Hiihtäminen on nykyään kovassa nosteessa ja hiihtäjille tarjoillaankin pääkaupunkiseudulla useita hyviä latuja hiihdettäväksi. Tänä talvena tuli testattua ensimmäistä kertaa Talin hiihtoladut, jotka kiertävät golf-kentän laakeilla viheriöillä ja ylämäkiä kaipaavat voivat koukata Talin huipulla ja jatkaa sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Kokonaisuutena laduilla on mittaa 6,5 kilometriä ja golf-kentällä kiertävä latu on pituudeltaan vajaat 4 kilometriä.
Talin ladut
Pitäjänmäentien eteläpuolella Talin kartanon mailla sijaitsee laaja puistoalue, jossa talvisin kiemurtelee sekä perinteisen että vapaan hiihtotyylin ladut ja kesäisin alueella toimii vuonna 1932 perustettu Helsingin Golfklubi, joka on Suomen vanhin golfseura. Talin golf-kentän maastoissa kiertävä noin 4 kilometriä pitkä latu on profiililtaan leppoisa ja ylämäkiä ei reitillä juuri ole. Lisää haastetta ja pituutta ladulle saa, kun jatkaa matkaa Talin huipulle ja sieltä lisälenkille Perkkaan suuntaan. Koko reitillä on pituutta 6,5 kilometriä. Latua voi kiertää molempiin suuntiin, sillä luistelu-uran molemmille puolille on vedetty perinteisen ladut. Yleisin hiihtosuunta näytti ehkä olevan vastapäivään.
Talin laduille pääsee mielestäni parhaiten Talin kartanon parkkipaikalta Talin puistotien päästä, vaikkakin ulkoliikunta.fi kertoo latujen sijainniksi Purotie 8. Purotiellä on kyllä iso parkkipaikka, mutta laduille lähteminen ei ole kovin selkeää. On siis parempi ajaa kartanolle johtavaa koivukujaa, jonka päässä siintää 1820-luvulta oleva empiretyylinen päärakennus. Kartano itse on 1600-luvulta. Vaihtoehtoisia lähtöpaikkoja voisi olla Vermon puolella kulkevan Takkatien jalkapallokenttä.
Kuluva talvi on ollut ajoittain hyytävän kylmä, joten sekä pimeän saapuessa että kylmän hiipiessä ytimiin, hiihdin vain Talin golf-kentällä olleen reitin. Ja jos oikein muistan, niin Talin huipun ja Yhdyskuntamäelle Perkkaan suuntaan lähtevät lisälenkit olisivatkin olleet vain perinteiselle hiihtotyylille. Leppoisalla tahdilla Movescount kertoi reitin pituudeksi 3,8 kilometriä ja aikaa meni noin 22 minuuttia maisemia ihaillen.
Golf-kentän ladut tarjoavat mukavan vaihtelun perinteisille kuntoratoja kiertäville laduille, joiden ylämäki-alamäki -profiilit eivät oikein toimi peruskuntoharjoittelussa. Luisteluhiihtäjälle viheriöiden suorat ja pienet mutkittelut kentän reunoille ovat hyvän leppoista sivakointia ja halutessa vauhdin lisäämisellä saa sykkeetkin nousemaan. Latupohja oli suhteellisen hyvässä kunnossa muutamia kuoppia lukuun ottamatta ja paikoitellen leveiltä kohdiltaan ura oli ajettu epätasaisesti jättäen keskelle pienen kumpareen. Ehkä tämä johtui vähäisestä lumesta tai vaan huolimattomasta latujen ajamisesta.
Aikaisimmista kirjoituksistani voi fiilistellä millaisia latuja löytyy Paloheinästä, Leppävaarasta ennen täksi vuodeksi tehtyä sprinttilatua, Oittaalta ja Petikosta. Valinnanvaraa siis hiihtäjillä riittää, kun päälle lasketaan vielä ne latuverkostot, joilla en ole hiihdellyt.