Tofkholm: 3 päivää maastopyöräilyä Tukholmassa

Pyöräily on hyvä harrastus ja etenkin matkustaessa sillä näkee kaupunkia paremmin kuin kävellen, etenkin jos kaupunki on yhtä hyvin suunniteltu pyöräilyä ajatellen kuin Tukholma. Mutta kun alle laitetaan maastopyörä ja mukana on MTBCF:n väkeä, jää kaupukiarkkitehtuurin ihailu vähemmälle, mutta sitä enemmänkin tulee koettua upeita polkuja ja kallioita. Helatorstain pitkän viikonlopun vietin Tofkholmassa, eli pyörän kanssa Itämeren yli ja kolme päivää ajelua pitkin Tukholman lähialueiden polkuja ja kallioita hyvässä seurassa.

Päivä 0: Gabriella

Matka kohti Tukholman maastoja alkoi keskiviikkoiltana, kun porukka lastautui maastopyörien kanssa Viking Line Gabriellaan. 34 pyöräilijää tavaroineen oli aikamoinen näky Katajanokan terminaalin edessä ja ajaessa letkassa autokannelle. Pyörät nippuun ja kohti buffetia, tankkaus seuraavaa päivää alkakoon. Matkan aikana oli hyvä myös speksata tulevien päivien reittejä. Laivamatkalle oli ennustettu tuulta ja kyllä se laiva kivasti keinutti.

Autokaistalta laivaan
Pyörien niputus

Päivä 1: Hellasgården

Ensimmäinen ajopäivä alkoi rantautumisella Ruotsin maaperälle, jakaantumisella neljään ryhmään ja laukkujen viemisellä hotellille. Tänä vuonna hotellina toimi Sjöfartshotellet, joka on Slussenin lähistöllä, eli sopivan ajomatkan päässä laivalta. Valitsemani ryhmä suuntasi hotellilta kaakkoon, Tyresöhön päin, viileähkössä ja puolipilvisessä kelissä. Lämpöasteita oli noin 9.

Lyhyen siirtymän jälkeen saavuimme niitylle, josta hyvin puihin maalilla merkitty reitti alkoi. Huomasi hyvin, että edellisinä päivinä oli satanut runsaasti, sillä mutaa ja vesilammikoita riitti. Maxxiksen 2,4″ Ardentit toimivat renkaina hyvin liukkaassa juurakossa. Liukkaus teki reitistä vielä hieman haastavamman, kuin se olisi muuten ollut, mutta hauskaa pätkää silti.

Ajopäivä muodostui lopulta noin 6 tunnin pituiseksi, josta ajoaikaa oli noin 4 tuntia ja noin 50 kilometriä siirtymät mukaan lukien. Ensimmäinen päivä näytti, mitä muut päivät tulisivat olemaan, eli ajamista noin tunti, jonka jälkeen joko evästauko tai lounas. Lounas nautittiin Tyresön linnan alueella olevassa kahvilassa. Pankkikortti toimi kätevästi, mutta annosten kanssa oli pientä säätämistä. Kaikki kyllä saivat syötyä ja vesivarastot täydennettyä. Paluumatkalla ajoimme hieman parempia kallioisia pätkiä ja ilmeisesti myös Area 51:stä ja Roswelliä. Matka 50,4 km, keskinopeus 11,9 km/h, ajoaika 4:12:23 tuntia, kesto 4:47:18 tuntia.

Hotellille saavuimme takaisin klo 18 aikoihin ja lyhyen pyörähuollon jälkeen oli hyvä suunnata saunaan ja päivälliselle. Vietnamilainen ravintola lyhyen kävelymatkan päässä tarjosi loistavaa riisinuudelia kanalla.

Reitit olivat merkitty selkeästi
Tankkaus on tärkeä osa ajoa
Suunnistustauko
Tyresön linnaan lounaalle
Olet tässä
Huoltotoimia metsässä
Tukholmaa ehti ihailla vain etäältä

Päivä 2: Knivsta – Uppsala

Toisena päivänä, eli niin sanottuna pitkänä päivänä, valitsemani ryhmän suuntana oli Lunsen Uppsalan lähistöllä, jonne ajettaisiin Knivstasta. Muut ryhmät lähtivät Södertäljeen ja Hellasgårdenin maastoihin. Junan kanssa oli alkuun hieman säätämistä, sillä Uppsalan suuntaan kulkeva juna ei lähtenytkään Stockholm Södran rautatieasemalta, vaan meidän piti vaihtaa siihen Karlbergin asemalla. Pyörän kanssa junassa liikkumisessa on lisäksi hyvä tietää, että Stockholm Centralille ei pyörillä ole asiaa. Muutenkin Tukholman junat eivät olleet kovin hyviä pyöränkuljetusta ajatellen verrattuna VR:n Flirt-juniin.

Ennakkoon perjantaiksi oli lupailtu sadetta, mutta onneksi ennusteet ja keli muuttuivat, eikä lyhyitä sadekuuroja lukuun ottamatta vettä taivaalta näkynyt. Toki, mutaa ja liukkaita juuria riitti myös perjantaina, mutta nyt polut olivat tasaisempaa kangasmaastoa. Keli oli viileä, vain noin 7 astetta, mutta metsässä ei pahemmin tuullut. Ajopäivälle kertyi pituutta 11 tuntia, josta hieman yli pari tuntia siirtymiseen junalla. Metsässä ajoa oli noin 4 tuntia ja 45 kilometriä. Matka 44,3 km, keskinopeus 11,8 km/h, ajoaika 3:44:45 tuntia, kesto 4:02:06 tuntia. Ajoporukan GPS-jälki Stravassa.

Pyörähuoltoa aamulla
Ryhmiin jakaantuminen
Välillä oli lyhyitä tiesiirtymiä
Lunsentorpetin makkarapaikka
Hyvin nousee
Vauhti vapaa pätkien jälkeen odoteltiin loppuryhmää
Hieman haastavampi pitkospuu kuolleessa metsässä
Kosteikon palautusprojekti
Lunsenin reitit olivat hyvin viitoitettu
29″ kiipesi helposti tekniset nousut
Pitkänä päivänä energiat kävivät vähiin

Päivä 3: Hellasgården

Viimeinen päivä ennen laivalle suuntaamista ajettiin Hellasgårdenin maastoissa, Nackan luonnonpuistossa, jossa ajelimme osittain jo ensimmäisenä päivänä. Päivä valkeni aurinkoisena ja kohtalaisen lämpimänä, 14 asteen tuntumassa. Ei tullut otettua lyhyttä ajopaitaa turhaan mukaan. Polut ja kalliot olivat nyt huomattavasti kuivemmat, kuin torstaina, vaikka jotenkin vetäjämme läskipyörä löysi mutaa ihan riittävästi reitille.

Hellasgårdenin maastoista löytyvät Tukholman lähialueen parhaat polut, eivätkä ne ajamalla lopu kesken. Suurilta osin ajamamme pätkät olivat lyhyitä kallionousuja ja laskuja peräjälkeen, eli hauskaa teknistä ajamista. Etenkin A-trail oli mainiota kalliota ylös-alas pätkää. Kunpa Helsingin keskuspuistossa olisi samanlaisia pitkiä kalliopolkuja. Lounas syötiin Hellasgårdenin kahvilassa, jossa oli hyvät pannukakut. Yllättävän hyvin sitä jaksoi klassikkopätkät vielä ajella, vaikka väsymys sekä tuntui että näkyi ajossa. Kallioilla kierrettiin noin 4 tuntia ja 35 kilometriä. Matka 34,3 km, keskinopeus 10,9 km/h, ajoaika 3:08:29 tuntia, kesto 3:49:07 tuntia. Ajoporukassa reitti merkittiin kätevästi Stravaan.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, joten kolmen jälkeen oli aika suunnata hakemaan laukut hotellilta ja ajaa takaisin laivaan.

Aamun ajajakokous
Lähellä keskustaa, mutta silti aivan metsässä
Vauhdikkaita laskuja
Mastoilla
Joskus tie nousee pystyyn
Fatbike kiipesi helposti haastavat nousut
Maisemat kallioilta olivat mainiot
Takaisin laivaan

Varustautuminen

Useammalle päivälle varustautuminen vaatii hieman pohdintaa, mitä laukkuun pakkaa mukaan sekä vaatteiden että varaosien osalta. Myös energiapitoista purtavaa on hyvä varata reilusti mukaan, vaikka päivän aikana poikettiin kahvilla tai syömässä. Itselläni oli mukana energiapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita hieman liikaakin, mutta parempi niin, kuin että energiat loppuisivat metsässä. Juomavarastoja oli mahdollisuus täydentää kerran ajopäivän aikana ja ruokaa sai lisää ajopäivän jälkeen lähikaupasta. Yleensä pankkikortti toimi, mutta kannatti varata myös kruunuja mukaan.

Tavarat ja 3 litran juomavarastot kulkivat kätevästi Evocin Stage 12l:ssa, johon mahtui hyvin myös varaosat, työkalut, pari vararengasta ja sään mukaan sadevaatteet tai tuulelta suojaava takki. Aivan tyytyväinen en kyllä ollut repun istuvuuteen verrattuna aikasempaan CamelBak M.U.L.E:een , sillä olkahihnat painoivat.

Juomarepussa mukana kulki:

  • Kuusiotyökalu ja 2-8mm+ torx kärkinen avain
  • Varasisärengas tai kaksi
  • Rengasraudat
  • Takavaihtajan korvake+kiinnitys hilppeet
  • Pumppu
  • Iskaripumppu
  • Ketjutyökalu
  • Pätkä ketjuja ja pikalukkoja ketjuun
  • Rattaanpultteja ja vastakappaleita
  • Sekalaisia pultteja, esim. satulatolppaan, jarruihin
  • Nippusiteitä, rautalankaa
  • Satulatolpan panta
  • Veitsi, esim. Leathermanin monitoimityökalu
  • Ilmastointiteippiä, jolla voi paikata vaikka revenneen ulkorenkaan
  • Ompelutarvikkeet, kalastajanlankaa ja nahkaneula
  • Pinna-avain ja pinnoja+nippelit
  • Paikkoja, liimaa, hiekkapaperia
  • Ensiapupakkaus, kyypakkaus, punkkipihdit
  • Hammasharja, rätti, ketjuöljy
  • Nenäliinoja
  • Säädetty takavaihtaja ja vaihdevaijeri
  • Jarrupalat
  • Klossit ja kiinnitysruuvit

En yleensä ole lenkeillä käyttänyt suojia, mutta Tofkholmaan mukaan lähti 661 Kyle Strait -polvisuojat, jotka ovat odottaneet hyllyssä käyttöä muutaman vuoden. Maasto on etenkin Hellasgårdenissa samantyylistä kalliopolkua kuin paikoitellen Helsingin keskuspuistossa, joten polvisuojat ovat hyvä olla. Yllättävän hyvin suojien kanssa pystyi ajamaan ja ne pitivät viileässä kelissä polvet lämpiminä. Olisivat voineet tosin olla hieman kevyemmät.

Ajokaluston osalta itsellä on 29-tuumainen Specialized Stumpjumper FSR Comp, joka kiipesi kätevästi kallioita ja rullasi juurakoiden yli. Ajoporukan kalusto oli pääasiassa täysjoustoja 120-160mm joustomatkalla ja vaihtelevasti 26″ ja 27.5″ -rengaskoolla. 29-tuumaisia oli muutamia, sekä kaksi fatbikea. Fatbiket menivätkin kepeän näköisesti mudassa ja kallioilla. Merkeistä Santa Cruz, Pivot ja Specialized taisivat olla enemmistössä. Pyörästä ei Tofkholmassa ajaminen jää kiinni.

Stumpjumper FSR Comp 29
Evoc Stage 12l ja tavarat

Jälkitunnelmat

Kolmipäiväinen ajoreissu Tukholmaan sujui mainiosti ja oli kiva ajaa uusia ja hyviä baanoja mahtavassa seurassa. Tukholman poluista jäi myös visuaalista muistikuvaa, kun eräs ryhmässäni ajanut kuvasi toimintakameralla ja teki hienot videokoosteet ajopäivistä. Ennen Tofkholmaan lähtöä itseä hieman arvelutti, miten kevätkuntoisena jaksaisi ajaa pitkiä päiviä ja miten paikat kestäisivät, mutta yllättävän hyvin jaksoin myös viimeisenä päivänä. Vauhtihan ei sinällään ollut kova ja kaikkia odoteltiin, mutta päivät tekevät tehtävänsä. Kuulemma neljä pidempään lenkkiä olisi ollut hyvä saada pohjalle, mutta en keväällä ehtinyt kuin pari pidempää maastolenkkiä ajamaan.

Olin varautunut matkalle kohtalaisin varaosin, mutta niitä ei tarvittu. Omassa ajoryhmässäni oli vain pari teknistä taukoa kolmen päivän aikana, kun takavaihtajan korvake katkesi ja jarrukahvan pultti korvattiin nippusiteellä. Aikaisempina vuosina Tukholmassa on kuulemma hajonnut mitä erikoisimpia kohtia fillarista, joten varautuminen pahimpaan kannattaa. Riittävä varautuminen näkyi myös mukanani olleessa tavaramäärässä, Brittiläinen 80-100 litran keikkalaukku täyttyi sopivasti, mutta ei se kyllä mukava ollut kantaa.

Tukholmaan jäi vielä paljon ajamattomia polkuja ja muun muassa kuollut metsä jäi näkemättä, sekä lammasmakkara syömättä Tyrestan kansallispuistossa. En kyllä ymmärrä, miksi en ole aikaisempina vuosina Tofkholmaan lähtenyt, mutta nyt kyllä pitää pyrkiä lähtemään matkaan seuraavina vuosina. Tukholman lähialueen reitit ovat hyvin merkittyjä, että teoriassa sinne voisi tehdä myös kesälomamatkan itsenäisesti.

Musiikkia korville Sennheiser Momentum On-Ear -kuulokkeilla

Avokonttorissa työskennellessä on välillä hyvä saada työrauha ja paeta sermien erottamilta käytäviltä kantautuvaa keskustelun sorinaa laittamalla kuulokkeet päähän ja musiikki soimaan. Käytin aikaisemmin Sennheiser PX 200-II -kuulokkeita, jotka toimivat kelvollisesti, mutta ääni oli hieman kalpea, joten alennusmyynneistä ostoskoriin päätyi Sennheiser Momentum On-Ear -kuulokkeet. Parempaa ääntä hieman isommassa paketissa. Lyhyen käyttökokemuksen perusteella Momentum On-Earit toimivat hyvin, ääni on hieman bassorikas ja Alcantara-pehmusteet ovat mukavat korvien päällä. Ainoa miinus on, että sangat eivät taitu ja kaukosäädin toimii vain Applen-laitteissa§.

Sennheiser Momentum On-Ear (1. sukupolvi)

Korvien päälle tulevat Sennheiser Momentum On-Ear -sankakuulokkeet ovat suunniteltu käytettäväksi mobiililaitteiden kanssa, joka näkyy lähinnä lyhyehkössä 1,4 metrin johdossa. Kuulokkeiden ulkonäkö on hillityn tyylikäs, rungon ollessa ruostumatonta terästä ja pehmusteet mukavaa ja hengittävää Alcantaraa. Mukana tulee kaksi 1,4 metrin pituista kuulokejohtoa, joista toinen on taitetulla 3,5 mm liittimellä ja handsfree-toiminnoilla ja toinen suoralla liittimellä. 160 grammaa painavat kuulokkeet voi pakata mukana tulevaan kuljetuslaukkuun tai pussiin. Väreinä on valittavana pinkki, vihreä, valkoinen, sininen, ruskea, punainen ja musta. Hintaa kuulokkeilla on noin 140 euroa.

Momentum On-Ear -kuulokkeet tuntuvat mukavilta, ja vaikka en ole hifisti, äänenlaatu on selkeästi parempi verrattuna pienempiin PX 200-II:iin. Ääni on täyteläinen ja hieman bassoon painottuva, kuten arvosteluissakin (en) kerrotaan. Ulkopuolista ääntä kuulokkeet eivät kovin hyvin eristä, vaikka ovat taustaltaan suljetut, koska pehmuste vuotaa. Kooltaan kuulokkeet ovat päässä ja korvien päällä ihan mukavat, mutta kannettaessa sangat voisivat taittua, kuten toisen sukupolven Momentumeissa. 1,4 metrin kuulokejohto riittää juuri ja juuri työpöytäkäytössä, jos kannettava on telakassa pöydällä, eikä aivan vieressä. Tietokoneen kanssa käytettäessä kaukosäätimelle ei ole niin tarvetta, mutta olisihan se kiva, että se toimisi myös muissa kuin Applen-laitteissa. Asia onkin korjattu seuraavan sukupolven mallissa, joista on erikseen mallit Androidille ja iOS:lle.

Sennheiser Momentum On-Ear -kuulokkeet ovat ihan kätevät ja tälläiselle satunnaiselle musiikin kuuntelijalle toimivat. Halvat ne eivät toki ole ja melkein satsaisin suoraan toisen sukupolven malliin, kääntyvän sangan ja paremman kaukosäätimen takia. Hintaeroa ensimmäisen ja toisen sukupolven mallien välillä ei montaa kymppiä ole, ellei löydä kuulokkeita alennusmyynnistä, kuten itse tein.

Plussaa:

  • Miellyttävät Alcantara pehmikkeet
  • Täyteläinen ääni
  • Ulkoasu hillityn tyylikäs
  • Tukeva rakenne

Miinusta:

  • Lyhyehkö johto
  • Tuhdisti bassoa
  • Kiinteä sanka

Testattu: Suomen Urheiluhierontakeskuksen urheiluhieronta

Urheillessa on tärkeää pitää huolta lihaksista, mutta usein tämä helposti unohtuu, kunnes paikat ovat aivan jumissa. Venyttely ja esimerkiksi hierontarullan käyttö auttaa pitämään lihakset liikkuvina, mutta mikään ei korvaa kunnon hierontaa. Olikin siis kymmenien vuosien jälkeen hyvä aika käydä avaamassa jumituneita lihaksia Suomen Urheiluhierontakeskuksella.

Suomen Urheiluhierontakeskus (SUHK) tarjoaa urheiluhieronnan lisäksi muun muassa fysioterapiaa ja osteopatiaa, ja toimii Suomenojalla, Kivenlahdessa, Tapiolassa ja Leppävaarassa. Tarjolla on kätevästi myös ilta-aikoja. Kävin testaamassa urheiluhierontaa Leppävaarassa, jossa toimipiste on ollut noin vuoden verran. Ajanvaraus toimi helposti netin kautta ja varauksesta tuli vielä erillinen kuittaus sähköpostitse.

Leppävaaran toimipiste sijaitsee kätevästi kävelymatkan päässä kauppakeskus Gallerian vieressä ja toimitilat ovat siistit. Auton saanee parkkiin Gallerian halliin tai Läkkitorille. Uuden hierontapaikan ja hierojan valinta on aina hieman arpapeliä, sillä hierontaa voi tehdä monella eri tavalla. Aikavaraukseni osui Niko Iivoselle, joka hoiti jalkojen tunnin hieronnan ihan hyvin. Radiossa soi muistaakseni Metro Helsinki. Hieronta tuntui lihaksissa, reisien ja säärien jumiutuminen tuntui hieman helpottavan ja polviin heijastunut kipu lievittyi. Tunnin hieronta kustansi 50 euroa.

Yhdellä hierontakerralla ei lihaksia vielä avata, joten pitää vielä ainakin muutaman kerran käydä hierottamassa niitä. Olisi pitänyt käydä avaamassa paikkoja ja vuosia sitten. Pari päivää myöhemmin pyörä kulki hieman paremmin kuin aikaisemmin, vaikka tehot olivat vieläkin hieman kadoksissa.

Leading SAFe: skaalatun ketterän kehityksen johtaminen

Ketterä kehitys ja lean-ajattelu ovat yleistyneet viime aikoina myös isommissa organisaatioissa ja sovelluskehitystä on opittu tekemään järkevämmällä tavalla. Mutta miten hallita isoja hankkeita, joissa on satoja kehittäjiä ja useita kokonaisuuksia? Tähän kysymykseen yrittää Scaled Agile Framework, eli lyhyemmin SAFe, tuoda vastauksen määrittelemällä miten voidaan ketterä kehitys skaalata enterprise-kontekstissa. Kävin muutama viikko sitten tutustumassa aiheeseen Leading SAFe -kurssilla ja samalla suoritin SAFe Agilist -sertifikaatin.

Leading SAFe

Leading SAFe on kaksipäiväinen kurssi, jossa perehdytään Scaled Agile Frameworkin saloihin ja kurssi antaa valmiudet johtaa SAFe -mallin kehitystä ja suorittaa SAFe Agilist -sertifikaatti. Kehyksenä SAFe on jaettu kolmeen osa-alueeseen, joiden avulla bisneksen strategiset teemat muokkautuvat ratkaisuja tuottaviksi arvovirroiksi, ketteriksi julkaisujuniksi ja useiksi Scrum-tiimeiksi. SAFen pääpirteittäinen idea selviää hyvin Scaled Agile Frameworkin -sivuilla olevasta kuvasta, josta voi klikata eri osa-alueita, jotka kehyksen koostavat: tiimi, hanke ja portfolio.

SAFe 3.0

Kurssin ensimmäinen päivä sisältää ketterään kehitykseen liittyen Lean-ajattelua ja ketterän kehityksen skaalaamista. Lisäksi aloitetaan Agile Release Trainin, eli junan, läpikäyntiä, josta jatketaan seuraavana päivänä. Viimeisenä päivänä käydään läpi myös portfolio-taso ja johtamisen skaalaamista. Läpikäytävän asian määrä on ihan kohtuullinen, vaikka etenkin viimeisenä päivänä loppuosan materiaali juostaan hieman läpi. Kokonaisuuteena kurssi antoi hyvän yleiskuvan SAFesta ja sisäisen kurssin kouluttajina toimineet CGI:n Anna Ferguson ja Juha Rossi vetivät asiat hyvin läpi.

Kurssin sisältö ei ole kovinkaan yllättävää, sillä käytännössä se kertaa sen kaiken hyvän käytännön, jota ketterä kehitys ja lean-ajattelu sisältävät ja paketoi sen isompaan kokonaisuuteen lisäten siihen omat vaiheensa. Tämän jälkeen tosin voi ajatella, että onko tekeminen enää kovin ketterää, kun ympärille on leivottu vaikka mitä, mutta aina se vesiputousmallin voittaa. Sovelluskehityksen ennustettavuuteen ja koodin laatuun, sekä johtamiseen liittyviä asioita kannattaa soveltaa pienemmässäkin skaalassa.

Mielipidettä SAFen toimivuudesta en osaa sanoa, sillä sen näkee vasta käytännössä, kun/jos sitä itse pääsee toteuttamaan ja muodostamaan oman näkemyksensä eri osa-alueiden toimivuudesta. Kehyksessä on kuitenkin paljon jo muissa yhteyksissä hyväksi havaittuja asioita, joiden käyttäminen varmasti edesauttaa parempaan lopputulokseen pääsemisessä.

SAFe Agilist -sertifikaatti

SAFe Agilist -sertifikaattitesti on avoin testi, jossa saa käyttää haluamiaan materiaaleja ja se suoritetaan kotona. Kysymykset koostuvat Leading SAFe -kurssimateriaalista ja Scaled Agile Framework -sivuston materiaalista ja kysymykset ovat yhdistelmä enemmän tai vähemmän hankalia ja visaisia, joihin vastauksien löytäminen on myös oppimiskokemus.

Leading SAFe -kurssi antoi kohtalaiset valmiudet sertifikaatin suorittamiseen, mutta testiä tehdessä tuli googleteltua, luettua SAFen sivustoa ja kurssimateriaalia sen verran paljon, että 50 kysymyksen vastaamisessa kesti noin kolme tuntia. Kurssi ja sen materiaali ei vastaa selkeästi asioihin, vaan toimii lähinnä viitteenä mistä aihepiiristä vastausta voi etsiä. Kaikkiin kysymyksiin en löytänyt oikein hyvää vastausta, joka näkyi tuloksissakin, mutta testi meni kuitenkin läpi pistein 172 / 218 (40/50 kysymystä) rajan ollessa 130 pistettä, joten kai sitä voi olla vastauksiin tyytyväinen.

Yhteenveto

Kurssina ja aiheena Leading SAFe oli mielenkiintoinen, vaikkakin asiat olivat Scrumin ja Kanban -kurssien jälkeen osittain toistoa. Harjoitukset tukivat tekemistä, mutta enemmän kurssista saa irti, jos suunnitteilla on, tai on osallistunut isoihin sovelluskehityshankkeisiin.

Scaled Agile Framework tuo suuriin hankkeisiin, ainakin toivottavasti, ketteryyttä ja sen sisältämät menetelmät ja ideat toimivat pienemmässäkin skaalassa. Hyvä koodi, parempi mieli.

Hiihdetty: Oittaan kuntorata

Viikko sitten päivä valkeni aurinkoisena ja pienessä pakkasessa, joten oli hyvä tilaisuus suunnata kohti Espoon metsiä ja Oittaan ulkoilualuetta. Tarjoaisiko Oittaan hiihtoladut yhtä hyviä reittejä sivakoitavaksi, kuin edellisenä päivänä testaamani Petikon reitit Vantaalla. Ei aivan, mutta hien sai pintaan ja sykkeet korkealle. Kuntorata oli nimensä mukaisesti kuntorata. Ihan kivaa hiihdettävää ja lenkin jälkeen pääsi mukavasti lounaalle Oittaan kartanoon, jossa oli tarjolla maukasta lohikeittoa ja karjalanpaistia.

Oittaalta lähtee latuja useaan suuntaan

Oittaa sijaitsee Espoossa Kehä III:n tuntumassa Bodomjärven rannalla ja sanovat, että se olisi pääkaupunkiseudun hienoin ja palveluiltaan paras hiihtokeidas. Ehkä. Oittaalla on monipuoliset ja kaikille sopivat ladut, vaikkakin enemmän perinteisen hiihtäjille, kuin vapaan tyylin taitajille. Perinteisen latuja pitkin pääseekin vaihteleville ja erämaamaisille maisemille, mutta luisteluhiihtäjät joutuvat tyytymään kuntoradan tiukkoihin nousuihin ja vauhdikkaisiin laskuihin. Oittaan ladut pidetään hyvässä kunnossa, sillä ne kunnostetaan ensisijaisesti Leppävaaran ja Espoon Keskuspuiston kanssa. Kuntorata on valaistu klo 22.00 asti. Oittaalle pääse helpoiten omalla autolla ja julkisilla ottamalla lähijunan Espoon keskukseen, josta bussi 86 vie perille.

Oittaan ladut latukartassa

Hiihtolenkin jälkeen voi käydä lounaalla Oittaan kartanon vanhassa kivinavetassa, jossa on kahvila ja ravintola. Lisäksi siellä on välinevuokraamo ja suksien huoltopiste.

Lounaspaikka kivinavetassa

En omista perinteisen suksia, joten suunta oli 4,4 kilometrin kuntoradalle, joka on latuprofiililtaan samaa luokkaa kuin Leppävaaran urheilupuiston kuntorata, eli kohtalaisen rankka, sillä ylämäkiä riittää. Reittin on ihan mukavaa hiihdettävää, jos vielä ylämäissä saisi loikan päälle. Ainakin sykkeet pysyivät ylhäällä, kun alamäissä ei kovin paljoa ehdi huilaamaan ennen uutta ylämäkeä. Loppuosalla ennen uutta kierrosta on hieman tasaista, jossa voi palautella. Endomondoon kertyi hyvää käyrää, ja vaikka kävin edellisenä päivänä testaamassa Petikon ladut, hiihto kulki jopa paremmin. Keskisykkeet olivat kyllä hieman korkeammat (163 vs. 156), mutta se selittyy latuprofiililla.

Endomondon käyrät Oittaalta
Mukavaa hiihtobaanaa
Tuulinen sää oli tehnyt esteitä

Pääkaupunkiseudun hiihtoladuista Oittaan tarjoama luisteluhiihtäjälle on hieman kapea, mutta sitäkin rankempi. Seuraavaksi hiihtovuorossa on käydä testaamassa Paloheinän peltolenkki ja kuntorata, ja jos hiihtokelit jatkuvat, Espoon keskuspuiston reitit sekä Vantaan Hakunilan ladut, jotka ovat pääkaupunkiseudun vaativimpia ja sopivat aktiivikuntoilijoille.

Hiihdetty: Petikon ladut

Etelä-Suomen talvet ovat vaihtelevia ja parina viime vuonna hiihdot ovat jäänet vähille. Tänä talvena lumitilanne etelässäkin on hieman parempi ja latuja löytyy useammaltakin kuntoradalta. En ollut aikaisemmin käynyt hiihtämässä Petikossa, joten nyt oli aika korjata se puute ja tutustua mitä Petikon alueella on hiihtäjille tarjota.

Petikossa on yksi Vantaan kaupungin liikunta- ja ulkoilupaikoista, jossa on talvisin hiihtolatuja. Petikon kuntorata ja virkistysalue sijaitsee Länsi-Vantaalla, Kehä III:n tuntumassa. Kuntoradalle löytää suuntaamalla Petikkoon ja kääntymällä Tiilitieltä oikealle virkistysalueelle, josta löytyy parkkipaikka ja kuntoradan alkupiste. Helpoiten paikalle pääsee autolla.

Petikon ladut

Luistelulatu on mukavan leveä

Vantaan hiihtoladut ovat nähtävissä karttapalvelussa (valitse Palvelut -> Hiihtoladut), joka on parempi kuin mSki latureittipalvelu, mutta ei ulotu Vantaan ulkopuolelle. Parempi onkin käyttää Latukarttaa, jossa Petikon hiihtoreitit näkyvät kokonaisuudessaan.

Petikon kuntorata

Petikko-Keimola -yhdyslatu

Petikon alueelta löytyy 4,5 km kuntorata ja peltolatuja, sekä 3 km yhdyslatu Keimolan 5 km:n kuntoradalle. Hiihtourat olivat erinomaisessa kunnossa ja mukavan leveitä luisteluhiihtoon. Perinteisen uratkin olivat liukkaita. Petikon 4,5 km kuntorata on valaistu klo 6.00 – 22.00 ja profiililtaan aika tyypillinen: mäkipainotteinen, mutta ihan hyvin hiihdettävä. Kuntoradan laskut olivat vauhdikkaita, mutta ladut hyvässä kunnossa, joten ne sai lasketella vauhdilla. Yhdyslatu Keimolaan ei ole valaistu, joten se toimii parhaiten viikonloppuisin. Yhdyslatuja on kaksi, joista toinen on paikoitellen hieman kapeampi. Toiselta yhdysladulta erkanee reitti Serenaan, jonne tulee matkaa Petikosta 8 km. Viikonloppuisin voi poiketa nauttimassa pullakahvit Keimolan Kaiun majalla. Peltoladut olivat pieniä loivaprofiilisia kierroksia. Petikon kuntoradan varrella on myös laavu, jossa voi paistaa vaikka makkaraa.

Petikko-Keimola yhdyslatu on kameravalvottu :)

Hiihdin ensin Petikon kuntoradan ja sen jälkeen hieman väärää latua toiselle Petikko-Keimola yhdysladulle. Latureittien viitoitusta voisi parantaa, sillä risteyskohdissa ei ollut aina selvää, minne olisi pitänyt mennä. Etenkin alkuun valitsemaltani yhdysladulta voi helposti kääntyä Keimolan Kaiun majan sijasta Keimolan koululle tai takaisin Petikkoon. Kuntoradalta ensimmäisenä erkaneva yhdyslatu Keimolaan oli paikoitellen kapea luisteluhiihtoa ajatellen. Jälkimmäinen yhdyslatu Keimolaan on leveämpi ja mukavampi hiihtää. Endomondoon sai kuitenkin aikaan kivat käppyrät. Lenkille tuli mittaa lähes 18 km ja aikaa meni noin 1 tunti ja 20 min.

Petikon kuntorata, peltolatu ja yhdyslatu

Seuraavaksi pitänee testata Leppävaaran urheilupuiston kilpailukäyttöönkin sopiva 5 km:n latu. Myös Oittaan ladut ja siellä oleva Oittaan ulkoilukeskus ovat tämän talven testilistalla.

Päivitys 13.3.2016

Viime vuonna en testannut yhdyslatua Petikosta Serenaan, joka tarjoaa mukavasti mäkisen 5 kilometrin lenkin Keimolan yhdysladun erkanispisteestä laskien ja matkaa Petikosta lähtien tulee 8,7 km suuntaansa. Serenaan menevä latu on sama molempiin suuntiin ja tarjoaa vauhdikkaita laskuja, joiden vastapainona on pitkähköt ja välillä jyrkät ylämäet. Kiertämällä ensin Petikon kuntorataa, koukkaamalla Keimolaan ja jatkamalla sieltä tullessa Serenaan ja takaisin, saa kasaan hyvän 21 kilometrin pituisen lenkin.

Petikosta Keimolan kautta Serenaan ja takaisin
Petikosta Keimolan kautta Serenaan ja takaisin

Pelaamisen arvoiset pelit 2014

Vuosi on jälleen vierähtänyt pelimaailmassa ja vaikka pelaajat saivat pelattavaksi useita odotettuja suuren tuotannon pelejä, oli pelivuosi 2014 ehkä hieman laimea ja jopa pettymys. Toisaalta itsenäiset kehittäjä ja pienemmät tuotannot tarjosivat ilonpilkahduksia. Tässä muutamia poimintoja, joita ajattelin pelata vuonna 2015, kunhan saan ensin vuoden 2013 pelaamisen arvoiset pelit pelattua :)

Parhaita vuoden pelitarjonnasta ovat listanneet muun muassa The Verge ja Ars Technica, joka kiteyttää hyvin vuoden 2014 pelitarjonnan:

”Useat odotetut jymymenestykset pettivät sekä kriitikot että pelaajat kauhealla kerronnalla (Watch Dogs), rikkinäisellä toteutuksella (Assassin’s Creed: Unity), rankaisevalla vaikeustasolla (Alien: Isolation) tai toistolla (Destiny). Itsenäisten kehittäjien puolelta nähtiin kiinnostavia kokeiluita, mutta harvoja loistavia tuotoksia. Keskikastista löytyy hellyttäviä (Captain Toad’s Treasure Tracker), hyvin toteutettuja (Shovel Knight), viihdyttävän julmia (Dark Souls II) tai vain hupsuja (Goat Simulator).” – Ars Technica

Listaa kootessa ajattelin, että kylläpä taas pelijono kasvaa, mutta nyt kun katson mitä pelejä sain listattua, näyttää se aika tyhjältä. Oikeastaan yksi pelaa-tason peli löytyi ja loput sellaisia, jotka voisi lisätä pelijonoon, jos aikaa löytyy. Tämä on lähinnä indikaattori siitä, että aikaisemmilta vuosilta riittää hyviä pelejä pelattavaksi ja pelaajan pitäisi nostaa läpipeluutahtia :)

Toinen huomiota herättävä seikka on, että uuden sukupolven konsoleille, eli PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle alkaa jo olla useita mielenkiintoisia pelejä tarjolla, vaikkakin ne ovat usein saatavilla myös vanhemmille konsoleille. PlayStation 4 on luultavasti ostoslistalla, joten listasin myös sille ilmestyneet pelaamisen arvoiset pelit.

Pelaa

Wasteland 2

Seikkailupelit ovat aina olleet lähellä sydäntä, ja aikoinaan Falloutit olivat jotain aivan loistavaa. Wasteland 2:n on graafisen ilmeensä, äänimaailmansa ja tunnelmansa puolesta siltä, millainen Fallout 3:n voisi kuvitella olleen, jos se olisi pysynyt tyylilleen uskollisena. Wasteland 2 on siis ydinsodan jälkeiseen maailmaan sijoittuva perinteinen yläkulmasta kuvattu vuoropohjainen roolipeli nykyaikaisella tekniikalla toteutettuna. Mitä Pelaaja-lehden arviosta (9/10 pistettä) luin, peli ei ole helppo, vaan ihanan armoton, hoksottimia vaativa ja silti reilu. Tekemistä ja tutkittavaa riittää. Peli on saatavilla Steamista Windowsille ja Mac OS X:lle.

Ehkä

Civilization: Beyond Earth

Civilizationit ovat aina olleet mainioita ajan hukkaajia ja siksi olenkin pysynyt niistä erossa viime aikoina. En edes ostanut niitä Humble Bundlesta pilkkahintaan. Civilization: Beyond Earth on kuitenkin jotain uutta, jota voisi mielellään testata. Nyt maapallo ja sen historialliset kulttuurit jäävät taakse, kun maapallon kansat suuntaavat uuteen alkuun muukalaiseläinten asuttamalle siirtokuntaplaneetalle. Eli hieman Alpha Centaurin tapaan. Pelaaja-lehden arvio pelistä oli 9/10 todeten, että peli on virkistävä ja perustuksista asti uudistettu ja onnistunut irtiotto sarjan nykymuotista. Peli löytyy Steamista Windows-, Mac OS X- ja Linux-alustoille.

Telltalen episodipelit

Episodimaisista peleistä pitäville Telltale on jatkanut samalla linjalla ja viime vuonna The Walking Dead jatkui toisella kaudella (Pelaaja-lehti, 8/10) ja Bill Willinghamin Fables-sarjakuvien pohjalta julkaistiin The Wolf Amon Us (Pelaaja-lehti, 8/10). Lisäksi Game of Thrones -kirjojen ja TV-sarjan ystäville Telltale tarjoaa Game of Thrones -pelisarjaa, josta on ensimmäinen osa julkaistu (Pelaaja-lehti 7/10). Itse taidan kuitenkin nämä episodipelit jättää hyllyyn, sillä ei ensimmäinenkään Walking Dead -sarja ollut kovin pelattava, vaikka viihdyttävä olikin.

This War of Mine

Miten ja kauan selviytyisit, kun yhteiskunta romahtaa? This War of Mine on sotapeli, jossa sotilaat ovat ongelma ja pääroolin saavat siviilit. Peli pyrkii välittämään sen kokemuksen, millaista on kokea sota, kun kourallinen asukkaita kokoontuu rakennukseen ja yrittää muuttaa sen kodiksi. Se olisi varmasti helppoa, jos nälkä, kylmä, taudit, henkiset ongelmat ja ryöstelijät eivät yrittäisi tappaa joka päivä. Pelaaja-lehden arviossa This War of Mine sai 9/10 pistettä. Se on saatavilla Steamista Mac OS X:lle ja Windowsille.

PlayStation 4

Dragon Age: Inquisition

Roolipelit ovat aina mukavia pelattavia ja BioWare sen osaa. Dragon Age -pelisarjan ensimmäinen osa Origins oli viihdyttävää pelattavaa ja Inquisition lupaa arvosteluiden perusteella eeppistä fantasiaroolipelaamista sisältörikkaudella ja henkilö- ja tarinavetoisuuteen nojaamalla. Peli sijoittuu edellisessä osassa käynnistyneen velhojen ja temppeliherrojen välisen sodan ollessa kuumimmillaan ja sankarin tehtävänä on mikäs muukaan, kuin maailman pelastaminen. Pelaaja-lehden arvostelussa peli sai 9/10 pistettä. Dragons Age: Inquisition on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Windowsille.

Wolfenstein: The New Order

Wolfenstein on tuttuja ja turvallista räiskintää, jossa laitetaan natseja pataan toisen maailmansodan jälkeen, kun historia on muuttanut kulkuaan. Peli on ensisijaisesti tarinavetoinen peli ja vasta sitten räiskintä, joka kuulostaa hyvältä, ja Pelaaja-lehti arvioikin pelin 9/10 pisteellä. Peli on saatavilla PS4:lle, Xbox Onelle, PS3:lle, Xbox 360:lle ja Steamista Windowsille.

Pelijonossa

Pidän itseäni jonkinlaisena pelaajana, mutta tosiasiassa aika menee kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen, joka näkyy myös pelijonon kasvamisessa. Kirottua ovat Steam-alennusmyynnit ja Humble Bundlet. Täten vuoden 2015 pelattavien pelien listalla onkin liuta pelejä aikaisemmilta vuosilta.

Tällä hetkellä kesken on muun muassa Assassin Creed 2, joka on loistava peli, vaikka osaakin olla ärsyttävä. Myös Borderlands 2:sta on tullut pelattua, mutta kuten Tomb Raider, se varmaan jää kesken. Lisäksi nurkassa odottaa edelleen sähkökitara ja Rocksmith 2014.

Vuoden 2013 pelaamisen arvoisten pelien listalta odottavat edelleen The Last of Us ja Beyond: Two Souls ja lisäksi Steam-jonossa tai hyllyssä ovat Bioshock Infinite, Batman: Arkham Origins, Dead Space 3 (PS3) ja Brothers: A tale of Two Sons. Listan ulkopuolelta jonoon ovat ilmestyneet Watch Dogs (PS3), Saints Row IV (Steam) ja Max Payne 3 (Steam).

Autopelien osalta Gran Turismo 6 sai vuoden aikana kirittäjäkseen Dirt 3:n (PS3), Grid 2:n (Steam), RaceRoomin (Steam) ja odotan innolla Next Car Gamea (Steam). Näitä on hyvä vääntää Logitechin G27 -ratilla ja polkimilla.

Jos vuosi 2014 oli kiinnostavien pelien osalta hiljaista, niin onneksi tuleva vuosi näyttää sen osalta erittäin mielenkiintoiselta, Tulossa on sekä uusia, jatko-osia että klassikoiden uusintoja, mutta niistä lisää myöhemmin. Ehkä pitää harkita jo PlayStation 4:n ostamista (Uncharted 4).