Windows 8 kehittäjäennakko on kaksijakoinen

Kevään ja kesän aikana on hiljaksiin valunut yhä enemmän tietoa Microsoftin seuraavasta Windows-versiosta, Windows 8:sta. Etenkin uudesta Metro-käyttöliittymästä on kohistu, joten oli aika katsastaa, millainen käyttöjärjestelmä sieltä on tulossa, kun aikaisemmin viikolla tuli yleisesti saataville Windows 8 Developer Preview. Windows 8 tultaneen julkistamaan ensi vuoden syksyllä.

Kehittäjäennakko Windows 8:sta on hyvin varhainen versio tulevasta ja suunnattu testaamisesta ja uusien ominaisuuksien tutkimisesta kiinnostuneille käyttäjille. Täten en ollut niin seikkailunhaluinen, että olisin sen asentanut Fujitsun Lifebook S761 -testikoneeseeni, kuten eräät testasivat sitä Fujitsun Stylistic Q550 -tabletissa (melkein maksettu mainos), vaan laitoin sen pyörimään virtuaalikoneeseen 64-bittisen Windows 7:n päälle. Virtual PC ei sitä huolinut, mutta VirtualBoxiin se pienellä asetusten säätämisellä suostui asentumaan. Oikeaan käyttöön ennakkoversiota ei kannata asentaa, vaikka Microsoft lupaa tarjota Developer Preview -versioon päivityksiä ominaisuuksien ja ajureiden muodossa tulevien viikkojen ja kuukausien kuluessa.

Lyhyesti kuvattuna Windows 8 tulee olemaan oikea tablettikoneiden alusta, joka tukee kosketuspohjaisia tabletteja. Samalla se tukee myös perinteisiä Windows-sovelluksia perinteisellä Windows-tyylisellä työpöydällä hiiren ja näppäimistön kanssa. Näkyvin uudistus on aloitusruutu, eli Start-valikko, joka koostuu tiilistä, jotka myös näyttävät sovelluksen tietoja. Perinteisen käyttöliittymän toiminta ei ole muuttunut, lukuun ottamatta Start-valikon häviämistä ja sovellusten hienoista kehittymistä. Esimerkiksi Tehtävänhallinta tarjoaa nyt enemmän tietoa, Resurssienhallinnan yläpalkki on ylisuunniteltu ja usean näytön käyttäjät saavat viimeinkin tehtäväpalkin, joka on mahdollista venyttää molemmille näytöille ilman kikkailua. Resurssivaatimuksiltaan Windows 8 on tietojen mukaan samaa tasoa tai hieman vähemmän kuin Windows 7.

VirtualBoxissa ajettuna Windows 8 toimi yllättävän hyvin ja jouhevasti. Ilmeisesti tehovaatimukset todella ovat kohtuulliset ja 2.3GHz Core i5:ssä riittää mukavasti potkua. Sovelluksetkin lähtivät Metro-liittymässä toimimaan, kun laitoin VirtualBoxin näytön skaalauksen päälle ja nostin resoluution 1024×768:een. Ääniä en jaksanut kikkailla toimimaan. Ensituntumaltaan Windows 8 vaikuttaa ihan ovelalta, vaikkakaan en pidä ideasta, että kahta eri ideologiaan (kosketus / hiiri ja näppäimistö) pohjautuvaa käyttöliittymää sekoitetaan. Se ei vaikuttanut kovin luontevalta, etenkin kun niiden välillä hypittiin sekavasti. Sovellusta käynnistäessä ei tiedä, kumpi liittymä avautuu. Lisäksi Metron käyttö hiirellä oli nihkeää. Muuten Metro ja sen sovellukset vaikuttivat ihan hyviltä ja varmasti toimiva ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille. Myös sen siisti yksinkertainen tyyli vakuutti.

Start-valikko rakentuu tiilistä.

Metron esimerkkisovellukset ovat laadultaan vaihtelevia.

Perinteinen työpöytä on tuttu, pienin uudistuksin.

Tehtävänhallinta on uudistunut pirteästi.

Muualta poimittua
Windows 8 esiversiota ovat ehtineet testaamaan ja analysoimaan myös useat Internetin teknologia-sivustot ja arviot ovat olleet kohtalaisen neutraalit ja Metro-liittymää ylistävät.

Ars Technica toteaa yhteenvetona, että Windows 8 on toimiva kosketusnäytöllisten tablettikoneiden käyttöjärjestelmä, joka omaa muutamia houkuttelevia ominaisuuksia kyseisillä laitteilla käytettäessä. Ulkonäöllisesti se on erilainen mihin normaalit Windows-käyttäjät ovat tottuneet, mutta on uskollinen PC juurilleen: sitä voidaan käyttää tablettikoneissa, mutta pakollista se ei ole. Ars myös kirjoittaa, että käyttöliittymä toimii hyvin kaikilla syöttötavoilla, vaikka kynä on edelleen paras väline piirtelyyn, hahmotteluun tai käsinkirjoittamiseen, sormet usean kosketuksen eleisiin ja näppäimistö kirjoittamiseen. Ei yllättävää. Ars ei ota varsinaisesti kantaa, mitä ovat mieltä Metro UI:n ja pohjalta löytyvän perinteisen käyttöliittymän naitoksesta, jos siitä nyt varsinaisesti voi kehitysennakon perusteella johtopäätöksiä edes vetää.

Apple Superfanboy, Daring Fireball, kirjoittaa tyypilliseen tapaansa Apple-henkisen analysoivasti Windows 8:n ja Applen iOS / OS X:n periaatteellisista eroista. Windows 8 tarjoaa kaiken samassa paketissa prosessoriajan ja muistinkäytön kustannuksella (moniajo), kun vastaavasti iOS rajoittaa sovellusten toimintaa etenkin iPadin osalta vain yhteen aktiiviseen sovellukseen. Gruber pohtii, että koko paketti olisi tarjolla vain Intel PC:ssä ja paremmin energiatehokkaammassa tablettikoneiden ARM-alustalla olisi tarjolla vain Metro-liittymä, jossa sovelluksissa on samat rajoitukset kuin iOS-sovelluksilla. Täten vain Metro-näkymällä varustettu Windows 8 -laite näyttäisi erinomaiselta kilpailijalta iPadille.

Usability Post on myös sitä mieltä, että Microsoft on tehnyt kauniin kosketuskäyttöliittymän, mutta sitten vain tunkenut kaiken vanhan tauhkan mukaan, kuin jälkiajatuksena. Uusi ja vanha käyttöliittymä ovat luonnoltaan erilaisia ja ei tunnu järkevältä liittää niitä samaan pakettiin, koska Metro ei ole parhain hiirelle ja näppäimistölle, eikä perinteinen työpöytä kosketuskäyttöön. Perimmäisenä ideana tässä ilmeisesti on tehdä Windowsista helpommin ylläpidettävä, kun kaikki laitteet käyttävät yhtä käyttöjärjestelmään. Eli eri tie kuin Applen iOS + OS X, vaikka siinäkin on nähtävissä iOS:n ominaisuuksien valumista OS X:ään. Paljon on kuitenkin vielä avoinna sen suhteen, miten asiat eri liittymien välillä tulevat Windows 8:ssa olemaan.

Syvääluotaavimman analyysin Windows 8 Developer Previewsta tarjoaa Engadget esikatsauksellaan sen toiminnasta läppärissä. Parin päivän käytön jälkeen Engadgetille jäi käteen enemmän kysymyksiä kuin alussa ja heidän mielestä kynnys oppimiseen on jyrkempi kuin kuvittelivat. Eivät myöskään pitäneet kahdesta selkeästi eriytyvästä ja huonosti yhteentoimivasta paketista, mutta odottavat Microsoftin insinöörien hienosäätävän käyttökokemusta. Jäivät odottamaan tulevaa kiinnostuneina, toiveikkaina ja varovaisen optimistisina. Myös Tietokone.fi oli päässyt testaamaan Windows 8:ia Samsungin 11,6″ tabletissa, mutta vielä sen verran vähän, että kirjoitus oli lähinnä yleisiä kommentteja Windows 8:sta. Ainakin kosketustoiminnon kanssa tuntui olevan puutteita. Viimeiseksi voi vilkaista Microsoftin Build -konferenssin videoita Metrosta.

Tiivistelmä
Windows 8 on kaksijakoinen kokonaisuus. Metro on toimiva ja siisti ratkaisu kosketusnäytöllisille laitteille, mutta Metron ja perinteisen työpöydän yhdistelmä ei tunnu luontevalta. Lisäksi työpöytäpuolella on tehty sekä hyviä, että huonoja ratkaisuja. Jää nähtäväksi miten Windows 8 muotoutuu ja käyttöliittymät jakaantuvat eri laitteiden suhteen. Lisääntynyt kilpailu on aina tervettä ja Metrolla varustettu Windows 8 tullee tarjoamaan hyvän vastuksen tablettimarkkinoilla.

Fujitsu Lifebook S761 saapui testattavaksi

Viime viikon loppupuolella DHL:n postimies toi paketin Fujitsulta, jota olinkin odottanut, sillä pääsin osallistumaan kansainväliseen LIFEBOOK4Life -sisäpiiriläiset testiprojektiin, jossa 40 henkilöä Euroopassa ja hieman ympäriltä testaa erilaisia Fujitsun Lifebook kannettavia. Projektiin liittyy kaikkiaan 10 eri tehtävää, joista 6 pitää suorittaa, jotta testattavan kannettavansa saa pitää. Ei paha rasti.

Paketista löytyi yrityskäyttöön suunniteltu Fujitsu Lifebook S761 -kannettava, joka vaikuttaa ihan pätevältä välineeltä. Odotettavissa siis artikkeleita S761 kannettavasta ja englanniksi kokemuksiani ja tehtäviäni voi seurata LIFEBOOK4Life -profiilistani. Kannattaa myös lukaista LIFEBOOK4Life-blogista mitä muut testaajat ovat mieltä laitteistaan ja ainakin T901-malli taittuvalla kosketus- ja kynänäytöllä vaikutti näppärältä, samoin kuin 12.2″ tehopakkaus P771.

Lämmittelytehtäväksi tein niin sanotun unboxing videon, joita projektin jäsenet ahkerasti omista laitteistaan myös tekivät. Itse päätin tehdä asian hieman erilailla, stop-motion videolla. Aivan täydellistä siitä ei kyllä tullut, kuvausjärjestelyiden ja -kaluston puutteiden takia, mutta ensimmäiseksi yritykseksi ihan kohtalainen.

Video on kuvattu Canon IXUS 860 IS:llä, joka on hieman ottanut osumaa, sillä kuvien kohina on melkoinen. Kuvien editoinnin videoksi tein Kubuntu Linuxissa Kdenlive-ohjelmalla, joka vaikutti ihan asialliselta. En tosin onnistunut tekemään kunnollista overlayta tekstille, vaikka se olisi pitänyt onnistua. Tosin muutenkin alla oleva Ubuntu 11.10 Beta 1 vaikutti hieman epävakaalta.

Lenovo Thinkpad W510 on perusvarma työjuhta

Yrityskäyttöön tarkoitetut tietokoneet eivät juuri suuria tunteita herätä ja uudistukset laitteissa ovat usein varsin konservatiivisia. Vuoden 2010 keväällä julkaistu Lenovo Thinkpad W510 jatkaakin Thinkpadien perinteitä tarjoamalla laadukkaan ja toimivan kokonaisuuden, mutta olemalla samalla olemukseltaan harmaa, hajuton ja mauton. Eli juuri sellainen, jonka yrityskäyttöön tarkoitetun työjuhdan olettaakin olevan.

Tekniset ominaisuudet
Teknisiltä ominaisuuksiltaan W510 on peruskauraa ja oma kokoonpanoni pitää sisällään Intelin neliytimisen Core i7-720QM 1.60GHz -prosessorin, 2×8 GB muistia (64-bit Windows 7) ja nVidian Quadro FX 880M 1GB -näytönohjaimen paketoituna 1600×900 -resoluution 15.6″ HD+ LED -näytöllä varustettuun kuoreen. Lisäksi sisuksista löytyy 320GB 7200rpm -kiintolevy, polttava-DVD -asema, 3G HSDPA -mobiiliyhteys, sormenjälkitunnistin, Webkamera, TPM-turvapiiri ja tietenkin Bluetooth ja Intel 6300AGN -WLAN. Painoa koneella on noin 3.2kg.

Liitäntöjen osalta W510:n on hyvin varusteltu. Vasemmalta sivulta löytyy kaksi USB 3.0 -porttia, eSATA/USB -yhdistelmäportti ja liittimet FireWire 400:lle, VGA:lle ja DisplayPortille, sekä fyysinen kytkin langattomille yhteyksille. Oikealta puolelta löytyy yhdistetty mikrofoni- ja kuulokeliitin, paikka verkkopiuhalle, SDHC-kortin lukija ja ExpressCard/34 -paikka. Taakse on sijoitettu yksi USB 2.0 ja modeemiliitin. Teknisenä ihmisenä ilahduttaa etenkin kaksi USB 3.0 -porttia, joilla varmuuskopiointi ulkoiselle levylle sujuisi rivakasti, jos ulkoinen levyni vain sitä tukisi. USB 3.0 -tuki tuntui tosin olevan vielä hieman epävakaa, sillä jos Logitechin langattoman hiiren vastaanottimen liitti sellaiseen, jäi kone jumittamaan käynnistyksessä.

Lisäksi etenkin yrityskäytössä kannattaa hankkia samalla myös uusi Mini Dock Plus Series 3 for Mobile Workstations -telakka, sillä W510 vaatii tehokkaamman 135W-virtalähteen verrattuna aikaisempaan 90W:iin. Telakasta löytyy e-SATA -liitin, 6 USB 2.0 porttia ja näyttöjä voi liittää yhteen VGA-, kahteen DVI- tai kahteen DisplayPort -liittimeen. Telakan tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta se pitää ainakin työpöydän ja koneesta lähtevät piuhat siistinä ja mahdollistaa koneen liikuttelun ilman piuhojen repimistä ulkoisesta näytöstä ja näppäimistöstä, jolloin liittimet myös pysyvät paremmin ehjinä.

Käyttöönotto ja sovellukset
Koneen käyttöönotto oli hoidettu jo valmiiksi korporaation toimesta asentamalla virallinen levykuva, joten vakiona ei ollut kuin muutama Lenovon ohjelmisto asennettuna. Lenovon sovellustarjonta kattaa perustarpeet ja on yllättävän hyvin toteutettua. W510:lle ThinkVantage-ohjelmistot löytyvät muun muassa verkkoyhteyksien hallinnointiin (Access Connections), järjestelmän pitämiseen ajan tasalla (System Update), koneen analysointiin (Toolbox) ja pikanäppäimien takaa löytyviin sormenjälkitunnistimen, langattomin yhteyksien, kosketuslevy/tappihiiren ja Webkameran hallinnointiin.

W510:n ominaisuuksien hallintaohjelmat pikanäppäinten takaa

ThinkVantage-ohjelmistot ovat pääasiassa siistejä ja selkeitä.

Ulkonäkö ja rakenne
Rakenteeltaan ja ulkonäöllisesti Thinkpad edustaa perinteistä PC-laitteistoa, jossa funktionaalisuus ajaa tyylikkyyden ohitse. Kokonaisuus ei ole mitenkään silmiin pistävän erikoinen, vaan oikeastaan aika sopiva yrityskannettavalle: suhteellisen vankkaa mattamustaa muovia, jossa on sivuissa reikiä vaikka mille liittimille ja pohja on kuorrutettu ruuveilla kiintolevyn ja muistien huoltoaukoille. Näytön saranat vaikuttavat tukevilta ja näyttö ei hetku. Mattamusta pinta tuntuu likaantuvan kohtalaisen helposti. Yleistuntuma ja laatuvaikutelma verrattuna Macbookin yhdestä tukevasta alumiinikappaleesta työstettyyn koteloon, on selkeä voitto Macbookin eduksi, mutta yrityskannettaviin verrattuna parempi.

Kannen alta ja kokemukset
Kannen alta löytyy siis 1600×900-resoluution 15.6″ HD+ LED -taustavalaistu näyttö, joka on kirkkaudeltaan, katselukulmiltaan ja väritoistoltaan hyvä. Lisäksi positiivisena puolena näyttö on mattapintainen, joten se ei heijasta samaan tapaan kuin kiiltäväpintainen näyttö kuten Macbookissani. Aikaisempaan 1680×1050-resoluutiolla varustettuun 15.4″:n T61p:en verrattuna resoluutiossa hävitään noin sata pikseliä HD:n nimissä. Valinnaisena lisänä W510:een saisi myös Full HD 1920×1080 -resoluution kosketusnäytön, joka olisi ollut kiintoisa.

W510:n näppäimistö on tuttua Thinkpad-tasoa ja jos on tottunut kirjoittamaan näppäimistöillä, joissa näppäimet ovat selkeästi toisistaan erossa (Mac), menee Thinkpadin näppäimistöön tottuminen hetkisen aikaa. Näppäimistö ei jousta painallusten alta, antaa hyvän vasteen ja kämmenet mahtuvat hyvin ottamaan tukea näppäimistön edessä. Näppäimistön ylälaidasta löytyy pikanäppäimet äänenvoimakkuudelle ja ikävästi yhteen ahdettujen nuolinäppäinten vierestä edes-takas -näppäimet esimerkiksi välilehdillä liikkumiseen. Funktionäppäimien yhteydessä fn-näppäimellä käytettynä ovat pikanäppäimet W510:n ominaisuuksien hallintaan ja kytkin näytön ylälaidasta löytyvälle näppäimistövalolle. Kaiuttimet löytyvät näppäimistön vierestä ja niiden äänenlaatu on kohtalainen.

Epämiellyttävin uudistus W510:ssä on pienillä nystyröillä päällystetty Synapticin kosketuslevy, joka hallitsee monikosketuksen. Nystyröity pinnoitus on sormen ja levyn välisen kitkan vähentämiseksi, mutta itse en siitä pidä. Ennemminkin se tuntuu lisäävän kitkaa sormen liikuttelussa. Onneksi kosketuslevyn lisäksi löytyy perinteinen tappihiiri G, H ja B -näppäinten välimaastosta, joka toimii kuten ennenkin. Vaikka kosketuslevy on asiallisen kokoinen ja tappihiiri mainio, eivät ne pärjää Macbookin lasipintaiselle ”jättikokoiselle” kosketuslevylle.


Kohinaisista kuvista huolimatta, saanee niistä käsityksen millainen musta möhkäle W510 on.

Käytän W510:ä pääosin työpisteessäni, joten akunkesto on itselleni toissijaista, mutta virtaa riittää 84W 9-kennon akussa arviolta kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Riittää hyvin hieman pidempäänkin palaveriin. Äänekkyydeltään kone puhisee iloisesti kovassa kuormituksessa, mutta eniten häiritsee ajoittainen ja hienovaraisesti kuuluva kimeähkö ininä, joka tuntuu esiintyvän etenkin silloin, kun ruudulla on paljon toimintaa, esimerkiksi jos komentokehoitteessa rullaa paljon tekstiä. Ominaisuus on ilmeisesti konekohtaista ja johtuu ilmeisesti joistain komponenteista, jotka värähtelevät virtaa säästävässä tilassa.

Suorituskyky
Suorituskyvyltään W510 on normaalia tasoa ja rivakka, vaikka ajoittain voisi melkein kuvitella käyttävänsä vanhaa T61p:tä. Windows XP:n vaihtaminen 64-bittiseen Windows 7:aan ja muistin lisääminen 8 GB:iin piristi kivasti käyttökokemusta, joka näkyy myös 3DMark 06 -testin 6807 pisteen tuloksessa. Aikaisemmin Windows XP:lla ajettu testi tuotti jostain syystä vain 5022 pistettä. Muiden testien osalta W510 sai PCMark 7:ssa 1935 pistettä ja wPrime 1.55:llä 32M meni aikaan 16,534 sekunttia. Lisäksi testasin kiintolevyn nopeutta CrystalDiskMark 3:ssa 500MB:llä.

Erot vanhaan T61p:hen näkyvätkin lähinnä prosessointitehoa ja muistia vaativissa tehtävissä, kuten Eclipsen ja muiden Java-sovellusten käytössä. Yleisessä sekalaisessa käytössä ei ensimmäisen sukupolven hitaahko matalakellotaajuinen neliytiminen Core i7-720QM -prosessori tuo ”musta tuntuu” -mittareilla suurta parannusta Core 2 Duo T7500 -kokonaisuuteen verrattuna. Tehoissa ei kuitenkaan ole valittamista. Suurin pullonkaula yleisessä käytettävyydessä ja nopeuden tunteessa on kiintolevy, jota Windows 7 tuntuu myös ahkerasti pyörittävän. Kiintolevyksi kannattaisikin vaihtaa SSD.

Yhteenveto
Thinkpadit tunnetaan perusvarmasta toiminnastaan ja W510 ei ole poikkeus. Vajaan vuoden käytön aikana ei koneessa ole ollut mitään erikoista hyvässä eikä pahassa. Positiivisin ominaisuus on hyvä näyttö, mutta se myös syö akkua mukavasti ja tuo painoa, joka ei työpöytäkäytössä ole haitannut. Teknisiltä ominaisuuksiltaan W510 on samaa luokkaa kuin mikä tahansa nykyaikainen tehokäyttöön tarkoitettu yrityskannettava. Tarkempaa analyysia ja suorituskykymittauksia Lenovo Thinkpad W510:sta voi lukea Notebook Review -sivustolta.

Lopuksi jos verrataan appelsiineja omenoihin, niin oma kolme vuotta vanha Applen 13.3″ Macbook Late 2008 on käyttökokemukseltaan monilta osin mukavampi käyttää, kuin järkälemäinen W510:n, vaikka Macbookissa on heikompi suorituskyky ja näytön resoluutio. Tietenkin koneilla on eri kohderyhmät ja käyttötarkoitukset, sillä W510:sta ei ole tarkoitettu mukana kannettavaksi saati sohvalle sylissä käytettäväksi, eikä Macbookia ole tarkoitettu sovelluskehitykseen.

Mozvoikko OS X:n ja Windowsin Firefox 6 ja 7 versioille

Kuluvalla viikolla julkaistiin aikataulun mukaan Firefoxista 6 versio, joka ei tällä kertaa tuonut juurikaan näkyviä muutoksia, kuten ei samalla beta-vaiheeseen päässyt 7 versio. Isommat versionumerot vaativat kuitenkin uuden käännöksen Suomen kielen oikolukusanasto -laajennuksesta, eli mozvoikosta, jonka kokeelliset versiot Firefoxin 6 ja 7 versioille löytyvät omalta sivultaan.

Firefox 6 versio toi uudistuksia lähinnä taustalle ja ainakin yhden ärsyttävän visuaalisen muutoksen osoitepalkin domain-osan korostuksen muodossa (kuten IE:ssä). Firefox 7 beta lupaakin sitten jo hieman enemmän, tarjoten mm. huomattavasti parantunutta muistinkäyttöä ja hävittäen osoitepalkista http-etuliitteen. Eipä kummatkaan kyllä ole täyden numeron arvoisia uudistuksia.

Kirjoitinkin aikaisemmin Firefoxin 5 version osalta selaimen nopeasta kehittymisestä ja muuttuvasta versionumeroinnista, joka aiheuttaa harmaita hiuksia tietynlaisten lisäosien kehittäjille ja tietenkin sovelluskehittäjille, jotka testaavat sovellukset aina tietyillä selaimilla. Jälleen kerran päivitys rikkoi Suomen kielen oikolukusanasto -lisäosan toiminnan, koska se käyttää Firefoxin oikolukurajapintaan liittyvää binäärikomponenttia. Rajapinta ei muuttunut, mutta Firefoxin alla olevan Gecko-moottorin versio päivittyi, joka edellytti, että myös binäärikomponentti on käännetty samaa versiota vasten. Sekä Firefox 6 että Firefox 7 versioiden osalta lisäosalle riitti, että se vain käännettiin uudestaan.

Voikon kehityspostilistalla on ollut puhetta mozvoikon jatkokehittämisestä siten, että se ei olisi niin riippuvainen Firefoxin versiosta, mutta kehitys on hidasta ja sen osalta ei mitään uutta ole vähään aikaan kuulunut. Itsekin testailin alustavasti js-ctypeseillä toteutettavaa lisäosaa, jossa varsinainen lisäosa on kirjoitettu JavaScriptillä, joka vastaavasti on yhteydessä C++:lla kirjoitettuun libvoikko-oikolukukirjastoon, mutta se on vielä todella vaiheessa.

Firefoxin osoitepalkin haku-toiminto

Firefox muutti uusimmissa versioissa osoitepalkkinsa haku-toimintoa siten, että oletuksena tekstille, joka ei ole kelvollinen osoite, käytetään ”Internet keywords” -hakua ja lähetetään oletuksena Googlen ”Hae nimellä” -palveluun. Tämän jälkeen selain joko ohjaa sinut parhaiten sopivaan tulokseen tai näyttää hakutulokset.

Aikaisemmissa versioissa haku toimi mielestäni paremmin, vikkelämmin, ja onneksi osoitepalkin haku-toimintoa voi muokata haluamakseen about:configin keyword.URL -arvolla (MozillaZine). Asetukset saa esiin kirjoittamalla osoitepalkkiin about:config ja kirjoittamalla Filter-kenttään keyword. Jos keyword.URL -arvoa ei ole, sen voi itse lisätä (New > String).

Value-arvoksi lisätään haluttu palvelu:

Google’s ”Kokeilen onneani” (vakiona ennen Firefox 2.0):
http://www.google.com/search?btnI=I%27m+Feeling+Lucky&ie=UTF-8&oe=UTF-8&q=

Google ”Hae nimellä” (vakiona Firefox 2)
– Vie automaattisesti sivulle jos selkeä hakutulos löydetään tai näyttää hakutulokset Googlessa
http://www.google.com/search?ie=UTF-8&sourceid=navclient&gfns=1&q=

Google Haku (perinteinen Googlen haun hakutulossivu)
http://www.google.com/search?ie=UTF-8&oe=UTF-8&q=

Jos ”Internet Keywords” -haun kytkee pois päältä asettamalla keyword.enabled arvoksi false, yrittää selain tämän jälkeen arvata domaineja korjaamalla epäkelpoa URLia lisäämällä siihen etu-, takaliitteen tai molemmat. Tämänkin voi kytkeä pois päältä asettamalla browser.fixup.alternate.enabled arvoksi false.

Perinteinen Googlen haku myös Firefoxin osoitepalkista käytettynä (pikanäppäin Ctrl-L) tuntuu olevan itselleni se kätevin, vaikka selaimessa toki on myös erikseen Googlen haku-kenttä (pikanäppäin Ctrl-K).

Sovellukset kadonneen Android-puhelimen löytämiseksi

Nykyaikaisille älypuhelimille löytyy sovelluksia vaikka mihin ja yksi kätevä sovellusalue on kadonneen puhelimen löytäminen. En ole vielä, kop kop, kadottanut koskaan puhelintani, mutta aina kannattaa varautua pahimpaan. Puhelimen löytämiseksi onkin olemassa useita sovelluksia, jotka helpottavat sen löytämistä.

Contact Owner: Lisää yhteystietosi kuten nimi, toinen puhelinnumero tai sähköposti lukkonäyttöön, jolloin löytäjä voi helposti yrittää tavoittaa sinua. (appbrain)

Prey: Mahdollistaa puhelimen häviämisen aktivoinnin ja tietojen saamisen joko tekstiviestillä tai Pro-tilillä Web-sivun kautta. Toiminnot myös puhelimen lukittamiseen ja soittoäänen kytkemiseen. Prey on avoimen lähdekoodin projekti ja on saatavilla Android-laitteiden lisäksi myös muille alustoille. Lisätietoa kannattaa lukaista projektin sivuilta. (appbrain)

Instamapper: Mahdollistaa GPS:n etäaktivoinnin, jonka avulla voit seurata Instamapperin sivuilta kartalta missä puhelimesi on ja liikkuuko se. Voidaan käyttää myös sijaintitiedon keräämiseen. Toimii tarvittaessa taustalla, joten käyttäjä ei seurantaa huomaa. (appbrain)

Plan B: Koska puhelimen häviämiseen ei aina varauduta ennakolta, mahdollistaa Plan B ohjelman asentamisen etänä, jonka jälkeen se lähettää Gmail-sähköpostiisi puhelimesi arvioidun sijainnin.

Where’s My Droid: Sovellus voidaan aktivoida lähettämällä puhelimeen tekstiviesti, jonka avulla se saadaan soimaan, vaikka se olisi hiljennetty. Lisäksi tekstiviestillä voidaan aktivoida GPS, jonka jälkeen sovellus lähettää tekstiviestillä takaisin sijaintinsa ja linkin Google Mapsin karttaan. (appbrain)

Harmillisesti listatuista Contact Owner ja Instamapper eivät ole HTC Wildfireni kanssa yhteensopivia, mutta eiköhän tarvittaessa Prey, Plan B ja Where’s My Droid riittäne.

Eclipse 3.7 Indigo on askel parempaan

Kesäisin juhannuksen ja kesälomien ohella on yksi asia, jota etenkin sovelluskehittäjät odottavat: Eclipsen uuden version julkaisu. Tänä vuonna Eclipse -kehitysympäristöstä julkaistiin 3.7 -versio, joka on koodinimetty Indigoksi. Eclipse Foundation koordinoimaan vuosittaiseen julkaisuun osallistui 62:n Eclipse -projektia, joista kehitysympäristön ekosysteemi rakentuu.

Indigon suurimpia uudistuksia Java-kehittäjän näkökulmasta ovat muun muassa:

  • Egit 1.0: Git-versionhallinnan integroiminen
  • WindowBuilder: Graafisten SWT ja Swing -käyttöliittymien rakentamiseen
  • Jubula: Java ja HTML -sovellusten funktionaalisen GUI -testausten automatisoimiseen
  • m2eclipse: Mavenin integroiminen Eclipsen työtilaan
  • Mylyn 3.6 tukee nyt Hudsonin buildien monitorointia
  • Eclipse Marketplace tukee laajennusten lisäämistä vetämällä ja pudottamalla
  • Tuki WebKitille kaikilla alustoilla
  • Cocoa parannuksia OS X:llä

Tarkempaa listausta uudistuksista voi yrittää etsiä Indigon suunnitelma -wikistä.

Suunnitelluista uudistuksista Java 7 -tukea jouduttiin siirtämään, koska siihen liittyvät speksit olivat saatavilla liian myöhään ja virallinen julkistaminen (28.7.2011) on Indigon julkaisun jälkeen. Vastahan tässä Enterprise-sovellusten osalta (lue Oraclen palikat) päästiin Java 6:sta käyttämään, joten eipä sillä niin tarvetta.

Uusista ominaisuuksista WindowBuilder kuulostaa kätevältä, vaikka onneksi ei GUI-palikoita tarvitse rakennella. Nyt käsin tunkkaamisen asemesta elementtejä voi lähestyä kuten Netbeansin työkalujen kanssa on jo kauan voinut: valitse komponentti ja tiputa paikoilleen. WindowBuilderissa on kaksisuuntainen koodigenerointi, joka mahdollistaa yhteentoimivuuden käsinmuokatun koodin kanssa, joten ehkä se ei tuota yhtä sotkuista koodia kuin koodigenerointi yleensä.

Kokonaisuutena Eclipse 3.7 Indigo on jälleen askel parempaan kehitysympäristöön, vaikka mitään suuria, maata järisyttäviä, uudistuksia ei nähty, kuten ei viime vuonna Helioksenkaan osalta (lukuun ottamatta Marketplacea) tai pari vuotta sitten Ganymedessä, enkä edes muista mitä uudistuksia Galileo vuosi sitten toi. Saa nähdä vieläkö Eclipse hajonnee ikävän herkästi ja temppuilee. Rohkeat voivat koittaa vanhan Eclipse asennuksen importoimista Indigoon, joka yrittää asentaa vanhassa olleet laajennukset uuteen.