Kävin muutama viikko sitten viimeinkin katsomassa yhden tämän vuoden parhaimmista elokuvista, ”Yön ritarin” (”The Dark Knight”). Elokuva on saanut IMDB:ssä hieman yllättävästi yhdeksän tähteä ja onkin IMDB:n kaikkien aikojen Top -listalla neljäntenä.
Uudet Christopher Nolanin ohjaamat Batman-elokuvat ovat nostaneet Batmanin uudelle tasolle, pois aikaisempien elokuvien sarjakuvamaailmasta. Yön ritari jatkaa ”Batman Begins” -elokuvassa luotua tarinaa, jossa palattiin takaisin alkuun, kun Batmanista tuli Batman. Tim Burtonin hyvin aloittama ja Joel Schumacherin heikommin jatkama tarina olikin jo tiensä päässä. Synkempi ja realistisempi maailma sopii Batmanin tarinalle paremmin, kuin aikaisempi enemmän tai vähemmän camp-henkinen ilme.
”Yön ritarissa” on tosin Jokerin tarina kerrottu mielestäni heikommin, kuin ensimmäisessä Batmanissa, jossa käytettiin yleisintä ja mielestäni parempaa syntytarinaa, eli Jokerin liottamista kemikaalijätteessä. Myös Kaksinaaman tarina on Yön ritarissa muutettu alkuperäisestä, sarjakuvan tarinasta.
Yön ritari on loistava elokuva ja täyttää sille asetetut ennakko-odotukset, vaikka onkin pituudeltaan hieman pitkähkö (152 min, 2h 52min), käytännössä noin 2h 35min. Heath Ledger vetää Jokerin roolin juuri niin mielipuolisella antaumuksella, kuin Jokerilta voi olettaa ja saikin roolistaan postuumisti Oscar-ehdokkuuden. ”Yön ritari” jäi Ledgerin viimeiseksi elokuvaksi, ja vaikka hän näyttelikin Jokerin roolin mainiosti, näkyy Ledgerin poismeno myös elokuvan IMDB:n tähdissä.
Katsoin leffan Tennispalatsin salissa 13, johon mahtuu 112 katsojaa. Ei siis mikään suuri sali, mutta ihan riittävän iso, vaikka otinkin paikan takarivistä. Pari riviä edempää olisi ollut hieman paremmat katselupaikat, eikä filmiprojektori olisi suhissut hiljaisissa kohdissa korvan juuressa.