Käyttöjärjestelmien virtualisointi on nykyään helppoa ja tarjolla on useita erilaisia virtualisointiohjelmistoja ja -tekniikoita. Olen aikaisemmin käyttänyt VMware Serveriä ja testannut muun muassa Qemua, KVM:ää, VMware Workstationia ja VMware Playeria. Nyt testausvuorossa oli VirtualBox, joka on puheiden perusteella toimiva ratkaisu ja vastannee nopeudeltaan VMwarea. VirtualBox on saatavilla sekä Linuxille, Macille että Windowsille.
VirtualBoxin asennus onnistui helposti Gentoo Wikin ohjeilla. Pakettien kääntämisen jälkeen VirtualBoxin Wizard ohjaa uuden virtuaalikoneen tekemisessä ja parilla klikkailulla kaikki on valmista käyttöjärjestelmän asennusta varten. Virtuaalikoneen asetuksista kun vielä määrittelemme käytettävän levyimagen ja tarkistamme verkkoasetukset, voimme käynnistää virtuaalikoneemme. Verkkoasetuksista on mahdollista käyttää sillattua verkkoa, mutta kätevämpi vaihtoehto on käyttää NAT-verkkoa, joka toimii suoraan paketista.
Asensin VirtualBoxista avoimen lähdekoodin GPL-lisenssin alla julkaistun OSE-version (Open source edition) ja tarjolla on myös suljetumpi binääriversio, joka tarjoaa muutamia lisäominaisuuksia kuten kehittyneemmän USB-kontrollerin, sisäänrakennetun Remote Desktopin (RDP) ja tuen iSCSI-levyille. VirtualBoxin binääriversio on Personal Use and Evaluation License (PUEL) -lisenssin alainen ja tarkoitettu yksityiseen ja akateemiseen käyttöön tai tuotteen testaukseen. Käytännössä avoimen lähdekoodin versio on kuitenkin ominaisuuksiltaan peruskäyttäjälle riittävä.
Virtuaalikoneeseen kannattaa asentaa vielä ”guest additions” -lisäosa, jolla saadaan käyttöön saumaton liikkuminen isäntäkoneen ja vieraskoneen välillä, eli hiirtä ei tarvitse aina irroittaa erikseen Ctrl-näppäimellä. Lisäpalikan asentamisen jälkeen saadaan myös isommat resoluutiot käyttöön ja VirtualBox osaa säätää virtuaalikoneen resoluution ikkunan koon mukaiseksi. Käteviä ominaisuuksia, jotka helpottavat virtuaalikoneen käyttämistä. Pikaisesti testattuna VirtualBox tarjoaa ainakin peruskäyttäjän näkökulmasta samoja ominaisuuksia kuin kaupallinen VMware Workstation. Hieman harmillisesti VirtualBoxin ”guest additions” -lisäosa ei ole GPL-lisensoitu, vaan on PUEL-lisenssin alainen.
Menemättä tarkemmin virtualisoinnin toteutustapoihin, sanottakoon että VirtualBox hyödyntää osia QEMU-projektin ratkaisuista muun muassa rautatason osalta ja käyttää QEMUn kääntäjää varamekanismina tilanteiden varalta, joita oma Virtual Machine Manager (VMM) ei pysty hallitsemaan. VirtualBox tukee lisäksi virtualisointitekniikoita kuten Intelin VT-x (Vanderpool) ja AMD:n SVM (Secure Virtual Machine), mutta ei hyödynnä niitä vakiona. Tähän on hyvä syy, sillä VirtualBoxin oma x86 virtualisointi on hienostunut ja useimmissa tapauksissa tarjoaa parempaa suorituskykyä kuin esimerkiksi VT-x. Tähän löytyy tarkempi selitys VirtualBoxin kehittäjien FAQ:sta. Lisää VirtualBoxin teknisistä ratkaisuista voi lukea esimerkiksi VirtualBoxin teknistä arkkitehtuuria käsittelevältä sivulta tai lyhyemmin Wikipediasta.
VirtualBox OSE vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta virtualisoinnin toteuttamiseksi, etenkin kun VMwaren ilmaisen VMware Serverin käyttö muuttuu hankalammaksi kuin aikaisemmin. VirtualBox tarjoaa hyvän kokonaisuuden ja hyvät ominaisuudet helposti käytettävässä paketissa ja on suorituskyvyltään mutu-tuntumalta nopeampi kuin QEMU tai KVM ja VMware Serveriin verrattavissa.
