Eclipse 3.7 Indigo on askel parempaan

Kesäisin juhannuksen ja kesälomien ohella on yksi asia, jota etenkin sovelluskehittäjät odottavat: Eclipsen uuden version julkaisu. Tänä vuonna Eclipse -kehitysympäristöstä julkaistiin 3.7 -versio, joka on koodinimetty Indigoksi. Eclipse Foundation koordinoimaan vuosittaiseen julkaisuun osallistui 62:n Eclipse -projektia, joista kehitysympäristön ekosysteemi rakentuu.

Indigon suurimpia uudistuksia Java-kehittäjän näkökulmasta ovat muun muassa:

  • Egit 1.0: Git-versionhallinnan integroiminen
  • WindowBuilder: Graafisten SWT ja Swing -käyttöliittymien rakentamiseen
  • Jubula: Java ja HTML -sovellusten funktionaalisen GUI -testausten automatisoimiseen
  • m2eclipse: Mavenin integroiminen Eclipsen työtilaan
  • Mylyn 3.6 tukee nyt Hudsonin buildien monitorointia
  • Eclipse Marketplace tukee laajennusten lisäämistä vetämällä ja pudottamalla
  • Tuki WebKitille kaikilla alustoilla
  • Cocoa parannuksia OS X:llä

Tarkempaa listausta uudistuksista voi yrittää etsiä Indigon suunnitelma -wikistä.

Suunnitelluista uudistuksista Java 7 -tukea jouduttiin siirtämään, koska siihen liittyvät speksit olivat saatavilla liian myöhään ja virallinen julkistaminen (28.7.2011) on Indigon julkaisun jälkeen. Vastahan tässä Enterprise-sovellusten osalta (lue Oraclen palikat) päästiin Java 6:sta käyttämään, joten eipä sillä niin tarvetta.

Uusista ominaisuuksista WindowBuilder kuulostaa kätevältä, vaikka onneksi ei GUI-palikoita tarvitse rakennella. Nyt käsin tunkkaamisen asemesta elementtejä voi lähestyä kuten Netbeansin työkalujen kanssa on jo kauan voinut: valitse komponentti ja tiputa paikoilleen. WindowBuilderissa on kaksisuuntainen koodigenerointi, joka mahdollistaa yhteentoimivuuden käsinmuokatun koodin kanssa, joten ehkä se ei tuota yhtä sotkuista koodia kuin koodigenerointi yleensä.

Kokonaisuutena Eclipse 3.7 Indigo on jälleen askel parempaan kehitysympäristöön, vaikka mitään suuria, maata järisyttäviä, uudistuksia ei nähty, kuten ei viime vuonna Helioksenkaan osalta (lukuun ottamatta Marketplacea) tai pari vuotta sitten Ganymedessä, enkä edes muista mitä uudistuksia Galileo vuosi sitten toi. Saa nähdä vieläkö Eclipse hajonnee ikävän herkästi ja temppuilee. Rohkeat voivat koittaa vanhan Eclipse asennuksen importoimista Indigoon, joka yrittää asentaa vanhassa olleet laajennukset uuteen.

Mozvoikosta Mac OS X -versio Firefox 5:lle

Firefoxin 4 version jälkeen selaimen nopeutunut kehitystahti on käyttäjien kannalta positiivista, kun uusia ominaisuuksia saadaan nopeammin käyttöön, mutta hieman ikävää laajennusten kehittäjien kannalta. Kun vähän aikaa sitten julkaistiin Firefoxin 5 versio, jäivät monet lisäosat teoriassa epäyhteensopiviksi uuden version kanssa, vaikka usein toimivatkin ongelmitta. Tähän joukkoon ei kuulunut Suomen kielen oikolukusanasto -laajennus, eli mozvoikko.

Kun Firefox aikaisemmin päivittyi harvakseltaan, ehtivät kehittäjät mahdollisesti korjata ja testata lisäosansa ennen version julkaisemista, mutta kun nykyään sovelluksen versionumerot vain vilistävät ylöspäin aikaisemman matelun asemasta, eivät kaikki laajennukset, kuten mozvoikko, pysy mukana. En näe, että tilanne mozvoikon virallisten versioiden päivitystahdissa tulisi paranemaan, kun versiot ovat aina laahanneet enemmän tai vähemmän Firefoxin kehityksen perässä. Kehittäjien käytettävissä ole vapaa-aika laajennuksen kehittämiseen ja testaamiseen on rajallista, mutta kiireisille käyttäjille on yleensä saatavilla kokeellisia versioita laajennuksesta, kuten Andris Paveniksen versiot Linuxille ja Windowsille ja kirjoittajan kääntämät versiot Mac OS X:lle.

Tällä kertaa Firefoxin muutokset eivät olleet yhtä mullistavia kuin viimeksi, joten tein mozvoikosta 32- ja 64-bittisen version Mac OS X:n Firefox 5:lle, joka näyttäisi toimivan kuten ennenkin. Palikkaan piti ensin vain lisätä puuttunut rajapintamääritys. Versio on asetettu "yhteensopivaksi" myös Firefoxin 6 -versiolle ja ylöspäin, mutta en ole sitä kyseisten versioiden kanssa testannut.

Lisäys, 1.7.2011:
Mozvoikosta löytyy nyt myös versio Windowsin 32-bittiselle Firefox 5.0 (tai suuremmalle) -versiolle. Testattu Windows 7:ssa ja käännetty käyttäen MSVC:tä. Ilmeisesti GCC:llä käännetyssä versiossa oli jotain ongelmia joissain kokoonpanoissa.

Epub-sähkökirjojen lukijat Macille: Stanza ja Calibre

En ole koskaan innostunut lukemaan kirjoja tietokoneelta sähköisinä versioina, sillä arvostan oikean kirjan tarjoamaa käyttöliittymää, mutta kun Lois McMaster Bujoldin Cryoburn-teoksen liitteenä olleella CD:llä oli tarjolla kaikki mainion "The Miles Vorkosigan Saga" -sarjan teokset ja lisämateriaalia Baenin kirjastosta, piti aiheeseen hieman perehtyä. Sivuhuomautuksena, että Baenin kirjastossa Bujoldin teokset ovat listattu hieman sekaisin lukujärjestystä ajatellen, mutta tarina alkaa "Cordelia's Honor" ja "Young Miles" -kokoelmista.

Jo alkuun selvisi, että sähköisille kirjoille on tarjolla erilaisia lukulaitteita iPadista Kindleen ja Nookkiin ja tiedostomuotoja HTML:stä epubiin ja Mobipockettiin, joten ainakaan käyttäjälle ei kirjan lukemista ole turhan helpoksi tehty. Tässä tapauksessa valitsin, Nook-sanan tunnistaneena, Baenin kirjaston tarjoamista vaihtoehdoista avoimen ohjelmisto- ja laitteistoriippumattoman epub-tiedostomuodon, jolle löytyy Mac OS X:ssä muun muassa Stanza ja Calibre -sähkökirjojen lukuohjelmat. Muita epub-lukijoita ovat muun muassa Lucidor ja Adobe Digital Editions.

Stanza
Stanza on suunniteltu enemmänkin Applen mobiileille laitteille, kuin Mac OS X:ssä käytettäväksi ja sen kyllä huomaa. Lähestyminen lukemiseen on yksinkertainen ja toimiva: kirja aukeaa yhteen ikkunaan, "sivuja" selataan nuolinäppäimillä ja tekstiä voi jakaa palstoihin kirjamaisesti. Lukijassa epub-formaatin teksti soljuu eteenpäin ja kappaleiden vaihtumista ei ole varsinaisesti eroteltu, kuten perinteisessä kirjassa. Jostain syystä myös kirjojen kansikuvat jäivät näkymättä. Lukemisen lisäksi Stanzalla voi myös muuntaa kirjan toiseen formaattiin kuten PDF:ksi, joka näytti onnistuvan ihan mainiosti. Stanza on saatavissa iLaitteiden lisäksi OS X:lle.

Stanza

Calibre
Calibre on ensivilkaisulla hieman sekava kokonaisuus ja sitä se on myös käytössä. Ohjelmasta kerrotaan Wikipediassa, että sitä käytetään useimmin kirjojen hallintaan, muuntamiseen ja laitteisiin siirtämiseen kuin varsinaisesti lukemiseen, ja tämä on helppo uskoa. Teknisesti epub-kirjan lukeminen kyllä onnistuu, mutta kovin mukavaa se ei ole: sivuja ei voi vaihtaa nuolinäppäimillä, koska varsinaisesti sivuja ei ole, vaan teksti soljuu jatkuvana ketjuna. Kirjojen muuntamisen osalta ainakaan PDF-muunnos ei kokeiluteoksen osalta onnistunut odotetulla tavalla. Calibre on saatavilla Windowsille, Mac OS X:lle ja Linuxille.

Yhteenveto
En ole testannut erillistä sähkökirjojen lukijaa, mutta ainakaan tietokoneelle tehdyt lukijat eivät vakuuta: lukeminen on hankalaa, teksti yhdessä pötkössä, eikä kirjamaista lukukokemusta synny. Tekstin pötkömäisyys on toki osittain sähkökirjaformaatin ansiota, mutta toivon, että erillisissä laitteissa asiat ovat paremmin, sillä tarjoavathan sähköiset kirjat paljon etuja tilaa vieviin painettuihin teoksiin. Mutta valitettavasti ne eivät tietääkseni vielä tarjoa kaikkien teknisten hienouksien lisäksi käyttökokemusta, joka vertautuisi oikeaan kätevän kokoisen pokkarin lukemiseen ajasta ja paikasta riippumatta. Onneksi siihen asti kirjastot palvelevat.

Humble Frozenbyte Bundle: Trine, Shadowgrounds ja Splot

Humble Bundle tarjoaa ajoittain mainioita tarjouksia "maksa mitä haluat" -tyyliin erilaisista peleistä ja tällä kertaa kolmannessa, jo nyt päättyneessä, paketissa vuorossa oli suomalaisen Frozenbyten pelit: Trine, Shadowgrounds, Shadowgrounds: Survivor, Jack Claw ja Splot, joista kolme ensimmäistä ovat jo julkaistu ja Splot on tuloillaan. Peleistä oli saatavilla versiot sekä Windowsille, Macille että Linuxille ja lisäksi ne myös sai ladattua kätevästi Steamin kautta. Eli aika vähän tekosyitä olla hankkimatta.

En tiedä miten paljon Humble Bundlen -paketteja on yleensä ostettu, mutta jäätävän bitin pakettia ostettiin kaikkiaan 183 219 kappaletta 910 181.64 dollarin edestä keskiverto-ostoksen ollessa 4.97 dollaria. Linux-käyttäjät ovat maksaneet peleistä keskimäärin eniten, 11.82 dollaria, Mac-käyttäjät 6.42 dollaria ja Windows-käyttäjät 3.91 dollaria. Eli aika halvalla menee. Oma ostokseni oli Linux- ja Mac-käyttäjien keskiarvon välissä ja taisi muistaakseni rekisteröityä Windows-käyttäjäksi, jos selaimesta sen tulkitsivat. Paketissa on lisäksi kätevä ominaisuus, että voi jälkeenpäin kasvattaa paketista maksamaansa hintaa, jos pelit miellyttivät. Vertailukohtana, Trine ja Shadowgrounds -pelit kustantavat Steamin paketissa vajaat 30 euroa.

Trine
Lyhyesti kuvattuna Trine on vuonna 2009 julkaistu tasohyppely- ja älypeli, jossa tärkeässä osassa on fysiikka, joka tuo oman aspektinsa ongelmien selvittelyyn, taikojen tekemiseen ja luurankoja vastaan taisteluun. Käytössä on kolme eri ominaisuuksia omaavaa hahmoja: varas, taikuri ja soturi. Peli hyödyntää eläväisen maailman luontiin Nvidian PhysX -fysiikkamoottoria. Pelillisesti Trine tarjoaa mainiota tasoloikkaa ja hyvää tarinaa hieman retrohenkisesti, joka myös teemaan sopii. Pelissä on kaikkiaan 16 kenttää, joiden läpäisemiseen ja kaikkien kerättävien esineiden löytämiseen meni itsellä varmaan jotain vajaan viikon verran iltoja. Frozenbyte on kehittämässä pelille jatko-osaa, jonka julkaisuaikataulu on loppukesästä.

Shadowgrounds ja Shadowgrounds: Survivor
Shadowgrounds-sarjan pelit vuonna 2005 julkaistu Shadowgrounds ja vuonna 2007 julkaistu jatko-osa Shadowgrounds: Survivor tarjoavat pelaajalle isometrisestä kuvakulmasta, eli ylhäältä alaspäin, kuvattua räiskintää vanhojen retropelien tyyliin. Shadowgrounds Survivorissa on alkuperäiseen verrattuna uudistetut, tarkemmat grafiikat, parempi fysiikanmallinnus sekä roolipelityylinen päivitysjärjestelmä aseille ja pelihahmoille. En ole vielä ehtinyt näitä kahta peliä testaamaan, mutta odotettavissa on ilmeisesti hieman ristiriitaisia tunteita herättävä peli: grafiikaltaan ja musiikiltaan kehuttu, mutta juoneltaan ja vaikeudeltaan kritisoitu. Lyhykäisyydessään juoni on molemmissa sama, eli avaruusasemalle hyökänneiden avaruusolioiden räiskintä suorittaen samalla erilaisia tehtäviä.

Splot
Splotista ei ole paljoa tietoa vielä saatavilla, mutta sen perusteella mitä Humble Bundlen kautta tarjolla ollutta demoa testasin, luvassa on tasoloikka- ja älypeli -tyyppistä naputtelua sarjakuvamaisesti piirretyssä ympäristössä. Flash-demo ei oikein innostanut, joten en kovin pitkälle jaksanut kenttiä suorittaa. Pelissä on ideana kerätä taivaalta pudonneita tähtiä ja hiiren avulla liikutella palkkeja ja palikoita eteenpäin pääsemiseksi. Peli on tarkoitus julkaista kesällä 2011.

Jack Claw
Jack Claw ei ole valmis peli vaan Frozenbyten vuosina 2006 - 2008 työstämä prototyyppi, jonka demo ja lähdekoodi "julkaistiin" Humble Frozenbyte Bundlen yhteydessä. Peliä ei ole tarkoitus Frozenbyten toimesta kehittää valmiiksi, mutta ehkä yhteisö saa jotain aikaan. Pelin kuvat ja konseptit eivät näytä ollenkaan hullummilta, mutta niinhän ne aina. Pelin demo on tällä hetkellä saatavissa vain Windowsille, mutta Mac- ja Linux-versiot ovat tekeillä.

Yhteenveto
Humble Frozenbyte Bundle on aika ovela kokonaisuus ja tarjoaa mainiota pelattavaa ja odotettavaa, etenkin kun hinnan sai itse päättää. Ainakin Trine jo yksinään tarjosi hyvin vastinetta rahalle, eivätkä loputkaan pelit arviolta huonoja olleet. Lisäksi kun pelien vaatimukset ovat myös aika maltilliset, ei niiden pelaaminen ainakaan uusimmasta raudasta kiinni ole, kuten PC-peleissä yleensä on. Windows 7:lla varustettu Atom-mediakoneeni Asuksen S1 pyöritti hyvin Trineä 720p-resoluutiolla ja ohjaus onnistui kätevästi Xbox 360:n ohjaimella, jolle pelien ohjaus on myös optimoitu. Saa nähdä, tuleeko Jack Clawsta valmista yhteisön voimin ja millainen Splot tulee lopulta olemaan.

Keväinen Ruka: sohjoa ja aurinkoa

Tänä vuonna hiihtoloma venyi melkein hieman turhankin pitkälle kevääseen, viikolle 15 (11. - 17.4), mutta kelejä ajatellen ei juuri parempaa viikkoa olisi voinut osua. Hiihtolomakohteena oli perinteisesti yhdentoistatunnin ajomatkan päässä sijaitseva Kuusamo ja Ruka, jossa majoitus oli varattu tunnelmaisessa asuntovaunussa. Lomaviikko olikin mainio ja hiihtokelejä Rukalla ajatellen luultavasti viimeisimpiä, sillä aurinkoinen ja lämmin sää pehmensivät laskettelurinteet aika nopeasti jo ennen puoltapäivää. Hiihtoladutkin näyttivät huonolumisen talven jälkeen aika nihkeiltä, kun viime vuonna laduille pääsi vielä vappunakin.

Sattumalta lomaviikolle lisäaktiviteettia tarjosi myös Rukan Spring Break '11 -tapahtuma. Ohjelma alkoi perjantaina puolilta päivin Saaruassa olevassa Battery Parkissa B-UNIT & Ruka park team -sessareilla, jossa jo lämmittelyissä näkyi aivan uskomattomia temppuja. Huikeita hyppyjä näkyi myös Bagjump-sessareissa, joissa eturinteeseen kasatusta hyppyristä väki teki ilmalentoja suureen ilmapatjaan. Sekä perjantaina että lauantaina Pisteen viereen pystytetyltä lavalta saattoi kuulla rinteeseen asti musisointia, josta vastasivat muun muassa Paleface, Mariska & Pahatsudet, Manna ja Birdy. Iltaisin Pisteessä esiintyi Jenni Vartiainen ja Lapko, mutta koska keskityin laskemiseen, jäivät iltakeikat käymättä. Ulkoilmakeikkoja oli kyllä mainio seurata aurinkoisessa säässä sohjoisen rinteen laskujen välissä ja etenkin Manna ja Birdy vetivät hyvin, vaikka akustiikka ei varmastikaan tuulisena päivänä soitantaa suosinut. Yleisöä aurinkoinen keli kyllä helli ja Pisteen terassi olikin tupaten täynnä, osan väestä ollessa selkeästi enemmän juhla- kuin laskutunnelmissa ja varustautuneena muun muassa 80-luvun neon-värisiin laskettelupukuihin ja jopa naamiaisasuihin.


Tapahtuman molempina päivinä paikalla oli Fischerin, Atomicin ja Salomonin suksitestausta, mutta jotka hieman harmillisesti aloittivat vasta puolen päivän jälkeen, jolloin rinteet olivat jo ihan mössönä. Olisi ollut hyvä päästä testaamaan suksia myös kovassa rinteessä. Kävin kuitenkin testaamassa suksia, mutta eivät ne kyllä oikein pärjänneet muutamaa päivää aikaisemmin ostamilleni Fischerin Motive 76 -suksille, vaikkakin hieman leveämmät Motive 80 uivat ymmärrettävästi vielä hieman paremmin sohjokasojen päällä. Ennakkomainonnasta poiketen ei paikalla ollut yhtään lumilautaa testattavana. Salomonin Enduro XT 850:t olivat myös ihan kelvolliset, vaikkakin aikamoiset kanootit, ja Fischerin Progressor 700 oli kanssa kahden kääntösäteen suksena ihan jees. Atomicin Savage Ti Jr ja St Race eivät vakuuttaneet yhtään, vaikka olisivat toimineet kovassa rinteessä varmaan paremmin.

Oheisohjelmasta parhainta antia olivat, suksitestauksen lisäksi, kuitenkin lauantaina ilmaiset hiihdonopetustunnit. Hyödynsin tietenkin tilaisuuden päästä leikkaavan laskun maailmaan, sillä aikaisemmin ovat laskettelusukset olleet sitä vanhempaa pökkelöä tai vähemmän leikkaavaa mallia, vaikkakin ihan laatusuksia olivatkin. Hyvinhän se leikkaava laskutyyli oli jo toki omaksuttu seuraamalla muiden tekemistä, mutta pienoisella opettajan neuvonnalla ja kommenteilla saatiin laskuun parempaa kulkua. Ovelaa, miten jälleen lasku sujui paremmin, kun sitä ei ajatellut, eli tarjosi aivoille tekemistä vaikkapa sauvojen heiluttamisella. Rentous se on tässäkin lajissa hyödyllistä.

Yksi etu, tai haitta miten sen nyt ottaa, myöhäisessä hiihtolomassa on myös se, että hiihtovarusteita saattaa löytyä kohtuullisella hinnalla. Kuten aikaisemmin mainitsin, ostin edulliseen hintaan Fischerin vähän käytetyt testisukset, uusin niiden lisäksi varustusta Ruka Shopista puoleen hintaan löytämälläni Haltin -laskettelutakilla ja Burtonin kaupasta kolmanneksen alennetuilla Gore-Tex lumilautahousuilla ja hanskoilla. Koska valikoima keväisin voi olla nihkeää piti tällä kertaa tyytyä hieman kompromissiin, sillä takki olisi voinut olla niin sanottu kuoritakki eikä varustettu vuorella. Housut ja hanskat olivat kyllä aivan erinomaiset ja edelliset varusteet olivatkin jo yli kymmenen vuotta vanhat. Ensi vuoteen jäi vielä uusien laskettelumonojen hankinta.

Hiihtolomaviikko kului jälleen turhan nopeasti, vaikka taas tuli todettua, että laskukunto ei kestä kunnolla täyttä viittä päivää, vaan loppuviikosta alkaa jalat olla sen verran väsyneet, että laskuista häviää se viimeinen puserrus. Tämä näkyi etenkin laudalla, joka halusi vielä kyntää pehmeää rinnettä. Onneksi suksilla pystyi paremmin kaartelemaan rennosti sohjon päällä. Keväinen Ruka oli laskuolosuhteiltaan hieman pettymys, mikä oli odotettavissa säätiedotusta seuratessa, mutta aamuiset lähes jäiset rinteet etenkin viikon alkupuolen pilvisinä päivinä tarjosivat kyllä hyvin viihdettä ja loppuviikosta pääsi nauttimaan enemmän auringosta kuin laskemisesta. Ensi vuonna pitää kyllä ajoittaa hiihtoloma kunnon talveen ja ottaa myös hiihtosukset mukaan.


Toiminnallisia Web-sovellusten prototyyppejä Tiggr:llä

Sovelluskehitysprojektissa on toivottavaa, että sovellusta prototypoidaan hyvissä ajoin jo mielellään määrittelyvaiheessa, jolloin sen toiminnasta saadaan tekstiä parempi kuva ja täten nähdään vastaavatko suunnitelmat sitä, mitä ajateltiin. Prototyyppien tekemiseen on erilaisia menetelmiä ja apuvälineitä lähtien yksinkertaisesta "kynä ja paperi"-menetelmästä, mutta usein on toivottavaa, että tehdyt mallit ovat sähköisiä. Yksi kätevä työväline Web-sovellusten prototyyppien tekemiseen on Exadelin kehittämä Tiggr.

Tiggr on Web-pohjainen nopeaan prototypointiin tarkoitettu sovellus, jonka avulla voidaan luoda, jakaa, tehdä yhdessä ja esitellä sekä Web- että mobiilikäyttöliittymien malleja. Ideana on tarjota työvälineet interaktiivisten mallien tekemiseen sovelluksesta, jotka näyttävät ja toimivat kuten lopullinen sovellus. Käytännössä tämä toteutuu siten, että Flex-pohjaisessa sovelluksessa vedetään käyttöliittymään eri komponentteja ja kokonaisuudesta tuotetaan HTML, JavaScript ja CSS -pohjainen klikkailtava malli. Tiggr on ilmainen ja suunnitteilla on lisäksi maksullinen versio.

Tiggr:n käyttöliittymä muistuttaa perinteistä sovellusta, jossa toisella laidalla on tarjolla olevat komponentit ja toisella niiden ominaisuudet. Komponenttien siirtely ja hienosäätö on helppoa, jota ei voi esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla tai vastaavalla sovelluksella tehdyistä malleista sanoa. Käytettävissä olevat komponentit pohjaavat siihen, mitä JSF:ssä ja RichFacesissa, Exadelin työstämässä Java EE -komponenttikirjastossa, on tarjolla.

En ole vielä kovin kattavasti testannut Tiggr:n ominaisuuksia, mutta toiminta vaikuttaa erittäin kätevältä ja monipuoliselta, vaikka osiltaan tarjolla olevat ovat rajattuja. Tarvittaessa malliin voi ladata omia komponenttejaan kuvina, mutta tällöin menettää niiden osalta mallin toiminnallisuus-aspektin. Tiggr:n etuna on, jos lopullisessa sovelluksessa käytetään myös RichFaces-komponentteja, jotka löytyvät jo valmiiksi. Myös mahdollisuus jakaa prototyyppien tekoa ja tuotoksia helposti muiden kanssa on suuri etu, sillä se edesauttaa eri osapuolten kommunikointia ja täten suunnittelu- ja kehitysprosessia.

Tiggr:iä kehitetään aktiivisesti eteenpäin ja tulossa on muun muassa prototyyppien annotointi, eli mahdollisuus lisätä kuvaavia tekstejä, sivupohjat ja toiminnallisen HTML-prototyypin laajentaminen. Jo nyt sovellus on hyvin käyttökelpoinen vaihtoehto enemmän tai vähemmän toiminnallisten ja lopullista tuotosta mallintavien prototyyppien tekemiseen.

Keväinen kaupunkiloma Edinburghissa

Sanotaan, että matkailu avartaa, ja kyllähän se pitää paikkansa, vaikka suuntaisikin matkakohteeseen, jossa on jo pari vuotta sitten käynyt. Alkujaan suunnittelimme pitkän viikonlopun reissun Venäjälle Pietariin, mutta luonnonvoimat olivat toista mieltä estäen hankalalla jäätilanteella St. Peter Linen Princess Maria -laivan kulkemisen. Koska lomaa varten oli jo asennoiduttu ja lomapäivät varattu, piti jonnekin päästä. Kiitos Ryanairin edullisten lentojen, oli suunta kohti Brittein saarta ja Edinburghia valmis. Tällä kertaa matkaan lähdettiin hieman erilaisella seurueella ja nyt olisi hyvää aikaa kiertää ne nähtävyydet, jotka viimeksi jäi näkemättä. Matkaa varten täydensin muistiinpanoja Edinburghin nähtävyyksistä.

Torstai
Matka alkoi heti työpäivän jälkeen mukavalla parin tunnin automatkalla kohti Tamperetta ja Pirkkalan lentokentän terminaali 2:sta, jossa Ryanairin lento odottaisi. Pakollisen asiakkaiden jonotuttamisen ja turvatarkastuksessa kiusaamisen jälkeen sai viimein perinteisen lähtökaljan. Hieman vertailukohtaa Lapin Kullasta ennen parempaan olutkulttuuriin pääsyä. Varsinainen lento Edinburghiin menikin yllättävän kivuttomasti ja taisimme olla 40 minuuttia aikataulusta edellä. Kapteeni kuuluttikin, että Ryanair on ainoa lentoyhtiö, jossa 90% lennoista saapuu aikataulussa perille. Ei mikään ihme, kun niissä on melkein ylimääräistä varattuna poikkeaville tapahtumille. Koska lento oli iltalento, ei kentälläkään ollut yhtään ruuhkaa matkatavaroiden noudossa tai raha-automaatilla.

Hotellimme, Apex City, sijaitsi aivan Edinburghin keskustassa, jonne pääsimme noin 16 punnan taksimatkan jälkeen, jonka jouduimme maksamaan kahdesta eri taksista, sillä perinteisten 4-paikkaisten englantilaistaksien kuskit olivat äänekkäästi eri mieltä halutun, 6-paikkaisen, taksin valitsemisesta. Hotellille kuitenkin päästiin sopivasti iltapala ja -olut aikaan. Suunnitelmista poiketen ensimmäinen Skotlannissa juotu olut oli englantilaista, sillä yllättäen hotellin ravintolasta ei saanut ollenkaan skottilaista olutta, vaan tarjolla oli vain Guinnesia ja John Smithiä. Pitkän päivän jälkeen huurteinen ja kinkkuvoileipä maistuivat kuitenkin erinomaisilta. Kaveri voi olla toista mieltä, kun perunasalaatista löytyi seasta kumilenkki.

Perjantai: +5, puolipilvistä, sadekuuroja, räntää
Perjantaiaamu valkeni kohtalaisen kirkkaana ja täyttävän aamupalan jälkeen oli aika suunta kohti Rabbie's -yrityksen bussia ja "Highland Lochs, Glens & Whisky Day Tour" -retkeä. Rabbie'sin retket olivat saaneet paljon kehuja netissä, joten odotukset olivat korkealla. Oppaamme Michaelin ohjaama 16 hengen pikkubussi täyttyi meidän kuuden suomalaisen lisäksi muutamasta amerikkalaisesta, kanadalaisesta, hollantilaisesta ja muutamasta englantilaisesta. Jo ennen kuin oli päästy pois Edinburghista, selvisi miksi retki on kehuttu, sillä oppaamme kertoi hyvin ja mielenkiintoisella otteella historiaa samalla kun ajoi ja selosti kohteita. Skotlannin historia on verinen, joten tarinoita tulisi riittämään.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Edinburghin Queens Ferry, josta oli hyvät näkymät Forth Bridgen rautatie- ja autosillalle. Siltojen ihmettelyn jälkeen jatkoimme matkaa kohti ylämaata, pysähtyen Tay-joen varrella sijaitsevassa Dunkeldin kylässä ja katedraalissa. Hieman epävakaiselta näyttänyt päivä alkoi kirkastua, joten aamukahvin ja välipalan jälkeen oli hyvä tehdä pieni lenkki Heremitage-metsässä ja katsella Braan -vesiputousta. Hieman erilainen Heremitage kuin alkujaan ajattelimme.



Happihyppelyn jälkeen jatkoimme kohti Pitlochryä, jossa ohjelmassa olisi lounas ja mahdollisesti ajan salliessa seurata kalojen hyppimistä padolla. Omatoiminen lounas ja pienen kaupungin pääkadun läpikävely vei sen verran aikaa, että kalat jäivät näkemättä. Cafe Biban hampurilaiset olivat maukkaita, kuulemme myös yhden rohkean testaama haggis-burgeri. Harmillisesti emme käyneet Pitlochryssä sijaitsevissa Blair Athol tai Skotlannin pienimmässä Edradour -tislaamoissa. Muistaakseni eivät kyllä tuottaneet mitään erikoista viskiä. Pitlochrystä matka jatkui pitkin ylämaan enemmän tai vähemmän mutkaisia ja kapeita teitä kohti Queens View:tä ja Aberfeldyä.

Retken eräänlaisena kohokohtana toimi vierailu Aberfeldyssä sijaitsevalla John Dewar & Sonsin -perustamalla Aberfeldyn tislaamolla. Tislaamo tekee Aberfeldy 12y ja 21y single malt -viskiä, joka toimii ytimenä Dewar'sin blendille, jossa on yhteenä 40 viskilaatua makua tekemässä. Kummatkaan kyseisistä viskeistä eivät ole niitä parhaimpia, joka tuli jälleen todistettua tislaamokierroksen jälkeen maistamalla Aberfeldyn ja Dewarsin 12-vuotiaita viskejä. Ensin mainittu oli väkevää ilman kunnon makua ja toinen laihaa. Tislaamon myymälästä mukaan tarttui kuitenkin paketti viskikermakaramelleja ja yhdistelmäpaketti 5cl Aberfeldy 12y -viskiä ja maistelulasi. Tislaamon jälkeen matka olikin lähinnä alamäkeä (kuvainnollisesti) ja kohti Edinburghia, vaikka poikkesimmekin katsomassa Killinin kylässä sijaitsevaa Dochartin koskea ja valokuvaamassa Stirlingin linnaa. Matkaväki alkoi olla jo selkeästi väsynyttä ja oppaan tarinatkin harvenivat. Loppumatkasta selvisi vielä lisää faktoja Skotlannin historiasta, Braveheartista ja Monty Pythonista.

Kokonaisuutena kiertoajelu ylämaalla oli todella mainio ja tarjosi sekä hyvän annoksen historiaa että paljon nähtävää. Ajoetapit olivat sopivan mittaisia ja klo 9:00 alkanut ja klo 19:00 tienoilla päättynyt reissu tuntui menneen nopeasti. Myös sää oli suotuisa, sillä lyhyen metsäkierroksen ja maisemien katsomisen aikana aurinko paistoi, vaikka muutamaan otteeseen automatkan aikana tuli vettä ja räntää hieman enemmänkin. Suosittelen. Muutenkin opastetut kiertoajelut tarjoavat hyvän vastineen rahalle, sillä viimeksi kun kiersimme vuokra-autolla, jäi paljon nähtävää ja historiaa kokematta.

Lauantai: +1 - +5, puolipilvistä, räntää ja sadetta
Aamu alkoi perinteisellä Continental Breakfastilla puuron kera, jonka jälkeen suuntasimme ulos räntäsateeseen. Kyllä nyt palkitsi matkalaukusta löytynyt sateenvarjo. Päivän ohjelmassa oli itsellä kierros Skotlannin kansallisessa taidemuseossa, kun muut seurueesta suuntasivat kohti Edinburghin linnaa. Taidemuseo ei nyt kovin ihmeellinen ollut, sisältäen paljon henkilö-, tilanne- ja maisemakuvia, kuten odottaa saattoikin. Parempi "nähtävyys" oli Princess Streetin Clark's -kaupan alennusmyynti, josta löytyi Clark'sin Gore Tex -kengät puoleen hintaan. Lisäksi Royal Mile Whiskeysin liikkeessä löytyi edelleen suomen kielisen palvelun osittain avustamana kolmen pullon maistelusetti Caol Ilaa (12y, 18y, cask), pieni Benromach 10y -pullo ja Macallan 10y -viskihunajaa. Jälleen valinnan vaikeus ja matkatavaroiden painorajoitukset haittasivat ostoksia.

Iltapäivällä seurueemma hajaantui jälleen ja suuntasin kohti Skotlannin kansallismuseota. Aikaa oli vain valitettavan vähän, joten kiersin nopeasti läpi eri osastot, näkemättä tarkemmin yhtäkään aihealuetta tai kuvaa kokonaisuudesta. Nähtävää olisi ollut koko päiväksi, jos olisi jaksanut tarkasti käydä läpi kaiken. Sisäänpääsy museoon oli "lahjoita mitä haluat", joten käynnin voi helposti jakaa useammalle päivälle. Osa matkaseurueesta tutustui hieman erilaiseen kulttuuriin Scotch Whisky Experience -kierroksella, jossa itse jo viime kerralla kävin. Kulta-kierroksen maistelulautanen oli kuulemma edelleen aivan ehdoton valinta.

Lauantain viimeinen suunniteltu aktiviteetti oli käynti kaupungin alla sijaitsevissa luolastoissa. Luolakierroksia on useita erilaisia sekä päivällä että illalla, ja valitsimme Auld Reekie Toursin "Horror & Torture" -kierroksen. Ideana oli siis kuulla ensin, enemmän tai vähemmän totta olevaa, tarinaa kaupungin ikävästä historiasta ja tämän jälkeen suunnata kohti luolastoa ja kuulla hieman lisää pelottelutarinaa. Kierros oli ihan "hauska", vaikkakaan ei ehkä ihan sen yhdeksän punnan arvoinen. Lopuksi saikin tilkan viskiä ja keksin. En suosittele heikkohermoisille tai säikyille.

Sunnuntai: +5, lähes sininen taivas
Viimeisenä matkapäivänä ohjelmassa ei ollut mitään erikoista, vaan kelpo aamiaisen jälkeen suuntasimme kävelyretkelle Edinburghin keskustaan. Keli oli suotuisa, tarjoten noin +5 astetta ja aurinkokin jo pilkahteli siniseltä taivaalta.

Kiersimme kaupungin keskustassa lenkin aloittaen Greyfriar's Bobbyn -patsaalta ja suuntasimme Charlottes Squaren jälkeen kohti Holyrood Palacea, eli kuninkaallista palatsia. Matkalla näkyi useita taloja, joissa oli edelleen maalattuja ikkunoita, koska aikoinaan käyttökelpoinen ikkuna oli valtion verotuksella suorittaman ns. päivänvaloryöstön väline ja ne kannatti julkisivullisista syistä vain maalata. Harmillisesti kaupunkikierroksella oli aika jälleen kortilla, emmekä kiertäneet matkan varrella olleen mäen ja sieltä löytyvän kansallismonumentin kautta. Kaupunkikierroksen tavoitteen, eli Holyrood Palacen rahalla suljettuille porteille saavuttuamme otimme pari valokuvaa Skotlannin parlamentista ja suuntasimme Royal Mileä pitkin takaisin keskustaan lounaalle. Testasimme Pizza Expressin pizzat, jotka olivat ihan maittavia, vaikka eivät ne suomalaiselle täytteitä turpoavalle pizzalle kyllä pärjänneet ja olutvalikoima oli jälleen rajoittunut vain Peroniin, yök.





Valitettavasti kaikki lomat loppuvat, joten edessä oli paluu hotellille ottamaan kantoon aamulla respaan jätetyt laukut ja suunnata taksilla kohti lentokenttää. Kentällä saikin sitten hieman sumplia pakaaseja, sillä laukulle ostettu 15 kg kuorma ylittyi mukavasti 6,7 kilolla. Eipä siinä sitten muuta kuin reput täpötäyteen, hieman kuorman tasaamista seurueen tyhjempien laukkujen kanssa ja vanhat kengät roskiin. Viimeksi matkatessa lentokentälle jäi purkki hunajaa, tällä kertaa vanhat kengät. Turvatarkastus oli taas totuttua, hälyttimet tuntuivat piippaavan herkemmin kuin Helsinki-Vantaalla, mutta kaikki pääsivät kuitenkin ongelmitta läpi, jopa viskihunajapurkkinikin, joka tällä kertaa oli ruumaan menneessä matkalaukussa. Onneksi eivät lentokoneeseen mentäessä mittauttaneet reppua, sillä sen verran pullea taisi olla, vaikka kilojen mukaan olikin reilusti alipainoinen. Seuraavaa matkaa varten pitää kyllä ostaa isompi laukku. Paluulento oli hyvin aikataulussa ja Suomeen saavuttiin muistaakseni 50 minuuttia etuajassa. Kotimatkaa oli tietenkin vielä siinä vaiheessa pari tuntia jäljellä. Kätevää matkata ensin pari tuntia lentokoneella Tampereelle ja sitten toinen mokoma autolla Helsinkiin.

Hotelli
Majoituimme aivan Edinburghin keskustaan, Grassmarketilla sijaitsevaan neljän tähden Apex City -hotelliin, jota meille suositeltiin. Hotelli täytti odotukset ja tärkeimmän kriteerin sijaitsemalla keskustassa, mutta jätti hieman teollisen mielikuvan ja tuntuman: hajuton, mauton ja tunteeton. Huoneet olivat siistejä, varustettu hyvillä sängyillä, isolla taulutelevisiolla, WLANilla ja nykyaikaisella kylpyhuoneella, ja palvelu oli hyvää. Huoneessa ei tosin ollut baarikaappia eikä lukollista tilaa arvotavaroille kuten passille. Lisäksi hotellin oma baari oli pettymys, sillä en pysty ymmärtämään, miten skotlantilaisesta baarista ei saa skotlantilaista olutta. Huoneidemme hintaan kuulumaton aamiainen oli noin 10 puntaa aika perustason Continental Breakfastin osalta, joka oli totuttuun tapaan hyvä alku päivälle. Edelleenkään ei oikein maistunut 14 punnalla tarjolla ollut Full Scottish Breakfast, joka sisälsi makkaraa, pekonia ja haggista. Hotellin keskeinen sijainti näkyi hieman myös yöelämän kuulumisena huoneeseemme, vaikkakaan ei häiritsevästi. Hotels.comin kautta varattu hotelli kustansi 111 euroa yö kahden hengen huoneessa, joten hintakaan ei äkkivarauksella mikään paha ollut.

Ruokakulttuuri
Skotlanti ei ole tunnettu ruokakulttuuristaan, tai ainakaan sitä ei ole tullut koettua siten, mutta pubiruoka on aina varma valinta. Loppupeleissä se on kuitenkin aika yksipuolista broilerin, hampurilaisen ja kalan eri variaatioita, joissa ei ole mitään vikaa, mutta eivät säväytäkään. Hyvistä pihveistä saa suurin piirtein vain unelmoida. Tarjoilu oli reipasta, vaikkakin rennolla otteella, sillä muutamaan kertaan piti tilauksia tarkentaa ja laskun jakamista emme edes yritettäneet. Pubeista sentään sai aina kunnon skotlantilaista olutta, mutta niistä muutamasta italialaisesta ravintolasta siitä ei ollut merkkiäkään. Luulisi, että sitä voisi tarjota sekaisin italialaista ruokaa ja skotlantilaista olutta, mutta ilmeisesti ei. Muutenkin juomapuoleen ei tällä reissulla tullut juurikaan tutustuttua, toisin kuin viimeksi, sillä kertaakaan en viskiä pubista tilannut ja oluetkin jäivät yhdellä kädellä laskettavaksi. Todellakin erilainen reissu.

Yhteenveto
Toinen käyntini Edinburghissa oli täysin erilainen kuin aikaisempi, eikä huonossa mielessä. Hieman erilaisempia aktiviteetteja, jotka nyt kattoivat suurin piirtein ne kohteet, jotka viime kerralla jäivät näkemättä. Säät olivat kuten olettaa voisi, eli nopeasti vaihtelevia, ja Suomen ilmastoon tottuneelle ihan kelvollisia. Näkemättä jäi edelleen muun muassa läheinen Saliburyn kallioleikkaus ja sieltä avautuvat maisemat, kansallismonumentti, satamassa oleva Royal Yacht Britannia ja eläintarha. Ehkä joskus Skotlannin kiertomatkalla voi nekin kohteet käydä katsastamassa, mutta pelkkään kaupunkilomaan ei taida oikein enää nähtävyyksiä riittää. Skotlanti on mukava maa ja suomalaisille helposti kotoisa, sillä sekä ilmasto että ihmiset ovat hyvin samanhenkisiä. Olut on tosin paljon parempaa.

Toivottavasti seuraavilla matkoilla löytyy kohtuuhintaisia lentoja Helsinki-Vantaalta, sillä helposti voisi maksaa hieman enemmän, jos ei tarvitsisi ajella suuntaansa pari tuntia autolla matkan jo "päätyttyä". Seuraavaa matkaa varten voisi myös harkita paremman kameran ostamista tai lainaamista, vaikka ihan kohtalaisia kuvia parhaan päivänsä nähneellä Canon IXUS 860 IS:llä edelleen sai.