Erilaisia vekottimia ei voi koskaan olla liikaa, joten viime syksynä tuin OUYA-projektia Kickstarter -palvelussa ja kesän alkupuolella joukkorahoitettu Android-pelikonsoli saapui postitse viimein myös Suomeen. OUYA-pelikonsoli on käytännössä pelaamiseen tarkoitettu ison kahvimukin kokoinen Android-laite, jossa on päällä kustomoitu käyttöliittymä ja ohjaus toimii langattomalla peliohjaimella, josta löytyy pieni kosketusalue. Kuulostaa ihan näppärältä, mutta millainen laite on käytännössä?
OUYA-pelikonsoli
Ison kahvimukin kokoinen OUYA-pelikonsoli on yksinkertainen, mutta monipuolinen Tegra 3 -neliydinprosessorilla varustettu Android-laite 8 GB sisäisellä muistilla. Kickstarter-joukkorahoituspalvelun kautta hankkimani pakkaus sisälsi konsolin lisäksi yhden Bluetooth-ohjaimen, virtalähteen, pikaoppaan ja HDMI-kaapelin. Lisäksi tilasin yhden lisäohjaimen, ihan vain varmuuden vuoksi. Laitteen yläreunasta löytyvän virtapainikkeen lisäksi takapaneelista löytyvät HDMI- ja USB-liittimet, mikroUSB-liitäntä ja virtaliitin. Verkkoon laitteen voi liittää RJ-45 -verkkoliittimellä (10/100) tai langattomasti (802.11n). Tuuletuksesta pitää huolen pohjasta löytyvä ilmanottoritilä ja tuuletin, mutta käytössä laite on aika äänetön. Konsoli pystyy HDMI-liitännän kautta 1080p:n tarkkuuteen ja rautapurkamaan videota, ja käytännössä jälki on samaa kuin uusissa älypuhelimissa.
OUYAa ei toistaiseksi kaupata Suomessa, mutta laitteen voi tilata esimerkiksi Amazon.co.uk:sta 99 punnalla eli noin 117 eurolla ja mukaan kannattaa laittaa virta-adapteri. Aivan alkuperäiseen 99 dollarin hintaan ei vanhalla mantereella päästä.
Tekniset tiedot
OUYA ei ole mikään tehomylly, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan pieneltä Android-konsolilta. Tekniset ominaisuudet ovat kuitenkin ihan pätevät pieneen pelailuun ja multimedialaitteena toimimiseen.
- Piirisarja: Nvidia Tegra 3 T33-P-A3
- Prosessori: Neliydin 1.7 GHz ARM Cortex-A9 (ARMv7-A)
- Grafiikka: Nvidia GeForce ULP @ 520 MHz (12.48 GFLOPS)
- Grafiikkaominaisuudet: 1080p MPEG-4 AVC/h.264 40 Mbit/s High-Profile, VC1-AP ja DivX 5/6 videopurku
- Muisti: 1 GiB DDR3-1600 SDRAM, jaettu CPU:n ja GPU:n kesken
- USB-portit: 1 USB 2.0, 1 microUSB
- Video-liitännät: HDMI 1.4; 1080p tai 720p -resoluutio
- Audio-liitäntä: HDMI (ARC), 5.1 tai 2.0 kanavaa
- Sisäinen muisti: 8 GB eMMC flash
- Verkko: 10/100 Ethernet, 802.11 b/g/n, Bluetooth LE 4.0
- Virrankulutus: 4.5 W (peli), 1 W (standby)
- Virtalähde: 12v DC
- Koko: 75x75x82 mm
- Paino: 300 g
- Käyttöjärjestelmä: Android 4.1 (Jelly Bean) kustomoidulla ulkoasulla
OUYA-peliohjain
Hopeisen harmaata ja mustaa muovia yhdistelevä langaton Bluetooth-peliohjain istuu käteen näpsäkästi, vaikka voisi olla aivan hieman pienempi. Ohjain on tuntumaltaan sopivan tukeva ja painava ja analogiset tatit ovat sijoitettu Xbox 360 -ohjaimen tavoin epäkeskosti. Netin arvosteluiden mukaan analogi-tattien liikerata on rajoittuneempi kuin Playstationin Dualshock 3:ssa tai Xbox 360:n vastaavissa. Tattien ja ristiohjaimen lisäksi ohjaimesta löytyy OUYA-painike, joka vastaa Androidin kotipainiketta ja toimintonapit, jotka ovat koristeltu OUYA-kirjaimin. Peliohjaimen keskiosasta löytyy kosketuslevy, jonka avulla OUYA osittain takaa toimivuutensa Android-sovellusten kanssa, jotka eivät ole virallisesti OUYA-yhteensopivia. Ohjain toimii kahdella ohjaimen kahvoihin asetettavalla sormiparistolla. Ohjain osaa myös käynnistää pelikonsolin.
OUYA-peliohjaimen heikoin lenkki on sen häiriöalttius. Etenkin olohuoneessani, jossa on muutakin elektroniikkaa, on ohjaimen toiminta hieman pätkivää, epätarkkaa ja välillä ohjain sekoilee ja liikkeet jäävät päälle peleissä. Esimerkiksi Shadowgunin pelaaminen on mahdotonta, kun ukko liikkuu miten haluaa. Sama häiriö näkyy muun muassa langattomassa RAPOO-näppäimistössäni, mutta ei PS3 tai Xbox 360 -ohjainten kanssa. Toinen miinuskohta on kosketuslevy, jonka tuki jää vajavaiseksi usean kosketuksen tuen puuttuessa ja sen tarkkuus on heikohko. Lisäksi ohjaimesta löytyvät liipaisimet ovat jäykähköt ja huonommat kuin jopa DualShock 3:ssa, toimintonapit jumittavat helposti, eikä ohjaimessa ei ole Menu-, Back- ja Home-painikkeita, joita useat (ei suoraan tuetut) pelit kaipaavat.
OUYA tukee USB-portin kautta PS3-ohjainta, joten tarvittaessa voi siirtyä käyttämään langallista ohjainta. PS3-ohjaimet saa paritettua myös langattomiksi ohjaimiksi, kun liittää ne kerran kaapelilla, sammuttaa konsolin, irrottaa kaapelin ja käynnistää uudestaan. Myös Xbox 360 -ohjaimia voi käyttää, jos tietokoneelle tarkoitetun USB-vastaanottimen kytkee OUYAn takapaneeliin. Netin keskusteluiden perusteella erilaisten ohjaimien sekoittaminen on periaatteessa huono idea, sillä ohjainten ID:t tuntuvat menevän helposti yli neljän, ja tämän jälkeen monet pelit eivät tunnista kaikkia ohjaimia. Sen sijaan kolmen Xbox 360-ohjaimen käyttö tuntuu olevan täysin ongelmatonta.
OUYAn kanssa on mahdollista käyttää myös ulkoista näppäimistö-hiiri -yhdistelmää, mikä tekee ainakin nettiselailusta paljon miellyttävämpää. Lisäksi on mahdollista käyttää toista Android-laitetta kuten tablettia tai puhelinta OUYA:n näppäimistönä tai peliohjaimen korvikkeena Blue Board -ohjelman avulla (Play-kauppa). OUYAlle ohjelma löytyy Discover > App -kategoriasta. Oma HTC Sensation suostui pienen säätämisen jälkeen muodostamaan yhteyden OUYA:aan, mutta jos luurissa poistui Blue Board -ohjelmasta, yhteys katkesi ja uudelleen yrittämällä sai aina aikaan ”Unable to connect: socket closed” -virheen. Vasta kun käytti Bluetoothin alhaalla, alkoi yhteys konsoliin taas toimimaan.
Lisää analyysia OUYA-pelikonsolista voi lukea muun muassa Polygonin artikkelista.
Sovellukset
OUYA pyörii Androidin päällä ja kirjoitushetkellä versio oli 4.1.2 eli Jelly Bean. Käyttöliittymä on muokattu yksinkertaisemmaksi ja peliohjainta ajatellen. Päävalikko koostuu ”PLAY”, ”DISCOVER”, ”MAKE” ja ”MANAGE” -kohdista, joiden takaa löytyvät pelit, pelikauppa, sovellukset ja asetukset. ”PLAY”-valikon alle asentuvat OUYA:n Discover-pelikaupasta ladatut pelit tai sovellukset, ”MAKE”-valikon alta löytyy muun muassa OUYA:n internet-selain, OUYA-uutiset ja APK-tiedostoista asennetut ”normaalit” Android-sovellukset ja ”MANAGE”-valikon alta löytyvät konsolin asetukset ja ilmoitusalue.
OUYA:lle on saatavilla kirjoitushetkellä 394 peliä, joita voi selata ”DISCOVER”-valikossa kategorioittain tai hakusanoilla ja lisäksi valikon etusivulla on listattuna suosituimmat pelit ja kehittäjä/kumppanien tekemät poiminnat. Monet saatavilla olevat pelit ovat enemmän tai vähemmän retro-henkisiä. Pelit ja ohjelmat ovat joko ilmaisia tai testattavissa ilmaiseksi ja täysversion ostaminen tapahtuu yleensä pelin sisällä olevasta ”buy full version” -toiminnosta. Ovelasti Discover-kaupan tiedoissa ei näy, onko peli kuinka suurelta osalta maksullinen ja paljonko se kustantaa. Yleinen hintataso peleillä näytti olevan 4-7 dollarin tienoilla. Osa peleistä on käännöksiä Android-kosketusnäyttöpeleistä, jotka käännöksessä hävittävät osan magiastaan, mutta osa peleistä toimii vastaavasti paremmin tattiohjaimilla kuin kosketusruudulla.
Lisäksi jos haluaa askarrella konsolin kanssa enemmän, löytyy XDA-developers -foorumilta lista OUYA modeista, joilla saa muun muassa Google Play -kaupan asennettua. Tämä mahdollistaa esimerkiksi jo ostettujen pelien pelaamista myös OUYAlla, jos ne vain tukevat peliohjainta, eivätkä tarvitse Menu-, Back- ja Home-painikkeita. Miinuspuolena jokaisen OUYA:n päivityksen jälkeen on Play-kauppa asennettava uusiksi, ellei asia ole viime aikoina muuttunut. Ei kovin kätevää.
Discover-kaupan tarjonta
Harmillisesti pelejä ja sovelluksia ei voi asentaa suoraan OUYA:n nettisivujen kautta, mutta ainakin niitä voi selailla. En ole kovin aktiivisesti ehtinyt käymään läpi OUYA:n virallista Disover-kaupan ohjelmistotarjontaa, mutta tässä muutamia poimintoja:
Sovellukset:
- XBMC on OUYA: Media-keskus sovitettuna OUYAlle.
- Plex: Media-suoratoistosovellus
- Kainy: Etäpelisovellus, joka mahdollistaa pelata OUYA:n kautta esimerkiksi toisessa huoneessa olevan PC:n Steam-pelejä.
- Blue Board: Android-laitteen käyttö näppämistönä
Pelit:
- Antichromatic: Vaikea kahta eri ulottuvuutta yhdistävä tasohyppely
- Ninja Twins: Ohjaat kahta ninjaa läpi 30:n visaisen kentän
- League of Evil: 54-kentän + maksullisten kenttien tasohyppely, jossa estetään tiedemiehiä tekemästä pommia
- TowerFall: Neljälle pelaajalle jousipyssytaistelu tasohyppely, tukee X0 ja PS3 -ohjaimia
- Puddle THD: Ohjaa nestettä 8 maailman ja useiden kenttien läpi (Independent Games Festival 2010 voittaja)
Voisin harkita ostaa:
- Sine Mora: Tarinallinen sivulle skrollaava lentokoneräiskintä, 3$
- Shadowgun: 3:n persoonan räiskintä, 5$
- Choplifter HD: 30:n tehtävän helikopteripelastuspeli, muutama tehtävä koukuttamaan, loput 4$
- Cube and Creature: Haastava tasohyppely tyyliin Super Meat Boy, 12 kenttää testiksi, loput 3$
Muita testattuja:
- Globulous: hieman Tetris-mäinen 3-D palikkapähkinä, jossa etsitään kahta samaa väriä pallon sisällä, 14 pähkinää, loput 2$
- Gravi: Ohjaa sinistä energiapalloa läpi vaikeuksien. 10 ilmaista kenttää.
- The Ball: 3D-seikkailupeli tulivuoren luolarakennelmassa pyöritellen palloa eri ongelmien ratkaisemiseksi
- Red: Ylhäältä kuvattu palikkaukkoräiskintä mutantteja vastaan, 1 kenttä kokeeksi, muuten 5$
Omien ohjelmien asentaminen
OUYA on käytännössä mikä tahansa Tegra 3 -piirisarjallinen Android-laite, joten siinä toimivat myös sovellukset, jotka eivät ole virallisesti tuettuja. Omien ohjelmien sivustalataaminen konsoliin vaatii hieman askartelua, mutta helpottuu kunhan asentaa esimerkiksi AirDroid-sovelluksen (Play-kauppa). AirDroid mahdollistaa OUYAn hallinnan suoraan selaimesta tietokoneelta ja muun muassa APK-tiedostojen asentamisen. Alkuun pääsemiseksi asensin ensin AirDroidin puhelimeeni, latasin sen APK:n tietokoneelle AirDroidin Web-hallinnan kautta, siirsin sen nettipalvelimelle ja latasin sen OUYAlle selaimen kautta. Todella kätevää!. Ladatut tiedostot menevät konsolissa Manage > System > Advanced > Storage > Downloads, josta niitä voi asennella. AirDroid mahdollistaa monta asiaa ja vielä enemmän kuten ruudun reaaliaikaisen kaappaamisen, jos OUYAn roottaa ja asentaa Superuserin.
Netflix
Harmillisesti Netflixiä ei ainakaan vielä löydy suoraan OUYAn sovelluskaupasta, mutta asennus onnistuu asentamalla APK erikseen. Helpointa on tuoda APK esimerkiksi luurista AirDroidin avulla ja asentaa samaa kautta OUYA:lle. Koska Netflix ei tue virallisesti vielä OUYA:aa, on sen toimivuus hieman rajoitettua etenkin kuvanlaadun osalta, joka on jotain 10″ -tabletin tasoa, mutta kuitenkin katsottavaa ainakin 40″ -televiossa, jos ei ole kovin hifisti. Toivottavasti Netflix tekee virallisesti tuetun version myös OUYAlle, sillä media-alustana pieni pelikonsoli on mitä mainioin ja tehojenkin uskoisi riittävän.
Emulaattorit
Yksi mielenkiintoinen sovellutus OUYA:lle ovat erilaiset emulaattorit, joita Discover-kaupasta löytyy käytännössä kaikille yleisimmille emuloiduille alustoille. Netin kirjoitusten mukaan Nintendo64-emulaatio on jopa pelattavalla tasolla ja myös SNES-seikkailut onnistuvat, vaikka ikävästi muotoiltu ristiohjain häiritsee. Jos vanhojen alustojen pelit kiinnostavat, niin OUYA lukee FAT32-muotoisia USB-tikkuja, mutta tikun tunnistamiseen pitää konsolin olla sammutettuna, kun se kytketään laitteeseen. Tämän jälkeen tiedostot löytyvät polusta /mnt/usbstick.
Yhteenveto
OUYA-pelikonsoli on tällä hetkellä vielä hieman ristiriitainen tuote, sillä vaikka se on helppo käyttää ja pelejä löytyy kohtalaisesti, vaatii sen täysimittainen hyödyntäminen vielä hieman virittämistä ja kokonaisuus on vielä karkea. Media-alustana se toimii kelvollisesti ja itse odotan etenkin sillä saralla laitteelle käyttötunteja, jos vain vielä Netflix toimisi paremmin. Konsoli herättää monella tasolla lupauksia, mutta ei aivan täytä niitä. Kokonaisuus on selkeästi vielä kehitteillä ja on kiinnostavaa nähdä miten se kehittyy, etenkin kun OUYA on kertonut päivittävänsä rautaa vuosittain.
Plussaa:
- Avoimuus
- Koko
- Monipuolisuus: pelejä ja mediatoistoa
- Yhteensopivuus perinteisten konsoliohjainten kanssa
Miinusta:
- Google Play -tuen puute
- Ohjaimen häiriöherkkyys, nappien jumitus ja nappien puute