Asumisratkaisuja ja sisustusta Asuntomessuilla Kouvolassa

Asunto on yleensä yksi ihmisen isoimpia sijoituksia ja niihin liittyy paljon erilaisia ratkaisuja ja tunteita. Asuntoa sisustavalle, remontoivalle tai rakentavalle yksi vuoden matkakohde on Asuntomessut, jotka tänä vuonna järjestetään Kouvolassa 12.7.-11.8.2019. Tässä muutamia poimintoja asuntomessujen tarjonnasta.

Asuntomessut Kouvola 2019

Asuntomessut Kouvola

Asuntomessut järjestetään tänä vuonna 12.7.-11.8.2019 Kouvolan Pioneeripuistossa, joka rakentuu vanhalle kasarmialueelle, Kymijoen rantamaisemiin. Asuinalueella modernit pientalot, rivitalot ja paritalot yhdistyvät vanhoihin venäläisten rakentamiin punatiilisiin kasarmirakennuksiin ja luonnon kanssa luovat alueelle oman uniikin luonteen.

Asuntomessut Kouvolan Pioneeripuistossa

Asuntomessut ovat avoinna kello 10-18 ja sisäänpääsylippu on ennakkoon verkkokaupasta ostettuna 26 euroa ja pysäköinti 10 euroa. Pysäköinti on Kouvolan raviradalla, josta on maksuton bussikuljetus noin 15 minuutin matkan päähän Pioneeripuistoon.

Messukohteet

Messukohteita on näytteillä 33 kappaletta. Kävimme kiertämässä muutamia pientaloja, jotka esittelivät rakentamisen uusia ideoita. Kodit ovat esillä netissä, mutta esillä ei ole kuin teknisiä tietoja ja nekin osaltaan puutteellisia.

Messuluettelot
Messuluettelot

Messujen asunnoissa huomasi, että moni asia oli nyt trendikästä ja se toistui monessa asunnossa. Moderneissa pientaloissa rakennusmateriaalina oli käytetty puuta, niistä tavoiteltiin matalaenergiataloja ja poikkeuksetta lämmitysjärjestelmä oli kaukolämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, sekä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla. Lukitus oli suurilta osin toteutettu numerokoodiin perustuvilla lukoilla (Yale).

Sisustuksessa pyöreä taustavalaistu peili ilman peilikaappia oli kylpy- tai WC-tiloissa yleinen ratkaisu, kylpyamme oli jälleen löytänyt tiensä pesutiloihin ja keittiössä liesi oli keittiösaarekkeessa integroidulla ”liesi-imurilla”. Valoisuutta haettiin isoilla lattiasta kattoon ulottuvilla ikkunoilla ja olohuonetta koristi takka (oletan että varaava). Terassilta löytyi poikkeuksetta poreamme.

Messualueella oli kohteiden lisäksi sisustamiseen ja rakentamiseen liittyviä esittelyitä

2. Designtalo Airon Neito
(196m², 5h + k + s + autotalli + harrastehuone + varasto)

”Airon Neito on nelihenkisen perheen kaksikerroksinen koti.” Muista messukohteista poiketen Airon Neito oli niitä harvoja taloja, joissa oli käytetty maalämpöä yhdistettynä vesikiertoiseen lattialämmitykseen.

Airon Neito oli vajaan 500 000 euron talo, joka oli sisustettu luonteikkaasti. Tauluissa oli sarjakuvahahmoja, pöydänjalka oli vanha moottorilohko ja sarjakuvajuttuja oli esillä muutenkin.

4. Airon Haave
(177m², 4 h + k + s + autokatos/varasto)

”Koti on suunniteltu kahdelle aikuiselle ja vielä hetken kotona asuvalle lukiolaiselle. Tänne ovat tervetulleita niin omiin koteihinsa muuttaneet lapset kuin ystävätkin. Alakerrassa on tilaa yhdessäololle, yläkerrassa on mahdollisuus omaan rauhaan.”

Airon Haaveessa ei päässyt kiertämään lähellekään keittiötä, joka myös toisissa kohteissa onnistui enemmän tai vähemmän hyvin. Kylpyhuoneessa oli muiden kohteiden tapaan amme ja se oli tietenkin suoraan suihkun alla. Kaakelivalinnat olivat hieman erikoinen sekoitus.

Piha-alueen sahanpurun ja hakkeen reunoilta löytyi kylpytynnyri, joka taisi olla ainut laatuaan messukohteissa.

5. Villa Element
(135m², 3h + k + s + autotalli/varasto)

”Villa Element on nuoren perheen ensimmäinen ikioma omakotitalo. Talon rakentamisessa on ajateltu rakennuksen elinkaarta ja vihreitä arvoja. Talon on tarkoitus olla perheen loppuelämän koti. Talossa on lisäksi aurinkopaneelit.”

Villa Element oli niitä harvoja asuntoja, joissa näkyi jotain älykotimaisia ratkaisuja, vaikka muissakin oli tietoliikennekaapeleita vedetty ja integroitu äänentoistoa. Smart Home -aspekti jäi messuilla tosi avoimeksi, että oliko tehty mitään, vai onko aika vielä liian nuori sellaiseen. Oisin olettanut, että älyvalot olisivat edes olleet yleinen ratkaisu.

Tässä kohteessa vihreitä arvoja oli tosiaan ajateltu, sillä vain muutamassa seinässä oli tapetti ja muuten seinät olivat ilmeisesti paljasta puuta, niihin ei saanut koskea. Villa Element oli harvoja asuntoja, joista löytyi selkeä paikka televisiolle ja jopa asennettu valkokangas.

21. Dekolaku
(145m², 5h + k + ph + s)

”Moderni, valoisa ja käytännöllinen koti. Isoista ikkunoista tulvii valoa ja korkea huonetila tuo avaruutta oleskelutiloihin. Pohjaratkaisussa neliöt on hyödynnetty tehokkaasti ja suunnittelussa on huomioitu myös perheen muuttuvat elämäntilanteet. L-mallisessa talossa olohuonekeittiö-tila on omassa siivessä erillään kodin muista tiloista, tarjoten siten hyvät puitteet yhdessä oloon.”

Dekolaku oli nimensä mukaisesti ulkoa musta, mutta sisältä maukas. Talossa oli tehty hyvältä näyttäviä ratkaisuja, kuten märkätiloissa käytetty mikrosementtiä. Toisaalta pesutiloissa olisin kaivannut peilikaappia.

Paljon liikkuvalle ihmiselle yhden huoneen pyhittäminen kuntoiluun oli mieluinen ratkaisu. Puolapuut ja ilmajoogakangas tuovat liikettä asukkaille. Voi tosin miettiä, miten hyvin parketti toimii kahvakuulien kanssa.

Dekolakun olohuone vaikutti korkeudeltaan valoisalta ja viihtyisältä. Se yhdistyi suoraan ruokailutilaan.

Kylpyhuoneessa oli viemäri toteutettu tyylikkäästi ja saunassa erikoisuutena valkoinen kiuas valkoisine kivineen. Lauderatkaisu oli hieman erilaisempi, joskin silti aika tylsän perinteinen.

22. Sievitalo Unto
(146m², 4h + k + s + autokatos)

”Ajaton ja moderni talomalli Sievitalo Unto on toteutettu Sievitalon OmaMalli -palvelun kautta kahden nuoren aikuisen lämminhenkiseksi ja ajattomaksi kodiksi. 1-tasoisen kodin oleskelutiloissa on suuret ikkunat ja korotettu katto, jotka luovat avaran ja valoisan tunnelman. Selkeälinjainen pohjaratkaisu pitää sisällään käytännöllisiä ratkaisuja, kuten yhdistetyn olohuone- ja ruokailutilan, jonka modernista avokeittiöstä on kulku katetulle terassille ja kauniille piha-alueelle.”

Sievitalo Unto
Meidän Untoon oli hyvä jono, olihan se kohde hieno.

Meidän Unto oli suosittu messukohde ja olihan se tyylikkäästi toteutettu kokonaisuus.

Pyöreät peilit johdattivat messuvieraat eteisestä WC-tilan kautta olohuoneeseen ja avokeittiöön. WC-tilan ja olohuoneen seinissä oli tyylikäs rimoitus. Huomioitavaa on, että WC:n ja kylppärin altaat ovat puukomposiittia. Keittiö oli yksi tyylikkäimmistä.

Sauna oli tässäkin muuten tyylikkäässä kohteessa toteutettu perinteikkäästi, ilman suurempaa designia. Kiuas oli aika erikoisen näköinen metalliputkihässäkkä valkoisine kivineen. Suihkutilassa viemäri oli piilotettu lattianrakoon. Lasitetun terassin lisäksi patiolta löytyi pisaran mallinen poreamme ja grillauskatos. Ehkä yksi viimeistellympiä piha-alueita.

23. Ainoakoti Villa Lande
(136m², 4h+k+s+autokatos/varasto+tekninen tila)

”Villa Lande on toinen koti Helsingissä työvuodet viettäneelle pariskunnalle. Sinne kotiudutaan vähitellen niin, että lopulta se on vihreiden vuosien tukikohta. Siitä huokuu maalaisromanttisuus ja kodikkuus, vaikka se varustelutasoltaan vastaakin moderneja vaatimuksia.”

Ainoakoti Villa Lande
Villa Lande

Villa Landessa keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat yhtä isoa tilaa, joka luo avaruutta ja valoisuutta, mutta voi olla ratkaisuna hankala.

Landen takassa oli kätevä osio haloille. Myös saunassa oli käytetty hieman enemmän ajatusta lauteiden ja selkänojien osalta.

32. Jukkatalo Aina
(103m², 3h, oh+rt+k, s, autotalli, varasto)

”Jukkatalon Aina on suunniteltu kolmelle sukupolvelle ja siellä asuu äiti, isä, pikkulapsi ja vaari.” Talossa lämmöntuotanto on tehty ilmalämpöpumpulla ja vesikiertoisella lattialämmityksellä. Ilmanvaihdossa on poistoilmalämpöpumppu lämmöntalteenotolla.

Jukkatalo Aina
Jukkatalo Aina

Ainassa oli perinteinen keittiö ja saareke oli kätevästi liikuteltava.

Vessassa oli erikoinen viherseinä. Saunatilat olivat muiden kohteiden tapaan aika modernin tylsät.

Tunnelmat

Muistikuvieni mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin asuntomessuilla ja kokonaisuutena ne olivat ihan ok tapahtuma, vaikka mitään erityistä tai kovin kiinnostavaa ratkaisua ei messuilta löytynyt. Eniten ihmetytti se, että joko kaikki älykodin ratkaisut olivat piilotettu hyvin tai niitä ei ollut ”moderneihin” taloihin toteutettu. Vain numerokoodilukkoja ovissa, kiukaan ohjausta ja äänijärjestelmää.

Messukohteissa oli kiertelyä rajoitettu kiertoreiteillä, joka toki on pakollista isojen massojen tallustaessa kymmenien rakennuksien läpi. Taloihin ei päässyt tutustumaan kovin tarkasta, tietyt reitit jättivät jossain kohteissa muun muassa keittiöt pois.

Talot olivat myyntinäytteiden oloisia ja sisustettu sisustussuunnittelijan näkemyksen mukaan, ei asujien mukaan. Tai ainakin siltä kohteet näyttivät. Useat asukkaat olivat jättäneet televisiot pois ja olohuoneessa katseltiin vain takkatulen loistetta ja naapuritaloa isojen ikkunoiden valossa.

Iloiset asuntomessukävijät

Muutaman kohteen kiertelyn jälkeen alkoi tuntumaan, että rakennuttajat olivat käyttäneet niin sanottua kopioi ja liitä -menetelmää. Kohteet toistivat itseään monilta ratkaisuilta: poreammeet terassilla, pyöreät peilit, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat ja kylpyhuone varustettu ammeella.

Messutalojen ratkaisuista ei ollut esillä paljoa tietoa lukuun ottamatta listauksia sisustuksesta ja kalusteista. Infosta sai mukaan vain numerokartan, josta näkyi kiertoreitti, mutta ei kohteiden nimiä. Käytännössä oli siis pakko ostaa Deko- ja TM Rakennusmaailma -lehdet messuoppaiksi, että sai jotain lisää tietoa kohteista.

Ihan kiva, ensi vuonna sitten Tuusulaan ja parin vuoden päästä Lohjalle?

Fiskars Village Bike Expo loi kattavan näkymän maastopyörätarjontaan

Hyvä kevään merkki maastopyöräilijöille on Fiskars Village Bike Expo, joka on Suomen suurin pyöräilymessu- ja demotapahtuma Fiskarsin ruukissa. Jos haluaa testata lukuisten pyörämerkkien tarjontaa maastossa, kannattaa unohtaa alkukevään GoExpo, käydä Don’t Go Expossa ja odottaa Fiskarsin maastoja. Tänä vuonna Fiskars Village Bike Expo järjestettiin lauantaina 4.5.2019 ja olin paikalla poikkeuksellisesti Larun pyörän pisteellä koeajattamassa Focuksen sähköpyöriä ja Santa Cruzin maastopyöriä. Tässä lyhyt raportti messujen tarjonnasta.

Fiskars Village Bike Expo

Fiskarsin ruukki ja alueen Trail Center tarjoaa hyvät mahdollisuudet maastopyöräilyyn ja on esimerkillinen alue maastopyöräreittien osalta. Fiskars Village Bike Expo järjestettiin puimalan sisätiloissa, jossa oli esittelyssä kauden uutuuksia ja ulkona oli demoalue yli 200:lla koeajattavalla demopyörällä. Paikalla oli kaikki suuret ja pienemmät pyörämerkit ja demolenkkinä toimi Trail Centerin polku. Pyöriä pääsi siis testaamaan kunnolla oikeissa olosuhteissa. Koeajoa varten tarvitsi vain kypärän ja henkilöllisyystodistuksen.

Pyörien lisäksi tarjolla oli musiikkia, hyvää ruokaa Kusmiku Street Food Rekan ja Kuparipajan Street Food Baarin toimesta ja virvokkeet hoiti Fiskarsin Panimon BeerWagen.

Fiskars puimala
Fiskars puimala

En ollut aikaisemmin osallistunut Bike Expoon, joten oli mielenkiintoista nähdä miten kattavasti alan yrittäjät ja merkit olivat paikalla. Demopyöriä oli kattavasti ja innokkaita ajajia oli runsaasti tapahtuman alusta loppuun asti. Kävijämäärä taisi myös hieman yllättää järjestäjät, sillä molemmista ruokapaikoista loppuivat burgerit noin klo 15:00 aikoihin.

Pyörävalikoima oli kattavaa, sekä näytteillä että ajettavana
Pyörävalikoima oli kattavaa, sekä näytteillä että ajettavana

Demopyöriä oli jokaiseen makuun. Sähköä oli tarjolla usealta merkiltä ja ne vaikuttivat kiinnostavan koeajajia yhtä paljon kuin analogiset mallit. En itse ehtinyt testaamaan yhtään pyörää, joka hieman harmittaa, mutta eipä tällä hetkellä ole tarvetta kaluston uusimiselle. Silti sähköpyöristä ainakin Specialized Turbo Levo ja Canyon Spectral:ON ja kauramoottorillisista Pässilä Rämäkkä ja Pole Taival olisivat olleet kiinnostavia ajaa. En ehtinyt edes koeajattamiani Focuksen SAM2:sta tai Santa Cruzin Megatoweria poluilla testata :D Koeajoista puheen ollen, kannattaa lukaista Instagrammista MTB-Reitin lyhyet koeajoraportit seitsemästä pyörästä.

Demoalueella kävi kuhina demopyörien parissa
Demoalueella kävi kuhina demopyörien parissa
Puimalan sisätiloissa oli esitteillä kauden uutuuksia
Puimalan sisätiloissa oli esitteillä kauden uutuuksia

Puimalan sisätiloissa esitteillä oli kauden uutuuksia, joista poimittakoon Panzer Gen10 rengasinsertti, joka muistutti kovasti keväällä hankkimaani Rimpact-inserttiä. Vaatepuolelta suomalainen Keli Clothing oli kiinnostava ja kuulemma heidän Jäkälä-merinotakista on tulossa uusi pitkäkauluksinen malli. Shimano ja heidän edustamat tuotteet olivat myös vahvasti esillä.

Specialized-mies ajattamassa Focuksia ja Santa Cruzeja :)
Spessumies Larun pyörän pisteellä :)

Lähdin messuille Annen kanssa, joka meni töihin Larun pyörän pisteelle esittelemään Focuksen sähköpyöriä (JAM2, SAM2) ja Santa Cruzin analogisia pyöriä (Hightower, Bronson, Megatower). Olimme saaneet ohjeistuksena tiedon, että pisteellä pärjäisi hyvin yksin, mutta messujen kävijämäärä ja kiinnostus demopyöriin hieman yllätti. Päivä meni itseltäkin suurilta osin polkimia vaihtaessa pyöriin ja kävin vain nopeasti kiertämässä Puimalan sisäosastot ja vilkaisin ulkoalueen. Turhaan pakkasin mukaan ajovarusteet pyörien testaamista ajatellen :)

Päivän aikana Larun pyörän pisteellä kävi lähes 100 ajajaa testaamassa esitteillä olevia Santa Cruzin ja Focuksen pyöriä. Eri malleja ajettiin suurin piirtein yhtä paljon ja enemmänkin olisi pyöriä ollut varmaan ajossa, jos mukana olisi ollut kaikkiin pyöriin flättipolkimia. Santa Cruzin Hightower ja uutuus Megatower kiinnostivat eniten, kuten myös Focuksen M-koon SAM2 -sähköpyörä.

Fiskars Village Bike Expo oli mielenkiintoinen kokemus, myös sen osalta että olin ajattamassa demopyöriä. Väkeä messuilla oli paljon ja pyörät kiertivät nopeasti. Näytteilleasettajia oli useita kauden uutuuksien kanssa ja demoalueella pyörämerkit olivat hyvin edustettuina. Tällaisia pyörämessujen pitäisi olla.

Pikavisiitti sähköpyörien sekaan GoExpo 2018:ssa

Kevään ensimmäinen merkki on joka vuonna GoExpo, joka esittelee tuttuun tapaan kesän liikuttavia lajeja ja välineitä. Tänä vuonna ehdin paikalle lauantaina (3.3.) ja kiersin nopeasti Fillari-osion. Nopealla vilkaisulla messuosastot esittelivät samaa kuin vuosi sitten. Sähköpyörät olivat suurella painoarvolla ja paikalla olivat tutut maahantuojat ja liikkeet. Suuria lajin merkkejä ei ollut paikalla tänäkään vuonna. Tässä lyhyt katsaus mitä messuilla osui kameran linssiin.

GoExpo 2018:n fillariosastot

Sähkömaastopyöriä oli esillä sekä tutuilta merkeiltä kuten Haibike (Electrobike) että itselle tuntemattomilta kuten Rock Machine (SUP), BH (Helkama). Kiertelin uudet tuttavuudet nopeasti läpi ja etenkin Rock Machinen laitteet näyttivät aika hurjilta. Olivat tietojen mukaan varustettu uudella kehutulla Shimano STEPS E8000 -moottorilla, joka ilmeisesti toimii paremmin kuin esimerkiksi Yamahan tai Boschin valmistamat järjestelmät. Suomessa tunnetuimmista merkeistä Specialized käyttää Brosen moottoreita mm. Levossa ja Kenevossa, Trek Powerfly liikkuu Boschilla ja Pivot Shuttle Shimanon voimin. Moottori on yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen miten polkemisen avustuksen lisäksi moottori ja akku ovat pyörään yhdistetty. Ilahduttavasti monilla merkeillä akut olivat jo nätisti integroitu runkoon, eivätkä erillisinä möykkyinä.

Haibike Sduro -sarjaa
Haibike Sduro -sarjaa

Haibike Fatsix
Haibike Fatsix

BH Emotion Gravel

BH Emotion Xenion Lynx

Rock Machine Blizz Int e90-27+

Rock Machine Blizzard Int e50-27+

Normaaleja maastopyöriä messuilla oli vähemmän ja isoilla osastoilla paikalla olivat Saksan suoramyyntiä edustavat Canyon ja Rose. Canyonin uusi Torque (27,5″ ja 180/175mm joustoa) näytti hyvältä ja Rosen Progeolla varustettu Pikes Peak (27,5″ ja 160/165mm joustoa) selkeältä.

Rose Pikes Peak

Canyon Torque AL 5.0

Yksi hyvä löytö messuilta tarttui mukaan: pyöräteline. Hebie Turrix on pyörän takakolmioon kiinnittyvä muovinen teline, jota messuilla myi Electrobike. Heidän verkkokaupassaan hinta on vajaat 40 euroa, mutta messuilla se oli kohtuullisempi 25 euroa. Telinettä saa tuohon hintaan muun muassa Saksasta.

Hebie Turrix

Hebie Turrix

Muita GoExpo 2018:ssa eteen osuineita asioita olivat Smithin kypärät ja lasit, joista etenkin Forefront vaikutti erikoiselta. Paikallisen pyöräliikkeen myyjän mukaan erikoinen se onkin, sillä kypärän Aerocore on kova ja hengittävyys kyseenalaista. Tiedä sitten. Humantool oli myös paikalla tarjomassa apua istumatyöläisille ja Skate board -seisomalauta vaikutti jännältä. Velosock-pyöräsuoja näytti myös näppärältä ja jokin vastaava pitäisi kesäksi viritellä maastopyörille Thulen telineeseen. Myös Fillarilavalla oli monia kiinnostavia puheenvuoroja niin naismaastopyöräilystä Pusscampilla kuin valmistautumisesta viikon reissulle Mikko Mäkipään kertomana.

Smith Forefront -kypärä

Humantool seisontalauta skate board

Velosock pyöräsuoja

Fillarilavalla Mikko Mäkipää

GoExpo 2018 oli tänäkin vuonna odotusten mukainen. Kun ei paljoa aikaisempien vuosien pohjalta odota, niin ei voi pettyä. Sisältöä kuitenkin oli päivän kiertämiseen, jos ei ole rajoittunut vain tiettyyn teemaan, vaan haluaa nähdä mahdollisuuksia liikkumiseen laajemmin. Tai varmaan päivän voi käyttää kokonaan myös hevososastolla paijaamassa.

Hyvinvointia ja terveellistä ruokaa etsimässä I love me -tapahtumassa

Olen aina tykännyt käydä messuilla katselemassa uusia asioita ja ideoita, oli se matkailuun, urheiluun tai digiin liittyvää. Viime viikonloppuna tuli laajennettua kokemuksia käymällä I love me -tapahtumassa. Ensikuulemalta kuulostaa hieman narsistien kokoontumiselta, mutta kun lukee tapahtuman lisälauseen ”ole tärkeä itsellesi” ja katsoo sisältöä, löytyy messuille ihan hyvä agenda. Myös miehille.

I love me -tapahtuma

I love me -tapahtuma järjestettiin Messukeskuksessa 20.–22.10.2017 ja lyhyesti tiivistettynä se sisälsi kaikkea muodista ihonhoitoon ja kuntoilusta joogaan ja ruokavalioon. ”Ole tärkeä itsellesi” -lause kuvaa osaltaan hyvin messujen sisältöä, jos näin miesnäkökulmasta katsottuna jättää muun muassa meikkaamisen, muodin ja kauneusjutut vähemmälle painoarvolle ja keskittyy tapahtuman terveelliseen ruokavalioon ja elämäntapaan liittyviin osioihin. Jos kiinnostaa tarkemmin, mitä tapahtumassa oli tarjolla, kannattaa lukea messulehti.

Lauantaina klo 12 oli ruuhkaa

Olin eritoten kiinnostunut tapahtuman terveellinen ruokavalio -aiheesta, joka näin ikääntyessä on vuosi vuodelta tärkeämmässä roolissa. Pitää hieman miettiä, mitä suuhunsa laittaa, eikä joka päivä syödä pizzaa ja hampurilaisia. Eli kiinnittää huomiota pieniin yksityisseikkoihin kuten määrään, ateriakertoihin, sekä etenkin ruoan laatuun. Ja tietenkin kasviksia ja hedelmiä tulisi syödä riittävästi ja monipuolisesti päivittäin, hiilihydraattien tulisi olla kuitupitoista täysviljaa kuten kauraa. Ja lisäksi pitäisi syödä kalaa. Asia ei taida yllättää ketään :)

Messuilla pääsikin nauttimaan enemmän tai vähemmän hyvistä maistiaisista ja sai vinkkejä myös kotiin, kuinka voisi syödä terveellisemmin. Etenkin Foodinin raakasuklaiden maistelupiste oli suosittu ja Pure Heron kahvilan raakakakut olivat erinomaisia pakurikahvin kera. Jungle Juice Barin smoothiet olivat myös oivia. Vastaavasti terveellisten ruokien maun ennakkoluuloja vahvistamaan CocoVin viher- ja marjasmoothiet tarjosivat jotain aivan käsittämättömän etovaa. Sanottakoon, että CocoVin kvinotto oli maukasta. Harmillisesti en huomannut HamppuFarmin hamppusnacksejä ja Real Snacksin Oats-kaurasipsejä, kävelin ohi Puhdas+:n tuotteista, ja myös Tomi Kokon maistattama Five AM -kahvi meni ohitse. Five AM -kahvi on kyllä hyvää, kunhan siitä ei tee rasvakahvi-versiota eli laita sekaan kirnuvoita, MCT-öljyä, cayennepippuria, macaa ja lucumaa.

Superfoodeja oli tarjolla Puhdistamolla

Foodinin raakasuklaamaistajaiset

Terveellisen ruokavalion trendikkyys näkyi, sillä Puhdistamolla, Foodinilla, CocoVilla ja Ruohonjuurella oli tapahtumassa isot messukojut pystyssä ja enemmän messukävijöitä pörräsi vain meikkiosastolla, kun Jeffree Star oli selfie-kuvissa. Raakaruokaa ja superfoodeja, mitä muuta sitä ihminen tarvitseekaan. Raakaruoassahan prosessoidaan vain asiakkaiden maksutapahtumia ja superfoodit tarkoittavat puhdasta ja lisäaineetonta rahavirtaa suurella tiheydellä. Osastot tarjosivat myös vinkkejä ruokavalioon ja pitämään huolta vatsasta. Ruokavaliossa pitää olla tasapaino, koska elimistö tarvitsee riittävästi energiaa sekä ravintoaineita (mutta ei maitoa).

Haksahduin ostamaan myös pari pussia Ambronitea, eli ravitsevaa juotavaa ateriaa, joka sisältää muun muassa kauraa, mantelia, omenaa, nokkosta, pinaattia, pellavansiemeniä, chlorellaa, spirulinaa, karpaloa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrniä. Ei muuten ollut maultaan yhtään niin pahaa, mitä kuvittelin aikaisempien vuosien puheiden perusteella. Ambroniten makua onkin kuulemma parannettu.

Ambronite: juotava superateria

Puhdasta proteiinia

Toinen kiinnostava osa-alue tapahtumassa näin harrasteurheilijana oli hyvinvointi ja liikunta. Paikalla oli ainakin muun muassa Lifestyle-valmennusta tarjoava Lifted, hieman erilaista ryhmäliikuntaa tekevä Training for Warriors. Myös esportilla oli kiinnostava koju, joka mainosti jotain extreme-tekemistä, mutta näin jälkikäteen en löydä Internetistä mitään mainintaa tuosta.

Lifted

Training for Warriors

Tapahtumassa oli paljolti erilaisia tuote-esittelyitä, jotka liittyivät hyvinvointiin. Parempaa istumisergnomiaa pääsi testaamaan Salli-satulatuoleilla ja sellainen olisi kyllä toimiva myös kotikonttoriin, ellei hinta olisi kolminumeroinen ja alkaisi kuutosella. Avaintieto esitteli Gymba-seisoma-alustan lisäksi GetUpDesk-telinettä, jolla normaalista pöydästä saa seisomapöydän. Aika kätevä.

Salli-satulatuoli on istumatyöläisen pelastus

GetUpDesk tekee pöydästä seisomapöydän

Hyvinvointiteemaan liittyen tapahtumassa oli osastoja myös erilaisiin hoitoihin liittyen. Jos aamulla ei ehtinyt meikata tai hiukset kaipasivat uutta kampausta, onnistui se messuilla. Kehon sai hoidettua kuntoon kiropraktikolla tai osteopaatin vastaanotolla, eikä luontaishoitoja kuten energeettista jäsenkorjausta ollut unohdettu. Näiden päälle kun vielä nautti suodatettua vettä, niin olo oli freesi.

I love me -tapahtuma oli virkistävä kokemus ja tarjosi kattavan näkemyksen mitä uutta hyvinvointiin liittyen on raakaruoalla ja superfoodeilla tarjottavana. Myös erilaiset kehonhuoltoon liittyvät hoidot olivat kiinnostavia, joskin tuttuja asioita. Kiersin pintapuolisesti läpi myös miehien kohderyhmään kuulumattomat osiot ja kaikenlaista sitä onkin naisille tarjolla kauneuteen ja hyvinvointiin liittyen.

Messujen parasta antia itselle oli erilaiset tarjoukset ja kerrankin messuilta ei tarvinnut lähteä pois tyhjin vatsoin tai käsin. Puhdistamolta tuli ostettua välipalapatukkaa, raakasuklaata, chia-siemeniä ja Foodinilta mukaan tarttui kookosmannaa, sitruunamehua ja lisää patukoita. Raakaa ja terveellistä, joskin jäi kyllä mietityttämään tuotteiden katteet, kun tuotteita myytiin messuilla ja myydään verkkokaupassakin vähän väliä 20 – 50 prosentin alennuksella.

Superfoodeja ja raakasuklaata

Sähköpyörien näytöstä GoExpossa

GoExpo on aina ollut merkki keväästä ja pyöräilykauden lähestymisestä, vaikka viime vuosina pyöräilyn osuus messuista on ollut enemmän tai vähemmän laihaa. Isot pyörämerkit ovat loistaneet poissaolollaan ja paikalliset pyöräliikkeet ovatkin pitäneet omia ”Don’t Go Expo” -tapahtumia samaan aikaan. Näin oli myös tänä vuonna, mutta pitihän siellä GoExpossa silti pyörähtää.

GoExpo 2017

Sähköpyörien näytöstä

Sähköpyörät ovat kehittyneet kovasti viime vuosina ja GoExpossa olikin runsaasti esillä eri valmistajien sähköpyöriä sekä maastoon että kaupunkiin.

Sähkömaastopyörät

Sähköavusteiset pyörät tuovat oman lisänsä myös maastopyöräilyyn, kun tutut polut muuttuvat alamäiksi ja ylämäet nousevat vaivatta. Sähköpyörissä on neljän eri valmistajan moottoreita (eng.) (Brose, Bosch, Yamaha ja Shimano), jotka tarjoavat hieman erilaista lähestymistä polkemisen avustukseen ja miten moottori ja akku ovat pyörään yhdistetty. Harmillisesti Specializedin Turbo Levoa ei ollut paikalla tarjoamassa hieman tyylikkäämpää vaihtoa.

Itse en ole vielä sähköavusteista maastopyörää testannut, mutta hauska se kuulemma on, vaikkakin lisääntynyt paino (yli 20 kg) tekee pyörästä raskaan käsitellä, eikä se täten toimi samanlaisena ajotaitojen kehittäjänä kuin normaali pyörä. Tänä kesänä pitäisi kyllä sitäkin testata.

Haibike FatSix 60 (Yamaha)

Haibike Xduro (Bosch)

KTM Macina Action 29 (Bosch)

KTM Macina Freeze (Bosch)

Lapierre Overvolt HY700+

Lapierre Overvolt HY700+

Bultaco Brinco näytti hieman erilaista muotoilua sähkömaastopyörälle ja mallistosta löytyi myös ilman polkemista toimiva malli, eli käytännössä sähkömoottoripyörä.

Bultaco Brinco

Sähköä kaupunkiajeluun

Sähköpyörien ehkä käytännöllisempi käyttökohde on työmatkapyöräily, jossa sähköavusteisesti voi pintakaasulla kurvailla töihin ja takaisin.

Ghost Andasol

Haibike Trekking 5.0

Piaggio WI-Bike

GoCycle

GoCycle esitteli messuilla myös hieman erilaista lähestymistä kaupunkipyöräksi, joka lisäksi taittuu kasaan.

Hipsteröintiä ja nettipyöriä ja

GoExpon messupaikkojen hintaa on kritisoitu kalliiksi, joten hieman erikoisesti paikalla oli esillä hieman pienempien valmistajien pyöriä, kun isot valmistajat kuten Specialized, Trek, Pivot, Santa Cruz eivät olleet paikalle vaivaantuneet. Pelago oli näyttävästi esillä sekä pyörien että varusteiden kanssa ja ovathan ne hienoja pelejä.

Pelago

Pelago

Myös hieman erikoisempia pyöriä oli näytillä ja tavaran kuljetukseen tarkoitettu Babboe näytti kätevältä. Sidebike esitteli pyörään kiinnitettävää sivuvaunua, joka vaikutti aika mielenkiintoiselta.

Babboe tavarapyörä

Sidebike

Pure Cyclesin Road ja Fix -mallit olivat hienon retroja ja hinnaltaan edullisia.

Pure Cycles Road

Pure Cycles Fix

Messuilla oli esillä myös yleensä vain netissä myytäviä pyöriä kuten Roselta ja Canyonilta. Hiilikuituinen Rose XEON CDX CROSS-3000 (taustalla) näytti aika hyvältä hinta-laatusuhteen osalta ja alla on 40mm renkaat, joilla hiekkatiet menevät mukavasti. Eikä Canyon Endurance CF SLX ollut yhtään hullumpi.

Rose

Canyon

Varusteita

Yksi idea GoExpossa käymisessä on, että esillä on pyöräilyyn tarkoitettuja varusteita ja vaatteita, mutta tälläkin kertaa tarjonta oli aika heikkoa. Onneksi Velo & Oxygen oli isosti paikalla ja löytyihän sieltä myös ostettavaa. Continentalin osastolla oli esillä Ergonin varusteita ja kätevä satulan koon mittauslaite. Baiksin osastolta mukaan tarttui kätevä JoeBlow Mountain pumppu, jonka ison männän ansiosta tubelekset nousevat vanteelle helposti.

Velo & Oxygen

Ergon

Continentalin osastolla oli renkaiden ja ajovaatteiden lisäksi esillä muun muassa Lezynen pumppuja ja Alpinestarsin vaatteita. Pelago esitteli pyöriensä lisäksi myös pyöriinsä sopivia varusteita kuten Brooksin satuloita ja Restrapin runko- ja satulalaukkuja.

Continental

Pelago

Enemmän ehkä lasketteluvarusteista tuttu Smith oli myös paikalla ja pyöräilykypärät näyttivätkin aika hyviltä ja myös ajolasit tuntuivat sopivilta. Harmillisesti laseista sopivat värit olivat jo loppu. Mainittakoon myös, että Gloryfyn G4-lasit tuntuivat myös hyviltä.

Smith kypärät

Smith ajolasit

Pyöriä, urheilua ja ravinteita

GoExpo oli kokonaisuudeltaan sellainen, jonka sen oletinkin olevan, eli hieman nihkeä aktiivisen maastopyöräilijän näkökulmasta, mutta tarjosi kuitenkin jonkin verran uutta nähtävää. Lajiesittelyitä löytyi kattavasti pingiksestä koripalloon ja myös kaikenlaista terveyteen liittyvää esittelijää oli paikalla. Proteiini- ja ravintopatukoita löytyi moneen lähtöön. Erikoisin näyte oli oikeasta asfaltista valettu BMX-rata Pyöräkrossiparkin osastolla ja rata olikin hyvässä käytössä.

Pyöräkrossiparkin BMX-rata

Arctic Warriors, terveellistä piristystä

Agile Community -päivä 3.6.2015

Ketterien menetelmien hyödyntäminen sovelluskehityksessä on nykyään arkipäivää, mutta ketteryyttä voi harjoittaa monella eri tapaa. Erilaisia menetelmiä on useita ja harvoin ne aivan suoraan soveltuvat käytettäväksi ketterissä projekteissa, joten oli hyvä kuulla CGI:n Agile Community -päivässä, miten SAFe oli otettu käyttöön asiakkaalla, miten DSDM:ää hyödynnetään Iso-Britanniassa ja mikä on LeSS. Hyvää jatkumoa viime syksynä Agile Community -päivälle. Tässä lyhyt yhteenveto tilaisuudesta.

Käytännön kokemuksia SAFen käyttöönotosta

SAFe eli Scaled Agile Framework on yksi menetelmä ketterän kehityksen, tai tässä tapauksessa, Scrumin skaalaamiseen isompia projekteja ajatellen, josta Anna Ferguson kertoi käytännön kokemuksia. Vuoden aikana on vesiputous-mallia käyttävästä kehityksestä siirrytty SAFen soveltamiseen, joka ei ole ollut aivan yksinkertaista, sillä muutos ei tapahdu hetkessä, jos kehitystä on tehty vesiputous-mallilla 20 vuotta. Tärkeänä osana muutosta on ketterän kehityksen perusperiaatteiden ja ketterien julkaisujunien valmentaminen. Käytännönläheistä tekemistä. Ei ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa SAFea, vaan se vaatii soveltamista.

Tavoitteena oli saavuuttaa niitä etuja, joita ketterä kehitys mahdollistaa, eli aikaista arvontuottoa, nopeuttaa läpimenoaikaa pienentämällä eräkokoa, saada parempi palautesykli asiakkailta ja rajoittaa yhtä aikaa käynnissä olevan työn määrää. Lean-periaatteita. Asiaa lähdettiin edistämään kahdella pilotilla ja SAFen julkaisujunien valmennuksella. Tavoitetilassa ylläpitotiimeissä käytettäisiin Kanbania ja kehityksessä SAFea palveluiden tuottamiseen ketterien julkaisujunien kautta. Tärkeänä osana muutosta oli myös koulutus SAFeen ja henkilökohtaisten kehityssuunnitelmien tekeminen.

Tehtävien osa-alueet

Tavoitteet

Työvälineinä käytössä olivat muun muassa JIRA ja siihen saatava Structure-lisäosa, joskin Portfolio-lisäosa olisi parempi. Testiautomaatiossa oli hyödynnetty CA Service Virtualisointia ja Silk Testiä.

Poimintoina kokemuksista mainittakoon, että muutos ketteryyteen vaatii valmennusta. Aikaa menee keskusteluun käyttäjätarinoiden ja määrittelyiden suhteesta ja edelleen tehdään helposti liian tarkkoja määrittelyitä jo alkuvaiheessa. Pienien eräkokojen, ketteryyden minimikriteerien määrittely ja testiautomaation tärkeyttä ei voi myöskään sivuuttaa. Ongelmana voi olla myös henkilöiden allokaatio. Testauksen kannalta oleellista on, miten ominaisuudet ovat jaettu, että ne ovat järkevästi testattavissa.

Uuden työtavan käyttöönotto ei koskaan suju ilman muutosvastarintaa, mutta asioihin tottuu. Omissa huoneissa -tekemisestä on vaikea siirtyä yhdessä tekemiseen, sopiiko menetelmä juuri meidän liiketoimintaan, jos ei tehdä määrityksiä ennalta, miten tiedetään mitä tehdään ja koska tarinat ovat pieniä, miten nähdään kokonaiskuva. Tekemistä ei kannatakaan verrata suoraan SAFe-malliin, vaan siihen, missä vuosi sitten oltiin ja kuinka pitkälle ollaan päästy. Vaikka tekemissä ei ollut erikoisia metriikoita, on vuoden julkaisuaikataulusta päästy kolmeen kuukauteen.

Dynamic Systems Development Method, eli DSDM

Päivän toinen aihe käsitteli DSDM:ää, eli Dynamic Systems Development Methodia. Tämä oli itselle uusi tuttavuus ketterien menetelmien osalta ja hieman avoimeksi se kyllä esityksenkin jälkeen jäi. DSDM:stä kuultiin videon välityksellä, joka nopeaan puhumiseen yhdistettynä ei ollut se tehokkain media esittää asia.

Ketteryys on jo vakiinnuttanut asemansa ja erilaisia metodeita on kehitetty erilaisiin lähestymistapoihin ja konteksteihin. Valinnanvaraa oikean työkalun valinnassa tehtävään riittää: Scrum, Kanban, SAFe, Xp ja DSDM. DSDM:n voi kiteyttää olevan iteratiivinen ja inkrementaalinen ketterämalli, joka on saanut alkunsa sovellusten kehityksestä, mutta kattaa nykyään näkymän tietojärjestelmään (bisnes, projekti, teknologia). Vuonna 1994 julkaistiin ensimmäinen versio mallista, 2007 toinen Atern -nimellä ja 2014 APF.

DSDM:n Atern -versiota voi kuvata lyhyesti seuraavien kuvien avulla, jotka esittävät projektin muuttujia ja elinkaarta.

DSDM ja projektin elinkaari (dsdm.org)

DSDM ja projektin muuttujat (dsdm.org)

DSDM:stä ei oikein selkeää kuvaa tullut, mitä se käytännössä tarkoittaa ketterän kehityksen kannalta, mutta jos asia kiinnostaa, niin siitä voi lukea lisää vaikka Wikipediasta.

LeSS is more

Vähemmän on enemmän? Kysymys pitää paikkansa, mutta tällä kertaa ei ole kyse sananmukaisesti vähemmästä tai tarkoiteta CSS-tyylien kirjoittamiseen tarkoitettua kieltä, vaan ketterän teeman hengessä puhe on Large-scale Scrumista. Tiina Jääheimo kertoi suhteellisen uudesta menetelmästä skaalata Scrum isompaan kontekstiin, joka tekee asian kevyemmällä ja enemmän Scrum-tyylisellä otteella kuin SAFe. LeSS:n säännöt vakiinnutettiin 2013 ja SAFen tapaan se on lähtöisin Nokiasta. Suomessa on vain yksi sertifioitu LeSS-kouluttuja, Ran Nyman Goseilta.

LeSS on tuotekehitys-kehys, joka laajentaa Scrumia skaalautumiseen liittyvillä säännöillä ja ohjelinjoilla tarjoten Basic LeSS -mallin 2-8 tiimille ja Huge LeSS -mallin yli 8 tiimille. SAFeen verrattuna LeSS säilyttää monet Scrumin käytännöt ja ideat, kuten sen että tiimit työskentelevät samassa sprintissä.

LeSS yleiskuva (less.works)

LeSS ydin (less.works)

Scrumiin verrattuna eroina on muun muassa Sprint planningit, joita on kaksi kappaletta. Yksi suunnittelutilaisuus kaikille tiimeille ja yksi jokaiselle tiimille erikseen. Retroja on myös jokaiselle tiimille erikseen ja yksi yhteinen. Skaalautuvuus näkyy Open Space -keskusteluissa, Town hall -tilaisuuksissa ja Scrum of Scrumeissa, joita pidetään useamman kerran viikossa informaation jakamiseksi ja koordinointia varten. Scrumiin tapaan tiimeillä on omat Sprint backlogit ja päivittäiset Scrum-tilaisuudet. Samoin tuotteen backlogin tarkennus tehdään tiimikohtaisesti asioille, joita tiimi todennäköisesti aikoo toteuttaa. Sprint Review pidetään kaikille tiimeille yhteisenä.

LeSSin periaatteet ovat käytännöllisiä kaikkeen tekemiseen sovelluskehityksessä.

LeSSin periaatteet (less.works)

LeSSissä myös ScrumMasterin ja tuoteomistajan roolit muuttuvat. ScrumMaster ei ole osa tiimiä, eikä tee työtä tiimissä, vaan keskittyy asiaan kokonaisuutena ja palvelee yhdestä kolmeen tiimiä. Tuotteella on yksi tuoteomistaja ja tuotebacklogi, jota useat tiimit tukevat. Tiimit työskentelevät suoraan asiakkaan ja sidosryhmien kanssa. Definition of Done on yhteinen koko tuotteelle ja sen pitäisi olla laaja ja käyttäjäkeskeinen. Tähän tarvitaan organisaatiorakenteen, roolien ja käytäntöjen muutoksia, joka ei välttämättä ole helppoa.

Scrumin tapaan kaikki tekeminen on tiimien sisällä, sisältäen muun muassa jatkuvan palvelun, laadunhallinnan, testauksen ja arkkitehtuurin, vaikka helposti nämä jäävät niin sanotun Undone-osaston vastuulle, joka tekee viimeiset silaukset tuotteelle. Tiimit ovat 7+-2 hengen moniosaaja-tiimejä, jotka tekevät käyttäjälähtöisen ominaisuuden kokonaisuudessa. Projektipäälliköiden on hyvä pysyä poissa tiimien läheltä.

LeSS vaikutti esityksen perusteella käytännönläisemmältä ja selkesti yksinkertaisemmalta lähestymiseltä skaalatuvaan ketterään kehitykseen.

Agile Community -päivä 26.11.2014

Sovelluskehitystä voi toteuttaa monella eri menetelmällä, mutta viime vuosina ketterien menetelmien käyttö on yleistynyt sekä konsultoinnissa että omassa tekemisessä. Myös CGI:ssä työtä tehdään ketterästi ja Agile Community vie paremman tekemisen ja ketterän ajatusmaailman sanomaa eteenpäin myös sisäisesti. CGI Suomen Agile Community -päivä pidettiin jälleen 27.11.2014 ja aiheina olivat Scaled Agile Framework (SAFe), ketterä testaus ja jatkuva toimitus. Iltapäivän Open Spacessa keskusteltiin muun muassa kokemuksista, työvälineistä, esteistä ja ketteryyden viemisestä eteenpäin omassa organisaatiossa. Tässä lyhyt yhteenveto aiheista.

Scaled Agile Framework, eli SAFe

Scaled Agile Framework on viitekehys miten isompikin organisaatio voi toimia ketterästi ja miten lean ja agile käytäntöjä sovelletaan enterprise-skaalassa. Virpi Rowe piti aiheesta hyvän esityksen, jossa selvisi kehyksen pääpiirteet ja perusarvot. SAFe lupaa paljon, kuten että saavutetaan bisnesarvoa ja että läpimenoaika markkinoille on 30-75% nopeampi. Kehyksen ydinarvot ovat hyviä kaikissa projekteissa, eli hankkeen läpivienti, tavoitteen kohdistaminen, koodin laatu ja läpinäkyvyys. CGI järjestää koulutuksia SAFesta sekä ulkoisesti että sisäisesti.

SAFe tuo bisnesarvoa

Huonoa koodia ei voi skaalata

SAFessa, kuten agilessa tekemisessä yleisestikin, tekeminen koostuu ketterästä tiimistä, joka on osaamiseltaan laaja-alainen, itseorganisoituva ja itsemanageroituva. Arvoa tehdään käyttäjätarinoiden kautta. Hanketasolla SAFe koostuu ketterien tiimien tiimeistä ja arvoa tuotetaan ominaisuuksien ja hyötyjen kautta. Portfolio-tasolla SAFe näkyy siten, että strategia on keskitetty ja tekeminen on hajautettu. Arvo kuvataan bisnes ja arkkitehtuuri epicien kautta.

Sovelluskehityksen näkökulmasta SAFe on vain useampi Scrum-tiimi, jonka tuloksia integroidaan. Kehitystä tehdään aikataulussa, mutta julkaisut tehdään tarpeen mukaan. Sprintin pituudeksi on suositeltu 2 viikkoa, sillä 3 viikkoa jakaantuu helposti blokkeihin, eli muuttuu vesiputoukseksi. 4 viikossa vastaavasti asiakas muuttaa mielensä. Kuten hyvässä tekemisessä yleisestikin, koodin laatu pohjaa ketterään arkkitehtuuriin, jatkuvaan integrointiin, testit ensin lähestymiseen, refaktorointiin, parityöskentelyyn ja yhteiseen omistamiseen.

Ketterä testaus

Testausta tarvitaan myös ketterissä projekteissa, joista Jari Koivukoski kertoi muutaman case esimerkin voimin. Lyhyesti tiivistettynä testaus ketterästi on aivan samaa kuin normaalissakin projektissa, mutta sitä tehdään jatkuvasti, osana ketterää kehitysprosessia. Ei vain erillisenä vaiheena.

Case-esimerkeissä testisuunnittelu tehtiin backlogin tai käyttäjätarinoiden pohjalta ja testaus oli osana ”definition of done”, eli valmiin määritelmää. Ketterä kehitys ei rajoittanut testausmenetelmiä, vaan kysymys oli kuinka soveltaa tekemistä ketterään projektiin. Hyvänä esimerkkinä kattava testisuunnittelu jätettiin luonnosasteelle ja suoritettiin testausta alusta alkaen osana kehitystä. Näin saavutettiin enemmän arvoa sopeutumalla tilanteeseen ja tekemällä testausta ennemmin kuin suunnitelmia, jotka olisi pitänyt kuitenkin heittää pois.

Työvälineiden osalta ei mitään erikoisia valintoja esitelty, kunhan ne tukevat tiedon jakamista ja päivittäistä tekemistä. Tähän käy niin JIRA, Confluence tai kuten tässä tapauksessa testibacklog QC:ssa ja vaatimukset ja käyttötapaukset Jama-sovelluksessa. Perinteistä ketterää Scrum-tekemistä pienissä 3-4 hengen mikrotiimeissä. Testit valmiina juuri oikeaan aikaan, kun sovelluskoodi oli valmiina. Jama-työväline oli itselle uusi ja se näytti monipuoliselta insinöörikäyttöliittymäiseltä Web-sovellukselta ja kätevältä vaatimusten hallintaan yhdessä paikassa, niiden liittämiseen esimerkiksi käyttötapauksiin, muutoksenhallintaan, katselmointeihin ja parempaan näkyvyyteen ja jäljitettävyyteen.

Testaus osana ketterää projektia

Jama-vaatimushallintasovellus

Jatkuva toimitus, continuous delivery

Päivän viimeisenä aiheena oli jatkuva toimitus, eli continuous delivery. Eli miten sovelluksen asennus saadaan automatisoitua ja mahdollisimman kivuttomasti ja helposti asennettua tuotantoon. Ville Hartikainen kertoi oivasti, miten jatkuva toimitus jatkaa siitä, mihin jatkuva integraatio jää ja mitä periaatteita ja käytäntöjä tarvitaan inkrementaalisten muutosten viemiseen asiakkaalle. Tätä myös isot pojat, eli Amazon, Facebook ja Google tekevät. Jopa monta kertaa päivässä.

Mutta miksi? Ideana on vähentää asennusten aiheuttamia pullonkauloja, vähentää asennusprosessin puutteiden aiheuttamia virheitä, saada uusi idea käyttöön nopeammin, nopeampaa palautetta virheistä, onnistumisen tunnetta, vähentää stressiä ja voimaannuttaa tiimia. Kuulostaa hienolta ja sitä se onkin. Miksi tehdä asioita manuaalisesti, kun niitä voi automatisoida.

Jatkuva toimitus jatkaa siitä, mihin jatkuva integrointi jäi

Jatkuva toimitus ja DevOps

Case-esimerkkinä esiteltiin tapaus, jossa alkujaan tarvittiin hitaita manuaalisia vaiheita etenkin palveluväylän kanssa, mutta lopulta päästiin alle kymmenessä minuutissa commitista valmiiksi. Osana nopeampaa tekemistä oli palveluväylän päivitys ja rajapintojen ”väärinkäyttö”, jotta asioita saatiin automatisoitua. Tekemisessä ei ollut mitään erikoista, sillä työvälineinä käytettiin Mavenia, SoapUI:ta integraatiotesteihin ja Jenkinsiä build pipeline -lisäosan kanssa.

”If it hurts, do it more frequently, and bring the pain forward”

Open Space

Iltapäivän keskusteluosuudessa aiheita saatiin yhdeksän kattaen käytännön kokemuksia, työvälineitä, miten edistää ketterää tekemistä ja kommunikointia yli yksikkörajojen.

Yksi käsitelty ongelma oli resurssien hajaantuminen ketteressä tekemissä useisiin projekteihin. Scrumissa tekijän pitäisi olla vähintään 50% osuudella ja yksi ratkaisu tähän on sovellusylläpidon ja projektien eriyttäminen. Myös Kanban boardista ja vallan ja vastuun antamisesta tiimille on hyöytyä.

Toinen keskustelua herättänyt aihe oli tiedonsiirto yksiköiden ja tiimien välillä, sillä isossa talossa tieto ei aina liiku. Ratkaisuna esitettiin sisäisiä tilaisuuksia, avointa asennetta, työtiloja, työn kiertoa, sosiaalista mediaa ja eri yksiköissä ja tiimeissä vierailua.

Aiheena käsiteltiin myös ketterän kehityksen viemistä asiakkaalle. Agilen edut ovat kiistattomat vesiputoukseen verrattuna, sillä palauteketju on nopeampi, markkinoille päästään nopeammin, mielen muuttaminen on mahdollista sprinttien välillä ja toiminta on läpinäkyvää.

Keskustelua oli hyvä jatkaa Open Spacen jälkeen yläkerran saunatiloissa, joissa kuuman saunan lisäksi oli tarjolla iltapalaa ja virvokkeita. Kiitoksia CGI:n Agile Communitylle hyvästä tilaisuudesta.

Maisemat saunasta olivat sumuiset.