Asumisratkaisuja ja sisustusta Asuntomessuilla Kouvolassa

Asunto on yleensä yksi ihmisen isoimpia sijoituksia ja niihin liittyy paljon erilaisia ratkaisuja ja tunteita. Asuntoa sisustavalle, remontoivalle tai rakentavalle yksi vuoden matkakohde on Asuntomessut, jotka tänä vuonna järjestetään Kouvolassa 12.7.-11.8.2019. Tässä muutamia poimintoja asuntomessujen tarjonnasta.

Asuntomessut Kouvola 2019

Asuntomessut Kouvola

Asuntomessut järjestetään tänä vuonna 12.7.-11.8.2019 Kouvolan Pioneeripuistossa, joka rakentuu vanhalle kasarmialueelle, Kymijoen rantamaisemiin. Asuinalueella modernit pientalot, rivitalot ja paritalot yhdistyvät vanhoihin venäläisten rakentamiin punatiilisiin kasarmirakennuksiin ja luonnon kanssa luovat alueelle oman uniikin luonteen.

Asuntomessut Kouvolan Pioneeripuistossa

Asuntomessut ovat avoinna kello 10-18 ja sisäänpääsylippu on ennakkoon verkkokaupasta ostettuna 26 euroa ja pysäköinti 10 euroa. Pysäköinti on Kouvolan raviradalla, josta on maksuton bussikuljetus noin 15 minuutin matkan päähän Pioneeripuistoon.

Messukohteet

Messukohteita on näytteillä 33 kappaletta. Kävimme kiertämässä muutamia pientaloja, jotka esittelivät rakentamisen uusia ideoita. Kodit ovat esillä netissä, mutta esillä ei ole kuin teknisiä tietoja ja nekin osaltaan puutteellisia.

Messuluettelot
Messuluettelot

Messujen asunnoissa huomasi, että moni asia oli nyt trendikästä ja se toistui monessa asunnossa. Moderneissa pientaloissa rakennusmateriaalina oli käytetty puuta, niistä tavoiteltiin matalaenergiataloja ja poikkeuksetta lämmitysjärjestelmä oli kaukolämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, sekä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla. Lukitus oli suurilta osin toteutettu numerokoodiin perustuvilla lukoilla (Yale).

Sisustuksessa pyöreä taustavalaistu peili ilman peilikaappia oli kylpy- tai WC-tiloissa yleinen ratkaisu, kylpyamme oli jälleen löytänyt tiensä pesutiloihin ja keittiössä liesi oli keittiösaarekkeessa integroidulla ”liesi-imurilla”. Valoisuutta haettiin isoilla lattiasta kattoon ulottuvilla ikkunoilla ja olohuonetta koristi takka (oletan että varaava). Terassilta löytyi poikkeuksetta poreamme.

Messualueella oli kohteiden lisäksi sisustamiseen ja rakentamiseen liittyviä esittelyitä

2. Designtalo Airon Neito
(196m², 5h + k + s + autotalli + harrastehuone + varasto)

”Airon Neito on nelihenkisen perheen kaksikerroksinen koti.” Muista messukohteista poiketen Airon Neito oli niitä harvoja taloja, joissa oli käytetty maalämpöä yhdistettynä vesikiertoiseen lattialämmitykseen.

Airon Neito oli vajaan 500 000 euron talo, joka oli sisustettu luonteikkaasti. Tauluissa oli sarjakuvahahmoja, pöydänjalka oli vanha moottorilohko ja sarjakuvajuttuja oli esillä muutenkin.

4. Airon Haave
(177m², 4 h + k + s + autokatos/varasto)

”Koti on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja vielä hetken kotona asuvalle lukiolaiselle. Tänne ovat tervetulleita niin omiin koteihinsa muuttaneet lapset kuin ystävätkin. Alakerrassa on tilaa yhdessäololle, yläkerrassa on mahdollisuus omaan rauhaan.”

Airon Haaveessa ei päässyt kiertämään lähellekään keittiötä, joka myös toisissa kohteissa onnistui enemmän tai vähemmän hyvin. Kylpyhuoneessa oli muiden kohteiden tapaan amme ja se oli tietenkin suoraan suihkun alla. Kaakelivalinnat olivat hieman erikoinen sekoitus.

Piha-alueen sahanpurun ja hakkeen reunoilta löytyi kylpytynnyri, joka taisi olla ainut laatuaan messukohteissa.

5. Villa Element
(135m², 3h + k + s + autotalli/varasto)

”Villa Element on nuoren perheen ensimmäinen ikioma omakotitalo. Talon rakentamisessa on ajateltu rakennuksen elinkaarta ja vihreitä arvoja. Talon on tarkoitus olla perheen loppuelämän koti. Talossa on lisäksi aurinkopaneelit.”

Villa Element oli niitä harvoja asuntoja, joissa näkyi jotain älykotimaisia ratkaisuja, vaikka muissakin oli tietoliikennekaapeleita vedetty ja integroitu äänentoistoa. Smart Home -aspekti jäi messuilla tosi avoimeksi, että oliko tehty mitään, vai onko aika vielä liian nuori sellaiseen. Oisin olettanut, että älyvalot olisivat edes olleet yleinen ratkaisu.

Tässä kohteessa vihreitä arvoja oli tosiaan ajateltu, sillä vain muutamassa seinässä oli tapetti ja muuten seinät olivat ilmeisesti paljasta puuta, niihin ei saanut koskea. Villa Element oli harvoja asuntoja, joista löytyi selkeä paikka televisiolle ja jopa asennettu valkokangas.

21. Dekolaku
(145m², 5h + k + ph + s)

”Moderni, valoisa ja käytännöllinen koti. Isoista ikkunoista tulvii valoa ja korkea huonetila tuo avaruutta oleskelutiloihin. Pohjaratkaisussa neliöt on hyödynnetty tehokkaasti ja suunnittelussa on huomioitu myös perheen muuttuvat elämäntilanteet. L-mallisessa talossa olohuonekeittiö-tila on omassa siivessä erillään kodin muista tiloista, tarjoten siten hyvät puitteet yhdessä oloon.”

Dekolaku oli nimensä mukaisesti ulkoa musta, mutta sisältä maukas. Talossa oli tehty hyvältä näyttäviä ratkaisuja, kuten märkätiloissa käytetty mikrosementtiä. Toisaalta pesutiloissa olisin kaivannut peilikaappia.

Paljon liikkuvalle ihmiselle yhden huoneen pyhittäminen kuntoiluun oli mieluinen ratkaisu. Puolapuut ja ilmajoogakangas tuovat liikettä asukkaille. Voi tosin miettiä, miten hyvin parketti toimii kahvakuulien kanssa.

Dekolakun olohuone vaikutti korkeudeltaan valoisalta ja viihtyisältä. Se yhdistyi suoraan ruokailutilaan.

Kylpyhuoneessa oli viemäri toteutettu tyylikkäästi ja saunassa erikoisuutena valkoinen kiuas valkoisine kivineen. Lauderatkaisu oli hieman erilaisempi, joskin silti aika tylsän perinteinen.

22. Sievitalo Unto
(146m², 4h + k + s + autokatos)

”Ajaton ja moderni talomalli Sievitalo Unto on toteutettu Sievitalon OmaMalli -palvelun kautta kahden nuoren aikuisen lämminhenkiseksi ja ajattomaksi kodiksi. 1-tasoisen kodin oleskelutiloissa on suuret ikkunat ja korotettu katto, jotka luovat avaran ja valoisan tunnelman. Selkeälinjainen pohjaratkaisu pitää sisällään käytännöllisiä ratkaisuja, kuten yhdistetyn olohuone- ja ruokailutilan, jonka modernista avokeittiöstä on kulku katetulle terassille ja kauniille piha-alueelle.”

Sievitalo Unto
Meidän Untoon oli hyvä jono, olihan se kohde hieno.

Meidän Unto oli suosittu messukohde ja olihan se tyylikkäästi toteutettu kokonaisuus.

Pyöreät peilit johdattivat messuvieraat eteisestä WC-tilan kautta olohuoneeseen ja avokeittiöön. WC-tilan ja olohuoneen seinissä oli tyylikäs rimoitus. Huomioitavaa on, että WC:n ja kylppärin altaat ovat puukomposiittia. Keittiö oli yksi tyylikkäimmistä.

Sauna oli tässäkin muuten tyylikkäässä kohteessa toteutettu perinteikkäästi, ilman suurempaa designia. Kiuas oli aika erikoisen näköinen metalliputkihässäkkä valkoisine kivineen. Suihkutilassa viemäri oli piilotettu lattianrakoon. Lasitetun terassin lisäksi patiolta löytyi pisaran mallinen poreamme ja grillauskatos. Ehkä yksi viimeistellympiä piha-alueita.

23. Ainoakoti Villa Lande
(136m², 4h+k+s+autokatos/varasto+tekninen tila)

”Villa Lande on toinen koti Helsingissä työvuodet viettäneelle pariskunnalle. Sinne kotiudutaan vähitellen niin, että lopulta se on vihreiden vuosien tukikohta. Siitä huokuu maalaisromanttisuus ja kodikkuus, vaikka se varustelutasoltaan vastaakin moderneja vaatimuksia.”

Ainoakoti Villa Lande
Villa Lande

Villa Landessa keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat yhtä isoa tilaa, joka luo avaruutta ja valoisuutta, mutta voi olla ratkaisuna hankala.

Landen takassa oli kätevä osio haloille. Myös saunassa oli käytetty hieman enemmän ajatusta lauteiden ja selkänojien osalta.

32. Jukkatalo Aina
(103m², 3h, oh+rt+k, s, autotalli, varasto)

”Jukkatalon Aina on suunniteltu kolmelle sukupolvelle ja siellä asuu äiti, isä, pikkulapsi ja vaari.” Talossa lämmöntuotanto on tehty ilmalämpöpumpulla ja vesikiertoisella lattialämmityksellä. Ilmanvaihdossa on poistoilmalämpöpumppu lämmöntalteenotolla.

Jukkatalo Aina
Jukkatalo Aina

Ainassa oli perinteinen keittiö ja saareke oli kätevästi liikuteltava.

Vessassa oli erikoinen viherseinä. Saunatilat olivat muiden kohteiden tapaan aika modernin tylsät.

Tunnelmat

Muistikuvieni mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin asuntomessuilla ja kokonaisuutena ne olivat ihan ok tapahtuma, vaikka mitään erityistä tai kovin kiinnostavaa ratkaisua ei messuilta löytynyt. Eniten ihmetytti se, että joko kaikki älykodin ratkaisut olivat piilotettu hyvin tai niitä ei ollut ”moderneihin” taloihin toteutettu. Vain numerokoodilukkoja ovissa, kiukaan ohjausta ja äänijärjestelmää.

Messukohteissa oli kiertelyä rajoitettu kiertoreiteillä, joka toki on pakollista isojen massojen tallustaessa kymmenien rakennuksien läpi. Taloihin ei päässyt tutustumaan kovin tarkasta, tietyt reitit jättivät jossain kohteissa muun muassa keittiöt pois.

Talot olivat myyntinäytteiden oloisia ja sisustettu sisustussuunnittelijan näkemyksen mukaan, ei asujien mukaan. Tai ainakin siltä kohteet näyttivät. Useat asukkaat olivat jättäneet televisiot pois ja olohuoneessa katseltiin vain takkatulen loistetta ja naapuritaloa isojen ikkunoiden valossa.

Iloiset asuntomessukävijät

Muutaman kohteen kiertelyn jälkeen alkoi tuntumaan, että rakennuttajat olivat käyttäneet niin sanottua kopioi ja liitä -menetelmää. Kohteet toistivat itseään monilta ratkaisuilta: poreammeet terassilla, pyöreät peilit, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ja kylpyhuone varustettu ammeella.

Messutalojen ratkaisuista ei ollut esillä paljoa tietoa lukuun ottamatta listauksia sisustuksesta ja kalusteista. Infosta sai mukaan vain numerokartan, josta näkyi kiertoreitti, mutta ei kohteiden nimiä. Käytännössä oli siis pakko ostaa Deko- ja TM Rakennusmaailma -lehdet messuoppaiksi, että sai jotain lisää tietoa kohteista.

Ihan kiva, ensi vuonna sitten Tuusulaan ja parin vuoden päästä Lohjalle?

Retkiajoa Tukholman lähipoluilla

Maastopyöräily on mukavaa pääkaupunkiseudun maastoissa, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun loppupuolella lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Reissu oli jälleen hieno ja Tofkholm tarjosi kaksi päivää, 10 tuntia ja 80 kilometriä neulaspolkuja ja kalliobaanoja hieman koleassa kelissä.

Tässä lyhyt katsaus Tofkholman ajopäiviin, joita normaalisti on kolme, mutta tänä vuonna jätin viimeisen ajopäivän väliin. Aikaisempien vuosien reissuraportit vuodelta 2015 ja vuodelta 2016.

Tukholman reiteistä on keskustelua käyty Fillarifoorumilla, josta voi lukea missä muut ovat ajelleet ja myös Red Bull on asiasta kirjoitellut Hellaksen, Hammarbybackenin (DH) ja Hagan alueilta (DH). Trailforksissa on myös hyvin reittejä esillä muun muassa Hellaksen ja Nackan alueelta.

40 innokasta Klubilaista valmiina lähtöön

Päivä 1: Lämnaskogen – Paradiset

Ensimmäisenä ajopäivänä saavuimme aamulla klo 10 aikoihin Viking Line m/s Mariellalla Tukholman satamaan, josta matka jatkui Slussenin kulmilla olevaan Scandicin Sjöfartshotelletille laukkujen jättämistä ja juomareppujen täydentämistä varten. 40 innokasta pyöräilijää jakaantuivat viiteen ryhmään ja suuntasivat joko polkien Hellasgårdenin maastoihin tai juna-aseman kautta Tukholman lähimaastoihin.

Valitsin lappeenrantalaisen Tomin vetämän ryhmän, joka suuntasi itselle uusille poluille Lämnaskogeniin ja Paradisetiin lyhyen junamatkan avustamana. Kun viime vuonna sää oli aurinkoinen ja lämmin, oli tämän reissun teema koleahko ja sateen uhkan sävyttämä. Lähtöpisteemme oli Trångsund, josta 12 ajajan ryhmänä suuntasimme läheiseen Lämnaskogenin maastoihin.

Taukoja pidettiin tarpeen mukaan.

Lämnaskogen tarjosi heti alkuun suhteellisen raskasta, mutta mukavaa kalliopolkua, jonka jälkeen Paradisetin maastot rantapolkuineen ja kallioineen olivat nautinnollisen rentoja. Paradisetin Tornbergetille kiipeämisen jälkeen suuntasimme kohti Flemingsbergiä ja junamatkaa takaisin Stockholm-Södraan. Hotellilla olimme noin klo 18 aikoihin, 40 kilometrin ja noin 4 tunnin ajon jälkeen. Tomi veti ryhmää reippaasti retkivauhtia eteenpäin.

Reitit olivat hyvin viitoitettu.

Ajoreitti Trångsundista Flemingsbergiin näkyy Strava-jäljestä.

Lähtö Trångsundista, paluu Flemingsbergistä

Päivä 2: Bogesund

Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta lähdin ryhmään, joka suuntasi lautalla läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Yhteen lauttaan mahtuu noin 12 pyörää.

Klubilaiset Bogesundin metsässä

Markuksen vetämässä ryhmässä 15 kuskia nautti singletrack-tyylisistä neulaspoluista ja paikoittaisista kalliopätkistä puolipilvisessä, mutta suhteellisen lämpiässä ja raikkaassa kelissä. Korkeuseroja Bogesundissa on jonkin verran, mutta ajo sujui leppoisasti.

Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 43 kilometrin verran ja kokonaisajoaika oli noin 5 tuntia. Matkalla pidimme pari pähkinätaukoa, mutta lounasta emme syöneet, kun reitti ei kulkenut lounasaikaan Bogesundin linnan ja Cafe Parkvillanin kautta. Vettä saatiin hevostilalta ja sitä olisi ollut tarjolla myös Camping alueelta. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin kahdeksan tuntia. Takaisin hotellilla olimme 16:30 aikoihin.

Bogesundissa ajoimme pääasiassa hyvin merkittyjä maastopyöräreittejä ja Stravasta löytyy jälki. Seurasimme suurin piirtein Trailforksissa olevaa reittiä.

Bogesund

Varustautuminen

Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana yleensä poiketaan lounaalla. Aikaisempien vuosien tapaan mukana oli energiapatukoita, pähkinöitä, karkkia, hunajaa ja suklaata. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa.

Ajon aikana tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta / sateelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Olin lisäksi varustautunut kevyillä Specializedin Atlas-polvisuojilla. Matkatavarat pakkasin 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi.

Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa toimii sekä täysjousitettu enduropyörä etenkin Hellasgårdenissa että jäykkäperäinen endurohenkinen pyörä. Reissulla näkyi myös muutama läskipyörä, mutta suurin osa oli liikenteessä 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Elite 6/Fattie, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Specializedin 2,6″ Purgatory ja Butcher GRID-versioina ja Gripton-seoksella kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi mainiosti rullaavuutta unohtamatta.

Jälkitunnelmat

Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä. Tänä vuonna ei alkukeväästä tullut ajettua paljoakaan maastossa, joten jo ensimmäisen päivän jälkeen niska oli aika kipeä ja toisen ajopäivän jälkeen jo sen verran jumissa, että jätin viimeisen päivän väliin. Sunnuntaina myös satoi aika reippaasti, joka vaikutti päätökseen.

Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.

Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle aikaisempien vuosien tapaan riittävin varaosin ja työkaluin, joita juomarepussa oli luontevaa kuljettaa. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, eikä omassa ajoryhmässäni ollut yhtään matkaa keskeyttävää teknistä ongelmaa. Yhdellä kuskilla katkesi pinna, mutta se ei ajoa haitannut. Toisessa ryhmässä oli takaiskari päästänyt öljyt ulos, hajonnut takavaihtajan korvake ja löystynyt Racefacen eturatas. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta.

Tänä vuonna tuli ajettua uutena alueena Lämnaskogen ja osa Paradisetin reittejä ja Bogesundin polut olivat jälleen nautinnollisia. Hellasgårdenin endurotyyliset reitit jäivät viimeisenä päivänä ajamatta, mutta sinne voi suunnata myöhemmin omalla reissulla. Viimeistään ensi vuonna uudestaan.

Ajopäivän rentoutuspiste

Kesäloma alamäessä: Åre Bike Park

Kesä on kääntynyt syksyksi ja lomareissut ovat muisto ennen uusien matkojen tekemistä. Aloitimme kesälomanreissun Sappee Bikefesteiltä, josta jatkoimme matkaa Leville MTB-Enduron kolmanteen SM-osakilpailuun ja Leviltä suuntasimme reissun kohokohtaan, Åreen. Jo monta vuotta on matka ollut kohti Årea, mutta sinne päätymättä, joten tänä vuonna kävimmekin Ruotsin hohdokkaimmassa Bike Parkissa kaksi kertaa. Molemmat reissut tarjosivat nautinnollista ajamista ja itsensä haastamista.

Åre

Åre sijaitsee Jämtlandin läänissä Ruotsin keskiosissa Åreskutan-tunturin juurella ja se tunnetaan eritoten talviurheilumahdollisuuksistaan. Åren kunnan asukasluku on 10 677 (31.12.2015). Suositun talviurheilupaikan lisäksi Åre tarjoaa ehkä Pohjoismaiden parhaimmat Bike Park reitit ja se on suhteellisen helposti saavutettavissa sekä autolla että julkisilla liikennevälineillä. Matkailu on nykyisin merkittävin tulonlähde alueella eikä se ole ihme, jos Åressa on käynyt.

Talvisin Åren hiihtokeskus tarjoaa Skandinavian isoimman ja parhaan hiihtokeskuksen 42 hiihtohissillä, 89 rinteellä ja 890 korkeuserolla. Kesällä osan rinteistä valtaavat maasto- ja alamäkipyörät, kun 853 metrin korkeusero mahdollistaa nautinnollisen pitkät reitit. Kaikkiaan tarjolla on 34 merkattua pätkää, jotka ovat luokiteltu vihreä, sininen, punainen ja musta -värein. Parhaimmillaan pääsee yhdellä gondolilla Åreskutanin huipulle, josta voi rullailla sinisiä ja punaisia reittejä takaisin alas noin 8 kilometrin verran.

Åren keskusta
Åren keskusta

Ajomatka Tukholmasta ja Leviltä Åreen

Kesälomamatka Åreen tehtiin tänä vuonna kaksi kertaa, koska aikaisempina vuosina reissu oli jäänyt tekemättä. Juhannuksen aikoihin matkasimme Turusta laivalla Tukholmaan ja Järvsö Bike Parkin kautta E4:sta ja E14:sta pitkin. Tukholmasta Åreen ajaa noin 8 tuntia ja matkaamista nopeuttaa huomattavasti se, että kivoja taukopaikkoja ei matkan varrella ole. Max Burgerit ja Sibyllat tulivat tutuiksi ja noin Söderhamnin jälkeen tienvarret autioituvat.

Matkalla Järvsöstä Åreen ajoimme Sundsvallin kautta ja poikkesimme Skönvikin Bike Parkissa. Tai siis yritimme, mutta olimme liikkeellä vääränä päivänä, kun mäki oli auki vain keskiviikkoisin.

Hudiksvallin Max Burgers toimi
Hudiksvallin Max Burgers toimi

Skönvikin Bike Parkin sisäänkäynti
Skönvikin Bike Parkin sisäänkäynti

Skönvikin mäki näytti hyvältä
Skönvikin mäki näytti hyvältä

Heinä-elokuun vaihteessa matkamme suuntautui ensin Leville, josta heti Levi Midnight Enduro -kisojen jälkeen otimme suunnan Pellon kautta Kemiin ja reitille Haaparanta – Luulaja – Kalix – Arvidsjaur – Sorsele – Storuman – Dorotea – Östersund – Åre. Automatka Pohjois-Ruotsin läpi on lyhyesti kerrottuna ankea ja taukopaikoista ei kannata ajaa ohitse, jos on tarve pysähtyä: seuraavaan on matkaa satoja kilometrejä. Noin 15 tunnin jälkeen Åreskutan siintää edessä ja olet perillä.

Taukojumpat napapiirillä
Taukojumpat napapiirillä

Ruokapaikat olivat vähässä
Ruokapaikat olivat vähässä

Leirintäalueita oli tiheään, hyviä taukopaikkoja
Leirintäalueita oli tiheään, hyviä taukopaikkoja

Skistar asuntoarvonta
Skistar asuntoarvonta

Åre Bike Parkin reitit

Åre Bike Park reitit 2018
Åre Bike Park reitit 2018

Åre Bike Park tarjoaa hyvät edellytykset maastopyöräilyyn painovoiman avustuksella ja 853 metrin korkeuserolla ei hissille tarvitse kurvata joka toisen minuutin välein. 34 merkattua reittiä risteilee tunturin rinteillä sopivasti ja Åreskutanin huipulta pääsee alas yhdistelemällä useampaa reittiä. Åren hissiliput ovat hinnaltaan vain hieman kalliimpia kuin Suomen Bike Parkeissa ja etua tulee ostaessa useammman päivän lipun. Ostimme 8 päivän lipun, jonka sai 5 päivän hinnalla, muistaakseni noin 160 euroa.

Åren rinteillä pääsee nauttimaan pitkistä reiteistä ja esimerkkinä mainittakoon Stravaan nimetty The Whole 8ks, joka koostuu Easyrider – Organic – Manskogen – Getrappet -pätkistä. Noin 20 minuuttia ja 8 kilometriä nautintoa. Tässä muutamia otteita Åren reiteistä.

Åre Whole 8ks kokonaisuutena (Easyrider – Organic – Manskogen – Getrappet):

Pätkiä Easyriderilta, Downhillbanalta ja Getrappetilta:

Yksi mielenkiintoinen ja hieman omatoimista shuttlaamista vaativa pätkä löytyi Åre Bike Parkin reittien ulkopuolelta. Våfflan -reitti lähtee läheisen Copperhill-hotellin vierestä ja tarjoaa noin 8 minuuttia luonnonmukaisesti rakennettua singletrackia. Harmillisesti pätkä tuli ajettua vain kerran, mutta jäi sentään talteen Youtube-videolle.

Rentoa ja vauhdikasta ajoa sai toteuttaa Easyriderillä.

Juhannuksen jälkeisellä reissulla Bike Parkissa oli suhteellisen vähän muita turisteja laahaamassa, kun Åre Bike Festival alkoi vasta loppuviikosta, jolloin me suuntasimme jo takaisin Helsinkiin. Reitit olivat hyvässä kunnossa ja Kabinbanalla pääsi suoraan Åreskutanin päälle Easyriderin alkuun. Jälkimmäisellä reissulla Kabinbana oli pyhitetty vaellusturisteille ja ylös pääsi nyt auki olevilla VM8:lla ja H23 Gondolella, jotka toisaalta mahdollistivat paremmin joko tunturin yläosan tai alaosan ajamisen.

Tuolihisseissä oli telineet pyörille
Tuolihisseissä oli telineet pyörille

Kabinbanan ahdettiin täyteen
Kabinbanan ahdettiin täyteen

Aurinkoa ja kuivaa keliä riitti molemmilla reissuilla ja elokuun puolella myös muut turistit olivat löytäneet paikalle. Porukkaa oli selvästi enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan ollut hisseissä ja reiteilläkin pääsi suhteellisen vapaasti ajamaan ja ohittelemaan. Strava-aikojen jahtaaminen oli kyllä hankalampaa. Elokuussa etenkin 15 Shimano ja 27 Flinbanan olivat aika raa’assa kunnossa jarrupatteineen. Onneksi kädet olivat jo paremmassa kunnossa kuin kesän alussa.

Åre Bike Park -kyltit ovat kuvauksellisia
Åre Bike Park -kyltit ovat kuvauksellisia

Kanonråretilla on kivat laiturit
Kanonråretilla on kivat laiturit

Åren reiteistä tuli usein ajettua Easyrideria, joka koostaa laelta lähtevän reittikokonaisuuden seuraavalle hissille. Sen jälkeen vaihtoehtoja reiteiksi aukesi muun muassa Shimano, Månskogen, Getrappet, Bräckebäcksleden, Uffes ja Downhillbanan. Parhaimman haasteen sai aikaan ajamalla yhtä soittoa ylhäältä alas. Easyrider muodostui Shimanon kanssa hauskaksi kokonaisuudeksi, jolla sai hyvän vauhdin kasaan ja hieman pöytähyppyrien hyppimistä.

Bermit Easyriderilla olivat maltillisia
Bermit Easyriderilla olivat maltillisia

Easyrider tarjoaa hyviä maisemia, jos ehtii katsomaan
Easyrider tarjoaa hyviä maisemia, jos ehtii katsomaan
Shimanon hyppy Åre Bike Parkille
Shimanon hyppy Åre Bike Parkille

Easyrider lähti Kabinbananin yläasemalta ja sitä pystyi jatkamaan ala-asemalle asti yhdistämällä siihen esimerkiksi Organicin, Månskogenin ja Getrappetin tai Shimanon.

Reitti haarautui puolessa välissä patikointireitin kanssa
Reitti haarautui puolessa välissä patikointireitin kanssa

Easyriderilla oli vauhdikkaita mutkia
Easyriderilla oli vauhdikkaita mutkia

Reiteillä oli välillä ruuhkaa
Reiteillä oli välillä ruuhkaa
1000-metersleden oli aika karu
1000-metersleden oli aika karu

Bräckebäcksledenin ja French Connectionin risteyksessä oli virkistävä vesiputous. Ja myös Bräckebäcksleden oli mielenkiintoinen, etenkin ensimmäisen ajopäivän tihkusateessa.

Bräckebäckledenin vesiputous
Bräckebäckledenin vesiputous

Hisseissä oli erilaisia tapoja kuljettaa pyörä. Erikoisin oli tuolihississä penkillä ja Worldcupliftenillä roikottaa satulan kiskoista.

Luottoa löytyy pyörän pysymiseen penkillä
Luottoa löytyy pyörän pysymiseen penkillä

Worldcupliften ja satulatolpan rasituskoe
Worldcupliften ja satulatolpan rasituskoe
Åre lunasti kaikkien odotukset
Åre lunasti kaikkien odotukset

Ajopäivien pituutta ja ajettuja reittejä voi tutkia Stravasta: päivä 1, päivä 2, päivä 3, vohvelipäivä; päivä 2, päivä 3, päivä 5, päivä 6.

Muuta nähtävää ja tekemistä

Åre ei ole kesällä pelkkää pyöräilyä, vaan lähistöltä löytyy muun muassa Ruotsin suurin vesiputous, Tännforssen.

Ruotsin isoin vesiputous: Tännforsen
Ruotsin isoin vesiputous: Tännforsen

Åreskutanin huipulle pääsee patikoimaan gondolin kyydillä, ellei huvita kävellä tunturin juurelta lähteviä patikointireittejä pitkin.

Maisemat Åreskutanilta
Maisemat Åreskutanilta

Maisemat Kabinbanan yläasemalta
Maisemat Kabinbanan yläasemalta

Kaupungin lähistöllä on myös dirtti.

Dirtillä oli kokoa ja se toimi
Dirtillä oli kokoa ja se toimi

Majoitus

Åressa on paljon majoitusta, mutta suurin osa paikoista on suunniteltu hiihtomatkailua ja -porukkaa ajatellen. Pyörän kanssa matkatessa yksi hyvä, joskin kallis, vaihtoehto on ottaa Holiday Clubin mökki. Mökki oli lähes käyttämätön ja toimi erinomaisesti, mutta niin oli sen hintakin: noin 1000 euroa viidestä päivästä. Mökiltä oli noin 15 minuutin pyörämatka Kabinbanalle, joka toimi hyvänä alkuverryttelynä.

Holiday Clubin mökkikylä Åreskutanin juurella
Holiday Clubin mökkikylä Åreskutanin juurella

Heinä-elokuun vaihteessa majoituksemme oli aivan Åre Torgin keskellä, Stadiumin talossa. Se oli halpa, joka näkyi myös mukavuudessa. Lämmin, ei parvekketta, eikä ilmastointia. Torin äänet kuuluvat. Maisemat olivat kyllä ihan ok.

Maisemat huoneistosta 15h ja 1075km jälkeen
Maisemat huoneistosta 15h ja 1075km jälkeen
Åre Torg 3: hankalat parkkitilat
Åre Torg 3: hankalat parkkitilat

Åre Torg 3: ei jatkoon
Åre Torg 3: ei jatkoon

Åre Torg 3
Åre Torg 3

Pyörävuokraus

Bike Parkeissa on usein tarjolla useita erilaisia vuokrapyöriä ja niin myös Åressa turisteille on vuokrattavana pääasiassa alamäkipyöriä lähtien Specialized Demosta Trek Sessioniin ja Giant Glorysta Nukeprooffin Profainiin. Yleensä vuokrapyörille ei ole ollut tarvetta, mutta jälkimmäisellä reissulla sekin osa-alue Bike Parkin palveluista tuli testattua.

Ensimmäisenä ajopäivänä ehdimme ajaa vajaan tunnin verran, kunnes Easyriderin jälkeen Organicilla Annen Orbea Rallonista lensi ulos 3-asentoinen säätövipu ja sen mukana toiveet ajaa omalla pyörällä loppuina viitenä päivänä. Rallonin Fox DPX2 iskunvaimennin oli koko kesän tuntunut oudolta, joten nyt se ainakin pääsisi takuuhuoltoon. Yritimme etsiä Åren pyöräliikkeistä ja -vuokraamoista varaosia DPX2:een tai sopivaa metristä 230 x 60 iskaria heikoin tuloksin. Lähin Foxin huolto olisi myös ollut Järvsö Bike Parkissa, mutta sielläkään ei ollut varaosia DPX2:een. Eivät olleet koko iskari edes nähneet Ruotsissa.

Onneksi nyt oli hyvä tilaisuus Annen kokeilla miltä erilaiset pyörät tuntuvat ja miten niiden erot näkyvät ajossa. Lisäksi koska himoittua Specialized Race Demo 8.1:stä ei ollut alkuviikosta saatavilla, oli myös pakko testata Trek Session 8:ia. Åre Guidernalta vuokrattiin ensiksi medium-koon Session 8, mutta vaihdettiin se seuraavana päivänä large-koon malliin. Åre Bikesilta large-koon Demo tuntui sopivalta. Molemmat vuokraamot tarjosivat samat palvelut ja hintaa päivävuokralle tarvittaessa ajokamojen kanssa tuli 850 / 895 kruunua, kaksi päivää ollessa 1650 / 1750 kruunua. Trek oli hieman halvempi.

Åre Bikesilla oli aamulla ruuhkaa
Åre Bikesilla oli aamulla ruuhkaa

Vuokrata sai myös kovatarakoita
Vuokrata sai myös kovatarakoita

Vuokrademossa ei sisuri kestänyt Downhillbanaa
Vuokrademossa ei sisuri kestänyt Downhillbanaa

Vuokrapyörissä ja vuokraamoissa huomaa, että ne ovat tarkoitettu turisteille, jotka eivät ole ajaneet juurikaan ja eivät ole niin tarkkoja esimerkiksi jousituksen suhteen. Sekä Åre Guidernalla että Åre Bikesilla ei otettu mitenkään huomioon kuskin ajotaitoja tai painoa, vaan pyörä otettiin telineestä suoraan ajoon. Etenkin medium-koon Sessionissa iskarit olivat säädetty turistien turvaksi jäykiksi, etteivät ne niiaa kuskien laahatessa pyötähyppyreissä. Pyörät olivat ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka renkaat olivat pääsääntöisesti jarruteltu loppuun.

Trek Session ja Specialized Demo toimivat hyvin Åren reiteillä ja ennakko-oletuksista poiketen Trek oli paremman tuntuinen heti kättelyssä, kun Demo vaati hieman enemmän ajamista. Åre Guidernalla oli Trekille tarjolla vakuutus (75 kruunua) isompien vahinkojen varalta, mutta mitään isompia ongelmia ei pyörien kanssa ollut. Hieman piti kääntää jarrukahvoja ja säätää satulan korkeutta. Ainoa ongelma ilmeni Downhillbananilla puolen välin jälkeen, kun Demosta tyhjeni sisärengas. Rinteen puolesta välistä on muuten ikävän pitkä matka kävellä takaisin alas, mutta onneksi vaihtamamme sisuri piti sen verran ilmaa, että pääsimme rullaamaan takaisin vuokraamolle.

Kotimatka

Aktiivinen lomaviikko kääntyi kohti loppua, samoin kuin kesäloma ja kesäiset säät. Sunnuntaiaamun koittaessa sade piiskari Åren rinteitä ja klo 8:30 startti kohti Tukholmaa sujui kaatosateessa. Aikaisemmin kesällä vietimme yhden välipäivän Tukholmassa ennen ajamista Viking Line Gabriellan autokannelle klo 16 aikoihin ja matkaa kohti Helsinkiä. Jälkimmäisellä reissulla optimoimme lomapäivien ja rahan käyttöä valitsemalla Tukholmasta Turkuun kulkevan Amorellan, joka lähti klo 18 aikaan. Toki olisi Åresta ajamalla ehtinyt myös Helsingin lauttaan, mutta mukavampi on nukkua pidempään ja viettää vähemmän aikaa laivassa.

Hudiksvallin Max Burgeria ei ohitettu kertaakaan
Hudiksvallin Max Burgeria ei ohitettu kertaakaan

Tukholmasta laivalla Turkuun
Tukholmasta laivalla Turkuun

Powaun breku oli mainio
Powaun breku oli mainio

Pari viikkoa ja pari tuhatta kilometriä
Pari viikkoa ja pari tuhatta kilometriä

Sportax Enduro Series 2018 SM3: Levi Midnight Enduro

Kesäloma on jo kaukana takanapäin ja on hyvä palautella mieleen miten hauskaa oli ajella keskiyön auringossa Levillä MTB-Enduron SM-sarjan kolmannessa osakilpailussa. Tällä kertaa ajoin Levillä rennon Funduro-luokan, jossa lauantaina ajettujen 8 erikoiskokeen, 50 kilometrin ja 3 tunnin jälkeen nousin ”odotetusti” korkeimmalle podiumpaikalle. Edellisestä vuodesta jäi traumat Kätkätunturilta, jossa SM-sarjat ajoivat perjantaina yhden pitkän erikoiskokeen. Matka Leville oli jälleen pitkä, mutta niin olivat myös siellä ajetut erikoiskokeet. Kokonaisuutena nautinnollinen reissu, hyvä kisa ja lopputulos mukava. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että en ajanut koko kilpailua, mutta ennakkoasetelmat huomioiden se oli vain järkevää. Tässä pieni kisaraportti Lapin reissusta.

Levillä mutkan takaa voi paljastua yllätyksiä
Levillä mutkan takaa voi paljastua yllätyksiä

Keskiyön MTB-Enduroa Levillä

Heinäkuun lopulla ajettiin MTB-Enduron SM-sarjaa perinteisesti Levi Midnight Endurossa ja myös tänä vuonna kisa oli osa EWS Qualifier -kalenteria. Levin kisamatka oli myös osa kesälomareissua, joten matkaan lähdimme jo tiistaina, lähes suoraan Sappee Bikefestien jälkeen. Luvassa olisi pari päivää omatoimista ajelua Levin maastoissa ja loppuviikosta hieman kannustamista ja kisaamista.

Ajomatka Leville on aina suhteellisen pitkä ja taisimme ajaa sinne taukoineen noin 15 tuntia. Matka meni kuitenkin rattoisasti podcastien parissa, joista mainittakoon Yksi hyvinvointi (Soundcloud), Inspiradio ja Urheilijan ravintovalmennus, sekä maastopyöräilyyn liittyen MTB Podcasat, Downtime Podcast ja Vital MTB.

Roadtrip: eka stoppi Vierumäellä
Roadtrip: eka stoppi Vierumäellä

Matkalla oli aikaa ristikoille
Matkalla oli aikaa ristikoille

Viitasaaren ABC:n lounas ei vakuuttanut
Viitasaaren ABC:n lounas ei vakuuttanut

Ruokatauko Pyhäjärvellä
Ruokatauko Pyhäjärvellä

Tervolan Neste ei mennyt jatkoon
Tervolan Neste ei mennyt jatkoon

Päivällinen Ounasvaaran mäkkärissä :/
Päivällinen Ounasvaaran mäkkärissä :/

Huipun kautta mökille
Huipun kautta mökille

Majoituimme aivan Levin kylässä, Hiihtäjänkuja 5 B 2:ssa, joka oli ihan toimiva huoneisto mökkikompleksissa. Kilpailut alkoivat treeneillä vasta torstaina, joten pari päivää oli aikaa treenata Bike Parkissa ennen virallisia treenipäiviä. Levi Bike Parkin reitit tuli ajettua läpi ja ne olivat suhteellisen kuluneita, johon saattaa vaikuttaa kuiva kesä. Reitit tarjosivat hauskaa ja monipuolista ajettavaa pariksi päiväksi.

Levi Bike Park
Levi Bike Park

Levi Bike Park ja Gondoli
Levi Bike Park ja Gondoli

Bike Parkin laiturit olivat aika nopeita
Bike Parkin laiturit olivat aika nopeita

Rentoa lipsuttelua Bike Parkissa
Rentoa lipsuttelua Bike Parkissa

Tällä kertaa en osallistunut SM-sarjan luokkaan, vaan ajoin rennommassa Funduro-luokassa, sillä edellisen viikonlopun kisajärjestelyt Sappee Bikefestillä painoivat, eikä pohjalla ollut kunnon treeniä. Lisäksi kesäloma jatkui Levin jälkeen Åren suuntaan, joten oli hyvä lipsutella rennosti ja nauttia ajamisesta. Funduro-sarja ajoi vain lauantaina, mutta muuten samat erikoiskokeet kuin SM-sarjan Yleinen-luokka.

Perjantaina Yleisen sarjan luokat ajoivat illalla Kätkätunturin haastavissa maastoissa noin 10 minuutin SS1 Rykimäpolku -erikoiskokeen ja SS2 Express Black -pätkän eturinteessä.

SM3 Levi: erikoiskokeet perjantaina
SM3 Levi: erikoiskokeet perjantaina

Lauantaina kisassa ajettiin seuraavat erikoiskokeet kaikissa luokissa, jotka osittain mukailivat Levin Bike Parkin reittejä:

  • SS3 Nimetön: Santa’s Cabinia mukaileva pätkä, jossa loppu poljettavaa metsäkivikkoa.
  • SS4 South Route: South Polelle lasketteleva nopea pätkä
  • SS5 Steep Groove: Blue Groovea mukaileva reitti, jossa koukattiin kurua pitkin lopun runttauspätkälle
  • SS6 Draivi Trail: Off-camper nurmikkorinnettä Golf-kentälle
  • SS7 Nimetön
  • SS8 Steep Groove
  • SS9 Draivi Trail
  • SS10 Express Black: Eturinteen loivasti alkava pätkä, joka huipentuu loppujyrkkään ränniin.

SM3 Levi: erikoiskokeet lauantaina
SM3 Levi: erikoiskokeet lauantaina

Lopputulokset olivat ennustettavia sekä miehissä että naisissa ja voit lukea niistä EBA ry:n sivuilta. Sivuilta löytyy myös lopputulokset erikoiskoeaikoineen.

  • Miehet: 1. Färm Aki (41:15.98), 2. Nyman Santtu (+1:09.92), 3. Leivo Petteri (+1:15.01)
  • Naiset: 1. Vacker Suvi (49:58.29), 2. Soinila Hanna (+2:43.13), 3. Appelkvist Julie/+2:47.20)
  • Nuoret: 1. Westerholm Tuukka (46:14.72), 2. Wkström Jacob (+2:41.99), 3. Rainio Onni (+4:43.49)
  • Juniorit: 1. Maja Akseli (33:37.04), 2. Jokinen Sasu (+0:51.26), 3. Purtola Joonas (+3:30.16)

Kisa Fundurossa sujui alun säheltämisen jälkeen hyvin, kun ajon sai kulkemaan rennosti ja löydettyä tuntuma hyvään vauhtiin. Kiersimme erikoiskokeet SM-luokkien jälkeen ilman varsinaista aikataulua. Fundurossa on se hyvä puoli, että lähtöpaikka ei ole niin tarkka kuin SM-sarjassa ja lähdimmekin reiteille aina pojat ennen tyttöjä, sillä se on kaikkien kannalta mukavampaa voimatasojen eroista johtuen. Ajoimme Fundurossa kisan yhdessä porukassa rennosti nauttien.

Vauhtierot kuskien välillä vielä korostuivat Levillä, kun erikoiskokeet olivat 4 ja 5 minuutin välillä ja normaalisti pätkät ovat puolet siitä. Kisasta on Strava-jälki, joka kertoo, että mittariin kertyi 50 kilometriä, 3 tuntia ja 2447 nousumetriä, josta erikoiskokeita ajettiin 35 minuuttia. Vertailukohtana kerrottakoon, että SM2 Sappeella ajettiin 33 kilometriä, 3,5 tuntia ja 1 360 laskumetriä, josta erikoiskokeella meni aikaa reilut 26 minuuttia.

SM3 Levi: Funduron rentoa menoa
SM3 Levi: Funduron rentoa menoa

Funduron EK-lähtöajat
Funduron EK-lähtöajat

Reitti oli raaka renkaille
Reitti oli raaka renkaille

Alussa ajo ei kulkenut
Alussa ajo ei kulkenut

Maalissa kerrankin kärjessä
Maalissa kerrankin kärjessä

Ansaittu palkinto kisan jälkeen
Ansaittu palkinto kisan jälkeen

Erikoiskoeajat olivat muutamien sekunttien sisällä ja lopputuloksissa voitin Funduro-luokan 2:38 erolla toiseksi tulleeseen, mutta hänellä oli rengasongelmia. Myös avopuolisoni, Luukkosen Anne, ajoi hyvin ja nousi Funduron naisten sarjassa podiumille. Vaikka voitin sarjani selkeällä erolla, voin sanoa, että korkeimmalle podiumpaikalle sai ajaa ihan kunnon höökillä. Taso on toki vaihtelevaa, ja vaikka yritin jättää edellä lähteneeseen minuutin väliä, ajoin muun muassa Steep Groovella ja Draivi Traililla kaksi edellä lähtenettä kiinni. Huvittavaa on, että ensimmäisellä kierroksella menin tangon yli Nimettömällä loppumetsikössä, mutta olin silti 3 sekunttia nopeampi kuin toisella kierroksella.

  • 1. kierros: 3: 4:35.40 (2.); 4. 4:09.42 (2.); 5. 5:17.36 (1.); 6. 4:18.49 (1.);
  • 2. kierros: 3. 4:38.43 (1.); 5. 5:21.04 (1.); 6. 4:22.20 (2.); 9. 2:22.16 (2.);

Vaikka Funduro-luokassa ei ole varsinaisesti mitään saavutettavaa samalla tapaa kuin SM-sarjan luokissa, saa ajoon aina lisää yritystä, kun pyörään kiinnitetään numerolappu. Pakko ajaa täysillä! Levillä näytti kone kiertävän hyvin.

Funduro oli rentoa lipsuttelua :)Funduro oli rentoa lipsuttelua :)
Funduro oli rentoa lipsuttelua :)

Kisan jälkeen on podiumilla hyvä hymyillä, oli se Fundurossa tai ei. Ei varmaan tarvi tämän jälkeen palkintokorokkeella patsastella, ellei sitten muutaman vuoden päästä pappasarjassa. Palkinnoksi saimme pahvia.

SM3 Levi: Funduro-sarja
SM3 Levi: Funduro-sarja

Levi Midnight Enduro oli kokonaisuutena loistava tapahtuma ja jätti hyvät fiilikset. Erikoiskokeet olivat pitkiä, haastavia, vauhdikkaita ja mukavia. Merkkaus oli osittain aika kevyttä ja merkkausnauhojen ylityksiä näkyi paikoitellen, mutta muuta negatiivista sanottavaa ei kisasta ole. Näissä tunnelmissa oli hyvä lähteä matkaamaan kohti Årea, joka odottaisi noin 15 tunnin ajomatkan päässä. Siitä lisää myöhemmin.

Levi jätti hyvät fiilikset kisasta
Levi jätti hyvät fiilikset kisasta

Matkamessut 2017 esitteli elämyksiä Suomesta ja ulkomailta

Talvella on hyvää aikaa suunnitella kesän lomamatkoja ja mikä parempi paikka hankkia matkakuumetta kuin Matkamessut. Tänä vuonna Matkamessuilla oli vahvasti esillä Suomen luontokohteet ja kaupungit, sekä tietenkin ulkomaan kohteita läheltä ja kaukaa. Muutamia hyviä retkikohteita messuilta tuli laitettua omalle matkailulistalle kuten Turun saariston rengastie ja Repoveden kansallispuisto. Myös Liettua ja Vilna löysivät tiensä pidennetylle viikonlopulle. Saa nähdä miten sitä ehtii matkoja jälleen tehdä, kun kesän pyöräilykausi näyttää aika hyvältä.

Matkamessut 2017
Matkamessut 2017

Kotimaa: lähialueet, luonnonpuistot, saaristo, Lappi

Tämän vuoden Matkamessuilta jäi mielikuva, että Suomen juhlavuotena kotimaisia matkakohteita oli yllättävän paljon ja kattavasti esillä, vaikka mitään kovin erikoista ja uutta ei löytynyt. Lahti mainosti tulevia MM-kisoja ja onhan alueen hiihtoladut ja maastot aivan loistavia. Ahvenanmaa ja Turun saaristo oli myös vahvasti esillä, ja saariston rengastien voisi käydä kiertämässä ainakin joltain osilta.

Lahti 2017
Lahti 2017

Turun saaristo: rengasreitti ja rannikkoreitti
Turun saaristo: rengasreitti ja rannikkoreitti

Uusi tuttavuus oli Repoveden kansallispuisto ja sen lähellä oleva Woikosken automuseo, joka vaikutti hyvältä retkikohteelta. Ensin hieman patikointia tai maastopyöräilyä, jonka jälkeen Woikoskelle kulttuurikierrokselle. Mukavasti vielä päivämatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Myös Fiskars Village Trail Centerin pyöräreiteille tulee varmasti lähdettyä, sillä alueelle on rakennettu jo nyt hyvät reitit ja lisää on tänä vuonna luvassa. Fiskarsissa myös on 6.5. Bike Expo, joka voisi olla käymisen arvoinen tapahtuma.

Woikoskella pääsi rata-autoilemaan
Woikoskella pääsi rata-autoilemaan

Fiskarsin pyöräreitit
Fiskarsin pyöräreitit

Päiväretken päässä on kätevästi myös Loppi ja Poronpolku, joka sopii sekä patikointiin, mutta ennemmin niitä maastoja kiertää maastopyörällä. Samalla voi vierailla Marskin majalla ja panssarivaunulla ajaminen Panssarikolonnassa voisi olla hauska kokemus.

Luontoihmisille hyvä uutinen on, että Hossan retkeilyalueesta tulee Suomi100-kansallispuisto. Suomen 40. kansallispuiston virallisia avajaisia vietetään kesäkuussa 2017 ja se onkin kätevästi matkan varrella, kun suuntaa Rukalle.

Lopen nähtävyydet
Lopen nähtävyydet

Hossa: uusi kansallispuisto
Hossa: uusi kansallispuisto

Hieman kauempana tai itseasiassa todella kaukana pohjoisessa on Inari-Saariselkä -alue, josta löytyy sitä oikeaa Lapin tunnelmaa. Urho Kekkosen kansallispuistoon avataan myös maastopyöräreittejä, joita aikaisemmin ei siellä ole ollut. Matkalla kannattaa poiketa myös Pyhä-Luoston kansallispuistossa.

Todellakin kaukana
Todellakin kaukana

Instagram-kuvia Pyhä-Luostolta
Instagram-kuvia Pyhä-Luostolta

Ulkomaat: Baltia ja Islanti

Messuilla oli tietenkin esillä myös ulkomaankohteita Euroopasta kaukomaihin. Turkilla oli iso osasto, samoin kuin Espanjalla, mutta mielenkiintoisempi kohde olisi matkustaa tulivuorten maahan, Islantiin. Ja jos matka suuntautuu Tukholman lähistölle, voisi poiketa myös Kolmårdenin eläinpuistossa.

Kolmårdenin eläinpuisto
Kolmårdenin eläinpuisto

Islanti tarjoaa elämyksiä
Islanti tarjoaa elämyksiä

Paljon todennäköisempiä matkakohteita kesälomamatkalle voisivat olla Liettua ja Vilna pidennettynä viikonloppuna ja tietenkin Viroon nyt voi aina lähteä käymään. Ehkä jopa pyörän kanssa.

Liettua ja Vilna
Liettua ja Vilna

Tuttu Viro
Tuttu Viro

Matkamessut lisätyllä todellisuudella

Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus ovat viime vuoden aikana yleistyneet eri sovellutuksina ja myös Matkamessuilla pystyi leikkimään uusilla ideoilla. Immersal Matkamessut -sovelluksella sai messuille lisättyä todellisuutta, joka käytännössä tarkoitti opastusta eri pisteisiin ja katossa uivaa valasta.

Lisätyn todellisuuden paikantimet
Lisätyn todellisuuden paikantimet

AR-Valas
AR-Valas
Kohteen esittely
Kohteen esittely

Navigointi kohteeseen
Navigointi kohteeseen

Lisätyn todellisuuden käyttökohteet ovat vielä hieman alkuvaiheessa, jonka äkkiä huomasi sovellusta käyttäessä. Sovellus mahdollistaa muun muassa mainostusta, kuten Olympia kaukomatkat oli toteuttanut juoksevan leijonan muodossa, mutta tulevaisuudessa teknologiaa voidaan hyödyntää erilaisten pelillisten ominaisuuksien toteuttamisessa, joita Immersal esitteli.

Mainosleijona
Mainosleijona

Mahdollisuuksien esittelyä

Virtual Traveller

Matkamessujen parhaat matkatarjoukset löytyivät Virtual Travellerin osastolta. ”Virtuaalitodellisuuden” lasit vain päähän, 360 asteen video pyörimään ja melkein voit tuntea olevasi Hossassa melomassa, Alaskassa jäätiköllä tai Los Angelesissa Venice Beachilla. Tällä hetkellä matkakohteita on vielä vähänlaisesti, mutta lisää sisältöä on ilmeisesti tulossa. Kätevää myös on, että muutaman minuutin pituisten videoiden katseluun ei tarvitse laseja, vaan ne toimivat ilmankin.

Messujen parhaat tarjoukset
Messujen parhaat tarjoukset

360 video VR lasien kautta
360 video VR lasien kautta

Paljon kohteita, vähän lomaa

En ollut muutamaan vuoteen Matkamessuilla käynyt, joten messujen anti oli yllättävän virkistävä etenkin kotimaan matkailua ajatellen. Repovesi oli uusi löytö, samoin kuin Woikoskella oleva automuseo. Toisaalta Hossa ja kaukana pohjoisessa olevat Pyhä-Luosto, Kemijärvi ja Saariselkä eivät paljoa houkuttelua tarvitse, jos luonnossa liikkuminen kiinnostaa. Mutta vaikka kesällä suunta on Lappiin, on se Leville ja sieltä todennäköisesti Åreen ja Järvsjön kautta Tukholmaan. Viikonloppureissulle yhdeksi uudeksi vaihtoehdoksi päätyi Vilna, mutta kaupunkilomakohteita on vielä aika paljon käymättä muutenkin. Varsinaiselle kesälomamatkalle ei oikein selkeää kohdetta vielä löytynyt.

Kesään on vielä aikaa ja matkakuumetta on hyvä kerätä messuilta tarttuneilla esitteillä.

Matkasuunnittelua
Matkasuunnittelua

Kolme päivää Tukholman parhailla poluilla

Maastopyöräilyn harrastamiseen on hyvät maastot pääkaupunkiseudulla, mutta välillä on hyvä matkata hieman pidemmälle ja saada vaihtelua metsä- ja kalliopolkuihin. Toukokuun puolessa välissä lähdin jälleen MTBCF:n, eli Mountainbike Club Finlandin, matkassa kohti Tukholmaa, jossa edessä odotti kolme päivää ajamista lähialueen maastoissa. Tänä vuonna tiesi jo hieman mitä matkalta odottaa, sillä tein vastaavan reissun myös vuosi sitten. Jälleen kerran Tukholma tarjosi kolme päivää, 12 tuntia ja 120 kilometriä unohtumattomia polkuja upean kesäisessä säässä. Nopea vilkaisu reissuun näkyy Instagram kuvistani.

Päivä 1, Hellasgården ja Solsidan

Matka Itämeren yli kohti Tukholman maastoja alkoi lähestyä loppuaan, kun Viking Gabriella lipui hiljaksiin satamaan. 30 innokasta maastopyöräilijää odottivat jo autokannella, että keulaportti avattaisiin ja pääsisivät viemään tavarat hotellille ennen suuntaamista lähialueen metsiin. Myös tänä vuonna matkan majapaikkana toimi viime vuonna hyväksi havaittu Scandicin Sjöfartshotellet aivan Slussenin nurkilla ja lyhyen ajomatkan päässä laivarannasta.

Laivarannassa ajoporukka jaettiin neljään eri ryhmään ajomieltymysten mukaisesti ja valitsemani ryhmä suuntasi hotellin kautta kohti Tukholman lähialueen luonnonpuistoa, Hellasgårdenia, joka tarjoaa alueen kenties parhaat pätkät ja käydä kääntymässä Solsidanissa. Kun viime vuonna sää oli kolea ja puolipilvinen, paistoi aurinko nyt pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita mukavat 23. Ennen metsään siirtymistä ehti vielä poiketa matkan varrella katselemassa miltä Specialized Concept Storen valikoimat näyttivät.

Ensimmäisenä ajopäivänä valitsin leppoisan ryhmän, joka suuntasi Hellasgårdenin läpi kohti Solsidania, jossa odottaisi lounas, ja sen jälkeen ajettaisiin takaisin Hellasgårdenin maastoja pitkin hotellille. Jyvis veti viiden kuskin ryhmää rauhallisella vauhdilla ja muun muassa A-Traililla ja Area 51:lla pystyi päästelemään omaa vauhtiaan. Aurinkoinen keli ja kuivat kalliot tarjosivat nautittavaa ajettavaa. Kivikkoiset maastot osoittivat myös renkaiden ja ajolinjojen merkityksen, sillä päivän aikana koettiin kolme rengasrikkoa, joista yksi vaati lopulta uuden takarenkaan hankkimisen.

Hellasgårdenisa Solsidaniin ja takaisin
Hellasgårdenisa Solsidaniin ja takaisin: 5 tuntia, 50 kilometiä

Reitti Hellasgårdenin läpi Solsidaniin ja takaisin oli pituudeltaan noin kuusi tuntia, josta ajoaikaa 4 tuntia ja 50 minuuttia. Matkaa kertyi 47 kilometriä 11,6 kilometriä tunnissa keskivauhdilla. Mukavaa ajamista. Takaisin hotellilla olimme lopulta hyvissä ajoin kello 17 aikoihin, kun poikkesimme vielä kaupassa hankkimassa tarvittavia eväitä iltaa ja seuraavia päiviä varten.

Tukholman maastot odottavat
Tukholman maastot odottavat

A-Trailin alkua
A-Trailin alkua

Huoltotauko, kallio voitti renkaan
Huoltotauko, kallio voitti renkaan

Solsidanin asema
Solsidanin asema

Evästaukoja oli noin tunnin välein
Evästaukoja oli noin tunnin välein

Hienoa nummipolkua ja kallioita
Hienoa nummipolkua ja kallioita

Päivä 2, Bogesund

Lauantai oli reissun niin sanottu pitkä päivä ja tällä kertaa lähes kaikki lähtivät tutustumaan uusiin maastoihin läheiseen niemeen, Bogesundiin. Päivä alkoi noin tunnin lauttamatkalla Vaxholmiin, josta oli lyhyt siirtymä Bogesundin merkityille reiteille. Vaxholmiin liikennöi useampia lauttoja, mutta pyörien kuljetustilat vaihtelevat ja paikat jaetaan saapumisjärjestyksessä. Aamulla lautalle tuli hieman kiire ja osa ryhmästä saapui myöhemmällä vuorolla. Muita ryhmiä odotellessa ajoimme muutaman polkupätkän ja pidimme evästauon Bogesundin linnan luona.

Jyviksen ja Kapun vetämässä ryhmässä 16 kuskia nautti singletrack-tyylisistä poluista ja paikoittaisista kalliopätkistä auringon lämmittäessä pilvettömältä taivaalta. Korkeuseroja ei Bogesundin reitillä juurikaan ollut, joten ajo sujui leppoisasti. Rantapolulla näkyi useita majavien kaatamia puita ja osa polusta oli kaatuneiden puiden katkomaa. Päivän aikana koettiin vain yksi tekninen ongelma, joka osoitti että kannattaa pitää repussa ketjun pikalinkkuja, että katkenneen ketjun voi liittää takaisin yhteen.

Bogesund
Vaxholm ja Bogesund: 4 tuntia ja 48 kilometriä

Bogesundissa pyöriteltiin kampia kaikkiaan 4 tuntia ja 48 kilometrin verran, eli 12,5 kilometrin keskivauhdilla. Lounasta varten koukkasimme takaisin Bogesundin linnan alueelle ja Cafe Parkvillaniin, josta aamulla olimme metsään suunnanneet. Ajopäivän pituus oli parin tunnin lauttamatkat mukaanlukien noin yhdeksän tuntia.

Bogesundin linna toimi aloituspisteenä
Aloituspisteenä Bogesundin linna

Tässä ollaan, tänne mennään
Tässä ollaan, tänne mennään

Siirtymä maalaismaisemissa
Siirtymä maalaismaisemissa

Lounastauko pienessä kahvilassa
Lounastauko pienessä kahvilassa

Vaxholmissa riittää ajettavaa
Vaxholmissa riittää ajettavaa

Iltaisin kalustohuoltoa, uusi takavaihtaja
Iltaisin kalustohuoltoa, uusi takavaihtaja

Päivä 3, Hellasgårdenin parhaat

Viimeisen ajopäivän perinne on ollut, että ajetaan läheisen Hellasgårdenin parhaat pätkät ja se tehtiin myös tänä vuonna. Nyt Jusu veti hieman vauhdikkaampaa 11 kuskin ryhmää ja yllättävän hyvin sitä vielä klassikkopätkille riitti energiaa, vaikka väsymyksen kyllä liikkeessä huomasi. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät vohvelit. Ajoa sävytti jälleen muutamat rengasrikot.

Hellasgården
Hellasgården: 3,5 tuntia ja 35 kilometriä

Hellasgårdenin parhaita pätkiä ajettiin kaikkiaan 3,5 tuntia ja matkaa kertyi 35 kilometriä 11,5 kilometrin keskivauhdilla. Metsästä olikin sitten hyvä suunnata hotellin tavarasäilytyksen kautta suoraan laivarantaan ja kohti Gabriellan saunaosastoa.

Aamuinen ajajakokous
Aamuinen ajajakokous

Palanut metsä jo vihersi
Palanut metsä jo vihersi

Vanhoja rakennettuja shoreja
Vanhoja rakennettuja shoreja

Reitit ovat hyvin merkattu
Reitit ovat hyvin merkattu

Ryhmä kasaan ennen teknistä paikkaa
Ryhmä kasaan ennen teknistä paikkaa

Vaativia laskujakin löytyi
Vaativia laskujakin löytyi

Varustautuminen

Useamman päivän reissulle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana aina poikettiin lounaalla. Viime vuoden tapaan itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran pari ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Pankkikortti toimi jokaisessa paikassa, jossa maksaa tarvitsi, mutta kannattaa toki varata mukaan myös kruunuja.

Tavarat ja kolmen litran juomasäiliö kulkivat kätevästi 16 litran Evoc FR Enduro Blackline -juomarepussa, johon mahtui hyvin eväät, varaosat, työkalut, pari vararengasta ja tuulelta suojaava takki. Juomareppuni toimii myös kevyenä suojana, sillä siitä löytyy integroituna selkäpanssari. Tarkempaa listausta juomareppuni sisällöstä voi tarkastella viime vuoden Tofkholm-kirjoituksesta.

Olin lisäksi varustautunut uusilla kevyemmillä polvisuojilla. Specializedin Atlas-polvisuojat toimivat hyvin, eivätkä häiritse ajamista samalla tapaa kuin endurossa käyttämäni Race Facen Ambush -suojat tai viime vuonna käyttämäni 661:n Kyle Straitit.

Matkatavarat pakkasin tänä vuonna 71 litran North Face Duffel Bagiin, joka täyttyi ajovarusteista sopivasti ja sen päälle pystyi kätevästi köyttämään ajorepun siirtymien ajaksi. Uusi laukku olikin hyvä sijoitus, sillä se oli huomattavasti mukavampi kantaa, kuin viime vuonna käyttämäni Varustelekan keikkalaukku.

Tukholman kallioisissa ja juurakkoisissa maastoissa täysjoustomaastopyörä on omiaan ja suurin osa kuskeista olikin matkaan lähtenyt endurohenkisillä 27,5″ tai 29″ -renkailla ja 130-150 mm joustavilla pyörillä. Itselläni alla oli Specialized Enduro Comp 29, eli 29-tuumaisilla renkailla varustettu maastopyörä, joka oli omiaan Tukholman maastoihin. Viime vuonna ajoin saman merkin 29″ Stumpjumperilla, joka ei ollut aivan yhtä kätevä kalliopätkillä. Kalusto toimi koko reissun ajan loistavasti, enkä kokenut yhtään teknistä ongelmaa. Maxxiksen 2,4″ Ardentit kestivät litkutettuina hyvin kallioiden ja kivien haasteet ja pitoa löytyi riittävästi kuivalla kelillä.

Ajokalusto ja kamat pakattuna
Ajokalusto ja kamat pakattuna

Jälkitunnelmat

Kolme päivää Tukholman lähimaastoissa meni jälleen nopeasti ja vaikka ajopäivien aikana vauhti oli sopivan leppoisaa, matka ja pitkät päivät tekevät tehtävänsä, eikä jalat olisi enempää ajamista jaksaneet. Etenkin viimeisenä päivänä jo huomasi, että suurin into reuhata poluilla oli jo käytetty. Tänä vuonna olin saanut hieman enemmän pidempiä lenkkejä alle ennen reissua, joten ajopäivät sujuivat hieman kepeämmin kuin vuosi sitten.

Mutta millaista se ajaminen Tofkholmassa sitten on? Toni Sihvonen tallensi oman ryhmän matkastaan näppärät videot.

Pitkässä retkiajossa voi kohdata vaikka mitä ongelmia, joten olin varautunut matkalle viime vuoden tapaan aika runsain varaosin. Varaosat jäivät onneksi käyttämättä, mutta ajoryhmässäni oli useampia rengasrikkoja ja yksi ketjun katkeaminen. Lisäki toisessa ryhmässä oli hajonnut ainakin hissitolpan vaijeri, sekä vääntynyt takavaihtaja ja sen korvake. Kokonaisuudessaan matka sujui aika pienin vaurioin sekä kaluston että kuskien osalta. Hyvä niin.

Tänä vuonna tuli ajettua enemmän Hellasgårdenissa, mutta uutena alueena Bogesund oli erittäin mukava tuttavuus. Tyrestan kansallispuiston lammasmakkarat jäivät edelleen syömättä, mutta nyt tuli sentään nähtyä toinen palaneista metsistä. Eli Tukholmaan jäi vielä paljon ajettavaa ja eiköhän sinne tule vielä uudestaan lähdettyä. Viimeistään vuoden kuluttua.

Maastopyöräilijoillä on Tukholmassa aivan oma Gröna Lundinsa
Maastopyöräilijoillä on Tukholmassa aivan oma Gröna Lundinsa

Tofkholm: 3 päivää maastopyöräilyä Tukholmassa

Pyöräily on hyvä harrastus ja etenkin matkustaessa sillä näkee kaupunkia paremmin kuin kävellen, etenkin jos kaupunki on yhtä hyvin suunniteltu pyöräilyä ajatellen kuin Tukholma. Mutta kun alle laitetaan maastopyörä ja mukana on MTBCF:n väkeä, jää kaupukiarkkitehtuurin ihailu vähemmälle, mutta sitä enemmänkin tulee koettua upeita polkuja ja kallioita. Helatorstain pitkän viikonlopun vietin Tofkholmassa, eli pyörän kanssa Itämeren yli ja kolme päivää ajelua pitkin Tukholman lähialueiden polkuja ja kallioita hyvässä seurassa.

Päivä 0: Gabriella

Matka kohti Tukholman maastoja alkoi keskiviikkoiltana, kun porukka lastautui maastopyörien kanssa Viking Line Gabriellaan. 34 pyöräilijää tavaroineen oli aikamoinen näky Katajanokan terminaalin edessä ja ajaessa letkassa autokannelle. Pyörät nippuun ja kohti buffetia, tankkaus seuraavaa päivää alkakoon. Matkan aikana oli hyvä myös speksata tulevien päivien reittejä. Laivamatkalle oli ennustettu tuulta ja kyllä se laiva kivasti keinutti.

Autokaistalta laivaan

Pyörien niputus

Päivä 1: Hellasgården

Ensimmäinen ajopäivä alkoi rantautumisella Ruotsin maaperälle, jakaantumisella neljään ryhmään ja laukkujen viemisellä hotellille. Tänä vuonna hotellina toimi Sjöfartshotellet, joka on Slussenin lähistöllä, eli sopivan ajomatkan päässä laivalta. Valitsemani ryhmä suuntasi hotellilta kaakkoon, Tyresöhön päin, viileähkössä ja puolipilvisessä kelissä. Lämpöasteita oli noin 9.

Lyhyen siirtymän jälkeen saavuimme niitylle, josta hyvin puihin maalilla merkitty reitti alkoi. Huomasi hyvin, että edellisinä päivinä oli satanut runsaasti, sillä mutaa ja vesilammikoita riitti. Maxxiksen 2,4″ Ardentit toimivat renkaina hyvin liukkaassa juurakossa. Liukkaus teki reitistä vielä hieman haastavamman, kuin se olisi muuten ollut, mutta hauskaa pätkää silti.

Ajopäivä muodostui lopulta noin 6 tunnin pituiseksi, josta ajoaikaa oli noin 4 tuntia ja noin 50 kilometriä siirtymät mukaan lukien. Ensimmäinen päivä näytti, mitä muut päivät tulisivat olemaan, eli ajamista noin tunti, jonka jälkeen joko evästauko tai lounas. Lounas nautittiin Tyresön linnan alueella olevassa kahvilassa. Pankkikortti toimi kätevästi, mutta annosten kanssa oli pientä säätämistä. Kaikki kyllä saivat syötyä ja vesivarastot täydennettyä. Paluumatkalla ajoimme hieman parempia kallioisia pätkiä ja ilmeisesti myös Area 51:stä ja Roswelliä. Matka 50,4 km, keskinopeus 11,9 km/h, ajoaika 4:12:23 tuntia, kesto 4:47:18 tuntia.

Hotellille saavuimme takaisin klo 18 aikoihin ja lyhyen pyörähuollon jälkeen oli hyvä suunnata saunaan ja päivälliselle. Vietnamilainen ravintola lyhyen kävelymatkan päässä tarjosi loistavaa riisinuudelia kanalla.

Reitit olivat merkitty selkeästi

Tankkaus on tärkeä osa ajoa

Suunnistustauko

Tyresön linnaan lounaalle

Olet tässä

Huoltotoimia metsässä

Tukholmaa ehti ihailla vain etäältä

Päivä 2: Knivsta – Uppsala

Toisena päivänä, eli niin sanottuna pitkänä päivänä, valitsemani ryhmän suuntana oli Lunsen Uppsalan lähistöllä, jonne ajettaisiin Knivstasta. Muut ryhmät lähtivät Södertäljeen ja Hellasgårdenin maastoihin. Junan kanssa oli alkuun hieman säätämistä, sillä Uppsalan suuntaan kulkeva juna ei lähtenytkään Stockholm Södran rautatieasemalta, vaan meidän piti vaihtaa siihen Karlbergin asemalla. Pyörän kanssa junassa liikkumisessa on lisäksi hyvä tietää, että Stockholm Centralille ei pyörillä ole asiaa. Muutenkin Tukholman junat eivät olleet kovin hyviä pyöränkuljetusta ajatellen verrattuna VR:n Flirt-juniin.

Ennakkoon perjantaiksi oli lupailtu sadetta, mutta onneksi ennusteet ja keli muuttuivat, eikä lyhyitä sadekuuroja lukuun ottamatta vettä taivaalta näkynyt. Toki, mutaa ja liukkaita juuria riitti myös perjantaina, mutta nyt polut olivat tasaisempaa kangasmaastoa. Keli oli viileä, vain noin 7 astetta, mutta metsässä ei pahemmin tuullut. Ajopäivälle kertyi pituutta 11 tuntia, josta hieman yli pari tuntia siirtymiseen junalla. Metsässä ajoa oli noin 4 tuntia ja 45 kilometriä. Matka 44,3 km, keskinopeus 11,8 km/h, ajoaika 3:44:45 tuntia, kesto 4:02:06 tuntia. Ajoporukan GPS-jälki Stravassa.

Pyörähuoltoa aamulla

Ryhmiin jakaantuminen

Välillä oli lyhyitä tiesiirtymiä

Lunsentorpetin makkarapaikka

Hyvin nousee

Vauhti vapaa pätkien jälkeen odoteltiin loppuryhmää

Hieman haastavampi pitkospuu kuolleessa metsässä

Kosteikon palautusprojekti

Lunsenin reitit olivat hyvin viitoitettu

29″ kiipesi helposti tekniset nousut

Pitkänä päivänä energiat kävivät vähiin

Päivä 3: Hellasgården

Viimeinen päivä ennen laivalle suuntaamista ajettiin Hellasgårdenin maastoissa, Nackan luonnonpuistossa, jossa ajelimme osittain jo ensimmäisenä päivänä. Päivä valkeni aurinkoisena ja kohtalaisen lämpimänä, 14 asteen tuntumassa. Ei tullut otettua lyhyttä ajopaitaa turhaan mukaan. Polut ja kalliot olivat nyt huomattavasti kuivemmat, kuin torstaina, vaikka jotenkin vetäjämme läskipyörä löysi mutaa ihan riittävästi reitille.

Hellasgårdenin maastoista löytyvät Tukholman lähialueen parhaat polut, eivätkä ne ajamalla lopu kesken. Suurilta osin ajamamme pätkät olivat lyhyitä kallionousuja ja laskuja peräjälkeen, eli hauskaa teknistä ajamista. Etenkin A-trail oli mainiota kalliota ylös-alas pätkää. Kunpa Helsingin keskuspuistossa olisi samanlaisia pitkiä kalliopolkuja. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät pannukakut. Yllättävän hyvin sitä jaksoi klassikkopätkät vielä ajella, vaikka väsymys sekä tuntui että näkyi ajossa. Kallioilla kierrettiin noin 4 tuntia ja 35 kilometriä. Matka 34,3 km, keskinopeus 10,9 km/h, ajoaika 3:08:29 tuntia, kesto 3:49:07 tuntia. Ajoporukassa reitti merkittiin kätevästi Stravaan.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, joten kolmen jälkeen oli aika suunnata hakemaan laukut hotellilta ja ajaa takaisin laivaan.

Aamun ajajakokous

Lähellä keskustaa, mutta silti aivan metsässä

Vauhdikkaita laskuja

Mastoilla

Joskus tie nousee pystyyn

Fatbike kiipesi helposti haastavat nousut

Maisemat kallioilta olivat mainiot

Takaisin laivaan

Varustautuminen

Useammalle päivälle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Myös energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana poikettiin kahvilla tai syömässä. Itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Yleensä pankkikortti toimi, mutta kannatti varata myös kruunuja mukaan.

Tavarat ja 3 litran juomavarastot kulkivat kätevästi Evocin Stage 12l:ssa, johon mahtui hyvin myös varaosat, työkalut, pari vararengasta ja sään mukaan sadevaatteet tai tuulelta suojaava takki. Aivan tyytyväinen en kyllä ollut repun istuvuuteen verrattuna aikasempaan CamelBak M.U.L.E:een , sillä olkahihnat painoivat.

Juomarepussa mukana kulki:

  • Kuusiotyökalu ja 2-8mm+ torx kärkinen avain
  • Varasisärengas tai kaksi
  • Rengasraudat
  • Takavaihtajan korvake+kiinnitys hilppeet
  • Pumppu
  • Iskaripumppu
  • Ketjutyökalu
  • Pätkä ketjuja ja pikalukkoja ketjuun
  • Rattaanpultteja ja vastakappaleita
  • Sekalaisia pultteja, esim. satulatolppaan, jarruihin
  • Nippusiteitä, rautalankaa
  • Satulatolpan panta
  • Veitsi, esim. Leathermanin monitoimityökalu
  • Ilmastointiteippiä, jolla voi paikata vaikka revenneen ulkorenkaan
  • Ompelutarvikkeet, kalastajanlankaa ja nahkaneula
  • Pinna-avain ja pinnoja+nippelit
  • Paikkoja, liimaa, hiekkapaperia
  • Ensiapupakkaus, kyypakkaus, punkkipihdit
  • Hammasharja, rätti, ketjuöljy
  • Nenäliinoja
  • Säädetty takavaihtaja ja vaihdevaijeri
  • Jarrupalat
  • Klossit ja kiinnitysruuvit

En yleensä ole lenkeillä käyttänyt suojia, mutta Tofkholmaan mukaan lähti 661 Kyle Strait -polvisuojat, jotka ovat odottaneet hyllyssä käyttöä muutaman vuoden. Maasto on etenkin Hellasgårdenissa samantyylistä kalliopolkua kuin paikoitellen Helsingin keskuspuistossa, joten polvisuojat ovat hyvä olla. Yllättävän hyvin suojien kanssa pystyi ajamaan ja ne pitivät viileässä kelissä polvet lämpiminä. Olisivat voineet tosin olla hieman kevyemmät.

Ajokaluston osalta itsellä on 29-tuumainen Specialized Stumpjumper FSR Comp, joka kiipesi kätevästi kallioita ja rullasi juurakoiden yli. Ajoporukan kalusto oli pääasiassa täysjoustoja 120-160mm joustomatkalla ja vaihtelevasti 26″ ja 27.5″ -rengaskoolla. 29-tuumaisia oli muutamia, sekä kaksi fatbikea. Fatbiket menivätkin kepeän näköisesti mudassa ja kallioilla. Merkeistä Santa Cruz, Pivot ja Specialized taisivat olla enemmistössä. Pyörästä ei Tofkholmassa ajaminen jää kiinni.

Stumpjumper FSR Comp 29

Evoc Stage 12l ja tavarat

Jälkitunnelmat

Kolmipäiväinen ajoreissu Tukholmaan sujui mainiosti ja oli kiva ajaa uusia ja hyviä baanoja mahtavassa seurassa. Tukholman poluista jäi myös visuaalista muistikuvaa, kun eräs ryhmässäni ajanut kuvasi toimintakameralla ja teki hienot videokoosteet ajopäivistä. Ennen Tofkholmaan lähtöä itseä hieman arvelutti, miten kevätkuntoisena jaksaisi ajaa pitkiä päiviä ja miten paikat kestäisivät, mutta yllättävän hyvin jaksoin myös viimeisenä päivänä. Vauhtihan ei sinällään ollut kova ja kaikkia odoteltiin, mutta päivät tekevät tehtävänsä. Kuulemma neljä pidempään lenkkiä olisi ollut hyvä saada pohjalle, mutta en keväällä ehtinyt kuin pari pidempää maastolenkkiä ajamaan.

Olin varautunut matkalle kohtalaisin varaosin, mutta niitä ei tarvittu. Omassa ajoryhmässäni oli vain pari teknistä taukoa kolmen päivän aikana, kun takavaihtajan korvake katkesi ja jarrukahvan pultti korvattiin nippusiteellä. Aikaisempina vuosina Tukholmassa on kuulemma hajonnut mitä erikoisimpia kohtia fillarista, joten varautuminen pahimpaan kannattaa. Riittävä varautuminen näkyi myös mukanani olleessa tavaramäärässä, Brittiläinen 80-100 litran keikkalaukku täyttyi sopivasti, mutta ei se kyllä mukava ollut kantaa.

Tukholmaan jäi vielä paljon ajamattomia polkuja ja muun muassa kuollut metsä jäi näkemättä, sekä lammasmakkara syömättä Tyrestan kansallispuistossa. En kyllä ymmärrä, miksi en ole aikaisempina vuosina Tofkholmaan lähtenyt, mutta nyt kyllä pitää pyrkiä lähtemään matkaan seuraavina vuosina. Tukholman lähialueen reitit ovat hyvin merkittyjä, että teoriassa sinne voisi tehdä myös kesälomamatkan itsenäisesti.