Itä-Suomessa on kaunista luontoa ja retkipaikkoja, joissa nauttia luonnon rauhasta. Nyt Simpeleellä on ennallistettu Hiitolanjoen aikaisemmin vesivoiman tuotannossa olleet Ritakoski, Lahnasenkosi ja Kangaskoski ja rakennettu paikalle saavutettavat maisemapolut.
Hiitolanjoen maisemapolku
”Hiitolanjoki on Venäjän ja Suomen alueella virtaava 62 kilometriä pitkä joki. Suomen puolella joki virtaa Etelä-Karjalassa Rautjärven kunnan Simpeleellä ja Venäjän puolella se virtaa Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä. Joki laskee Laatokkaan Lahdenpohjan piirin Hiitolassa.”
Hiitolanjoen maisemapolku on helposti saavutettavissa, valtatie 6:sta etelästä ajettaessa käänny ennen Simpeleen liittymää oikealle Kangaskosken suuntaan (joen ylitys, liittymä juuri ennen rautatiesiltaa). Polun lähtöpaikka on Ritakosken voimalan pihalla, 200 m päässä 6-tieltä. Voit aloittaa myös Lahnasenkoskelta, jolloin aja Änkilänsalon liittymälle, rautatiesillan jälkeen heti vasemmalle ja Lahnasentien päähän voimalaitoksen P-alueelle.
Hiitolanjoen kohteet
Hiitolanjoen varrella Ritakoski ja Lahnasenkoski ovat saman polun varrella ja Kangaskoski lyhyen automatkan päässä.
”Etelä-Karjalan Rautjärvellä sijaitsevassa Hiitolanjoessa elää Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Hiitolanjoki eli Kokkolanjoki tulee vapautumaan vaelluskalojen kulkureitiksi ja lisääntymisalueeksi, kun kolme uutta koskea vapautuu voimantuotannosta. Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski 18 metrin yhteenlasketulla pudotuskorkeudellaan tulevat muodostamaan eteläisen Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen upean koskireitin, johon toki kuuluvat myös ylävirrassa jo nyt vapaana kuohuvat Uudensillankoski, Rapukoski ja Ali-Juvankoski.” – hiitolanjoki.fi
Lahnasenkoski
Lahnasenkosken ennallistaminen
Kävimme Hiitolanjoella kesällä, jolloin Ritakoski oli vielä purkamatta, joten se jää seuraavaan kertaan. Hyvä syy lähteä uudestaan reissuun.
Lahnasenkoskella on hyviä taukopaikkoja ja alempana reitin varrella laavu ja nuotiopaikka
Kangaskoski
Kangaskoski on pienempi kokonaisuus kuin Lahnasenkoski, mutta tarjoaa mobiilipolun kanssa tietoa alueen historiasta.
KangaskoskiKangaskoskella on mobiilipolku kertojen alueen historiaa
Kangaskoskella ollessa kannattaa kävellä polkua pitkin eteenpäin ja käydä kahvilla ja vohvelilla B&B Hiitolanjoella.
Monta kymmentä vuotta on tullut pyörällä ajettua ja ajoasento säädettyä niin sanotusti perstuntumalla ja peruskikoilla. Toimivaa, mutta paremminkin voisi asian tehdä. Loppuvuodesta ennen trainerikauden avausta kävin säätämässä ajoasennon viitearvoihin Pyöräliike Varustamossa Retül Bike Fitissä. Fitistä saatiin hyviä löydöksiä muun muassa käsien puutumisen avuksi, optimaalisten satulasäätöjen kautta tehon tuotto parantunee ja alkukartoituksessa löytyi (ei niinkään) yllättäviä puolieroja. Tässä kirjoituksessa avaan mitä kaikkea Retül Bike Fit pitää sisällään.
Tämä blogikirjoitus on tehty yhteystyössä Pyöräliike Varustamon kanssa. Minua pyydettiin kuvausmalliksi bikefittiin ja samassa yhteydessä minulle tehtiin bikefit veloituksetta.
Mitä on Bike Fit?
Pyörän mitoitus, tai lajipiireissä paremmin tunnettu bikefit on ajoasennon mitoittamista ja säätämistä asiantuntevan mitoittajan ja teknisten laitteiden ja ohjelmistojen avulla. Bikefitin voi tehdä monesta näkökulmasta, esimerkiksi:
Muodostaa optimaalinen ajoasento maantiepyöräilyyn tai triathloniin.
Mukavan ajoasennon löytäminen.
Pyöräilyyn liittyvä ongelman korjaaminen: ”polveen pistää”, ”kädet puutuvat”, jne.
Pyörän ostajalle kahden runkokoon väliseen valintaan.
Uuden maantiepyörän ostamisesta muutaman kuukauden jälkeen ajoasennon viilaukseen.
Vaikka bikefitiin hakeudutaan useimmiten maantiepyörän ajoasennon viilaukseen, voi siitä saada hyötyä kaikkiin pyöräilylajeihin ja yhtä hyvin tehdä myös maastopyörälle. Bikefittiä voisi verrata, kuten Fillarifoorumilla joku osuvasti kirjoitti, että bikefittaaja on kuin personal trainer, joka näyttää ja opettaa treenausta aloittavalle oikeat suoritukset ja korjaa ainakin pahimmat virheet.
Ajoasennon optimointiin on Suomessa tarjolla ainakin kaksi erilaista järjestelmää: Shimano Bike Fitting -laitteisto ja Retül Bike Fit -laitteisto. Shimanon Fitiä löytää useista maantiepyöräilyyn erikoistuneista pyöräliikkeistä kuten Kivenlahden Pyörähuolto ja Velosport. Retülia on vastaavasti saatavilla Specialized-liikkeistä kuten Pyöräliike Varustamosta ja Porvoon Pyöräkeskuksesta.
Pyöräilijän ajoasennon optimointi Retül Bike Fitillä
Lappeenrannassa bikefitiä tekee Pyöräliike Varustamo ja Specialized Brand Storena käytössä on Retül Fit. Eli suunta kohti Rakuunamäkeä, mukana pyöräilyvaatteet lyhythihaisella pyöräilypaidalla, pyöräilykengät ja -polkimet, sekä pyyhe. Lisäksi tarvitaan aikaa 2-3 tuntia ja hintaa tällä huvilla on 250 euroa. Bikefittaajana Pyöräliike Varustamolla toimii fysioterapeutti Mikko Tynkkynen.
Retül Fit, aikaisemmalta nimeltään Body Geometry Fit, on Specializedin ja Dr. Andy Pruittin kehittämä tapa auttaa pyöräilijää saamaan ajoasento jossa pyöräilijä voi ajaa nopeammin, pidempään ja mukavalla ajoasennolla ja välttämään rasitusvammoja.
Retül Fit on enemmän kuin vain bike fit — se on tapa oppia tuntemaan kehoasi, särkyjesi perimmäisiä syitä ja kuinka oikea istuvuus auttaa sinua saavuttamaan pyöräilytavoitteesi.
Retül-järjestelmä mittaa 3D-liikkeenkaappausteknologian avulla tarkasti jokaisen liikkeen asteen ja etäisyyden millimetrin ja tarjoaa sinulle ja asentajalle tietoja, jotka tukevat pyöräilyvarusteesi ja henkilökohtaisen ajokokemuksesi valintoja.
Bikefit laitteistoon kuuluu portaattomasti säädettävä mitoituspyörä, johon voidaan tehdä muutoksia lennosta. Näin havaitaan tehtyjen muutosten vaikutukset heti. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös omaa pyörää, mutta tällöin muutosten tekeminen on hitaampaa. Mitoituspyörään tehtiin alkuun alustavat säädöt oman pyörän mittojen perusteella, kuten kammen ja stemmin pituus, sekä vaakaputken pituus. Omalla kohdalla fitti tehtiin Specialized Creo SL -pyörään, jolla tulee ajettua maantie- ja gravellenkkejä. Lähtökohtana oli käsien puutuminen maantiellä ajaessa, jota fitillä lähdettiin ratkomaan.
Satulan mittaus DSD:llä
Ennen mitoituspyörän päälle menemistä tehtiin myös sopivan satulan mittaus ja valinta Retül DSD:llä. DSD määrittää optimaalisen satulan leveyden käyttämällä paineen kartoitusta -teknologiaa. 768 paineanturia takaavat istuinluitesi tarkan mittauksen, alle millimetrin tarkkuudella. Tämän jälkeen saat ehdotuksen sopivista satuloista. Omalla kohdalla tulos ei yllättänyt, kun olen jo vuosia ajanut Specializen Power -satulalla, jota myös mittaus ehdotti.
Sopivan satulan kartoitus Retül DSD:llä on ilmaista. Voit pyytää myymälästä henkilökuntaa tekemään istuinluiden mittauksen ja järjestelmä antaa ehdotuksia sopivista satuloista. Lisäksi ainakin Varustamossa on saatavilla testisatuloita lainaan, ettei satulan ostopäätöstä tarvitse tehdä pelkästään mittarin antaman ehdotuksen perusteella.
Alkuun mittauksia ja alustavia säätöjä pyörään
Alkuun arvioitiin kuva henkilökohtaisesta joustavuudesta ja muista fyysisistä ominaisuuksista kuten jalkojen rakenne, polvien asento, selkärangan ja hartioiden asento, lantion taipuvuus, jalkojen pituus ja hartioiden leveys. Lisäksi alkuhaastattelussa käytiin läpi tavoitteet ja aiemmat vammat ja kivut. Sitten olikin aika nousta pyörän päälle ja aloittaa Retül Fitin tekeminen.
Mittausmerkkien asettaminen kohdilleen
Retül Fit käyttää Retül Vantage Motion Capture -järjestelmää, joka seuraa kahdeksaan anatomiseen pisteeseen sijoitettua LED-merkkiä kehossasi, joiden avulla kerätään reaaliaikaista, kolmiulotteista dataa jokaisesta polkaisusta luoden dynaamisen istuvuuskokemuksen.
Anturien jälkeen poljettiin kuten normaalilla pyörällä
Reaaliaikaiset mittaustiedot kootaan Retül Bike Fit -ohjelmistoon, josta nähdään mitta-arvoja osoittaen liikkeen asteita (degree of movements), joita ei voi nähdä paljaalla silmällä. Tämän datan perusteella voidaan tehdä pyörään säätöjä fit-datan, fyysisten arvioiden ja pyöräilytavoitteiden pohjalta. Tarvittavat muutokset voivat olla myös varustemuutoksia kuten satulan, ohjaustangon, pohjallisten ja kenkien vaihtamista.
Retül Fitissä saadaan dataa sekä sivukuvasta että etukuvasta. Sivukuvan avulla saadaan oikea neutraali asento sekä mukava että tehokas ajoasento säätämällä satulan ja ohjaustangon korkeutta ja muuttamalla ohjainkannattimen pituutta ja klossien paikkaa. Etukuvan avulla saadaan parempi suorituskyky ja tasapainoinen voiman siirto arvioimalla lantion, polvien ja jalkaterän linjaa. Lisäksi katsotaan myös kengän paikka polkimessa ja istuma-asento.
Havaintojen läpikäymistä fitin aikana
Omalta osaltani Retül Fitissä tehtiin muutamia säätöjä jarrukahvojen kulmaan, penkin korkeuteen, sekä vaihdettiin pidempää ohjainkannatinta. Kaikki paitsi ohjainkannattimen vaihtaminen onnistuu suoraan lennosta mitoituspyörällä ja vaikutuksen huomaa heti. Omaan ajoasentoon tuli lopulta muutoksia aika vähän siitä, mitä olin jo muuttanut Creo SL:n vakioasentoon. Pystyin raportin perusteella tekemään muutokset omaan pyörääni itse. Tarvittaessa pyörälle voi varata huoltoajan bikefit-mittojen siirtämiseksi omaan pyörään.
Lopulliseen ajoasentoon päätymisen jälkeen mitataan Retül Zin -työkalulla digitaaliset arvot mitoituspyörän asetuksista. Pyörätiedot ja Zin-työkalun mitat kerätään täydelliseksi raportiksi, jonka saat sähköpostiin kaikkine alkukartoituksineen ja mitta-arvoineen.
Tampereella on paljon vaihtoehtoja hotelliyöpymiseen ja valinnanvaraa voi rajata sijainnin ja hinnan suhteen. Tällä kertaa päädyimme valitsemaan Sorsapuiston kupeessa sijaitsevan Lapland Hotels Tampereen, sillä sijainti on hieman sivummalla keskustasta ja puiston vieressä koiran ulkoiluttamisen näkökulmasta ja alue on rauhallinen ja helposti saavutettavissa autolla tullessa.
Lapland Hotels Tampere oli kokemuksena mitä olettaa voi, jos Lapland Hotelsien konsepti on tuttu. Lapin eksotiikkaa äänimaailmasta sisustukseen ja tuotteisiin, sekä aamupalaan. Perinteiseen tapaamme käytimme hotellin palveluista lähinnä hotellihuonetta nukkumiseen, mutta ehdin käydä testaamassa myös saunan, josta näkyi ikkunasta Tampereen kattoja. Saunassa oli tarjolla miesten ihonhoitotuotteita.
Hotellien ravintoloiden tarjonta on yleensä hyvää ja myös Lapland Hotelsien ravintolat ovat ainakin listan mukaan maukkaita. Mutta usein sitä haluaa jotain muuta, jos on vaihtoehto, etenkin kun mukana on pieni vauva ja maailmalla on ajettu alamäkipyöräilyn maailman cuppia. Tampereen hotellin vieressä oli sopivasti Blokki-konttiravintola, josta sai haettua (löydettiin Woltista) hyvät take away -annokset.
Blokki-konttiravintolaViihdepalvelu omasta takaa
Yksi erittäin iso valintakriteeri, jos hinta hotelliyöllä muuten kohtaa, Lapland Hotelsien puolesta on siellä oleva todella erinomainen aamiainen.
Täyteläinen aamiainenHunajaa kennostaMonipuoliset levitteetParempaa jälkiruokaaKaikenlaista jauhettaTarjoiluastiat teeman mukaan
Kokonaisuutena Lapland Hotels Tampere oli hyvä ja palvelu toimivaa.
Xboxin Game Pass on tänä vuonna tuonut eteen viihdyttäviä pelejä ja nyt pelilistalta löytyi Atomic Hearts. Mundfishin esikoisteos, Neuvostoliiton vaihtoehtohistoriaan sijoittuva, Atomic Heart on arvosteluiden mukaan epätasainen kokonaisuus, mutta itse pidin sen ironisesta ja hieman kliseisestä otteesta FPS-seikkailuun.
Atomic Heart tarjoaa ihan viihdyttävää räiskintää vaihtoehtoiselle aikajanalla, jossa Neuvostoliitto on voittanut toisen maailmansodan edistyneen polymeeriteknologiansa avulla. Huimien edistysaskelten myötä on edetty teknoutopiaan, jossa Kollectiv 1.0 -verkostoon yhdistetyt robotit hoitavat ihmisten työt. Askel kohti utopiaa kompastuu kuitenkin pahasti, kun robotit hyökkäävät yllättäen ihmisiä vastaan. Pelaajan tehtävänä on astua P-3 -nimisen agentin saappaisiin ja lähteä selvittämään, mitä oikein tapahtui, ja miten robottikapina voitaisiin pysäyttää.
Atomic Heart (kuva: Mundfish)
Pelissä on vahvasti Bioshockmainen tunnelma FPS-pelinä, jossa on biomuunneltuja ihmisiä erikoistaitoineen ja utopia joka menee pieleen. Pelin aikana kehitellään aseita, hahmoa ja erikoistaitoja biomuunnoksin. Eli tuttua ja turvallista pelimekaniikkaa. Tähän kun vielä lisätään pohjimmiltaan lineaarinen seikkailu, jossa on avoimen pelimaailman osioita, tapellaan päälle käyviä vihollisia vastaan ja välillä ratkotaan pulmia ja ihmetellään neuvostopropagandaa, on pelaajalle tarjolla selkeä kokonaisuus.
Visuaalisesti Atomic Heart on erittäin kaunis peli ja taustalla soiva musiikki sopii erinomaisesti tunnelmaan ja on myös todella hyvää.
Pelin kehittäjän mahdolliset kytkökset Venäjään ja venäläisiin sijoittajiin ovat puhuttaneet pelimedioissa, etenkin kun Atomic Heartissa ylistetään teknoutopia-Neuvostoliittoa. Pelin Neuvostoliittoa koskevaa kritiikkiä pitää lukea hieman rivien välistä, esimerkkinä päähenkilönä P-3 on naiivi ja pihalla poliittisista agendoista.
Kun Atomic Heartin tarinan ottaa sopivalla mielellä ja antaa viholliselle veitsestä, menee useampi ilta mukavasti vaihtoehtotodellisuuden parissa. Parempiakin tunnelmallisia FPS-pelejä olen pelannut, mutta tälläisena arkipelaajana suoraviivainen eteneminen ja vaikeustasona tarinaan painottuvana, Atomic Heart tarjosi hyvää ajanvietettä iltoihin.
Maastopyörien rungot ovat alttiita kiveniskuille ja hankaumille ja markkinoilla on tarjolla useita erilaisia suojateippejä suojaamaan kallisarvoista harrastusvälinettä joko osittaisena kriittisten paikkojen kohdalta tai kattaen koko pyörän lähes kokonaan. Olen muutamaan pyörään laittanut lähes koko rungon suojaavan teipin ja nyt kuusi vuotta myöhemmin oli aika poistaa sellainen. Specialized Enduro Expert My17 sai uutena suojakseen Invisiframen teipit ja nyt kuusi vuotta ja yli 4000 MTB-endurokilometriä myöhemmin teippien alta paljastui lähes iskemätön runko.
Invisiframe-suojateipin salat kuusi vuotta myöhemmin
Invisiframe tarjoaa suojateippejä kattavasti eri merkkien pyöriin ja markkinoi tuotetta ”kellastumattomana”, ”itsestään korjaavana”, ”tahroja hylkivänä”, ”suojaa pyörää vahingoilta”, ”maksimoi jälleenmyyntiarvon” ja ”millimetrin tarkat teipit”. Hintaa suojauksella on riippuen pyörämerkistä ja mallista noin 75 – 100 puntaa ja tällä hetkellä teippisarja Specialized Enduro 2017:lle maksaa n. 75 puntaa. Toki päälle tulee nykyään vielä tullit Briteistä. Vuonna 2017 sama sarja on maksanut postikuluineen n. 91 puntaa.
Näin kuusi vuotta myöhemmin, tai oikeastaan neljä vuotta aktiivista käyttöä, ovat suojateipit aika kuluneen näköiset, naarmuiset ja paikoitellen sekä kuprulla että reunoista hiekka on alkanut kaivautumaan alle. Mutta kun teipit poistaa, on maalipinta niiden alla hyvässä kuin uusi ja yleisesti ottaen koko runko hyvässä kunnossa muutamia kiveniskemiä lukuun ottamatta. Ero suojatun ja suojaamattoman pinnan välillä on näkyvä. Voi sanoa, että rungon suojaaminen kattavasti kannattaa, mutta kyllä se käyttö rungossa näkyy useamman vuoden jälkeen, sillä teippi ei peitä 100%:sti ja haalistumaa ja hankaumaa tulee väkisinkin.
Useamman vuoden ajot näkyvät teipeissä
Suojateippien poiston yhteydessä purin koko pyörän osiin täyshuoltoa ajatellen, uusiksi menee ainakin useampi linkun laakeri ja vaijerit.
Etenkin takahaarukka on altis kulumiselle
Takahaarukka on etenkin altis kulumiselle ja iskuille, mutta teipistä huolimatta iskuja näkyi.
Teippi saa väriäLiimajälkien poistoon
Invisiframe lähtee rungosta suhteellisen helposti ja liimajälkiä jää hieman, tai enemmän. Parhaiten teipit lähtivät ihan vain vetämällä, sillä hiustenkuivaajalla lämmön kanssa liimat jäivät kaikki runkoon. Liimajälkien poistoon Auto Glymin Tar Remover oli toimiva.
Teipin rajat näkyvät selvästi läheltä katsottuna
Rungon suojaaminen teipillä on hyvä idea pitää se paremmassa kunnossa, mutta on muistettava että maalipinta haalistuu ja kuluu vuosien aikana. Teipin poistamisen jälkeen rajat suojatun ja suojaamattoman alueen välillä näkyvät läheltä tarkasteltuna. Kattavasti teipattuna ero teipatun ja teippaamattoman alueen välillä jää aika hyvin piiloon ja ne toki peittyvät nopeasti pölyn ja lian alle.
Hyvältä näyttää kuuden vuoden jälkeenkin
Invisiframeen ja kattavaan rungon suojaukseen panostaminen on kannattanut, vaikka arvelen pyörän jälleenmyyntiarvon olevan näiden vuosien jälkeen aika se ja sama oli siinä ollut kattavaa teippausta tai ei. Toista se oli Specialized Stumpjumper My20 kanssa, jonka suojasin RideWrapin teipeillä ja myin kuin uutena pari vuotta myöhemmin.
Ohjelmistojen tehokkuudesta puhutaan aina välillä ja viime aikoina asiaa on käsitelty vihreämmällä otteella Green ICT:n ja Vihreä koodi -teemojen kautta. Etenkin Exoven Janne Kalliola on edistänyt vihreän koodin ajatusmaailmaa ja kirjoittanut aiheesta kirjan: Vihreä koodi. Helmikuun alussa (8.2.2023) Koodia Suomesta järjesti vihreästä koodista webinaarin ja tässä on muutamia muistiinpanojani siitä.
ICT-ala vastaa 4-10% maailman energiankulutuksesta ja 2.1-3.9% kasvihuonepäästöistä (lentoteollisuuden kokoinen)
3% => 1 580 000 000 tonnia / vuosi
päästöt tulevat monesta asiasta, käyttäjien laitteista, siirtoverkoista, datakeskuksista
sekä niiden rakentamisesta että käytöstä
Rauta
elektroninen jäte on maailman nopeiten kasvata jätemäärä, vain 17% jätteestä käsitellään asiallisesti
kierrätys on energiaintensiivista
Ohjelmistot
Tehokkuus ja ympäristönäkökulmat ovat toissijaisia asioita kehityksessä
Lisää rautaa rajalle (eri budjetista)
Olisi tärkeää ulottaa vastuu sovelluskehitykseen
Energiantuotanto tuottaa eri määrän hiilijalanjälkeä riippuen maasta
Suomi 54gCO2/kWh, Saksa 349gCO2/kWh
Laitteet ja päästöt
Valmistus vie suurimman osan päästöistä
Käyttö 15-18% koko elinkaaresta -> Älä osta turhaan uusia laitteita
Päästöjen mittaaminen
Monimutkaista mitata eri osa-alueiden takia
Joten, mitä tehokkaampi ohjelmointikieli ja mitä vähemmän aikaa se on ajossa, sen vähemmän käyttää sähköä, mitä vähemmän siirretään dataa, sen vähemmän tuottaa päästöjä -> Hukan ja päästöjen vähentäminen (Lean)
Hukan tyyppejä
ylimääräiset sovellukset
sovellusta käytetään vääriin tehtäviin
käyttäjävirheet: ei saada aikaan mitä halutaan
väärä arkkitehtuuri: ei täytä tarkoitusta tai vaatimuksia
väärä datamalli: datamalli ei vastaa käyttöä
ylimääräinen data: tyypillisesti vanhan datan säilyttäminen, tarpeettomat raportit ja siihen datan keruu
ei optimoitu data: ei pakattu
siirretään dataa varmuuden vuoksi: ei siirretä vain deltaa
algoritmien tehottomuus: vanhalle arkkitehtuurille tehty
käyttäjän huijaus: dark patternit
liikaa koodia: ei poisteta vanhaa koodia (ihmiset käyttää vaan 5% kirjastojen koodista)
väärä ohjelmointikieli: ei käytetty tehtävään optimointia kieltä
initialisoinnin hukka: run-once ohjelmistokielet kuten PHP
liikaa tavaraa: silmäkarkki tai videot, jotka eivät tuo arvoa käyttäjälle, esim. turha animaatio että algoritmi tekee jotain
Hukan poistaminen
vaatii analysointia, mitä poistetaan
iso vaikutus, pieni työmäärä => tee heti
iso työmäärä, pieni vaikutus => mieti asiaa
iso vaikutus, käyttökokemus heikkenee => mieti asiaa
Hukan vähentäminen: arvioi vaikutus ja työmäärä
Minimaalinen ratkaisu
tee pieni sovellus, joka keskittyy päätoiminnallisuuksiin ja tekee ne hyvin
Käytännön ratkaisuja
vähennetään datan määrää (jota siirretään)
valitaan oikeat kuvamuodot (webp)
välimuistetaan kaikki mikä järkevää
pakataan kaikki
minimoidaan virheiden mahdollisuudet
vähennetään videoiden määrää, korvataan ne animaatioilla tai kuvilla
kasvatetaan datan lähettämisen aikaväliä
poistetaan fonteista turhat leikkaukset ja glyphit
vähennetään koodin määrää
poistetaan kuollut koodi
mietitään uusien kirjastojen käyttöönottoa, tarkistetaan niiden koko, älä tee itse jos voit käyttää kirjastoa
parsi kirjastosta se osa, jota tarviit (jos lisenssi sallii)
paranna koodin tehokkuutta
etsi ohjelmiston hot spotit ja optimoi ne, mutta älä muuta
älä optimoi ennenaikaisesti, keskity isoon kuvaan
käytä oikeita algoritmeja tehtävään
harkitse kriittisten osien kirjoittamista eri kielellä (tehokkaammalla), jos mahdollista
Pelaamisessa sopivien pelien valinta on aina hankalaa tasapainottelua rahankäytön ja pelin viihdearvon välillä käytettävissä olevan ajan suhteen. Tältä osin Microsoftin Xbox Game Pass on ollut hyvä hankinta, sillä sitä kautta tulee pelattua pienellä kynnyksellä pelejä, joita ei muuten välttämättä harkitsisi, mutta jotka yllättävät pelikokemuksellaan. Yksi tällainen on Ninja Theoryn viikinkien aikaan sijoittuva Hellblade: Senua’s Sacrifice.
Hellbladessa kelttiläissoturi Senua matkaa piinaavien näkyjen kanssa Helheimiin, kuolleiden valtakuntaan, josta hän yrittää pelastaa tapetun rakkaansa Dillionin. Senuan matka on pelinä enemmän elämys kuin toimintapeli ja vaikean aiheen pohjalta on rakennettu kiehtova ja paikoin jopa sivistävä jännäri. Tarinan ohessa välillä tarjolla on taistelutoimintaa ja yksinkertaista pulmanratkontaa, jotka rytmittävät peliä, mutta molemmat ovat aika nopeasti nähty. Pelin eteneminen on suoraviivaista ja se on läpäistävissä muutamassa tunnissa. Itselläni meni kaikki tarinakivet keräten muutama ilta tarinan pelaamiseen.
Pelillisesti Hellblade on viihdyttävä ja tarjoaa kompaktin ja vaikuttavan pelikokemuksen siitä, mitä mielenterveysongelmista kärsivän soturin pään sisällä tapahtuu. Hieman painostava teemojensa takia 18 vuoden ikärajalle on vahvat perusteet. Parasta pelissä on sen äänisuunnittelu yhdistettynä viimeisen päälle toteutettuun ja elokuvalliseen miljööseen. Parhaimmillaan se on kuulokkeet päässä.