Kahvin ja teen kanssa on mukava olla jotain makeahkoa ja yksi mainio vaihtoehto on siirappisen herkullinen piimäkakku. Hieman hapan ja makea samalla kertaa, seassa maistuvia rusinoita. Nam. Piimäkakun leipominen on myös helppoa ja nopeaa, joten sellaisen pyöräyttäminen onnistuu keneltä vain. Muutama vuosi sitten kirjoitin reseptin piimäkakulle ja nyt on aika soveltaa samaa reseptiä, mutta tehdä piimäkakusta gluteeniton. Käytännössä resepti on sama, mutta vehnäjauho on korvattu puoliksi kaurajauhoilla ja jyttejauholla. Sokeri on ruokosokeria.
Piimäkakun resepti tehtynä halkaisijaltaan 24 cm ja tilavuudeltaan 1,5 litran kakkuvuokaan.
1. Sekoita kuivat aineet ja rusinat keskenään
2. Sekoita piimä, kananmuna, siirappi ja voisula toisessa kulhossa keskenään
3. Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi, älä vaivaa liikaa
4. Kaada seos kakkuvuokaan
5. Paista uunin alatasossa 175 asteessa n. 60 minuuttia.
9. Anna jäähtyä, kumoa ja syö
Taikina on alkuun hieman löysempää, kuin vehnäjauhoilla, mutta jyttejauhoissa oleva psyllium imevät nestettä 5-10 minuutin kuluttua.
Lopputulos
Parhainta kakku on seuraavana päivänä hieman vetäytyneenä ja suoraan jääkaapista otetun viileänä. Helppoa, nopeata ja maukasta.
Kesä on kääntynyt syksyksi ja lomareissut ovat muisto ennen uusien matkojen tekemistä. Aloitimme kesälomanreissun Sappee Bikefesteiltä, josta jatkoimme matkaa Leville MTB-Enduron kolmanteen SM-osakilpailuun ja Leviltä suuntasimme reissun kohokohtaan, Åreen. Jo monta vuotta on matka ollut kohti Årea, mutta sinne päätymättä, joten tänä vuonna kävimmekin Ruotsin hohdokkaimmassa Bike Parkissa kaksi kertaa. Molemmat reissut tarjosivat nautinnollista ajamista ja itsensä haastamista.
Åre
Åre sijaitsee Jämtlandin läänissä Ruotsin keskiosissa Åreskutan-tunturin juurella ja se tunnetaan eritoten talviurheilumahdollisuuksistaan. Åren kunnan asukasluku on 10 677 (31.12.2015). Suositun talviurheilupaikan lisäksi Åre tarjoaa ehkä Pohjoismaiden parhaimmat Bike Park reitit ja se on suhteellisen helposti saavutettavissa sekä autolla että julkisilla liikennevälineillä. Matkailu on nykyisin merkittävin tulonlähde alueella eikä se ole ihme, jos Åressa on käynyt.
Talvisin Åren hiihtokeskus tarjoaa Skandinavian isoimman ja parhaan hiihtokeskuksen 42 hiihtohissillä, 89 rinteellä ja 890 korkeuserolla. Kesällä osan rinteistä valtaavat maasto- ja alamäkipyörät, kun 853 metrin korkeusero mahdollistaa nautinnollisen pitkät reitit. Kaikkiaan tarjolla on 34 merkattua pätkää, jotka ovat luokiteltu vihreä, sininen, punainen ja musta -värein. Parhaimmillaan pääsee yhdellä gondolilla Åreskutanin huipulle, josta voi rullailla sinisiä ja punaisia reittejä takaisin alas noin 8 kilometrin verran.
Ajomatka Tukholmasta ja Leviltä Åreen
Kesälomamatka Åreen tehtiin tänä vuonna kaksi kertaa, koska aikaisempina vuosina reissu oli jäänyt tekemättä. Juhannuksen aikoihin matkasimme Turusta laivalla Tukholmaan ja Järvsö Bike Parkin kautta E4:sta ja E14:sta pitkin. Tukholmasta Åreen ajaa noin 8 tuntia ja matkaamista nopeuttaa huomattavasti se, että kivoja taukopaikkoja ei matkan varrella ole. Max Burgerit ja Sibyllat tulivat tutuiksi ja noin Söderhamnin jälkeen tienvarret autioituvat.
Matkalla Järvsöstä Åreen ajoimme Sundsvallin kautta ja poikkesimme Skönvikin Bike Parkissa. Tai siis yritimme, mutta olimme liikkeellä vääränä päivänä, kun mäki oli auki vain keskiviikkoisin.
Heinä-elokuun vaihteessa matkamme suuntautui ensin Leville, josta heti Levi Midnight Enduro -kisojen jälkeen otimme suunnan Pellon kautta Kemiin ja reitille Haaparanta – Luulaja – Kalix – Arvidsjaur – Sorsele – Storuman – Dorotea – Östersund – Åre. Automatka Pohjois-Ruotsin läpi on lyhyesti kerrottuna ankea ja taukopaikoista ei kannata ajaa ohitse, jos on tarve pysähtyä: seuraavaan on matkaa satoja kilometrejä. Noin 15 tunnin jälkeen Åreskutan siintää edessä ja olet perillä.
Åre Bike Parkin reitit
Åre Bike Park tarjoaa hyvät edellytykset maastopyöräilyyn painovoiman avustuksella ja 853 metrin korkeuserolla ei hissille tarvitse kurvata joka toisen minuutin välein. 34 merkattua reittiä risteilee tunturin rinteillä sopivasti ja Åreskutanin huipulta pääsee alas yhdistelemällä useampaa reittiä. Åren hissiliput ovat hinnaltaan vain hieman kalliimpia kuin Suomen Bike Parkeissa ja etua tulee ostaessa useammman päivän lipun. Ostimme 8 päivän lipun, jonka sai 5 päivän hinnalla, muistaakseni noin 160 euroa.
Åren rinteillä pääsee nauttimaan pitkistä reiteistä ja esimerkkinä mainittakoon Stravaan nimetty The Whole 8ks, joka koostuu Easyrider – Organic – Manskogen – Getrappet -pätkistä. Noin 20 minuuttia ja 8 kilometriä nautintoa. Tässä muutamia otteita Åren reiteistä.
Pätkiä Easyriderilta, Downhillbanalta ja Getrappetilta:
Yksi mielenkiintoinen ja hieman omatoimista shuttlaamista vaativa pätkä löytyi Åre Bike Parkin reittien ulkopuolelta. Våfflan -reitti lähtee läheisen Copperhill-hotellin vierestä ja tarjoaa noin 8 minuuttia luonnonmukaisesti rakennettua singletrackia. Harmillisesti pätkä tuli ajettua vain kerran, mutta jäi sentään talteen Youtube-videolle.
Rentoa ja vauhdikasta ajoa sai toteuttaa Easyriderillä.
Juhannuksen jälkeisellä reissulla Bike Parkissa oli suhteellisen vähän muita turisteja laahaamassa, kun Åre Bike Festival alkoi vasta loppuviikosta, jolloin me suuntasimme jo takaisin Helsinkiin. Reitit olivat hyvässä kunnossa ja Kabinbanalla pääsi suoraan Åreskutanin päälle Easyriderin alkuun. Jälkimmäisellä reissulla Kabinbana oli pyhitetty vaellusturisteille ja ylös pääsi nyt auki olevilla VM8:lla ja H23 Gondolella, jotka toisaalta mahdollistivat paremmin joko tunturin yläosan tai alaosan ajamisen.
Aurinkoa ja kuivaa keliä riitti molemmilla reissuilla ja elokuun puolella myös muut turistit olivat löytäneet paikalle. Porukkaa oli selvästi enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan ollut hisseissä ja reiteilläkin pääsi suhteellisen vapaasti ajamaan ja ohittelemaan. Strava-aikojen jahtaaminen oli kyllä hankalampaa. Elokuussa etenkin 15 Shimano ja 27 Flinbanan olivat aika raa’assa kunnossa jarrupatteineen. Onneksi kädet olivat jo paremmassa kunnossa kuin kesän alussa.
Åren reiteistä tuli usein ajettua Easyrideria, joka koostaa laelta lähtevän reittikokonaisuuden seuraavalle hissille. Sen jälkeen vaihtoehtoja reiteiksi aukesi muun muassa Shimano, Månskogen, Getrappet, Bräckebäcksleden, Uffes ja Downhillbanan. Parhaimman haasteen sai aikaan ajamalla yhtä soittoa ylhäältä alas. Easyrider muodostui Shimanon kanssa hauskaksi kokonaisuudeksi, jolla sai hyvän vauhdin kasaan ja hieman pöytähyppyrien hyppimistä.
Easyrider lähti Kabinbananin yläasemalta ja sitä pystyi jatkamaan ala-asemalle asti yhdistämällä siihen esimerkiksi Organicin, Månskogenin ja Getrappetin tai Shimanon.
Bräckebäcksledenin ja French Connectionin risteyksessä oli virkistävä vesiputous. Ja myös Bräckebäcksleden oli mielenkiintoinen, etenkin ensimmäisen ajopäivän tihkusateessa.
Hisseissä oli erilaisia tapoja kuljettaa pyörä. Erikoisin oli tuolihississä penkillä ja Worldcupliftenillä roikottaa satulan kiskoista.
Åre ei ole kesällä pelkkää pyöräilyä, vaan lähistöltä löytyy muun muassa Ruotsin suurin vesiputous, Tännforssen.
Åreskutanin huipulle pääsee patikoimaan gondolin kyydillä, ellei huvita kävellä tunturin juurelta lähteviä patikointireittejä pitkin.
Kaupungin lähistöllä on myös dirtti.
Majoitus
Åressa on paljon majoitusta, mutta suurin osa paikoista on suunniteltu hiihtomatkailua ja -porukkaa ajatellen. Pyörän kanssa matkatessa yksi hyvä, joskin kallis, vaihtoehto on ottaa Holiday Clubin mökki. Mökki oli lähes käyttämätön ja toimi erinomaisesti, mutta niin oli sen hintakin: noin 1000 euroa viidestä päivästä. Mökiltä oli noin 15 minuutin pyörämatka Kabinbanalle, joka toimi hyvänä alkuverryttelynä.
Heinä-elokuun vaihteessa majoituksemme oli aivan Åre Torgin keskellä, Stadiumin talossa. Se oli halpa, joka näkyi myös mukavuudessa. Lämmin, ei parvekketta, eikä ilmastointia. Torin äänet kuuluvat. Maisemat olivat kyllä ihan ok.
Pyörävuokraus
Bike Parkeissa on usein tarjolla useita erilaisia vuokrapyöriä ja niin myös Åressa turisteille on vuokrattavana pääasiassa alamäkipyöriä lähtien Specialized Demosta Trek Sessioniin ja Giant Glorysta Nukeprooffin Profainiin. Yleensä vuokrapyörille ei ole ollut tarvetta, mutta jälkimmäisellä reissulla sekin osa-alue Bike Parkin palveluista tuli testattua.
Ensimmäisenä ajopäivänä ehdimme ajaa vajaan tunnin verran, kunnes Easyriderin jälkeen Organicilla Annen Orbea Rallonista lensi ulos 3-asentoinen säätövipu ja sen mukana toiveet ajaa omalla pyörällä loppuina viitenä päivänä. Rallonin Fox DPX2 iskunvaimennin oli koko kesän tuntunut oudolta, joten nyt se ainakin pääsisi takuuhuoltoon. Yritimme etsiä Åren pyöräliikkeistä ja -vuokraamoista varaosia DPX2:een tai sopivaa metristä 230 x 60 iskaria heikoin tuloksin. Lähin Foxin huolto olisi myös ollut Järvsö Bike Parkissa, mutta sielläkään ei ollut varaosia DPX2:een. Eivät olleet koko iskari edes nähneet Ruotsissa.
Onneksi nyt oli hyvä tilaisuus Annen kokeilla miltä erilaiset pyörät tuntuvat ja miten niiden erot näkyvät ajossa. Lisäksi koska himoittua Specialized Race Demo 8.1:stä ei ollut alkuviikosta saatavilla, oli myös pakko testata Trek Session 8:ia. Åre Guidernalta vuokrattiin ensiksi medium-koon Session 8, mutta vaihdettiin se seuraavana päivänä large-koon malliin. Åre Bikesilta large-koon Demo tuntui sopivalta. Molemmat vuokraamot tarjosivat samat palvelut ja hintaa päivävuokralle tarvittaessa ajokamojen kanssa tuli 850 / 895 kruunua, kaksi päivää ollessa 1650 / 1750 kruunua. Trek oli hieman halvempi.
Vuokrapyörissä ja vuokraamoissa huomaa, että ne ovat tarkoitettu turisteille, jotka eivät ole ajaneet juurikaan ja eivät ole niin tarkkoja esimerkiksi jousituksen suhteen. Sekä Åre Guidernalla että Åre Bikesilla ei otettu mitenkään huomioon kuskin ajotaitoja tai painoa, vaan pyörä otettiin telineestä suoraan ajoon. Etenkin medium-koon Sessionissa iskarit olivat säädetty turistien turvaksi jäykiksi, etteivät ne niiaa kuskien laahatessa pyötähyppyreissä. Pyörät olivat ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka renkaat olivat pääsääntöisesti jarruteltu loppuun.
Trek Session ja Specialized Demo toimivat hyvin Åren reiteillä ja ennakko-oletuksista poiketen Trek oli paremman tuntuinen heti kättelyssä, kun Demo vaati hieman enemmän ajamista. Åre Guidernalla oli Trekille tarjolla vakuutus (75 kruunua) isompien vahinkojen varalta, mutta mitään isompia ongelmia ei pyörien kanssa ollut. Hieman piti kääntää jarrukahvoja ja säätää satulan korkeutta. Ainoa ongelma ilmeni Downhillbananilla puolen välin jälkeen, kun Demosta tyhjeni sisärengas. Rinteen puolesta välistä on muuten ikävän pitkä matka kävellä takaisin alas, mutta onneksi vaihtamamme sisuri piti sen verran ilmaa, että pääsimme rullaamaan takaisin vuokraamolle.
Kotimatka
Aktiivinen lomaviikko kääntyi kohti loppua, samoin kuin kesäloma ja kesäiset säät. Sunnuntaiaamun koittaessa sade piiskari Åren rinteitä ja klo 8:30 startti kohti Tukholmaa sujui kaatosateessa. Aikaisemmin kesällä vietimme yhden välipäivän Tukholmassa ennen ajamista Viking Line Gabriellan autokannelle klo 16 aikoihin ja matkaa kohti Helsinkiä. Jälkimmäisellä reissulla optimoimme lomapäivien ja rahan käyttöä valitsemalla Tukholmasta Turkuun kulkevan Amorellan, joka lähti klo 18 aikaan. Toki olisi Åresta ajamalla ehtinyt myös Helsingin lauttaan, mutta mukavampi on nukkua pidempään ja viettää vähemmän aikaa laivassa.
Kesäloma on jo kaukana takanapäin ja on hyvä palautella mieleen miten hauskaa oli ajella keskiyön auringossa Levillä MTB-Enduron SM-sarjan kolmannessa osakilpailussa. Tällä kertaa ajoin Levillä rennon Funduro-luokan, jossa lauantaina ajettujen 8 erikoiskokeen, 50 kilometrin ja 3 tunnin jälkeen nousin ”odotetusti” korkeimmalle podiumpaikalle. Edellisestä vuodesta jäi traumat Kätkätunturilta, jossa SM-sarjat ajoivat perjantaina yhden pitkän erikoiskokeen. Matka Leville oli jälleen pitkä, mutta niin olivat myös siellä ajetut erikoiskokeet. Kokonaisuutena nautinnollinen reissu, hyvä kisa ja lopputulos mukava. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että en ajanut koko kilpailua, mutta ennakkoasetelmat huomioiden se oli vain järkevää. Tässä pieni kisaraportti Lapin reissusta.
Keskiyön MTB-Enduroa Levillä
Heinäkuun lopulla ajettiin MTB-Enduron SM-sarjaa perinteisesti Levi Midnight Endurossa ja myös tänä vuonna kisa oli osa EWS Qualifier -kalenteria. Levin kisamatka oli myös osa kesälomareissua, joten matkaan lähdimme jo tiistaina, lähes suoraan Sappee Bikefestien jälkeen. Luvassa olisi pari päivää omatoimista ajelua Levin maastoissa ja loppuviikosta hieman kannustamista ja kisaamista.
Majoituimme aivan Levin kylässä, Hiihtäjänkuja 5 B 2:ssa, joka oli ihan toimiva huoneisto mökkikompleksissa. Kilpailut alkoivat treeneillä vasta torstaina, joten pari päivää oli aikaa treenata Bike Parkissa ennen virallisia treenipäiviä. Levi Bike Parkin reitit tuli ajettua läpi ja ne olivat suhteellisen kuluneita, johon saattaa vaikuttaa kuiva kesä. Reitit tarjosivat hauskaa ja monipuolista ajettavaa pariksi päiväksi.
Tällä kertaa en osallistunut SM-sarjan luokkaan, vaan ajoin rennommassa Funduro-luokassa, sillä edellisen viikonlopun kisajärjestelyt Sappee Bikefestillä painoivat, eikä pohjalla ollut kunnon treeniä. Lisäksi kesäloma jatkui Levin jälkeen Åren suuntaan, joten oli hyvä lipsutella rennosti ja nauttia ajamisesta. Funduro-sarja ajoi vain lauantaina, mutta muuten samat erikoiskokeet kuin SM-sarjan Yleinen-luokka.
Perjantaina Yleisen sarjan luokat ajoivat illalla Kätkätunturin haastavissa maastoissa noin 10 minuutin SS1 Rykimäpolku -erikoiskokeen ja SS2 Express Black -pätkän eturinteessä.
Lauantaina kisassa ajettiin seuraavat erikoiskokeet kaikissa luokissa, jotka osittain mukailivat Levin Bike Parkin reittejä:
SS3 Nimetön: Santa’s Cabinia mukaileva pätkä, jossa loppu poljettavaa metsäkivikkoa.
SS4 South Route: South Polelle lasketteleva nopea pätkä
SS5 Steep Groove: Blue Groovea mukaileva reitti, jossa koukattiin kurua pitkin lopun runttauspätkälle
Kisa Fundurossa sujui alun säheltämisen jälkeen hyvin, kun ajon sai kulkemaan rennosti ja löydettyä tuntuma hyvään vauhtiin. Kiersimme erikoiskokeet SM-luokkien jälkeen ilman varsinaista aikataulua. Fundurossa on se hyvä puoli, että lähtöpaikka ei ole niin tarkka kuin SM-sarjassa ja lähdimmekin reiteille aina pojat ennen tyttöjä, sillä se on kaikkien kannalta mukavampaa voimatasojen eroista johtuen. Ajoimme Fundurossa kisan yhdessä porukassa rennosti nauttien.
Vauhtierot kuskien välillä vielä korostuivat Levillä, kun erikoiskokeet olivat 4 ja 5 minuutin välillä ja normaalisti pätkät ovat puolet siitä. Kisasta on Strava-jälki, joka kertoo, että mittariin kertyi 50 kilometriä, 3 tuntia ja 2447 nousumetriä, josta erikoiskokeita ajettiin 35 minuuttia. Vertailukohtana kerrottakoon, että SM2 Sappeella ajettiin 33 kilometriä, 3,5 tuntia ja 1 360 laskumetriä, josta erikoiskokeella meni aikaa reilut 26 minuuttia.
Erikoiskoeajat olivat muutamien sekunttien sisällä ja lopputuloksissa voitin Funduro-luokan 2:38 erolla toiseksi tulleeseen, mutta hänellä oli rengasongelmia. Myös avopuolisoni, Luukkosen Anne, ajoi hyvin ja nousi Funduron naisten sarjassa podiumille. Vaikka voitin sarjani selkeällä erolla, voin sanoa, että korkeimmalle podiumpaikalle sai ajaa ihan kunnon höökillä. Taso on toki vaihtelevaa, ja vaikka yritin jättää edellä lähteneeseen minuutin väliä, ajoin muun muassa Steep Groovella ja Draivi Traililla kaksi edellä lähtenettä kiinni. Huvittavaa on, että ensimmäisellä kierroksella menin tangon yli Nimettömällä loppumetsikössä, mutta olin silti 3 sekunttia nopeampi kuin toisella kierroksella.
Vaikka Funduro-luokassa ei ole varsinaisesti mitään saavutettavaa samalla tapaa kuin SM-sarjan luokissa, saa ajoon aina lisää yritystä, kun pyörään kiinnitetään numerolappu. Pakko ajaa täysillä! Levillä näytti kone kiertävän hyvin.
Kisan jälkeen on podiumilla hyvä hymyillä, oli se Fundurossa tai ei. Ei varmaan tarvi tämän jälkeen palkintokorokkeella patsastella, ellei sitten muutaman vuoden päästä pappasarjassa. Palkinnoksi saimme pahvia.
Levi Midnight Enduro oli kokonaisuutena loistava tapahtuma ja jätti hyvät fiilikset. Erikoiskokeet olivat pitkiä, haastavia, vauhdikkaita ja mukavia. Merkkaus oli osittain aika kevyttä ja merkkausnauhojen ylityksiä näkyi paikoitellen, mutta muuta negatiivista sanottavaa ei kisasta ole. Näissä tunnelmissa oli hyvä lähteä matkaamaan kohti Årea, joka odottaisi noin 15 tunnin ajomatkan päässä. Siitä lisää myöhemmin.
Kesän aikana tulee kierrettyä ajamassa useampi MTB-Enduron SM-sarjan ja Ride More Cupin osakilpailu, jossa pääsee nauttimaan valmiista kisajärjestelyistä ja keskittymään vain ajamiseen. Pyöräkisojen järjestäminen on useamman päivän työ ja usein kilpailijat eivät tajua kuinka paljon työtä niihin liittyy. Sappee Bikefesteillä ajettiin heinäkuun puolessa välissä MTB-Enduro-kisat, joiden järjestelyissä olin mukana EBA ry:n puolelta. Viime vuonna Bikefesteillä ehdin myös ajamaan, mutta tänä vuonna koko aika meni järjestelyiden ja kisatoimiston parissa. Tässä lyhyt kertaus torstaina alkaneista ja sunnuntai-iltana päättyneistä Sappee Bikefesteistä.
Neljä päivää MTB-Enduroa Sappee Bikefesteillä
MTB-Enduro-kisassa radat ja niiden merkkaus ovat tärkeässä roolissa. Kuten aikaisempina vuosina, myös tänä vuonna EBA ry järjesti Sappee Bikefesteillä MTB-Enduron ja ratojen valmistelu aloitettiin torstaina ja viimeiset radan rakentamiset ja merkkaamiset saatiin tehtyä lauantai-iltana. Eli hyvissä ajoin ennen sunnuntain kilpailua.
Merkattavana ja linjattavana oli kaikkiaan kuusi erikoiskoetta, jotka osittain hyödynsivät Sappee Bike Parkin valmiita reittejä ja merkkauksia. Ajettavat reitit olivat: Frisbee golf, Fresh cut, Ice Breaker, FR 4 ja E1. Lisäksi junioreiden kisaa varten merkattiin E-Laipan alku. Onneksi uutta FR 4:sta lukuun ottamatta reitit olivat suhteellisen selkeitä merkata ja EBA ry:n neljä nohevaa hallituksen jäsentä vetivät merkkausnauhaa hyvällä otteella ja iskivät merkkauskeppejä vakaalla kädellä.
Bikefesteillä ajettiin kolme erilaista kilpailua, joiden järjestämisessä EBA ry oli mukana: Juniorit, Chainless ja MTB-Enduro. Kilpailuja ennen oli vielä tehtävänä lähtö- ja maalialueiden viimeistely ja ajanottolaitteiden vieminen paikalleen, sekä kisatoimiston hoitaminen kisan aikana.
Torstai
Torstaina merkattiin Junioreiden kisareitit, E-Laipan alku ja Ice Breaker, ja välissä ehdittiin myös hieman raidata Sappee Bike Parkin reittejä. Lähes 30 asteen helle suosi sekä radanmerkkausta että ajamista. Koska hommat eivät valmistu tekemättä, jatkettiin nauhan vetämistä illalla ja mökille palattiin puolen yön aikoihin. Valmiina ensimmäisen päivän jälkeen taisi olla kolme rataa, poislukien niiden lähtö- ja maalialueet.
Perjantai
Perjantaina oli edessä kiireinen päivä, kun iltapäivän junioreiden MTB-Enduroa varten viimeisteltiin kahden erikoiskokeen lähtö- ja maalialueet, jatkettiin jäljellä olevien reittimen merkkaamista Fresh Cutin, Frisbee golfin ja E1:n osalta ja illalla järjestettiin junioireille kisat. Itse ehdin osallistua yhden radan merkkaukseen reittikartan piirtämisen ja kisatoimiston pystyttämisen ja hoitamisen välissä.
Oma roolini Sappee Bikefestien aikana oli merkkausnauhan vetämisen ja muiden tehtävien lisäksi hoitaa kisatoimistoa. Tälle kaudelle käyttöön otettiin Sportidentin SiTiming-sovellus, jolla kisojen hoitaminen on suhteellisen helppoa verrattuna aikaisempaan EResultsiin ja perjantaina junioreiden kisa toimi hyvänä harjoituksena.
Kisatoimiston hoitaminen tässä tapauksessa tarkoitti sekä ajanottolaitteiden valmistelua kisaa varten (lataaminen, kellojen synkronointi), kisaradan piirtämistä kartalle Strava-jäljen pohjalta, kilpailujen rakentamista SiTimingiin (Juniorit, Chainless, MTB-Enduro), nimien naputtelu sovellukseen ja Siacien leimaaminen ajajille, lähtöleimauksien tekeminen ja kisan jälkeen aikojen lukeminen Siaceista. Lisäksi myös tulosten julkistaminen ja laittaminen Internetiin. Perjantai-ilta, lauantai-ilta ja sunnuntai menivätkin suurilta osin Tapahtumakeskus Huipussa koneen ääressä istuessa.
Juniorit ajoivat perjantaina kahden erikoiskokeen kilpailun ja se saatiin vedettyä hyvin läpi; kaikki saivat erikoiskokeilta ajan ja tulokset. Seitsemän innokasta kuskia lähti radalle ja nuorin oli 4 vuotias. Oli hauska nähdä sitä ajamisen iloa, jota nuorilta löytyy. EBA ry:n sivuilta löytyvät Junioreiden tulokset.
Kisan jälkeen kävimme vielä purkamassa E-Laipan alun ylimääräiset merkkaukset ja jatkoimme muiden reittien merkkaamista. Päivän päätteeksi oli kaikki paitsi yksi reitti merkattuna sunnuntain kisaa varten. Lähtö- ja maalialueiden merkkaaminen ja uuden FR4 erikoiskokeen rakentaminen jäivät lauantaille.
Lauantai
Lauantaina Sappee Bikefesteillä ajettiin Suomi Cupin DH-osakilpailu, jonka aikana rakensimme MTB-Enduroa varten uuden FR 4 -reitin, joka hyödynsi metsittynyttä Bike Parkin reittiä. Trimmerille oli käyttöä, kun heinikkoa raivattiin radan tieltä. Rakentamisen ohessa ehti myös seurata DH-kisaa, jossa tykiteltiin kovaa nopealla radalla.
DH-kisan jälkeen olikin aika valmistautua illan Chainless-kisaa varten ja laittaa kisatoimisto kasaan. Kisatoimiston pystytyksen aikana muu talkooporukka kävi laittamassa lähtö- ja maaliportit paikalleen ja käyntiin, ja ehdin itsekin radan rullata läpi ennen kuin 22 ajajaa lähti testaamaan miten Ice Breaker taipuu ilman ketjuja. EBA ry:n sivuilta löytyvät Chainlessin tulokset.
Sunnuntai
Sunnuntaina kisojen järjestelyissä oli pääpäivä, eli MTB-Enduro kisa Pro, Rookie ja Lady -sarjoissa. Kisatoimisto aukesi puoli yhdeksältä ja heti oli kuskeja jonossa numeroita ja Siaceja hakemassa. Jälki-ilmoittautumisen loppumiseen asti sai Huipussa koneen ääressä istua, jonka jälkeen ehti nopeasti muutaman laskun ajella ennen kisan alkamista samalla kun vei lähetyskellot paikalleen. Sillä välin Kankaan Mika toimi nollakuskina laittaessaan lähtö- ja maaliportit paikalleen ja käyntiin.
Kuskit matkaan lähtöleimauksen jälkeen ja sitten vain odoteltiin ensimmäisiä maaliin saapuvia. Tässä välissä oli myös hyvää aikaa syödä lounas ja nauttia aurinkoisesta kelistä.
MTB-Enduroon lähti kaikkiaan 49 kuskia ja muutamia keskeyttäneitä saapui palauttamaan Siacia ennen kuin Rookie-luokan kuskit saapuivat kuuden erikoiskokeen jälkeen maaliin. Iltapäivä menikin sitten Siaceja vastaanottaessa ja kisatoimistoa hoitaessa. Porukkaa pyöri toimiston näyttöpäätteen ääressä tuloksia seuraten ja jännittäen mikä oma sijoitus mahtaisi olla. Pro- ja Lady-sarjatkin saatiin maaliin 10 erikoiskokeen jälkeen ja MTB-Enduron tulokset valmiiksi.
Tulosten printtaamisen ja nettiin lataamisen jälkeen oli palkintojenjaon vuoro. Sappee Bikefesteillä on aina ollut hyvät palkinnot ja tänä vuonna lisänä oli vielä rahapalkinnot voittajille. Ei näy vastaavaa SM-sarjassa.
Sunnuntai oli valmis kisojen osalta kello 16:00 aikoihin, mutta järjestäjien työ ei siihen jäänyt. Kisojen jälkeen kävimme vielä purkamassa Bike Parkin reiteiltä ylimääräiset merkkaukset ja Frisbee golfilta kaikki merkkaukset. Onneksi tehokkaalla porukalla purkaminen sujui nopeasti ja sitä oli suhteellisen vähän. Lopuksi vielä mökin siivoaminen, kamojen pakkaaminen ja ajomatka kotiin, jossa odottaisi yksi välipäivä pyykkiä pesten ennen Leville lähtemistä.
Neljä päivää aherrusta, iloa monille
Kuskina tulee helposti arvostelleeksi kisajärjestelyitä ja radan merkkausta, mutta vasta itse kisoja järjestäessä näkee, miten paljon työtä asiaan liittyy. Maastopyöräkisoissa ja etenkin MTB-Endurossa eniten aikaa järjestelyissä menee ratojen merkkaamiseen ja kisan alla vielä lähtö- ja maaliporttien hoitamiseen.
Merkkaamisessa haluaisi ajajana, että nauhaa on riittävästi, mutta järjestäjänä haluaisi merkata mahdollisimman kevyesti. Mitä enemmän nauhaa metsään vedät, sitä enemmän sitä pitää sieltä tuoda pois. MTB-Endurossa kuskeilla on lisäksi hieman paha tapa olla kunnioittamatta merkkauksia ja vetää mutkat suoriksi, jos siihen vain on mahdollisuutta. Avoimeksi jätetyt niin sanotut agenttilinjat toki ovat sallittuja.
Sappee Bikefest 2018 sujuivat hyvin, vaikka osallistujamäärät oli selkeästi vähemmän kuin viime vuonna. Liekö syynä uhkana ollut ukkonen, kesälomat vai kisapäivän oleminen sunnuntai, kun osa porukasta lähti matkaamaan Leville SM-osakilpailua varten jo sunnuntaina. Tänä vuonna järjestelyt sujuivat samalla mallilla kuin vuosi sitten, eikä edes paljoa harmita, että kisatoimistoa pitäessä en itse päässyt ajamaan. Viime vuonna kolme päivää ratojen merkkausta veti voimat lauantaina ajetusta kisasta.
Kiitoksia Sappee Bikefestien MTB-Enduron läpiviennistä EBA ry:n porukalle (Jyri Nousiainen, Mika Kangas, Anne Luukkonen ja itselleni), Sappee Bike Parkille (Kosti Puurunen) ja tietenkin kaikille osallistuneille.
Hieman oli kaavailuja, että ensi vuonna Sappee Bikefestit siirtyisivät syksylle, mutta se jää nähtäväksi.
Kesälomakausi on hyvin jo käynnissä ja ensimmäinen osuus lomasta jo käytetty viikon reissulla Ruotsiin, jossa kohteena oli ensin Järvsö, ja matka jatkui pohjoisemmaksi Åreen. Aktiviteetteina tietenkin maastopyöräily ja tällä kertaa hieman isommissa mäissä mitä Suomessa on mahdollista. Järvsö Bergscykel Park on matkan varrella Åre Bike Parkkiin mentäessä, joten siellä vietettiin juhannuksen aikoihin pari päivää aurinkoisissa tunnelmissa. Tarinan toisessa osassa jatkamme matkaa kohti Årea.
Järvsö Bike Park
Matkamme kohti Ruotsia ja Järvsötä alkoi juhannusviikon torstaina, jolloin otimme laivan Turusta Tukholmaan, koska aikataulullisesti se toimi paremmin ja onhan Viking Linen Grace aika paljon siistimpi laiva kuin kulahtanut Mariella tai Gabriella. Turussa autolla laivaan klo 20:55 ja Tukholmassa oltiin perillä aamulla klo 06:30, josta suuntasimme Sjöfartshotelletin aamiaisen kautta kohti E4-tietä ja Tönnebron kohdalta tielle 83 ja Järvsöön. Eli noin 315 kilometriä ja 3,5 tuntia, joka tarkoitti että ehtisimme vielä Bike Parkkiin rullailemaan useammaksi tunniksi.
Automatkaaminen Ruotsissa on hieman erilaista kuin Suomessa, sillä nopeusrajoitukset tuntuvat olevan vähimmäisnopeuksia, teillä on hyvin ohituskaistoja keskikaiteella eroteltuna ja nopeusvalvontakameroista ilmoitetaan kätevästi kylteillä hyvissä ajoin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun länsinaapurissa autolla matkasin, joten oli ikävä huomata ettei samanlaista ABC-huoltoasemakulttuuria ole ja hyvien taukopaikkojen löytäminen olikin oma taiteenlajinsa. Vaikka Max burgerit ovatkin syötäviä, ei niitä aivan jatkuvasti viitsisi hotkia.
Useamman tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme perille Järvsöön pieneen kylään, jossa Bike Park on aivan keskustan tuntumassa. Nopean evästäydennyksen jälkeen suuntasimme Järvsö Bergscykel Parkkiin. Kesällä 2018 Järvsön Bike Parkissa on auki 23 reittiä, sillä uusi 6-paikkainen tuolihissi on rakenteilla ja sen myötä reittejä tulee neljä lisää kaudelle 2019. 310 kruunua tiskiin päivälipusta ja ajoaikaa klo 10 – 16:00. Juhannuksen aikaan Järvsössä oli paljon suomalaisia ajamassa, mutta muuten reiteillä ja tuolihississä oli hyvin tilaa, eikä ruuhkaa ilmennyt. Kelit olivat myös suotaisat, aurinkoa ja päälle 20 astetta.
Järvsö Bergscykel Parkin reitit tarjoavat vaihtelua kevyestä rullailusta Barbrolla, Manolitolla ja Malinilla enemmän ajamista vaativiin En Tuff Brudiin, Twist Twistiin ja DH-tyylisiin Itzy Bitzyyn ja Kristiniin. Barbro on helppoa alkuverryttelyä, jossa metsäautotien leveydellä kummut tahdittavat bermien väliä, josta voi seuraavalla laskulla jatkaa Manolitolle tai En Tuff Brudille, jotka jo tarjoavat kapeampaa reittiä ja ajamisen meininkiä. Vuoden 2018 kesällä auki oli vain kohtalaisen hidas Sydliften, kun uutta Toppliftenia rakennettiin. 10 minuutin hissinousu palautti noin 4 – 5 minuutin laskuista ja päivässä ajoimme vajaat 10 laskua. Jotain dataa Järvsön Bike Parkin reiteistä näkyy Stravasta: päivä 1 ja päivä 2.
Ajopäivistä Järvsössä ei ole paljoa kerrottavaa, kun ajofiilis oli loma-asennossa. Alla lyhyt kooste Järvsön reiteistä: Twist twist, En tuff brud, Manolito, Itzy Bitzy, Kristine ja Gummiboll.
Lät och lycklig alkuun ja Barbro oli aika lullailua:
Twist Twistillä pääsi jo hieman hyppelyn makuun, vaikka vauhdit olivat hieman hakusessa:
Itzy Bitzy oli ihan mukavan haastava:
Järvsö on suomalaisten kuskien suosiossa, sillä se on helposti saavutettavissa pidennettyä viikonloppua ajatellen ja reitit ovat viihdyttäviä. Ennakkohehkutuksesta johtuen eräs matkaseurueemme jäsen olikin hieman pettynyt Järvsön tarjoamiin reitteihin, kun ne olivat liian helppoja, eivätkä tarjonneet riittävästi ajamisen meininkiä: Itzy Bitzy oli kunnon tekemistä ja sinne olisi pitänyt mennä aikaisemmin. Reitit olivat osaltaan myös tylsiä, sillä varsinaisille pätkille pääsi hissin yläasemalta vain Lät och lyckligia pitkin, kun Hurra Hurra ja Pang, pang, pang olivat suljettuina. Myös reittien alaosat olivat hieman laiskoja.
Reittien väriluokittelu (vihreä, sininen, punainen ja musta) antaa välillä reiteistä väärän mielikuvan, sillä mustista vaikeista reiteistä Itzy Bitzy oli mukavan haastavaa ajamista. Vastaavasti Kristin aiheutti jo hieman hikeä otsalle ja Lite för Liten jäi itseltä ajamatta isojen gappihyppyjen ansiosta. Punaiset reitit olivat niitä, joita tuli ajeltua enemmän, sekä sinisistä Manolitoa ja Malinia. Barbro toimi hyvänä lämmittelynä ja vauhtiin totuttautumiseen.
Järvsön tarjonta on kuitenkin parasta mitä Suomen lähialueilta löytyy isompien mäkien osalta ja hyvää tekemistä on muutamaksi päiväksi. Kunhan uusi Toppliften saadaan valmiiksi, tarjoaa se nopeampaa nousua ja lisää reittejä ajettavaksi. Mäen juurella ruokaa ja evästä saa Berg & Barista, jonka hampurilainen oli ihan syötävä, mutta terassilla kokattu wokkilounas olisi varmaan ollut parempi. Myös paikan pyörävuokraamo ja -korjaamo näytti asialliselta.
Majoittuminen Järvsössä
Majoituksen osalta Järvsössä on aivan Bike Parkin läheisyydessä useampia majoitusvaihtoehtoja kuten Bergshotellet, jotain rivitalomökkejä, kaudeksi 2019 avautuva JBP hotelli ja AirBnB-majoituksia. Valitsimme AirBnB:stä noin 2 kilometriä Järvsön keskustasta sijaitsevan Solåkerin, joka tarjosi rauhallisen ja siistin majoituksen peltomaiseman keskellä ja vielä saunalla. Ajamaan piti siis aina lähteä autolla, joten Bike Parkin vieressä oleva majoitus olisi sen osalta ollut kätevämpi.
MTB-Enduron Sportax Enduro Series 2018:n toinen osakilpailu ajettiin muutama viikko sitten Sappeen rinteillä ja loppuunmyydyssä kilpailussa ajajat saivat nauttia auringosta, hissinousuista ja vauhdikkaista ja osittain pölyisen liukkaista erikoiskokeista. Lauantaina treenattavana oli 8 erikoiskoetta ja sunnuntaina ajettiin kisaa yleisessä-luokassa 14 erikoiskokeen verran. Viikkoa aikaisemmin ajettu Ride More Cup Mielakassa tarjosi itselle hyvän valmistautumisen SM-sarjan toiseen osakilpailuun ja 33 kilometrin ja 3,5h jälkeen lopputuloksissa 34. sija oli jo paljon mieltä ylentävä kuin Messilässä. Sappeen jälkeen kilpailuissa on pieni kesätauko ennen Kokonniemessä ajettavaa Ride More Cupia heinäkuun alussa.
Sportax Enduro Series 2018 SM2: Sappee
Kesäkuun alkupuolella MTB-Enduron SM-sarja rullasi edellisistä vuosista poiketen Sappeen maastoihin, kun Himoksen perinteinen mutaralli oli siirretty parempien sadekelien toivossa syksyyn. Loppuunmyyty Sportax Enduro Series 2018:n toinen osakilpailu tarjosi kuskeille vauhdikkaita ratoja Sappeen rinteillä ja lähimaastoissa hyödyntäen osittain Bike Parkin reittejä. Kaksi hissiä vei ajajat mäen huipulle, muutama pidempi siirtymä piti huolen kuntopuolesta, aurinko helli koko kisaviikonlopun ajan ja kilpailu rullasi läpi onnistuneesti.
Lauantaina treenattavana oli 8 erikoiskoetta ja sunnuntaina ajettiin kisaa yleisessä-luokassa 14 erikoiskokeen verran. Reitit oli rakennettu virkistävän erilaisiksi ja ne tarjosivat kaikille jotain. Rinteissä oli mukavaa off-camberia, bermejä rullattiin yhden erikoiskokeen verran, poljettavaa löytyi aivan uudelta metsäreitiltä, vauhdikasta pujottelua kallioilla ja kunnon kivikkorytyytystä löytyi Bike Parkin enduro-pätkiltä.
Lauantain treenipäivänä meinasi tulla hieman kiire kiertää erikoiskokeet, kun ajoin takavanteen kiveen rikkoen myös päälirenkaan, kun yksi erikoiskoe oli vielä ajamatta. Tietenkin ulkorengas oli mennyt sekä päältä että vanteen juuresta puhki, eikä mukanani ollut pikaliimaa tai tubeless-paikka-ainetta. Kaikkea muuta repusta kyllä löytyikin. Onneksi sain avopuolisoltani sopivasti lainaan Orbea Rallonin. Hieman outo se oli ajaa, etenkin kun Rallonin iskareissa oli ongelmaa kompressioiden kanssa. Kaikki pätkät kerran ajaneena ehdin vielä käydä autolla vaihtamassa renkaan, viilaamassa vannetta ja ajaa parit videoimattomat pätkät uudelleen ennen hissien sulkeutumista. Treenien jälkeen ajotuntuma ei ollut kovin luottavainen.
Kisan jälkeen vanne hoidettiin kuntoon Bikeworxissa
Kisapäivään startattiin kaverin mökiltä Kangasalan kulmilta ja starttiaika oli sopivan myöhäinen klo 11:00. Vielä SM-sarjan avauksessa Messilässä oma vauhtini oli hieman kadoksissa pitkän talven jälkeen, mutta viikkoa aikaisemmin ajettu Ride More Cup Mielakka ja muutamat hyvät treenit Bike Parkeissa toivat uutta iskua nopeille pätkille. Nyt ajo tuntui hyvältä ja itsestä sai enemmän irti ajon sujuvuuden ja vauhdin osalta kuin Messilässä. Lopulta Sappeen kisa oli hissinousuista huolimatta raskaampi kuin Messilä, kun kahdelle viimeiselle pätkälle lähtiessä voimat olivat jo aika finaalissa ja ek 13:lla oikea kämmen kramppasi ja viimeisen pätkän jälkeen jalat kramppasivat. Pitkä päivä auringossa oli tehnyt tehtävänsä ja olisi pitänyt myös hieman enemmän palautella pätkien jälkeen ennen hissinousua ja lähtöportille menemistä.
Erikoiskokeet sujuivat ihan asiallisesti molemmilla kierroksilla, eikä mitään ongelmia ollut. Ainoastaan 1. kierroksen ek2:lla oli hieman tilanteita wallriden jälkeisissä bermeissä, mutta sekään ei juuri ajassa näkynyt. Toisella kierroksella sai useimpien erikoiskokeiden ajoista sekunteja pois, joten sinällään voimat riittivät hyvin puristamaan koko kisan läpi. Tai ensimmäisellä kierroksella tuli säästeltyä.
Sappeen lopputulokset kertovat suhteellisen totuttua tarinaa. Kärki ajoi jälleen kovaa ja 33 kilometrin ja 3,5h jälkeen olin lopputuloksissa sijalla 34. Ajalla 26:46.85 jäi voittajalle +3:31.79. Tosin, Färm voitti seuraavaksi tullutta lähes minuutin. Ajostani löytyy Strava-jälki.
Miehet:
1. Aki Färm Team EVOC 23:15.06
2. Santtu Nyman Focus enduro team Finland Larunpyörä +0:57.19
3. Petteri Leivo Specialized/Raispo +1:03.46
Naiset:
1. Suvi Vacker Whyte Team Finland / JyPS 27:46.92
2. Hanna Soinila MTBCF +2:01.14
3. Anni Mononen Ride More Pivot +3:03.80
Nuoret:
1. Tarmo Ryynänen Team Mountain Bike Shop 24:30.83
2. Onni Rainio Pole +0:16.24
3. Ville Soukka Korson Kaiku +0:54.96
MTB-Enduron kilpailut jatkuvat heinäkuun alussa Kokonniemessä, jossa ajetaan Ride More Cupin toinen osakilpailu. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää juhannusta!
MTB-Enduron SM-sarjan avauksen jälkeen Messilästä suunnattiin heti seuraavana viikonloppuna Kouvolaan ja Mielakan Bike Parkkiin, jossa ajettiin hieman rennompi Ride More Cupin avauskisa. Viime vuoden tapaan aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, lämmintä riitti lähemmäs 25 astetta ja radat olivat pölyisen liukkaita ja nopeita. Kisaan starttasi kaikkiaan 128 kuskia, jotka ajoivat kuuden erikoiskokeen sisältävän kierroksen kahdesti. Oma ajo alkoi Mielakassa löytää muotonsa, kiitos muutaman Bike Park -päivän ennen kisaa, ja lopputuloksissa olin Yleisessä-sarjassa sijalla 5 ajalla 13:14.57 (+0:50.66). Ajo tuntui paremmalta kuin viime viikonloppuna Messilän kisassa, jossa vauhti antoi odottaa itseään.
Ride More Cupin kisat ovat yksipäiväisiä ja pätkät ehtii ajamaan kisapäivän aamuna, kun startti on vasta iltapäivällä. Kävin kuitenkin ajamassa radat läpi myös lauantaina, joka antoi tarvittavaa tuntumaa vauhdikkaaseen ajoon. Tällä kertaa kisaradalla ei ollut mukana GoPro:ta, mutta treeneistä tallensin kaikki paitsi 4 ek:n. Videot löytyvät Youtubesta Finnish MTB Enduro 2018 -listalta.
Mielakan Bike Park tarjosi hyvät puitteet rennomman Ride Moren Cupin kisalle. Hissit veivät kuskit mäennyppylän päälle lukuun ottamatta kahta poljettavaa kertaa per kierros. Naiset lähtivät tällä kertaa ennen miehiä ja numerolla 18 lähtiessä ei jonoja ollut hississä eikä erikoiskokeiden lähdöissä. Treenipäivä ja kisapäivä sujuivat lähes ongelmitta, mutta lauantaina katkesi vaihdevaijeri ja kisapäivänä kolmanneksi viimeisen erikoiskokeen lopussa suoravetopinna irtosi. Onneksi yhtä pinnaa ei näköjään vain 28 pinnaa sisältävä kiekko kaipaa, joten loput kaksi erikoiskoetta ajettiin hieman kevyemmällä pyörällä.
Ajaminen maistui hyvältä sekä treeneissä että kisassa ja tällä kertaa tuntui, että se tuttu ”ragemode” löytyi. Kisasta löytyy Strava-jälki, joka kertoo dataksi 15.05 km, 1:38:54 tuntia, 666 nousumetriä, 190 maksimisykkeet ja 143 keskisykkeet. Vielä hieman tuli himmailtua polkuosuuksilla, eikä työnnettyä mutkaan asti ja rinneosuudet bermeineen olivat edelleen hieman hankalia.
Bike Parkissa kulkeneiden erikoiskokeiden liukkautta kuvaa hyvin seuraava video erikoiskokeelta 5 ja 3:
Kannattaa katsoa Ride More Cup Mielakan virallinen kisavideo, joka kuvaa miten nautinnollista ajamista Mielakka kuskeille tarjosi. Uusilla metsäerikoiskokeilla sai työntää kunnolla pehmeähköä polkua pitkin ja Bike Parkin reiteillä tuntui vauhdin huuma yrittäen pitää pyörä pölyisen ja soraisen radan uomassa.
Kisaan starttasi kaikkiaan 128 kuskia ja Miesten-sarjassa oli 74 ajajaa. Tulokset:
Miehet:
1. Nyman Santtu Focus Enduro team Larunpyörä 12:23.91
2. Pellinen Henri Whyte Team Finland / IU 12:32.84 +0:08.93
3. Veikkolainen Kari Korska / Pivot 12:58.56 +0:34.65
Naiset:
1. Mononen Anni Ride More Pivot 15:56.58
2. Luukkonen Anne MTBCF / EBA ry / @anon.mtb 17:00.21 +1:03.63
3. Alber Kadi 17:37.25 +1:40.67
Kisassa ajettiin kuusi erikoiskoetta kaksi kertaa ja oma ajo pysyi tasasena molemmilla vedoilla. Loppuajalla 13:14.57 (+0:50.66) sijoittui Yleisessä sarjassa sijalle 5.
Kisaratoina tänä vuonna toimivat pääosin uudet reitit ja viime vuonna ajetuista radoista sellaisenaan ajettiin 3 ja 4. Kisan aloitti Kinttupolku (1), joka tarjosi alussa bermiä ja jyrkkää off-camber mutkaa ja keskivaiheen jälkeen runtattiin metsäpolkuosuudella. Retkeilyreitti (2) kurvasi alun bermien ja laituridropin jälkeen metsään ja polkuosuudella tykittäesä yritettiin muistaa mutkitteleva reitti. Kolmen mutkan Moottoritie (3) oli tuttu viime vuoden kisasta, mutta nyt alun tuplattava hyppy oli liputettu pois. Nopeaa tykitettävää baanaa. Ratakisko (4) mutkitteli viime vuoden tapaan takarinteessä siirtyen lyhyelle metsäosuudelle ennen maalia. Ehkä kisan hauskin rata oli Vuoristorata (5), jossa alun off-camber mutkien jälkeen tiputettiin metsään ja runtattiin aivan uutta polkua ylös, alas mutkitellen kohti lopun pientä droppia. Viimeinen erikoiskoe oli Sakkorysä (6), jossa pääsi nauttimaan isoista bermeistä ja eturinteeseen liputetuista off-camber mutkista.
Kaikenkaikkiaan kisa tarjosi kaikille jotain ja erikoiskokeet olivat nautinnollisia ajaa. Kiitoksia kisaorganisaatiolle hyvästä kisasta!
Radan varrella näkyi paljon valokuvaajia ja heidän otoksiaan löytyy muun muassa: