Vuosikymmen vaihtui tällä kertaa perinteisesti Rukalla soihtulaskun, ilotulituksen ja kivan napakan pakkasen kera. Kylmyys ei kuitenkaan juurikaan haitannut, sillä vaunussa riitti lämpöä ja alamäessä, sekä laduilla tarkeni riittävästi Pitäjänpirtin jättimunkin voimin. Rukahan sijaitsee Kuusamossa Rukatunturilla, jonka korkeus merenpinnasta on 491 metriä. Nimestään huolimatta Ruka ei ole tunturi vaan vaara, sillä sen huipulla on kasvanut puita. Rukalla on 31 rinnettä ja 19 hiihtohissiä (wikipedia).
Viime vuonna laskin vielä vuokraamon välineillä, mutta täksi vuodeksi hankin viimeinkin oman laudan, Burtonin T6:n, joka osoittautuikin hyväksi päätökseksi. Vuokraamossa piipahtaessani tuli todettua, että eipä valikoimasta löytynytkään oikein kelvollisia lautoja. Yhtenä päivänä testasin kuitenkin ekaksi tarjottua Burtonin Deucea (155 cm), joka oli aivan turha laskettava. Muutaman laskun jälkeen vaihdoinkin sen hyllystä löytyneeseen 168 cm:n Burtonin Supermodeliin, joka olikin mainio lauta, joskin puuydinlautana painava ja ehkä hieman liian pitkä. Hyvin se kuitenkin rinteissä taittui, vaikka töitä joutuikin tekemään hieman enemmän. Lisäksi ainakaan Rukan Vuosselin vuokraamon palvelu ei lautapuolen osalta vakuuttanut, sillä laudoista ei osattu kertoa juuri mitään ja Supermodelia vuokratessani piti vasemman jalan olla edessä, mutta eipäs ollutkaan. Äkkiäkös sen tosin itsekin hissin ala-asemalla käänsi.
Muina päivinä Burtonin T6 palveli hyvin ja luisto oli aivan toista luokkaa kuin vuokraamon välineissä. Pohjustus ja voitelu olivat siis ensiluokkaista, siitä suuri kiitos faijalle. Itsellä ei olisi oikein ollutkaan paikkaa lautaa alustaa. T6 on yhdistelmä puuydintä ja alumiinia, joka tekee laudasta kevyemmän, mutta ilmeisesti hieman tunnottomamman (vrt. puuydinlauta), jota en kylläkään huomannut. Myös K2:n Auto Ever -siteet osoittautuivat mainioiksi, sillä yhden remmin kiristäminen on paljon kivempaa kuin vuokralaudassa olleiden Burtonin Mission -siteiden kahden remmin kiristäminen. Kokonaisuutena ennen joulua hankittu lautapaketti tienasi käytännössä jo nyt hintansa, sillä laskukokemus oli mahtava. Etenkin kun vuokraamosta ei Levin tapaan kunnon lautaa saanut.
Rinteiden osalta Ruka oli perusvarmaa kauraa, eli rinteet eivät tosilaskijoiden tarpeita varmastikaan tyydytä. Onhan niissä rinteissä toivomisen varaa, mutta valikoimalla Eturinteen, Pessarin, Kelon ja Saaruan loitimmaisen rinteen, välttyy pahimmilta jonoilta ja mäissäkin riittää sopivasti jyrkkyyttä. Leveyttä ja pituutta voi hakea Vuosselista, jossa on tosin ikävät jonot, jos tuolihissi ei ole käytössä, kuten muutamana päivänä ilmeisesti tuulen takia asian laita oli. Kun aamulla heti yhdeksän jälkeen lähtee rinteeseen ja poistuu hiihtämään puolen päivän jälkeen, sai rinteissä laskea rauhassa. Rinteet myös menivät aika paakkuisiksi ja jäisiksi iltapäivällä, joten parhaat laskukelit olivat aamuisin. Pimeä kun tuli jo kolmen jälkeen, oli parempi lähteä hiihtämään ajoissa, jos Vuosselin tai Valtavaaran lenkin tahtoi kiertää.
Rukan ladut olivat nyt vielä paremmat kuin aiemmin, sillä viime vuonna avattu Rukatunturin kiertävä ympäryslatu on mainio saunalenkki, vaikkakin aika mäkinen. Vuosseli on mainio kevyt lenkki ja mäkiä haluavat voivat suunnata kohti Valtavaaraa. Pidemmälle lenkille kannattaa suunnata Pyhävaaralle, jossa on hieman mäkeä ja sopivaa loivaa. Tällä kertaa pakkasta oli kuitenkin hieman liikaa, joten omat hiihdot jäivät ympärysladun kiertämiselle, jossa on mukavasti sekä ylä- että alamäkiä. Ei mikään turistireitti, vaikka sellaiseksi se hieman väkisinkin muodostuu, kun se lähtee sopivasti hotellien nurkalta.
Ruka on talven lomakohteista perusvarma, sillä rinteet ovat suhteellisen suojaisia ja tunturi selkeä, joten Levin tyylistä ”hississä jäätyy” tai Ylläksen tapaista ”eihän täällä näe laskea” -kokemusta ei löydy. Se minkä rinteiden osalta joudutaan tinkimään, se laskukeleissä tienataan. Toisaalta on pakko kyllä myöntää, että Levin rinteet ovat profiililtaan kivempia kuin Rukan, mutta jotenkin viime talvilomasta Levillä jäi hieman turhan tuulinen ja kylmä fiilis. Iltaelämän osalta en osaa hiihtokeskuksia vertailla, sillä siihen ei ole tullut tutustuttua. Levi tosin vaikutta aikamoiselta menomestalta varmaan etenkin keväthangilla.
Vuosi vaihtui siis Rukalla tutuissa tunnelmissa ja tänne tullaan varmasti myös uudelleen. Toivottavasti seuraavan kerran kelit ovat hieman lämpimämmät ja rinteissä hieman enemmän tilaa.
