Nintendon The Legend of Zelda -pelisarjan pelit ovat legendaarisia ja pelaajat ovat saaneet nauttia toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevästä pelisarjasta jo NES-aikakaudesta lähtien. Sarjan uusin osa The Legend of Zelda: Twilight Princess oli yksi Wii-konsolin avajaisnimikkeistä ja jatkaa mainion pelisarjan perinteitä.
Twilight Princess vie pelaajan jälleen Linkin saappaissa pelastamaan Hyrulea ja siinä riittääkin tekemistä. Zeldojen suurin anti on aina ollut kiehtova tarina ja tunnelma, joka vie mukanaan ja usein huomaakin unohtuneensa pelin äärelle useammaksi tunniksi. Pelin juoni etenee suhteellisen soljuvasti eikä jumiutumistilanteita pääse syntymään. Pääjuonen lisäksi voi haluamansa mukaan suorittaa välitehtäviä ja sydämen palojen metsästystä. Peli hyödyntää hyvin Wiimoten ominaisuuksia esineiden käytössä ja taisteluissa, mutta ei peliteknisesti tarjoa Wii:n ohjausmekaniikkaa lukuun ottamatta mitään erikoista.
Aikoinaan kaksiulotteiset Zeldat siirtyivät Nintendo 64:n aikakaudella The Legend of Zelda: Ocarina of Time -pelin myötä kolmiulotteiseen maailmaan ja tämä toi mukanaan sekä uusia mahdollisuuksia että tyypillisiä ongelmia kameran kanssa. Kolmannen osapuolen näkökulmasta toteutettujen toimintapelien yleisin ongelma on juuri kameran liikkuminen suhteessa pelaajaan. Vaikka Twilight Princessissä kameraa joutuukin alituiseen kohdentamaan haluttuun suuntaan, toimii se kuitenkin jouhevasti eikä juurikaan haittaa toimintaa. Vastaavasti Hyrulen sankarimme ohjaaminen haluttuun suuntaan tuottaa välillä ongelmia, mutta onneksi epäonnistumisista rangaistaan lempeästi. Enää ei olla NES-aikakaudella ja pelaajat ovatkin kaltaisiani pullamössöjä, jotka haluavat nauttia pelaamisesta, eivät kiroilusta.
Twilight Princess -peliä on kehuttu ja se on saanut huippuluokan arvosteluita, eikä suotta. Peliä on myös kritisoitu etenkin vanhanaikaisen grafiikan osalta, sillä peliä kehitettiin alunperin GameCubelle ja pelimoottorin pohjana onkin cel-shading-grafiikkaa käyttävän The Wind Wakerin pelimoottori. Eikä grafiikka toki Xbox 360 tai PS3 -pelien tasoista teräväpiirtoa ole jo yksistään Wiin teknisten rajoitusten osalta. Grafiikka on kuitenkin aivan hyvää ja mikä tärkeintä, pelattuus ja viihdearvo ovat kohdallaan.
Ostin The Legend of Zelda: Twilight Princess -pelin samaan aikaan Wii-konsolin kanssa, mutta onnistuin säilyttämään pelin muoveissa viime viikonloppuun asti. Peli olikin hyvää ajanvietettä syysflunssaa tapettaessa ja pelattavaa riittää: tähän mennessä pelitunteja on noin 30 ja olen pelannut pelistä kolme neljännestä. Olen tosin metsästänyt sydämiä ja välitehtäviä, enkä yleisestikään ole kovin nopea pelaaja. Hitaasti hyvä tulee.
Päivitys, 19.10.2008:
Hyrule on viimeinkin pelastettu! Hieman siinä kestikin, sillä pelitunteja kertyi kokonaisuudessaan hiukan yli 50. Loppua kohden pelitehtävät ja etenkin tietyt Linkin ohjaukseen liittyvät asiat alkoivat jo hieman painamaan, mutta pelin juoni ja mielenkiinto kantoivat loppuun asti. Vaikka pari välitehtävää jäikin vielä suorittamatta, sekä muutama sydän löytymättä, löytyy Twilight Princess jatkossa vain pelikotelosta.
