Heinäkuun puolessa välissä nautittiin jälleen Sappee Bikefesteillä sekä maastopyöräendurosta että alamäkiajosta, ja tällä kertaa olin mukana EBA ry:n roolissa myös tapahtuman järjestämisessä. 20.–23.7.2017 järjestetty tapahtuma keräsi hyvin osallistujia ja reitit saivat kiitosta, joka oli mukavaa sillä niitä varten ahkeroitiin pitkälle iltaan, jonka myös lauantaina ajetussa enduro-kilpailussa jaloissa huomasi. Matalankynnyksen kisa keräsi viivalle tällä kertaa myös nimimiehiä ja 13. sija lähes kaksi minuuttia voittajalle jääden ei tyydyttänyt. Olin ilmoittautunut myös DH:n SM-kisoihin, mutta viikon kuormitus näkyi, eikä radalle ollut turvallista lähteä, sillä mielessä oli viikon päästä siintänyt Sportax Enduro Seriesin Levin osakilpailu.
Sappee Bikefest 2017: kaikkea alamäkeen viettävää
Sappee Bikefesteillä nautittiin maastopyöräilystä monella eri tavalla, kun tarjolla oli kisaamista maastopyöräendurossa, dual-slalomissa, chainless-kisassa ja tapahtuman päätti sunnuntaina ajettu alamäkiajon SM-kilpailu. Viikonlopun aikana järjestettiin myös Matti Lehikoisen vetämiä DH- ja Enduro-klinikoita, joissa ammattimies jakoi tietämystään. Jos Himoksen SM-osakilpailussa nautittiin sateesta ja mutaisesta kelistä, tarjosi Suomen kesä parhaintaan koko viikonlopun ajan. Myös Sappee Bike Parkin reitit olivat hyvässä kunnossa ja ajaminen oli nautittavaa.
Tänä vuonna olin kisaamisen lisäksi mukana myös Bikefestin järjestelyissä EBA ry:n roolissa, joka vastasi mamaastopyöräenduron reiteistä ja järjestelyistä. Loppuviikko ennen kisaa menikin suurilta osin Sappeen reittejä merkkausnauha kädessä kävellessä ja tehokkaalla ryhmällä reitit saatiin merkattua hyvissä ajoin ennen kilpailua. Viimeinen erikoiskoe nauhoitettiin loppuun kisapäivän aamuna, jolloin myös viimeisteltiin ajanotot. Näin jälkeenpäin voi todeta, että vaikka järjestelyiden ohessa ehti myös treenata erikoiskokeita, söi muutaman päivän ahkerointi sen parhaan terävyyden jaloista ja etenkin päästä.
Bikefestit järjestettiin viikkoa ennen pohjoisessa ajettavaa Sportax Enduro Seriesin Levin osakilpailua ja viivalla olikin Suomen kärkinimiä. Kisareitit hyödynsivät pääosin Sappee Bike Parkin reittejä ja lisäyksiä oli tehty muutamin lisälenkein, jonka lisäksi ajettiin yksi pidempi polkupitoinen erikoiskoe, sekä erikoisuutena pätkä, johon sai tutustua ennen kisaa vain kävellen.
Kyyti oli kisassa kovaa, ja kun oma ajo ei ollut aivan totutulla tasolla, kärjelle jäätiin kohtalaisen paljon. Lopputuloksissa odotti sija 13 ja eroa voittajaan kertyi lähes pari minuuttia, joka noin 17 minuutin kilpailussa on paljon. Voiton vei hieman yllättäen Ville Huikuri ajalla 17:12, Juhani Kettunen oli 28 sekunttia hitaammalla ajalla ja kolmenneksi kurvaili Petteri Leivo 49 voittajalle jääden. Totutut nimet ajoivat tunnetun kovaa. Oma ajoni tuntui kyllä hyvältä, eikä suurempi ongelmia tai sähläämistä kisan aikana ollut, mutta ehkä ajoin hieman liian varmistellen ja viikon päästä siintänyttä Levin kilpailua ajatellen. Väliaikojen perusteella jäin erikoiskokeilla tasaisesti, eikä edes toisen kierroksen 2. ek:n ajaminen ilman ketjua selitä sitä, että tällä kertaa hävisin kuskeille, jotka olen yleensä voittanut.
Vain jalkaisin tutustuttu erikoiskoe näytti seuraavalta:
Onneksi Sappee Bikefesteillä oli myös onnistumisia, sillä joukkuekisassa Seminyymit vei voiton selkeällä erolla, kiitos Vellu ja Sami.
Viikonlopun erikoisin kisamuoto oli Chainless, jossa ajettiin Bike Parkin Ice Breaker -reitti ilman ketjuja. Eli kuka osaa rullata parhaiten, ajaa mutkat siististi ja pitää vauhdin yllä. Voiton Chainless-kisassa vei odotetusti Matti Lehikoinen selkeällä 4 sekunnin erolla ja itsekin olin tyytyväinen omaan suoritukseeni, jääden Matille ”vain” 6 sekunttia ollen 4.
Sunnuntaina Bikefesteilla ajettiin vielä alamäkiajon Suomen mestaruudesta ja pitihän se itsekin koittaa, millaista haastetta se tarjoaisi. Sitä sää mitä tilaa ja viikon ahkeroinnin ja endurokisan jälkeen oli sekä pää että kroppa siinä kunnossa, että muutamaa treenilaskua lukuun ottamatta ei radalle ollut asiaa. Ainakaan siten, että olisi turvallisesti voinut ajaa omaa hyvää vauhtia. Jo toisella laskulla huomasi, että kädet eivät kunnolla jaksa ja reakointi on hieman myöhässä.
Sappeen DH-rata oli haastavuudeltaan ja pituudeltaan jo hyvää luokkaa ja tarjosi muutamia hyviä teknisiä kohtia sekä hyppyjä:
Sappee Bikefest oli mukava tapahtuma ja ajaminen oli nautittavaa. Oli hauska olla välillä tekemässä kisareittejä, mutta jos samana viikonloppuna pitää vielä ajaa kisaa, ei se yhdistelmä ollut ainakaan itselle kovin toimiva tulosten näkökulmasta. Ensi vuonna uudestaan!
Hyvässä seurassa ja ahkeran tekemisen parissa vietetyn viikonlopun jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa kohti pohjoista ja Leviä. Maastopyöräenduron SM-sarja jatkui heti seuraavana viikonloppuna ja tällä kertaa kaksi päiväisenä sisältäen sekä Kätkätunturin että Levitunturin reiteillä kiertämistä. Ajoissa paikalle ja reitit haltuun, niin kisapäivinä olisi sitten iskussa. Niin ainakin kuvittelin, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.