Kyllästyin viimeinkin pienen Rapoo E2700 HTPC-näppäimistön toimintaan ja uuden HTPC-koneen osien yhteidessä päivitin olohuoneen pöydälle noin puolitoista kertaa isomman Microsoftin All-in-One Media -näppäimistön. Metallinen ja ihanan pieni vaihtui muoviseen ja kohtalaisen isoon näppäimistöön, mutta sen minkä elegantiudessa hävisi vastaavasti käyttömukavuudessa voitti. Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö on HTPC-käyttöön hieman isohko, mutta toimivuudessaan pätevä vaihtoehto.
Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö
Microsoft All-in-One Media -näppäimistö
Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö on HTPC-käyttöön markkinoiden edullisempaan päähän suunnattu langaton näppäimistö ja tarjoaa chiclet-tyyppiset näppäimet ja integroidun monikosketukseen perustuvan ohjausalustan. Näppäimistö on yhteensopiva Windows-käyttöjärjestelmien ja myös USB HID -yhteensopivien älytelevisioiden ja pelikonsoleiden kanssa. Takuuta näppäimistölle luvataan kolme vuotta ja omakseen sen saa Muropaketin hintavertailun mukaan noin 35 eurolla. Näppäimistöä on testannut muun muassa Muropaketti.
Microsoftin ehdotus olohuoneen HTPC-näppäimistöksi on suhteellisen iso mustasta muovista koostuva täysikokoisen näppäimistöosan ja monikosketyslevyn yhdistelmä. Kooltaan näppäimistö on 367 x 132 mm ja paksuudeltaan noin 12,5 – 16,5 mm, eli tavallista työpöytänäppäimistöä pienempi. 434 grammaa painavan näppäimistön muovinen rakenne tekee siitä hieman halvan tuntuisen, kun se vielä taipuilee päädyistä väännellessä, mutta Microsoft lupaa tuotteen kestävän päälle istumisen, satunnaiset pudotukset sekä hylkivän päälle roiskuvia nesteitä. Langaton yhteys käyttää salattua (AES 128 bit) 2,4 GHz tekniikkaa ja kantomatkaksi luvataan 10 metriä.
Chiclet-tyylisten näppäinten painallustuntuma on kohtalaisen lyhyt ja antaa ihan hyvän vasteen. Näppäinhattujen laki on koverrettu kevyesti sekä pysty- että vaakasuunnassa. Perinteisesti asetellun näppäimistöosuuden lisäksi näppäimistöstä löytyy vasemmasta reunasta äänenvoimakkuuden säätimet ja vasen hiiripainike. Yläreunasta löytyvät mukautettavat medianäppäimet ovat funktionäppäinten kanssa yhdessä ja toimivat oletuksena multimedia-, selain- ja pikavalintatoiminnoissa, sekä PgUp/PgDn käytössä. Insert-, home-, end-, print screen- ja scroll lock -näppäimiä ei ole. Perinteiset funktionäppäimet saa käyttöön Fn-näppäimen kautta, eikä asetusta voi muuttaa, jota voi pitää miinuksena. Multimedianäppäinten mukauttaminen onnistuu netistä erikseen ladattavalla sovelluksella ja se on tarpeen etenkin uni-pikanäppäimen poiskytkemisessä.
Näppäimistön oikeasta laidasta löytyy isohko monikosketukseen perustuvan ohjausalusta, jonka pinta on hieman karkeampaa muovia. Kosketuslevyn alaosa toimii hiiren näppäiminä, mutta tuntuma ei ole aivan parhain. Kosketuslevyn käyttötuntuma on ihan asiallinen, mutta ei pärjää lasisille alustoille. Kosketuslevyn yläpuolella olevan Microsoft-tekstin vieressä on pieni vihreä merkkivalo, joka ilmoittaa virtojen kytkemisestä sekä pattereiden ollessa loppumassa. Näppäimistön vasemmassa päädyssä on lisäksi pieni liukukytkin, jonka avulla virrat saa kytkettyä pois päältä, kun näppäimistöä ei käytetä.
Microsoftin All-in-One Media -näppäimistön takaosa on lähes tasainen lukuun ottamatta reunoista löytyviä kumitassuja ja yläreunan patteriluukkua. Näppäimistö saa virtansa kahdesta AAA-kokoisesta sormiparistosta ja kestoiäksi luvataan noin yhdeksän kuukautta. Paristojen vierestä löytyy pieni magnreetilla varustettu säilytyspaikka näppäimistön USB-lähettimelle.
Yhteenveto
Microsoftin ehdotus olohuoneen HTPC-näppäimistöksi on ihan pätevä esitys. Ulkomitoiltaan Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö on kohtuullinen, eikä näppäinten koossa ole silti kursailtu. Kosketuslevy toimii ihan mukavasti, näppäinten tuntuma on hyvä ja myös pidempien tekstinpätkien kirjoittaminen onnistuu melko vaivatta. Langaton yhteys muutaman metrin käyttöetäisyydellä TV-tason alla sijaitsevaan HTPC:hen toimi ongelmitta.
Verrattuna aikaisempaan käytössäni olleeseen erittäin pieneen Rapoo E2700 -näppäimistööni on Microsoft All-in-One Media muovisempi, tylsempi ja kooltaan puolitoista kertaa isompi, mutta sen minkä se häviää elegantiudessa voittaa se käyttömukavuudessa. Etenkin näppäinten isompi koko ja ongelmitta toimiva langaton yhteys tekevät käytöstä mukavampaa.
Microsoftin All-in-One Media -näppäimistö tarjoaa hyvää vastinetta rahalle, vaikka täydellinen tuote ei ole. Näppäimet ovat mukavat, kosketuslevy on riittävän suuri, mutta rakenne voisi olla hieman tukevampi, paristokotelon luukku laadukkaamman tuntuinen ja kosketusalustan painikkeiden tuntuma täsmällisempi.
Hyvää:
Koko on sopiva
Näppäinten tuntuma
Kosketuslevyn koko
Langattoman yhteyden toimintavarmuus
Säilytyspaikka USB-vastaanottimelle
Kestää roiskeita
Hinta
Huonoa:
Taipuisa muovinen rakenne
Funktionäppäinten toiminta
Ei insert-, home-, end-, print screen- ja scroll lock -näppäimiä
Mobiililaitteet ovat herkkiä naarmuuntumaan ja suuret näytöt menevät ikävästi särölle tippuessaan, joten laitteet on hyvä suojata erilaisilla suojakuorilla. Yksi suhteellisen toimiva vaihtoehto on käyttää suojalaukkua. Myös Jollalle on saatavilla erilaisia suojalaukkuja kuten Instamatin nahkainen läppälaukku ja LastuCasen puinen kotelo.
Oma Jollani sai suojakseen Instamatin nahkaisen läppälaukun, joka on toiminut hyvin. Suojalaukkua on saatavilla ainakin DNA:n myymälöistä ja Verkkokauppa.comista. Puhelin asetetaan kotelon sisällä olevaan muovihahloon, kuten muissakin vastaavissa tarvikelaukuissa, eikä kotelossa ole erityistä Jolla-ratkaisua. Kotelossa on reiät kameralle ja äänenvoimakkuus- ja virtanapeille. Läpän takana on pari reikää korteille. Hintaa suojalaukulla on 19,90 euroa.
Plussaa:
+ Täyttää hyvin tehtävänsä
+ Puhelin pysyy hyvin paikallaan kotelossa.
+ Magneettisuljin toimii hyvin.
Miinusta:
– Äänenvoimakkuus ja virtanapit eivät ole aivan aukkojen keskellä
– Olisi ollut parempi TOH-versiona, eli läppä integroitu takakanteen ja suoja vain näytölle.
– Tekee puhelimesta kohtalaisen paksun.
Sisäpuolella on lokerot korteilleNapit eivät aivan osu keskelle
Insmatin suojalaukku Jollalle ajaa asiansa, eli suojaa puhelinta esimerkiksi taskussa avaimilta ja pudottaessa, mutta ei ole mitenkään erikoinen tai Jollalle erityisesti suunniteltu. Eli on juurikin sellainen, mitä perus tarvikesuojalaukulta voi olettaa. Pitäisi ehkä miettiä uusia tapoja säilyttää taskussa avaimia ja puhelinta, niin ei suojalaukkua tarvitsisi edes käyttää.
Harmillisesti suojakotelon käyttöä ei ole otettu Jollassakaan huomioon, sillä olisi hyvä jos näyttö menisi automaattisesti kiinni tai aukeaisi, kun kotelon kansi avataan. Esimerkiksi Nexus 7 -tabletissa on magneettitunnistin, joka reagoi suojakannen kanssa.
Vauhti ja autot ovat aina kiinnostaneet, vaikka niiden yhdistäminen on usein jäänyt vain virtuaalimaailmaan erilaisten autopelien myötä. Viime aikoina on tullut käytyä ajelemassa sisäratakartingia huvin vuoksi, mutta myös palattua virtuaaliautoilun pariin Gran Turismo 6:n ja Logitech G27 -ratin hankkimisella. Kun pakettiin lisätään Wheel Stand Pro -rattiteline, on kasassa toimiva kokonaisuus autopelien pelaamiseen. Ei aivan optimi, mutta rajattuun tilaan pätevä.
Logitech G27 -ratti ja polkimet
Vuosien aikana on tullut pelattua erilaisia autopelejä sekä tietokoneella että konsolilla, mutta ratit ovat olleet aina hieman sinne päin. Colin McRae Rallya tuli veivattua ahkerasti Microsoftin Sidewinder Precision Wheel -ratilla ja konsoliaikakauden ajopelit aloitin Forza Motorsportin ja Microsoftin Xbox 360 Wireless Racing Wheel -ohjaimen kera, ja tuli vain unelmoitua paremmista ohjaimista kuten Logitechin Momosta tai G25:sta, kun niitä ajoittain pääsi kavereilla testaamaan. Tosin ei Xbox 360:lle paljon vaihtoehtoja ratin suhteen ollutkaan. Mutta onneksi PlayStation 3:n osalta tarina on paljon parempi, sillä pleikkarille saatavat rattiohjaimet ovat yhteensopivia myös PC-pelien kanssa, joten myös ohjainvalikoima on huomattavasti parempi kuin kilpailevalla konsolilla.
Loppupeleissä ratin valinta PS3:lle ei ollut kovin vaikeaa, sillä Logitechin G27 -ratti ja polkimet -yhdistelmä on ollut vuosia yksi hintaluokkansa paras ohjain autopeleihin ja pienen tauon jälkeen ohjainta löytyy jälleen kauppojen hyllyiltä. Yleinen hinta ratille näyttää olevan 299 euroa, mutta Citymarket myy sitä 249 eurolla, joten hintatakuun turvin sen saa samalla hintaa myös Gigantista (testattu). G27 on PlayStation 3:lle tarjolla olevista peliohjaimista keskihintainen ja ohjaimia löytyy 50 euron rimpuloista yli 500 euron Thrustmaster T500 RS:ään ja Fanatecin ratti-poljin -paketteihin.
Logitech G27:n nahkapäällysteinen 270 mm:n ratti kääntyy 900 astetta, sisältää 6 nappia ja 2 teräksistä vaihdelaikkaa ja voimavaste hoituu kahdella Force Feedback -moottorilla. Voimavaste on toteutettu spiraali-rattaalla, joka on hiljaisempi ja tarkempi ratkaisu kuin suora ratas. Lisäksi ratin keskeltä löytyy kierroslukumittarin/vaihteen merkkivalot (vaatii tuen peliltä). Polkimissa on tarjolla ruostumattomasta teräksestä valmistetut poljinpinnat sekä kaasulle, jarrulle että kytkimelle, joissa jokaisessa on oma jäykkyysaste. Lisäksi poljinlevyjen sijaintia voi hieman säätää. Erillinen vaihdekeppi-yksikkö on varustettu 8 napilla, ristiohjaimella ja H-kaavioisella vaihdekepillä, josta pakki löytyy alaspäin painettuna 6-vaihteen alta. Sekventiaalista vaihdekeppiä ei ole G25:n tapaan valittavissa, joka on pieni miinus.
Rattiohjaimen ja poljinten tuntuma on laadukas ja tukeva, sillä metallikehyksinen ja nahkainen ratti henkii ajohaluja ja metalliset polkimet ovat tyylikkäät. Erillinen vaihdekeppi on jämäkkä ja vaihdekaavio tuntuu jämäkältä. Muovinen kotelointi ei juurikaan kokonaisuutta heikennä. Vain vaihdekeppiosasta löytyvät ristiohjain ja napit voisivat olla tukevampia ja sekventiaalinen vaihdekeppi olisi plussaa.
Ratti ja polkimet toimivat hyvin muun muassa PlayStation 3:n Gran Turismo 6:ssa ja hyllyssä testiä odottaa Dirt 3:n. Pitää jossain välissä testata rattia myös tietokoneen puolella rFactorilla tai Live for Speedillä miten ratti kääntyy ja odotan millainen BugBearin Next Car Game tulee olemaan.
Ohjaimen kestävyydestä on parin viikon ajojen jälkeen vaikea sanoa mitään, mutta luottamusta se herättää ja kuulemma Logitechin takuu toimii asiallisesti. Sitä ei toivottavasti tarvitse testata.
Asetukset
Ohjaimen asetuksia voi säätää tietokoneella Logitech Profiler -sovelluksella, jolla voi muuttaa muun muassa kääntymisastetta, palautteen voimakkuutta ja takaisin palautusta. Ohjelma tallentaa asetukset ohjaimen sisäiseen muistiin, joten sen kautta asetetut säädöt toimivat PlayStation 3:llakin. Lisäksi asetuksia voi tietenkin säätää myös pelien omista valikoista, jos ohjain on tuettu.
Internetistä poimittuna toimivat asetukset ovat:
Overall Effects: 107%
Spring Effect: 0%
Damper Effect: 0%
Enable Centering spring in force feedback games
Center Spring strength: 10%
Degrees of rotation: 270 degrees
Allow game to adjust settings
Ilmeisesti Overall Effects pitää olla (yli) 107%, että jotkut voimapalautteet alkavat toimia ja se vähentää keskialueen kuolleen alueen tuntoa. Asettamalla Spring ja Damper Effect -arvot 0% sallitaan pelin ohjelmiston hallita voimapalautetta Logitechin Profilerin asemesta. Tiedä sitten miten se näkyy PlayStationilla käytännössä.
Ohjaimen kääntösäteen asetukseen on netin tietolähteiden mukaan dokumentoimattomat pikanapit. Ohjain ei itse lukitu astelukuun, vaan peli tekee pehmeän lukon ja kääntäminen on raskaampaa yli menevillä asteilla. Pikanäppäimet ovat:
[1+2] + T = ~240°
[1+2] + S = ~450°
[1+2] + O = ~670°
[1+2] + X = 900°
Wheel Stand Pro -teline
Ennen kuin rattia päästään kääntämään ja polkimia tallaamaan, pitää ratti kiinnittää johonkin. Logitech G27:n voi kiinnittää vaikkapa sohvapöytään, mutta yksi hyvä vaihtoehto on käyttää erillistä Wheel Stand Pro V2 Deluxe -telinettä, joka tarjoaa suhteellisen kompaktin kokonaisuuden ratin säilyttämiselle ja helpolle käytölle. Teline on yhteensopiva useiden eri rattiohjaimien kanssa ja vain kiinnikkeet eroavat toisistaan.
Wheel Stand Pro V2 Deluxe -teline on rakenteeltaan teknisesti oivaltavan yksinkertainen ja tukeva. Noin seitsemän kiloa painava teline koostuu alaosan kahdesta putkesta ja niiden päässä olevasta teleskooppiputkesta, josta löytyy taso ratille. Säätömahdollisuudet ovat monipuoliset, kun sekä poljinten etäisyyttä ratista että ratin korkeutta ja kulmaa voidaan säätää. Vaihdekepille on oma kiinnikkeensä ratin sivussa, ylä- tai alapuolelle. Telineen pohjassa on kumijalat, jotka estävät telineen liukumista ja suojaavat lattiaa naarmuilta.
Kompakti Wheel Stand Pro V2 Deluxe -teline on mainio lisä G27:n käyttämiseen ja ilman sitä ei omassa olohuoneessani pelaaminen onnistuisi. Tai kyllähän sen ratin pystyi silistyslautaankin kiinnittämään ja pelaaman ihan mainiosti. Teline on onnistunut kokonaisuus, mutta muutamia kehityskohteitakin olisi. Rattiosan kulmaa ja korkeutta voi säätää pikakiristimellä, mutta tangon päässä olevan tason kulman säätöä varten tarvitaan jako- ja kuusiokoloavainta. Lisäksi ratin johtojen viennille ei ole mitään eleganttia ratkaisua, vaan mukana tulee muutama nippuside.
Muun muassa Verkkokauppa myy telinettä 99,90 eurolla, mutta kyllä se hintansa väärti on.
Yhteenveto
Logitech G27 -ohjaimella on hyvä siirtyä ajopeleissä uudelle ajokaudelle ja huristella urku auki sekä PlayStation 3:lla että tietokoneella. Ratti on tuntumaltaan tukeva, nahka tuoksuu miellyttävästi ja ruostumattomasta teräksestä tehdyt polkimet vastaavat tallan polkemiseen napakasti. Wheel Stand Pro -teline on parasta mitä pienten telineiden osalta on tarjolla, mutta ei se mikään Playseat tietenkään ole. G27 on peleissä hyvin tuettu ja sen pitäisi toimia myös PlayStation 4:ssa. Kokonaisuutena ohjain ja teline ovat hintansa väärti.
Taakse ovat jääneet raahattavat ja möhkälemäiset kannettavat tietokoneet, kun Ultrabookit ovat vallanneet markkinat ja valinnan varaa riittää. Myös yrityskannettavistaan tutumpi Fujitsu on uudistanut tuotteitaan ohuempaan ja kevyempään suuntaan. Vuosi sitten testasin Fujitsun ensimmäisen sukupolven Ultrabookkia ja nyt alkuvuoden aikana on testata uudistettua painosta, LIFEBOOK U904 -kannettavaa, osana Master your business -kampanjaa. Myös lukijat voi osallistua ja voittaa hotellilahjakortin.
Fujitsu LIFEBOOK U904 ensinäkemältä
Fujitsu LIFEBOOK U904 on ensinäkemältä helmiäisen musta ja alumiinia ja magnesiumia oleva kuori tekee siitä tukevan ja kevyen tuntuisen. Kannen avatessa 14 tuuman ja 3200 x 1800 -resoluution kosketusnäyttö on vaikuttava, vaikkakin heijastava. Kuoren alla suorituskyvystä vastaa Intelin Haswell-sarjan Core i5-4200U -prosessori ja integroitu HD Graphics 4400 -näytönohjain. Muistia on 6 GB ja levytilasta huolehtii 128 GB SSD -levy. Lisäksi U904:sta löytyy sisäänrakennettu 3G/4G -modeemi, täysikokoinen LAN-portti ja tietenkin WLAN ja Bluetooth. Saamastani paketista löytyi myös telakka, joka onkin kätevä lisä.
Lifebook U904 16 sekunnissa:
Parin päivän kokeilun perusteella Fujitsun toisen sukupolven Ultrabook vaikuttaa erittäin lupaavalta ja kosketusnäyttö tuo enemmän ideaa myös Windows 8:n käyttöön. Chiclet-näppäimistö tuntuu paremmalta kuin U772:ssa, se vastaa painalluksiin hyvin, vaikka ei tuntumaltaan ole yhtä tarkka kuin Macbookeissa. Stereo-kaiuttimet ovat ääneltään aika kylmät ja mekaaniset, mutta kuulokkeilla ja HDMI:n kautta ääni on hyvä. Vaikka kannettavan kohderyhmä on yrityskäyttäjät, tehoa tuntuu riittävän jopa pelaamiseen (Mark of the Ninja, Dead Space), vaikka näytönohjain olisi voinut olla Iris Pro Graphics -sarjaa.
Tarkempaa arviota ja testejä LIFEBOOK U904 on tulossa kevään aikana, kun ehdin projektin aikana kannettavaa kattavammin testata.
Tekniset tiedot
Fujitsu LIFEBOOK U904 Ultrabookkia saa erilaisin kokoonpanoin ja testiini saama yksilö on seuraava:
Näyttö: 3200 x 1800 (WQHD+) IGZO-kosketusnäyttö, 14″ (35.6 cm), LED taustavalaistu
Käyttöjärjestelmä: Windows 8.1 Professional 64-bit
Koko (L x S x K): 329.9 x 229.9 x 15.5 mm
Paino: 1,39 kg
Master your business -kampanja
Sain Fujitsun LIFEBOOK U904 Ultrabookin testiin osana Fujitsun Master your business -kampanjaa, jossa 16 bloggaaja testaavat alkuvuoden aikana joko LIFEBOOK U904 -kannettavaa tai ESPRIMO Q920 -minitietokonetta. Alkutalven ja kevään aikana on edessä 15 tehtävää, joista yhdeksän suoritettuaan testaamansa koneen saa omakseen. Myös lukijat voi osallistua ja voittaa hotellilahjakortin. Aikaisemmista projekteista käyttööni ovat päätyneet U772, T901 ja S761.
Applen Macbook on aina ollut mielestäni tyylikäs ja toimiva kokonaisuus, etenkin unibody-alumiinikotelon esittelemisen jälkeen, mutta jäin kaipaamaan muutamia pieniä yksityiskohtia, kun viisi vuotta vanha 13″ Macbookkini vaihtui uusimpaan 13″ Macbook Pro -malliin. Ulkoisesti viisi vuotta ei kuitenkaan ole juurikaan muuttanut kannettavan designia, mutta muutamia mielestäni käteviä ja tyylikkäitä asioita on matkan varrella tippunut.
Tässä 6 asiaa, joita et uusista Macbook Pro Retina (late 2013) -malleista löydä.
1. Virtaledi
Näet helposti yhdellä vilkaisulla valkoisesta LED-valosta, onko koneesi päällä (palaa), nukkumassa (sykkii) vai sammutettu (pimeä).
2. Tyylikäs virtanappi
Virtanappi on upotettu runkoon.
3. Optinen asema
Nykyään vähemmän tarvittu, mutta välillä olisi käyttöä DVD-RW -asemalle.
4. Akun virtaindikaattori
Oliko siellä akussa virtaa vai ei? Paina nappia ja tarkista.
5. Langallisen verkon liitin
Vain langallinen verkko tarjolla? Ei ongelmaa.
6. Päivitettävä kokonaisuus
Lisää kiintolevyä, muistia tai uusi akku? Onnistuu.
Aika kuitenkin ajoi viisi vuotta uskollisesti palvelleen 13″ Macbook (late 2008) ohitse ja hyvän designin sisällä ollut tekniikka ei enää palvellut tarkoitustaan. Kone kuitenkin jatkaa vielä palvelustaan toisen omistajan hoteissa Etelä-Karjalassa ja tuo toivottavasti iloa vielä pitkään.
Erilaisia vekottimia ei voi koskaan olla liikaa, joten viime syksynä tuin OUYA-projektia Kickstarter -palvelussa ja kesän alkupuolella joukkorahoitettu Android-pelikonsoli saapui postitse viimein myös Suomeen. OUYA-pelikonsoli on käytännössä pelaamiseen tarkoitettu ison kahvimukin kokoinen Android-laite, jossa on päällä kustomoitu käyttöliittymä ja ohjaus toimii langattomalla peliohjaimella, josta löytyy pieni kosketusalue. Kuulostaa ihan näppärältä, mutta millainen laite on käytännössä?
Kickstarter-rahoitettu OUYA-pelikonsoli
OUYA-pelikonsoli
Ison kahvimukin kokoinen OUYA-pelikonsoli on yksinkertainen, mutta monipuolinen Tegra 3 -neliydinprosessorilla varustettu Android-laite 8 GB sisäisellä muistilla. Kickstarter-joukkorahoituspalvelun kautta hankkimani pakkaus sisälsi konsolin lisäksi yhden Bluetooth-ohjaimen, virtalähteen, pikaoppaan ja HDMI-kaapelin. Lisäksi tilasin yhden lisäohjaimen, ihan vain varmuuden vuoksi. Laitteen yläreunasta löytyvän virtapainikkeen lisäksi takapaneelista löytyvät HDMI- ja USB-liittimet, mikroUSB-liitäntä ja virtaliitin. Verkkoon laitteen voi liittää RJ-45 -verkkoliittimellä (10/100) tai langattomasti (802.11n). Tuuletuksesta pitää huolen pohjasta löytyvä ilmanottoritilä ja tuuletin, mutta käytössä laite on aika äänetön. Konsoli pystyy HDMI-liitännän kautta 1080p:n tarkkuuteen ja rautapurkamaan videota, ja käytännössä jälki on samaa kuin uusissa älypuhelimissa.
OUYAa ei toistaiseksi kaupata Suomessa, mutta laitteen voi tilata esimerkiksi Amazon.co.uk:sta 99 punnalla eli noin 117 eurolla ja mukaan kannattaa laittaa virta-adapteri. Aivan alkuperäiseen 99 dollarin hintaan ei vanhalla mantereella päästä.
Tekniset tiedot
OUYA ei ole mikään tehomylly, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan pieneltä Android-konsolilta. Tekniset ominaisuudet ovat kuitenkin ihan pätevät pieneen pelailuun ja multimedialaitteena toimimiseen.
Piirisarja: Nvidia Tegra 3 T33-P-A3
Prosessori: Neliydin 1.7 GHz ARM Cortex-A9 (ARMv7-A)
Hopeisen harmaata ja mustaa muovia yhdistelevä langaton Bluetooth-peliohjain istuu käteen näpsäkästi, vaikka voisi olla aivan hieman pienempi. Ohjain on tuntumaltaan sopivan tukeva ja painava ja analogiset tatit ovat sijoitettu Xbox 360 -ohjaimen tavoin epäkeskosti. Netin arvosteluiden mukaan analogi-tattien liikerata on rajoittuneempi kuin Playstationin Dualshock 3:ssa tai Xbox 360:n vastaavissa. Tattien ja ristiohjaimen lisäksi ohjaimesta löytyy OUYA-painike, joka vastaa Androidin kotipainiketta ja toimintonapit, jotka ovat koristeltu OUYA-kirjaimin. Peliohjaimen keskiosasta löytyy kosketuslevy, jonka avulla OUYA osittain takaa toimivuutensa Android-sovellusten kanssa, jotka eivät ole virallisesti OUYA-yhteensopivia. Ohjain toimii kahdella ohjaimen kahvoihin asetettavalla sormiparistolla. Ohjain osaa myös käynnistää pelikonsolin.
OUYA-peliohjaimen heikoin lenkki on sen häiriöalttius. Etenkin olohuoneessani, jossa on muutakin elektroniikkaa, on ohjaimen toiminta hieman pätkivää, epätarkkaa ja välillä ohjain sekoilee ja liikkeet jäävät päälle peleissä. Esimerkiksi Shadowgunin pelaaminen on mahdotonta, kun ukko liikkuu miten haluaa. Sama häiriö näkyy muun muassa langattomassa RAPOO-näppäimistössäni, mutta ei PS3 tai Xbox 360 -ohjainten kanssa. Toinen miinuskohta on kosketuslevy, jonka tuki jää vajavaiseksi usean kosketuksen tuen puuttuessa ja sen tarkkuus on heikohko. Lisäksi ohjaimesta löytyvät liipaisimet ovat jäykähköt ja huonommat kuin jopa DualShock 3:ssa, toimintonapit jumittavat helposti, eikä ohjaimessa ei ole Menu-, Back- ja Home-painikkeita, joita useat (ei suoraan tuetut) pelit kaipaavat.
OUYA tukee USB-portin kautta PS3-ohjainta, joten tarvittaessa voi siirtyä käyttämään langallista ohjainta. PS3-ohjaimet saa paritettua myös langattomiksi ohjaimiksi, kun liittää ne kerran kaapelilla, sammuttaa konsolin, irrottaa kaapelin ja käynnistää uudestaan. Myös Xbox 360 -ohjaimia voi käyttää, jos tietokoneelle tarkoitetun USB-vastaanottimen kytkee OUYAn takapaneeliin. Netin keskusteluiden perusteella erilaisten ohjaimien sekoittaminen on periaatteessa huono idea, sillä ohjainten ID:t tuntuvat menevän helposti yli neljän, ja tämän jälkeen monet pelit eivät tunnista kaikkia ohjaimia. Sen sijaan kolmen Xbox 360-ohjaimen käyttö tuntuu olevan täysin ongelmatonta.
OUYAn kanssa on mahdollista käyttää myös ulkoista näppäimistö-hiiri -yhdistelmää, mikä tekee ainakin nettiselailusta paljon miellyttävämpää. Lisäksi on mahdollista käyttää toista Android-laitetta kuten tablettia tai puhelinta OUYA:n näppäimistönä tai peliohjaimen korvikkeena Blue Board -ohjelman avulla (Play-kauppa). OUYAlle ohjelma löytyy Discover > App -kategoriasta. Oma HTC Sensation suostui pienen säätämisen jälkeen muodostamaan yhteyden OUYA:aan, mutta jos luurissa poistui Blue Board -ohjelmasta, yhteys katkesi ja uudelleen yrittämällä sai aina aikaan ”Unable to connect: socket closed” -virheen. Vasta kun käytti Bluetoothin alhaalla, alkoi yhteys konsoliin taas toimimaan.
OUYA pyörii Androidin päällä ja kirjoitushetkellä versio oli 4.1.2 eli Jelly Bean. Käyttöliittymä on muokattu yksinkertaisemmaksi ja peliohjainta ajatellen. Päävalikko koostuu ”PLAY”, ”DISCOVER”, ”MAKE” ja ”MANAGE” -kohdista, joiden takaa löytyvät pelit, pelikauppa, sovellukset ja asetukset. ”PLAY”-valikon alle asentuvat OUYA:n Discover-pelikaupasta ladatut pelit tai sovellukset, ”MAKE”-valikon alta löytyy muun muassa OUYA:n internet-selain, OUYA-uutiset ja APK-tiedostoista asennetut ”normaalit” Android-sovellukset ja ”MANAGE”-valikon alta löytyvät konsolin asetukset ja ilmoitusalue.
Päänäkymässä viimeisin peli ja suositellut pelit
Play-valikosta löytyvät asennetut pelit ja ohjelmat
Discover-kauppa listaa pelit ja ohjelmat
OUYA:lle on saatavilla kirjoitushetkellä 394 peliä, joita voi selata ”DISCOVER”-valikossa kategorioittain tai hakusanoilla ja lisäksi valikon etusivulla on listattuna suosituimmat pelit ja kehittäjä/kumppanien tekemät poiminnat. Monet saatavilla olevat pelit ovat enemmän tai vähemmän retro-henkisiä. Pelit ja ohjelmat ovat joko ilmaisia tai testattavissa ilmaiseksi ja täysversion ostaminen tapahtuu yleensä pelin sisällä olevasta ”buy full version” -toiminnosta. Ovelasti Discover-kaupan tiedoissa ei näy, onko peli kuinka suurelta osalta maksullinen ja paljonko se kustantaa. Yleinen hintataso peleillä näytti olevan 4-7 dollarin tienoilla. Osa peleistä on käännöksiä Android-kosketusnäyttöpeleistä, jotka käännöksessä hävittävät osan magiastaan, mutta osa peleistä toimii vastaavasti paremmin tattiohjaimilla kuin kosketusruudulla.
Make-valikosta löytyy omat asennetut ohjelmat
Manage-valikosta pääsee asetuksiin ja Androidin syövereihin
Androidin juuret ovat piilossa
Lisäksi jos haluaa askarrella konsolin kanssa enemmän, löytyy XDA-developers -foorumilta lista OUYA modeista, joilla saa muun muassa Google Play -kaupan asennettua. Tämä mahdollistaa esimerkiksi jo ostettujen pelien pelaamista myös OUYAlla, jos ne vain tukevat peliohjainta, eivätkä tarvitse Menu-, Back- ja Home-painikkeita. Miinuspuolena jokaisen OUYA:n päivityksen jälkeen on Play-kauppa asennettava uusiksi, ellei asia ole viime aikoina muuttunut. Ei kovin kätevää.
Discover-kaupan tarjonta
Harmillisesti pelejä ja sovelluksia ei voi asentaa suoraan OUYA:n nettisivujen kautta, mutta ainakin niitä voi selailla. En ole kovin aktiivisesti ehtinyt käymään läpi OUYA:n virallista Disover-kaupan ohjelmistotarjontaa, mutta tässä muutamia poimintoja:
Sovellukset:
XBMC on OUYA: Media-keskus sovitettuna OUYAlle.
Plex: Media-suoratoistosovellus
Kainy: Etäpelisovellus, joka mahdollistaa pelata OUYA:n kautta esimerkiksi toisessa huoneessa olevan PC:n Steam-pelejä.
Blue Board: Android-laitteen käyttö näppämistönä
Pelit:
Antichromatic: Vaikea kahta eri ulottuvuutta yhdistävä tasohyppely
Ninja Twins: Ohjaat kahta ninjaa läpi 30:n visaisen kentän
League of Evil: 54-kentän + maksullisten kenttien tasohyppely, jossa estetään tiedemiehiä tekemästä pommia
TowerFall: Neljälle pelaajalle jousipyssytaistelu tasohyppely, tukee X0 ja PS3 -ohjaimia
Puddle THD: Ohjaa nestettä 8 maailman ja useiden kenttien läpi (Independent Games Festival 2010 voittaja)
Voisin harkita ostaa:
Sine Mora: Tarinallinen sivulle skrollaava lentokoneräiskintä, 3$
Shadowgun: 3:n persoonan räiskintä, 5$
Choplifter HD: 30:n tehtävän helikopteripelastuspeli, muutama tehtävä koukuttamaan, loput 4$
Cube and Creature: Haastava tasohyppely tyyliin Super Meat Boy, 12 kenttää testiksi, loput 3$
Muita testattuja:
Globulous: hieman Tetris-mäinen 3-D palikkapähkinä, jossa etsitään kahta samaa väriä pallon sisällä, 14 pähkinää, loput 2$
Gravi: Ohjaa sinistä energiapalloa läpi vaikeuksien. 10 ilmaista kenttää.
The Ball: 3D-seikkailupeli tulivuoren luolarakennelmassa pyöritellen palloa eri ongelmien ratkaisemiseksi
Red: Ylhäältä kuvattu palikkaukkoräiskintä mutantteja vastaan, 1 kenttä kokeeksi, muuten 5$
Omien ohjelmien asentaminen
OUYA on käytännössä mikä tahansa Tegra 3 -piirisarjallinen Android-laite, joten siinä toimivat myös sovellukset, jotka eivät ole virallisesti tuettuja. Omien ohjelmien sivustalataaminen konsoliin vaatii hieman askartelua, mutta helpottuu kunhan asentaa esimerkiksi AirDroid-sovelluksen (Play-kauppa). AirDroid mahdollistaa OUYAn hallinnan suoraan selaimesta tietokoneelta ja muun muassa APK-tiedostojen asentamisen. Alkuun pääsemiseksi asensin ensin AirDroidin puhelimeeni, latasin sen APK:n tietokoneelle AirDroidin Web-hallinnan kautta, siirsin sen nettipalvelimelle ja latasin sen OUYAlle selaimen kautta. Todella kätevää!. Ladatut tiedostot menevät konsolissa Manage > System > Advanced > Storage > Downloads, josta niitä voi asennella. AirDroid mahdollistaa monta asiaa ja vielä enemmän kuten ruudun reaaliaikaisen kaappaamisen, jos OUYAn roottaa ja asentaa Superuserin.
Netflix
Harmillisesti Netflixiä ei ainakaan vielä löydy suoraan OUYAn sovelluskaupasta, mutta asennus onnistuu asentamalla APK erikseen. Helpointa on tuoda APK esimerkiksi luurista AirDroidin avulla ja asentaa samaa kautta OUYA:lle. Koska Netflix ei tue virallisesti vielä OUYA:aa, on sen toimivuus hieman rajoitettua etenkin kuvanlaadun osalta, joka on jotain 10″ -tabletin tasoa, mutta kuitenkin katsottavaa ainakin 40″ -televiossa, jos ei ole kovin hifisti. Toivottavasti Netflix tekee virallisesti tuetun version myös OUYAlle, sillä media-alustana pieni pelikonsoli on mitä mainioin ja tehojenkin uskoisi riittävän.
Emulaattorit
Yksi mielenkiintoinen sovellutus OUYA:lle ovat erilaiset emulaattorit, joita Discover-kaupasta löytyy käytännössä kaikille yleisimmille emuloiduille alustoille. Netin kirjoitusten mukaan Nintendo64-emulaatio on jopa pelattavalla tasolla ja myös SNES-seikkailut onnistuvat, vaikka ikävästi muotoiltu ristiohjain häiritsee. Jos vanhojen alustojen pelit kiinnostavat, niin OUYA lukee FAT32-muotoisia USB-tikkuja, mutta tikun tunnistamiseen pitää konsolin olla sammutettuna, kun se kytketään laitteeseen. Tämän jälkeen tiedostot löytyvät polusta /mnt/usbstick.
Yhteenveto
OUYA-pelikonsoli on tällä hetkellä vielä hieman ristiriitainen tuote, sillä vaikka se on helppo käyttää ja pelejä löytyy kohtalaisesti, vaatii sen täysimittainen hyödyntäminen vielä hieman virittämistä ja kokonaisuus on vielä karkea. Media-alustana se toimii kelvollisesti ja itse odotan etenkin sillä saralla laitteelle käyttötunteja, jos vain vielä Netflix toimisi paremmin. Konsoli herättää monella tasolla lupauksia, mutta ei aivan täytä niitä. Kokonaisuus on selkeästi vielä kehitteillä ja on kiinnostavaa nähdä miten se kehittyy, etenkin kun OUYA on kertonut päivittävänsä rautaa vuosittain.
Plussaa:
Avoimuus
Koko
Monipuolisuus: pelejä ja mediatoistoa
Yhteensopivuus perinteisten konsoliohjainten kanssa
Miinusta:
Google Play -tuen puute
Ohjaimen häiriöherkkyys, nappien jumitus ja nappien puute
HTC on tunnetusti nihkeä päivittämään vanhoja puhelimiaan ja niinpä myös nyt vajaan parin vuoden ikäinen HTC Sensation jäi ilman Android 4.1 Jelly Beania, joka olisi varmasti tuonut vanhahkoon puhelimeen uutta puhtia. Olin jo kertaalleen asentanut vakiona tulleen Android 4.0 Ice Cream Sandwich -ROMin uudestaan, mutta lopulta puhelimen käyttö oli jälleen aivan tuskaisen hidasta. Täten ratkaisuna uuden elämän puhaltamiseen oli rootata puhelin ja asentaa siihen tuoreempi ohjelmisto: CyanogenMod 10. Operaatiossa oli muutamia lisävaiheita hboot 1.27.000 -version, HTCDevin ja ClockworkModin myötä, mutta kyllä se kohtalaisen helposti lopulta sujui.
