuukauden käytön perusteella Nexus 7 3G -tabletti tarjoaa paljon pienellä rahalla.

Nexus 7 32GB 3G

Asus Nexus 7 -tabletti

Googlen Nexus 7 -Android-tabletti on Asuksen valmistama ja varustettu 7″ LED-valaistulla IPS-paneelilla ja 1280×800 pikselin resoluutiolla. Konepellin alta löytyy neliytiminen 1,3 GHz Nvidian Tegra 3 -prosessori 4-plus-1 -tekniikalla, jossa neljä ydintä hoitavat tehoa vaativat asiat ja viides ydin on vähävirtaisiin tehtäviin kuten aktiiviseen valmiustilaan ja musiikkiin. Tablettia on saatavilla sekä 16 GB että 32 GB versioina, sekä 3G -mallina. Fyysisesti laite on kooltaan 197 x 120 x 10,5 mm. Näyttöä ympäröivästä mustasta reunuksesta löytyy 1,2 Mpix -web-kamera. Laite tukee lisäksi NFC:tä. Paketissa tulee mukana microUSB-liittimeen kytkettävä latauskaapeli ja laturi. Ostamani 32 GB 3G -malli maksoi Verkkokauppa.comissa 329,90 euroa ja pelkkä 16G B:n WiFi-malli 269,90 euroa.

Tabletti ei kursaile ulkonäöllään, vaan on muotoiltu hillitysti ja geneerisesti. Etupuoli on kokonaan lasin peitossa, joka on naarmutuksen kestävää, mutta ei Gorilla-lasia. Näyttö on reunustettu mustalla alueella ilman painikkeita tai logoja ja reunusta on leveämmin ylä- ja alapuolella, joka helpottaa käsittelyä, mutta kasvattaa ulkomittoja. Kyljestä löytyvät äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja virtanäppäin. Toiselta kyljeltä löytyy paikka micro-SIM-kortille ja pinnit vielä julkaisematonta lataustelakkaa varten. Ainoat liittimet ovat alareunassa olevat 3,5 mm ja microUSB-liitin.

Muovikuorella päällystetty runko on valmistettu magnesiumista ja takakannen päällä on kumimainen pinnoita, joka tekee tabletista miellyttävän pitää kädessä. Takapuolen alareunasta löytyy pitkä kaiutinaukko Asuksen logon kera ja yläosaa koristaa kookas ”Nexus”-teksti. Tabletti tuntuu jämäkältä, eikä juurikaan nitise tai natise. Takakuori eri ole tarkoitettu käyttäjän irrotettavaksi, mutta se on kiinni vain muovikynsillä, joten se irtoaa helpohkosti sopivilla työkaluilla.

Tablettia kiertää hopeinen muovireunus Äänenvoimakkuuden säädin ja virtanappi Takakansi on kumimainen

Tekniset ominaisuudet:

  • Prosessori: Nvidia Tegra 3 -piirisarja, neliytiminen 1.3 GHz -prosessori (Cortex-A9) ja 12-ytiminen ULP GeForce GPU
  • Käyttöjärjestelmä: Google Android 4.2 Jelly Bean
  • Näyttö: 7″ LED-valaistu kapasitiivinen IPS-paneelin kosketusnäyttö, WXGA (1280×800) -resoluutio, 216 DPI
  • Kamera: edessä 1.2 Mpix
  • RAM: 1 GB
  • Muisti: 32 GB sisäinen Flash-muisti
  • Yhteydet: WLAN (b/g/n), Bluetooth v3.0, 3G (micro-SIM)
  • HSPA+ UL:21 Mbps/DL:5.76 Mbps; WCDMA: 850/900/2100; GSM: 850/900/1800/1900
  • Muuta: GPS, Gyroskooppi, elektroninen kompassi, kiihtyvyysanturi, valoisuusanturi, NFC
  • Akku: 16Wh, 4325mAh, Li-Pol
  • Toiminta-ajat: 9.5 h
  • Paino: 340 g
  • Mitat (L x S x K): 198.5 x 120 x 10.45 mm

Suorituskyky

Testasin nopeasti tabletin suorituskykyä Quadrant, Vellamo, Rightware Taiji, GLBenchmark 2.5, Antutu, SunSpider ja Peacekeeper testiohjelmilla.

Tulokset:

  • Quadrant: 3659
  • Vellamo (2.0.2): HTML5, 1307; Metal: 402
  • Basemark ES 2.0 Taiji: 12.21 (Android Suomi sai 17,92)
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16: 6101 frames, 54 fps
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16 Offscreen: 3508 frames, 31 fps
  • Antutu 3.0.3: 12663 (cpu 6280, gpu 3611, ram 1892, i/o 880)
  • SunSpider 0.9.1 (Chrome): 1750,2ms
  • Peacekeeper (Chrome 18): 427

Suorituskyvyltään Nexus 7 on vastaava kuin muutkin Tegra 3 -pohjaiset tabletit ja vertailukohtana Fujitsun Stylistic M532 sai Quandrantissa 4463, Vellamossa 1405, Taijissa 19,65, GLBenchmarkissa 51 fps ja offscreen 29 fps, Antutu 2.9:ssä 11157 (cpu 6627, gpu 1449, ram 2575, i/o 506), SunSpiderissa 1708,5ms ja Peacekeeperissa Chrome 18:lla 417. Erikoisesti Quandrantissa ero on vajaat tuhat, mutta muuten arvot ovat samalla tasolla, jota voikin olettaa, sillä molemmat tabletit ovat sisuskaluiltaan samanlaisia.

Käyttökokemukset

Nexus 7 -tablettia voisi kuvailla kuin hieman isommaksi puhelimeksi, jolla ei tosin voi soittaa. Isomman 7″ -näytön ansiosta on parempi katsella esimerkiksi elokuvia Netflixistä tai lukea kirjoja. 3G -ominaisuus on kätevä matkoilla, kun WLAN-verkkoja ei ole saatavilla, mutta mutu-tuntumalla vaikuttaa, että sen kuuluvuus voisi olla parempikin. Mitä netistä voi lukea, ei näytön värintoistossa ole valittamista, mutta sen heikkoutena on vaatimaton kirkkaus. Lisäksi suojalasi on vielä poikkeuksellisen heijastava, joka haittaa luettavuutta hyvin valaistuissa olosuhteissa.

Nexus 7 -tabletti on suhteellisen kätevä, mutta seitsemän tuuman koko on hieman vedenjakaja. Se on toisaalta kätevän pieni ja riittävä moneen askareeseen, mutta toisaalta voisi olla isompikin. Toisaalta taas syksyllä testaamani Fujitsun Stylistic M532 -Android-tabletti, joka oli varustettu 10″ -näytöllä, oli käyttökohteiltaan monipuolisempi ja mukavampi elokuvia katsellessa ja kirjoja lukiessa, mutta oli toki myös painavampi pitää kädessä ja isompi kantaa mukana.

Android-tabletteja on markkinoilla tukuittain, mutta samassa hintaluokassa ei mielestäni ole kunnollista kilpailijaa Googlen Nexus 7 -tabletille. Hieman enemmän pitäisi muihin vaihtoehtoihin laittaa rahaa, mutta tällöin toki saa jo enemmän. Eihän se tietenkään mikään iPad monessakaan mielessä ole, mutta monilta ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen ja etenkin hinta- ja laatusuhteeltaan erinomainen. Androidin 4.2 -versio on tuonut käyttöjärjestelmään kaivattua vikkelyyttä ja pieniä uudistuksia käytettävyydessä. Nexus 7:ssa on puhelinkäyttöliittymä tablettikäyttöliittymän sijaan, mikä toimiikin 7″ tabletissa melko hyvin.

Harkitsin myös hieman iPad Minin hankkimista, josta löytyy 0.9″ isompi näyttö pienemmällä resoluutiolla, isompi fyysinen koko, mutta hieman vähemmän painoa, takakamera ja 110 euroa kalliimpi hinta (3G, 32GB malli). Käytännössä valinta tablettien välillä on iOS- ja Android-mieltymyksen ja lompakon paksuuden mukaan. Monipuolisuus ja edullisuus ratkaisi oman valintani.

Yksi suuri ero iPadien eduksi on tarvikkeiden ja lisävarusteiden saatavuus. Koska erilaisia Android-tabletteja on lukuisia, ovat lisävarusteet kuten suojat ja kotelot myös mallikohtaisia ja tarjonta tietylle laitteelle voi olla heikkoa. Nexus 7:lle alkaa jo olemaan monipuolisesti erilaisia suojia ja itse hankin Amazonista Sweesin smart cover -kotelon. Hinta oli halpa ja sellainen se tuotekin on. Kotelo kyllä toimii, mutta on hieman erilainen kuin kuvassa ja magneettinen läppä sulkee helposti näytön, vaikka kotelo on auki. Toinen vaihtoehtoja olisi ollut kehuttu Blurexin suojakotelo, mutta sitä ei lähetetä Suomeen. Lisäksi tilasin Xtreme Guardin näyttösuojan, joka on vielä matkalla.

Näyttö on erittäin heijastava ja siinä ei ole nappeja Sweesin suoja toimii kohtalaisena telineenä Sweesin suoja toimii kohtalaisena telineenä

Muita mielipiteitä Nexus 7:sta voi lukea muun muassa TaskuMuron Nexus 7 -arvostelusta tai lyhyemmin Android Suomen Nexus 7 pika-arvostelusta.

Yhteenveto

Googlen Nexus 7 -tabletti on toimiva kokonaisuus ja hinta/laatu -suhde on kohdallaan. Seitsemän tuuman koko on mielestäni aika sopiva, sillä laite on fyysiseltä kooltaan näppärän pieni, sekä kevyt, joka tekee siitä kätevän matkakumppanin ja miellyttävän pitää kädessä kirjoja lukiessa. Myös sisällä pyörivä Android 4.2 Jelly Bean on kaivattu parannus 4.0:aan verrattuna. Suojalasi voisi olla vähemmän kiiltävä ja microSD-paikka, sekä takakamera voisivat olla ihan käteviä lisäyksiä. Kokonaisuutena kuitenkin positiivinen paketti edulliseen hintaan.

Positiivista

  • Suorituskyky
  • Koko ja paino
  • Yhteysominaisuudet: 3G, WiFi, Bluetooth
  • Tukeva ja laadukas rakenne

Negatiivista

  • Näytön kirkkaus ja heikko näkyvyys auringonvalossa
  • Ei microSD-paikkaa
  • Ei takakameraa (varauksin)

Testissä Fujitsu Stylistic M532 Android-tabletti

Erilaiset tabletit ovat yleistyneet nopeasti ja tuntuu että lähes jokaisella on joko Applen iPad tai jokin Android-tabletti, painottuen iPadin puolelle. Olenkin tähän asti onnistunut välttämään tablettien käyttämistä, muutamaa lyhyttä iPad ja Android-tabletin hiplaamista lukuun ottamatta, joten oli aika tehdä asiaan muutos. Osana Fujitsun Lifebook4Life-projektia sain testattavakseni muutamaksi viikoksi Fujitsu Stylistic M532, 10″ Android-tabletin. Neliytimisellä Nvidian Tegra 3 -piirillä, 1280×800 resoluutiolla, 1 GB muistilla ja 32 GB tallennustilalla varustettu 560 grammaa painava tabletti on oiva paketti myös viihdekäyttöön, vaikka sitä markkinoidaan yritystason käyttäjille. Verkkokauppa näyttää myyvän tablettia 612,90 euron hintaan.

Fujitsu Stylistic M532

Fujitsu Stylistic M532 on 10″ Android-tabletti, joka on suunnattu yrityskäyttäjille, mutta toimii yhtä hyvin myös viihdekäytössä. Tabletissa pyörii Android 4.0 Ice Cream Sandwich, jota vauhdittaa neliytiminen Nvidian Tegra 3 -piiri ja 1 GB muistia. 1280×800 -resoluution LED-taustavalaistu näyttö on suojattu Gorilla Glassilla ja levyä laitteessa on 32 GB. Fyysisiltä mitoiltaan tabletti on 8.6 millimetriä paksu ja painaa 560 grammaa. Eli hieman ohuempi ja kevyempi kuin Applen uusi iPad (660g ja 9,4mm).

Teknisiltä ominaisuuksiltaan Stylistic M532 on kirjoitushetkellä tarjolla olevista Android-tableteista kärkipäätä ja puhdas Android 4.0 pyörii vikkelästi ja responsiivisesti. Näyttö on peruslaatua, vastaa 10 sormen kosketukseen ja kiiltävänä pintana heijastaa, joten sen katsominen kirkkaassa valossa on osittain hankalaa, kuten kiiltävissä näytöissä yleensäkin. Liitännät ovat suppeat ja yläosasta löytyy kuulokeliitin, sivulla on micro-USB ja alareunassa Fujitsun oma lataus- ja telakkaliitin. Micro-USB ei toimi tabletin lataamiseen, joten isohkoa laturia pitää kantaa pidemmillä matkoilla mukana. Sivulle on myös piilotettu kumisuojan taakse paikat microSD- ja SIM-kortille. Erillistä HDMI-liitintä ei ole, joten jos tabletilta haluaa näyttää jotain ulkoisella näytöllä, pitää hankkia micro-USB adapteri tai käyttää telakkaa.

Fujitsu varustanut tablettinsa 2 megapikselin etukameralla, joka on tarkkuudeltaan hieman karkea, mutta kelvollinen esimerkiksi videopuheluita varten. Takana oleva kamera on 8 megapikseliä ja varustettu salamalla. Tabletilla kuvaaminen on hankalaa ja kuvat ovat korkeintaan kelvollisia, tai en ainakaan hyviä onnistunut ottamaan (testikuva). Vertailukohtana HTC Sensationi kamera tarjoaa selkeästi parempia kuvia. Virtaa tabletille tarjoaa ”vain” 3,170 mAh akku, joka on selkeästi pienempi kuin vastaavilla tableteilla. Applen uudesta iPadista löytyy virtaa 11,560 mAh ja esimerkiksi Samsungin Galaxy Tab 2:sta 7000 mAh. Tämä myös näkyy esimerkiksi videotoistotestissä, jossa M532 jaksaa viidettä tuntia ja Tab 2:n kymmenen.

Tabletti on ensisilmäyksellä piristävän näköinen, sillä mustaa reunusta ympäröi Fujitsun punainen alumiinikehikko ja takapinta on päällystetty kumimaisella muovipäällysteellä (magnesiumia?), joka antaa tabletin pitämisessä kädessä tukevan otteen. Ja siihen ei jää sormenjälkiä. 560 gramman painon huomaa yhdellä kädellä käytettäessä, mutta tuettaessa johonkin tai kahdella kädellä se on oiva. Laite toteuttaa Android 4:n suunnittelua ja täten tabletissa ei ole fyysisiä näppäimiä laitteen etuosassa, jonka voi sanoa tekevän siitä myös paremman näköisen. Fyysisiä näppäimiä ei jää kaipaamaan, kunhan on ensin tottunut softanäppäimiin ja niiden sijaintiin. Ainoat näppäimet löytyvät laitteen reunoilta, sivulta äänenvoimakkuuden säädin ja yläreunasta virtakytkin.

Käyttökokemuksien osalta Stylistic M532 vakuuttaa fyysisellä rakenteellaan ja tukevuudellaan, mutta ei oikeastaan herätä kommentteja suuntaan eikä toiseen. Teknisiltä ominaisuuksilta ei voisi paljoa enempää toivoa ja ulkonäöllisesti ja rakenteeltaan laite on oivaa laatua. Kolmen viikon testijakson aikana tablettia tuli pääasiassa käytettyä sähköisten kirjojen lukemiseen, luentovideoiden katseluun ja hieman uutisten lukemiseen ja pelaamiseen. Toiminnassa sen osalta ei ole mitään valittamista, mutta testijakson perusteella omat tablettitarpeet ovat aika vähäisiä, jota ei kannettavalla voisi tehdä. Kirjojen lukeminen on kyllä tabletilla paljon mielekkäämpää. Akkukesto ei aiheuttanut päänvaivaa, vaikka se voisi olla parempi etenkin verrattuna kilpailijoihin. Eli kaikenkaikkiaan Stylistic M532 on pätevä 10″ Android-tabletti, joka erottuu edukseen, mutta muutamat ratkaisut olisivat voineet olla paremmin valittuja.

Tarkempaa raporttia laitteesta ja videokuvaa sen käytöstä voi lukea muun muassa Aba Müllerin Lifebook4Life -projektiblogiin kirjoittamasta kattavasta arvostelusta Stylistic M532:n käytöstä. Muista medioista ainakin TechRadar on testannut laitetta.

Tekniset tiedot

  • Järjestelmäpiiri: NVIDIA Tegra 3 T30S, Quad-Core ARM Cortex A9, 1.4 GHz
  • Muisti: 1 GB
  • Tallennustila: 32 GB Flash
  • Liitännät: SIM-kortti, MicroSD (SDHC) -muistikortti, kuulokeliitäntä, Micro USB, Dock-liitin
  • Näyttö: 10.1″ (25.7cm), TFT, 1280 x 800 (WXGA), Gorilla Glass
  • Kamera: 8 Mpix salamalla, 2 Mpix edessä
  • Akku: 3,170mAh, videotoisto 8.4 h, latausaika 2.7 h
  • Muuta: 2x kaiutinta, sisäänrakennettu mikrofoni
  • Antennit: 2x kakstaajuus WLAN, 3G (UMTS), GPS, Bluetooth 3.0
  • WLAN: AzureWave AW-AH663 802.11 a/b/g/n
  • 3G: Integroitu Huawei MU739 moduuli, HSPA+ (downlink 21 MBit/s, uplink 5.76 MBit/s)
  • Sensorit: 3-akselin kiihtyvyysanturi, gyroskooppi, magneettikentän ja taustavalon sensorit
  • Paino: 560 g
  • Mitat (L x S x K): 262.6 x 175.4 x 8.6 mm

Lisävarusteina tablettiin saa telakan, josta löytyy 2 USB -porttia ja HDMI -liitännät. Matkatelakasta löytyy yksi USB-liitin ja HDMI. Lisäksi tabletin voi sujauttaa kätevään koteloon, joka toimii myös telineenä.

Suorituskyky

Testasin nopeasti myös tabletin suorituskykyä Quadrant, Vellamo, Rightware Taiji, GLBenchmark 2.5, Antutu 2.9, SunSpider 0.9.1 ja Peacekeeper testiohjelmilla. Suorituskyvyltään Stylistic M532 on vastaava kuin muutkin Tegra 3 -pohjaiset tabletit kuten Asus Transformer Pad 3000 ja Acer Iconia Tab A510.

Tulokset

  • Quadrant: 4463
  • Vellamo: 1405
  • Rightware Taiji: 19,65
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16: 5818 frames, 51 fps
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16 Offscreen: 3306 frames, 29 fps
  • Antutu 2.9: 11157 (cpu 6627, gpu 1449, ram 2575, i/o 506)
  • SunSpider 0.9.1: 1708,5ms (1,3%)
  • Peacekeeper: Chrome 18, 417; Safari, 350; Firefox 15, 325

Verrokkilaitteet

Android-tablettien tarjonta on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ripeästi ja tilanne parantuu jatkuvasti, kun tehokkaampia laitteita julkaistaan markkinoille. Nopeasti verrattaessa markkinoiden tarjontaan, kirjoitushetkellä Fujitsun tabletti asettuu aika hyvin, mutta kilpailijoiden vastus on kova.

Samsungilta on tulossa houkuttelevia 10″ tabletteja, mutta kirjoitushetkellä Samsumg Galaxy Tab 2 on yksi vaihtoehto, joka Android Suomen testin perusteella vaikuttaa ihan näppärältä laitteelta. Se on tosin teknisiltä ominaisuuksiltaan hieman heikompi (1 GHz dualcore (TI OMAP 4430), 7000 mAh, 583 g, 3 Mpx + VGA edessä), mutta se ei käytöstä riippuen juurikaan vaikuta, vaikka Tegra 3 -laitteet juoksevat suorituskyvyn puolesta sen ympäri. Android Suomen tekemät testit Tab 2 10.1:lle tuottivat seuraavat arvot: Quadrant Standard: 2598; Vellamo: 848; GLBenchmark 2.1 Egypt Standard: 2203, 19 fps; GLBenchmark 2.1 Egypt offscreen: 3047, 27 fps. Verkkokaupasta Galaxy Tab 2 10″ lähtee 519 eurolla, joten se on hinnaltaan hieman edullisempi.

Samsungin tarjonnasta kiintoisa vertailukohta olisi tuleva Samsung Galaxy Note 10.1, jota Android Suomi on pikatestannut ja laajempi testi löytyy mm. The Vergestä. Etenkin kynätoiminto, hyvin toteutettuna, laajentaa tabletin käyttökohteita huomattavasti. Toisaalta The Vergen testaaja oli lopulta suhteellisen pettynyt Note 10.1:een (mm. TouchWiz, rakenne), vaikka kynä toimikin hyvin.

Paremmin haasteeseen vastaavat Asuksen tarjoamat hybriditabletit, joista Android Suomi on testannut Asus Transformer Pad TF300:sta ja kalliimpaa Asus Eee Pad Transformer Infinity (TF700T):stä. Teknisiltä ominaisuuksiltaan edullisempi TF300 on lähempänä Fujitsun tablettia (mm. Tegra 3 (T30L) ja 1280×800 -näyttö), mutta testiarvoja ei siitä Android Suomen testissä ollut. Kalliimman Infinityn testinumerot ovat aikalailla vastaavat kuin Stylistic M532:n: Quadrant: 4806; Vellamo: 1498; Rightware Taiji: 7,49. Taijissa suorituskykyyn vaikuttanee Infinityn 1920×1200 -resoluutioinen näyttö. Hintaa laitteilla (Verkkokauppa.comissa) on WiFi-mallina 399e ja 699e (ilman n. 150e näppäimistötelakkaa). TF300:sta saa myös 3G:n kanssa 499 eurolla. Pitäisi varmaan käydä hypistelemässä.

Ja tietenkin mitään tablettia ei voi olla vertaamatta Applen iPadiin, vaikkakin Android vs. iOS -pohjaisten tablettien vertailu ei ole mielekästä. Applen iPad 2 varustettuna 16 GB levyllä ja WiFi + 3G:llä kustantaa 519e ja uusi iPad 32 GB levyllä ja WiFi + 3G:llä 699 euroa. Eli periaatteessa samassa hintaluokassa. Loppu onkin sitten mieltymyskysymys, haluaako Androidin vapautta vai Applen ekosysteemin etuja.

Esiasennetut sovellukset

Sovelluksien osalta Stylistic M532 on kuten mikä tahansa Android-tabletti, etenkin kun sitä ei ole varustettu millään laitevalmistajan käyttöliittymäkerroksella, kuten mm. Samsung tai HTC tekevät. Toisaalta se on hyvä asia, mutta etenkin HTC:n Senseen tottuneelle vakio Android on hieman karu. Fujitsun Android-tabletti on kuitenkin varustettu muutamalla yrityskäyttöön suunnatulla sovelluksena. Ne ovat toki rahanarvoisia, mutta normaalikäyttäjälle vähäarvoisia. Tietoa ei ole, onko Fujitsulla suunnitelmissa päivittää tabletille Android 4.1 Jelly Beania, jonka pitäisi olla vikkelämpi ja jouhevampi kuin 4.0:n.

Yrityskäyttäjien toimisto-ohjelmatarpeesta huolehtii ThinkFree Office, joka mahdollistaa dokumenttien, taulukoiden tai esitysten kanssa työskentelemisen. Ohjelma mainostaa itseään Microsoft Office yhteensopivana ja tukee MS Office 2007 tiedostomuotoja (OOXML).

Tietoturvaosastosta huolehtii Norton Tablet Security, johon laitteen mukana saa vuoden käyttöoikeuden. Norton Anti-Theft -ominaisuus mahdollistaa laitteen seuraamisen netissä, jos se häviää tai varastetaan. Lisäksi sovellus pitää sisällään haittaohjelmien skannerin, joka varmistaa etteivät lataamasi ohjelmat sisällä viruksia tai muuta pahaa ja sillä saa myös suojan netissä surffaamiseen. Absolute Computrace Mobilen avulla on mahdollista jäljittää ja suojata laite ja sen sisältämä data.

Etäkäyttöön löytyy tabletista valmiina kolme sovellusta, Citrix Receiver, VMWare View Client ja iTap Mobile RDP, jotka ovat Virtual Desktop Interface (VDI) -sovelluksia eli mahdollistavat etätyöpöytien käyttämisen. Ainakin RDP-käyttö tuntui toimivan ihan kätevästi. Sähköpostin, yhteystietojen ja kalenterin synkronointiin on tarjolla Nitrodesk TouchDown, mutta en ole puhelimessani vakio Androidin tarjoamaa Exchange ActiveSynciä enempää tarvinnut.

Tiedostojen selaamiseen ja hallintaan löytyy ES File explorer, jolla näkee myös verkossa olevat palvelimet kuten Fujitsun Q700 NASsin. Tiedostoja voi latailla kuten Windows-jaon kautta, mutta videot eivät halunneet streamua verkon yli, vaan ne olisi pitänee ladata ensin. Viihdeosastosta vastaa CyberLink’s PowerDVD -mobiilisovellus, joka tarjoaa keskitetyn pisteen valokuvien, musiikin ja videoiden käyttämiseen.

Yksi sovellus, joka kannattaa Android-tabletille asentaa ja jonka toivoisi löytyvän Androidista valmiina, on jaettava on screen -näppäimistö. Eli näppäimistö jakaantuu näytön eri reunoilla ja keskelle saa numeronäppäimistön, jolloin kirjoittaminen onnistuu helpommin kuin koko ruudun levyiseltä näppäimistöltä. Yksi ilmainen vaihtoehto tähän on Open Split Keyboard.

Yhteenveto

Fujitsu Stylistic M532 on yrityskäyttöön suunnattu tabletti, joka toimii myös koti- ja viihdekäytössä. Käyttökokemuksien osalta tabletti vakuuttaa fyysisellä rakenteellaan ja tukevuudellaan, mutta ei herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen ja parin viikon jälkeen yleistuntuma on positiivisen neutraali. Ihan näppärä tabletti. Teknisiltä ominaisuuksilta ei voisi paljoa enempää toivoa ja ulkonäöllisesti ja rakenteeltaan laite on oivaa laatua. Siinä ei kuitenkaan ole sitä jotain, joka suuremmin innostaisi. Mutta voiko sellaista edes Android-tabletilta odottaa? Esiasennetut sovellukset ovat kätevä lisä yrityskäyttäjille, mutta ne ovat saatavilla myös Google Playstä.

Hyvää:

  • Suorituskyky
  • Tukeva ja laadukas rakenne
  • Yhteysominaisuudet: 3G, WiFi, Bluetooth
  • microSD-paikka

Ei niin hyvää:

  • Akkukesto kohtalainen
  • Kiiltopintainen näyttö