Kuukausi: helmikuu 2007

Bittorrent aloittaa viihteen myymisen vertaisverkossa

Tietokone-lehti uutisoi Bittorrentin aloittavan televisiosarjojen ja elokuvien myymisen vertaisverkossa. Bittorrent Entertainment Network -palvelussa on tarjolla aluksi noin 5000 nimikettä viihdealan suurimmilta yrityksiltä, kuten Warner Bros, Paramount Pictures, 20th Century Fox ja MGM. Aikaisemmin Bittorrent on niittänyt mainetta enemmän tai vähemmän kyseenalaisen sisällön levittämiseen liittyen, vaikka kyseisellä p2p-tekniikalla on paljon laillisia ja hyödyllisiä käyttötarkoituksia.

Uudessa palvelussa sisältö on hinnoiteltu maltillisesti ja tv-sarjoja voi ostaa omaksi 1,99 dollarilla, joka on tuttu hinta muista nettikaupoista. Elokuvia voi vain vuokrata, jolloin uusista leffoista veloitetaan 3,99 dollaria ja vanhemmista 2,99 dollaria. Käyttöaikaa on 30 päivää latauksesta tai päivä katselun aloittamisesta. Bittorrentin näkemyksen mukaan noin kolmannes käyttäjistä olisi valmis ainakin osittain siirtymään maksullisen sisältöön, jolloin Tietokone-lehden mukaan palvelu olisi vakava kilpailija esimerkiksi iTunes -palvelulle, joka tarjoaa samanlaista palvelua.

Bittorrent Entertainment Network -palvelun sisältö on näppärästi vuorattu Windows Media Player DRM:ään (digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta), joten toimivuudesta ja käyttöalustoista voi olla montaa mieltä. Toki suuri yleisö on Windows-käyttäjiä ja muut käyttöjärjestelmät kannattaa unohtaa, kun tehdään bisnestä. En kyllä ole testannutkaan, miten hyvin Windows Media Player DRM toimisi Linuxilla tai Mac OS X:llä. En käytännönsyistä ymmärrä miksi myytävä digitaalinen sisältö pitää aina rampauttaa DRM:llä, kun sisällöstä on jo maksettu. Gizmodo huomauttaa Bittorrenttia käsittelevässä kirjoituksessaan, että Microsoft on markkinoinut hyvin DRM:äänsä, koska useimmat suuret digitaaliset elokuvajakelijat iTunesta lukuun ottamatta ovat ottaneet sen käyttöönsä.

Elokuvien ja tv-sarjojen digitaalista tarjontaa löytyy jo Applen iTunes -palvelusta, joka tarjoaa viihdettä iTunes -ohjelman kautta. Bittorrent tulee samoille markkinoille lähes samalla idealla, tarjonnalla ja hinnoittelukin on ainakin tv-sarjojen osalta sama. Nopeasti vilkaistuna iTunesin kautta pystyi ostamaan elokuvia 10-15 dollarin hintaan. Molemmat palvelut on rikottu DRM:llä, mutta on aivan liiaksi toivottua, että kuluttaja voisi lähitulevaisuudessa itse päättää ostamansa digitaalisen sisällön käytöstä.

Tv-sarjojen seuraamisesta ilman mainoskatkoja ja kun itselle parhaiten sopii, voisi helpostikin maksaa muutaman euron ja elokuvista alle leffateatterin hinta ei myöskään kuulostaisi pahalta. Nähtäväksi kuitenkin jää, rantautuvatko digitaaliset mediapalvelut Suomeen ja jos niin milloin. Suomessa hyvät tv-sarjat tulevat parhaimmillaankin vuoden viiveellä ja usein eivät ollenkaan, joten markkinoita iTunesin ja Bittorrentin kaltaisille kohtuuhintaisille tv-sarjapalveluille varmasti olisi.

Lisäys 1.3.2007:
Ars Technica testaa Bittorrentin p2p-viihdekaupan hieman heikoin tuloksin. Puolet viihteestä jäi toistumatta ja ongelmia oli myös tilausprosessissa.

Vauhdita OS X:n postiohjelmaa

Mac-maailmassa sähköpostin lukemiseen voi käyttää mainiota Mail.app ohjelmaa, mutta itse olen pitäytynyt pääasiallisesti Thunderbirdissä riippumatta alla olevasta käyttöjärjestelmästä. Niko Nymanin /personal -blogin kirjoitus viittaa näppärään Mail.app nopeutusvinkkiin, joka nopeuttaa sen toimintaa.

Käytännössä vinkki siivoaa Mail.appin käyttämän SQLite tietokannan kopioimalla sisällön väliaikaiseen tietokantaan ja lataamalla tämän jälkeen tietokannan kopiosta. Ajan kuluessa tietokantaan tehdyt lisäykset ja poistot voivat jättää tietokannan tiedostorakenteen sirpaleiseksi, joka hidastaa sen käsittelyä. Alkuperäisessä ohjeessa vacuum -komennolle annetaan parametri ”subject”, mutta SQLiten ohjeen mukaan komento ei enää ota parametrejä, vaan suorittaa käskyn koko tietokantaan.

Vinkki menee seuraavasti:

Sulje Mail.app.
Avaa Terminal ja suorita komennot:

cd ~/Library/Mail
sqlite3 Envelope\ Index
sqlite> vacuum;
sqlite> .exit

Tämän jälkeen Mail.app -ohjelma pitäisi toimia nopeammin, jos se aikaisemmin tahmasi. Samaan lopputulokseen päästään myös siirtämällä ”Envelope Index” työpöydälle ja avaamalla tämän jälkeen Mail.app, joka nyt indeksoi sähköpostit uudelleen. Nopeutusvinkin suorittaminen saattaa myös pienentää suureksi kasvaneen tietokannan kokoa.

Vietä päivä ilman tietokonetta

Shutdown Day -sivustolla Denis Bystrov ja Michael Taylor heittävät haasteen olemaan ilman tietokonetta 24 tuntia maaliskuun 24. päivänä, joka on lauantai. Maailmanlaajuisen kokeen tarkoituksena on selvittää kuinka moni pystyy olemaan päivän ilman tietokonetta.

Harmillisesti sivustolla ei kerrota mitkä laitteet luokitellaan tietokoneiksi. Ovatko kaikki laitteet missä on tietotekniikkaa sisällä tietokoneita vai lasketaanko vain perinteiset tietokoneet kuten PC:t tai Macit? Entäs pelikonsolit ja mihin kategoriaan matkapuhelimet tai mp3-soittimet kuuluvat? Tietokoneistetussa maailmassa, ainakin mitä länsimaihin tulee, luopuminen tietotekniikasta on vaikeaa, ellei mahdotonta. Ilman tietokonetta pärjää kyllä helpostikin, varsinkin viikonloppuisin.

”Sulje Tietokone Päiväksi” -päivä on lauantai, joten kyseisen päivän voisi helposti kuvitella viettävänsä ilman tietokonetta. Jos päiväksi olisi valittu jokin arkipäivä, olisi ajatuksessa ollut vielä vähemmän järkeä. Toisaalta joku energiatekniikan opiskelija voisi laskea millaisen energiaylijäämän ”sammutuspäivä” voisi hyvin onnistuessaan aiheuttaa ja montako sähköntuotantolaitosta joudutaan ajamaan alas yllättävän kulutusmuutoksen ansiosta. Pitäisiköhän teemapäivä nimetä uudelleen. ”Vietä päivä ilman tietokonetta ja loppuviikko ilman sähköä” kuulostaa mukavalta.

Kaikki eivät ole ”Shutdown Day” -ideasta innoissaan ja ideaa kehotetaan boikotoimaan. Ideaa verrataan olemaan hengittämättä 24 tuntia ja tuonkin ajan voisi käyttää wowin pelaamiseen, uutissyötteiden lukemiseen tai netissä surffaamiseen. Siis jos olet sammutuspäivää vastaan, käytä kyseisenä päivänä tietokonetta tuplasti normaaliin.

(via Gizmodo)

Blogin terästämistä lisäosilla ja vimpaimilla

WordPress 2.1 -sarjaan siirtymisen myötä oli aika testailla mitä tarjottavaa WordPress Widgets -lisäosilla olisi. Oikeastaan on hieman väärin puhua widgeteistä, mutta tavallaan WordPressin widgetit ovat kuin OS X:n tai Vistan tarjoamat widgetit. Vimpaimet asentuivat blogin ulkoasuun kivuttomasti, sillä sivupalkki perustui yleisesti käytössä olevaan listaelementtien käyttöön.

Erilaisia vimpaimia on tarjolla runsaasti, mutta määrä ei korvaa laatua ja useat käkättimet ovatkin kohtalaisen turhia. OS X:ssäkään en ole juuri vimpaimia käyttänyt, muutamaa sanakirja- ja säävimpainta lukuunottamatta. WordPressille tarjolla olevista vimpaimista otin koekäyttöön del.icio.us -linkkilistan ja Last Comments -kommenttilistan, jotka eivät juuri säätämistä vaatineet. Tarjolla ollut Akismetin estettyjen roskakommenttien lukumäärä olisi voinut olla ihan toimiva lisäys, kunhan tulostusta olisi runsaalla kädellä ensin puukottanut. Linkkilista -vimpain korvannee blogissa muutaman päivän olleen Google Reader -palikan, johon olen jakanut mielestäni mielenkiintoisia linkkejä.

Vimpainten lisäksi otin käyttöön ”Now Reading” -lisäosan ja samannimisen vimpaimen. ”Now Reading” eli ”luettavana”, on kätevä lisäosa, johon voi listata luettuja, luettavana olevia ja tulevia kirjoja. Lisäosa tarjoaa lisäksi erillisen ”Kirjasto” -sivun, jossa kirjat ovat listattuina. Lisäosassa on tuki myös lokalisoinnille, mutta vaikka tein nopeasti köykäisen suomennoksen, ei lisäosa halunnut suomettua. Sama ongelma oli myös esillä lisäosan kommenttisivulla ja ilmeisesti pitäisi lähettää käännöstiedosto lisäosan kehittäjälle, joka lisäisi sen myös jakelupakettiin. Kommenteissa tekijä neuvoo tekemään kuten WordPressin kääntämisessä, mutta joko en vaan osaa tai sitten homma ei toimi niin.

Lokalisoinnin lisäksi ”Now Reading” -lisäosa kaipaisi hieman dokumentointia ja kehittämistä. Sivuilla ollut pakettikaan ei toiminut suoraan, vaan piti turvautua kehitteillä olevaan versioon. Huolimatta lokalisointiominaisuuksista, tarvitsee lisäosa koodin muokkaamista käyttämiensä sivupohjien ja itse funktioidensa osalta, sillä lokalisointi on hieman puolittain toteutettu. Lisäosan suomentamisen ja ulkoasun hienosäädön saralle jäikin vielä töitä jäljelle.

Samalla säätöinnolla kokeilin siirtymistä puukotetuista ”pikkukirjoituksista” Simple Asides -lisäosan käyttöön, mutta blogin ulkoasu ei suvainnut sellaista. Ei ollut niin simppeliä.

Illan tuloksena oli paljon säätämistä, hieman lisää kivoja ominaisuuksia ja paljon hukattua aikaa ihmettelyn, testailun ja kiroilemisen parissa.

Soks päivittyi WordPress 2.1 -sarjaan

Kyllästyin odottamaan milloin Gentoolle tulisi WordPressistä 2.1 -sarjan ebuild ja asensin tuoreimman WordPressin normaalisti zip-paketoinnista. Eroa ei käytännössä juurikaan ole, mutta käyttämällä paketinhallintaa, on uuteen versioon päivittäminen hieman helpompaa. Ei päivittäminen zip-paketoinnistakaan ole hankalaa, sillä Linuxin komentorivin kautta päivitettäessä homma sujuu aika vaivattomasti.

Gentoon webapps-järjestelmä on hyvä, mutta välillä uusien versioiden tuleminen kestää. Uuden WordPressin ilmestymisestä on nyt kulunut kuukausi ja Gentoon paketinhallinnasta löytyy vasta testiversio 2.1 -sarjasta. Kun tänään julkaistiin WordPressistä päivitetyt versiot 2.1.1 ja 2.0.9, oli aika siirtyä pois paketinhallinnan tarjoamista vaihtoehdoista.

WordPress 2.1 Ella vaikuttaa päälisin puolin aika samalta kuin 2.0.x sarjakin, vaikka muutoksia on listan mukaan paljon. Suurimmat muutokset ovatkin konehuoneen puolella. Muiden muutosten ja parannusten lisäksi 2.0.x -sarjaan tehty suomenkielinen kielipaketti on hieman epätasapainossa muuttuneiden sanaparien kanssa, joskin tämä näkyy pääosin hallintapaneelin puolella. Uuden version myötä myös teemojen tagit ovat hieman muuttuneet, joten pientä korjailtavaa löytynee.

WordPressistä on olemassa myös Kimmo Suomisen ylläpitämä suomenkielinen versio, mutta itse pidän enemmän pelkän kielitiedoston lisäämisestä englanninkieliseen WordPressiin. Suomisen ohjeet WordPressin suomentamisesta ovat hieman vanhentuneet, mutta sivuilta löytyy linkki WordPress I18N varastoon, josta löytyvät kielitiedostot eri versioille. 2.1 -sarjasta ei ole vielä kielitiedostoa, mutta kuulemma sellainen on tuloillaan.

Kielitiedostojen pohjalta voisi tietenkin tehdä oman käännöksen tai ottaa osaa käännöstyöhön, mutta sanapareja käännettäväksi on runsaasti ja järkevän käännöksen tekeminen on yllättävän vaikeaa. Lisäksi kääntämistä vaikeuttaa se, että po-editorista ei näy asiayhteyttä, jossa lausetta käytetään. Varmasti käännöstyöhön on jotain jippoja, mutta äkkiseltään tarkasteltuna ei se niin helppoa ole, kuin luulisi. Itseäni ei pieni englannin ja suomen sekoittuminen ylläpito -sivuilla häiritse, joten näillä mennään.

Paremmaksi ohjelmoijaksi

Coding Horror kirjoittaa, kuinka tulla paremmaksi ohjelmoijaksi ohjelmoimatta ja esittelee ajatuksen, että keskinkertainen ohjelmoija ei kokemuksen lisääntyessä muunnu taianomaisesti hyväksi ohjelmoijaksi. Hyvät ohjelmoijat tuntuvat omaavan luonnollisen kyvyn ohjelmointiin jo alusta alkaen. Asia ei tietenkään ole aivan näin yksiselitteistä ja esimerkiksi harjoittelemalla päästään parempiin tuloksiin.

Tiedetään, että on leveä kuilu ohjelmointia osaavien ja sitä osaamattomien välillä, mutta sama pätee myös ihmisiin, jotka osaavat ohjelmoida; hyvien ja keskinkertaisen ohjelmistokehittäjien välillä on suuri ero.

Jeff Atwood, Coding Horror -blogin kirjoittaja, lainaa Programmers at Work -teosta, jossa haastatellaan kuuluisia ohjelmoijia vuoden 1986 tienoilla.

Does accumulating experience through the years necessarily make programming easier?

Bill Gates: No. I think after the first three or four years, it’s pretty cast in concrete whether you’re a good programmer or not. After a few more years, you may know more about managing large projects and personalities, but after three or four years, it’s clear what you’re going to be. There’s no one at Microsoft who was just kind of mediocre for a couple of years, and then just out of the blue started optimizing everything in sight. I can talk to somebody about a program that he’s written and know right away whether he’s really a good programmer.

Jeff Atwood puoltaa Bill Gatesin ajatuksia ohjelmointitaitojen kehittymisestä ja on itsekin todennut, että hyvä ohjelmointitaito joko omataan, tai sitten sitä ei ole. Mikä sitten tekee ohjelmoijasta paremman ohjelmoijan, jos ei kokemus? Onko taitojen kehittäminen mahdotonta?

Coding Horror -blogin kirjoituksen mukaan paremmaksi ohjelmoijaksi kehitytään omaamalla ja kehittämällä intohimo kaikkeen muuhun ohjelmoinnin ympärillä. Et voi kehittyä paremmaksi ohjelmoijaksi vain pelkästään ohjelmoimalla, vaan voit vain täydentää ja parantaa jo olemassa olevaa ohjelmointitaitoasi laajentamalla sitä. Paremmaksi ohjelmoijaksi kehittymiseen tarvitaan oppimista ja kiinnostusta käyttäjistä, alasta ja bisneksestä. Mitä enemmän olet kiinnostunut eri asioista, sitä parempaa tulee työsi olemaan.

You’ve been haacked -blogi vastaa Coding Horrorin kirjoitukseen otsikolla ”Paremmaksi ohjelmoijaksi ohjelmoimalla paremmin”. Blogin kirjoittaja Phil Haack on samaa mieltä Jeff Atwoodin kanssa, että suurten kuvioiden ymmärtäminen on tärkeää etenemisessä hyväksi ohjelmistokehittäjäksi, etenkin jos olet ohjelmointitaidoissa 99 prosentin tasolla. Kuitenkaan useimmat ohjelmistokehittäjät eivät ole 99% tai edes 90% tasolla ja täten pystyvät kehittämään ohjelmointitaitojaan edellä mainittujen tärkeiden taitojen lisäksi.

Phil Haack ei tosin ole vakuuttunut, että ohjelmointitaitojen kanssa synnytään, sillä väitteen tueksi ei ole empiirisiä todisteita. Voiko ohjelmoija siis nousta 50% tasolta 90% tasolle? Haack kirjoittaakin, että viimeaikaisten tutkimusten mukaan uskomus ”synnynnäisiin lahjoihin” on vailla kovia todisteita väitteen tukemiseksi. Scientific American artikkeli ”The Expert Mind” toisaalta puoltaa Atwoodin ajatusta, että henkilön kokemus ei vaikuta suorituskykyyn, mutta lisää yhtälöön suunnitelmallisen opiskelun ja harjoittelemisen.

Suunnitelmallisella opiskelulla ja harjoittelulla ohjelmoija voi nostaa itsensä keskinkertaisuudesta hyväksi ohjelmoijaksi. Kehittymisessä ei ole kyse ohjelmoinnin määrästä, vaan ohjelmoimisesta paremmin. Mitä enemmän ja paremmin, sen parempi. Useimmilla ohjelmoijilla on vielä tilaa kehittää ohjelmointikykyjään ja ohjelmointiin liittyviä taitojaan. Ohjelmoijan osaamat oheistaidot erottavat hänet toisista ohjelmoijista ja lisäävät ohjelmoijan arvoa enemmän, kuin kehitys ohjelmointitaidoissa. Ohjelmointitaidot eivät rakennu pelkästään syntaksin, kontrollirakenteiden tai muiden teknisten ominaisuuksien osaamisesta.

Ei liene yllätys kenellekään, että harjoittelulla ja suunnitelmallisuudella kehitytään paremmaksi halutussa taidossa. Oli kyse sitten hyvää fyysistä kuntoa vaativista urheilulajeista, älykkyyttä vaativista peleistä, loogista päättelyä sisältävistä tehtävistä tai tässä tapauksessa ohjelmoinnista. Sisäinen lahjakkuus tai taipumus tiettyihin ominaisuuksiin auttaa tietylle tasolle pääsemistä, eikä kaikki välttämättä saavuta harjoittelemallakaan korkeaa tasoa, kuten urheilija suomen- tai maailmanmestaruutta. Hyväksi kehitytään kuitenkin vain harjoittelemalla, oli lahjakkuutta tai ei.

Toisaalta Atwoodin ja Haackin kirjoitusten kommenteissa heräteltiin kysymystä, miten määritellä hyvä ohjelmoija ja mikä tekee toisista ohjelmoijista parempia kuin toiset. Miten mitata koodia ja mihin verrata lopputulosta? Koodi ei ole samalla tavalla fyysinen saavutus, kuten urheilutulokset, joita voisi helposti vertailla. Tietenkin on erilaisia mittareita ja keinoja, joita koodeihin voi soveltaa.

On kuitenkin selvää, että jos ohjelmoimme enemmän, paremmin ja omaamme intohimon ohjelmointiin liittyviin asioihin, kehitymme kohti parempaa ohjelmoijaa.

Osta kolme O’Reilly -kirjaa, maksa kaksi

All about Linux kirjoittaa O’Reillyn ”Osta kolme, maksa kaksi” -kirjatarjouksesta. Hyviä kirjoja, joita olen katsellut luettavaksi saisi nyt suhteellisen edullisesti. Harmillista kyllä, että Suomeen tilattaessa kolmen kirjan toimituskulut ovat 43,14 dollaria, joten tarjouksesta ei juurikaan ole hyötyä.

Katselin vertailuhintoja Dataclubista ja aika hyvin dollari-euro -hinnat menivät yhteen. Esimerkiksi Linux Server Hacks maksoi Dataclubissa 29,9e ja O’Reilly:ssä 24,95 dollaria ja kirjan toinen osa 32,80 euroa ja 29,95 dollaria. Programming Python kustansi vastaavasti 65,5 euroa ja 59,99 dollaria ja Programming .NET Windows Applications 46,9 euroa ja 49,95 dollaria. Vertailukirjat on valittu mielivaltaisesti, vaikkakin kyseiset aiheet ovat kiinnostavia.

Onneksi aina voi luottaa kirjastojen tarjontaan tai ainakin Googleen ja Internetin tietovarastoon, joten kirjojen ostamisen sijasta voi tietoa lainata tai etsiä. Vielä kun löytäisi aikaa kaikelle mielenkiintoiselle tekemiselle ja ehtisi välissä vielä urheilemaankin…

Päivitys, klo 20:46:
Sain sähköpostiin kommentin, jossa kehotettiin tutustumaan ruotsalaiseen AdLibris -kirjakauppaan, jonka hinnat näyttävän olevan erittäin kilpailukykyiset Dataclubiin verrattuna. Vertailtujen kirjojen kohdalla AdLibris kustantaisi 105,8e + 2,90e toimitus ja Dataclub vastaavasti 175,1e + 6e. Kohtalaisen suuri hintaero ja AdLibriksen hinnoilla voisi jopa harkita tilaavansa muutaman opuksen.

Mainittakoon, että en halua mainostaa erityisesti mitään kirjakauppaa, kuten esimerkiksi Dataclubia, jonka kanssa on ollut enemmän ja vähemmän ongelmia. Kun kirjatilausvastaavana killassa toimiessani tilasin pariin otteeseen lähemmäs kymmenen kirjaa, ei Dataclub saanut tilausta menemään kerralla (hyvä jos toisella) oikein ja sama tilanne tuntuu olevan vieläkin. Dataclub vain tuli ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin kirjakauppoja, joissa valikoima on ”kattava”.