Vuosi: 2013

Testissä Jolla ja Sailfish: lupauksia paremmasta

Matkapuhelinmarkkinat ovat käytännössä kolmen suuren, Applen, Androidin ja Microsoftin, taistelukenttä, mutta tarjolla on myös pienempiä yrittäjiä kuten suomalainen Jolla, joka viimeinkin loppusyksystä sai ulos Jolla puhelimen ja ensimmäisen julkisen version Sailfish-käyttöjärjestelmästään. Jolla on saanut paljon julkisuutta eri medioissa ja ristiriitaisia arvioita, sillä Jolla ei ole vielä valmis paketti, vaan selkeästi vielä tekeillä oleva kokonaisuus, mutta monelta ”testaajalta” tämä asia on tuntunut unohtuvan. Kokonaisuutena Jolla ja Sailfish vaikuttavat lupaavilta, mutta paljon kehitystyötä on vielä edessä, että perusasioita edistyneemmät asiat saadaan puhelimessa toimimaan ja se voisi täysiverisesti toimia arjen käyttöjärjestelmänä, jonka varassa työpäivän ja vapaa-ajan rutiinit pyörivät.

Jolla

Jolla on saman nimisen suomalaisen yrityksen ensimmäinen puhelinmalli ja oli ennakkotilattavissa jo keväällä 2013, mutta koska pohdin liian pitkään, jouduin tyytymään toiseen ennakkotilauserään. Viimein joulukuun alussa sain käsiini pienen paketin, jonka sisältä löytyi 4,5 -tuuman näytöllä, Qualcomm Snapdragon 1,4GHz kaksiydinprosessorilla, 1 GB muistilla, 16 Gt tallennustilalla ja 8 megapikselin kameralla varustettu puhelin. Eli ominaisuuksiltaan keskitason matkapuhelin. Mutta Jollan tapauksessa kyse ei ole niinkään laitteistosta, vaan mitä sen sisältä löytyy: Sailfish -käyttöjärjestelmä. Jollan paketissa tulee puhelimen lisäksi vain laturi, muutama tarra ja opaskirja.

Kulmikkaasti muotoiltu Jolla muodostuu kahdesta palasesta: etupuolikkaasta ja toisesta puolesta, eli Other Halfista. Etupuolikas on pyöristetty sivuiltaan ja tasainen ylä- ja alareunastaan, ja toinen puolikas puolestaan on päinvastoin pyöristetty ylä- ja alareunastaan ja tasainen sivuilta. Reunat tosin tuntuvat hieman teräviltä kämmentä vasten. Materiaaliltaan etupuolikas on tukevaa alumiinia ja toinen puoli mattapintaista muovia, joka jättää hieman heikon laatutuntuman, mutta ainakaan oma Jollani ei kärsi jämäkkyyden puutteesta tai natinasta, josta muut arvostelijat ovat kommentoineet.

Etupuolelta löytyy vain Gorilla 2 -lasi, eikä yhtään painiketta. Näytön yläpuolelta löytyvät etukamera, puhelinkuuloke sekä etäisyyden ja valoisuuden tunnistimet. Näytön alapuolelta löytyy lisäksi ilmoituksista ja latauksesta kertova LED-merkkivalo. Väritoistoltaan näytön laatu arvioitiin MPC:n Ossi Jääskeläisen testeissä erinomaiseksi. Valkotasapainon, kontrastin ja kirkkauden suhteen Jollan näyttö puolestaan pärjäsi testeissä heikommin, valkoisen toistuvan selvästi sinertävänä, ollen hieman haalea ja ei niin kirkas.

Puhelimen oikealta sivulta löytyy hieman helisevän äänenvoimakkuuden säätökytkimen lisäksi virta- ja lukituspainike. Yläreunasta löytyvät normaali 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä, Micro-USB-liitäntä, toinen mikrofoni ja pieni Jollan logo. Vastaavasti alareunasta löytyy kaiutin, mutta kahdesta neljän aukon ryhmästä huolimatta vain vasemmalta puolelta löytyy kaiutin ja muiden takaa mikrofoni. Äänenlaadultaan ja erityisesti äänenvoimakkuudeltaan kaiutin on perustasoa. Etuosan takaa löytyvät irrotettava akku, SIM-korttipaikka, muistikorttipaikka ja toisille puolikkaille tietoa ja virtaa siirtävät liitännät (I2C) sekä NFC.

Jollan erikoisuus, eli toinen puolikas on vielä vain ”värikuori” ja sen potentiaalistakin on kuultu vielä vähän. Tähän mennessä on nähty vasta yksi toiminnallinen toinen puoli, kun Jollan insinööri viritti toiseen puoleen vapaasti saatavilla osilla langattoman Qi-latauksen. Ideoita on kuitenkin esitetty muun muassa lisäakusta ja fyysisestä näppäimistöstä, mutta toistaiseksi ne ovat kuitenkin vain ideoita. Käyttäjät kuitenkin odottavat toiselta puolikkaalta paljon ja etenkin fyysistä näppäimistöä.

Paketissa on koodia

Tarkemman arvion osalta kannattaa lukaista Mobiili.fi:n mega-arvostelu Jollasta, joka kattaa mainiosti Jollan ja Sailfishin eri osa-alueet, vaikkakin asettaa Jollan puhelimen ja Sailfish-käyttöjärjestelmän vahvuudet ja heikkoudet samalle viivalle kilpailijoiden kanssa. Vertailu valmiiden ja keskeneräisten tuotteiden kesken ei ole mielestäni reilu eikä tarkoituksenmukaista.

Tekniset ominaisuudet

  • Näyttö: 4.5″ IPS qHD (960×540), Gorilla 2 -lasi, 5 pisteen kosketusteknologia
  • Prosessori: Qualcomm Snapdragon 400, 1,4GHz -tuplaydinprosessori
  • Kamera: 8 megapikseliä, automaattitarkennus, LED-salama ja 2 megapikselin etukamera
  • Muisti: 16 Gt, 1 Gt RAM-muistia ja MicroSD-muistikorttipaikka
  • Käyttöjärjestelmä: Sailfish OS 1.0.1.12 (Beta)
  • Mobiiliverkot: GSM/3G/4G LTE
  • Yhteydet: WLAN802.11 b/g/n 2.4GHz; Bluetooth 4.0 EDR HS; AGPS & GLONASS, NFC
  • Anturit: etäisyys-, kiihtyvyys-, gyroskooppi-, sähköinen kompassi ja valoisuusanturit
  • Muuta: 3.5mm 4-pinnin audioliitin, microSD-muistikorttipaikka
  • Puheaika: ~9 / ~10 h (GSM / 3G)
  • Akku: 2100mAh, 3.8V, 7.98Wh, vaihdettava
  • Mitat (KxLxP): 131 x 68 mm x 9.9 mm
  • Paino: 141 g

Kahdeksan megapikselin kamera on varustettu automaattitarkennuksella sekä yhden LEDin kuvausvalolla ja mutu-tuntumalla kuvanlaadultaan ja väritoistoltaan se on keskitasoa. Etenkin tarkennuksessa ja kuvan vakauttamisessa tuntuu olevan ongelmia. Videota voi tallentaa 1080p-tarkkuudella, mutta sen heikkous on epävakaus verrattuna kilpailijoihin, joissa on tehty ratkaisuja kuvan vakauttamiseen.

Puhelin tukee GSM- 3G ja 4G LTE -verkkoja laitteistoltaan, mutta 4G LTE -tukea ei ole vielä käytössä, koska operaattoritestaukset ovat vielä kesken. Jolla on kertonut 4G-tuen tuomisen olevan suunnitelmissa vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä. Puhelin ei toistaiseksi tue verkkoyhteyden jakoa.

Suorituskyvyllisesti puhelin ja Sailfish toimii ripeästi, vaikka muistia voisikin olla kaksi gigatavua, sillä jos sovelluksia on paljon auki (>9), eivät Android-sovellukset halua enää käynnistyä. Sailfishille ei ole samanalaisia suorituskyvyn testaussovelluksia kuin Androidille, mutta vertailukohtana selaimen ja JavaScriptin suorituskykyä testaavissa SunSpider 0.9.1:ssa tulos oli 1635,6ms (1,2%) ja Peacekeeper-testissä 286. Vastaavasti Fujitsu 10″ M532 Tegra 3 -Android-tabletilla ne olivat 1708,5ms ja 417.

Puhelimen toiminta-ajan osalta käyttäjät ovat raportoineet sen olevan vielä heikko, mutta asiaan on kuulemani mukaan tulossa parannus ennen vuoden vaihdetta julkaistavassa päivityksessä.

Sailfish lyhyesti ja käyttökokemukset

Sailfish-käyttöjärjestelmä

Jollan ydintoiminta ei ole varsinaisesti puhelin, vaan sitä pyörittävä Sailfish-käyttöjärjestelmä, joka on myös yrityksen tärkein tuote ja ratkaiseva tekijä menestykseen. Sailfish rakentuu Linux-, Mer-, Qt- ja QML-järjestelmien ja -tekniikoiden ympärille. Se pohjaa Nokian MeeGoon, joka vuonna 2011 haudattiin N9:n myötä. Sailfishin käyttöliittymän monet ideat ovat tuttuja erityisesti N9:stä.

Sailfishissä on kolme korostettavaa asiaa: 1) aito älykäs moniajo 2) eleisiin perustuva ohjaus 3) Android-sovellusten tuki. Etenkin eleiden käyttö on käyttäjälle selkeä ero, mitä on muissa käyttöjärjestelmien toiminnassa tottunut.

Ensimmäisenä Sailfishistä huomaa juuri käyttöliittymän erilaisen logiikan ja Jollan käyttö tuntuu alkuun hieman sekavalta. Eleiden käyttöön tottuu nopeasti ja tämän jälkeen niitä hapuaa muissakin puhelimissa. Eleitä on käytännössä neljä erilaista: reunan yli oikealta tai vasemmalta pyyhkäisy ja näytön sisällä oikealta tai vasemmalta pyyhkäisy. Tarkemmin eleet selviävät Jollan käyttöohjeesta.

Puhelin herää valmiustilasta kahdella näytön napautuksella tai lukituskytkintä painamalla ja vastaavasti sammuu napista tai kotinäkymässä pyyhkäisemällä näytön yläreunan yli alaspäin. Lukitusnäkymässä näkyy kellonaika, tiedot akun ja matkapuhelinverkon tilasta ja kuvakkeina muun muassa tiedot yhteyksistä ja hälytyksistä. Lisäksi reunassa näkyy ilmoitusten kuvakkeet, jotka eivät ainakaan vielä ole toiminnallisia.

Kotinäkymä
Kotinäkymä

Kotinäkymässä näkyy avoinna olevien sovellusten kannet, joita voi olla samaan aikaan näkyvillä enintään yhdeksän viimeksi käytettyä. Muut auki olevat sovellukset eivät näy missään, kuin vasta pitäessä kotinäkymässä sormea pitkään painettuna, jolloin aukeaa näkymä sovellusten sulkemiseen. Auki olevan, mutta ei kotinäkymässä näkyvän, sovelluksen voi avata myös normaalisti sovelluskuvakkeesta. Sailfishissä ei ole vimpaimia tai sovelluskuvakkeita, mutta sovellusten kannet voivat tarjota myös erillisiä oikoteitä vaikkapa uuden viestin luomiseen, musiikin ohjaamiseen tai verkkosivun päivittämiseen.

Avoimista sovelluksista voi palata kotinäkymään pyyhkäisemällä sormella näytön reunalta sisään joko oikealta tai vasemmalta tai sulkemalla se pyyhkäisemällä näytön yläreunan yli sisään. Kaikki näytön sivuilta tapahtuvat pyyhkäisyt voi tehdä myös vilkaisemalla, eli kurkistaa esimerkiksi kotinäkymään pyyhkäisemällä sormella näytön oikealta tai vasemmalta sivulta sisään, mutta vetämällä sormensa takaisin sitä nostamatta ja olla näin poistumatta sovelluksesta.

Näytön alareunasta sisään pyyhkäisemällä aukeaa tapahtumanäkymä, johon tulevat kerättynä eri sovellusten ja toimintojen ilmoitukset. Ilmoitusten lisäksi näkymästä pääsee linkin kautta selaimeen avautuvaan Facebookkiin ja Twitteriin, joka näyttää 10 uusinta twiittiä. Tapahtumanäkymästä voi myös päivittää Facebook-tilan tai twiitata.

Jollan vakiosovellukset täyttävät käyttäjän perustarpeet, vaikka ovatkin vielä osittain toiminnaltaan vajavaisia ja yksinkertaisia. Viestit-sovellus sisältää sekä tekstiviestit että Facebook-viestit, mutta ei tue toistaiseksi multimediaviestejä. Selain-sovellus perustuu Mozillan Gecko-ytimeen ja on varsin yksinkertainen. Kartat-sovellus hyödyntää Nokian HEREn kartta-, reitti- ja paikkatietoaineistoja ja saa myöhemmin navigointitoiminnot. Lisää sovelluksia löytyy Jolla Storesta, mutta ei tue vielä maksullisia sovelluksia.

Sovellusvalikoima kasvaa
Sovellusvalikoima kasvaa
Storessa näkyy käyttäjien suositukset
Storessa näkyy käyttäjien suositukset
Terminal on monipuolinen
Terminal on monipuolinen

Tarjolla olevien sovellusten määrä on vielä pieni, mutta kehittyy aktiivisesti etenkin, kun MeeGolle ja muille Qt:ta käyttäville alustoille tehtyjä sovelluksia käännetään Sailfishille. Nyt natiivien Sailfish-sovellusten listalta löytyvät esimerkiksi Tweetian Twitterin käyttöön, Reittioppaalle Meegopas, Evernotelle Bluewhale ja Sailbox tarjoaa Dropboxin. Lisäksi Persecute -WhatApp-sovellus on tekeillä. Kirjoitan myöhemmin lisää Jollan sovellustarjonnasta.

Perustoiminnaltaan ja suorituskyvyltään Jolla ja Sailfish täyttävät lupaukset, mutta toiminnallisuuksien osalta löytyy vielä lukuisia puutteita. Muun muassa vaakakäyttö ja monien käyttämän Google-kalenterin synkronointi ei ole vielä tuettu (caldav), eikä Exchangen tiukemmat turva-asetukset. Jolla ei myöskään näy OS X:ssä massamuistina kuten Windowsissa. Kokonaisuus ei selkeästi ole vielä valmis ja tavallaan menossa on julkinen Beta-testi, jonka ei luulisi tulleen Jollan ostajille yllätyksenä.

Jolla on luvannut uusia päivityksiä kuukausittain ja IRCin keskusteluiden perusteella meininki myös yhteisön puolella on kehittävää. Toivottavasti Jolla saa piakkoin aikaan myös avoimen bugiraportoinnin, jolloin ongelmien selvittely ja raportointi olisi helpompaa.

Tuki Android-sovelluksille

Sailfishin erikoisuus on tuki Android-sovelluksille, joka on Jollalle elintärkeä, sillä sovellustarjonta on äärimmäisen tärkeä osa älypuhelinta, ja Android-sovellusten tuella saadaan nopeasti laajennettua sovellustarjontaa, ennen kuin Sailfishin oma sovellustarjonta kehittyy. Jollan virallinen kumppani Android-sovelluskaupassa on venäläinen Yandex.Store, mutta Android-sovelluksia voi asentaa useista eri lähteistä kuten Amazon App Store, Aptoide ja 1MobileMarket.

Imgur Android-sovellus

Android-sovellusten toiminta ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä osa toimii hyvin ja osa ei lainkaan. Etenkin Googlen rajapintoja käyttävät sovellukset vaativat lisäsäätöä toimiakseen. Lisäksi sovellukset eivät ole samalla ”tasolla”, kuin natiivit Sailfish-sovellukset, vaan ne toimivat omassa ikkunassaan, joka tekee niiden ajamisesta taustalla hieman hankalaa. Android-sovelluksista ei myöskään ole (vielä) pääsyä kaikkiin Sailfishiin toimintoihin, joka rajoittaa niiden toimintaa.

Muutamina esimerkkeinä mainittakoon Instagram, joka toimii sulavasti, mutta kameraa ei mukana ole ja kuva täytyy valita aiemmin kuvatuista. Dropboxista tiedostoja (teksti, PDF jne.) avatessa ne eivät tunnu avautuvan, vaikka sovellus muuten toimii. Raportoitu toimivaksi ovat myös: DanskeBank Mobiilipankki, Whatsapp, S-Pankki Smobiili, Pivo, Bussit ja Netflix Vastaavasti muun muassa Andropas ja Foursquare eivät toimi, sillä ne käyttävät Googlen Play -palveluita.

Yhteenveto

Jolla on erilainen, mutta hyvällä tavalla. Käyttöliittymä ja eleet vaikuttavat alkuun hieman erikoisilta, mutta alkuopettelun jälkeen näytön sivuilta sormea liu’uttamalla tapahtuvat toiminnot, pyyhkäisy eleet, näytön yläreunasta tuleva vetovalikko ja moniajon keskuksena toimiva kotinäkymä ovat oivallinen konsepti ja kokonaisuutena puhelinta on mukava käyttää. Ulkomuodollisesti puhelin ei herätä intohimoja, eikä toinen puolikas ole vielä lunastanut lupauksiaan lisätoiminnallisuuksien osalta. Kaksipalainen rakenne ja sen tuomat mahdollisuudet tuovat Jollalle kuitenkin oman ilmeen.

Vielä tällä hetkellä Jolla on, Petteri Järvistä lainatakseni, ”puhelin, jota kukaan ei osta järjellä, mutta sitäkin useampi tunteella. Niin minäkin tein.”. Toisaalta tulevaisuudessa Jolla voi olla järkipuhelin peruskäyttäjälle ja tekniselle käyttäjälle, joille ei ole juurikaan väliä, löytyykö puhelimesta kaiken maailman erikoistemppuja osaava kamera, kymmeniä tuhansia pilipalisovelluksia, tehoa enemmän kuin kotitietokoneessa tai tuki uusimmille sosiaalisille medioille. Muodin mukana pysymiselle, brändille tai kaikenkattavalle ekosysteemille ei aina ole tarvetta, jonka Nokian edulliset puhelimet ovat osoittaneet.

Puhelin on kuitenkin arjen käyttöjärjestelmä, jonka varassa työpäivän ja vapaa-ajan rutiinit pyörivät, ja tähän ei vielä Jolla aivan pääse. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten nopeasti Jolla saa Sailfish-pakettiaan täydennettyä, sillä siinä on lunastamatonta potentiaalia. Ja kenties saan aikaan myös oman Sailfish-sovellukseni.

Hyvää:

  • Sailfish-käyttöjärjestelmä
  • Toinen puolikas -konseptin potentiaali
  • Mahdollisuus ajaa Android-sovelluksia
  • Avoimuus

Huonoa:

  • Toiminta-aika
  • Kameran kuvanlaatu
  • Sovellustarjonta vielä kehitteillä
  • Keskeneräiset toiminnot (muistikortti, 4G, navigointi, vaakakäyttö)
  • Ongelmat Android-sovelluksissa
  • Näytön tarkkuus
  • Laatutuntuma

Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi menee syvemmälle suunnittelun avainkohtiin

Kävin vajaa kuukausi sitten opiskelemassa TOGAF 9 -kokonaisarkkitehtuuriviitekehyksen perusosion Tieturin kurssilla ja nyt edessä oli Open Groupin TOGAF 9 sertifioinnin jälkimmäinen Certified osuus. Vaikka työtehtäväni eivät suoranaisesti liity yritysarkkitehtuurin kehittämiseen, tarjoaa TOGAF keinoja ja ideoita myös omaan työhöni ja teknisen arkkitehdin roolissa on hyvä tietää perusteet maailman yleisimmin käytetystä yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä, johon myös julkisen hallinnon JHS-179 -suositus pohjaa. Kuten ensimmäisenkin osion, myös toisen osion opiskelumateriaali löytyy verkosta, mutta osallistuin Tieturin järjestämälle TOGAF 9 Certified -kurssille, joka tarjoaa (level 2) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet.

TOGAF 9 lyhyesti

”Arkkitehtuuri on tarpeettoman luovuuden rajoittamista” – antiikin kreikka

Open Groupin TOGAF, eli The Open Group Architecture Framework, on maailman yleisimmin käytetty kokonaisarkkitehtuuriviitekehystä ja sekä ilmainen että vapaasti saatavilla oleva viitekehys yrityksen sisäiseen kehittämiseen. Viitekehyksen ideana on pienentää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelemisen riskejä, kustannuksia sekä lyhentää sen suunnitteluun kuluvaa aikaa ja se tarjoaa sen saavuttamiseksi kehittämismetodin (ADM) ja työkaluja. TOGAF on myös perustana Suomen julkishallinnon käyttämässä kokonaisarkkitehtuurin suunnittelumenetelmässä (JHS-179). En ala tässä käymään tarkemmin viitekehystä läpi, vaan kiinnostuneet voivat lukea siitä TOGAF-dokumentaatiosta.

Suomessa TOGAFia kouluttavat ainakin Tieturi ja Wakaru.

Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi

TOGAF 9 Certified -kurssi on TOGAF 9 Foundationin jatkokurssi, jonka kolmipäiväinen kokonaisuus tarjoaa osallistujalle TOGAF 9 Certified (level 2) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet. Kun Foundation kurssi tarjosi lähinnä yleisnäkemyksen kokonaisarkkitehtuuriviitekehykseen ja sen vaiheisiin, opettaa Certified -kurssi syvällisesti yritysarkkitehtuurin suunnittelun avainkohdat, kuinka suunnittelu tehdään TOGAF -viitekehyksen avulla, miten soveltaa TOGAFia ja ymmärtää sen tarjoamat näkökulmat.

Tieturi TOGAF 9 Certified -kurssin ensimmäisen päivän piirustuksia

Tieturin kurssi käy aihepiirin läpi 524 kalvon ja 12 testisertifiointikysymyksen avulla, joka toimi Jari Kasslinin vetämänä hyvin, antaen TOGAFin eri vaiheisiin liittyvistä tekniikoista ja asioista hieman syvällisemmän kuvan ja valmistaen sertifiointitestiin. Jatkokurssilla asia käytiin läpi hieman enemmän luennonomaisesti kuin vajaa kuukausi sitten käymälläni peruskurssilla, vaikka muutama arkkitehtuurin suunnitteluun liittyvä ryhmäharjoitus tehtiin. Kahteen ja puoleen päivään oli ahdettu lyhyt kertaus TOGAFin peruskurssista, ADM:n vaiheisiin liittyvien tekniikoiden läpikäynti, TOGAFin osa-alueiden tarkempi käsittely, testiharjoituskysymysten pohdinta ja muutama ryhmäharjoitus.

Kävin Certified-kurssin suhteellisen nopeasti Foundationin jälkeen, joten perusasiat olivat vielä hyvin muistissa, mutta kurssin aikana ei juurikaan peruskurssin aiheita sivuttu, vaan syvennyttiin juuri niihin aiheisiin, jotka jäivät avoimiksi ja herättivät ”miten se tapahtuu käytännössä” (siis millä tekniikoilla) -kysymyksiä. Jatkokurssilla sai paremman käsityksen miten TOGAFia voisi hyödyntää myös omassa työssä ja miten viitekehyksen tekniikoita voisi soveltaa. Käytännön esimerkkejä ei Certified-kurssikaan tarjoa, vaan asiat ovat enemmän strategisella ja loogisella tasolla. Sertifiointitestiä ajatellen etenkin testiharjoituskysymysten läpikäynti ja vastausten pisteyttäminen testiä ajatellen 5, 3, 1 ja 0 -jaottelulla toimi hyvin asian sisäistämiseksi.

Tieturin TOGAF 9 Certified -kurssi toimi mielestäni hyvin aiheeseen syventymiseen ja tarjosi selkeämmän kuvan kokonaisuudesta ja sertifiointitestissä vaadittavista asioista, kuin mitä pelkkää TOGAF 9 dokumentaatiota tavaamalla saa. Kolmipäiväinen kokonaisuus maksoi 1750e + alv, joten edullinen kurssi ei ole. Halvempi vaihtoehto myös jatkokurssilla on käyttää Open Group myymää opiskeluopasta (29,95 dollaria) ja harjoitustestiä (0,99 dollaria), mutta en osaa sanoa miten hyvin ne yksistään toimisivat sertifiointitestiä ajatellen. Sertifiointitesti kustansi 278e + alv.

”Kokonaisarkkitehtuuri on teknologiatietoista, mutta niin paljon kuin mahdollista, teknologiariippumatonta”

Kurssin jälkeen pidetty TOGAF 9 Certified -sertifiointitesti sisälsi kahdeksan skenaariopohjaista kysymystä (monivalinta, pisteytys: 5, 3, 1,0), joista piti saada vähintään 24 pistettä. Aikaa vastaamiseen oli hieman yli pari tuntia, josta käytin noin puolet. Nyt kysymyksissä ei enää leikitelty sanavalinnoilla tai nippelitiedolla, vaan arvioitiin TOGAFin soveltamista ”oikeaan” arkkitehtuuritapaukseen. Muutamiin kysymyksiin paras vastaus löytyi helposti, mutta vaikka 90% (36/40 pistettä) tuloksen perusteella voisi olettaa testin olleen suhteellisen helppo, jäi muutamien kysymysten kohdalla arpomaan parasta vaihtoehtoa. Mutta mikä tärkeintä, nyt on myös TOGAF 9 Certified -sertifikaatti suoritettu.

Kolme päivää teoriaa esitteli paljon uusia asioita, joten pohdiskeltavaa ja kerrattavaa riittää myös kurssin jälkeen.

Asioita, joita et löydä uusista Macbook Pro Retina -malleista

Applen Macbook on aina ollut mielestäni tyylikäs ja toimiva kokonaisuus, etenkin unibody-alumiinikotelon esittelemisen jälkeen, mutta jäin kaipaamaan muutamia pieniä yksityiskohtia, kun viisi vuotta vanha 13″ Macbookkini vaihtui uusimpaan 13″ Macbook Pro -malliin. Ulkoisesti viisi vuotta ei kuitenkaan ole juurikaan muuttanut kannettavan designia, mutta muutamia mielestäni käteviä ja tyylikkäitä asioita on matkan varrella tippunut.

Tässä 6 asiaa, joita et uusista Macbook Pro Retina (late 2013) -malleista löydä.

1. Virtaledi

Näet helposti yhdellä vilkaisulla valkoisesta LED-valosta, onko koneesi päällä (palaa), nukkumassa (sykkii) vai sammutettu (pimeä).

2. Tyylikäs virtanappi

Virtanappi on upotettu runkoon.

3. Optinen asema

Nykyään vähemmän tarvittu, mutta välillä olisi käyttöä DVD-RW -asemalle.

4. Akun virtaindikaattori

Oliko siellä akussa virtaa vai ei? Paina nappia ja tarkista.

5. Langallisen verkon liitin

Vain langallinen verkko tarjolla? Ei ongelmaa.

6. Päivitettävä kokonaisuus

Lisää kiintolevyä, muistia tai uusi akku? Onnistuu.

Aika kuitenkin ajoi viisi vuotta uskollisesti palvelleen 13″ Macbook (late 2008) ohitse ja hyvän designin sisällä ollut tekniikka ei enää palvellut tarkoitustaan. Kone kuitenkin jatkaa vielä palvelustaan toisen omistajan hoteissa Etelä-Karjalassa ja tuo toivottavasti iloa vielä pitkään.

Viisi vuotta aktiivikäytössä ja silti kuin uusi.

Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi luo perustan

Sovelluskehitys on pohjimmiltaan määrittelyjä, suunnitelmia, koodia ja testausta, mutta sen täytyy usein toimia jonkin ennalta annetun arkkitehtuurin mukaisesti ja on usein yksi rakennuspalikka isommassa kokonaisuudessa, kokonaisarkkitehtuurissa. Vaikka työtehtäväni eivät suoranaisesti liity yritysarkkitehtuurin kehittämiseen, on myös teknisen arkkitehdin roolissa hyvä tietää perusteet maailman yleisimmin käytetystä yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä, eli Open Groupin TOGAFista, johon myös Julkisen hallinnon JHS-179 -suositus pohjaa. TOGAF materiaali löytyy ilmaiseksi verkosta, mutta osallistuin kuitenkin Tieturin järjestämälle TOGAF 9 Foundation -kurssille, joka tarjoaa (level 1) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet.

TOGAF 9

”Arkkitehtuuri on tarpeettoman luovuuden rajoittamista” – antiikin kreikka

Open Groupin TOGAF, eli The Open Group Architecture Framework, on maailman yleisimmin käytetty kokonaisarkkitehtuuriviitekehystä ja sekä ilmainen että vapaasti saatavilla oleva viitekehys yrityksen sisäiseen kehittämiseen. Viitekehyksen ideana on pienentää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelemisen riskejä, kustannuksia sekä lyhentää sen suunnitteluun kuluvaa aikaa ja se tarjoaa sen saavuttamiseksi kehittämismetodin (ADM) ja työkaluja. TOGAF on myös perustana Suomen julkishallinnon käyttämässä kokonaisarkkitehtuurin suunnittelumenetelmässä (JHS-179). En ala tässä käymään tarkemmin viitekehystä läpi, vaan kiinnostuneet voivat lukea siitä TOGAF-dokumentaatiosta.

Suomessa TOGAFia kouluttavat ainakin Tieturi ja Wakaru.

Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi

Tieturin TOGAF 9 Foundation -kurssi on kolmipäiväinen kokonaisuus, jossa on kahden ja puolen päivän tiukka annos teoriaa yritysarkkitehtuuriviitekehyksestä ja sertifiointikokeeseen valmistautumisesta. Kurssi tarjoaa TOGAF 9 Foundation (level 1) -sertifikaatin suorittamiseen tarvittavat tiedot ja valmiudet. Täten kurssilla on kaksi päätavoitetta: TOGAFiin perehdyttäminen ja sertifiointitestiin valmentaminen.

Kokonaisuutena Jari Kasslinin vetämä kurssi toimi oivallisesti TOGAF 9 -viitekehyksen sisällön läpikäymiseen ja asioiden hahmottamisessa, vaikka Foundation-osuus on teoriapainotteista ja sisältää paljon omaksuttavaa. Asioita käsiteltiin sertifiointitestiä ajatellen ja Kasslin esitti muun muassa TOGAFin osat, Enterprise Continuumin ja Architecture repositoryn paremmin visuaalisesti kuvattuna, kuin mitä Open Groupin materiaalissa. Lisäksi muutamat harjoitukset toimivat hyvin asian käsittelyn tukena. Ensimmäisenä päivänä sai kohtalaisen kokonaiskuvan viitekehyksen eri osa-alueista ja rooleista ja toisena päivänä käytiin tarkemmin läpi muun muassa eri vaiheiden tekniikoita ja tuotoksia. Kolmannen päivän aamupäivällä käytiin läpi muutama osio tarkemmin ja kerrattiin sertifiointitestiä varten. Kurssimateriaali tarjoaa kaksi testiin valmentavaa koetta, joista toinen tehtiin kurssin aikana ja toinen toisen päivän iltana kotona.

1. päivän tuotoksia
2. päivän ADM:n tuotokset -piirros

Tieturin kurssimateriaali ja aiheen läpikäynti tähtäsi mielestäni hyvin testiä varten, sillä vaikka TOGAFin Foundation osa sisältää paljon uutta asiaa sisäistettäväksi, kerrattiin aiheita sopivasti, jolloin se jäi paremmin mieleen. Tietenkään ei kurssi ilmainen ollut (1650e+alv), mutta en sitä itse maksanutkaan. Toki saman tiedon voi poimia lukemalla TOGAF 9:n dokumentaation, jonka pureskelu itsenäisesti lukemalla on työlästä, ja käyttämällä Open Group tarjoamaa opiskeluopasta (29,95 dollaria) ja harjoitustestiä (0,99 dollaria).

Omalta osaltani kurssi onnistui hyvin, pääsin tavoitteeseeni, eli nyt taskusta löytyy TOGAF 9 Foundation -sertifikaatti ja perustietämys TOGAF 9:n sisällöstä ja vaiheista. Sertifiointitestistä mainittakoon, että se onnistui jekuttamaan 30 prosentissa kysymyksissä. Testin läpipääsyraja on suhteellisen matala, 55 prosenttia, joten kysymyksistä on tehty hankalia ja jossain määrin termeillä ja sanamuodoilla leikkimistä. Hieman jäi sellainen fiilis, että niitä asioita, joita kertasin toisen päivän iltana ja kahdessa esimerkkitestissä, ei juurikaan kysytty siinä muodossa varsinaisessa testissä. Selkeästi aktiivinen seuraaminen ja kuunteleminen kurssilla oli tuottanut tulosta ja tieto oli sisäistetty :)

Seuraavaksi edessä on kolmen viikon päästä Foundation-vaiheessa opitun teorian yhdistäminen käytäntöön ja aihepiiriin syventyminen TOGAF 9 Certified -kurssilla ja Certified-sertifiointitesti.

Muistilista uuden OS X:n käyttöönottoon

Uuden tietokoneen käyttöönotto on aina kutkuttavaa, mutta osaltaan myös työlästä kaikkien ohjelma-asennusten ja asetusten säädön myötä. Pienet muistilistat auttavat asiassa ja helpottavat alkuun pääsyä. Kovin montaa tehtävää ei kyllä uuden Macin ja OS X:n käyttöönotossa ole ja peruskäyttäjällä ne ovat yleensä palomuurin kytkeminen, sähköpostiasetuksien säätö ja selaimen kirjainmerkkien tuonti, mutta tehokäyttäjällä menee hieman enemmän aikaa erilaisten asetusten säätämiseen, vaikka sitäkin voi automatisoida. Asensin viikonloppuna pariin koneeseen Applen uuden OS X Mavericksin ja tässä muutamia kohtia, jotka kannattaa huomioida OS X:ää käyttöön otettaessa.

OS X on kohtalaisen selkeä käyttää, mutta Windows- tai Linux-maailmaan tottuneelle se voi olla alkuun hieman vieras. Kannattaa siis lukaista alkuun muutamia yleisiä huomioita OS X:stä.

Ohjelmistot

Tietokoneiden maailmassa ollaan hitaasti siirtymässä mobiilipuolelta tuttujen sovelluskauppojen hyödyntämiseen ohjelmistojen jakelussa ja haluttujen ohjelmien klikkailuun, mutta aivan vielä ei kaikkea sovelluskaupoista löydy. Erilaisille ohjelmaoppaille on siis edelleen tarvetta, joten uutta 13″ Macbook Pro:ta asennellessa päivitin samalla Pieni Mac OS X -ohjelmaoppaani sisältöä vastaamaan nykyajan tarjontaa. Listan ei ole tarkoitus olla kattava, vaan antaa hieman suuntaa millaisia ohjelmia eri kategorioista löytyy.

Applen App Store on kätevä tapa jakaa sovelluksia, mutta harmillisesti sovelluskaupan työläyden ja maksullisuuden takia ei kaikkia pienempiä ja avoimen lähdekoodin sovelluksia vielä sieltä löydy. Lisäksi useat sovellukset ovat ilmaisia ladattaessa suoraan tekijän sivuilta, mutta maksullisia App Storen kautta.

Tehokäyttäjät halunnevat lisäksi täydentää ja päivittää OS X:n Unix-ohjelmistoja esimerkiksi käyttämällä Homebrew-paketinhallintaa.

Asetukset

OS X:n asetukset ovat vakiona toimivat, mutta niitä voi säätää itselle sopiviksi, etenkin pikanäppäinten, Terminalin asetusten ja OS X:n oletusasetusten osalta. Tässä muutamia huomioita asetusten osalta.

Pikanäppäimet

Yksi kätevä pikanäppäin on oletuksena hankala: saman sovelluksen ikkunoiden välillä vaihtaminen. Sen voi vaihtaa haluamakseen System Preferences > Keyboard > Shortcuts > Keyboard: Move focus to next window -asetuksesta. Itse muutin oletuksen cmd + < -yhdistelmäksi.

Skrollaus

Yksi Windows- ja Linux käyttäjille outo on OS X:n ”luonnollinen” skrollaus mobiililaitteiden tapaan, eli perinteiseen verrattuna käänteinen. Sen voi muuttaa System Preferences > Trackpad > Scroll & Zoom” -asetuksista

Internet-palveluihin integrointi

OS X:n voi integroida useisiin eri sosiaalisen median Internet-palveluihin kuten Googleen, Twitteriin, Facebookkiin, Flickr:iin ja LinkedIniin. Tilien asetus löytyy System Preferences > Internet Accounts -valikosta ja valita voi mitä tietoja palveluista synkronoidaan OS X:n ohjelmiin kuten Mailiin ja Calendariin. Lisäksi Notification-sivupalkkiin saa Twitter- ja Facebook-integroinnin.

Tietoturva

Applen koneita pidetään kohtalaisen tietoturvallisena, mutta koneiden yleistyttyä myös ne ovat päätyneet hyökkääjien kohteiksi. On siis syytä asettaa vähintään päälle palomuuri System preferences > Security & Privacy > Firewall > Turn on Firewall -napista. Lisäksi voi päälle laittaa Firewall Options > Enable stealth mode, joka ”piilottaa” koneen verkosta.

Jos koneella pitää arkaluontoisia tietoja, niin myös kiintolevyn salaus, eli FileVault 2, on asiallista ottaa käyttöön System preferences > Security & Privacy > FileVault > Turn on FileVault -napista. Pari vuotta vanhoilla tai uudemmilla koneille ei salaus juurikaan vaikuta suorituskykyyn, sillä Intelin prosessorista (Sandy Bridgestä lähtien) löytyy AES-NI-käskykanta, joka nopeuttaa salaustoimia.

Kannattaa myös asettaa koneelle haluamansa nimi Sharing > Computer Name -kohdasta ja samasta asetusvalikosta voi käynnistää erilaisia palveluita ja sallia ne palomuurin läpi.

OS X:n Gatekeeper on yksi ominaisuus, joka voi tulla käyttäjän tielle, jos asentaa avoimen lähdekoodin sovelluksia, joita ei ole allekirjoitettu eli kehittäjää ei ole tunnistettu. Asetus löytyy System Preferences > Security & Privacy > Gatekeeper, josta voi valita miten tiukkaa seulaa haluaa pitää. Joskus on tarpeen sallia kaikki ohjelmalähteet eli ”Anywhere”-vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on käynnistää haluttu ohjelma oikealla hiiren napilla (klikkaus Ctrl-pohjassa) ja valitan Open, joka ohittaa Gatekeperin.

. -asetustiedostot (dotfiles)

Tehokäyttäjän kannattaa tutustua myös niin sanottuihin dotfiles-tiedostoihin, joilla voi automatisoida uuden koneen käyttöönottoa. Ne eivät ole vain OS X:lle, vaan toimivat muissakin Unix-järjestelmissä ja etenkin komentorivin ja perusohjelmien kuten vimin konfigurointi toimimaan yhtenäisesti eri koneissa helpottuu kummasti. Samoin uuden OS X:n perusasetusten määritys omalla .osx -skriptin avulla on kätevää. Skriptien käyttö vaatii hieman enemmän säätöä ja alkukonfigurointia, mutta maksaa vaivan tulevaisuudessa. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua käyttämiini dotfiles-tiedostoihih, jotka löytyvät GitHubista.

Terminal (Pääte)
Terminalin ulkoasua ja toimintaa voi konfiguroida kattavasti. Käyttämäni teema löytyy dotfiles-tiedostoistani init/Marko.terminal, jonka voi importata Terminaliin käsin, tai ajamalla .osx -skripti. Teema pitää sisällä OS X Terminal asetukset -sivulla kuvatut toimet.

Uuden OS X:n asetukset
dotfiles-tiedostoissani oleva .osx -skripti tarjoaa muutamia ”järkeviä” vakioasetuksia uutta Maccia käyttöön otettaessa. Asetukset tulevat käyttöön ajamalla Terminalissa komento: ./.osx. Se asettaa Terminaliin käyttöön myös Marko-teeman.

SuperHub tähtää parempaan kaupunkimatkustamiseen

Julkinen liikenne on pääkaupunkiseudulla kohtalaisen toimivaa, vaikkakin poikittaisliikenne ja jäykät seuturajat tekevät siitä edelleen hidasta ja kallista. Jäykkiin seuturajoihin on tulossa muutos lähivuosina, kun HSL kehittää matkakorttia, ja matkustajat voivat tähdätä sujuvampiin reittivaihtoehtoihin erilaisten sovellusten kuten Reittioppaan avulla. Muitakin projekteja parempien reittivaihtoehtojen löytämiseen on, kuten SuperHub EU-projekti, joka keskittyy tutkimaan ekologista kaupunkimatkustamista. Osallistuin alkusyksystä projektin kehitteillä olevan SUPERHUB-mobiilisovelluksen testaamiseen arkisessa liikkumisessani.

SuperHub-projekti

SuperHub, eli SUstainable and PERsuasive Human Users moBility in future cities, on ekologiseen kaupunkimatkustamiseen keskittynyt EU-projekti, jossa on mukana 20 yhteistyökumppania kuudesta eri Euroopan maasta ja Suomesta Helsingin yliopisto ja Helsingin seudun liikenne. Projekti on kestävän kaupunkiliikenteen tutkimus, jossa tarkastellaan osallistujien liikennetottumuksia ja kerätään palautetta SUPERHUB-järjestelmän ja -sovellusten kehittämiseksi. Sen tarkoituksena on kerätä konkreettista tietoa ihmisten liikennetottumuksista ja katsoa, kuinka liikennetottumuksia on mahdollista kehittää ympäristöystävällisemmäksi pelin kaltaisen lähestymisen avulla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös kehitetyn sovellusprototyypin käytettävyyttä ja toiminnallisuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on, että tulokset auttavat paikallisia ja eurooppalaisia päättäjiä toimimaan kestävän liikennekehityksen eteen ja auttavat parantamaan liikenteen laatua kaikille kaupunkilaisille. Lisätietoa SuperHub-projektista voi lukea projektin informaatiolehtisestä.

Osallistuin tutkimukseen sattumalta huomattuani elokuun alussa SuperHub-tutkimusprojektin hakevan 200 pääkaupunkiseudulla asuvaa matkalaista koekäyttämään SUPERHUB-sovellusta. Osallistuminen ei vaatinut mitään erityistaitoja, vain Android-puhelimen ja hieman aikaa kolmen viikon ajan. Alkuun projektissa täytettiin viikon ajan vain matkapäiväkirjaa ja sen jälkeen parin viikon ajan lisäksi testattiin Android-matkapuhelimella SUPERHUB-projektissa kehitettyä sovellusta muun muassa reittien suunnitteluun ja matkustustavoitteiden asettamiseen. Sovelluksen testaamiseen osallistui yli 600 ihmistä Helsingistä, Milanosta ja Barcelonasta.

Testin tarkoituksena on seurata tavanomaisia reitti- ja matkatapavalintoja, jotta muun muassa vielä prototyyppi-asteella olevan sovelluksen keinoälyä voidaan parantaa, ja palautteen perusteella kehittää edelleen ja varmistaa, että jo olemassa olevat toiminnot todella vastaavat kaupunkimatkalaisten tarpeisiin. Sovelluksen päätoimintoja ovat muun muassa kaupunkialueilla tapahtuvien matkojen suunnittelu, parhaiden reittivaihtoehtojen ja sopivimpien kulkuvälineiden etsiminen, matkojen hiilijalanjäljen laskeminen ja liikenteen häiriötekijöistä tiedottaminen, eli paljon Reittioppaasta tuttuja ominaisuuksia hiukan uudella tavalla toteutettuna ja maustettuna.

SUPERHUB-sovellus

Testikokemukset

SUPERHUB-sovelluksen prototyyppi toimi kokonaisuutena ihan kelvollisesti kokeilun ajan, enkä siinä havainnut toiminnallisia ongelmia, mutta käytettävyyteen ja tarkoituksellisuuteen olisi voinut panostaa enemmän. Käytännössä sovellus tuotti samat reittipalvelut matkan suunnitteluun kuin Reittiopasta hyödyntävä Andropas, mutta ei aivan yhtä sulavasti. Sovellus oli selkeästi insinöörien suunnittelema, sillä en ymmärtänyt kaikkien toimintojen tarkoitusta (mm. ekotavoitteet ja pisteet) ja käyttöliittymä oli turhan ahdettu. Sovellus kuitenkin suoritti tehtävänsä, eli löysi oikeat eri reittivaihtoehdot ja näytti ne kartalla, vaikka toimikin hieman hitaasti.

Koejakson alussa suoritetun matkapäiväkirjan täyttäminen oli hieman työlästä, sillä sitä varten tehty Web-sovellus oli hieman kankea ja on suhteellisen vaikea muistaa, paljonko matkaan meni aikaa, ja mikä osoite oli lähtö- ja päätepisteenä, ellei niitä erikseen katso kartasta, jota Web-sovellus ei tarjonnut. Sovellus olisi kaivannut hieman parempaa käyttöliittymää etenkin alku- ja loppupisteiden valintaan ja toistuvien matkojen kirjaamiseen.

Matkapäiväkirjaa täyttäessä huomasi hyvin, miten staattisia omat matkani ovat, pääasiassa työpaikan ja kodin välillä suhaamista ja viikottaisiin harrastuksiin kulkemista. Joukkoliikenteen hyödyntäminen jäi vähäiselle, sillä sää suosi pyöräilyä ja harrastuksiin pääsi paljon kätevämmin omalla autolla. Espooseen muuton jälkeen joukkoliikenteen käyttöni on muutenkin vähentynyt, sillä seuturajat tekevät siitä turhan kallista verrattuna autoiluun ja liikenneyhteydet eivät ole yhtä toimivat kuin Helsingissä asuessani.

Kokonaisuutena projektin tarkoitus ja tulosten merkittävyys jäi hieman avonaiseksi, mutta tulipahan kannettua oma korteni kekoon. Tutkimuksesta ei ole vielä tuloksia, mutta ilmeisesti niiden valmistuttua projekti järjestää tilaisuuksia niistä keskustelemiseen ja jakaa yhteenvetoja. Tulokset esitetään myös akateemisissa konferensseissa, julkaistaan kirjana ja lisäksi projektin verkkosivujen kautta on mahdollista saada projektiin liittyviä raportteja.

Jäämme siis odottelemaan, miten pääsisimme parempaan kaupunkimatkustamiseen.

Tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelma, osa 2

Kesälomat ovat jo kaukana takana ja paluu arkeen on todellisuutta sekä töiden että osaamisen kehittämisen osalta. Hieman lomien jälkeen jatkui myös Tieturin ”Tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelma” -kurssi, jonka ensimmäinen osa pidettiin alkukesästä. Keinoja ja ratkaisuja erinomaiseen arkkitehtuuriratkaisuun pääsemiseksi esittelevän kurssin ensimmäinen osio käsitteli tietojärjestelmäarkkitehdin työssä tarvittavia monipuolisia taitoja, laatuatribuutteja, arkkitehtuurikehyksiä ja 4+1 -mallia. Toinen osio jatkoi aihepiirin käsittelyä muun muassa suunnittelumalleilla, integraatioilla, SOA:lla, tietoturvalla ja arkkitehtuurin arvioinnilla ja dokumentoinnilla. Kuuden päivän kokonaisuus oli aikamoinen annos aiheeseen liittyviä otsikoita ja ajateltavaa ja tarjosikin lähinnä paljon lähtökohtia lisäopiskelulle, eikä niinkään käsitellyt miten asioita pitäisi tehdä. Eli hyvä yleiskatsaus aihepiiriin ja ajattelemisen aihetta tarjoava.

4+1 -mallin kaavioita tilanvarausjärjestelmästä

Tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelma, osa 2

Tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelman ensimmäisen osion jälkeen tunnelmat kurssista olivat aika teoriapainotteiset, mutta laajan aihepiirin käsittely konkreettisemmin olisi vaatinut vähintään pari päivää per aihepiiri, joten sinällään kurssin yleiskatsauksen omainen lähestyminen aiheeseen oli toimiva. Mutta silti odotukset kurssin jälkimmäiseltä osiolta olivat hieman enemmän. Lupasihan kurssikuvaus, että ”valmennusohjelman suoritettuaan osallistuja osaa tietojärjestelmäarkkitehdin työn kannalta systemaattiset toimintatavat ja merkittävät välineet.”.

Erinomaisen arkkitehtuuriratkaisun saavuttamiseksi keinoja ja ratkaisuja esittelevän kurssin toinen osio jatkoi aihepiirin käsittelyä muun muassa suunnittelumalleilla, integraatioilla, SOA:lla, tietoturvalla ja arkkitehtuurin arvioinnilla, valvonnalla ja dokumentoinnilla. Suurilta osin aihepiirit olivat tuttuja, mutta uusia keinoja parhaiden käytäntöjen metodeihin, arkkitehtuurin arviointiin ja sen testaukseen kyllä ilmeni.

Osa 2, päivä 1:

  • Parhaita käytäntöjä arkkitehtuurisuunnitteluun
    • Attribute Driven Development method (ADD), ketterän arkkitehtuurin suunnittelu, ketterän tiimin suunnittelukäytännöt

Kurssin neljäs päivä alkoi ryhmien saamien kotitehtävien läpikäynnillä, jonka harmillisesti oli tehnyt vain kaksi viidestä ryhmästä. Tehtävänä oli hyödyntää 4+1 -mallia jonkin järjestelmän, keksityn tai olemassa olevan, kuvaamiseen. Ryhmäni suunnitteli kuvitteellisen ”neuvottelutilojen tilanvarauksen ja käytönseurannan integraatio” -sovelluksen, jonka idea oli tehostaa neuvotteluhuoneiden käyttöä. Olimme kuvanneet konteksti-, prosessi-, komponentti- ja sijoittelukaaviot, joista keskustelimme lyhyesti. Olisi ollut kiva nähdä useampienkin ryhmien ratkaisuja, mutta muuten harjoitus oli mielenkiintoinen ideointihetki.

Loppuaika neljännestä päivästä käytiin läpi arkkitehtuurisuunnittelun parhaita käytäntöjä muun muassa toiminnallisten vaatimusten hyödyntämisessä, arkkitehtuurin oikeellisuuden ja suorituskyvyn aikaisessa testauksessa ja käsiteltiin anti-patterneja. Monta maalaisjärjellä perusteltavaa asiaa, mutta todellisuudessa kuitenkin yllättävän hankalia käytännössä viedä läpi, kuten arkkitehtuurin muuttaminen sen osoittautuessa huonoksi, prototyyppien tekeminen tai aloittaminen liian isosti. Harjoituksena käytiin läpi ADD:tä elokuvateatterin lipunvarausjärjestelmän laatuattribuuttien osalta, joista esille nostettiin monikanavaisuus, skaalautuvuus, tietoturva, laajennettavuus, avoimuus, saatavuus, muunneltavuus ja jäljitettävyys. Nykytrendien mukaisesti keskusteltiin myös ketterästä kehityksestä ja sen suhteesta arkkitehtuurisuunnittelun. Vaikka Scrum-projektissa arkkitehtuuri tehdään ”just in time”, on sprint 0 ja ennakkosuunnittelu tärkeää ja projektin alkuvaiheessa painottuu arkkitehtuurin osuus väheten loppua kohden.

Osa 2, päivä 2:

  • Arkkitehtuurin testaaminen
    • Testaamisen ajoittaminen, testaamisessa huomioitavia seikkoja, suorituskyvyn testaaminen
  • Järjestelmien yhteensovittaminen
    • Tietojärjestelmäintegraation haasteet, löyhä kytkeytyvyys, tyypilliset integraatioratkaisut, integraatioarkkitehtuuri, palveluväylät (ESB)
  • Palveluarkkitehtuurin luominen (SOA)
    • Mitä SOA tarkoittaa?, avoin arkkitehtuuri, SOA arkkitehtuurin luominen, arkkitehtuurin toteuttaminen ja haasteet

Viidennen koulutuspäivän aluksi keskustelimme teknisestä velasta, jota tulee sekä tietoisesti että suunnittelun myötä. Jos velkaa on paljon, on sovellusta myöhemmin hankala tai mahdoton refaktoroida kuntoon. Päivän pääteemat olivat kuitenkin arkkitehtuurin testaaminen, järjestelmien integrointi ja palveluarkkitehtuuri.

Sovelluskehitysprojekteissa testauksen rooli usein aliarvioidaan. Testauksenkin osalta pätee 80/20 sääntö, eli 80 prosenttia ongelmista korjataan testaamalla avainvaatimuksia säännöllisesti ja 20 prosenttia ongelmista on haastavia ja hankalia löytää. Ongelmana usein on myös laadukas testiaineisto ja sen määrä. Testaukseen liittyy myös suorituskyvyn arviointi ja nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kannattaa varata 3,14 kertaa enemmän kapasiteettia kuin vaadittu. Toiminnallisen testauksen lisäksi pitää huolehtia suorituskyvyn testauksesta, jota käsiteltiin komponenttien ja koodin osalta. Tarjolla on useita avoimen lähdekoodin testausvälineitä, joista mainittiin muun muassa jMechanic ja JProfiler . Lisäksi lyhyesti esiteltiin kaupallista Compuwaren Application Monitoring -tuotetta (entinen dynaTrace). Testauksessa on hyvä muistaa Heisenbergin epämääräisyysperiaate, joka soveltaen on: ”Et voi suorittaa mittausta vaikuttamatta mitattavaan kohteeseen”.

Päivän muut aiheet olivat palvelusuuntautuneisuutta tukeva arkkitehtuurityyli eli SOA ja sovellusten integraatio. Tässä palvelu on looginen esitystapa toistuville liiketoiminnan aktiviteeteille, joilla on määritelty lopputulos, eli se on itsenäinen (itseriittoinen), voi koostua muista palveluista ja on musta laatikko kuluttajilleen. SOA:n rakentaminen pitäisi lähteä liiketoiminnan prosessien tietojärjestelmien tarpeista ja tuottaa aina liiketoiminta-arvoa. Ei kannata myöskään unohtaa, että SOA on kuin koiranpentu, joka vaatii jatkuvaa valvontaa, hoitoa, selkeitä rajoja ja vastuuhenkilöä, eli johtamista. Lisäksi sivuttiin REST-palvelun versiointia ja kuvaamista, kun käytössä ei ole WSDL:ää kuten SOAP-palveluissa. Sovellusten integraatioista käsiteltiin muun muassa erilaisia suunnittelumalleja kuten julkaise-tilaa (Twitter, RSS), sanomaväylät (SETI), vastaavuustunniste (laskun viitenumero), prosessimanageri, sanomakeskus (SMS) ja sääntöjen mukainen tietomalli.

Osa 2, päivä 3:

  • Teknologia-arkkitehtuuri
    • Teknologia-arkkitehtuuri mahdollistajana, liiketoimintalähtöinen teknologia-arkkitehtuuri, teknologioiden hallinta sekä valinta, teknologia-arkkitehtuurin suunnittelu
  • Lisensointimallit
    • Arkkitehtuuri ja lisenssit, Open Source -tuotteet sekä sovelluskehykset, näkökulmia lakiasioihin
  • Tietoturva-arkkitehtuuri
    • Tietoturvan näkökulmat ja tasot, vyöhykkeinen tietoturva, tietoturvan perustekniikat, tietoturvasuunnittelun peruspilarit
  • Arkkitehtuurin käytön valvonta
    • arkkitehtuurin käytön ohjeistus, arkkitehtuurin käytön katselmointi
  • Arkkitehtuurin arvioiminen
    • Arkkitehtuurin laatukriteerit, arkkitehtuurin arvioiminen, Architecture Tradeoff Analysis Method (ATAM) -metodi, Cost Benefit Analysis Method (CBAM)
  • Arkkitehtuurin dokumentoiminen
    • Arkkitehdin rooli dokumentoijana, arkkitehtuurin dokumentoiminen UML-kielellä, muita dokumentoinnin välineitä
  • Arkkitehtuurin hallinnointi
    • Arkkitehtuurin toteutus, arkkitehtuurin muutoshallinta, arkkitehtuuriorganisaatio, vaaditut prosessit

Kurssin viimeinen eli kuudes päivä sisälsi paljon eri aihepiirejä ja alkoi harjoituksella, jossa käytiin läpi sovellus- ja teknologia-arkkitehtuurin yhteyttä ja miten teknologia-arkkitehtuuri täyttää järjestelmän laatuvaatimukset. Teknologia-arkkitehtuurin rooli on mennä syvemmälle ja tarkemmalle tasolle, sekä se voi olla jo olemassa ja sanella asioita sovellusarkkitehtuurille. Tarkoituksena on taata järjestelmän rakennuspalikoiden yhteensopivuus ja dokumentoida valitut teknologiastandardit. Teknologia-arkkitehtuurin suunnittelusta käsiteltiin siihen liittyvät eri vaiheet: lähtötason kuvaaminen, näkökulmien ja työvälineiden valinta, tavoitearkkitehtuurin luominen, liiketoiminnan tarpeiden täyttymisen varmistaminen ja nyky- ja tavoitetilan kuilun analyysi. Teknologiasta olikin hyvä siirtyä lisensseihin ja avoimen lähdekoodin sovelluksiin, joista lähinnä mainittiin, että niitä on moneen lähtöön. Parempi olla tarkkana.

Tietoturva-arkkitehtuuria käsiteltiin sentään hieman laajemmin ja siitä on hyvä muistaa seuraavat kirjaimet: C = Confidentiality, I = Integrity, A = Availability. Arkkitehti valitsee miten tietoturvateknologioita ja työvälineitä käytetään tietoturvan toteuttamiseksi ja tietoturva-arkkitehtuurin rakennuspalikoita ovat: henkilöstön tietoturva tietoisuus ja koulutus, käyttäjähallinta, autorisointi ja autentikointi, toimien vahvistaminen, kriittisten osien eristäminen, tunkeutumisen havaitseminen ja estäminen, salaustekniikoiden käyttäminen ja virustorjunta. Lisäksi kerrottiin OWASP Top 10 -ongelmakohtien listauksesta (pdf) ja ettei kannata jäädä kymmeneen, sillä maailma muuttuu jatkuvasti. Aiheeseen liittyen tehtiin harjoitus elokuvateatterin lippujärjestelmän potentiaalisista tietoturvariskeistä ja niiden hallinnasta.

Tietojärjestelmän arkkitehtuurin voi suunnitella monella eri tavalla, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole, joten arkkitehtuuriratkaisun arviointi on tärkeää. Parasta se olisi suorittaa jo etukäteen, eikä vasta jälkeenpäin, vaikka se tällöin onkin helpompaa. Arvioida voi muun muassa ylläpidettävyyttä ja uusien ominaisuuksien ja bugien korjaamisen helppoutta ja nopeutta. Yksi keino tähän on käyttää ATAM:ia (Architecture Tradeoff Analysis Method) ja CBAM:ia (Cost Benefit Analysis Method), joita voidaan soveltaa arkkitehtuuria luodessa, kun projekti on ongelmissa ja jo olemassa olevaan arkkitehtuuriin.

Yhteenveto

Tietojärjestelmän arkkitehtuurin suunnitteluun on kehitetty erilaisia malleja, kursseja ja sertifiointeja, joiden avulla voidaan tähdätä parempaan lopputulokseen. Tieturin tietojärjestelmäarkkitehdin valmennusohjelma antaa hyvän yleiskuvan laajasta aihealueesta ja on kokonaisuutena aikamoinen annos aiheeseen liittyviä otsikoita ja ajateltavaa. Kurssi tarjosikin lähinnä paljon lähtökohtia lisäopiskelulle, eikä tarkemmin käsitellyt miten asioita pitäisi tehdä, joka olisikin ollut kurssin aikataulun ja aihepiirin laajuuden osalta mahdotonta.

Olisin itse kuitenkin kaivannut ehkä enemmän konkreettisempaa lähestymistä, jota kurssin neljäntenä ja viidentenä päivänä olikin hieman enemmän. Jos kurssista pitäisi mainita yksi mieleen jäänyt asia, on se 4+1 -malli, jonka käyttämistä arkkitehtuurin suunnittelussa käytiin läpi enemmän ja muita aihealueita sipaistaan siihen verrattuna suhteellisen pintapuolisesti.

Kurssi antaa pohjatiedot myös Open Groupin Certified Architect (Open CA) (aikaisemmin ITAC) sertifikaatin ykköstason suorittamiseen (edulliseen 1250 dollarin hintaan), jota pitää harkita.