Lyhyempiä mainoskatkoja entistä tiheämmin

Televisionkatsojat ovat jo varmasti huomanneet, että vaikka uusi laki televisiomainosten esittämisestä tuli voimaan toukokuun alusta, on ohjelmien välissä ollut normaalia enemmän katkoja jo jonkin aikaa. Mainoksia saa siis lähettää aikaisempaa useampina mutta lyhyempinä mainoskatkoina ja tuotesijoittelu maksua vastaan sallitaan tietyissä ohjelmatyypeissä.

”Televisiossa esitettävissä elokuvissa sallitaan yksi katko kutakin 30 minuutin ohjelmajaksoa kohden aikaisemman 45 minuutin asemesta. Muissa ohjelmissa ei enää vaadita 20 minuutin yhtenäistä ohjelmajaksoa. Mainonnan määrä eli 12 mainosminuuttia täyttä ohjelmatuntia kohden pysyy ennallaan. Uutena asiana lakiin tulee mainosten lähettäminen jakamalla ruudun kuvatila ohjelman aikana. Tällöin mainokset tulee selkeästi erottaa varsinaisesta ohjelmasta.” – LVM:n tiedote

Osaltaan ymmärrän televisioyhtiöitä, jotka rahoittavat toimintaansa mainosten myynnillä ohjelmiin, mutta satunnaisena televisionkatsojana uudet pätkityt ohjelmat eivät kyllä paljoa naurata. Netissä onkin ollut asiasta foorumeilla keskustelua ja yhtenä ratkaisuna asiaan on ärsyttävien mainosten kiertäminen nauhoittavalla digiboxilla, kuten Jasmo asian esittää. Katkojen määrän lisäksi ihmetyttää myös mainosten sijoittelu, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Esimerkiksi mielestäni katko juuri ennen elokuvan lopputekstejä on aika erikoinen valinta. Ilmeisesti mainosminuuttimäärä oli vajaa tavoitteista. Toisaalta entistä tiheämmät katkot tarjoavat paremman alusta kanavapujottelulle.

No, kohtahan sitä kaikki katsottava sisältö on kuitenkin maksukanavilla. Moottoriurheilun osalta tänä vuonna hävisivät suorat Moto GP ja Super Bike -lähetykset, mutta toisaalta myös Kyllönen Formula 1:n jälkilähetyksistä: lähes win-win -tilanne. Myös jääkiekko ja jalkapallo ovat hävittyjä pelejä, vaikka niitä en MM-kisoja lukuun ottamatta katsokaan. Elokuvatkin ovat uusintoja vuosilta kinoprojektori ja nitraattifilmi, joten mitä jää jäljelle? Ylen Avara luonto ja Jarmo Heikkinen.

Konsoliperhe sai täydennystä PlayStation 3:lla

Lupasin itselleni, että kun saan diplomityöni valmiiksi, löytyy hyllystä sen jälkeen PlayStation 3:n. Ja koska työ päätyi viime viikolla tulostukseen ja sitomoon, piti kaupasta hakea se konsolikin. Konsolinetistä mukaan lähti maksun jälkeen 120 GB:n PlayStation 3 Slim kahden pelin kanssa. Alkuun jos hakkaisi Uncharted: Drake’s Fortunen ja sitten elämöisi Heavy Rainin parissa, joka vaikuttikin aika ovelalta, kun nopeasti testasin. Pelilistalla on myös monta mainiota peliä hankittavana kuten Batman – Arkham Asylum, God of War III ja Uncharted 2: Among Thieves.

PlayStation 3:ssa on pelaamisen lisäksi myös mainiot ominaisuudet mediasoittimena toimimiseen ja PS3 Media Server pelittääkin mainiosti. Kokonaisuutena PS3 on paljon parempi mediatoistin kuin Xbox 360:ntä, joka ei osaa tekstityksiä ja puhisee kuin pieni höyryveturi. PS3 vastaavasti on hiljaa kuin sähköauto ja on huomattavasti miellyttävämpi myös käyttöliittymän osalta. Mediatoiston osalta on hieman harmillista, että PS3 ei tue 802.11n -tekniikka langattoman verkon osalta, eli bitit joutuvat tyytymään 54 Mbps vauhtiin, joka pakottaa liittämään konsolin piuhalla kotiverkkoon, jos aikoo HD-tason videoita katsella.

PS3:n Sixaxis-ohjain on Xbox 360:n ohjaimeen verrattuna hieman rimpulampi (kevyempi ja sirompi) ja napit ehkä huonommin sijoitetut. Mielestäni X0:n ohjaimessa on tatit ja liipaisimet paremmin sijoitettu ja muotoiltu, mutta kyllä Sixaxis-ohjaimeenkin tottuu. Heavy Rainissa oli hyvin hyödynnetty myös ohjaimen liiketunnistusta. Vakiona oleva akku on myös kiva lisä, kun X0:n ohjaimeen se pitää hankkia erikseen tai käyttää paristoja. Latausjohto saisi vain olla pidempi, mutta koska se on normaali USB-piuha, voi väliin liittää jatkojohdon.

Ohjain- ja pelirintamalla on muutenkin odotettavaa, sillä PlayStation Move on varmasti ovela, jos sitä osataan peleissä järkevästi hyödyntää. Lisäksi saa nähdä, raaskiiko sitä ostaa Gran Turismo 5:n ilmestyessä kunnon ratin eli Logitechin G25/G27:n, koska vaikka autopeleistä pidän, ovat parhaat ajopelit PC:llä, jota ei tällä hetkellä taloudesta löydy, joten kallis ratti vain GT 5:sta ja konsolirälläystä varten on hieman ylilyöntiä. Kuulemma peli taittuisi hyvin padillakin, tai ehkä Logitechin Driving Force GT tai vastaava olisi kätevä. Sekin on varmasti parempi kuin Microsoftin Wireless Racing Wheel, vaikka pelittääkin mainiosti Forza 2:ssa. Hyllyt alkavat lisäksi kohta täyttymään näistä konsolivarusteista, mutta onneksi tilaa vielä riittää.

Pleikkarin hankinnan jälkeen taloudesta löytyy nyt uuden sukupolven konsoleista jokainen: Wii, Xbox 360 ja PlayStation 3. Lisäksi laatikosta löytyy Xbox, joka on ollut kylmänä useamman vuoden. Pelaaminen on viime aikoina jäänyt hieman vähemmälle, mutta eiköhän tässä jatkossa ole paremmin aikaa pelaamisen urheilun välissä, kun yhdeksän vuoden uurastus on viimeinkin saatu pakettiin.

HTML-teknologian hyödyntäminen Web-sovelluksen prototypoinnissa

Alkutalvi ja kevät on ollut kiireistä aikaa, mutta viimeinkin pitkäjänteinen työ tuottaa tulosta ja sain viime viikolla valmiiksi diplomityöni. Jee. Kun diplomityön aihe on ”HTML-teknologian hyödyntäminen Web-sovelluksen prototypoinnissa” (työ Lutin julkaisujärjestelmässä), voi helposti aavistella mitä työ käsittelee, eikä varmasti kovin paljon harhaan mene. Tarkemmin ottaen työ sisältää asiaa prototypoinnista hieman laajemmin sovelluskehitysprojektin kokonaisuuden näkökulmasta.

Kokonaisuutena työ pohjaa viime syksynä tekemääni kandidaatin työhön, jossa käsittelin aihetta hieman laajemmin ja pintapuolisemmin. Tuolta perustalta oli helpohkoa jatkaa diplomityössä ja kohtalaisen nopeasti se työ lopulta valmistuikin, mutta vaati useita iltoja töiden jälkeen puurtamista ja useampia viikonloppuja aherrusta. Lisäksi viimeinen viikko, kun työ oli jo saanut painoluvan ja muutamia kommentteja ohjaajilta, meni aika lailla dippaa ajatellen ja viimeistellen. Tekstin hiomista, pilkkujen viilaamista ja kirjoitusvirheiden etsimistä. Tuntui, että viimeistely, byrokratian anomusten täyttäminen ja dipan sitomoon saattaminen oli paljon raskaampaa, kuin varsinaisen työn kirjoittaminen.

Tulostuksen, sidonnan ja yliopistolle toimittamisen osalta hoiti Lappeenrantalainen Saimaprint homman hyvin kokonaispakettina. Helpotti paljon aikataulutusta, kun työtä ei tarvinnut luottaa postin harteille tai lähteä itse sitä viemään. Hinnat olivat muistaakseni: mustavalkosivu 0,1e; värisivu 0,7e; sidonta 22,5e/kirja; toimitus yliopistolle 20e; käsittely- ja postikulut jotain. Eihän toi halpaa touhua ole, mutta enemmän sitä olisi palanut rahaa ja aikaa, jos olisi etsinyt halvimman vaihtoehdon ja ajellut yhtenä päivänä vajaat 600 km:iä.

Diplomityössäni käsittelin käyttöliittymän ja sen toiminnallisuuksien prototypointia projektin eri vaiheissa. Alkuosa oli teoriaa eri menetelmistä ja teknologioista, ja käytännön osuudessa käytin mallina viime vuonna ollutta projektia, jonka aikana sovelsin eri prototypointimenetelmiä sovelluksen määrittelyssä, suunnittelussa ja toteutuksessa. Eli alkuun piirtelin paperille hahmotelmia miltä sovellus voisi näyttää ja myöhemmin toteutin käyttöliittymästä mallin HTML:llä. Ihan opettavainen projekti kaikin puolin, jossa myös käytettiin itselleni uusia JSF-teknologioita.

Oikeastaan pitää kiittää tutkintorakenneuudistusta, joka tavallaan pakotti valmistumaan ”Wanha tutkinto valmiiksi” -aikataulussa, johon nähden sain kaiken valmiiksi hyvissä ajoin. Koska 31.7.2010 päivämäärän jälkeen voi valmistua vain uuden kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaan ja mahdollisesti lisäkursseja suorittaen, on tänä keväänä ja kesänä erityisen paljon valmistuvia. Itsekin olen diplomityötä hautonut useamman vuoden, mutta se vain vaati kunnollisen määräajan, johon mennessä se oli saatava valmiiksi.

Hieman kiireinen aikataulu tosin vaikutti myös työn tieteelliseen laatuun, sillä näin jälkeenpäin kun työtä lueskelee ja katselee, huomaa miten aihetta olisi voinut paremmin ja kattavammin käsitellä. Etenkin käytännön osuuteen olisi voinut lisätä tarinaa prototypointiprosessista ja toteutetuista malleista. No, työ on nyt kuitenkin tehty ja vaikka kaikki tietous ei kansien väliin päätynytkään, on se korvien välissä tallessa. Lisäksi työ ei nyt mitään järisyttävän uutta asiaa tuo prototypoinnista esille, vaan karkeasti sanottuna on katsaus miksi ja miten asioita voi projektissa mallintaa. Kyllähän kaikki tietää, että kynällä ja paperilla on helppo piirrellä kuvia sovelluksesta ja HTML:llä saa paljon aikaan nopeasti verrattuna Java-toteutukseen.

Kandidaatintyöni tapaan kirjoitin myös diplomityön LaTeXilla ja kirjoitusprosessiin soveltuu samat sanat kuin kesälläkin:

Vaikka aivan mutkatonta ei työskentely ollutkaan, oli kirjoittaminen helppoa ja muotoiluihin ei tarvinnut erikseen panostaa. Etenkin viitteiden ja viittausten hallinta oli erittäin kätevää BibTeX:llä: valmiit viitetiedot sai suoraan liitettyä muun muassa ACM:stä ja IEEE Xploresta. Vastaavasti oikoluvun puute teetti hieman lisätyötä ja taulukoiden, sekä kuvien joustava sijainti tekstin seassa hieman ärsytti.

Oikeastaan oli kohtalaisen turhaa kirjoittaa työ LaTeXilla, kun työssä ei kaavoja ollut, mutta kun kerran alkuun oli päästy, niin pitäähän se loppuun asti vängätä. LaTeX-mallipohjaa piti vielä hieman jalostaa muun muassa viiteluettelon, tiivistelmän ja nimiölehden osalta ja pitää siitä julkaistava versio jossain vaiheessa muistaa kasata. Kaikkien kuvien sijoittelu, oikoluku ja työvaiheessa kommentointi ja merkintä olisivat olleet paljon helpompia esimerkiksi Wordilla. Tosin nyt LaTex mahdollisti versionhallinnan ja kirjoittamisen riippumatta käytettävästä koneesta.

Diplomityön valmistuminen päättää myös yhden aikakauden elämässäni. Opiskeluaika on ihmisen elämään suuresti vaikuttava ajanjakso ja ainakin itsellä se tarjosi mukavia hetkiä, uusia ystäviä ja tietenkin paljon uuden oppimista. Hieman ikävä totuus kuitenkin on, että kaikki loppuu aikanaan ja on aika suunnata kohti uusia haasteita. Eiköhän se yhdeksän vuotta opiskelijana ole riittävästi, josta tosin vuosi aikalailla tyhjäkäynnillä ja pari vuotta töissä. Melkein varmaa kuitenkin on, että opiskelut eivät tähän jää, sillä elämä on jatkuvaa uuden oppimista.

Vielä tosin on edessä kypsyysnäytteen kirjoittaminen ja diplomityöesitelmän pitäminen, mutta kunhan työ arvostellaan 5.5.2010 ja saan paperit kouraan 28.5.2010, ovat opiskelut tältä erää paketissa. Paljon se vaati, mutta paljon se antoikin.

Lisäys: 18.7.2010:
Loppujen lopuksi työni sisälsi 65 sivua, 15 kuvaa, 3 taulukkoa, 43 viitettä ja 0 liitettä. Eli kohtalaisen tiivis katsaus aiheeseen, mutta ilmeisen onnistunut, ainakin työn tarkastajien mielestä, sillä arvosanaksi muodostui kiitettävä (5). Työn lausunnossa kehuttiin sujuvaa näkökulman vaihtoa prototypoinnista web-sovelluksiin ja itse toteutettuun sovelluksen prototypointiin, työn tasapuolisuutta, johdonmukaisesti etenevää kokonaisuutta ja mallikasta lähdekirjallisuutta ja sen käyttöä. Arvostelun osa-alueet muodostuivat seuraavasti:

  • Työn tulokset: 5
  • Tekijän itsenäisyys, omintakeisuus ja aikataulun hallinta: 5
  • Esityksen johdonmukaisuus ja huolellisuus: 4
  • Kieliasu: 5
  • Kirjallisuuden valinta ja käyttö: 4

Päivän linkit 31.3.2010

Fast Motors elämysvuokraamo: kokemuksia, ylellisyyttä ja autoja

Autot ovat useille ihmisille vain väline päästä paikasta A paikkaan B, toisille ne ovat lähes elämääkin suurempia tunteita herättäviä kapistuksia ja toisille jotain siltä väliltä. Itse olen jotain siltä väliltä: autolla ajamisesta on kiva nauttia, mutta loppupeleissä se on käyttöesine. Oikeastaan tallista pitäisi löytyä useampia autoja, käyttöauto ja harrasteauto, mutta kunhan ensin saisi edes autotallin polkupyörälle.

No asiaan. Muutama viikko sitten sain puhelinsoiton Fast Motors elämysvuokraamosta, ja koska kuka nyt ei haluaisi urheiluautoja koeajaa ilmaiseksi, niin sovittiin aika esittelyyn ja koeajoon. Fast Motors tarjoaa siis erilaisiin moottoroituihin laitteisiin liittyviä elämyksiä ja valikoimista löytyy muun muassa Porscheja, Ford Mustang GT, Chevrolet Corvette C6, Hummereita, Nissan 350Z ja urheiluautojen lisäksi limusiineja, moottoripyöriä, asuntoautoja, vesijettejä, mönkijöitä, moottorikelkkoja ja vaikka mitä. Pajalla näytti olevan lisäksi autenttinen englantilainen musta taksi.

Esittelytilaisuus pidettiin Viikinmäessä Helsingissä, johon Lahdesta alkujaan aloittanut yritys on laajentunut noin vuosi sitten. Ihan siisti paikka, siinä Porsche-myynnin vieressä. Alkuun hieman kartoitusta mikä kiinnostaisi, kahvia kuppiin, vuokratarjonnan, -hintojen (jäsen ja ovh) ja paikan esittelyä, jonka jälkeen päästiin asiaan, eli koeajoon. Tällä kertaa oli koeajattavana joko Ford Mustang GT tai Hummer H2. Mukavalta esittelijätytöltä mussen avaimet ja vaihde päälle.

Mukavasti oli taivaalta ripotellut ja ripotteli lunta, joten 300 hv:n 4.6 litraisen V8 -moottorisen Mustangin kanssa piti olla hieman varovainen liikennevaloista lähdettäessä, sillä hieman ärhäkkäästi tuntui kaasuun vastaavaan ja perää rinnalle puskevan, vaikka laiskan tuntuinen hieman olikin. Mukavan pehmeästi se musse kulki, painavan valtamerilaivan luonteella, mutta on ilmeisesti hieman sellainen työssä käyvän näyttöpeli kuin ratapäivärassi, joten automaattivaihteisto tuntui olevan aikamoisen kumilenkin päässä. Lyhyessä koeajossa ehti juuri käydä Kehä I:llä Kivikon risteyksessä pyörähtämässä, joten ”vauhdin” tuntuakin sai: ei tuntunut missään ja mittaria piti katella, ettei sakoille lipsauttanut. Sitten vain takaisin ja auto parkkiin. Kunnon koeajo vaatisi kyllä mutkaisemman tien ja enemmän pitoa. Harmillisesti en muistanut napata kuvaa todisteeksi.

Esittelytilaisuuden lopuksi vielä kyseltiin tunnelmia ja olivathan ne hyvät, harvoin sitä urheiluauton rattiin pääsee tunnelmoimaan, että lompakosta löytyisi tuohta enemmänkin. Lisäksi tietenkin kerrottiin, paljonko jäsenyys maksaisi, olin ilmeisesti kelvollinen jäsenehdokas, mutta tällä hetkellä kyseinen n. 3000 euron ikuisuusjäsenmaksu ja lisäksi 175 euron vuosimaksu eivät aivan tarpeeksi houkuttaneet, että olisin mukaan lähtenyt. 3-6 kertaa vuodessa järjestettävät tapahtumat ja kohtuuhintaiset jäsenhinnat vuokraukseen olisivat kyllä kiinnostaneet, eikä vuosimaksukaan jäsentapahtumat huomioiden nyt niin, mutta alkupanostus käyttötarpeisiin nähden, ”olisihan se kiva testata autoja”, oli hieman turhan tyyris.

Toisaalta, jäsenyys on ”omaisuutta” ja myytävissä, ja Huuto.netissä näytti muutamia Club Fast Motors -jäsenyyksiä olevankin kaupan. Netistä löytyy myös juttua vastaavanlaisesta, konkurssiin menneestä, Rental -erikoisautovuokraamosta, jonka jäsenet pääsivät siirtymään entisen työntekijän perustemaan kilpailevaan Fast Motors -yritykseen. Kyseessä kuitenkin eri yritykset, mutta arvostelevaa sanaa Fast Motorsistakin löytyy. Tiedä sitten, nettijutut ovat aina nettijuttuja.

No, ihan hyvältä se oma Audikin Viikistä pois ajaessa tuntui, jämäkämpi kuin musse ja sentään keppivaihteet, joita hämmentää. Esittelystä sai mukaansa 150 euron lahjakortin vuokraamoon, mutta aika suolaiseksi vuokraushinnat ovh-hinnoilla alennuksen kanssa jäävät, joten saa nähdä tuleeko tuo käytetyksi. Pelkkää autovuokrausta enemmän tosin kiinnostaisi ratapäivät asfaltilla tai hiekalla ja motocross-pyörällä olisi kanssa kiva huristella. Moottoripyöräkortti onkin hankintalistalla (lue: kun löytyy asunto autotallilla pyöriä varten) ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Uuden libvoikon myötä mozvoikko toimii ilman säätämistä

Libvoikosta julkaistiin jokin aika sitten 2.3-rc1 -versio, jossa päästiin eroon Glib ja Malaga -kirjastojen riippuvuuksista ja täten libvoikon käyttäminen helpottui ainakin Mac OS X:ssä. Jaettujen kirjastojen käyttö kun on OS X:ssä hieman vaivalloista ja aikaisemmin libvoikkoa käyttävä Firefoxin mozvoikko-lisäosa vaati, että libvoikon tarvitsemat kirjastot sijoitettiin kääntöaikaiseen hakemistoon (/usr/local/lib). Nyt kun libvoikko ei ylimääräisiä kirjastoja vaadi, näytti mozvoikko toimivan suoraan laatikosta ilman erillistä säätämistä.

Uutta versiota mozvoikosta kääntäessäni lisäsin (lue: tein diffit) myös OS X:ään liittyvää asiaa Readme.buildiin ja poistin nyt tarpeettoman libmalaga-riippuvuuden OS X:n osalta. Käännösohjeet ja muutokset löytyvät Mac OS X ja mozvoikko -alasivulta. SVN:stä käännettyä mozvoikko-1.0.r3130-Darwin_x86-gcc3.xpi -lisäosaa voi testata omalla vastuulla (kuten aina).

Voikon kehittäjät, johtohahmona Harri Pitkänen, ovat kyllä tehneet mainiota työtä, sillä etenkin netissä oikoluvulle on tarvetta. Jos vielä ihmiset ymmärtäisivät sitä käyttää :)

Oivaltavia tarroja Macbookin kanteen

Kannettavien tietokoneiden kannet ovat hyvä kohde erilaisten tarrojen ja koko pintaa peittävien vinyylien sijoittamiseen, joilla ilmaista itseään. Muista läppäreistä poiketen, Macbookkien kannet tarjoavat erityisen hyvän kohteen tarrojen sijoittamiselle, sillä kirkkaana hehkuva omena mahdollistaa oivallisten ideoiden toteuttamisen.

Etsy-verkkokaupan valikoimista löytyykin useita aivan mainioita ideoita, miten Macbookin kannen omenaa voi yhdistellä eri aiheisiin. Vinyylien hinnat vaihtelevat alle 10 dollarista reiluun 15 dollariin.

Tässä muutamia poimintoja: