Siivouksen kätevä apuväline: PVA-imublokki

Siivous on yksi niistä kotitöistä, joissa kunnon välineet tekevät suuren eron sekä nähtyyn vaivaan että lopputulokseen verrattuna. Yksi kätevä apuväline kodin siivoukseen on PVA-imublokki, joka on puolikkaan tiiliskiven kokoinen pehmeä ”sieni”. Imublokilla voi puhdistaa, kuivata, pestä ja poistaa tahroja ja eläinten karvoja ilman pesuaineita ja erillisiä kuivaimia.

Neorexin myymä Devlon PVA-imublokki on myyntipuheiden veroinen siivousväline, joka on keksitty Saksassa yli 30 vuotta sitten ja kehitetty pesuaineallergioiden takia. Polyvinyylialkoholi-yhdisteestä valmistetun sienen teho perustuu hyvään imukykyyn ja hankauskitkaan. Tuotetta mainostetaan muun muassa ikkunoiden pesemiseen, pölyjen pyyhkimiseen, lemmikkien karvojen poistamiseen huonekaluista ja matoista, pintojen kuivaamiseen, tahrojen poistamiseen ja auton ulkopintojen pesemiseen.

Ostin imublokin viime keväänä, mutta se unohtui kaappiin, kunnes eräänä lauantaiaamuna satuin kaatamaan täyden kupin kahvia olohuoneen hapsumatolleni. PVA-imublokki imee 3dl nestettä, joten kahvin imeytys onnistui paljon helpommin kuin perinteisellä rätillä. Lisäksi blokki imi ja puhdisti kahvin myös maton hapsuista, ilman pesuainetta tai esimerkiksi etikkaa. Kun tuotteen hintakin on 10 euron pinnassa, maksoi se heti itsensä takaisin.

Devlon PVA-Systems imublokin toiminta selviää paremmin ”TV-shop”-videosta:

Käyttökohteita imublokilla näyttää riittävän, joten pitänee alkaa hyödyntää sitä enemmän.

Soks listaa teknologiablogien kärjen

Teknologiablogeja ja -uutissivustoja on maailmalla nippukaupalla ja niitä löytyy useita Suomestakin, etenkin jos valikoimaan laskee erilaiset uutissivustot. Cision julkaisi elokuussa Suomen suosituimpien teknologiablogien kärkikymmenikön, jossa myös ”Se on kiva sillo” -blogini menestyi, sijoittuen kymmenenneksi. Vaikka listaus on hieno, on se mielestäni harhaanjohtava ja paremminkin voisi valita. Eli on aika esittää vaihtoehtoinen ”kärkikymmenikkö”.

Suomen teknologiablogeista ja -uutissivustoista monet ovat keskittyneet tiettyjen aihepiirien käsittelyyn tai tietotekniikkalehtien yhteyteen, joten Top 10. -lista on parempi suorittaa jakamalla blogit ja uutissivustot aihepiirien mukaan. Jos Cisionin arvio suosiosta perustui kävijämäärän lisäksi linkityksiin muualla, päivitystahtiin ja vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa, on oma listaukseni puhtaasti mutu-tuntumaan pohjaava, ilman varsinaista järjestystä.

Tietokonelehtien uutissivustot ja blogit:

  • Tietokone-lehti: Tietotekniikan alaa käsittelevä uutissivusto, jolla on myös blogeja
  • MikroPC-lehti: Tietotekniikan alaa käsittelevä uutissivusto
  • Mobiili-lehti: Mobiilimaailman tietoa laaja-alaisesti, niin laitteista, sovelluksista kuin palveluista
  • Net.nyt: MBnetin blogi hieman tosiharrastajia kiinnostavalla näkökulmalla.

Mobiiliaiheita käsittelevät:

  • Androidsuomi: Androidiin keskittynyt uutis- ja artikkelisivusto laitetestien kera
  • Taskumuro: Muropaketin mobiiliosasto uutisoi ja testaa taskukokoisia ja langattomia vempaimia
  • Puhelinvertailu.com: AfterDawnin mobiiliosasto uutisoi alan tapahtumista ja tuotejulkistuksista
  • MobiiliBlogi: Uutissivusto, jossa myös arvosteluita mahdollisuuksien mukaan

Erilaisia vekottimia ja rautaa käsittelevät:

Lisäksi haeskelin Blogilistalta teknologia-aiheisia blogeja, mutta joko hakusanat eivät osuneet tai aktiivisia teknologiablogeja (blogin oikeassa merkityksessä) ei Suomessa paljoa ole. Muutamia poimintoja kuitenkin enemmän tai vähemmän aktiivisista blogeista.

Harrastajien ja käyttäjien sekalaisempia teknologiaa käsitteleviä blogeja:

Jos palataan vielä Cision tekemään listaukseen, jossa ilmeisesti sivuutettiin niin sanotut uutissivustot ja keskityttiin vain enemmän blogeja muistuttaviin sivustoihin, on listan tulosten uutisointi otsikolla tyyliin ”suosituimmat teknologiablogit ovat alan yritysten pitämiä” muun muassa MikroPC:ssä ja Markkinointi & Mainonnassa (vaatii kirjautumisen) ihan oikein, vaikka tuloksista voi olla montaa mieltä. En sanoisi, että tietoturvaan keskittynyt F-Securen ”News from the Lab”, Nokian Nokiaan liittyviä aiheita käsittelevä Nokia Ääni ja Microtaskin yleisöosallisuus-aiheinen Microtask -blogi ohittaisivat esimerkiksi eri uutissivustot, vaikka mielenkiintoisia blogeja ovatkin. Voisi kysyä, että mihin pitäisi vetää raja teknologiauutissivuston ja -blogin välillä?

Jos kuitenkin katsotaan pelkästään teknologiablogeja, on niiden listaaminen hieman ongelmallista, sillä samanlaista aktiivisesti päivittyvää tarjontaa aihepiiriä käsittelevien sivustojen osalta ei ole kuin esimerkiksi Jenkeissä. Lisäksi kun useat harrastajien blogeista ovat aihepiiriltään laajempia käsitellen paljon muutakin kuin teknologiaa. Aivan kuten oma bloginikin.

No, erilaisista listauksista voi olla montaa mieltä, mutta onhan tuo Cision Top 10. -lista aika löyhästi rakennettu. Pienellä vaivalla olisi voitu luoda realistisempi lista, mutta onhan se toistaalta hienoa, että ”Verteksi – Se on kiva sillo” -blogi arvostettiin jo toistamiseen kärkikymmenikköön. Ensimmäisen kerran Soks oli listalla vuoden 2011 helmikuussa.

Vuoden 2013 listauksessa sitten korkeammalla!

Xbox 360:n langaton ohjain Mac OS X:ssä

TV-tasoltani löytyy nippu konsoleita, mutta harmillisesti kaikkia pelejä ei joko saa konsoleille, tai ne löytyvät alennusmyyntien kautta Steamiin ja täten tietokoneella pelattavaksi. En kiellä, etteikö näppäimistö ja hiiri olisi hyviä pelivälineitä, mutta jotkin pelit ovat tarkoitettu pelattavaksi peliohjaimella, kuten Microsoftin Xbox 360:n langattomalla ohjaimella. Tarvitaan vain langaton vastaanotin ja Mac- tai Windows-tietokone.

Mac OS X:ssä ei ole virallista tukea Xbox 360:n ohjaimelle, mutta onneksi Colin Munro on tehnyt Microsoftin Xbox 360 -ohjaimelle OS X -ajurin, joka nyt versiossa 0.11 näyttäisi toimivan. Ajuri on sekä ilmainen että siitä on saatavilla lähdekoodit. Windowsissa langattoman vastaanottimen ja ohjaimen säätäminen kuntoon on suhteellisen yksinkertaista, mutta pari vuotta sitten ei Mac OS X:lle tehty ajuri toiminut Snow Leopardissa. Nyt asia näyttää olevan muuttunut ja yhdistelmä toimii Mac OS X Mountain Lionissa.

Mac OS X:lle tehty ajuri lisää ”System Preferences” -paneeliin uuden ”Xbox 360 Controllers” -kuvakkeen, josta avautuu testisovellus ohjaimen toimintojen tarkistamiseen ja ohjainten lisäämiseen.

Vaikka Xbox 360 -ohjaimen saa toimimaan Mac OS X:ssä, ei ainakaan langaton ohjain toimi aivan täydellisesti. Vastaanotin tunnistuu ja ohjain löytyy, mutta se jää vilkuttamaan ”etsii” -valoa ja pelin video-osuuksien jälkeen ohjain ja Mac eivät enää keskustele keskenään, ennen kuin vastaanotin otin kytketty uudelleen. Voi hyvin olla, että ongelma on epävirallisessa ”Xbox 360 Wireless Gaming Receiver for Windows” -vastaanottimessani, eikä ajurissa, mutta tiedä näitä. Pitäisi tutkia. Luultavasti langallisilla Xbox 360 -ohjaimilla ei tälläista ongelmaa ole.

Eli ehkä kuitenkin jatkossakin pelaan Humble Bundle 6:sta hankkimaani suomalaisen Recoil Gamesin Rochardia vain HTPC:ltä ja isommalta näytöltä.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin käyttää PlayStation 3:n langatonta ohjainta, jonka pitäisi toimia Bluetoothin kautta suoraan OS X:ssä, kunhan sen saa paritettua. Mutta pikaisesti testattuna juuri tuo paritus tuotti passcoden osalta ongelmia, eikä ohjain halunnut toimia.

Tarvikeakku Macbookkiin eBaysta

Päätin Applen kesällä pidetyn Macbook-päivitystilaisuuden jälkeen, että koska mitään järkevää uutta ei Macbookkien saralla julkaistu, jatkan neljä vuotta vanhalla 13″:n Macbookillani. Se kuitenkin tarkoitti sen päivittämistä muistin, kiintolevyn ja uuden akun osalta. Koska kyseessä oli vanha kone, ajattelin hieman säästää ja hankkia uuden tarvikeakun, enkä Applen alkuperäistä. Edullisista tarvikeakuista löytyi ennakkoon paljon keskustelua netistä, pääasiassa negatiiviseen sävyyn, mutta ajattelin kuitenkin testata asiaa itse. Eipähän se 39 dollaria olisi kovin suuri menetys, vaikka tarvikeakku osoittautuisikin huonoksi ostokseksi.

Applen, ja kuten monen muunkin tietokonevalmistajan, alkuperäisten akkujen hinnat ovat aivan järjettömiä (esim. 13″ Macbookin A1280), joten tarvikeakkujen markkinat ovat suhteellisen kattavat. Halvimmillaan akkuja löytyy eBaysta, Amazonista ja hieman kalliimmalla akkujen myyntiin erikoistuneista nettikaupoista. Koska projektini tarkoitus oli säästää, päätin kokeilla millainen akkutarjonta eBaylla olisi. Ja olihan niitä. Olisin oikeastaan pärjännyt edelleen vanhalla akulla, mutta 45 kuukauden jälkeen se oli ikävästi pullistunut ja alkoi haittaamaan kosketuslevyn käyttöä. Uusi oli siis hankittava.

Päädyin hinnan, kommenttien ja mainostekstin heittämänä arpana valitsemaan eBayssa angytec -myyjän, joka kauppaa 13″ Macbook late 2008 (A1280) akkua mainostaen sitä 45Wh ja kahden vuoden takuulla. Hintaa akulla oli 39 dollaria ja toimitusaika Kiinasta 2-3 viikkoa Jenkkeihin ja 3-4 viikkoa Eurooppaan. Hyvin piti arvio paikkansa, sillä akku saapui 21 päivässä Suomeen.

Ulkoapäin sekä paketti että akku näyttivät ihan hyviltä, vaikka akussa oli selkeästi tyhjää tilaa. Eli jotain oli tehty erilailla kuin alkuperäisessä akussa. Coconutbatterylla katsottuna akku oli kuten luvattu ja ainakaan se ei pullistellut kuten vanha.

Noin parin viikon käytön jälkeen tarvikeakku toimii edelleen, vaikka sen maksimi lataus on laskenut selkeästi uudesta. Virtaa se antaa ihan hyvin, vaikka lataus kestää pitkään, virta purkaantuu nopeahkosti ja latausprosentteihin ei ole luottamista. Esimerkiksi jos koneen jättää vajaan 70% latausasteella nukkumaan ja palaa 8 tunnin jälkeen takaisin, on kone mennyt syväuneen ja akku näyttää alle 10% latausta. Välillä tuota taas ei tapahdu. Vaikka akku maksoi vain 39 dollaria, ei sen toimintavarmuus ole oikein senkään arvoinen. Ja jos maksimilataus laskee samaa tahtia vielä muutaman viikon, on akku heikompi kuin vanha alkuperäinen. Valitettavasti tarvikeakun palauttaminen myyjälle maksaisi luultavasti postikuluina enemmän kuin sen ostohinta, joten pitää vain niellä tappio, ja joko kärsiä tai ostaa alkuperäinen. Kunnollisesta toiminnasta pitäisi kuitenkin maksaa 130 euroa.

Mitä tästä opimme? Alkuperäisten akkujen hinnoittelu mahdollistaa edullisten tarvikeakkujen markkinan, joilta ostaja voi saada ihan kelvollisen akun tai sitten olla saamatta. Ainakaan 39 dollarilla sitä ei saanut.

Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus -kurssi: loppuosa

Stanfordin “ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi Courserassa, eli englanniksi Human-Computer Interaction (HCI), päättyi muutama kuukausi sitten ja sen viimeiset pari viikkoa käsittelivät visuaalista suunnittelua, informaatiosuunnittelua, kokeiluiden suunnittelua ja suorittamista laboratoriossa ja webissä ja tulosten analysointia. Kurssin alkuosa oli prototypointipainotteinen. Kokonaisuuteena HCI-kurssin tarkoituksena on opettaa kehittämään käyttäjäkeskeisiä suunnittelutaitoja ja saamaan periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen millä tahansa teknologialla. Viiden viikon mittaisen kurssin luennot olivat hyviä ja vaikka suoritin kurssista vain ”luennot ja kyselyt” -osuuden, tarjosi se pohdittavaa ja uusia ideoita. Jos kurssista suorittaa myös harjoitustyöt sisältäen muun muassa prototypointia ja arviointia, on se erinomainen kurssi vähääkään käyttöliittymien kanssa tekemisissä olevalla suunnittelijalle tai sovelluskehittäjälle.

”Ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus”, osa 2

Stanfordin “ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -verkkokurssi kävi nopealla tahdilla läpi sovelluksen suunnitteluun liittyvät vaiheet idean saamisesta mallintamiseen ja asioiden prototypoimiseen, testaamiseen ja arviointiin. Tarkoituksena on, että kurssin jälkeen opiskelijalla on paremmat taidot käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta ja tietää periaatteet ja keinot erinomaisten käyttöliittymien kehittämiseen käytettävästä teknologiasta riippumatta. Viisi viikkoisen kurssin aikana asiat käytiin läpi videoluentojen ja esimerkkien kautta, joiden tukena on vielä käytännön harjoitustyöt ja kokeet. Sekä harjoitustöiden että testien tekijät saivat kurssista “Studio” -todistuksen ja pelkkien pistokokeiden vastaajat “Apprentice” -todistuksen.

HCI-kurssin alkuosa käsitteli tarpeiden ja ideoiden löytämistä, prototypointia, mitä hyvät käyttöliittymät ovat, heuristiikkaa ja informaation esitysmuotoja. Kahden viimeisen viikon aikana käsiteltiin visuaalisen suunnittelun periaatteita tiedon jäsentämiseksi ja esittämiseksi käyttöliittymässä, havaintojen ja kognition periaatteita tehokkaan vuorovaikutuksen saamiseksi ja viimeisenä aiheena oli kontrolloitujen testien suorittaminen ja analysointi.

Viikko 4

Neljännen viikon luennot keskittyivät visuaaliseen ja informaatiosuunnitteluun.

Visuaalinen suunnittelu ja typografia

Visuaalisen suunnittelun osalta käsiteltiin tyhjän tilan merkitystä muun muassa ryhmittelyssä ja koon osoittamaa hierarkiaa. Eli käytä tyhjää tilaa ja lisää (tekstin) koon vaihtelua ja painoa.

Visuaalisen suunnittelun kolme tavoitetta ovat:

  • Ohjata: ilmaista rakennetta, suhteellista tärkeyttä, suhdetta
  • Tahdittaa: houkutella, ohjata suuntaa, tarjota kohtia syventymiseen
  • Viestittää: ilmaista tarkoitusta ja tyyliä, herättää sisältö elämään

Kolme perus välinettä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat:

  • Typografia
  • Asettelu
  • Värit

Typografian osuus oli kohtalaisen tylsää, mutta osaltaan kuitenkin tärkeää. Luentoja seuraaville kerrottiin teoriana eri kirjasintyyppien ominaisuuksia ja käyttökohteita. Mitään yleisohjetta kirjasimen valintaan ei ole, sillä se riippuu ihan tarkoituksesta.

”Legibility, in practice, amount simply to what one is accustomed to” – Eric Gill, 1931

Informaatiosuunnittelu

Informaatiosuunnittelun osalta syvennyttiin ruudukoihin ja kohdistamiseen. Useat Web-sivut ovat ryhmitelty ruudukoihin, joka helpottaa tiedon organisointia. Tekstin osalta todettiin, että vasemmalle tasattu teksti on nopeampaa selata (jos luetaan vasemmalta oikealle). Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos se on tarkoituksellista. Esimerkkinä käsiteltiin Amazonin sivujen eri tekstintasaukset eri kohdissa sivustoa.

Värien merkitystä käsiteltiin lyhyesti, antaen esimerkkinä Amazonin sivut harmaasävyissä ja Javan ”ilme ja tuntuma” -ohjeen värimääritelmät. Javan (Swing-aikakauden) ohjeet määrittelivät kuusi väriä kahteen ryhmään: violetti = klikkaa, harmaa = ei klikattavissa. Näin se tarjosi puhtaan, yhdenmukaisen ilmeen, joka oli helppo silmille (lähinnä harmaa).

Lähinnä mitä värien käsittelystä voi lyhyesti sanoa, on kolme vinkkiä:

  • Kiinnitä huomiota väreihin
  • Suunnittele ensin harmaasävyissä
  • Säilytä luminanssi samana kuin harmaasävyissä, siirtyessäsi väreihin

Lukeminen ja navigointi

Viikon viimeinen luento keskittyi (Web-sivujen) lukemiseen ja navigointiin, miten helposti kävijät saavat ”hajun” sisällöstä (eng. Information Scent) ja löytävät sivuilta mitä haluavat ja tajuavatko he mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Asian helpottamiseksi on muutamia keinoja. Ikonit auttavat, jos ne eivät ole liian yleisiä, avustavat toistuvaa tunnistamista ja jos käyttäjä tietää miltä asia näyttää, mutta ei sen nimeä. Toinen avustava tekijä on käyttää usean sanan linkkejä, joissa on tunnistettavia termejä ja avainsanoja.

Informaation löydettävyyden arvioimiseen voidaan käyttää silmäseurantaa, jolla saadan selvitettyä mihin käyttäjät sivuilla kiinnittävät huomion. Tutkimukset osoittavat, että sisältö pitäisi suunnitella silmäilyä ajatellen, jossa tärkein asia on vasemmassa yläkulmassa ja vähemmän tärkeät oikeassa alakulmassa.

On sanomattakin selvää, että sivujen tärkein alue on niin sanotun taitteen yläpuolelle (mikä mahtuu kerralla näkyviin selaimen ikkunaan), mutta käyttäjät kyllä selaavat alaspäin, jos he ajattelevat sen palkitsevan heitä. Myös tässä asiassa käyttäjät olettavat löytävänsä tärkeät asiat sieltä, jossa ne ovat muillakin sivuilla. On totuttu, että tietyt elementit ovat tietyissä kohdissa. Tämä pitäen mielessä, voi vain miettiä mikä on useiden sanomalehtien Web-sivujen tärkein sisältö, kun yli puolet sivusta on pelkkää mainosta.

Viikko 5

Viimeisellä viikolla keskityttiin kokeiden suunnitteluun, osallistujien olosuhteiden valintaan, kokeiden suorittamiseen ja niiden analysointiin ja vertaamiseen. Testaaminen on paljon muutakin, kuin ”pidätkö käyttöliittymästä” -tasoisten kysymysten kysymistä, ja on tärkeää tietää mitä vasten tuloksia arvioi ja mitä ne merkitsevät. Kokeiden osalta käytiin lyhyesti sanottuna läpi asioita, mitä luotettavilta, toistettavilta ja vertailukelpoisilta mittauksilta vaaditaan. Ei nyt ihan tieteellisellä tarkkuudella, mutta lähes. Tarkoituksena kokeilla on selvittää ”Onko käyttöliittymä X parempi kuin Y?” (ja mitä parempi tarkoittaa), ja usein vastaus on ”se riippuu”, joten kysymys onkin ”mistä?”.

Koejärjestelyt

Kokeiden yksi tärkeä osa-alue on osanottajien valinta eri koejärjestelyihin, miten he testaavat eri vaihtoehtoja vai kaikkia ja miten suoriutumista mitataan? Kokeen suorittamisen osalta pitää pohtia, testaavatko puolet käyttäjistä toista vaihtoehtoa ja loput toista, vai kummatkin ryhmät molempia ja missä järjestyksessä, että testattavat kohteet tai käyttäjien ominaisuudet eivät vaikuta lopputulokseen.

Koejärjestelyitä käsiteltiin teoriapainotteisesti ja niiden osalta päädyttiin kolmeen päästrategiaan:

  • Osallistujien sisällä: Kaikki kokeilevat kaikkia vaihtoehtoja. Toimiva vaihtoehto, jos eri versioiden testaus ei sotke toisten tuloksia.
  • Osallistujien välillä: Jokainen kokeilee yhtä. Vaatii enemmän henkilöitä ja tarkkaavaisuutta tasapuoliseen testien jakoon. Etuna on, että osallistujat eivät ole alttiita vaikutuksille toisesta testistä.
  • Tasoittamalla olosuhteita ja osallistujien järjestystä (esitestillä, raja-arvoilla), voidaan pienentää osallistujien välistä vaihtelua.

Koehenkilöiden kanssa tehtäviä kokeita käsiteltiin yhden luennon verran ja aiheessa keskityttiin muun muassa käytännön asioihin, sekä miten koe pitäisi suorittaa, tallentaa, käytiin läpi ”ajattele ääneen” -metodiin liittyviä asioita ja miten kokeen tuloksia pitäisi prosessoida, analysoida ja mitata. Hieman turhan pikkutarkkoja asioita tässä käytäväksi läpi. Erilaiset mitattavat asiat, kuten suoritusaika tai virheiden määrä ovat selkeitä tuloksia.

Kokeiden suorittaminen Internetissä

Pääpaino kokeiden suorittamisessa oli niiden tekemisessä Webin kautta, jota käsiteltiin kolmen luentokappaleen verran. Webissä suoritettavien kokeiden osalta käsiteltiin pääasiassa A/B -vaihtoehto -tyylisiä testejä, eli joissa osa kävijöistä saa erilaisen käyttöliittymän eteensä ja kokeilla selvitetään miten se vaikuttaa kävijän toimiin.

Esimerkkinä käsiteltiin Barack Obaman edellisen presidentinkampanjan Web-sivua, jossa oli neljä eri tekstivaihtoehtoa napissa (sign up, learn more, join us now, sign up now) ja kuusi erilaista visuaalista toteutusta (get involved, family, change, video obama greeting, video of campaign, sam’s video). Erot tekstivaihtoehtojen osalla olivat prosentuaalisesti pieniä ”learn more” -vaihtoehdon ollessa tehokkain, mutta kävijämäärään suhteutettuna suuria ja videovaihtoehdot toimivat kuvaa heikommin. Loppupäätelmänä esitettiin, että pienet muutokset aiheuttavat isoja eroja ja oletuksemme (mikä toimii parhaiten) ovat usein vääriä.

Toisena esimerkkinä esitettiin käyttäjien houkuttelemista seuraamaan henkilöä Twitterissä, muuttaen napin tekstiä. Kokeen lopputuloksena saatiin: ”I’m on Twitter” 4,7%; ”Follow me on twitter” 7,31%; ”You should follow me on Twitter” 10,09%; ”You should follow me on Twitter here” 12,81%. Eli mitä selkeämmäksi teet sen, mitä haluat käyttäjän tekevän, sitä useammin he tekevät sen.


Small distractions
like extra fields
can yield big changes

Periaatteina tehokkaiden online-kokeiden suorittamiseen esitettiin seuraavat asiat:

  • Kokeiden ajaminen 50/50%: vaikutuksen havaitsemiksi tarvitaan riittävä määrä osallistujia
  • Suorita nousevasti: rajaa koe alkuun 0.1% käyttäjistä ja varmistu, että se ei tuota ongelmia
  • Peruuta koe automaattisesti: määritä mittarit, joiden perusteella koe peruutetaan sen ollessa selkeästi heikompi esim. sivujen luontiajan suhteen
  • Aja koetta riittävän pitkään: ensimmäinen käyttö ei ole sama kuin mihin käyttäjät ovat tottuneet
  • Satunnaisen koejaon säännöt: johdonmukainen, eli sama käyttäjä saa saman kokeen, kestävä, riippumaton

Lopuksi luennolla esitettiin, että Internet-ajalla suunnittelussa on huomioitava, että ihmiset ovat usein liian varmoja itsestään, suunnittelijan rooli siirtyy olemisesta useiden vaihtoehtoisten ratkaisujen tekemiseen ja nopean kokeilemisen mahdollisuus tarkoittaa, että ensimmäinen versio (joskus) on vähemmän tärkeä.

Tulosten arviointi

Viimeisellä luennolla päästiin arvioimaan ja vertailemaan kokeiden tuloksia ja niiden dataa. Datan analysointiin esitettiin kolme kysymystä: 1. Miltä datani näyttää? 2. Mitkä ovat luvut kokonaisuudessaan? 3. Ovatko eroavaisuudet oikeita? Eli kannattaa tutkia dataa graafisesti eri yhteenvedoin ja menetelmin, sekä ryhmittää eli olosuhteiden tilastoja.

Erojen merkityksen arviointiin käytettiin eniten aikaa, esittelemällä Pearsonin Khii-toiseen -testi (Chi-squared), jolla vertailtiin odotettuja arvoja havaittuihin arvoihin esimerkiksi klikkausten määrän kehittymisessä. Tilastolliset menetelmät auttavat vahvistamaan, että ”olemme melkein varmoja” ja yleistämään tai olla yleistämästä pienestä testidatasta. Ja kannattaa huomioida, että data ei yleensä ole normaalia, vaan voi painottua eri tavoilla, joten testien ja niiden arvioinnin pitää ottaa se huomioon. Aika matemaattispainotteinen luento.

Yhteenveto

Viiden viikon mittainen Stanfordin “ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus” -kurssi oli aiheeltaan mielenkiintoinen ja tarjosi myös aihetta tuntevalla uusia ajatuksia ja ideoita. Kurssilla läpikäydyt aiheet olivat mielenkiintoisia ja tarjosivat sopivasti teoriaa ja esimerkkejä, vaikkakin muutamien ensimmäisten ja viimeisten luentojen aiheet olivat hieman tylsiä. Ainakin teoriassa osaan nyt selvittää ideoita ja tarpeita, suorittaa prototypointia eri tekniikoilla, arvioida eri vaihtoehtoja, ymmärrän miksi prototypointi ja vertaileva arviointi ovat oleellisia asioita erinomaisen vuorovaikutuksen suunnitteluun ja hahmotan miten tiedon eri esitysmuodot vaikuttavat käyttäjäkokemukseen.

Coursera-verkkokurssiympäristö toimi ihan asiallisesti, vaikka muutamia ongelmia sen kanssa kuulemma oli ainakin vertaisarviointiin liittyen, foorumien käytön mielekkyydestä voi olla montaa mieltä ja osallistumistodistusta sai odottaa pari kuukautta. Kuormittavuudeksi kurssisivuilla kerrotaan 8-10 tuntia/viikko, josta luentojen seuraamiseen ja pistokokeiden tekemiseen meni arviolta noin pari tuntia. Ei paha rasti, mutta kurssin parhainta antia olisi tehdä myös harjoitustehtävät, joiden avulla opittua asiaa saa harjoiteltua ideoinnista prototypointiin, testaamiseen ja arviointiin. Tämä jäi itseltäni harmillisesti väliin.

Useat Courserassa olevat kurssin pyörivät useamman kerran ja niin myös HCI, jonka seuraava toteutus alkaa syyskuun 24. päivä. Suosittelen kurssia kaikille, jotka vähääkään sivuavat käyttöliittymiä suunnittelun tai sovelluskehityksen ohessa, vähintään luentojen ja pistokokeiden osalta. Itse suunnittelin käyväni samaan aikaan käynnistyvän Scalalla toteutettavan funktionaalisen ohjelmoinnin -kurssin, joten HCI:n kattavampi suoritus jää myöhemmäksi.

Testissä Fujitsu Stylistic M532 Android-tabletti

Erilaiset tabletit ovat yleistyneet nopeasti ja tuntuu että lähes jokaisella on joko Applen iPad tai jokin Android-tabletti, painottuen iPadin puolelle. Olenkin tähän asti onnistunut välttämään tablettien käyttämistä, muutamaa lyhyttä iPad ja Android-tabletin hiplaamista lukuun ottamatta, joten oli aika tehdä asiaan muutos. Osana Fujitsun Lifebook4Life-projektia sain testattavakseni muutamaksi viikoksi Fujitsu Stylistic M532, 10″ Android-tabletin. Neliytimisellä Nvidian Tegra 3 -piirillä, 1280×800 resoluutiolla, 1 GB muistilla ja 32 GB tallennustilalla varustettu 560 grammaa painava tabletti on oiva paketti myös viihdekäyttöön, vaikka sitä markkinoidaan yritystason käyttäjille. Verkkokauppa näyttää myyvän tablettia 612,90 euron hintaan.

Fujitsu Stylistic M532

Fujitsu Stylistic M532 on 10″ Android-tabletti, joka on suunnattu yrityskäyttäjille, mutta toimii yhtä hyvin myös viihdekäytössä. Tabletissa pyörii Android 4.0 Ice Cream Sandwich, jota vauhdittaa neliytiminen Nvidian Tegra 3 -piiri ja 1 GB muistia. 1280×800 -resoluution LED-taustavalaistu näyttö on suojattu Gorilla Glassilla ja levyä laitteessa on 32 GB. Fyysisiltä mitoiltaan tabletti on 8.6 millimetriä paksu ja painaa 560 grammaa. Eli hieman ohuempi ja kevyempi kuin Applen uusi iPad (660g ja 9,4mm).

Teknisiltä ominaisuuksiltaan Stylistic M532 on kirjoitushetkellä tarjolla olevista Android-tableteista kärkipäätä ja puhdas Android 4.0 pyörii vikkelästi ja responsiivisesti. Näyttö on peruslaatua, vastaa 10 sormen kosketukseen ja kiiltävänä pintana heijastaa, joten sen katsominen kirkkaassa valossa on osittain hankalaa, kuten kiiltävissä näytöissä yleensäkin. Liitännät ovat suppeat ja yläosasta löytyy kuulokeliitin, sivulla on micro-USB ja alareunassa Fujitsun oma lataus- ja telakkaliitin. Micro-USB ei toimi tabletin lataamiseen, joten isohkoa laturia pitää kantaa pidemmillä matkoilla mukana. Sivulle on myös piilotettu kumisuojan taakse paikat microSD- ja SIM-kortille. Erillistä HDMI-liitintä ei ole, joten jos tabletilta haluaa näyttää jotain ulkoisella näytöllä, pitää hankkia micro-USB adapteri tai käyttää telakkaa.

Fujitsu varustanut tablettinsa 2 megapikselin etukameralla, joka on tarkkuudeltaan hieman karkea, mutta kelvollinen esimerkiksi videopuheluita varten. Takana oleva kamera on 8 megapikseliä ja varustettu salamalla. Tabletilla kuvaaminen on hankalaa ja kuvat ovat korkeintaan kelvollisia, tai en ainakaan hyviä onnistunut ottamaan (testikuva). Vertailukohtana HTC Sensationi kamera tarjoaa selkeästi parempia kuvia. Virtaa tabletille tarjoaa ”vain” 3,170 mAh akku, joka on selkeästi pienempi kuin vastaavilla tableteilla. Applen uudesta iPadista löytyy virtaa 11,560 mAh ja esimerkiksi Samsungin Galaxy Tab 2:sta 7000 mAh. Tämä myös näkyy esimerkiksi videotoistotestissä, jossa M532 jaksaa viidettä tuntia ja Tab 2:n kymmenen.

Tabletti on ensisilmäyksellä piristävän näköinen, sillä mustaa reunusta ympäröi Fujitsun punainen alumiinikehikko ja takapinta on päällystetty kumimaisella muovipäällysteellä (magnesiumia?), joka antaa tabletin pitämisessä kädessä tukevan otteen. Ja siihen ei jää sormenjälkiä. 560 gramman painon huomaa yhdellä kädellä käytettäessä, mutta tuettaessa johonkin tai kahdella kädellä se on oiva. Laite toteuttaa Android 4:n suunnittelua ja täten tabletissa ei ole fyysisiä näppäimiä laitteen etuosassa, jonka voi sanoa tekevän siitä myös paremman näköisen. Fyysisiä näppäimiä ei jää kaipaamaan, kunhan on ensin tottunut softanäppäimiin ja niiden sijaintiin. Ainoat näppäimet löytyvät laitteen reunoilta, sivulta äänenvoimakkuuden säädin ja yläreunasta virtakytkin.

Käyttökokemuksien osalta Stylistic M532 vakuuttaa fyysisellä rakenteellaan ja tukevuudellaan, mutta ei oikeastaan herätä kommentteja suuntaan eikä toiseen. Teknisiltä ominaisuuksilta ei voisi paljoa enempää toivoa ja ulkonäöllisesti ja rakenteeltaan laite on oivaa laatua. Kolmen viikon testijakson aikana tablettia tuli pääasiassa käytettyä sähköisten kirjojen lukemiseen, luentovideoiden katseluun ja hieman uutisten lukemiseen ja pelaamiseen. Toiminnassa sen osalta ei ole mitään valittamista, mutta testijakson perusteella omat tablettitarpeet ovat aika vähäisiä, jota ei kannettavalla voisi tehdä. Kirjojen lukeminen on kyllä tabletilla paljon mielekkäämpää. Akkukesto ei aiheuttanut päänvaivaa, vaikka se voisi olla parempi etenkin verrattuna kilpailijoihin. Eli kaikenkaikkiaan Stylistic M532 on pätevä 10″ Android-tabletti, joka erottuu edukseen, mutta muutamat ratkaisut olisivat voineet olla paremmin valittuja.

Tarkempaa raporttia laitteesta ja videokuvaa sen käytöstä voi lukea muun muassa Aba Müllerin Lifebook4Life -projektiblogiin kirjoittamasta kattavasta arvostelusta Stylistic M532:n käytöstä. Muista medioista ainakin TechRadar on testannut laitetta.

Tekniset tiedot

  • Järjestelmäpiiri: NVIDIA Tegra 3 T30S, Quad-Core ARM Cortex A9, 1.4 GHz
  • Muisti: 1 GB
  • Tallennustila: 32 GB Flash
  • Liitännät: SIM-kortti, MicroSD (SDHC) -muistikortti, kuulokeliitäntä, Micro USB, Dock-liitin
  • Näyttö: 10.1″ (25.7cm), TFT, 1280 x 800 (WXGA), Gorilla Glass
  • Kamera: 8 Mpix salamalla, 2 Mpix edessä
  • Akku: 3,170mAh, videotoisto 8.4 h, latausaika 2.7 h
  • Muuta: 2x kaiutinta, sisäänrakennettu mikrofoni
  • Antennit: 2x kakstaajuus WLAN, 3G (UMTS), GPS, Bluetooth 3.0
  • WLAN: AzureWave AW-AH663 802.11 a/b/g/n
  • 3G: Integroitu Huawei MU739 moduuli, HSPA+ (downlink 21 MBit/s, uplink 5.76 MBit/s)
  • Sensorit: 3-akselin kiihtyvyysanturi, gyroskooppi, magneettikentän ja taustavalon sensorit
  • Paino: 560 g
  • Mitat (L x S x K): 262.6 x 175.4 x 8.6 mm

Lisävarusteina tablettiin saa telakan, josta löytyy 2 USB -porttia ja HDMI -liitännät. Matkatelakasta löytyy yksi USB-liitin ja HDMI. Lisäksi tabletin voi sujauttaa kätevään koteloon, joka toimii myös telineenä.

Suorituskyky

Testasin nopeasti myös tabletin suorituskykyä Quadrant, Vellamo, Rightware Taiji, GLBenchmark 2.5, Antutu 2.9, SunSpider 0.9.1 ja Peacekeeper testiohjelmilla. Suorituskyvyltään Stylistic M532 on vastaava kuin muutkin Tegra 3 -pohjaiset tabletit kuten Asus Transformer Pad 3000 ja Acer Iconia Tab A510.

Tulokset

  • Quadrant: 4463
  • Vellamo: 1405
  • Rightware Taiji: 19,65
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16: 5818 frames, 51 fps
  • GLBenchmark 2.5 Egypt Classic C16Z16 Offscreen: 3306 frames, 29 fps
  • Antutu 2.9: 11157 (cpu 6627, gpu 1449, ram 2575, i/o 506)
  • SunSpider 0.9.1: 1708,5ms (1,3%)
  • Peacekeeper: Chrome 18, 417; Safari, 350; Firefox 15, 325

Verrokkilaitteet

Android-tablettien tarjonta on kehittynyt viimeisten vuosien aikana ripeästi ja tilanne parantuu jatkuvasti, kun tehokkaampia laitteita julkaistaan markkinoille. Nopeasti verrattaessa markkinoiden tarjontaan, kirjoitushetkellä Fujitsun tabletti asettuu aika hyvin, mutta kilpailijoiden vastus on kova.

Samsungilta on tulossa houkuttelevia 10″ tabletteja, mutta kirjoitushetkellä Samsumg Galaxy Tab 2 on yksi vaihtoehto, joka Android Suomen testin perusteella vaikuttaa ihan näppärältä laitteelta. Se on tosin teknisiltä ominaisuuksiltaan hieman heikompi (1 GHz dualcore (TI OMAP 4430), 7000 mAh, 583 g, 3 Mpx + VGA edessä), mutta se ei käytöstä riippuen juurikaan vaikuta, vaikka Tegra 3 -laitteet juoksevat suorituskyvyn puolesta sen ympäri. Android Suomen tekemät testit Tab 2 10.1:lle tuottivat seuraavat arvot: Quadrant Standard: 2598; Vellamo: 848; GLBenchmark 2.1 Egypt Standard: 2203, 19 fps; GLBenchmark 2.1 Egypt offscreen: 3047, 27 fps. Verkkokaupasta Galaxy Tab 2 10″ lähtee 519 eurolla, joten se on hinnaltaan hieman edullisempi.

Samsungin tarjonnasta kiintoisa vertailukohta olisi tuleva Samsung Galaxy Note 10.1, jota Android Suomi on pikatestannut ja laajempi testi löytyy mm. The Vergestä. Etenkin kynätoiminto, hyvin toteutettuna, laajentaa tabletin käyttökohteita huomattavasti. Toisaalta The Vergen testaaja oli lopulta suhteellisen pettynyt Note 10.1:een (mm. TouchWiz, rakenne), vaikka kynä toimikin hyvin.

Paremmin haasteeseen vastaavat Asuksen tarjoamat hybriditabletit, joista Android Suomi on testannut Asus Transformer Pad TF300:sta ja kalliimpaa Asus Eee Pad Transformer Infinity (TF700T):stä. Teknisiltä ominaisuuksiltaan edullisempi TF300 on lähempänä Fujitsun tablettia (mm. Tegra 3 (T30L) ja 1280×800 -näyttö), mutta testiarvoja ei siitä Android Suomen testissä ollut. Kalliimman Infinityn testinumerot ovat aikalailla vastaavat kuin Stylistic M532:n: Quadrant: 4806; Vellamo: 1498; Rightware Taiji: 7,49. Taijissa suorituskykyyn vaikuttanee Infinityn 1920×1200 -resoluutioinen näyttö. Hintaa laitteilla (Verkkokauppa.comissa) on WiFi-mallina 399e ja 699e (ilman n. 150e näppäimistötelakkaa). TF300:sta saa myös 3G:n kanssa 499 eurolla. Pitäisi varmaan käydä hypistelemässä.

Ja tietenkin mitään tablettia ei voi olla vertaamatta Applen iPadiin, vaikkakin Android vs. iOS -pohjaisten tablettien vertailu ei ole mielekästä. Applen iPad 2 varustettuna 16 GB levyllä ja WiFi + 3G:llä kustantaa 519e ja uusi iPad 32 GB levyllä ja WiFi + 3G:llä 699 euroa. Eli periaatteessa samassa hintaluokassa. Loppu onkin sitten mieltymyskysymys, haluaako Androidin vapautta vai Applen ekosysteemin etuja.

Esiasennetut sovellukset

Sovelluksien osalta Stylistic M532 on kuten mikä tahansa Android-tabletti, etenkin kun sitä ei ole varustettu millään laitevalmistajan käyttöliittymäkerroksella, kuten mm. Samsung tai HTC tekevät. Toisaalta se on hyvä asia, mutta etenkin HTC:n Senseen tottuneelle vakio Android on hieman karu. Fujitsun Android-tabletti on kuitenkin varustettu muutamalla yrityskäyttöön suunnatulla sovelluksena. Ne ovat toki rahanarvoisia, mutta normaalikäyttäjälle vähäarvoisia. Tietoa ei ole, onko Fujitsulla suunnitelmissa päivittää tabletille Android 4.1 Jelly Beania, jonka pitäisi olla vikkelämpi ja jouhevampi kuin 4.0:n.

Yrityskäyttäjien toimisto-ohjelmatarpeesta huolehtii ThinkFree Office, joka mahdollistaa dokumenttien, taulukoiden tai esitysten kanssa työskentelemisen. Ohjelma mainostaa itseään Microsoft Office yhteensopivana ja tukee MS Office 2007 tiedostomuotoja (OOXML).

Tietoturvaosastosta huolehtii Norton Tablet Security, johon laitteen mukana saa vuoden käyttöoikeuden. Norton Anti-Theft -ominaisuus mahdollistaa laitteen seuraamisen netissä, jos se häviää tai varastetaan. Lisäksi sovellus pitää sisällään haittaohjelmien skannerin, joka varmistaa etteivät lataamasi ohjelmat sisällä viruksia tai muuta pahaa ja sillä saa myös suojan netissä surffaamiseen. Absolute Computrace Mobilen avulla on mahdollista jäljittää ja suojata laite ja sen sisältämä data.

Etäkäyttöön löytyy tabletista valmiina kolme sovellusta, Citrix Receiver, VMWare View Client ja iTap Mobile RDP, jotka ovat Virtual Desktop Interface (VDI) -sovelluksia eli mahdollistavat etätyöpöytien käyttämisen. Ainakin RDP-käyttö tuntui toimivan ihan kätevästi. Sähköpostin, yhteystietojen ja kalenterin synkronointiin on tarjolla Nitrodesk TouchDown, mutta en ole puhelimessani vakio Androidin tarjoamaa Exchange ActiveSynciä enempää tarvinnut.

Tiedostojen selaamiseen ja hallintaan löytyy ES File explorer, jolla näkee myös verkossa olevat palvelimet kuten Fujitsun Q700 NASsin. Tiedostoja voi latailla kuten Windows-jaon kautta, mutta videot eivät halunneet streamua verkon yli, vaan ne olisi pitänee ladata ensin. Viihdeosastosta vastaa CyberLink’s PowerDVD -mobiilisovellus, joka tarjoaa keskitetyn pisteen valokuvien, musiikin ja videoiden käyttämiseen.

Yksi sovellus, joka kannattaa Android-tabletille asentaa ja jonka toivoisi löytyvän Androidista valmiina, on jaettava on screen -näppäimistö. Eli näppäimistö jakaantuu näytön eri reunoilla ja keskelle saa numeronäppäimistön, jolloin kirjoittaminen onnistuu helpommin kuin koko ruudun levyiseltä näppäimistöltä. Yksi ilmainen vaihtoehto tähän on Open Split Keyboard.

Yhteenveto

Fujitsu Stylistic M532 on yrityskäyttöön suunnattu tabletti, joka toimii myös koti- ja viihdekäytössä. Käyttökokemuksien osalta tabletti vakuuttaa fyysisellä rakenteellaan ja tukevuudellaan, mutta ei herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen ja parin viikon jälkeen yleistuntuma on positiivisen neutraali. Ihan näppärä tabletti. Teknisiltä ominaisuuksilta ei voisi paljoa enempää toivoa ja ulkonäöllisesti ja rakenteeltaan laite on oivaa laatua. Siinä ei kuitenkaan ole sitä jotain, joka suuremmin innostaisi. Mutta voiko sellaista edes Android-tabletilta odottaa? Esiasennetut sovellukset ovat kätevä lisä yrityskäyttäjille, mutta ne ovat saatavilla myös Google Playstä.

Hyvää:

  • Suorituskyky
  • Tukeva ja laadukas rakenne
  • Yhteysominaisuudet: 3G, WiFi, Bluetooth
  • microSD-paikka

Ei niin hyvää:

  • Akkukesto kohtalainen
  • Kiiltopintainen näyttö

Turisti Costa del Solilla: Fuengirola

Kesälomalla on mukava irtautua kotimaasta ja suunnata edes hetkeksi pois tutuista maisemista. Tänä vuonna päätin matkata etelän helteisiin ja varmistaa ainakin hieman kesäaurinkoa. Matkakohteeksi valikoitui Aurinkorannikko eli Costa del Sol ja kaupungiksi Fuengirola. Eli perinteinen turistirysä, josta paikallista kulttuuria olisi turha edes yrittää hakea. Mutta kyllä sitä kulttuuria hieman löytyi sekä Fuengirolasta että lähistöllä olevista Benalmanedasta ja Malagasta. Lisäksi vierailin myös Iso-Britanniaan kuuluvalla Gibraltarilla ja Afrikan mantereella Tangerissa. Mutta aloitetaan Fuengirolasta, josta Nelonen on tehnyt myös TV-sarjan.

Fuengirola

Fuengirola on yksi Välimeren rannalla sijaitsevista Costa del Solin eli Aurinkorannikon kaupungeista Etelä-Espanjassa ja kuuluu Málagan maakuntaan ja Andalusian autonomiseen alueeseen, sijaiten noin 30 km Málagasta lounaaseen. Samalla rannikolla sijaitsevat muun muassa Torremolinos ja Benalmadema. Google Maps -kartassa näkyy muutamia mielenkiintoisia kohteita Aurinkorannikolla. Kaupunkien välillä on helppo liikkua junalla ja lippu Fuengirolasta Málagaan maksaa 3,6 euroa, matkan kestäen noin 36 minuuttia.

Wikipedian mukaan Fuengirolan asukasmäärä on noin 72 000, joista 25% tulee ulkomailta. Kesäkuukausina asukasmäärä noin kolminkertaistuu suuren turistivirran vuoksi. Turisteja ja ulkomaalaisia asukkaita on muun muassa Briteistä, Irlannista, Suomesta, Ruotsista ja Marokosta. Etenkin brittiläisten osuus on suuri, joka näkyy mm. ravintolatarjonnassa. Costa del Solin alueella asuu pysyvästi noin 15000 – 20000 suomalaista, eli se on yksi suurimpia suomalaissiirtokuntia maailmassa.

Aurinkorannikon säät suosivat auringonottajia ja heinäkuun ensimmäisellä viikolla lämpötilat pyörivät yli 30 asteen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Fuengirolassa puhalsi onneksi Välimereltä viilentävä tuuli, joka vilvoitti Suomen kesään tottunutta matkailijaa mukavasti. Opas kertoi, että Aurinkorannikolla ei sada ollenkaan kesällä, vaan sateet kasautuvat syksylle, jolloin vettä tuleekin sitten runsaasti. Enemmän kuin Suomessa koko vuotena, tai jotain sinnepäin.

Aurinkorannikko on kuuluisa aurinkovarman sään lisäksi rannasta, jota Fuengirolassa riittää kahdeksan kilometriä. Hiekkarannalla on hyvät vesiurheilu mahdollisuudet ja tarjolla on muun muassa vesihiihtoa, polkuveneilyä, riippuliitoa ja purjelautailua. Vedessä voi peuhata myös Parque Aquatico vesipuistossa, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella.

Fuengirola on espanjalaiseen tyyliin rakennettu suhteellisen tiiviisti ja varsinaisia suomalaistyylisiä kauppakeskuksia en löytänyt. Kaupat, kahvilat ja ravintolat olivat ripoteltu sinne ja tänne Plaza de Constitucionin ympärille, joten kierreltävää pienillä kaduilla riitti. Aina välillä kun pysähtyi espressolle tai jäätelölle, niin mikäs sitä kävellessä. Kauppojen hintataso oli hieman Suomea edullisempaa, etenkin kun oli alennusmyyntien aika. Rantakadun, Paseo Maritimo Rey de España, varrelta löytyvät kaikki iltaisin heräävät baarit ja yökerhot.

Kävin muutamassa ruokakaupassa ostamassa juotavaa ja tutustumassa paikalliseen ruokatarjontaan. Ainakin kala- ja hedelmäosastot näyttivät herkullisilta ja valikoimat olivat muutenkin paljon monipuolisempia kuin Suomen massatuotetut einekset. Ja jos koti-ikävä yllättää, niin Los Bolichesissa sijaitsevasta Centro Finlandiasta löytyy muun muassa ruisleipää pakastimesta, Elovenaa ja Fazerin suklaata. Iltaisin myös katukaupustelijat alkoivat päivystää rantakadulla, myyden laukkuja, aurinkolaseja, futis-paitoja ja vaikka mitä.

Fuengirolassa on pikkukaupungin oma viehättävä tunnelma, mutta silti sieltä löytyy kaikki tarvittavat peruspalvelut. Kuitenkin kaupungissa on selkeä turismin ilmapiiri ja paljon porukkaa kesäisin.

Castillo Sohail

Fuengirolan lounaisosassa rantakadun päässä 38 metriä korkean kukkulan laella sijaitsee maurilainen Castillo Sohail (esp), eli Sohailin linna. Se on valtaosin kalifi Abd-ar-Rahman III:n hallitusajalta 900-luvulta. Nykyään linnasta on jäljellä vain muurit ja pari tornia, joihin pääsee kapuamaan. Linnassa järjestetään usein festivaaleja ja konsertteja. Maisemat muurien päältä olivat ihan hyvät.

Bioparc Fuengirola

Fuengirolan yksi suosituimmista turistikohteista on pienehkö, mutta monipuolinen eläintarha Bioparc Fuengirola, jota on sanottu yhdeksi Euroopan nykyaikaisimmista eläintarhoista. Eläimillä on paljon tilaa liikkua ja niiden aitaukset muistuttavat eläinten luonnollista elinympäristöä. Lippu eläintarhaan maksoi 17,50 euroa.

Kävin tutustumassa eläimiin illalla puoli kahdeksan aikaan, jolloin päivän kuumimmat tunnit olivat takana ja eläimet olivatkin virkeitä ja liikkeellä. Etenkin Kissamaki (Lemur) -kierros oli hauska, kun nämä puoliapinat olivat aivan kosketeltavissa ja hyppivät vierestä. Myös lintuhuoneissa papukaijat, riikinkukot ja muut linnut olivat aivan vapaina.

Kuvat puhukoot enemmän.

Ravintolat

Ravintoloissa riitti turistirysällä valinnanvaraa, sillä Paseo Maritimon suuntaisella kadulla Fuengirolan keskustan kohdalla on sivukatu, jossa on pari korttelia ravintoloita molemmin puolin. Niinä muutamana kertana kun söin paremmin, osui vastaan sekä surkea, että erinomainen esitys, joten voidaan sanoa, että tuli ruokapuoli testattua kattavasti.

Alhambra koppas tarjosi heti loman alkajaisiksi aivan erinomaisen päivällisen alku- ja jälkiruokineen. Ensin tuhti chorizo-makkarapannu, sitten pääruoaksi itse kivellä paistamaa lohta ja jälkiruoaksi iso viipale juustokakkua. Ei paremmasta väliä. Hintakin kohtuullinen 11 euroa, ilman juomisia.

Keskivertoesityksestä vastasi suomalaisvoimin pyörivä Uusi Refla, joka sijaitsee Fuengirolan sataman paikkeilla. Sveitsinleike oli ihan normaali. Mausteena Turun Sinappia ja Yle HD:ltä EM-jalkapallon finaaliottelu Espanja – Italia. Eli ihan hyvä kokonaisuus. Espanjan voittaessa 4-0, olikin sitten koko kaupunki aivan täpinöissään ja autorallitööttäys jatkui pitkälle yli puolenyön.

Huonoimman päivällisen tarjosi Europa-ravintola, jonka olisi jo voinut arvata Google-kääntäjällä suomennetusta ruokalistasta. Ensiksi pelkkää vettä ja rasvaa sisältävä Minestrone-keitto, pääruoaksi kuivahko pariloitu meroä (Red Snapper -kalaa englantilaisessa menussa) ja jälkiruoaksi kylmä paistettu omena. Palvelu oli kyllä mainiota, mutta se ei paljoa auttanut. No, halvalla se päivällinen lähtikin, 7,8 euroa.

Eli aikalailla arpapeliä on, millaista ruokaa ja palvelua turistipaikoissa saa. Parasta ruokaa matkalla Alhambra koppasin lisäksi saikin Burger Kingeistä. Se oli ainakin tasalaatuista :)

Hotelli: Villa de Laredo

Majoituin Fuengirolassa pienehköön 50 huoneen Villa de Laredo -hotelliin, joka sijaitsee rantakadun varrella, hieman baarirykelmästä poispäin Los Bolichesin suuntaan. Hotelli on luokiteltu kolmella tähdellä ja Hotels.comin käyttäjäarviot ovat 3,9 paikkeilla. Hieman yläkanttiin.

Hotellista löytyy aulabaari ja terassi, sekä katolta pienehkö uima-allas ja auringonottotuolit. Sekä aulabaari, että kattoterassi ovat varsin nihkeät, mutta kattoterassilta on hyvät näköalat rannalle. Hotellihenkilökunta puhuu hyvää englantia. Hotelli näytti olevan ruotsalaisten ja espanjalaisten turistien suosiossa. Kuuden päivän majoitus maksoi noin 400 euroa, joka oli kuukautta ennen varattaessa hotellihintojen keskivaiheilla.

Pieni kahden hengen huone oli ihan viihtyisä, mutta tosiaan pieni ja sisälsi sänkyjen lisäksi vain television, tuolin, vaatekaapin, tallelokeron ja kylpyhuoneen. Ja tietenkin ilmastoinnin, jota ilman ei olisi tullut toimeen. Myös parveke löytyi, mutta ensimmäinen kerros ja sivukuja eivät houkuttaneet sen käyttämiseen. Kyllähän parvekkeelta teoriassa merinäköala oli, kuten mainos lupasi. Hotellihuoneen varustukseen olisi toivonut kuuluvan myös minibaarin pitämään juomat viileänä, mutta ehkä se on vain isommissa huoneissa. Ilmaisen langattoman verkon avulla pystyi tarkastamaan maailman tapahtumat. Aamiainen oli päivittäin klo 8 – 11, mutta vaikka se oli ihan kelvollinen, oli se aika yksipuolinen: pääasiassa leipää, leikkeleitä, muroja ja jogurttia.

Hotelli ei varsinaisesti jättänyt negatiivista eikä positiivista mielikuvaa, muttan seuraavalla kerralla valitsen kyllä toisin. Kaikki asiat sujuivat hyvin ja toimivat, mutta oma huoneeni ensimmäisessä kerroksessa sivukujan puolella oli hieman meluisa pitkälle yli puolenyön. Hotellin kattoterassilla sijaitseva pieni uima-allas ja auringonttotuolit ovat suojaisessa paikassa ja näkymät välimerelle ovat mainiot. Jos ei kaipaa bilettämistä tai täysinäisiä baareja, kannattaa hotelli varata rauhallisemmalta Los Bolichesin puolelta, josta kuitenkin on kävelymatka Fuengirolan keskustaan.

Helsingistä Málagaan

Helsingistä Fuengirolaan pääsee muun muassa Finnairin kyydillä Boeing 757 -matkustajakoneella Málagaan, josta pääsee junalla nopeasti ja edullisesti Costa del Solin kaupunkeihin. Hieman yli neljä tuntia kestävä lento lähti Suomesta puoli kuuden pintaan, mutta paluulento Málagasta vasta kymmenen aikoihin illalla. No, paluupäivänä jää koko päivä käytettäväksi, mutta perillä kotona ollaan vasta aamuyöllä.

Turistiluokan lennolta ei voi paljoa odottaa, etenkään lomalennolta, joten matka oli ihan kelvollinen, mutta hyvästä palvelusta tai langattomasta verkosta lennon aikana oli turha unelmoida. Eväät olivat ihan syötäviä, menomatkalla Espanjalaistyylistä tapasta ja kuivaa sämpylää ja paluulennolla kolmioleipää. Viihteestä lennolla vastasi Mr. Popper ja Pingviinit ja joku chick flick. Jotenkin lentomatka tuntui kuitenkin yllättävän pitkältä, kun on tottunut kolmen tunnin lentoihin, vaikka aika menikin hyvin lukiessa ja torkkuessa. Seuraavaksi pitänee matkustaa pidemmälle.

Tarina jatkuu

Pidin lomallani tukikohtaa Fuengirolassa, mutta varsinaisesti vietin siellä vain yhden päivän, kiertäen muina päivinä lähistön kaupunkeja. Yhtenä päivänä Benalmadenassa ja kahtena päivänä Málagassa. Lisäksi vierailin myös Iso-Britanniaan kuuluvalla Gibraltarilla Aurinkomatkojen retkiseurueen kanssa ja Afrikan mantereella Tangerissa Rusadir Travelin kanssa.

Seuraa blogia, sillä lomatarina Aurinkorannikolta jatkuu.