Sanotaan, että matkailu avartaa, ja kyllähän se pitää paikkansa, vaikka suuntaisikin matkakohteeseen, jossa on jo pari vuotta sitten käynyt. Alkujaan suunnittelimme pitkän viikonlopun reissun Venäjälle Pietariin, mutta luonnonvoimat olivat toista mieltä estäen hankalalla jäätilanteella St. Peter Linen Princess Maria -laivan kulkemisen. Koska lomaa varten oli jo asennoiduttu ja lomapäivät varattu, piti jonnekin päästä. Kiitos Ryanairin edullisten lentojen, oli suunta kohti Brittein saarta ja Edinburghia valmis. Tällä kertaa matkaan lähdettiin hieman erilaisella seurueella ja nyt olisi hyvää aikaa kiertää ne nähtävyydet, jotka viimeksi jäi näkemättä. Matkaa varten täydensin muistiinpanoja Edinburghin nähtävyyksistä.
Torstai
Matka alkoi heti työpäivän jälkeen mukavalla parin tunnin automatkalla kohti Tamperetta ja Pirkkalan lentokentän terminaali 2:sta, jossa Ryanairin lento odottaisi. Pakollisen asiakkaiden jonotuttamisen ja turvatarkastuksessa kiusaamisen jälkeen sai viimein perinteisen lähtökaljan. Hieman vertailukohtaa Lapin Kullasta ennen parempaan olutkulttuuriin pääsyä. Varsinainen lento Edinburghiin menikin yllättävän kivuttomasti ja taisimme olla 40 minuuttia aikataulusta edellä. Kapteeni kuuluttikin, että Ryanair on ainoa lentoyhtiö, jossa 90% lennoista saapuu aikataulussa perille. Ei mikään ihme, kun niissä on melkein ylimääräistä varattuna poikkeaville tapahtumille. Koska lento oli iltalento, ei kentälläkään ollut yhtään ruuhkaa matkatavaroiden noudossa tai raha-automaatilla.
Hotellimme, Apex City, sijaitsi aivan Edinburghin keskustassa, jonne pääsimme noin 16 punnan taksimatkan jälkeen, jonka jouduimme maksamaan kahdesta eri taksista, sillä perinteisten 4-paikkaisten englantilaistaksien kuskit olivat äänekkäästi eri mieltä halutun, 6-paikkaisen, taksin valitsemisesta. Hotellille kuitenkin päästiin sopivasti iltapala ja -olut aikaan. Suunnitelmista poiketen ensimmäinen Skotlannissa juotu olut oli englantilaista, sillä yllättäen hotellin ravintolasta ei saanut ollenkaan skottilaista olutta, vaan tarjolla oli vain Guinnesia ja John Smithiä. Pitkän päivän jälkeen huurteinen ja kinkkuvoileipä maistuivat kuitenkin erinomaisilta. Kaveri voi olla toista mieltä, kun perunasalaatista löytyi seasta kumilenkki.
Perjantai: +5, puolipilvistä, sadekuuroja, räntää
Perjantaiaamu valkeni kohtalaisen kirkkaana ja täyttävän aamupalan jälkeen oli aika suunta kohti Rabbie’s -yrityksen bussia ja ”Highland Lochs, Glens & Whisky Day Tour” -retkeä. Rabbie’sin retket olivat saaneet paljon kehuja netissä, joten odotukset olivat korkealla. Oppaamme Michaelin ohjaama 16 hengen pikkubussi täyttyi meidän kuuden suomalaisen lisäksi muutamasta amerikkalaisesta, kanadalaisesta, hollantilaisesta ja muutamasta englantilaisesta. Jo ennen kuin oli päästy pois Edinburghista, selvisi miksi retki on kehuttu, sillä oppaamme kertoi hyvin ja mielenkiintoisella otteella historiaa samalla kun ajoi ja selosti kohteita. Skotlannin historia on verinen, joten tarinoita tulisi riittämään.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Edinburghin Queens Ferry, josta oli hyvät näkymät Forth Bridgen rautatie- ja autosillalle. Siltojen ihmettelyn jälkeen jatkoimme matkaa kohti ylämaata, pysähtyen Tay-joen varrella sijaitsevassa Dunkeldin kylässä ja katedraalissa. Hieman epävakaiselta näyttänyt päivä alkoi kirkastua, joten aamukahvin ja välipalan jälkeen oli hyvä tehdä pieni lenkki Heremitage-metsässä ja katsella Braan -vesiputousta. Hieman erilainen Heremitage kuin alkujaan ajattelimme.
Happihyppelyn jälkeen jatkoimme kohti Pitlochryä, jossa ohjelmassa olisi lounas ja mahdollisesti ajan salliessa seurata kalojen hyppimistä padolla. Omatoiminen lounas ja pienen kaupungin pääkadun läpikävely vei sen verran aikaa, että kalat jäivät näkemättä. Cafe Biban hampurilaiset olivat maukkaita, kuulemme myös yhden rohkean testaama haggis-burgeri. Harmillisesti emme käyneet Pitlochryssä sijaitsevissa Blair Athol tai Skotlannin pienimmässä Edradour -tislaamoissa. Muistaakseni eivät kyllä tuottaneet mitään erikoista viskiä. Pitlochrystä matka jatkui pitkin ylämaan enemmän tai vähemmän mutkaisia ja kapeita teitä kohti Queens View:tä ja Aberfeldyä.
Retken eräänlaisena kohokohtana toimi vierailu Aberfeldyssä sijaitsevalla John Dewar & Sonsin -perustamalla Aberfeldyn tislaamolla. Tislaamo tekee Aberfeldy 12y ja 21y single malt -viskiä, joka toimii ytimenä Dewar’sin blendille, jossa on yhteenä 40 viskilaatua makua tekemässä. Kummatkaan kyseisistä viskeistä eivät ole niitä parhaimpia, joka tuli jälleen todistettua tislaamokierroksen jälkeen maistamalla Aberfeldyn ja Dewarsin 12-vuotiaita viskejä. Ensin mainittu oli väkevää ilman kunnon makua ja toinen laihaa. Tislaamon myymälästä mukaan tarttui kuitenkin paketti viskikermakaramelleja ja yhdistelmäpaketti 5cl Aberfeldy 12y -viskiä ja maistelulasi. Tislaamon jälkeen matka olikin lähinnä alamäkeä (kuvainnollisesti) ja kohti Edinburghia, vaikka poikkesimmekin katsomassa Killinin kylässä sijaitsevaa Dochartin koskea ja valokuvaamassa Stirlingin linnaa. Matkaväki alkoi olla jo selkeästi väsynyttä ja oppaan tarinatkin harvenivat. Loppumatkasta selvisi vielä lisää faktoja Skotlannin historiasta, Braveheartista ja Monty Pythonista.
Kokonaisuutena kiertoajelu ylämaalla oli todella mainio ja tarjosi sekä hyvän annoksen historiaa että paljon nähtävää. Ajoetapit olivat sopivan mittaisia ja klo 9:00 alkanut ja klo 19:00 tienoilla päättynyt reissu tuntui menneen nopeasti. Myös sää oli suotuisa, sillä lyhyen metsäkierroksen ja maisemien katsomisen aikana aurinko paistoi, vaikka muutamaan otteeseen automatkan aikana tuli vettä ja räntää hieman enemmänkin. Suosittelen. Muutenkin opastetut kiertoajelut tarjoavat hyvän vastineen rahalle, sillä viimeksi kun kiersimme vuokra-autolla, jäi paljon nähtävää ja historiaa kokematta.
Lauantai: +1 – +5, puolipilvistä, räntää ja sadetta
Aamu alkoi perinteisellä Continental Breakfastilla puuron kera, jonka jälkeen suuntasimme ulos räntäsateeseen. Kyllä nyt palkitsi matkalaukusta löytynyt sateenvarjo. Päivän ohjelmassa oli itsellä kierros Skotlannin kansallisessa taidemuseossa, kun muut seurueesta suuntasivat kohti Edinburghin linnaa. Taidemuseo ei nyt kovin ihmeellinen ollut, sisältäen paljon henkilö-, tilanne- ja maisemakuvia, kuten odottaa saattoikin. Parempi ”nähtävyys” oli Princess Streetin Clark’s -kaupan alennusmyynti, josta löytyi Clark’sin Gore Tex -kengät puoleen hintaan. Lisäksi Royal Mile Whiskeysin liikkeessä löytyi edelleen suomen kielisen palvelun osittain avustamana kolmen pullon maistelusetti Caol Ilaa (12y, 18y, cask), pieni Benromach 10y -pullo ja Macallan 10y -viskihunajaa. Jälleen valinnan vaikeus ja matkatavaroiden painorajoitukset haittasivat ostoksia.
Iltapäivällä seurueemma hajaantui jälleen ja suuntasin kohti Skotlannin kansallismuseota. Aikaa oli vain valitettavan vähän, joten kiersin nopeasti läpi eri osastot, näkemättä tarkemmin yhtäkään aihealuetta tai kuvaa kokonaisuudesta. Nähtävää olisi ollut koko päiväksi, jos olisi jaksanut tarkasti käydä läpi kaiken. Sisäänpääsy museoon oli ”lahjoita mitä haluat”, joten käynnin voi helposti jakaa useammalle päivälle. Osa matkaseurueesta tutustui hieman erilaiseen kulttuuriin Scotch Whisky Experience -kierroksella, jossa itse jo viime kerralla kävin. Kulta-kierroksen maistelulautanen oli kuulemma edelleen aivan ehdoton valinta.
Lauantain viimeinen suunniteltu aktiviteetti oli käynti kaupungin alla sijaitsevissa luolastoissa. Luolakierroksia on useita erilaisia sekä päivällä että illalla, ja valitsimme Auld Reekie Toursin ”Horror & Torture” -kierroksen. Ideana oli siis kuulla ensin, enemmän tai vähemmän totta olevaa, tarinaa kaupungin ikävästä historiasta ja tämän jälkeen suunnata kohti luolastoa ja kuulla hieman lisää pelottelutarinaa. Kierros oli ihan ”hauska”, vaikkakaan ei ehkä ihan sen yhdeksän punnan arvoinen. Lopuksi saikin tilkan viskiä ja keksin. En suosittele heikkohermoisille tai säikyille.
Sunnuntai: +5, lähes sininen taivas
Viimeisenä matkapäivänä ohjelmassa ei ollut mitään erikoista, vaan kelpo aamiaisen jälkeen suuntasimme kävelyretkelle Edinburghin keskustaan. Keli oli suotuisa, tarjoten noin +5 astetta ja aurinkokin jo pilkahteli siniseltä taivaalta.
Kiersimme kaupungin keskustassa lenkin aloittaen Greyfriar’s Bobbyn -patsaalta ja suuntasimme Charlottes Squaren jälkeen kohti Holyrood Palacea, eli kuninkaallista palatsia. Matkalla näkyi useita taloja, joissa oli edelleen maalattuja ikkunoita, koska aikoinaan käyttökelpoinen ikkuna oli valtion verotuksella suorittaman ns. päivänvaloryöstön väline ja ne kannatti julkisivullisista syistä vain maalata. Harmillisesti kaupunkikierroksella oli aika jälleen kortilla, emmekä kiertäneet matkan varrella olleen mäen ja sieltä löytyvän kansallismonumentin kautta. Kaupunkikierroksen tavoitteen, eli Holyrood Palacen rahalla suljettuille porteille saavuttuamme otimme pari valokuvaa Skotlannin parlamentista ja suuntasimme Royal Mileä pitkin takaisin keskustaan lounaalle. Testasimme Pizza Expressin pizzat, jotka olivat ihan maittavia, vaikka eivät ne suomalaiselle täytteitä turpoavalle pizzalle kyllä pärjänneet ja olutvalikoima oli jälleen rajoittunut vain Peroniin, yök.
Valitettavasti kaikki lomat loppuvat, joten edessä oli paluu hotellille ottamaan kantoon aamulla respaan jätetyt laukut ja suunnata taksilla kohti lentokenttää. Kentällä saikin sitten hieman sumplia pakaaseja, sillä laukulle ostettu 15 kg kuorma ylittyi mukavasti 6,7 kilolla. Eipä siinä sitten muuta kuin reput täpötäyteen, hieman kuorman tasaamista seurueen tyhjempien laukkujen kanssa ja vanhat kengät roskiin. Viimeksi matkatessa lentokentälle jäi purkki hunajaa, tällä kertaa vanhat kengät. Turvatarkastus oli taas totuttua, hälyttimet tuntuivat piippaavan herkemmin kuin Helsinki-Vantaalla, mutta kaikki pääsivät kuitenkin ongelmitta läpi, jopa viskihunajapurkkinikin, joka tällä kertaa oli ruumaan menneessä matkalaukussa. Onneksi eivät lentokoneeseen mentäessä mittauttaneet reppua, sillä sen verran pullea taisi olla, vaikka kilojen mukaan olikin reilusti alipainoinen. Seuraavaa matkaa varten pitää kyllä ostaa isompi laukku. Paluulento oli hyvin aikataulussa ja Suomeen saavuttiin muistaakseni 50 minuuttia etuajassa. Kotimatkaa oli tietenkin vielä siinä vaiheessa pari tuntia jäljellä. Kätevää matkata ensin pari tuntia lentokoneella Tampereelle ja sitten toinen mokoma autolla Helsinkiin.
Hotelli
Majoituimme aivan Edinburghin keskustaan, Grassmarketilla sijaitsevaan neljän tähden Apex City -hotelliin, jota meille suositeltiin. Hotelli täytti odotukset ja tärkeimmän kriteerin sijaitsemalla keskustassa, mutta jätti hieman teollisen mielikuvan ja tuntuman: hajuton, mauton ja tunteeton. Huoneet olivat siistejä, varustettu hyvillä sängyillä, isolla taulutelevisiolla, WLANilla ja nykyaikaisella kylpyhuoneella, ja palvelu oli hyvää. Huoneessa ei tosin ollut baarikaappia eikä lukollista tilaa arvotavaroille kuten passille. Lisäksi hotellin oma baari oli pettymys, sillä en pysty ymmärtämään, miten skotlantilaisesta baarista ei saa skotlantilaista olutta. Huoneidemme hintaan kuulumaton aamiainen oli noin 10 puntaa aika perustason Continental Breakfastin osalta, joka oli totuttuun tapaan hyvä alku päivälle. Edelleenkään ei oikein maistunut 14 punnalla tarjolla ollut Full Scottish Breakfast, joka sisälsi makkaraa, pekonia ja haggista. Hotellin keskeinen sijainti näkyi hieman myös yöelämän kuulumisena huoneeseemme, vaikkakaan ei häiritsevästi. Hotels.comin kautta varattu hotelli kustansi 111 euroa yö kahden hengen huoneessa, joten hintakaan ei äkkivarauksella mikään paha ollut.
Ruokakulttuuri
Skotlanti ei ole tunnettu ruokakulttuuristaan, tai ainakaan sitä ei ole tullut koettua siten, mutta pubiruoka on aina varma valinta. Loppupeleissä se on kuitenkin aika yksipuolista broilerin, hampurilaisen ja kalan eri variaatioita, joissa ei ole mitään vikaa, mutta eivät säväytäkään. Hyvistä pihveistä saa suurin piirtein vain unelmoida. Tarjoilu oli reipasta, vaikkakin rennolla otteella, sillä muutamaan kertaan piti tilauksia tarkentaa ja laskun jakamista emme edes yritettäneet. Pubeista sentään sai aina kunnon skotlantilaista olutta, mutta niistä muutamasta italialaisesta ravintolasta siitä ei ollut merkkiäkään. Luulisi, että sitä voisi tarjota sekaisin italialaista ruokaa ja skotlantilaista olutta, mutta ilmeisesti ei. Muutenkin juomapuoleen ei tällä reissulla tullut juurikaan tutustuttua, toisin kuin viimeksi, sillä kertaakaan en viskiä pubista tilannut ja oluetkin jäivät yhdellä kädellä laskettavaksi. Todellakin erilainen reissu.
Yhteenveto
Toinen käyntini Edinburghissa oli täysin erilainen kuin aikaisempi, eikä huonossa mielessä. Hieman erilaisempia aktiviteetteja, jotka nyt kattoivat suurin piirtein ne kohteet, jotka viime kerralla jäivät näkemättä. Säät olivat kuten olettaa voisi, eli nopeasti vaihtelevia, ja Suomen ilmastoon tottuneelle ihan kelvollisia. Näkemättä jäi edelleen muun muassa läheinen Saliburyn kallioleikkaus ja sieltä avautuvat maisemat, kansallismonumentti, satamassa oleva Royal Yacht Britannia ja eläintarha. Ehkä joskus Skotlannin kiertomatkalla voi nekin kohteet käydä katsastamassa, mutta pelkkään kaupunkilomaan ei taida oikein enää nähtävyyksiä riittää. Skotlanti on mukava maa ja suomalaisille helposti kotoisa, sillä sekä ilmasto että ihmiset ovat hyvin samanhenkisiä. Olut on tosin paljon parempaa.
Toivottavasti seuraavilla matkoilla löytyy kohtuuhintaisia lentoja Helsinki-Vantaalta, sillä helposti voisi maksaa hieman enemmän, jos ei tarvitsisi ajella suuntaansa pari tuntia autolla matkan jo ”päätyttyä”. Seuraavaa matkaa varten voisi myös harkita paremman kameran ostamista tai lainaamista, vaikka ihan kohtalaisia kuvia parhaan päivänsä nähneellä Canon IXUS 860 IS:llä edelleen sai.
