Pääkaupunkiseudulla harrastusmahdollisuudet maastopyöräilyenduroon ovat monipuoliset, kun lähialueilta löytyy sekä Bike Parkkeja että rakennettuja polkuja. Paloheinän ”Trail Centerin” reitit ovat varmaan tutut useammallekin lajin harrastajalle, mutta jos haetaan enemmän lajinomaista ähertämistä, täytyy mennä Espooseen. Karakallion koulun takana olevalta kalliolta löytyy useita luonnonmukaisia reittejä MTB-Enduron treenaamiseen.
Karakallio Trail Center
Maastopyöräenduron harrastaminen on suhteellisen yksinkertaista, sillä polkuja löytyy metsistä, mutta laji on omillaan, kun pyörällä mennään polkuja ja kallioita pitkin alaspäin viettävästi. Pääkaupunkiseudulla on viime vuosien aikana rakentunut muiden metsäalueiden reittien lisäksi kaksi niin sanottua Trail Centeriä, joista löytyy enemmän tai vähemmän rakennettua reittiä maastopyöräilyyn. Paloheinän reitit ovat vauhdikkaan sileitä ja Karakalliosta löytyy enemmän maastopyöräenduromaisia reittejä.
Karakallion koulun takana olevalta mäeltä ja metsiköstä lähtevät reitit tarjoavat kalliota, droppeja, juurakkoa, kivikkoa, tiukkaa bermimutkaa ja polkemista. Reittejä ei ole varsinaisesti merkitty maastoon, mutta ne näkyvät kohtalaisen selkeästi. Usein samasta reitistä löytyy useampi variaatio.
Reiteille on tehty Stravaan segmentit, joiden nimeäminen on kuin mallikurssilta. Osa reiteistä on värikoodattu lähtöpisteestä eteenpäin.
Paahtovalli ja Keno-Pappi lähtevät kallion päältä lähes vierekkäin ja ovat alun jyrkän kallio-osuuden jälkeen vauhdikkaita pätkiä muutamien mutkien kera.
Kallista pulu! ja Vellikulho ovat toinen reitti-pari, jotka lähtevät mäen laelta. Ensin mainittu tekee alun kallion jälkeen tiukan käännöksen oikeaan ja rollin kautta vauhdikkaaseen laskuun ennen lopun tiukkoja kurveja. Jälkimmäinen kulkee kallioista polkua pitkin kiviportaille ja sieltä puun ylityksen jälkeen bermimutkiin ennen ulkoilureitille tuloa.
Hikoilee runttauksesta on Karakallion kenties rankin ja Karakallion koulun puoleisin reitti. Pätkä suuntaa alkuun kuntopolun toiselle puolelle ja on merkattu oranssiksi ykköseksi. Alun kalliolaskun ja mutkien jälkeen ylitetään ulkoilureitti uudestaan, hypätään kuivaneen puron yli ja runtataan ylämäkimutkiin. Mutkien jälkeen vielä taiteillaan kivikossa ja puiden välistä tähdätään lopun puun ylitykseen.
Lopuksi voi Leppävaaraan päin lähdettäessä rullailla Kuivan ja nasevan, joka alun puupujottelun jälken eylittää ylöspäin kiipeävän yritäeesin ja kaartaa kalliolta oikealle loppumutkiin.
Reitit ovat kaikki mukavia ajettavia ja takaisin kallion laelle pääsee joko myötäpäivään tai vastapäivään ulkoilureittiä ajaen. Reilussa tunnissa saa aikaan hyvän ja monipuolisen treenin. Huomioitavaa on, että kaikki pätkät laskevat jossain vaiheessa vilkkaalle ulkoilupolulle ja siinä liikkuvat tulee ottaa huomioon, ettei synny vaaratilanteita ja turhaa sanomista.
Facebookin MTB-Enduro -ryhmästä voi lukea lisää pätkistä ja katsella muutamia kuvia. Myös mallisuoritus, miten ojagäppi ylitetään.
Paloheinään verrattuna Karakallion reitit on monipuolisempia, joskin lyhyempiä, mutta vastaavasti mäen päälle on helpompi polkea. Vauhtia saa kerättyä ihan mukavasti, kallio-osuudet yhdistettynä juurakkoihin haastavat kuskin eri tavalla kuin Paloheinän sileät baanat.
Pelkät kuvaukset reiteistä eivät vielä paljoa kerro, joten tämä juttu tulee täydentymään myöhemmin videoilla.
Rastaalan koulun lähialueen reitit
Lisää reittejä löytyy Rastaalan koulun lähistöltä. Rockgarden ja Kanaalin arvoitus lähtevät kallion päältä ja ovat alkuosastaan samaa pätkää. Loppuosaltaan Rockgarden on hieman vaikeasti hahmotettava, sillä joen jälkeen polulta erkanee useampia pätkiä. Sama pätee Kiitää huumassa ja Rutosti hinkkaamista -pätkiin.